On kaunis hohde hankien, juoksee jalakset näin.
Retki metsätietä vie kotitanhuaa päin.
On eessä Virma-hevonen, hiljaa kulkuset soi.
Reessä vällyn alla kylmä ei tulla nyt voi.
On kaunis talvi luminen, tanssii hiutaleet vain.
Hauska rekiretki on tässä ajellessain.
On koivu niin kuin morsian huntu ohimoillaan.
Suovat timantit oksilla kimallustaan.
Ohi vilahtavat suuret kuuset, hop ja hei!
Pollen askeleita siivet vievät, hip ja hei!
Kohta myöskin pollen liinaharja, hop ja hei!
Taitaa aivan uuden kruunun saada, hip ja hei!
On kaunis talvi luminen, tanssii hiutaleet vain.
Hauska rekiretki on tässä ajellessain.
On koivu niin kuin morsian huntu ohimoillaan.
Suovat timantit oksilla kimallustaan.
On kaunis hohde hankien juoksee jalakset näin.
Retki metsätietä vie kotitanhuaa päin.
On eessä virma hevonen, hiljaa kulkuset soi.
Reessä vällyn alla kylmä ei tulla nyt voi.
Mahdollisuus ansaita Aattoratsastus 2011-merkki, kun maksu tulee 20.1.2011 mennessä:
Osallistujat:
Jossu - Bris
Anne - Topi
Sara - Bonnie
Jeccu - Riina
Meeri - Frank
Jennyfer - Alma (reki): kuva
Melody - Eela
Robert - Venna
Pipsa - Sikke: kuva, tarina
Inkeri - Siiri: kuva
Elle - Pella: kuva
Mirri - Tiia: kuva
Miia-Mari - Eppu
Riella - Laila: kuva
Lexie - Liinu:kuva
Fiia - Elmo: tarina
Ansqu - Reino: kuva
Rosie - Edi
Reega - Surkimus
Driimi - Blade
Pilvi - Sentti: kuva, tarina
Ellu - Humu
Sastu - Rensu: kuva
Nilla - Aksu: kuva
Loviisa - Pampu: kuva
Carkki - Leevi
Kuvia tapahtumasta:
Tallilaisten kuvia
Pipsa:
”Ei tainnu Sikke haluta lähtee tarhasta tänään”, Nilla naurahtaa oikaisten kirkkaan punaista tonttulakkiaan.
”Joo, ei se oikein”, virnistän pysäyttäen muutama askelta ottaneen vuonohevosen, antaen sen kurottautua nuuskimaan rautiaankimoa ruunaa. Ponit tervehtivät toisiaan sulassa sovussa.
”Mones kertaa tää siulle on jo?”, blondi kysyy hymyillen, rapsutellen innokkaan oloista Aksua.
”Kolmas, toinen kerta Siken kanssa”, vastaan uppoutuen muistelmiin.
Pian peräti kahdenkymmenenkuuden hevosen letka kiemurtelee jo pitkin lumista maastoa iloisen puheensorinan ja tunnelmallisten joululaulujen siivittäessä matkaa.
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa
Siken askeleeseen ilmestyy kummaa puhtia laukkasuoran lähestyessä, sama ilmiö on myös muissa hevosissa huomattavissa, ratsastajiakaan unohtamatta. Kun laukkakäsky on annettu, annan ponin liukua laukkaan, nauttien tästä kaikesta; sisällä kuplivasta ilon tunteesta, lumesta, ympäriltä kuuluvista iloisista naurun pyrskähdyksistä. Nautin vain ja ainoastaan tästä hetkestä, uppoutuen hetkeksi täysin tunnelmaan. Ja nyt oli aikakin nauttia, olihan jouluaatto!
Pilvi:
Katselin hälinää ja hyörinää tallin pihamaalla. Ratsukoita oli ollut liikkeessä monta, lähes koko Seppeleen poppoo. Nyt kaikki olivat kerääntyneet tallin etupihalle, osa vielä ratsujensa selässä ja osa jo jalkaantuneena ja hevosiaan taputellen. Itsekin annoin käteni liukua Sentin turvalla ja ori puhisi viileään ilmaan lämpimiä henkäyksiä, jotka kohosivat pieninä pilvinä kohti taivasta.
"Wou, nyt tuli hyvä kuva!" Arvoisa tallimestari Jaakko heilui pitkin pihaa nenä kiinni pokkarikamerassa ja räpsi kuvia ratsukoista.
"Vähän jäätynyt ilme", mies virnisti minulle ja näytti pienelle ruudulle ilmestynyttä otosta.
"Voi ei!" Voihkaisin katsoessani kuvaa.
"Voi kyllä!" Jaakko naurahti ja jatkoi matkaa kohti pahaa-aavistamatonta Lexietä ja komeajouhista Liinua, joka ei malttanut seistä aloillaan vaan pyöri kuin väkkärä hieman tuskastuneen näköisen hoitajansa ympärillä. Virnistin itsekseni, kun käännyin löysäämään Sentin satulavyötä ja nostamaan jalustimia. Reissu oli onnistunut, toden totta ja ensimmäinen kosketus satulasta käsin oriin oli tehty. Tästä se kaikki lähtisi!
Fiia:
Työnnän viimeisen taskuun hamstraamani piparin suuhuni ja kiinnitän Elmon turparemmin. Ruuna vaikuttaa yhtä pirteältä kuin minä, kun se kurkistelee käytävälle korvat hörössä. Ehkä joulumieli on levinnyt siihenkin. Odottelemme muita aattoratsastukselle lähtijöitä hetken ja purkaudumme sitten kaikki yhtä aikaa isosta tallista ulos. Tallipiha kuhisee – meitä on mukana ennätyksellinen määrä, kaksikymmentäviisi ratsukkoa ja Alma rekeen eteen valjastettuna. Elmo pyörii kuin väkkärä, kun ponnistan sen selkään ja otan ohjat käteeni. Onneksi meidän ei tarvitse odotella kauan. Muut selviävät ripeästi ratsujensa selkään, jono järjestäytyy partiopoikamaisella tarkkuudella ja matka voi alkaa.
Vaikka on vasta iltapäivä, ilta alkaa hämärtyä. Ensimmäiset kirkkaimmat tähdet talvisella taivaalla näkyvät jo. Ounastelen, että tulemme olemaan uskomaton näky palatessamme tallille puolentoista tunnin päästä lyhtyjen kanssa. Hevoset kävelevät rauhassa; minä en ainakaan huomaa, että kenelläkään olisi ongelmia jonossa. Vain harvat juttelevat. Luminen pakkasmetsä on hätkähdyttävän kaunis. Päästyämme leveämmälle tielle letka siirtyy pikkuhiljaa raviin. Se aiheuttaa ensimmäiset poukkoilut, kun osa hevosista haluaisi edetä ripeämmin ja pikkuponit saavat liikkua kunnolla pysyäkseen mukana. Mitään suurempia vaikeuksia ei kuitenkaan tule. Elmo ravaa pää pystyssä kuolainta narskutellen. Nautin sen isosta mutta pehmeästä askelluksesta joutumatta juurikaan jarruttelemaan sitä. Pakkanen nipistelee poskipäillä ja nenällä, mutta muuten ei ole kylmä.
Seuraavalla käyntipätkällä joku ehdottaa joululauluja, ja kaikki yhtyvät tuttuihin kappaleisiin, vaikka sanat eivät juuri oikein menisikään. Juuri, kun olemme selvinneet Petteri Punakuonon loppuun, Anne käskee meitä valmistautumaan laukkaan. Hevoset sähköistyvät välittömästi, kun ratsastajat ottavat paremmin kiinni ohjasta ja odottavat käskyä siirtyä laukkaan. Se tulee pian. Vauhti on maltillinen, joten kaikki pysyvät perässä. Minä nousen jalustimille ja annan Elmon edetä rauhassa. Se tuntuu innokkaalta, mutta ei kuitenkaan lähde kilpajuoksuun vaan pysyy kuuliaisesti Humun takana, ja minä olen siitä onnellinen. Tuuli kirvoittaa vedet silmistä, lumi pöllyää, ratsastajat nauravat ja hevoset pärskivät. Suora loppuu aivan liian pian, ja jarruttelemme käyntiin. Elmo nyppii ohjaa hetken, mutta tasaantuu sitten, vaikka siitä huomaa, että se haluaisi juosta. Ymmärrän ponia loistavasti.
Hetken käveltyämme pysähdymme pienelle peltoaukealle. Saamme lyhdyt, jotka Brisin selästä alas pompannut Josefiina käy sytyttelemässä. Elmo mulkoilee lyhtyä pahasti ja kulkee ensimmäiset askeleet kylki vinossa, mutta unohtaa hetken kuluttua säikkymisen ja jatkaa matkaa korvat hörössä. Letka kiemurtelee polkuja ja metsäautoteitä pitkin takaisin Seppeleeseen päin. Etenemme kaikessa rauhassa pääsääntöisesti käynnissä. Kylmä alkaa kipristellä varpaita, ja sekä hevosten että ratsastajien hengitys höyryää. Kuunsirppi loistaa matalalla puiden yläpuolella. Sininen hetki.
Tallille palaa iloisesti rupatteleva joukko. Laskeudun jäykin jaloin selästä ja taputan Elmoa kaulalle. ”Hyvää joulua, Elmoseni”, hymyilen ruunalle. Se on ansainnut jouluporkkanansa, ja me ratsastajat olemme ehdottomasti ansainneet glögit ja oleskeluhuoneessa odottavat jouluherkut.