Tuntien päivämäärät ja tuntien aiheet
pe 26.8. - hevosen kuntoonlaitto, selkäännousu, istunta, perusavut
pe 2.9. - pintelien käärintä, ratsastusradan tiet, kevyt ravi
pe 9.9. - kevyt- ja harjoitusravi, hevosen pesu tunnin jälkeen
ti 13.9. - siirtymisiä, ympyröitä ja voltteja, hevosen loimituksen perusteet
pe 16.9. - apuohjien merkitys, perusratsastusta, laukannosto
pe 23.9. - aiemmin opitun kertaaminen, peruutus, satulan ja suitsien putsasus + kokoaminen
Osallistujat
Ansqu: maksu 1 + OK/TT 26.8., maksu 2, maksu 3, maksu 4 / Merkki OK
CinCin
Jennyfer: maksu 1, maksu 2, maksu 3, maksu 4, maksu 5 / Merkki OK
Jesse
Lils
Miira: maksu 1, maksu 2, maksu 3, maksu 4 OK/TT 16.9. / Merkki OK
Milja: maksu 1 OK/TT 26.8., maksu 2 + OK/TT 2.9., maksu 3, maksu 4 / Merkki OK
Mirri: maksu 1, maksu 2, maksu 3, maksu 4, maksu 5 / Merkki OK
Saga
Tanttu
Avustajat
Ellu: maksu 1 / Merkki OK
Fiia: maksu 1 / Merkki OK
Jeccu: maksu 1 / Merkki OK
Lina: maksu 1 / Merkki OK
Maiss: maksu 1 / Merkki OK
Sara: maksu 1 / Merkki OK
Ansaittavat merkit
Kuvia kurssilta
Kurssilaisten ja avustajien kuvia
Ensimmäinen tunti, perjantai 25.8.2011
Tunnin hevosjako:
Ansqu - Pampula
CinCin - Siiri
Jennyfer - Sentti
Jesse - Elmo
Lils - Humu
Miira - Pella
Milja - Janus
Mirri - Tiia
Saga - Reino
Tanttu - Alma
Maksutavat: panostettu tarina tai kuva, tai tietotehtävät A ja B (katso tarina). Tarina ja/tai kuva lähetetään tähän topikkiin. Tietotehtävien vastaukset lähetetään Annelle yksityisviestillä .
- Tervetuloa alkeiskurssille, sanoin joukolle, joka oli ahtautunut satulahuoneeseen. - Aloitamme kurssin opettelemalla hevosen harjauksen, kavioiden putsauksen, satuloimisen ja suitsimisen. Ensimmäiseksi käymme kuitenkin katsomassa ilmoitustaululta hevosjaon.
Ilmoitustaulu sijaitsi kentälle vievän oven vieressä, samassa huoneessa, josta löytyivät lainavarusteet.
- Tähän tulee siis aina ennen tuntia hevosjako ja missä tunti pidetään, eli joko maneesissa, kentällä tai maastossa. Tänään menemme kentällä, koska on aika lämmin, vaikka muutama sadepilvi tuolla taivaalla leijuukin. Jos sataa vähän, se ei haittaa. Hevoset saavat talvella mennä niin paljon maneesissa, että ratsastamme aina ulkona, kun se on mahdollista.
Kurssilaiset nyökyttelivät ja siiryivät sitten listalle katsomaan, mitkä hevoset kenellekin oli määrätty.
- Kurssilla on mukana joukko tallin hoitajia avustajina, sanoin ja osoitin käytävän suuntaan kerääntynyttä hoitajaporukkaa. - Avustajat opastavat teitä hevosen kanssa karsinassa, mutta pääasiassa saatte tehdä kaiken itse. Nyt ensialkuun jaan teidät kahteen ryhmään. Toinen ryhmä menee aivan pitkän tallinkäytävän päätyyn katsomaan, kun Jeccu satuloi Liinun ja toinen porukka tulee tallin uuteen osaan, niin näytän satuloinnin ja suitsinnan Toivon kanssa. Sen jälkeen menette hevostenne luo harjaamaan ne ja laittamaan kuntoon. Avustajat näyttävät, mistä löytyy mikäkin tavara.
Toivo odotti rauhallisena käytävällä, jonne se oli sidottu kahdella riimunnarulla.
- Toivo on harjattu, joten voimme satuloida sen. Toivo ei ole tuntihevonen, vaan Josefiinan yksityinen, mutta on sen verran rauhallinen tapaus, että sopii mannekiiniksi tähän oikein hyvin.
- Satulointi tapahtuu aina ennen suitsimista, ellei sitten kyseessä ole todella hankala hevonen, jolle kannattaa suitset laittaa ensiksi. Hevonen satuloidaan vasemmalta puolelta. Seisotaan tässä etujalan kohdalla ja nostetaan satula puoliksi kaulaan, puoliksi selkään. Tästä satula liu'utetaan oikealle paikalle sään taakse. Satula on oikealla paikalla, kun sen keskiosa on hevosen selän alimman osan päällä ja satulavyön ja etujalan väliin mahtuu kämmen. Nyt kannattaa suoristaa satulahuopa. Sitten lasketaan satulavyö rauhallisesti alas oikealta puolelta ja kiinnitetään se löysästi vasemmalta puolelta.
Seuraavaksi selitin hevosen suitsimisen. Tietotehtävä A: kerro tai piirrä hevosen suitsimisen vaiheet.
Kun Toivo oli saatu valmiiksi, lähtivät ratsastajat avustajineen hevosten luo. Puolen tunnin kuluttua kentälle alkoi kerääntyä ratsukoita ja taivaalle tummia pilviä. Pian ensimmäiset pisarat satoivatkin alas taivaalta. Avustajat neuvoivat kuinka jalustimet otetaan alas ja kuinka satulavyötä kiristetään.
- Isommilla hevosilla käytämme jakkaraa, kun noustaan selkään. Se säästää hevosen selkää, kun ratsastaja ei jää roikkumaan jalustimeen, sekä myös satulaa. Selkään noustaan niin, että ensin kerätään ohjat vasempaan käteen ja laitetaan vasen käsi kaulalle. Oikealla kädellä ohjataan jalustin vasempaan jalkaan ja oikealla kädellä tartutaan satulan päältä kiinni. Sitten ponnistetaan selkään ja varotaan, ettei potkaista oikealla jalalla hevosta.
Ratsastajat selvisivät vähitellen hevosten selkään ja kiertelin katselemassa ratsukoita. Käskin avustajia auttamaan jalustimien säädöissä ja samalla selitin, miten jalustimia pidetään jaloissa. Pian ratsukoit alkoivat kiertää uraa. Taluttajat taluttivat hevosia riimunnaruista. Pyysin ratsastajia mukautumaan liikkeeseen ja olemaan rentoina, ohjat olivat vielä pitkinä. Samalla tarkistin kaikkien ohjasotteen ja korjasin muutamalta ratsastajalta ohjia nimettömän ja pikkusormen väliin. Kerroin myös perusavuista.
Tietotehtävä B: kerro ratsastuksen neljästä avusta.
Pyysin ratsastajia kerämään ohjia tiukemmalle ja tunnustelemaan tuntumaa hevosen suuhun.
- Ohjista ei saa milloinkaan vetää kovaa. Ohjasotteet ovat aina johtavia, eli tavallaan näytetään suuntaa, mihin hevonen menee tai pidättäviä, jolloin käsiä jännitetään ja pidetään pienesti hevosta vastaan. Milloinkaan ei revitä mihinkään suuntaan. Vaikka hevonen lähtisi kiitolaukkaan, siihenkin on oma ohjasotteensa, joka opetetaan tällä kurssilla myöhemmin.
Ratsastajat saivat tehtäväkseen vielä kääntää hevosia apujen avulla ja tehdä muutaman pysäytyksen. Tunti alkoikin pian olla lopuillaan.
- Kun nousette selästä pois, kiittäkää ensin hevosta taputtamalla sitä kaulalle. Sitten otetaan molemmat jalustimet pois jalasta ja laskeudutaan alas hevosen vasemmalle puolelle. Seuravaksi ostetaan jalustimet ylös ja löysätään satulavyö. Jos hevonen jatkaa seuraavalle tunnille näitä ei tarvitse tehdä. Avustajat näyttävät tallissa teille miten varusteet riisutaan. Kiitokset tunnista ja nähdään ensi viikolla!
Fiia:
Notkuin muiden hoitajien kanssa ison tallin käytävällä. Syksyn alkeiskurssilaiset olivat hetki sitten pakkautuneet toimistoon ilmeisesti kuulemaan Annen ohjeistusta tunteja koskien. Tunti oli täynnä – osallistujia oli kymmenen, joten hoitajia tarvittiin avustamaan heitä alkuun. Minä olin lupautunut hommaan jo loppukesästä ja iloinen saatuani tietää, että saisin auttaa Elmon kanssa. Ponilla menisi kurssin ainoa poika, Jesse. En ollut ennen nähnyt häntä tallilla mutta odotin innolla, mitä tuleman pitäisi.
Kurssilaiset ja Anne kävivät katsomassa ilmoitustaulun ja hevosjaon ja jakautuivat sitten kahteen ryhmään katsomaan ensin satuloinnin Toivon tai Liinun kanssa. Sen jälkeen kävin nappaamassa Jessen mukaani ja näytin pojalle ensin Elmon tavaroiden paikan satulahuoneessa ja sitten ponin karsinan.
- Se varmaan kannattaa laittaa kiinni, arvelin ja ojensin Jesselle riimunnarun. Hän sitoi ruunan löysälle kiinni ja alkoi sitten harjata sitä varovaisin vedoin. Meitä avustajia oli opastettu olemaan tarvittaessa apuna mutta antaa kurssilaisten tehdä mahdollisimman paljon itse, joten lähinnä nojailin karsinan oveen ja juttelin Jessen kanssa tallista ja hevosista. Hänellä ei luonnollisesti ollut aikaisempaa ratsastuskokemusta, mutta hän oli todella kiinnostunut hevosista ja varmaotteinen siihen nähden, että hän oli vieraalla tallilla ensimmäistä kertaa.
- Itse asiassa mä toivoinkin Elmeriä, Jesse paljasti harjatessaan pienellä pääharjalla Elmon päätä.
- Hyvä valinta, minä nauroin. – Se on hurjan kiva poni. Sen kanssa työskentely on tosi opettavaista. Tulet varmasti tykkäämään.
- Sä siis hoidat sitä?
- Joo. Marraskuussa tulee vuosi, minä vastasin ja pyöräytin päätäni epäuskoisena. Muistin viime vuoden kuin eilisen – ponin, joka ei ollut pitänyt minusta enkä minä siitä. Nyt sen saattoikin jo myöntää, kun meillä meni kaiken kaikkiaan paljon paremmin. Sen ratsastaminen oli toisinaan yhä pelkkää tuskaa ja vaikeuksia, mutta oli sitä yhdeksässä kuukaudessa oppinut tuntemaan. Tiesin, kuinka herkkä se tosiasiassa olikaan, ja kuinka paljon se teki töitä kätkeäkseen sen ja esittääkseen pelottavaa ja tavoittamatonta.
Jesse satuloi Elmon puhdistettuaan vielä kaviot. Ruuna painoi korvat luimuun, mutta muuten se tuntui olevan taas kuin paikoilleen kivettynyt.
- Onko tässä hyvä? Jesse varmisti liu’utettuaan satulan selkään.
- Oikein hyvä. Suorista vielä huopa toiselta puolelta, hymyilin pojalle. – Satulavyö kiinni ja sitten suitset päähän ja menoksi.
Elmo käyttäytyi mallikelpoisesti Jessen ujuttaessa kuolaimet sen suuhun, taittaessa korvat varovasti niskahihnan alta ja kiinnittäessä remmit. Sitten hän haroi hiekanvärisiä hiuksiaan, pisti kypärän päähän ja lähti taluttamaan Elmoa kentälle. Seurasin heidän vieressään ja katselin huolestuneena taivaalle. Ilma oli vielä lämmin, mutta taivas peittynyt harmaaseen pilviverhoon. Muutamia pisaroita tipahteli, mutta suuresta sateesta ei voinut onneksi puhua.
Kaikkien ratsukoiden päästyä kaartoon kentän keskelle Anne opasti selkään nousun. Jesse ponnisti kevyen näköisesti Elmon satulaan. Lyhensimme jalustamia muutamalla reiällä, ja Jesse otti oikeaoppisesti ohjat käteen omin avuin. Kaikkien ollessa valmiita lähdimme kävelemään uraa pitkin. Jessen ryhti oli luonnostaan hyvä ja jalat rentoina. Elmo käveli kaikessa rauhassa, pää alhaalla ja askel pitkänä. Muutaman kierroksen jälkeen ratsastajat keräsivät ohjat, ja se sai ponin sähäköitymään heti. Se kuitenkin rauhoittui huomattuaan, että emme olleet säntäämässä minnekään, ja jatkoi tasaista askellustaan antaen Jessen rauhassa tunnustella liikkeitä.
Lopputunnista teimme muutaman pysähdyksen ja käännöksen. Jesse käänsi ruunaa taitavasti herkällä kädellä, ja vaikka Elmo vastustelikin pidättäviä ohjasotteita, se kuunteli lopulta ja teki muutaman mallikelpoisen pysähdyksen tasajaloin. Tänään ei vielä siirryttäisi raviin, vaan lyhyiden loppukäyntien jälkeen kurssilaiset ratsastivat takaisin kaartoon ja laskeutuivat ratsujensa selästä. Jesse taputti Elmoa kaulalle ja virnisti.
- Sehän meni hyvin, minä kehuin ja näytin, miten jalustimet nostetaan. Jesse talutti itse Elmon karsinaan ja riisui avustuksellani varusteet. Veimme ne paikoilleen ja olin vielä seurana, kun poika harjasi Elmon pikaisesti.
- Ensi viikkoon, toivotin, kun kaikki oli valmista ja Jesse lähdössä kotiin. Poika heilautti kättään ja suuntasi ulos yltyvään sateeseen.
Jennyfer:
Tulin Seppeleeseen aikaisemmin, kuin olisi pitänyt. Johtui varmaan jännityksestä. Seisoin vain hiljaa toimiston oven edessä. Kun tunti alkoi, menin satulahuoneeseen. Anne odotti siellä meitä tuntilaisia. Hän kertoi, mitä opettelisimme tällä tunnilla. Kävimme katsomassa ilmoitustaulua, jossa luki kuka ratsastaa ja millä hevosella. Minä huomasin ratsastavani Sentillä. Olin iloinen, koska Senttiä juuri olinkin toivonut. Anne jakoi meidät ryhmiksi. Ensimmäinen ryhmä meni katsomaan, miten Anne satuloi Toivon. Toinen ryhmä taas katsoi, miten Jeccu satuloi Liinun. Minä menin toiseen ryhmään. Jeccu näytti taitavasti, miten Liinu satuloidaan ja vastasi muutamiin kysymyksiimme. Lopulta hän kehotti meitä menemään harjaamaan ratsumme. Hain Sentin harjapakin ja avasin sen. Pakki oli täynnä erilaisia harjoja. Aloin harjata Senttiä varovasti. Muutaman minuutin kuluttua harjasin Senttiä jo kunnolla. Sentti nautti ja näytti siltä, kuin herra olisi aikonut nukahtaa. Naurahdin orille ja vaihdoin suan kaviokoukkuun. Putsasin Sentin kaviot nopeasti ja jatkoin sen jälkeen harjaamista. Välillä muutama avustaja kävi kysymässä, että tarvitsinko apua. Vastasin, että en ainakaan vielä.
Seuraavaksi oli vuorossa satuloiminen. Sentin satula oli sen verran ylhäällä, että sen ottamiseen tarvitsi jakkaraa. Sentin suitset sain helpommin. Satuloin herran yksin. Valitettavasti laitoin satulan aluksi väärinpäin, mutta sain laitettua sen oikein, ennenkuin kukaan huomasi mokaani. Suitsien laittamiseen meni aikaa, koska Sentti ei olisi millään tahtonut kuolaimia suuhunsa. Lopulta ori lopulta luovutti ja otti kuolaimet kiltisti suuhunsa. Suitsien leukahihnan kuitenkin kiristin vahingossa liian kireäksi, mutta avustaja auttoi minua sen löysäämisessä.
Taluttajani joutui punttaamaan minut Sentin selkään. Säädin jalustimet sopiviksi, mutta satulavyön kiristämisestä huolehti taluttaja. Annoin Sentille pitkät ohjat ja kävelimme muutaman kierroksen uralla. Annen käskystä lyhensimme ohjia. Saimme kokeilla, miten hevosta ohjataan. Teimme voltteja ja käännöksiä. Välillä harjoittelimme pysähtymistä. Sain kerran vahingossa Sentin peruuttamaan.
Valitettavasti tunti loppui pian. Anne pyysi meitä taputtamaan hevosia kaulalle ja neuvoi, miten selästä päästään alas. Hypähdin Sentin selästä ketterästi ja talutin sen taluttajani kanssa talliin. Tallissa riisuimme orilta varusteet. Huuhtelin Sentin kuolaimet puhtaalla vedellä ja avustajani auttoi minua laittamaan satulan takaisin sinne, mistä sen otinkin. Kävin nopeasti sanomassa Sentille moikat ja sitten lähdin hyppelehtimään bussipysäkille.
Ansqu:
Istuin auton takapenkillä, kun olimme matkalla Seppeleeseen. Oli SE päivä, jolloin alkeiskurssi alkaisi. Jännittyneenä vilkuilin ikkunasta ulos, pureksien samalla kynsiäni. Viiden minuutin kuluttua, äitini parkkeerasi auton tallin pihalle, ja astuin autosta ulos. Henkäisin syvään henkeä, ja lähdin reippaasti kävellen talliin. Raotin tallin ovea, ja astuin sisälle. Huomasin hevoset karsinoissa, ja ajattelin, että tästä tulisi hauskaa. Hevoset ovat maailman ihaninta maailmassa!
Menin satulahuoneeseen, ja huomasin samalla, että sinne oli kerääntynyt jo alkeiskurssilaisia, ja Annekin oli siellä. Anne kertoi, mitä tekisimme tänään. Sitten lähdimme porukalla ilmoitustaulun luo. Toivoin, että saisin Pellan. Katselin hetken ilmoituksia, mutta sitten silmiini pisti tuntihevoslista. Huomasin saavani Pampulan. Petyin hieman, mutta ajattelin, että sehän voisi olla maailman ihanin poni.
Palasimme takaisin talliin, ja meidät jaettiin kahteen ryhmään. Menimme katsomaan, kun Jeccu näytti mallia, miten hevonen satuloidaan. Katsoin tarkaavaisesti jokaista Jecun liikettä. Sitten saimme mennä varustamaan hevoset, joilla menisimme tunnilla. Menin Pampulan karsinaa, ja aloin tomerasri harjata sitä. Putsasin myös sen kaviot, avustajan kanssa. Sen jälkeen haimme satulan ja suitset. Laitoin satulan selkään, ja kiristin satulavyön. Avustajani hieman oikaisi satulaa. Sitten oli suitsien vuoro. Aluksi en oikein osannut laittaa niitä, mutta pienellä avustuksella sain ne laitettua paikoilleen. Olimme valmiita. Kypäränkin olin jo hakenut, ja asetin sen päähäni. Sitten vain lähdimme kentälle.
Vein Pampulan kaartoon, ja laskin jalustimet. Kiristin myös satulavyön, joka kuitenkin vielä tarkistettiin. Nousin selkään, ja minua jännitti, mutta kun lähdimme liikkeelle, jännityskin hävisi. Ratsastaminen oli i-h-a-n-a-a. Pienen kävelyhetken jälkeen, otimme ohjia tiukemmalle. Unohdin, miten otettiin oikeaoppisesti ohjista kiinni, mutta yksi avustajista "korjasi" sormeni paikoilleen. Anne selosti, kuinka hevonen käännetään, ja pysäytetään. Saimme myös kokeilla kumpaakin. Kääntäminen oli helppoa, ja pysähtyminenkin onnistui.
Pian olikin aika ratsastaa kaartoon. Taputtelin ponia, ja otin molemmat jalustimet pois jaloistani. Sitten tulin alas selästä. Eräs avustaja neuvoi, miten jalustimet nostetaan ylös. Tein sen ja vielä löysäsin satulavyötä hieman. Lähdin taluttamaan Pampulaa talliin, ja otin sen varusteet pois & harjasin sen avustuksien kera. Ensimmäinen tunti oli ohi, ja olin sisimmässäni olin onnellinen.
Miira:
Tassuttelin jo varhain ennen kurssin virallista alkua sisälle Seppeleeseen. Kävin vain kerran kesälomalla vilkaisemassa, että minkälainen paikka Seppele on, joten minulla ei sen selvempiä kuvia tästä paikasta ollut. Anne puuhasteli jotain tallikäytävällä notkuvien avustajien kanssa, minä hymyilin näille viattomasti ja kipitin syrjemmälle, jotten olisi ollut kenenkään tiellä missään vaiheessa, jos he nyt edes mitään tekivät. Iloinen puheensorina raikasi tallikäytävällä, ja ihmisiä alkoi vähitellen ilmaantua paikalle. Astelin reippaasti Annen perään tämän pyytäessä kaikki mukaansa. Kun hän oli kertonut meille mitä ensikerralla tehdään, missä hevoset jaetaan ja missä tälläkertaa ratsastamme, valuimme kaikki ryhmissä katsomaan miten hevonen satuloidaan. Minä tepsuttelin Liinun luokse, sinne minut oli ainakin pyydetty. Jeccu näytti meille miten hevonen satuloidaan. Se ei varmasti ollut hankalaa...
Tajusin vasta Pellaa kuntoonlaittaessa, että olin saanut syötävän suloisen ponin ratsukseni, jota alunperin olinkin toivonutkin. Hiukan tätä varovaisesti harjattuani rohkeuteni pääsi esille, ja sainkin reippaalla kuvalla tamman harjattua. Hassu nimi sillä kumisualla. Avustajani tepsutteli luokseni tuoden Pellan ruskean satulan. Sain satulan helposti selkään, mutta sen oikeinasetteleminen oli toinen juttu - no, onneksi avustajani helpillä sain satulankin asetettua hyvin, omalle kohdalleni ei siis sattunut mitään pahaa.
"Nyt varovasti satulavyö alas, ja kiinni. Mä voin laittaa häntäremmin", avustajani sanoi hymyillen. Kiinnitin satulavyön ensimmäiseen reikään, ja häntäremmin avustaja saikin itse laittaa. Suitsinta sujui ihan hyvin, Pella avasi kiltisti suutaan, ja antoi päätäänkin nostelematta minun laittaa kaikki remmit jälleen avustajan avustuksella kiinni. Sitten vain kypärä päähän, hanskat käteen ja menoksi!
Nousin selkään, ja sain apua jalustimiekin pidentämisessä. Tämän jälkeen kiristimme satulavyötä pari reikää, ja odottelimme Annen lupaa lähteä uralle. Saatuamme luvan, annoin avustajan ohjeistuksen mukaisesti pohjetta. Pella asteli tasaisesti uraa pitkin. Annen pyytäessä meitä mukautumaan askeleisiin, rentoutin itseni mutta pidin avustajan ohjeistuksen avulla kädet hieman koukussa, harjan päällä, ja pidin kuulema oikeaoppisesti kiinni. Mukava kuulla.
Harmikseni mukava tunti oli loppunut, kun Anne pyysi kaikki takaisin kaartoon. Hän selitti meille, miten laskeudutaan selästä, ja laskeuduinkin pehmeästi Pellan selästä. Tamma oli mukavan matala, joten laskeutuminen onnistui moitteettomasti. Avustajani näytti, miten jalustimet nostetaan, ja auttoi minua löysäämään Pellan satulavyötä. Ohjista taluttaen vein Pellan takaisin karsinaan, jossa lepertelin tälle hetken, ennen kuin otin ohjeistuksen ohella suitset pois, ja satulan myös. Vein satulan satulahuoneeseen, ja Anne sanoi, että kuolaimet on pestävä, niin vein ne lavuaarin luokse, huuhdellen metallikuolaimet haalealla vedellä.
Sain luvan harjailla hiukan vielä Pellaa. Nostin varovasti kaviota, ja katsoin sitä.
"Tässä on säde, siihen ei saa osua kaviokoukulla", avustajani kertoi, ja kosketti varovasti kavion keskelle päättyvää symmetristä kuviota. Nyökkäsin hymyillen, ja varovasti rapsuttelin kaviota avustajan neuvoessa vieressäni.
"Voit kyllä ottaa reippaamminkin, mutta ei saa satuttaa sitä kaviota", hän hymyili. Otin reippaasti turvetta pois Pellan kaviosta, ja avustajani nyökkäsi hymyillen. Se oli selvästi oikein.
Vein harjapakin pois, ja kävin sanomassa heipat Pellalle, Annelle sekä tallitytöille, ennenkuin kävelin hakemaan pyöräni, ja pyöräilin kotiin.
Toinen tunti, perjantai 2.9.2011
Ansqu - Humu
CinCin - Liinu
Jennyfer - Tiia
Jesse - Janus
Lils - Eppu
Miira - Reino
Milja - Pampula
Mirri - Aksu
Saga - Alma
Tanttu – Elmo
Maksutavat: panostettu tarina tai kuva tai tietotehtävä (katso tarina). Tarina ja/tai kuva lähetetään tähän topikkiin. Tietotehtävän vastaukset lähetetään Annelle yksityisviestillä .
Olimme taas kerääntyneet satulahuoneeseen.
- Tänään harjoittelemme pinteleiden käärintää. Pintelit ovat kääreitä, joita käytetään ratsastuksen aikana suojaamaan hevosen jalkoja. Niitä voidaan käyttää myös hevosella levossa, esimerkiksi lämmittämään jalkoja. Pinteleiden alla käytetään tyyymäisiä pehmusteita, patjoja. Joskus pinteleitä käytetään ihan yksistäänkin.
Tietotehtävä: Oheisessa kuvassa on pinteli. Kerro vaiheet, mitä pintelille täytyy tehdä, kunnes se on täydellisesti laitettu hevosen jalkaan.
- Tuntihevosilla käytetään enemmän suojia kuin pinteleitä, meidänkin hevosista vain muutamalla käytetään pinteleitä säännöllisesti. Epulla esimerkiksi. Kääritte avustajanne kanssa pari pinteliä ja ennen ratsastusta ne otetaan pois. Tuosta hyllystä löytyy patjoja ja pinteleitä, voitte ottaa sieltä vapaasti parit kappaleet, osoitin satulahuoneen seinällä olevaa kaaappia.
Noin neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua ratsukot saapuivat maneesiin. Ulkona oli kova tuuli ja sadettakin ripotteli, joten olimme tänään suosiolla maneesissa.
- Tunnin aiheena on kevyt ravi ja ravi yleensäkin. Kevennetty ravi on helpompi opetella kuin harjoitusravi, jossa istutaan koko ajan satulassa. Siksi lähdemmekin liikkeelle siitä, kerroin.
Ratsukot alkoivat kiertää uraa käynnissä taluttajiensa kanssa.
- Kevyessä ravissa noustaan joka toisella askeleella kevyeen istuntaa ja joka toisella askeleella laskeudutaan alas satulaan. Harjoitellaan ensin käynnissä kevyttä istuntaa. Nouskaa jalustimien varaan seisomaan. Voitte ottaa harjasta tai satulasta kiinni.
- Antakaa painon valua jalustimille. Polvilla ei saisi puristaa satulaa. Pysytään hetki kevyessä istunnassa.
Kaikilla näytti kevyt istunta löytyvän.
- Seuraavaksi harjoitellaan niin, että istutte alas ja ylös satulassa, mutta mennään vielä käynnissä. Ohjat voi sitoa solmuun kaulalle tai antaa kokonaan taluttajalle, niin ette häiritse hevosta suusta ja voitte keskittyä pitämään tasapainoa yllä. Oikein hyvältä näyttää!
Kun tätä oli harjoiteltu jonkin aikaa, määräsin katsomonpuoleisen lyhyen sivun ravattavaksi.
- Raviin siirrytään puristamalla kevyesti pohkeilla ja lantiolla voi tehdä pienen töytäisyn eteenpäin. Kun hevonen lähtee ravaamaan, pohkeita ei tarvitse enää antaa, jos hevonen ravaa reippaasti.
- Kun hevonen on lähtenyt raviin, alkakaa keventää muutaman askeleen päästä. Yrittäkää saada hevosen askeleen rytmistä kiinni.
Hevoset siirtyivät helposti raviin, kun taluttajatkin olivat mukana. Ratsastajat taistelivat löytääkseen hyvän kevennyksen rytmin, mutta se oli monelle vaikeaa.
- Hyvä, hyvä! Tehdään niin, että otetaan jatkossa toinen pitkä ura ravia ja muualla käyntiä. Ravi on todella vaikea; täytyy pitää tasapaino ja nousta kevennyksessä ylös. Lisäksi jalustimien pitäisi pysyä päkiän alla ja polvien irti satulasta. Mutta kyllä se sieltä löytyy!
Pitemmällä pätkällä hevoset ravasivat hieman reippaammin ja moni alkoi löytää hyvää kevennystä. Taluttajat juoksivat posket punaisina.
- Oikeasti kevennyksessä pitäisi nousta ylös aina ulkoetujalan noustessa, mutta teidän ei vielä tarvitse keskittyä siihen. Vaihdetaan suuntaa, otetaan Lils ja Eppu kärkenä koko rata leikkaa!
- Koko rata leikkaa tarkoittaa sitä, että ratsastetaan kentän poikki kulmasta kulmaan. Koska hevonen ei pysty kulmassa kääntymään niin jyrkästi, ratsastetaan radan poikki vasta pari metriä kulman jälkeen ja uralle palataan pari metriä ennen kulmaa. Kun joku menee ’kärkenä’, tarkoittaa se sitä, että hän aloittaa tien ratsastamisen ja muut seuraavat ensimmäistä omalla vuorollaan.
- Kentällä on myös paljon muitakin teitä ja reittejä, joista annan teille monisteen tunnin loputtua. Käydään nyt kuitenkin tärkeimmät läpi.
- Rata pituussuuntaan leikkaa suoritetaan kääntymällä lyhyen suoran puolesta välistä kentän läpi. Uralle palatessa vaihdetaan suuntaa. Otetaan sellainen Tanttu ja Elmo kärkenä!
Teimme vielä pääty-ympyröitä ja täyskaarron. Sen jälkeen oli vuorossa vielä ravia ja loppukäynnit.
- Otetaan kaartoon! Sitten kiitos ja ratsailta! Ensi tunnilla nähdään!
Miira:
Hiukset tuulessa hulmuten pyöräilin kohti Seppeleen pihaa. Käännyttyäni Seppeleen hiekkatielle, huomasin että kello oli viittä vaille - ääh, tiukoille menee. Jätin polkupyörän telineeseen, ja pikaisesti lukitsin sen ennen kuin nappasin purrpuranvärisen tallilaukkuni, ja kipitin sisälle hurjasta viimasta. Hymyilin tallikäytävällä notkuville tytöille, ja kävelin laittamaan uudet ratsastussaappaani jalkaan, satulahuoneeseen. Anne jo kertoilikin siellä päivän ohjelmaa, minä kuuntelin samalla varustautuen hankalanoloiseen pintelikoulutukseen. Sain avustajani kanssa pintelit, jotka minun oli määrä laittaa Reinolle. Huokasin, ja tallustin Reinon luokse, kumartuen sitten katsomaan kuinka avustajani näytti miten pinteli kiedotaan oikein jalan ympärille. Laitoin Reinoin vasempaan jalkaan sen kaksi kertaa, toisella kerralla pinteli meni aivan totaalisesti mukkelis makkelis, mutta toisella yrittämällä pinteli sujahti jalkaan odotettua paremmin. Sain vielä kääriä pari kertaa pintelit, ennen kuin piti laittaa hevoset kuntoon.
Harjailin Reinoa ennen tuntia, ja pian päädyinkin kavioihin. Ihme kyllä, ei ruuna meinannut nostaa jalkojaan, kun yritin.
"Reino on vähän tollanen, parempi ehkä, että mä otan", avustajani sanoi hymyillen. Minä nyökkäsin, ja tirskahdin ojentaen herran kaviokoukun avustajalleni. Hän naksutteli suutaan, ja nojasi Reinoon, kunnes hetken päästä ruuna luimistin korviaan, ja päätyi nostamaan varovasti jalkansa. Hoitotoimenpiteiden jälkeen laitoin Reinolle suitset, kuolaimien laittaminen sujui moitteettomasti, kun avustajani piti turpaa alhaalla, jotta ruuna ei nostelisi päätään. Kiinnitin kaikki remmit, se sujui toki jo paremmin, mutta tarvitsin silti pientä hienosäätöä niiden laitossa - turpahihna poskiremmin alta... toista sitä itsellesi Miira, toista! Satulan laittaminenkin sujui mukavasti ilman sen kummempia kommelluksia, satulahuopa meni vain hiukan vinoon, siinä kaikki. Kiinnitin satulavyön innoissani - ihan kohta päästään ratsastamaan!
Käveltiin tälläkertaa maneesille, koska ulkona tuuli, hiukan satoikin. Vietiin ratsut kaartoon, ja avustajat auttoivat meidät selkään. Sain kokeilla itse jalustimien laittoa, joka osoittautui kamalan vaikeaksi, joten jätin sen avustajani hommaksi, ihan vain sen vuoksi, että saisin nauttia enemmän ratsastamisesta. Kun jalustimet olivat sopivat, ja vyötä kiristetty, Anne pyysi meidät kävelemään tavallisesti uralle. Avustajani korjaili jälleen kerran ohjasotettani, ja kertoi minulle miten voin tuntea hevosen suun, kun pidän ohjia hyvin.
Ryhdikkäästi istuin selässä, kun Anne kertoi kevyestä ravista, ja kevyestä istunnasta. Tartuin satulaan kun opettaja pyysi meitä nousemaan kevyeen istuntaan, mutta jysähdin saman tien takaisin Reinon ruskeaan satulaan. Avustajani näytti, kuinka jalustimia on helpompi pitää kevyessä istunnassa, ja miten on helpompi pysyä siinä. Pidin kiinni ruunan harjasta, ja mentiin satunnaisesti kevyttä istuntaa, kunnes Anne pyysi kaikki kevyeeseen raviin. Ylös, alas, ylös, alas... Avustaja auttoi minua tarkistamaan, oliko ravi oikea, ja olihan se, en minä sillä, että olisin mahtava ratsastaja, vaan sillä, että olin onnistunut hyvin, ja vaikka Anne sanoikin, ettei meidän tarvitse siihen keskittyä, niin hyvä minun on heti harjoitella, kun olen aikalailla huono muistamaan mitään. Taputin aina välillä Reinoa, joka meni innokkaana eteenpäin.
Vaihdoimme suuntaa, ja minä pidin vauhtia yllä, jotta Reino ei vaihtaisi matelemiseksi. Tämän jälkeen suoritimme vielä päätyympyröitä, ja täyskaarron ennen niin sanottuja loppukäyntejä sekä loppuravailuja. Pian jo Anne pyysi meidät kaikki kaartoon, ja laskeutumaan selästä. Taputin Reinoa ennen kuin laskeuduin selästä, ja nostin jalustimet jälleen kerran avustajani avustuksella, vyötäkin löysättiin pari reikää, jotta Reinon ei tarvitsisi olla niin tunnille-menossa, tai no en mä vaan tiedä, mutta löysättiin kuitenkin. Tallissa otin kamat pois, kävin siis huuhtelemassa kuolaimet, ja avustaja sai sillä aikaa ristittää ne suitset kun otin satulaa pois. Sain harjailtua hiukan Reinoa, ja avustajani sanoi, että voidaan viedä ruuna tarhaan nyt treenin jälkeen. Sain taluttaa Reinon tarhalle, mutta sinne päästämisestä huolehti avustajani. Olin hiukan vielä tallilla tutustumassa paikkaan, ennen kuin syystuulen saattelemana lähdin pyöräilemään kotia kohti.
Mirri:
Aamulla olin herännyt kovaan sateen ropinaan, joka kuulosti peltikattoamme vasten tuhansien rumpujen paukkeelta. Sama pauke jatkui iltapäivällä, mikä oli melko ärsyttävää, sillä joutuisin pyöräilemään tallille. Puin Ylleni mustan vettä pitävän tuulipuvun ja sieppasin kypärän eteisen naulakosta. Olen siis Mirri, ja asun melko lähellä Liekkijärveä. Sade oli hiljentynyt pieneksi ropinaksi,
Mutta tuuli oli yltynyt kovaksi. Poljin rivakkaan tallille, parikertaa polkupyöräni kaatui liukkaalle metsätielle.
Tulin tallille hiukan myöhässä aikataulustani, jännitys ensikerrastani oli tosin jo laantunut.
Laahustin jo ennestään tuttua reittiä satulahuoneeseen viimeisten joukossa. Anne oli tapansa
mukaan kertomassa päivän ohjelmaa. “ Elikkä, tänään me opettelemme pinteleiden käärimistä ”,hän aloitti. Lisäksi oli tarkoituksena mennä maneesissa kevyttä ravia ja opetella erilaisia ratsastuksen teitä.
Kävimme katsomassa ilmoitustaululta hevosjaon. Minä sain Aksun.
Seuraavaksi puhuimme penteleistä. ( Kääreitä, joita käytetään hevosten jalkojen suojaamiseen.)
Saimmepa jopa itse kokeilla pinteleiden laittamista. Itseltäni suoritus ei mennyt järin kehuttavasti.
( Sainpa kääriä ja purkaa sen kolmesti ), mutta loppujen lopuksi se onnistui jopa minulta.
Riisuin avustajani kanssa pintelit ja laitoimme Aksulle loput varusteet. Itse noudin oman kypäräni, kun avustaja talutti hevosen tallista ulos. Maneesin oli täynnä hiljaisuutta, vaikka sateenropina oli jälleen käynyt korvia huumaavaksi.
Säädimme jalustimet ja kiristimme satulavyön. Sitten kapusinkin jo selkään. Alkukäynnissä taluttajani kyseli kaikenlaisia, kunnes Anne pyysi ottamaan ohjat. Kokeilimme ensin kevyttä istuntaa käynnissä, mikä ei ollut se maailman helpoin homma. Sitten siirryimme jo raviin. Aksun askeleet olivat pehmeitä ja tasaisia. Aluksi minulla oli hieman vaikeuksia pysyä tasapainossa ja heiluin kuin perunasäkki. Tarrasin Aksun harjaan. ja yritin olla puristamatta sen kylkiä. Seuraavaksi kohosin kevyeen istuntaan, mikä ei yllätyksekseni ollutkaan niin vaikeaa, kuin luulin.
Katsomopuolen lyhyellä sivulla, meidän oli määrä keventää, joka toisella askeleella. Sekin tuntui helpolta, vaikka kevennykseni oli väärää. Avustajani kumminkin neuvoi, kuinka lavan liikettä tarkkailemalla, voi löytää oikean kevennyksen. Tämä oli kuitenkin melko vaikeaa. Sittenpä teimme pääty-ympyröitä, voltteja, keskihalkaisijoita ja lävistäjiä. Kaikki teiden nimet kuitenkin haihtuivat välittömästi mielestäni.
Loppukäyntien jälkeen, ratsastimme hevoset kaartoon, annoimme taputukset ja nousimme ratsailta “ Ensitunnilla nähdään!” Anne totesi. Taputin vielä kerran ratsuani, ja lompsin ulos maneesista pyörääni kohti, mielessäni odotin vain seuraavaa ratsastuskertaa.
Ansqu:
Oli jälleen mukava istua satulahuoneessa kaikkien alkeiskurssilaisten kanssa. Viikko oli mielestäni liian pitkä aika olla ratsastamatta ihanilla hevosilla. Olin jo aiemmin tutkaillut tuntihevoslistaa. Huomasin saavani Humun. Muistaakseni olin jo nähnyt sen, ja odotin innolla sen selkään pääsyä. Humu näytti niin niin suloiselta. Vaikutuksen oli tehnyt varsinkin sen hurmaava ja tuuhea harja.
Anne selosti, mikä tarkoitus pinteleillä oli. Hetken kuunneltuamme, lähdimme avustajien kanssa hakemaan pinteleitä, jotka laittaisimme ratsuillemme.
Saavuin Humun karsinan eteen. Otin yhden patjan ja pintelin. Avustajani kertasi vielä kanssani, miten pinteli laitettiinkaan. Asettelin patjan Humun jalan ympärille. Huomasin, että se oli paljon vaikeampaa, miltä näytti. Yritin samalla kääriä pinteliä, mutta patja ei tahtonut pysyä jalassa. Avustajani auttoi pitämään patjaa paikoillaan, kunnes sain pintelin paikoilleen. Lopputulos näytti mielestäni hyvältä.
"Hienohan siitä tuli!" avustaja kehui.
"Joo", vastasin, ja hymähdin pienesti.
"Napakampi vaan olisi voinut olla, mutta ensikertalaiseksi laitoit pintelin hyvin" avustajani huomautti.
Olimme laittaneet molemmat pintelit. Seuraavaksi harjasimme, puhdistimme kaviot, ja haimme varusteet Humulle. Muistelin, mitenkäs ne suitset ja satula laitettiinkaan. Satulan laittaminen onnistui hyvin, lukuunottamatta sitä, että se jäi hieman liian taakse. Suitsiminen oli vieläkin hankalaa, mutta pian se muistui mieleeni. Avustaja oikaisi suitset hyvin, ja auttoi laittamaan remmejä kanssani. Hain nopeasti lainakypärän, ja lähdimme maneesiin, sillä ulkona näytti tuulevan kovaa.
Saavuimme maneesiin, ja taluttelin Humun keskelle kaartoon. Tarkistin satulavyön, ja laskin jalustimet. Avustajani tuli riimunnarun kanssa luokseni, ja auttoi minut selkään. Hän vielä tarkisti satulavyön, ja mittasi jalustimet sopivan pituisiksi jaloilleni. Sitten lähdimme kävelemään. Mielestäni Humulla oli ihana käynti, ja muutenkin se oli toosi ihana tamma.
Olimme kävelleet hetken, kun keräsimme ohjia lyhyemmiksi. Anne oli kertonut meille ravista ja pikemminkin kevyestä ravista. Siinä piti nousta jalustimien varaan joka toisella askeleella. Ensiksi harjoittelimme kevyttä istuntaa käynnissä. Horjahdin hieman, sillä se oli vaikeaa varsinkin kun hevonen oli liikkeessä. Lopulta löysin hyvän tasapainon. Pienen hetken kuluttua olimme jo harjoitelleet ylös ja alas istumistakin.
Pian aloimme ravata kevyessä ravissa lyhyellä sivulla. Löysin melkeinpä heti sen rytmin. Ravi tuntui hieman helpommalta, mutta keventäminen ei sujunut ihan puhtaasti. Välillä kumarruin eteen, ja välillä nojasin liikaa taaksepäin. Anne huomautti minua välillä. Viimein saimme ravata jo pitkällä sivulla. Keventäminen onnistui paremmin.
Tunti alkoi lähestyä jo loppuaan. Opimme vielä muutamia ratsastusradan teitä ja muita reittejä. Ravasimme vielä ja teimme volttejakin. Hetken kuluttua annoimme jo hevosille pitkät ohjat. Oli loppukäynnin aika. Pian sekin oli ohi, ja ohjasimme hevoset kaartoon. Anne käski kiittää hevosia, ja nousta pois ratsailta. Suukotin vielä Humua turvalle. Lähdin taluttamaan sitä karsinaansa, ja otin varusteet pois avustajan kanssa. Lopuksi harjasin sen vielä oikein kunnolla. Oli taas tosi kiva ja opettavainen tunti. Kiitos Annelle!
Jennyfer:
Olimme taas kokoontuneet satulahuoneeseen. Anne kertoi mitä tällä tunnilla me tekisimme. Me laittaisimme hevosten jalkoihin pintelit. Anne selitti, miten se tehdään.
"Muistakaa, että avustajat auttavat aina", Anne sanoi. "Jos ette ymmärrä jotain, kysykää avustajalta."
Lähdimme valumaan hevostemme luo. Minulle oltiin määrätty Tiia. Tiia, hauska nimi. Olisikohan se jokin valkoinen pikkuponi? Ehei, päästyäni Tiian karsinalle huomasin sen olevan iso puoliverinen.
"Terve tyttö", mumisin sille ja taputin neitiä kaulalle.
Käännyin hakeakseni Tiian harjat, mutta avustajani ehti ensin. Hän ojensi harjapakin minulle ja hymyili. Hymyilin varovaisesti takaisin ja laskin pakin maahan, jotta voisin laittaa Tiialle riimun. Pian tammalla oli riimu päässään. Aloin harjata Tiiaa.
Noin vartin kuluttua Tiia oli harjattu. Tamma katseli minua suurilla silmillään, kun laitoin harjat takaisin pakkiin ja otin avustajaltani vastaan pintelit. Aloin kiertää pinteleitä Tiian jalkaan. Se oli haastavaa, mutta sain kuin sainkin käärittyä pintelit. Otin pintelit samalla tavalla pois ja ojensin ne avustajalle. Lähdin hakemaan Tiialle satulaa.
Liu'utin satulan varovaisesti Tiian selkään.
"Onko tässä hyvä?" kysyin ja sovittelin satulaa Tiian selkään.
Avustaja nyökkäsi ja suoristi satulahuopaa hieman.
"Hyvältä näyttää, tuon suitset."
Lopulta kun suitset olivat tamman päässä, olimme valmiita. Hivutin riimun pois Tiian kaulalta ja ojensin sen avustajalle. Avustaja kiinnitti riimunnarun suitsiin ja vei riimun pois. Avustaja palattua lähdimme taluttamaan Tiiaa maneesiin. Ulkona satoi kaatamalla ja tuuli inhottavasti. Lasini täyttyivät vesipisaroista. Yritin pyyhkiä vettä laseistani turhaan. Astelimme maneesiin ja menimme kaartoon. Tarkastin satulavyön ja kiristin sitä avustajani kanssa.
"Tarvitsetko jakkaran?" avustaja tiedusteli.
"En", vastasin varovaisesti ja laitoin jalkani jalustimeen.
Hypin hetken paikoillani ja ponnistin itseni satulaan. Tuntui siltä, kuin olisin kasvanut jättiläiseksi. Avustajani avustuksella laitoin jalustimet sopiviksi. Istuin ryhdikkäästi ja otin ohjat käteeni.
Lähdimme kiertämään uraa. Anne kertoi, että harjoittelisimme kevennystä. Meidän piti nousta kevyeen istuntaan. Tyrkkäsin ohjat Tiian kaulalle ja nousin seisomaan. Pidin tiukasti satulan etukaaresta kiinni, jotta en kaatuisi. Aluksi meinasin kaatua, mutta sitten aloin tottua. Mutta sitten meidän piti keventää, eli nousta ylös ja mennä sitten alas. Se oli haastavaa, mutta pian totuin siihenkin.
"Hienoa! Nyt voitte siirtyä raviin tuolla lyhyellä sivulla. Se tapahtuu niin, että.."
Ja pian kaikki ravasivat lyhyen sivun. Minä viimeisenä. Annoin Tiialle pohkeita ja tamma lähti raviin. Ravi tuntui siltä, kuin olisi pomppinut trampoliinilla. Aloin varovasti keventää. Pompottava tunne katosi. Se oli ihanaa. Tämän jälkeen meidän piti ravata pitkällä sivulla, muualla mentiin käyntiä. Aluksi kevensin hienosti, mutta sitten horjahdin hieman, mutta jatkoin normaalisti.
Tämän jälkeen ratsastimme vielä koko rata leikkaan, ravasimme hieman ja kävelimme loppukäynnit. Asetuimme kaartoon, taputimme hevosia kaulalle, sanoimme 'kiitos' ja laskeuduimme pehmeästi alas satulasta.
"Oliko kivaa?" avustaja kysyi hymyillen.
"Oli. Voinko vielä tulla harjamaan Tiiaa?"
"Tottakai!"
Kun Tiia oli harjattu ja varusteet viety oikeille paikoilleen, menin Annen luo hakemaan monistetta. Tutkin sitä hieman ja pääni meni hieman pyörälle. Miten ihmeessä tehdään esimerkiksi täyskaarto? No, sen voin selvittää ensi tunnilla.
Milja:
Olin löytänyt satulahuoneesta Pampun varusteet ja matkasin nyt tuon karsinalle.
-Terve pikkukaveri, tokaisin ja pörrötin shettiksen harjaa samalla kun astuin karsinaan.
En tarvinnut satuloimisessa enää apua koska olin oppinut satuloimisen taidon viimetunnilla Januksen kanssa. Päätin sitoa Siirinkin kiinni ettei se olisi tiellä. Aloin harjata pitkin vedoin. Pampu oli tänään melko uninen ja torkahtikin harjauksen ajaksi. Se havahtui vasta minun alkaessa putsata kavioita. Liu'utin kättäni Pampun etusta pitkin ja kuiskasin nosto-käskyn. Pampu nosti huokaisten jalkansa ja minä putsasin sen. Kun olin putsannut kaikki kaviot oli satulan vuoro. Siitä ei koitunut ongelmia kun ponikin oli niin matala. Sitten suitset päähän ja kaikki olikin valmista. Pian lähdettiinkin taluttamaan hevosia kohti maneesia. Maneesissa avustajani piti kiinni Pampusta sillä välin kun kiristin satulavyön, nousin selkään ja pidensin jalustimia. sitten lähdettiin liikkeelle.
Pian Anne käski meidän ottaa ohjat ja aloimme harjoitella kevyttä ravia. Pääsin pian jyvälle rytmistä ja Annekin kehui. Ravin jälkeen aloimme harjoitella ratsastus kentän teitä ja Anne sanoi antavansa tunnin päätteeksi monisteen niistä. Minusta oli hauskaa tehdä kaiken maailman ympyröitä ja kaarroksia ja Pampukin toimi reippaasti allani. Tunti päättyi pian ja vein Pampun takaisin talliin. Riisuin siltä varusteet ja vein ne omille paikoilleen.
Palasin vielä vähän rapsuttamaan Pampua ja Siiriä. aikani rapsuteltua halasin pampua ja kuiskasin:
- Kiitos, olit ihana. Nähdään pian.
Pampu katsoi minua tummilla silmillään ja muiskautin vielä märän suukon sen turvalle. Sitten lähdin karsinasta ja menin ulos. Äidin auto näkyi olevan jo pihassa joten juoksin sinne. Autossa äiti alkoi kysellä tunnista ja vastailin hajamielisenä kysymyksiin samalla tutkien Annelta saamaani monistetta.
Mietin hiljaa mielessäni minkä hevosen mahtaisin ensi kerralla saada.
Maiss:
Syksyn alkeiskurssin toinen tunti oli käynnistymässä. Siiri ei olisi menossa tälle tunnille, joten Anne oli antanut tehtäväkseni huolehtia Reinon varustamisesta ja taluttamisesta. Tämä ei ollut minulle ongelma, päinvastoin: kiva päästä joskus jonkun muunkin hevosen kanssa puuhaamaan kuin tuon pikkuponitamman, jonkun vähän rauhallisemman.
Tänään alkeiskurssilaisilla oli teoriassa vuorossa pinteleiden laitto. Anne ohjeisti kurssilaiset ottamaan pintelipatjat ja pintelit satulahuoneessa sijaitsevasta kaapista ja menemään sitten avustajan kanssa laittamaan niitä hevosille.
Reinolla meni Miira. Näytin ensin hänelle mihin kohtaan pintelipatja pitää asettaa sekä kerroin että pintelin kääriminen kannattaa aloittaa mahdollisimman keskeltä patjaa. Miira katsoi tarkkaavaisesti ja annoin hänen sitten itse kokeilla.
- Kun sä olet saanut sen kerran kiedottua siitä patjan keskeltä jalan ympäri, alat kietomaan sitä ylös ja alas, selostin samalla kun katsoin miten Miira parhaansa mukaan yritti saada pintelin näyttämälläni tavalla Reinon jalkaan. Ensimmäisellä kerralla alku oli liian löysä, joten patja ei pysynyt paikallaan. Toisella kerralla Miira osasi jo kääriä vähän tiukemmin ja Reino näytti hauskalta hyvin kääritty sininen pinteli vasemmassa jalassaan.
- Hyvä! Sä olet ihan pintelimestari, hymyilin ja autoin Miiraa ottamaan pintelin Reinon jalasta pois, ja annoin tytön sitten kääriä pintelin toiseen jalkaan. Kun olin sitä mieltä että Miira osasi homman, kävimme yhteisvoimin hakemassa Reinon kamat. Tyttö harjasi Reinoa reippaasti, ensin kovalla harjalla, sitten pölyharjalla, jonka jälkeen pehmeällä harjalla ja lopulta pääharjalla. Miira yritti ensin itse puhdistaa ruunan kaviot, mutta Reino ei tapansa mukaan nostanut kavioitaan millään, joten Miira ojensi kaviokoukun minulle ja niin yritin minäkin nostaa kaviot. Pienen taistelun jälkeen Reinon kaviot olivat kuin olivatkin puhtaat ja aloimme varustamaan tiikerinkirjavaa hevosta. Miira osasi itse laittaa suitset, minä vain pidin Reinon päätä alhaalla ja hiukan selostin mistä mikäkin remmi menee. Satulan kanssa en auttanut ollenkaan, ja pääsinkin etsimään riimunarua taluttamista varten.
- No niin, sitten voidaan lähteä, sanoin Miiralle kun lopulta olin löytänyt punaisen narun ja päässyt Reinon karsinan luo.
Maneesissa autoin Miiran Reinon selkään ja lyhensin jalustimia hiukan, Annen selittäessä tunnin aiheesta. Tänään me avustajat saisimme juosta paljon, sillä kurssilaiset treenaisivat kevyttä ravia.
- Onko mulla nyt ohjat hyvin kädessä? Miira kysyi kun pääsimme uralle kävelemään. Ohja oli kierteellä joten suoristin kierteen ja lyhensin hiukan ohjia, niin ettei ne olleet aivan löysät, ja annoin ohjat Miiralle.
Kurssilaiset nousivat kaikki kevyeeseen istuntaan näyttääkseen Annelle hallitsevan homman. Kaikki onnistuivat seisomaan jalustimilla pienen harjoittelun jälkeen, ja niin alkoi kevyen istunnan ja perusistunnan vaihtelu käynnissä.
- Ylös, ja alas, ja taas ylös, alas, sanoin ja Miira teki työtä käskettyä. Aina välillä jalustin valui lähelle kantapäätä ja autoin korjaamaan sitä oikealle paikalleen, ja sitten jatkui taas kevennys.
- Ja nyt, ravia! Anne lopulta komensi. Kaikki ratsukot siirtyivät raviin, Reinokin ravasi kiltisti vierelläni Miiran yrittäessä keventää sen selässä. Kohta alkoikin jo kevennys löytyä, ja kun ravia mentiin vain toisella pitkällä sivulla, pääsin minäkin hiukan hengähtämään. Miira kysyi reippaasti myös että kevensikö hän oikein ja useimmiten hän oli aina kevyessä istunnassa ulkoetujalan ollessa ilmassa.
Vaihdoimme suuntaa koko rata leikkaa -linjan avulla ja teimme myös muita teitä: rata pituussuuntaan leikkaa, pari pääty-ympyrää ja täyskaarron. Toiseen suunaan ravasimme myös ja Miira kevensi jo kuin vanha tekijä.
- Sä olet sisäistänyt keventämisen tosi hyvin! kehuin tyttöä joka hymyili tyytyväisenä. Parin ravipätkän jälkeen siirryimme taas käyntiin ja annoimme hevosten kävellä rauhassa loppukäynnit. Reino roikotti kaulaansa ja näytti oikein tyytyväiseltä.
- Reino oli tosi kiva, Miira kertoi kun käänsimme hevoset kaartoon. Tyttö pysäytti itse Reinon ja taputti sitä kaulalle kiitokseksi, ennen kuin hyppäsi alas selästä.
- Monisteet ratsastusradan teistä löytyy satulahuoneesta, punaisen kaapin päältä. Ottakaa jokainen yksi! Anne sanoi vielä ennen kuin talutimme hevoset ulos maneesista.
Kolmas tunti, perjantai 9.9.2011
Ansqu - Tiia
CinCin - Aksu
Jennyfer - Liinu
Jesse - Humu
Lils - Eppu
Miira - Pampula
Milja - Elmo
Mirri - Reino
Saga - Pella
Tanttu - Siiri
Maksutavat: panostettu tarina tai kuva, tai tietotehtävä (katso tarina). Tarina ja/tai kuva lähetetään tähän topikkiin. Tietotehtävän vastaus lähetetään Annelle yksityisviestillä .
Oli kuulas, aurinkoinen syysiltapäivä. Oiva sää siis pitää tunti kentällä. Ratsukot valuivat pikku hiljaa kentälle. Alkeiskurssilaiset taluttivat hevosiaan ja avustajajoukko seurasi heitä. Nyt kolmannella tunnilla ratsastajat saivat tehdä jo kaiken itse, ravissa avustajat edelleen taluttaisivat ja tietenkin auttaisivat myös tarvittaessa.
- Kun olette nousseet selkään, venyttäkää jalkoja pitkiksi. Jalustin on oiken pituinen, kun sen alaosa osuu hieman nilkan alapuolelle. Kun jalat on venytetty, on myös helpompi tuntea ovatko jalustimet samanpituiset. Usein myös käy niin, että alkukäyntien kohdalla huomaa, että toinen jalustin on lyhyempi tai pitempi.
Kun kaikki olivat kiertäneet käynnissä uraa jonkin aikaa, kerättiin ohjat.
- Ottakaa puolipitkät ohjat! Se tarkoittaa sitä, että ohjat ovat löysällä, mutta, jos vetäisitte niistä, saisitte ne kireälle ja hevosen pysähtymään. Puolipitkillä ohjilla hevonen pystyy venyttämään kaulaansa ja lämpenee paremmin.
- Harjoitellaan kulmien ratsastamista. Tarkoitushan olisi, että kierrätte suorakaiteen muotoista uraa. Kulmissa hevonen pitää saada menemään kulmaan, ettei se oio niitä pyöreiksi. Tämä tapahtuu ratsastamalla hevosta suoraan. Muutama askel ennen kulmaa tehdään pieni pidäte ja asetetaan hevonen sisään päin. Asetus tarkoittaa sitä, että viette ohjaa hieman sivulle. Hevonen kääntää päätään niin, että näette sen sieraimen ja silmäkulman. Asetuksen jälkeen käännätte ylävartaloa sisälle, jolloin hevonen seuraa teidän painoa ja kääntyy kulmassa.
- Kulman jälkeen hevonen suoristetaan, eli otetaan tasainen ohjastuntuma ja paino siirretään keskelle. Kokeillaan! Kulmien ratsastaminen on yksi haastavimmista tehtävistä tuntihevosilla, joten ei haittaa, vaikka se ei sujuisi aluksi.
Ratsastajat kesittyvät kääntäviin apuihin ja yrittivät saada hevosia taipumaan kauniisti. Tehtävä oli kuitenkin haastava, ja erityisesti vanhemmat tuntihevoset käyttivät kaikki jipponsa, jotteivät joutuisi menemään kulmiin.
- Aloitetaan ravityöskentely! Viimeeksi menimme kevyttä ravia, joten aloitetaan sillä. Taluttajat voivat kiinnittää riimunnarut hevosille. Keskittykää pitämään polvet irti satulasta ja reidet rentoina, niin sillä pääsee jo hyvin pitkälle.
Hevoset siirtyivät raviin ja ratsastajat aloittivat keventämisen. Osalla se muistui heti mieleen, toiset joutuivat hakemaan kevennyksen rytmiä.
- Siirrytään käyntiin ja vaihdetaan suuntaa Lils ja Eppu kärkenä koko rata leikkaa! Muistakaa vaihtaa raippa taas sisäkäteen.
Kun suunta oli vaihdettu, oli aika keskittyä harjoitusraviin.
- Harjoitusravissa siis istutaan satulassa koko ajan. Tämä on todella haastavaa ja vaatii vuosien opettelun, joten kärsivällisyyttä harjoitusravin kanssa! Aluksi ravi kannattaa aloittaa todella hitaalla vauhdilla. Yrittäkää istua 5-10 askelta satulassa. Sen jälkeen voi keventää muutaman askeleen tai siirtyä käyntiin. Aluksi harjoitustavipätkät kannattaa pitää lyhyinä. Hevosen selkä usein jännittyy, kun ratsastaja harjoittelee istumista satulassa a ravista tulee muutaman askeleen päästä jäykkää. Kevennys yleensä rentouttaa taas hevosta ja ravissa on helpompi istua. Taluttaja pitää huolen, että ravi pysyy hiljaisena, mutta kuitenkin kaksitahtisena! Aloitetaan!
Kuten arvata saattoi monenlaista pomppijaa nähtiin satulassa. Ja jalustimet lentelivät jaloista.
- Satulasta kiinni, jos siltä tuntuu, kannustin vielä.
Ratsastajat harjoittelivat tätä viidentoista minuutin ajan, sitten kehotin heitä siirtymään käyntiin.
- Hienoja suorituksia tänään, ensi viikolla jatketaan ravin hiomista. Tallissa Elli näyttää vielä Myntin kanssa, miten hevonen pestään. Nähdään sitten ensi kerralla jo tiistaina!
Tietotehtävä: kerro tai piirrä hevosen pesemisestä.
Mirri:
Jennyfer:
Painaiduin kiinni Liinun satulaan. Tamman olisi varmasti tehnyt mieli lähteä laukkailemaan pitkin kenttää. Toivottavasti niin ei kuitenkaan tapahtuisi. En olisi halunnut tipahtaa keskelle kenttää ja lähteä jahtaamaan Liinua, joka oli minua huomattavasti nopeampi.
Kurottauduin säätämään jalustimiani sopiviksi. En osannut säätää niitä samanpituisiksi. Välillä toinen oli liian pitkä ja toinen oli liian lyhyt. Säädin taas oikean jalkani jalustimen liian lyhyeksi. Huokaisu. Kyllä se taito vielä tulee.
Säätelin jalustimia vielä muutaman minuutin, ennenkuin ne olivat sopivat. Varmistettuani niiden olevan hyvät, laitoin jalkani jalustimiin.
"Valmiit voivat lähteä uralle!" Anne huudahti kentän toiselta puolen.
Liinu riemastui, kun annoin pohkeita. Se lähti reippaasti käyntiin. Sen päässä liikkui varmaankin ajatus ravaamisesta. Anne käski ottamaan puolipitkät ohjat. Otin puolipitkät ohjat ja hidastin hieman Liinua, ettei se olisi mennyt edessä kävelevän hevosen takapuoleen kiinni.
Seuraavaksi vuorossa oli kulmiin ratsastamista. Koitin saada Liinun menemään kulmaan kauniisti. Vielä mitä. Tamma oikoi kulmat ratsastajastaan välittämättä. Muutamien minuuttien harjoittelun jälkeen tamma meni kulmiin ihan nätisti. Välillä se olisi kyllä tahtonut oikoa, mutta estin sen.
"Hienoa! Nyt aloitamme ravaamisen. Mennään kevyttä ravia", Anne sanoi.
Avustajat tulivat luoksemme ja laittoivat hevosten suitsiin riimunnarut. Aloimme ravaamaan. Muistin miten kevennetään. Kun olimme keventäneet jonkin verran siirryimme käyntiin.
Liinu puhkui innosta. Se olisi halunnut jatkaa. Taputin tammaa kaulalle samalla kun Anne sanoi:
"Seuraavaksi koko rata leikkaa!"
Käänsin Liinun Epun ja Lilsin perään. Otin raippani toiseen käteen ja ohjasin tamman takaisin uralle. Ja vuorossa oli harjoitusravia. Annoin Liinulle pohkeita. Tamma lähti heti raviin. Harjoitusravi oli ikävän pomputtavaa. En meinannut millään pysyä selässä. Välillä jalka luiskahti pois jalustimesta. Tarrauduin Liinun satulaan kiinni ja koitin pysyä paikoillani.
Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen hidastimme käyntiin. Menimme loppukäynnit ja palasimme kaartoon. Taputtelin Liinua ja hypähdin pois satulasta.
Anne selitti, että Elli odotti meitä tallissa. Hän näyttäisi miten hevonen pestään. Lähdimme taluttamaan hevosia talliin. Taluttajani lupasi pidellä Liinun sillä aikaa, kun olin kuuntelemassa mitä Elli kertoisi. Kiitin häntä ja menin Ellin luo. Kaikki olivat tunkeutuneet pesuboksin eteen. Boksissa oli kaunis tamma jonka Elli esitteli Myntiksi.
"Myntti on Annen yksityinen", Elli kertoi.
Kun Elli oli esitellyt meille hevosen pesemisen jalon taidon, palasimme ratsujemme luo. Riisuimme niiltä varusteet ja laitoimme riimut niiden päähän. Elli käski meitä menemään vuorotellen.
Minä ja Liinu pääsimme pesuboksiin kolmansina. Kiinnitin Liinun ja otin käteeni vesiletkun.
"Ei tämä voi olla vaikeaa!" ajattelin ja avasin hanan.
Vesi suihkusi letkusta suoraan minun päälleni. Minun olisi tehnyt mieli huutaa, mutta sen sijaan suljin suuni ja aloin suihkuttelemaan Liinua. Tamma nautti vedestä ja yritti välillä juoda sitä letkusta. Ellin mielestä kaikki meni ihan nappiin. Ellei siis laskettu minun kastumistani.
Vähän ajan kuluttua minä ja Liinu talsimme takaisin käytävälle. Muut tuntilaiset katselivat minua kuin ufoa. Kyllä minäkin olisin tuijottanut. Vaikutti nimittäin siltä, että minä olisin käynyt suihkussa eikä Liinu! Talutin Liinun nopeasti karsinaan ja menin pihalle odottamaan äitiä. Mietiskelin seuraavaa tuntia. Se olisi jo tiistaina. Kellä minä sitten ratsastaisin?
Ansqu:
Ulkona oli niin hyvä ilma, että päätin pyöräillä tallille. Mahtaisimmekohan ratsastaa tänään ulkona. Olin saanut hiljattain oman ratsastuskypäränkin, ja halusin päästä välttämättä kokeilemaan sitä. Pian käännyinkin Seppeleeseen johtavalle tielle.
Parkkeerasin pyörän, ja lähdin oitis kävelemään talliin. Jännitys alkoi tuntua vatsassa. Satulahuoneeseen tultuani käänsin katseeni ilmoitustaululle. Selailin kaikkia tuntihevosia, ja näin saavani Tiian. Vatsassa alkoi tuntua entistä enemmän. Ensimmäinen kerta, kun ratsastaisin ihan kunnon kokoisella hevosella! Jospa se olisikin ihan kiva, toivoin. Lähdin bongaamaan Tiian karsinaa.
Löysin karsinan nopeasti. Laitoin Tiian kiinni, ja aloin harjailemaan sitä. Samalla putsasin kaviotkin. Hymyilin, sillä olin oppinut perusasiat hoitamisesta nopeasti. Lähdin hakemaan satulaa satulahuoneesta. Satulan otettuani, menin takaisin Tiian luo. Satulan laittaminen olikin hieman hankalaa laittaa korkeamman hevosen selkään, mutta sain kun sainkin sen. Olin hakenut jo suitsetkin. Laitoin ohjat kaulalle, ja kuolaimet toiseen käteen. Yritin laittaa niitä Tiialle, mutta se ei meinannutkaan avata suutaan. Hieman hädissäni yritin saada Tiiaa aukaisemaan suunsa, juuri kun yksi avustajista tuli kysymään: "Tarvitseko sä apua?" Vastaukseksi mumisin jotain "joo" tyyppistä. Avustaja laittoi näppärästi suitset Tiialle. Sain laittaa remmit kiinni. Sitten vain kypärä päähän ja menoksi. Tunti pidettäisiin kentällä.
Taluttelin Tiiaa kentälle. Pysäytin sen kaartoon. Muutkin olivat jo tulleet ratsujensa kanssa. Alku tunnista harjoittelimme hevosen asettamista. Vähän vaikeaa kun se olikin näin ekakertalaiselle, mutta kyllä se jotenkin onnistui. Anne ilmoitti, että harjoittelemme tänään harjoitusravia. Siinä istutaan koko ajan hevosen selässä. Mielestäni sen ei pitänyt olla ainakaan vaikeampaa kuin kevyt ravi. Aloitimme ravityöskentelyn kevyessä ravissa. Se tuntui taas vähän hankalalta, mutta kun olin aikani yrittänyt pysyä hyvässä istunnassa, löysin hyvän rytmin.
Olimme ravailleet hetken, kun vaihdoimme suunnan. Kävelimme ihan pienen hetken, kun aloitimme hiljalleen harjoittelemaan harjoitusravia. Istuimme ensiksi muutaman askeleen ajaksi alas, ja taas keventäen. Huhhuh, miten vaikeaa harjoitusravissa istuminen olikin. Toisaalta oli varmaan aika huvittavan näköistä, kun kaikki pomppivat kuin superpallot hevosten selässä. Anne sanoikin, että ravissa istuminen vaatii pitkän harjoittelun. Pian kaikki olivat punaisia kuin tomaatit. Otimme vielä loppukäynnit pitkin ohjin. Tiian käynnissä oli mukava istua harjoitusravin jälkeen.
Kaikki ohjasivat hevosensa keskelle kaartoon. Taputin ja kehuin Tiiaa. Se oli tosi mukava ratsastaa, vaikka se olikin isompi kuin muut aikaisemmin ratsastamani hevoset. Laskeuduin alas selästä. Nostin jalustimet ylös ja talutin hevosen talliin karsinaansa. Anne vielä ilmoitti, että Elli näyttää, kuinka hevonen pestään.
Olin ottanut Tiialta kaikki varusteet pois ja harjannutkin sen. Kuulin kun käytävällä porukkaa alkoikin kerääntyä Ellin ja Myntin luokse. Elli selosti samalla kun pesi Mynttiä. Kaikki katsoivat kuin liimatut. Hetken kuluttua hevonenkin oli pesty. Poistuin tallista, ja otin pyöräni. Lähdin polkemaan takaisin kohti kotia. Kurssi oli puolessa välissä. Eli puolet vielä jäljellä!
Elisabeth:
Katsoin ympärilleni. Koko talli oli täynnä ihmisiä. Vanhoista tutuista aina hoitajaehdokkaisiin ja alkeiskurssilaisiin. Tiesin hoitajaehdokkaiden fiilikset. Hieman alle vuosi sitten olin minäkin innokkaana tutustumassa paikkaan ja toivomassa itselleni hoidokkia. Olin onnekas ja sain ykkösvaihtoehtoni – pörröisen suomenpienhevosen, Humun.
Olin tarkistanut juuri listasta Humun tämänkertaisen ratsastajan. Jesse. Annen kerrottua aluksi hieman tulevasta tunnista, siirryin varustehuoneeseen odottamaan että Jesse tulee paikalle. Pian alkeiskurssilaiset pelmahtivat yhtenä kasana varustehuoneeseen. Etsin käsiini Jessen.
- Humun tavarat on tuolla. Saatko itse kannettua?
- Kyllä mä saan, Jesse sanoi.
- Hyvä. Mä menen edeltä Humun karsinaan. Se on siellä aitassa, hymyilin ja käännähdin kannoillani kohti aittabokseja.
Pian olinkin jo Humun karsinassa rapsuttelemassa tähtipäätäni. Tamma hamuili taskujani. Naurahdin.
- Tyttö kulta, ehkä sitten tunnin jälkeen annan sulle jotakin.
- Moi, Jesse sanoi saapuessaan paikalle. Suitset poika oli ripustanut jo naulaan ja laittanut satulan seinää vasten nojaamaan. Käsissään pojalla oli harjapakki. Hymyilin ja siirryin pois Humun luota. Poika aloitti harjailun. Pian Humu olikin oikein huolellisesti harjattu ja kaviotkin putsattu. Jesse haki satulan.
- Sä varmaan osaat jo sen verran että mun ei tarvitse oikein muuta tehdä kuin katsoa, naurahdin.
- Joo, niin kai.. Onko Humu muuten kiltti? Silleen yleisesti, Jesse kyseli.
- Kiltti kuin.. öö.. no tosi kiltti kumminkin! Humulla on muuten tosi pomppiva ravi, hymähdin.
- Ai.. Okei, Jesse mumisi ja nosti satulan tähtipääni selkään. Satula ei oikein asettunut kunnolla. Minulle noin oli käynyt useasti.
- Laita sitä satulaa hieman kaulalle, valuta siitä alaspäin, niin se tavallaan loksahtaa paikoilleen, hymyilin. Poika nyökkäsi ja teki kuten neuvoin.
- Ajatuskatkos, Jesse sanoi ja virnuili.
Aivan hetken päästä Humu komeili jo varusteet päällään karsinassaan.
- Eiköhän mennä sitten. Sä voit taluttaa, hymyilin.
- Joo, Jesse hymyili ja lähti edeltä Humun kanssa.
Nappasin riimunnarun mukaani. Jesse käveli reippaasti kohti muita alkeiskurssilaisia. Itse hidastelin, jotta jään sopivasti muiden avustajien kanssa samaan porukkaan. Juttelin hiljaa Jecun kanssa kävellessäni kentälle. Anne seisoi jo odottamassa. Jäimme porukassa kentän reunaan odottelemaan. Jesse näytti suoriutuvan hyvin, joten en mennyt häiritsemään sinne. Nojailin aitaan ja tutkailin kaikkia ratsastajia heidän mennessä alkukäyntejä uraa pitkin.
Pian kurssilaiset alkoivat harjoittelemaan kulmien ratsastamista.
- Harjoitellaan kulmien ratsastamista. Tarkoitushan olisi, että kierrätte suorakaiteen muotoista uraa. Kulmissa hevonen pitää saada menemään kulmaan, ettei se oio niitä pyöreiksi, Anne sanoi ja jatkoi selitystä.
- Noillahan menee hyvin, hymyilin. Sain vastaukseksi porukasta myönteleviä mumahduksia.
Pian siirryttiin jo ravityöskentelyyn. Kävelin rauhallisesti, mutta reippaasti Humun ja Jessen luo ja napsautin riimunnarun kiinni.
- Sulla menee hienosti, hymyilin.
- Kiitti, Jesse naurahti. Poika selvästi nautti ratsastamisesta.
Jesse näytti muistavan ravin kevennyksen jo hyvin, joten tyydyin menemään vierellä. Välillä poika puhui jotakin ja vastailin, mutta molemmat oli loppujenlopuksi hyvin keskittyneitä omiin osiinsa.
Tunnin päätyttyä Anne ilmoitti Ellin näyttävän hevosen pesun Myntin kanssa. Veimme Humun karsinaansa ja riisuimme neidin varusteistaan. Jesse lähti jo edeltä kantamaan varusteita varustehuoneeseen. Silittelin hetken Humua.
- Hienosti käyttäydytty, neitiseni, hymyilin ja suljin karsinan oven. Lähdin ripeästi kohti tallia. Aioin katsoa myös pesun. Ehdin juuri paikalle, kun Elli aloitti.
- Päivää kaikille, Elli hymyili leveästi.
Nojauduin seinää vasten ja katselin hymy huulillani opetusta.
Jeccu:
Nojauduin jonkun karsinanoveen, odotellessa että joukko kurssilaisia tulisi ulos satulahuoneesta Annen kanssa. Me tytöt juttelimme keskenämme niitä näitä, olimme iloisia ja pirteitä. Olin lupautunut auttaa alkeiskurssilla, ja tällä kertaa auttaa Liinun ratsastajaa. Olinhan minä ensimmäisenä päivänä satuloinut tamman. Tiesin että joku tyttö nimeltä Jennyfer ratsastaisi tänään Liinulla.
Pian joukko siirtyi ulos satulahuoneesta ja meni vilkaisemaan ilmoitustaululta hevosjaon. Kaikilla oli tyytyväinen ilme naamallaan, kun he astelivat takaisin satulahuoneeseen ja hakivat harjapakkia. Valuin Liinutamman karsinalle, missä vaaleanruunikko suomenhevostamma notkui rauhassa. Se
näytti jonkin verran uneliaalta kun se uteliaasti tervehti minua. Annoin käteni sille haisteltavaksi ja käännyin katsomaan, josko kurssilainen jo oli tulossa.
Tyttö joka asteli Liinun karsinaa päin omisti kullanruskeat hiukset. Hänellä oli ruskeat silmät eikä hän ollut mikään kovin lyhyt. Tytöllä oli silmälasit.
- Onko tämä Liinun karsina? tyttö kysyi minulta.
Tyydyin nyökkäämään ja siirryin pois karsinanoven edestä. Liinulla oli jo riimu päässä enkä oikein uskonut että sitä tarvitsi laittaa kiinni. Olinhan minäkin tässä. Tyttö tarttui piikkisukaan ja alkoi harjailla Liinua. Samalla hän silitteli hellästi hevosen vaaleahkoa turkkia. Nojauduin karsinanseinään ja annoin tamman tutkia minut, kerran kun se oli niin kiinnostavaa.
Tyttö harjasi hyvin tukevalla kädellä. Pölyt ja liat irtosivat tamman turkista tehokkaasti, ja Liinukin näytti nauttivan. Hevonen katseli tiukasti käytävälle ja höristi korviaan. Hevonen hörähti hellästi ja jatkoi sitten nuokkumistaan. Anne käveli luoksemme.
- Miten täällä sujuu? nainen kysyi Jennyferiltä.
- Hyvin! tyttö vastasi hymyillen ja jatkoi kavioitten puhdistusta.
- No hyvä. Sitten kun olet kaviot puhdistanut niin mene hakemaan Liinun satula ja suitset. Mä menen jo kentälle.
Jennyfer nyökkäsi ja jatkoi kavioitten nostelua. Liinu käyttäytyi oikein kiltisti, mutta tuuppasi joko painamaan koko painonsa yhdelle kaviolle, taikka sitten keinui kuten keinutuolissa.
Myöskin päätti välillä oikein kunnolla laskea kavionsa alas maan kamaralle, mutta suostui lopulta nostamaan kavion uudestaan.
- Tarviitko apua satulan hakemisessa? Se kun saattaa painaa jonkin verran, tarjouduin apuun.
- En mä tarvitse, kyllä mä saan sen.
Nyökkäsin ja jäin Liinun kanssa karsinaan odottelemaan, että Jennyfer oli saanut tamman varusteet. Rapsuttelin tamman suurta päätä, joka nojautui minua vasten.
- Mun halinalle, oletko.
Pian Jennyfer tuli tamman satulan sekä suitsien kanssa. Hän laittoi satulan oitis tamman selkään ja suitset laittoi karsinanoveen roikkumaan. Hän suoristi satulahuopaa jonkin verran ja asetteli satulaa kunnolla selkään.
- Onko oikeassa paikassa?
Nyökkäsin jälleen. Tyttö otti otteen satulavyöstä, ja kiristi sitä pari reikää. Liinu alkoi käytellä kauniita irvistyksiään sekä hampaitaan todetakseen ettei ollut yhtään kivaa. Kun tamma lopetti kiusaamisensa rapsuttelin sitä. Kehaisin tammaa. Jennyfer otti otteen tamman päästä, laittoi ohjat kaulalle ja otti riimun pois.
Pian tammalla oli myös suitset päässään. Tyytyväisenä Jennyfer laittoi kypärän päähänsä ja talutti tamman ulos karsinasta. Sen jälkeen hipsuttelimme ulos kentälle. Kävelin koko kurssilaisjoukon perässä Liinun riimunnaru käsissäni. Ratsut olivat rivissä kentän keskellä. Hipsuttelin Liinun luo ja silittelin tammaa nopeasti. Jennyfer kiristi satulavyötä ja tamma keinutteli päätään. Pian tyttö siirtyi väsäilemään jalustimia oikean pituisiksi, ja lopulta sain roikkua jalustimessa, jolloin tyttö hyppäsi selkään.
Anne huuteli heti ohjeita. Ratsastajien piti venyttää jalkoja pitkiksi. Jennyferin jalustimet olivat juuri sopivan pituiset, joten hän alkoi kävellä uraa pitkin. Välillä liu’uin keskemmäs kenttää kävelemään jotta Liinu ei kuitenkaan seuraisi minua joka paikkaan. Jennyfer ja Liinu sopivat hyvin yhteen, ja Jennyfer oli muutenkin hyvä ratsastaja.
- Ottakaa puolipitkät ohjat! Anne huusi. - Se tarkoittaa sitä että ohjat ovat löysällä, mutta, jos vetäisitte niistä saisitte ne kireälle ja hevosen pysähtymään.
Jennyfer teki juuri niin ja jatkoi kävelyä. Oli aika harjoitella kulmien ratsastamista. Tiesin että oli aika mennä auttamaan tyttöä, sillä hän näytti olevan hieman eksynyt ohjeissa. Onneksi olin joskus tehnyt tätä, whuu. Tiesin ettei se ollut maailman helpointa ensimmäisellä kerralla.
- Hyvä, juuri noin. Tee pieni pidäte, eli vedä hellästi ohjista ja päästä sitten. Noin! Ohja hieman sivulle ja sitten käännä ylävartaloa vähän sisäänpäin. Hyvä! Oikein.
Jennyfer oli tyytyväinen onnistuessaan ja osasi huomattavasti paremmin ratsastaa seuraavassa kulmassa. Nyt alkoi jo sujua, enkä tarvinnut ohjeistaa tyttöä enää. Liinukin ymmärsi jujun ja pian jokainen kulma meni oikein.
- Aloitetaan ravityöskentely!
Irrotin riimunnarun heti vyötäröltäni ja napsautin narun kiinni Liinun suitsiin. Pian sekin oli kiinnitetty, ja oli aika ravailla. Jennyfer naputteli pohkeita Liinulle ja tamma nosti reippaamman käynnin. Vielä kun tyttö oli pari kertaa näpäytellyt pohkeita, liikkui tamma jo ravissa. Juoksin hevosen vieressä ja vilkaisin että tyttö kevensi. Hän kevensi vallan loistavasti ollakseen alkeiskurssilainen.
Ravailtuamme jonkin verran oli aika tehdä seuraava juttu. Lils ja Eppu aloittaisi koko rata leikkaan. Ja niin he kääntyivät lyhyen sivun kulman jälkeen, kävelivät mahdollisimman suoraan kentän ylitse ja lopulta olivat takaisin seuraavan lyhyen sivun aloituskulmassa. Irrotin riimunnarun tamman suitsista ja annoin Jennyferin ohjastaa. Tyttö käänsi Liinun jotakuinkin suoralle viivalle, käveli siinä ja päätyivät oikeaan paikkaan. Raippa vaihdettiin sisäkäteen ja napsautin riimunnarun taas kiinni suitsiin, tällä kertaa toiselle puolelle. Oli aika keskittyä harjoitusraviin.
Tyttö naputteli pohkeita Liinulle ja pian tamma nosti reippaan ravin. Tyttö istui hytkyen satulassa. Tyttö hidasti Liinun tempoa hieman Annen ohjeistuksesta.
- Tasapaino löytyy takaa, nojaudu taaksepäin ja jos meinaat hytkyä yhtään niin kuvittele että sitten vedät satulan mukana. Hyvä! Just noin! Sitten kevennä vaan. Oikein! Sitten voit uudestaan istahtaa satulaan. Tasapaino on takana. Joo! Hyvä! Oikein.
Jalustimet lentelivät hieman, mutta minkä sille voi. Ei sitä aluksi pystynyt keskittymään niin moneen asiaan kerrallaan.
- Vielä vähän taaksepäin. Älä istu yliryhdissä. Selkä vähän kaarevaksi ja… Oikein!
- Okei, ja sitten voitte ottaa käynnin, Anne sanoi. - Hienoja suorituksia tänään, ensi viikolla jatketaan ravin hiomista. Tallissa Elli näyttää vielä Myntin kanssa, miten hevonen pestään. Nähdään sitten ensi kerralla jo tiistaina!
Menin keskelle kenttää ja käskin Jennyferiä kääntymään minua kohti. Hevonen tuli ja tönäisi minua hellästi pari kertaa. Jennyfer kiitti Liinua ja hyppäsi sitten alas selästä. Hän nosti jalustimet ja talutti tamman talliin. Kävelin heidän perässään tamman riimunnaru roikkuen käsissäni.
Menimme ensin Liinun karsinalle missä otimme suitset ja satulan pois. Tyttö vei varusteet takaisin satulahuoneeseen, mutta sitä ennen pujotti riimun tamman päähän. Koska minulla oli riimunnaru käsissäni napsautin sen kiinni riimuun ja odottelin kurssilaisen taas palavan. Hän oli taitava ratsastaja, ja vielä parin harjoituskerran jälkeen hän olisi vallan loistava. Saisi nähdä kuka istahtaisi Liinun selkään ensi kerralla.
Jennyfer riensi pesukarsinaan katsomaan miten Elli pesi Myntin. Elli oli tallin entinen osaomistaja ja oranssitukkainen nainen. Hän oli todella mukava. Kiinnitin Liinun tamman karsinassa ja menin itsekin katsomaan miten hevosta pestiin, ihan huvin vuoksi. Myntti näytti nauttivan kaikesta huomiosta ja kunnollisesta pesusta.
Hymyilytti kun katselin miten uteliaat kurssilaiset katselivat tarkasti ja kuuntelivat mitä Elli sanoi. Muistin vielä sen ajan, kun itsekin olin ollut aloittelija, ja kiinnostunut kaikesta mitä tallilla tapahtui.
Neljäs tunti, tiistai 13.9.2011
Tunnin hevosjako:
Ansqu - Alma
CinCin - Pampula
Jennyfer - Eppu
Jesse - Elmo
Lils - Tiia
Miira - Humu
Milja - Aksu
Mirri - Liinu
Saga - Reino
Tanttu - Pella
Maksutavat: panostettu tarina tai kuva, tai tietotehtävä (katso tarina). Tarina ja/tai kuva lähetetään tähän topikkiin. Tietotehtävän vastaus lähetetään Annelle yksityisviestillä .
Sade ropisi maneesin kattoon, kun alkeiskurssialiset ponnistivat hevostensa selkään.
- Tänään harjoittelemme siirtymisiä ja pyöreitä uria. Aloitetaan käynnillä. Voitte antaa jalkojen roikkua vapaina jalustimista. Välillä yrittäkää hakea jalustin jalkaan ilman katsomista. Tämä on tärkeä taito, jos ja kun jalustin karkaa. Se pitää pystyä saamaan jalkaan muun ratsastuksen häiriintymättä. Pikkuhiljaa tämäkin automatisoituu ja tätä voi harjoitella ihan itsenäisestikin tuntien alussa ja lopussa.
- Fiia voisi taluttaa Elmoa, kun sade näköjään saa sen säpsähtelemään. Muiden avustajat voivat mennä katsomoon. Yritetään tänään pärjätä ilman taluttajia, ainakin suurimmaksi osaksi!
- Voitte pikkuhiljaa kerätä ohjia, aluksi vaikka puolipitkiksi. Istukaa rentoina satulaan ja yrittäkää myödätä hevosen liikkeitä. Polvia voi irrottaa liioitellusti satulasta, niin ne eivät liimaannu satulaan kiinni.
- Täydellinen ympyrän ratsastaminen on haasteellista ja siihen kuuluu monta vaihetta. Ympyrälle kääntäminen aloitetaan tekemällä puolipidäte. Sitten viedään sisäkättä hieman sisälle, jotta kevonen tietää mihin ollaan menossa. Hartiat ja katse kääntyvät ympyrän ensimmäisen neljänneksen pisteeseen. Merkkaan sen tähän tötteröllä. Eli katse tötteröön. Ulkopohje ihan pari senttiä taakse, niin hevonen kääntyy. Yritetäänpä. Kerätään ohjat tuntumalle ja aloitetaan!
- Saga, Reinoa on joskus todella vaikea saada kääntymään pois uralta. Määrätietoisesti annat sitten pohkeita sille.
- Jesse, ala vie sisäkättä sään yli, vaan hevosesta tavallaan ulospäin. Aivan kuin avaisit ovea ja näytät hevoselle, mihin täytyy kääntyä.
- Hyvä ympyrä. Lils!
Kun tätä oli harjoiteltu muutama kerta, oli aika siirtyä käynti-ravi -siirtymisiin.
- Eli tarkoituksena on tehdä muutaman askeleen siirtymisiä ravissa ja käynnissä. Näitä usein ratsastetaan tunnin alussa, että saadaan hevonen kuulolle. Jos olette epävarmoja, voitte pyytää avustajaa vierelle.
Muutama käsi nousi ja avustaja kiiruhtivat katsomosta paikalle.
- Eli annatte pohkeita, kun hevonen lähtee raviin, ravaatte muutaman askeleen. Ja sitten pidätätte käyntiin. Varokaa vetämästä ohjista, Kun haluatte hevosen käyntiin, istukaa hieman liikettä vastaan.
Tallin laiskimpia hevosia, Almaa ja Reinoa oli vaikeampi saada raviin, mutta pian kaikki pääsivät tekemään muutamia siirymisiä.
- Aika haastavaa, eikö? Meillä on loppukurssista vielä laukkaa, joten nämä käynti ja ravisiirtymiset pitäisi olla hallussa ennen sitä. Otetaan vielä voltteja. Voltit ovat ympyröitä, joiden halkaisija yleensä on 15-10 metriä. Hevonen pitää saada voltille todella taipumaan.
- Käytetään samaa periaatetta kuin ympyrällä, eli katsotaan voltilla aina kiintopisteisiin, niin, että voltti jakautuu neljään osaan. Katse jo itsessään ohjaa hevosta.
Alkeiskurssilaiset saivat monet voltit tehtyä ja olikin aika siirtyä loppukänynteihin.
- Tallin puolella katselemme hevosen loimitusta. Varsinkin nyt syksyn saavuttua hevosia joutuu tuntien päätteeksi loimittamaan, joten on hyvä tietää loimituksen perussäännöt. Nähdään siis satulahuoneessa viidentoistaminuutin kuluttua.
Tietotehtävä: Oheisessa kuvassa on neljä erilaista loimea. Kerro hieman niistä ja niiden käyttötarkoituksista.
Lina:
Olin tämän alkeiskurssin myötä todennut,e ttä tämähän oli hyvää kertausta. Ja lisäksi oli hauskaa auttaa muita. Se lämmittikin mieltä vaikka sateessa piti polkea taas Seppeleeseen... Ja minulla ei sadetakkia ollut. Kun sitten viimein pääsin viimein tallille, ja viskasin äkkiä pyöräni lähimmän puun juurelle pystyyn ja kävelin äkkiä sisälle talliin. Juostahan ei saanut, ettei hevoset pelästyisi... Tallissa olikin jo hevosten satulointi käynnissä.
Moni ei tänään apua tarvinnut, sen verran kaikki olivat jo näemmä kehittyneet. Pian lähdettiinkin maneesia kohti. Seurasin muita avustajia maneesiin.
Anne sitten ilmoitti että kaikki muut avustajat paitsi Fiia, voisivat mennä katsomoon. Istuunnuin pian penkille seuraamaan tuntia. Takkini oli vieläkin litimärkä, joten riisuin sen viereeni kuivumaan. Kyllähän nyt maneesissa pärjäsii ilmansin... Sitten vain silmä kovana jos vaikka oppisikin jotain uutta tässä katsellessa.
Viikkojen aikana oli nähnyt kyllä monenlaista kehitystä kaikissa uusissa ratsastajissa - aluksi eivät edes osanneet nosuta hevosen selkään, ja nyt jo psytyivät ratsastamaan ilman taluttajai! Anne oli taitava opettajia, ja tämä ryhmä ilmeisesti nopea oppimaankin. Monilla näytti menevän todella hyvinkin kaikenlisäksi. Harmi etten omaa alkeiskurssiani käynyt Seppeleessä...
Anne sitten alkoi neuvomaan ympyrän ratsastusta. Tuo mainisti että täydellisen ympyrän ratsastaminen olisi haasteellista. Naurahdin ajatuksissani. Niinhän se nimittäin olikin - en minäkään aina täydellsitä vieläkään ratsastanut. Ilmeisesti tällä tunnilla varmaan nähtäisiin ainakin paljon parempia ympyröitä kun minulla välillä Taigan kanssa nyttenkään...
Oikein arvasin - parilla meni ensimmäinen ympyrä todella hienosti.
Pian sitten anne ilmoitti että otettaisiin siirtymiä, ja kyseli tahtoisiko joku avustajaa.
- Mä sit meen jos joku tarvii, kuiskasin muille avustajille varmuuden vuoksi ettei tarvitsisi juoksukilvalla paikkaansa saada. Muutama käsi sitten nousikin, joten parin muun avustajan kanssa katsomosta irrottauduin.
- Maiss, viittikkö kattoo ettei mun takkia pölli kukaan, kysyin sitten lähimmältä katsomoon jääneeltä avustajalta. - Juu, voin mä. Tuskin sitä kukaan edes yrittää täälä pölliä, Maiss naurahti.
Yhden alkeiskurssilaisen rinnalle sitten astelin. Harmi etten mustanut vieläkään näiden nimiä... Olin bongannut katsomossa joltain jääneen riimunarun ja napannut sen mukaani.
- Haluatko että talutan, vai kävelenkö vain rinnalla, kysyin alkeiskurssilaiselta varmuuden vuoksi.
- Taluta vaan, tuo vastasi. Nyökkäsin ja nappasin hevosen suitsista kiinni.
Anne sitten ohjeisti alkeiskurssilaisia. Tuntui lämpimältä päästä taas liikkumaan... Tarkkailin avustettavaani tiheästi että alkaisin juosta samaan aikaan hevosen kanssa, enkä itse siirtäisi sitä raviin alkamalla juosta. Se onnistuikin suht hyvin.
Jo kolmannela ravipätkällä alkeiskurssilainen pyysi vain juoksemaan rinnalla. Päästin irti ja hyvin tuolla näytti ravipätkä sujuvan.
Kun sitten siirtymiset lopetettiin, palasin katsomoon.
- Onko mun takki viel tallessa, kysyin ilkikurisesti Maissilta.
- Ei, Jeccu pölli sen, tuo naurahti.
- No ei, tossahan se on, Maiss sitten korjasi.
- Hyvä. Meinaa muuten oiisit saanut lainata kotimatkalle omaasi, naurahdin ja istahdin takaisin penkille seuraamaan tuntia.
Loppukäynnit, mitä itse kutsuin loppujäähdyttelyiksi, tulivatkin yllättävän pian. Valpastuin hieman ja nappasin jo takkini harteille. Yök, se oli vieläkin kostea ja viileä. No, eiköhän se kohta lämpenisi... Ja heh, jos olisin kipeä ei tarvitsisi perjantaiksi mennä kouluun... Mutta toisaalta, en pääsisi sittena tallille viikonloppuna, joten paras pysytellä terveenä.
Pian seurasin taas talliin alkeiskurssilaisten ja hevosten paraatijoukkiota. Varusteiden poisotossa lähinnä vain autoin satuloiden kanniskeluissa paikoilleen. Pidimme myös Jecun kanssa huolta siitä, ettei likaisia kuolaimia suitsitelineeseen eksy, eikä kyllä juuri mistäkään palautetuista suitsista tarvinnut huomauttaa. Kaikki olivat huolellisesti kuolaimet pesseet.
Sitten oli vielä loimituksen kertaamista.
- Anne, mun pitää sit lähtee vähän ennen loppumisaikaa, että ehdin oikeeseen aikaan kotiin, totesin vielä Annelle.
- Okei, asia selvä, nainen totesi.
Olisin tahtonut jäädä vielä kuuntelemaan ja kertaamaan loimitusta, mutta minun täytyi häippäistä. Lähdin vähin äänin etten häiritsisi Annen selostusoperaatiota. Onneksi sentään ulkona ei enää satanut...
Jennyfer:
Talutin Epun maneesiin. Ulkona satoi kaatamalla ja pimeätäkin oli. Inhottava syksy! Menimme kaartoon ja asetuimme hevostemme viereen. Säädin jalustinta niin, että pääsisin selkään. Eppu seisoi rauhallisesti paikoillansa ja antoi minun kavuta sen selkään. Lyhensin jalustimeni aluksi liian lyhyiksi ja sitten liian pitkiksi. Lopulta ne olivat melko samanpituiset ja istahdin aloilleni.
Aluksi me menimme käyntiä ilman jalustimia. Harjoittelimme miten jalat saadaan jalustimiin katsomatta jalkoja. Potkin vahingossa jalustimia Epun kylkiin, mutta pian sain kuin sainkin jalkani jalustimiin. Keräsin Annen pyynnöstä puolipitkät ohjat ja koitin istua niin, että en puristaisi polvillani satulaa. En onnistunut kovin hyvin, mutta en sentään puristanut satulaa enää niin kovaa.
Anne laittoi maneesiin tötteröitä. Niiden avulla piti ratsastaa ympyröitä. Ohjasin Epun ympyrälle. Se venytti kaulaansa tötteröä kohti ja teki ympyrän hienosti. Teimme vielä kaksi ympyrää. Kolmannella Eppu hieman epäröi. Totellako vaiko ei? Ruuna päätti totella ja teki ympyrän taas kauniisti.
Seuraavaksi vuorossa oli ravaamista. Muutamat tuntilaiset pyysivät taluttajia auttamaan. Mietin nopeasti tarvitsenko taluttajaa. Päätin koittaa ensin itse. Jos se ei onnistuisi, pyytäisin avustajaa. Annoin Epulle hieman pohkeita ja ruuna lähti pehmeään raviin. Muutaman askelen jälkeen nojasin hieman taaksepäin ja vedin varovaisesti ohjista. Eppu palasi käyntiin. Voltit olivat melko samantapaisia kuten ympyrätkin. Eppu suoriutui volteista yhtä hyvin. Tunti loppui aivan liian aikaisin. Loppukäynnit tuntuivat menneen sekunnissa ohitse ja yhtäkkiä seisoimme kaarrossa.
"Kiitos!" tuntilaiset huudahtivat ja hypähtivät pois hevosten selästä.
Asetuin Epun viereen seisomaan. Anne sanoi odottavansa meitä satulahuoneessa. Hän opettaisi meitä loimien kanssa. Lähdimme ulos maneesista sateeseen. Vein Epun suorinta tietä karsinaansa ja otin siltä varusteet pois. Ruuna oli kyllä komea. Taputin herraa kaulalle ja lähdin Epun varusteiden kanssa satulahuoneeseen.
Miira:
Olimme laittaneet Humun kuntoon, ja nyt marssimme kohti maneesia. Sade paiskautui sen kattoon, mutta yritin olla huolestumatta siiitä, innostuisiko Humu sähläämään tai säikähtelemään sitä ääntä, niin että tippuisin. Avustajani helppi minua selkään nousussa, ja sain kokeilla laittaa vasemman jalustimen oikein, kun avustajani sääti toisen kanssa. Sain vaivalla jalustimen kohdalleen, ja avustaja kiristi vielä kanssani satulavyön, ennenkuin hän käveli katsomoon. Järkyttyneenä annoin hieman pohjetta, ja varovasti ohjailin korviaan höristävää Humua ympäri uraa. Anne komensi minua painamaan kantapäitä alemmas, ja pitämään ohjasotteen kunnollisena, jotteivat ohjat olisi pelkästään nyrkeissäni.
Anne opetti meille ympyröitä, jotka menivät suhteellisen hyvin. Humu käveli pehmein askelin allani, joskus vain säpsähti ja hyppäsi hieman sivuun, mutta sekin oli huomaamattoman taidokkaasti tehty. Yhdestä ympyrästä tuli ihan kananmuna, toisesta aikalailla soikio, mutta kun Anne sanoi, ettei kättä saa viedä hevosen sään yli, onnistuivat ympyrät selvästikin paremmin. Humu jolkotteli jo virkeästi, korvat höröllä ja pää korkealla. Kun tamma oli reippaantamassa käyntiä raviksi, määrätietoisesti vedin kevyesti ohjista, ja kyllä se Humu siitä sitten lopetteli.
Annen sanoessa, että meidän kuuluisi tehdä nyt ravipätkiä, innostuin hymyilemään, ja annoin heti pohjetta kun sain siihen luvan. Humu otti pari raviaskelta, minä pompin selässä kuin perunasäkki, ja hidastin sitten käynniksi. Huohotin hetken pienoisesta säikähdyksestä, mutta lopputunnin ravipätkät sujuivat hyvin, joskin kerran pyysin avustajaa tulemaan pitämään kiinni kun harjoittelin kevennystä oikein kunnolla. Humu kuitenkin tajusi, että olin huonompi tässä, eikä mennyt kiitoravia, vaan tarvittaessa osasi käyttää päätään, ja hidasti sujuvasti käynniksi, kun jysähdin satulaan.
Lopputunnista teimme vielä voltteja. Humu teki ne kiltisti, joskin taivutti liikaa sisäänpäin, ja voltit jäivät hieman pienemmiksi kuin olisi odotettavissa. Kuitenkin kun avustajani tuli vinkkaamaan, miten Humun saisi kulkemaan voltinkin paremmin, ja miten tuntisin paremmin tamman suun kun se pureskelee kuolaimiaan, nyökkäilin ymmärtäväisesti. Kun sain vihdon oikean ohjasotteen, ja jalustimetkin oikeaan asentoon, sujui se voltinkin tekeminen odotettavaakin paremmin. Pian jo Anne komensi meidät kaartoon, ja laskeutumaan selästä.
Avustaja auttoi nostamaan jalustimet, ja löysäämään satulavyön. Tallustimme iltaisessa sateessa talliin. Otin Humulta kamat, ja hyvästelin tamman hymyillen.
"Kiitos, Humu. Oot ihana", kikatin ja suukotin tamman turpaa.
Mirri:
Viides tunti, perjantai 16.9.2011
Tunnin hevosjako:
Ansqu (poissa)
CinCin - Humu
Jennyfer - Alma
Jesse - Eppu
Lils - Reino
Miira - Taiga
Milja - Myntti
Mirri - Tiia
Saga - Liinu
Tanttu - Elmo
Maksutavat: panostettu tarina tai kuva, tai tietotehtävä (katso tarina). Tarina ja/tai kuva lähetetään tähän topikkiin. Tietotehtävän vastaus lähetetään Annelle yksityisviestillä .
Olin antanut ohjeeksi kokoontua tallinpihalle ja nousta siinä selkään. Hölmistynyt alkeiskurssijoukko hyöri siis pihalla. Lisäksi kurssin hevosiin oli tullut muutosta, kun Aksun jalka oli kuumeillut ja jouduin lainaamaan Taigaa opetushevoseksi. Myös Myntti oli päässyt ratsuksi, koska tarvitsimme mukaan rauhallista sakkia: lähtisimme maastoon.
- Tänään siis ratsastamme maastossa. Tai tarkemmin sanottuna sänkipellolla eli sänkkärillä. Mutta älkää hätääntykö, avustajat taluttavat teitä ja mukaan on valittu tallin rauhallisimpia hevosia, sanoin.
- Tunnin aiheeksi olin esittelymonisteeseen kirjoittanut laukannosto, mutta itseasiassa harjoittelemme laukassa istumista ja olemista. Laukannosto kyllä käydään läpi, mutta niitä katsellaan sitten tarkemmin jatkokurssilla.
- Sänkkärillä siis laitamme teidät kaikki ratsastamaan liinan kanssa. Kaikilla on tilaa ja voitte turvallisesti laukata, kun avustaja hallitsee hevosta. Lisäksi pellolla hevoset laukkaavat innokkaammin kuin kentällä, joten pääsette totuttelemaan laukkaan. Laukassahan on itseasiassa helpompi istua kuin ravissa, joten tästä tulee hauskaa!
Lähdimme käynnissä kohti naapurin sänkipeltoa, jota saimme onnkesi lainata syksyisin. Matkalla otimme muutaman lyhyen ravipätkän. Pian saavuimme hieman tuuliselle pellolle.
- Jakaudutaan tasaisesti ja aloitetaan liinassa työskentely. Mutta sitä ennen käydään läpi laukannoston avut. Laukannosto tarkoittaa siis sitä, että siirretään hevonen laukkaan ravista tai käynnistä. Yleensä laukka nostetaan niin, että hevosen sisäjalka johtaa. Esimerkiksi, jos on vasen kierros, hevonen laukkaa vasenta laukkaa, jolloin sen vasen etujalka nousee ennen oikeaa etujalkaa. Tällöin puhutaan myötälaukasta. Jos laukataan kierroksessa niin, että ulkojalka johtaa, puhutaan vstalaukasta. Alkeis- ja jatkokurssilla ja vielä pitempäänkin ratsastamme vain myötälaukkaa, eli aina nostetaan sen puoleinen laukka, mikä kierros on meneillään.
- Laukannostossa avut ovat seuraavat: asetetaan hevonen pienesti sisälle, tehdään puolipidäte, ulkojalkaa voi hieman viedä taakse ja sisäpohkeella annetaan käsky laukkaan. Jotkut hevoset nostavat pelkästään reippaasti eteenajavasta sisäpohkeesta ja myös sana ´laukka´ saa monet tuntihevoset laukkaamaan.
- Avustaja siis hallitsee hevosta ja pitää huolen, että hevonen pysyy rauhallisessa laukassa ja tarvittaessa siirtää käyntiin. Teidän tehtävä on tunnustella laukkaa ja myödätä liikettä. Usein itse laukassa on helppo istua, siirtymiset saattavat monella horjuttaa tasapainoa, joten ne ovat vaikeimpia. Voitte nousta kevyeen istuntaan tai pitää harjasta tai satulasta kiinni, jos siltä tuntuu. Ja heti, kun on epävarma olo, sanokaa avustajalle, että pysäyttää. Ja jos tuntuu, ettei halua laukata, voi mainiosti harjoitella käyntiä tai ravia.
- Okei, levittäydytään pellolle!
Katselin, kun ratsukot hakivat paikkansa, ja jokainen aloitti harjoittelun pikkuhiljaa. Kiertelin ratsukoiden parissa ja annoin ohjeita. Pari ratsastajaa halusi mennä vain ravia ja harjoitella istuntaa. Käskin vaihtamaan vielä suuntaa, ja ratsastajat saivat harjoitella muutaman minuutin laukkaa. Sitten olikin aika palailla tallille. Kävelimme metsän polkujen läpi ja kerroin vielä ratsastajille, miten kannattaa istua ylämäissä. Kun palasimme tallille, pyysin vielä ratsastajat tunnin jälkeen satulahuoneeseen. Siellä kävisimme läpi apuohjia ja niiden käyttöä.
Tietotehtävä: Kerro martingaaleista, gramaaneista ja sivuohjista.
Jennyfer:
Talutin pörröisen pohjoisruotsalaisen pihalle. Hento syystuuli puhalsi kasvoilleni. Käännyin Alman puoleen ja taputin sitä kaulalle. Anne odotti meitä pihalla ja kertoi, mitä oli suunnitelmissa. Me lähtisimme läheiselle pellolle, eli tavallaan maastoon. Pellolla me harjoittelisimme laukkaamista. Osa ratsastajista hurrasi ja osa vilkuili säikkynä ympärilleen. Anne rauhoitteli meitä ja antoi luvan nousta hevosten selkään.
”Tarvitsetko apua selkäännousussa?” avustajani kysyi.
”Ei, en tartte”, vastasin ja hymyilin avustajalleni.
Selkäännouseminen oli minulle jo niin tuttu juttu, että en tarvinnut siinä enää apua. Myös satuloiminen ja suitsiminen sujui hyvin. Alma oli ihana hevonen. Kiipesin tamman selkään ja säädin jalustimet sopiviksi. Avustajani auttoi satulavyön kanssa ja sitten olimme valmiita lähtemään. Annoin Almalle hieman pohkeita ja neiti lähti kiltisti käyntiin. Puhuin hieman avustajani kanssa ja selvisi, että hänen nimensä oli Sara. Hän vaikutti todella kivalta.
Välillä ravasimme ja hiekkatiestä lensi pölyä niin hevosten, kuin ratsastajienkin silmiin. Harjoitusravi tuntui ikävältä, joten saimme keventää, mikäli halusimme. Välillä unohduin ihastelemaan Liekkijärven maisemia, jolloin Sara herätti minut.
Pian saavuimme pellolle. Se oli suuri ja upea.
”Tekisi mieli ratsastaa tuolla!” sanoin.
”Kohta pääset laukkailemaan sinne”, Sara naurahti ja talutti Alman pellolle.
Anne kertoi lisää laukkaamisesta, kuten vastalaukasta ja sellaisesta. Pian hän antoi luvan ryhtyä töihin.
”Alma, laukka!” sanoin tammalle, joka ei hievahtanutkaan.
Annoin pohkeita ja toistin muutaman kerran sanan ”laukka”. Pian Alma lähtikin laukkaamaan pehmeästi. Suustani pääsi riemastunut huudahdus. Laukkaaminen oli hurjanhauskaa. Välillä Anne tuli neuvomaan tai kehumaan minua.
Vaihdoimme välillä suuntaa ja pysäytimme hevoset. Se oli vaikeaa, koska Alma olisi halunnut jatkaa laukkaamista. Pian jouduimme palaamaan tallille. Puhuin Saran kanssa tunnista. Välillä ravasimme. Harjoitusravissa pompin kuin kenguru. Tallipihalla menimme kaartoon, taputimme hevosiamme, sanoimme ’kiitos’ ja hypähdimme alas ratsujemme selästä. Talutin Alman Saran kanssa omaan karsinaansa. Riisuimme siltä varusteet ja veimme ne satulahuoneeseen.
”Moikka, Alma”, kuiskasin tammalle ja palasin satulahuoneeseen.
Anne odotti siellä meitä. Hän tiedusteli millainen tunti oli ollut. Kun kaikki olivat sanoneet ainakin kymmenen kertaa ”mahtava” tai ”paras” Anne pyysi meitä hiljentymään.
”Mukava, että tykkäsitte”, hän virnisti. ”Opetan teille vielä hieman apuohjista, ennen kuin pääsette viikonlopunviettoon. Kuka tietää mikä on martingaali?”
Noin vartin kuluttua palasin pyöräni luo. Hypähdin sen kyytiin ja vilkaisin vielä kerran talliin päin. Sitten polkaisin pyöräni liikkelle.
Mirri:
Saavuin tallille jälleen hyvissä ajoin. Menin satulahuoneeseen missä Anne oli meitä vastassa. Hän kertoi meille hevosjaon jälkeen, että meidän pitäisi tulla ratsuinemme tallipihaan. Kysyin Sagalta tiesikö hän mitä oli tekeillä. Hämmästyin kuin hän sanoi olevansa yhtä pihalla, kuin minä.
Sain ratsukseni Tiian, saman hevosen mikä oli ollut minulla viime ratsastus kerrallani. En voisi varmaan ikinä unohtaa tuota kaunista lehmänkirjavaa tammaa. Kun olimme kaikki valmiita talutimme hevoset yksitellen tallipihaan, missä meidät autettiin selkään. “ Tänään menemme sänkipellolle, siellä te saatte kokeilla laukkaa turvallisesti”, Anne kertoi.
Ratsastimme pikkutietä eräälle sänkipellolle. Tiia näytti olevan innoissaan, sehän piti maastoilusta. Menimme avustajani kanssa aika lähelle metsän reunaa. Hän pujotti liinan Sisemmästä kuolaimesta, korvien yli, toiseen kuolaiseen.
“ Okei kokeillaan vaikka ravata ensin, voit samalla harjoitella kevyttä istuntaa”, avustajani sanoi. Kevyt istunta oli melko haastavaa ja kerran meinasin horjahtaa selästä.
“ Ihan hyvin nyt voitaisiin laukkailla. Nostetaan laukka ravista, sillä käynnistä nostaminen on vaikeampaa. Muistathan Annen ohjeet. Hyvä. Muista vain pysyä aivan rentona. Tein työtä käskettyä Ja yritin nostaa laukkaa, mutta turhaan, Tiia ryntäsi vain kovaan raviin. Hetken kierreltyään ja neuvoja jaeltuaan anne tuli meidän luokse. “ Älä heilu selässä kuin heinämies, laukannostossa on tärkeää muistaa tehdä kaikki huolellisesti. Jos nostat käsiä hevonen lähtee kovaan raviin. Noniin. Anna hevoselle vain puolipidäte.” Kannustin Tiian raviin asetin varovasti sisälle, annoin puolipidätteen ja annoin laukka pohkeet. Turhaan.
“ Hyvä. Se oli vähällä nostaa, käytä seuraavaksi enemmän lantiota ja muista kädet.”, Anne neuvoi.
Käänsin Tiian päätä varovasti sisään, niin että sen silmäkulma näkyi, annoin puolipidätteen, pidin kädet hiljaa ja työnsin lantiolla saman aikaisesti. Ensin Tamma tuntui kokoavan itseään… sitten. “ Hieno laukka Mirri! melkein kuin ammattilainen” Laukkasin vähän aikaa ja siirsin hevosen käyntiin, josta hoputin sen raviin ja uuteen laukkaan.
“ Vaihdetaan suunta! Otetaan vielä parit nostot ja sitten aletaan lopettelemaan!” Anne huusi.
“Noniin haluatko kokeilla vielä kevyttä istuntaa laukassa?” avustaja kysyi. Nyökkäsin epäröiden. Siirsin Tiian taas laukkaan ja nousin jalustimille haparoiden. “ Paina kädet kaulaa vasten. Hyvä. Ota harjasta kiinni jos siltä tuntuu” , avustaja kannusti. Hiljensin Tiian käyntiin ja taputin sitä. Avustaja irrotti Liinan Tiian kuolamesta ja sitten lähdimme ratsastamaan tietä pitkin takaisin tallille.
Matkalla Anne neuvoi millainen istunta pitää olla ylä- ja alamäessä. Pian saavuimmekin jo tallipihaan, missä nousimme ratsailta. Kun hevosilta oli otettu varusteet pois, Anne kertoi apuohjista ja martingaalista. Sitten kaikki lähtivätkin kotiin.
Kuudes tunti, perjantai 23.9.2011
Ansqu - Taiga
CinCin - Pella
Jennyfer - Myntti
Jesse - Elmo
Lils - Tiia
Miira - Liinu
Milja - Humu
Mirri - Reino
Saga - Aksu
Tanttu - Alma
Maksutavat: panostettu tarina tai kuva tai tietotehtävä (katso tarina). Tarina ja/tai kuva lähetetään tähän topikkiin. Tietotehtävän vastaukset lähetetään Annelle yksityisviestillä .
Alkeiskurssin viimein tunti oli alkamassa. Aistin jo porkan olevan selvästi itsevarmempaa kuin viime kerralla heidän taluttaessa hevosia maneesiin.
- Tänään siis kertaamme aiemmin opittua. Aloitamme tekemällä voltteja käynnissä pitkin ohjin. Muistakaa ohjata hevosta katseella ja pohkeilla. Jos voltit eivät onnistu täydellisesti, ei haittaa. Tarkoitus on treenata sitä, että opitte tuntemaan missä paino on satulassa ja myös sitä, että missä katse on. Ei hevosen niskassa tai silmäkulmassa. Taluttajat niille, jotka haluavat. Aloitetaan!
Tehtävä oli vaikea, mutta täkreintä oli, että ratsastajat saivat hevosiaan kääntymään ilman ohjista vetämistä ja kiskomista. Herkkä Myntti teki jopa täydellisen voltin.
- Kerätään hieman ohjia, mutta pidetään puolipitkä pituus. Aloitetaan kevyt ravi. Ohjat ovat siksi löysällä, että opitte tukemaan joko satulaan tai harjaan, mutta ei ikinä ohjiin. Kunnon tuntuma ohjiin otetaan vasta sitten, kun olette oppineet istumaan satulassa nojaamatta ohjiin. Näin vältytään pahoilta istuntavirheiltä ja myöskin vältytään siltä, että ratsastuskoulun hevosista ei kuoriudu betonisuisia järkäleitä.
Muutama ratsastaja viittasi avukseen vielä taluttajan ja kiivas kevennys-treenaus alkoi. Moni ratsastaja oli jo löytänyt keventämiseen rutiinin ja tuntui jo nauttivan ravin lennokkuudesta.
- Seuraavaksi tehdään niin, että jokainen tekee kärkenä jonkun ratsastusradan tien. Saa itse päättää, mikä ura tehdään. Mirri ja Reino voivat aloittaa!
Mirri teki kahdeksikon ja sen jälkeen Tanttu johti porukan lävistäjälle.
- Hienoa, sanoin, kun kaikki olivat suorittaneet jonkin reitin. Seuraavaksi harjoittelemme pari askelta peruutusta. Tämäkin on sellainen harjoitus, että saatte tuntumaa, mitä peruutus oikeastaan on. Harvemmin ratsastuskoululla peruutuksia harjoittelemme, paitsi edistyneiden ryhmissä. Tärkeämpää on ensin saada hevonen kulkemaan eteenpäin. Mutta kokeillaan ihan esimaun takia.
- Kun hevonen on pysähtynyt, olisi tärkeää varmistaa, että se seisoo kaikilla jaloilla tasaisesti. Tämän jälkeen voi nojata hieman eteen, siis vain muutaman sentin. Ohjilla tehdään pieni pidäte ja pohkeilla painetaan tasaisesti. Kun hevonen ottaa askeleen pari taaksepäin, hellitetään avut. Tehdään neljän askeleen peruutus. Hevonen saattaa lähteä kierämään, eli ei astu suoraan. Tätä teidän ei tarvitse viel korjata.
Hevoset peruuttivat suhteellisen hyvin. Aksu ja Tiia pistivät heiman vastaan ja nakkelivat niskojaan.
- Hyvä! Otetaan vielä muutama ravisiirtyminen. Ravissa voitte yrittää pysyä harjoitusravissa, mutta jos tuntuu haastavalta, voi keventää.
Ratsukot ravailivat vielä hetken.
- Loppukäynnit teemme tänään lähimaastossa, sanoin ja avasin maneesi oven. Järjestin hevoset sopivaan järjestykseen ja siirryimme pimenevään iltaan. Nappasin otsalampun mukaan varmuuden vuoksi.
Alkoi jo hieman tihkuttaa vettä, mutta urheasti teimme noin viidentoista minuutin lenkin. Kun palailimme tallille, satoi jo enemmän. Ohjasin ratsukot tallin pihalle kaartoon.
- Kiitokset kaikille mahtavasta alkeiskurssista ja tervetuloa jatkotunneille syksyn mittaan! Putsaatte tunnin jäkeen vielä suitset ja satulan Jaakon johdolla. Minun täytyy valitettavasti lähteä, mutta hauskaa perjantai-iltaa!
Tietotehtävä: Kerro millä välineillä puhdistat satulan ja suitset, ja missä järjestyksessä kokoat osiinsa puretut suitset.
Mirri:
Tunnelma oli vähän haikea, alkeiskurssit olivat käymässä loppuaan kohti. Vaikka alkeiskurssi oli lopuillaan, Mirri oli luvannut itselleen että jatkaisi ratsastusta seppeleessä. Tallilla emme enää kokoontuneet satulahuoneeseen vaan kaikki katsoivat oman ratsunsa ilmarilta ja rupesivat harjailemaan ja varustamaan niitä. Minun nimeni kohdalla luki Reino. Viimeksi olin mennyt ruunalla kolmannella tunnilla ja oli kivaa että sain mennä sillä uudestaan.
Talutimme hevoset maneesiin ja nousimme selkään. Tunnin tarkoituksena oli kerrata aiemmin opittuja asioita. Tunti alkoikin voltin tekemisellä pitkin ohjin. Aloitin voltin tekemisen päädyn keskeltä. Käänsin rintakehän sisään ja painoin hevosta sisään ulkopohkeella. Reino ei tuntunut aluksi tajuavan apujani ja voltista tuli itse asiassa sydämen muotoinen. Seuraavaksi kokeilin pitkän sivun keskeltä. Se onnistui jo vähän paremmin.
“Sitten ravataan puolipitkin ohjin kevyttäiravia “, Anne kertoi. Tartuin satulan kaareen ja kevensin. Kevyttä ravia menimme parikierrosta. Reino ei lönkötellyt erityisen kovaa, mutta sen ansiosta pystyin treenaamaan kevennystä.
Seuraavaksi meidän piti tehdä jokin ratsastusradan tie. Minun oli määrä aloittaa. Herättelin ruunaa ja käänsin sen isolle pääty ympyrälle. Keskellä ympyrää siirryin toiselle ympyrälle jonka tein kokonaisena ja sen keskeltä taas toiselle ympyrälle. Tanttu Tuli Almalla aivan perässäni. Johdin Reinon jonon perään.
Tanttu johti Alman lävistäjälinjalle ja kaikki menivät tahdikkaasti maneesin kärjestä kärkeen. Sitten teimme pääty-ympyrän, loivan kiemurauran ja monta muuta tietä.
Anne pyysi kaikkia jäämään uralle tasaisin välein, koska seuraavaksi peruutettaisiin.
Ohjeiden jälkeen jokainen vuorollaan perutti kolme askelta. Minä pidätin Reinoa milloin se ensin astui askeleen, sitten painoin pohkeella toista kylkeä ja puristin käteni nyrkkiin saman puoleisessa kädessä. Tämä toistui vuorotellen puolelta toiselle. Itse en hahmottanut askeleita, mutta peruttaminen kuitenkin onnistui..
Sitten vielä mentiin muutama ravisiirtyminen. Reinon harjoitusravissa oli helppo istua, koska se ei juurikaan pompottanut ja oli pehmeää.
Loppukäynnit mentiin maastossa. Oli melko viileää ja vedin huppua suojakseni, ilta oli pimeä ja taivaalta tihkutti vettä. Sitten tulimme tallipihaan jonoon. Annen piti lähteä ja me veimme hevoset talliin ja hoidimme niiltä varusteet. Emme vieneet niitä satulahuoneeseen vaan puhdistimme ne. Tallissa haisi mieto suitsirasvan haju.
Loppujen lopuksi lähdimme kaikki pois tallilta. Alkeiskurssi oli ollut mieletön kokemus ja kaikilla oli ollut hauskaa. Kiitos Anne!
Ansqu:
Alkeiskurssi oli lähestymässä jo loppuaan. Olin oppinut hurjan paljon, ja aion ehdottomasti jatkaa harrastusta. Kukahan hevosista mahtoi olla ratsunani tänään. Tallille saavuttuani lähdin tepastelemaan talliin, ja sieltä satulahuoneeseen.
Satulahuoneeseen saavuttuani, vilkuilin jo tuntilistalle päin. Siellä se oli. Silmiini osui nimeni, ja sen perään kirjoitettu "Taiga". Hypin melkein riemusta kattoon! Olin aivan innoissani, kun saan ratsastaa niin suloisella ponilla. Lähdin oitis Etsiskelemään Taigan karsinaa.
Taigan karsinan ovelle saavuttuani huomasin Linan. "Moi!" Lina sanoi hymyillen. "Mooi", vastasin, ja hymyilin takaisin. "Sori olen vähän myöhässä..", sanoin Linalle hieman punastuneena. "Joo ei mitään. Mä voin auttaa sua, niin kerkeet tunnille", Lina sanoi ystävällisellä äänellä. Harjailtuamme, varustimme supersöpön Taigan. Laitoin itse satulan ja suitset. Taivaalle oli kerääntynyt jo vähän pilviä, kun lähdin taluttelemaan hevosta maneesiin.
Tuntihevoset ja tuntilaiset olivat siististi kaarrossa. Satulavyön kiristettyäni ja jalustimet laskeuduttani nousin Taigan selkään. Lina vielä tarkisti satulavyön. Lähdin pitkin ohjin uraa pitkin käynnissä. Taiga oli vielä vähän laiska näin tunnin alkuun, mutta se ei minua haitannut. Kävelimme rennosti muutaman minuutin. Teimme myös vähän voltteja. Välillä tamma oikoi hieman, mutta sinnikkäästi yritin saada mahdollisimman pyöreän voltin.
Annen käskystä aloimme jo keräillä ohjia vähän lyhyemmiksi. Siirryimme kevyeeseen raviin, ja ravasimme hetken. Olin melkeinpä heti löytänyt hyvän kevennysrytmin. Tunsin itseni osaavaksi ratsastajaksi, vaikken vielä osannut hirveästi. Taigan ravi oli mielestäni mukavaa, joten ajattelin pärjääväni jo ilman taluttajaa. Harjoittelimme keventämistä vielä hetken, kunnes kaikki saivat tehdä jonkin ratsastusradan tien.
Seuraavaksi yritimme peruuttamista muutaman askeleen verran. Annen ohjeiden mukaan pysäytin ensin Taigan, ja lähdin kokeilemaan peruutusta, ja se onnistuikin hyvin. Näin, kun pari hevosta yritti vähän tehdä peruuttamista hankalaksi. "Toivottavasti Taiga ei rupea temppuilemaan", ajattelin. Ponitamma meni kuitenkin nätisti. Tunti alkoi lähestyä loppuaan.
"Menemme tänään lähimaastoihin tekemään loppukäynnit!" Anne sanoi iloisesti. Vatsassani muljahteli. Maastoon?! Pihalla teimme jonon, ja lähdimme jonossa kävellen pitkin hiekkatietä. Pilviä oli entistä enemmän kerääntynyt taivaalle. Alkoi ripsiä vettä. Reippaasti kävelimme varttitunnin. Tallille palattuamme satoi vähän enemmän. Kun kaikki olivat kaarrossa, Anne kiitti porukkaa mahtavasta alkeiskurssista. Olin ihan samaa mieltä - alkeiskurssi oli kertakaikkiaan huippu kokemus! Ja mikä parasta, aion jatkaa Seppeleessä käyntiä vielä pitkään!