Palaa edelliselle sivulle

Huhtikuun 2008 Kohokohdat

Kohokohdat-sivulle on valittu menneen kuun parhaimmistoa. Valinnat perustuvat tallin väen ehdotuksiin ja perusteluihin. Lopullisen valinnan tekee Anne. Piirrustuksille ja tarinoille ei ole annettu mitään kummempia sijoituksia.

Piirrustukset

Piirtäjä: Oona, Kuva: Jambo laukassa
Anne: Kauniisti väritetty, tunnelmallinen kuva. Hevonen ja ratsastaja ovat hyvin liikkeessä. Taustalla olevat harmaat, pilvet enteilevät sadetta ja kertovat painostavasta ilmasta.
Carkki: Ihana kuva!


Piirtäjä: Pipsa, Kuva: Pampula
Anne: Ihana paint-kuva, joka on kuitenkin toteutettu omanlaisella tekniikalla. Ponin, riimun ja taustan värit sointuvat harmonisesti toisiinsa. Pampulla on söpöäkin söpömpi ilme.

Hoitotarinat


11. huhtikuuta -- 'Tahdon nukahtaa...'

Istuin Epun karsinassa kuumien kyynelten virratessa poskillani. ilta oli jo pitkällä ja kaikki muut olivat jo poistuneet tallista. Olin luvannut tehdä iltatallin, mutta se hieman myöhästyisi. Olin luvannut Epulle viedä sen lenkille ja sen aioin myös tehdä. Olimme juuri sopineet eläinlääkärin kanssa Siepn lopetuspäivän ja olin suostunut myymään Aminkin Englantiin. Molemmat lähtisivät luotani samana päivänä 20. huhtikuuta, yhdeksän päivää.

Pyyhkäisin kyynelvirtaukset poskiltani paitani hihaan ja nousin ylös. Rapsutin Epun otsaa ja katselin, kuinka ulkona syttyivät tähdet tummansiniselle taivaalle. Ilta alkoi jo viilentyä.

"Käydään vähän kävelemässä ja otetaan mamma mukaan." Kuiskasin Epulle ja lähdin hakemaan ruunan suitsia, olinhan jo aiemmin päivällä sen harjannut, joten muuta vikaa Epun ulkonäössä ei ollut, kuin irtokarva, jota lähti enemmän, kuin tarpeeksi.

Vein Epun suitset sen karsinalle, mutten vielä pukenut niitä ruunalle, vaan suuntasin kulkuni Sipen karsinan luo. Tamma makasi karsinassa Riina vierellään. Tammavarsa oli kasvanut huimasti ja olisi kohta valmis vieroitettavaksikin. Ja se oli hyvä, Sipen lähtöä ajattelen, niin ei varsalta tarvitsisi äitiä viedä. Meinasin jo mennä hätistelemään Sipeä ylös, että olisin ottanut sen mukaamme kun menisimme Epun kanssa kävelemään. Mutta kun näin tamman tuskaisen ilmeen, en voinut muuta, kuin pistää kipulääkityksen takajalkoihin ja heittää molemmille lisää heiniä.

Uusi itku kurkussa pujotin Epulle suitset ja talutin ruunan ulos. Nousin korkean hevosen selkään korokkeelta ja istuessani vihdoin selässä muistin, että minunkin olisi ehkä pitänyt ottaa kypärä päähäni. Nyt en jaksanut asiasta välittää, eihän kukaan olisi näkemässä ja sehän olisi minun elämäni, joten käytin sen juuri niinkuin parhaaksi näin. Ja nyt näin parhaaksi ratsastaa ilman kypärää.

Enkä katunut sitä päätöstä. Kylmä kevättuuli leikitteli hiuksillani, Epun harjalla ja hännällä ja suuri ruuna oli ihmeissään siitä, miksi sen piti keskellä yötä vielä lähteä lenkille. Naurahdin Epulle, kun se nosti päätään lintujen lähtiessä lentoon viereisestä pusikosta. Yö ei ollut vain meidän aikaamme, mietin samalla, kun ohjasin Eppua yhä syvemmälle metsäpolulle.

Tuuli ei enää puhaltanut metsässä, puut estivät sen pääsyn tiheiden oksiensa kanssa. Samalla ne pimensivät hempeän kuunvalon, joten luotin vain Epun vaistoon ja yönäköön, joiden avulla selvisimme metsiköstä ilman ongelmia ulos.

Aukealla kuunvalo loi kalpeat varjot eteemme, enkä voinut enää pidätellä kyyneliäni. Kumarruin Epun kaulalle ja ruuna pysähtyi, kuin olisi ymmärtänyt olotilani. Annoin pisaroiden valuea pitkin poskiani suoraan Epun harjalle. Siihen ne jäätyivät, ja näyttivät pieniltä timanteilta.

"Olet niin hieno heppa." Kuiskin Epulle hiljaa ja pyysin sitä kävelemään eteenpäin. Eppu otti rennon askeleen eteenpäin ja sen jälkeen toisen ja vielä toisen, tuntui kuin olisimme matkanneet loputtomiin ruunan omaa, rentoa käyntiä. Istuin silmät kiinni ja nautin tunteesta, jolloin pystyin luottamaan Eppuun täysin.

Seuraavan kerran kun avasin silmäni, Eppu seisoi tallipihalla odottaen sisällepääsyä. Liuin ruunan selästä ja talutin sen sisään.

Tallissa minua odotti vihainen Jaakko.

"Sä sitten hullu akka lähdit ratsastamaan ilman kypärää ja satulaa pimeeseen mettään jossa voi olla mitä tahansa eläimiä ja miehiä ja naisia ja hulluja lapsia!!!" Mies huusi pää punaisena, kuin kiljuhanhi.

En jaksanut välittää Jaakon solvaamisesta, vaan kävelin Epun kanssa suoraan karsinaan sanomatta Jaakolle mitään. Mies hiljeni salaman nopeasti.

"Ooksä okei?" Jaakon äänensävy muuttui.

"En." Tokaisin värisevällä äänellä.

Jaakko ei sanonut enempää, vaan tuli karsinaan ja kaappasi minut syleilyynsä. En voinut, taaskaan, pidätellä itkuani, vaan kyyneleni kastelivat Jaakon hienon, tummansinisen flannelipaidan läpikotaisin.

"Kerro kaikki." Mies tokaisi, eikä päästänyt minua pois käsiensä takaa, vaikka yritin jo rimpuillakin. Luovutin ja seisoin vasten miestä.

"Se lopetetaan 20. päivä. Ja Ami lähtee Enkkuun samana päivänä. Joku Christian osti sen sinne. Eikä Sipen jalat enää kanna. Se ei jaksa ees seistä enää..." Itkin Jaakkao vasten, enkä uskonut miehen saavan sanastakaan selvää, mutta käsivarret ympärilläni toivat lohtua. Ja saivat minut epäilemään Jaakon tarkoitusta.

Mies luultavasti luki ajatukseni, sillä Jaakon seuraava tokaisu oli: "Tää on siis vain lohdutushalaus, sellainen kaveripohjainen." "Joo. Hyvä." "Kun jos se olis jotain muuta, niin se sun Nikosi saattaisi ottaa kilarit." "Joo."

Sitten Jaakko päästi minut ja suuntasimme yhdessä satulahuoneeseen, jossa Jaakko tarjoutui pesemään Epun kuolaimet ja opetin miehen niputtamaan suitset. Naureskelimme yhdessä hevosille ja niiden metkuille ja pakko sanoa, että se helpotti oloa. Jaakko lupasi hoitaa ilta-tallin, nyt kun kerran oli hereillä ja minä soitin Nikon hakemaan.

Eikä mennyt kauaakaan, kun Niko kurvasi tallinpihaan Nissanillaan.

"Nähdään!" Huudahdin Jaakolle ovelta.

"Joo, huomenna on sun iltatalli!"

"Ja huomenna sä pääset hyppäämään!"

Jaakko jäi mutisemaan jotain siitä, ettei osannut vielä edes laukata, ja minä nousin hymyillen autoon. Niko kyseli samat kuulumiset, jotka Jaakko, ja minä kerroin, ilman itkemistä.

Automatkalla alkoi sataa. Viluinen kevätsade valui pitkin autonikkunaa heijastuen poskeeni vieden kyyneleeni mukanaan. Vihdoinkin minulla oli oikeus näyttää heikkouteni.

Chao & Eppu

Anne: Surullinen, koskettava tarina. Sisältää mukavasti helppolukuista vuoropuhelua. Vaikka tarina on aiheeltaan surumielinen, on siihen upotettu kutkuttavasti romantiikan poikastakin (?). =D Ja sellainenhan aina kiinnotaa lukijaa ja kannustaa jatkamaan lukemista eteen päin.

15.04.08 tiistai - Kummallinen tiistai

Istuimme Dreamerin kanssa suut auki katsomossa. Tuijotimme kummallisinta ikinä näkemäämme tuntia. Ratsastajia katsokaas lensi juuri sillä hetkellä peräkanaa alas hevosten selistä, sellaista vauhtia, ettei enää perässä pysynyt! Nytkin maneesissa laukkasi vapaana viitisen hevosta, ja muutamilla ratsastajat roikkuivat ohjissa yrittäen rauhoitella ryhmäpakokauhuun joutuneita ratsujaan. Ratsastajista suurin osa siis pudisteli parhaillaan hiekkoja vaatteistaan, eikä kukaan näyttänyt pahasti loukkaantuneelta. Vapaana maneesissa laukkasivat ainakin Taiga, Pikku, Pella, Jambo ja Humu, ja muista ei sitten saanut selvää. Olivatko ratsastajat enää kyydissä, vai roikkuivatko ne hevosten harjoissa itsekin pakokauhun vallassa? Kuitenkin, istuimme siis siinä Dreamerin kanssa vain hiljaa paikoillamme, ja tuijotimme sitä outoa näkymää, kun hevoset laukkaavat ympäri maneesia ohjat, ja jalustimet vapaina liehuen. Kentän keskellä seisova Annekin oli aivan yhtä mykistynyt, ei raukka varmaan ollut tottunut tällaiseen häslinkiin. Vasta hetken päästä Annekin havahtui.

– Wear, Dreamer, tulkaa nyt ihmeessä ottamaan näitä hevosia kiinni! Karjui punehtunut Anne, ja vasta se sai meihin liikettä. Loikkasimme katsomoa ja kenttää erottavan aidan ylitse, kuka sitten ketterästi ja kuka ei, ja lähdimme saalistamaan pikku karkureitamme.

- Kiinni on! Huusin viimein, kun Pikkukin oli napattu kiinni. Nyt minulla oli kolme hevosta käsissäni, samoin kun Dreamerillakin. Anne jututti juuri ratsastajia, ja kyseli, olivatko kaikki varmasti kunnossa. – Ihan kummallista toimintaan noilta hepoilta. Ei ne koskaan ennen ole tälläistä showta pistänyt käyntiin.. Kuulin Annen kertovan aivan yhtä kummastuneille ratsastajille.

– Mutta nyt nouskaas takaisin ratsujenne selkiin, niin koitetaan jatkaa siitä mihin jäätiin! Anne kehotti, ja yhä vähän hiekkaiset ratsastajat tulivat ottamaan yksi toisensa jälkeen oman ratsunsa meiltä.

Tämän kummallisen tunnin jälkeen autoin Taigan ratsastajaa ponin varusteiden pois ottamisessa. Dreamerkin oli kipittänyt Bladea hellimään, joten kun Taigan varusteet olivat paikoillaan ja siistit, nappasin Taigan harjapakin mukaani, ja laahustin hoitoponini karsinalle.

– Heippa pullukka. Mitäs te tänään oikein riehuitte siellä maneesissa? Puhelin vähän hikiselle, ja maneesissa laukkailtuaan uupuneelle ponille, joka nuokkui rauhallisena karsinan toisessa päässä. Poni höristi hiukan korviaan minun astuttua sisäpuolelle, mutta ei oikein muuten jaksanut tervehtiä.

– Voi sua hassua, ihan unessako olet? Lepersin Taigalle, joka käänteli korviaan ääntäni kuunnellen. Keskityin taas harjaamiseen, ja hinkattuani Taigasta jokaisen sentinkin puhtaaksi, sujautin ponille herkun taskustani. Rapsuttelin Taigaa vielä hetkisen. Suukottelin ja halailin ponia, joka tosin ei oikein osannut arvostaa hellyydenosoituksiani juuri sillä hetkellä. Huomasin vähän ajan päästä kurkata taas kelloani. Aika oli taas kulunut aivan liian nopeasti. Huokaisten kuitenkin keräsin harjat siististi takaisin harjapakkiin, suukotin vielä Taigaa, ja lähdin sitten kotiin.

-wear&Taiga<3-

Anne: Hauska ja erilainen hoitotarina. Kertomus alkaa hauskasti, koukuttaa lukijan heti mukaansa. Vaikka tarinassa tapahtuu, ei se mene missään vaiheessa niin överiksi, että uskottavuus katoaisi. Hyvä esimerkki siitä, miten hoitotarinoihin saa upotettua tallin toimintaa ja henkilöitä mukaan.

25.4. Näyttelypäivä

"Toivottavasti nyt muistin kaikki." ähkäilin kuumeisesti Ellin tutkiessa karttaa ja hymyillessä sössötykselleni, "Hetkinen on paperit, harjat, riimu.." laskeskelin puoliksi ääneen ja puoliksi itsekseni.

"Kuule eiköhän kaikki ole mukana vieläki niinku viis minuttia sitten kanssa ja mieki osaan kohta koko listan ulkoa.", Elli keskeytti yksinpuheluni ja sysäsi kohta kartan syliini, "Oleppa nyt näennäisesti hyödyksi ja kerro milloin käännyn." nainen jatkoi nauraen ja hiljeni odottaen ohjeitani.

"No usko vain olen paljon parempi listojen kanssa, laita minut kartturiksi ja me löydytään parin viikon päästä nauru saarilta myymässä tikkuja että päästään kotiin." vastasin käännellen karttaa käsissäni lopulta päätin että se on oikein päin ja aloin tutkia paperia.

"Ei nauru olis niin paha, siellä olis lämmintä ei loskaa tai lunta.", Elli kommentoi väitettäni ja jatkoi vilkaisemattakaan minuun, "Piät sitä väärin päin." ja käänsi kartan oikein päin käsiini.

Noin tunnin harhailun jälkeen saavuimme viimein näyttelypaikalle, tosin käännyttyämme kahdesti väärästä risteyksestä ja hairhailtuamme pitkään maalaistiellä jossa ei trailerin kanssa päässyt kääntymään kuin unissaan.

"Huh selvittiimpä." Elli ähkäisi venytellen makeasti ja vetäen keuhkoihinsa kirpeää kevätilmaa.

"Niinpä, taitaa Bladeki tarvita jaloittelua." sanoin ja kuin vastaukseksi tähtipää päästin kuuluvan huudon vaatien pääsyä ulos.

"Ota vain seki ulos jaloittelemaan, saa samalla tutustua paikkaan. Käyn kysymässä voiko Bladen laittaa johonki karsinaan siksi aikaa kun käydään ilmottautumassa." nainen neuvoi minua ja suuntasi kulkunsa kohti tallirakennusta jos oikein päättelin.

"No niin neitiseni aika tulla jaloittelemaan." ilmoitin Bladelle joka kiinnostuneena yritti kurkkia sivuovesta ulos muita hevosia. Peruutin tamman ulos muutaman tallitytön avuliaina avatessa takaluukun.

"Vau, ompa kaunis." eräs nuorempi tyttö ihaili Bladea, hymyilin aurinkoisesti tytölle ja katselin hieman ympärilleni huomasin myös muutaman muun tallityttö tutkailevan Bladea vähän matkan takaa. Osalla oli kasvoillaan ihaileva ilme tähtipään stepastessa innokkaana pitkän seisoskelun jäljiltä, osalla taas näkyi kasvoillaan selvästi kateellinen ilme kasvoillaan mutta onneksi vain harvalla. Bladella oli paljon energiaa ja se ilmoitti läsnäolonsa selväksi niillekin jotka eivät sitä nähneet kimeällä hirnunnalla, jolle kuului muutamia hajanaisia vastauksia tarhoista. Varsinkin eräässä tarhassa ravaili kovin kiihtyneen oloisena aidan vierustaa musta shetlanninponi.

"Se on Maksi, se ei tykkää ku se ei pääse isottelemaan vieraille." Bladea äsken ääneen ihastellut tyttö selvensi minulle.

"Ahaa, ompas se täynnä itseään." naurahdin kun ori esitteli itseään kovaan ääneen ja nousi pystyyn esitelläkseen itseään, "Bladelle on karsina valmiina ja se pääsee jonku Maksin tarhaan, sain sen erityisluvalla kun tultiin näin aikasin. Käskivät myös pysyä kaukana kuitenkin sen shettiksen tarhasta kunnes hakevat sen sisälle."

Elli saapui pulisten kiireesti. Seuraavan puolen tunnin ajan sain seurata esitystä jossa olivat pääosissa Maksiksi osoittanut poni ja pieni joukkio tallityttöjä, pieni orii oli päässyt pihalle irti ja nyt kiusasi kiinniottajiaan innokkaasti, lopulta mukavan näköinen nuorempi nainen talsi päärakennuksesta pihalle ja katseli hetken eteensä avautuvaa näkyä.

"Ettekö te vieläkään ole saaneet sitä vintiötä sisälle?" nainen lopulta kysyi hymyillen ja nappasi lähimmältä tytöltä riimunnarun ja asteli määrätietoisesti poniorin luo.

"Äläppäs nyt jaksa mamin iloksi, siellä tallissa tytöt kaipaavat miestään suojelemaan hirmuiselta mustalta tammalta." nainen sopotti pienelle ponille ja näppärästi kiinnitti orin naruun, ojensi narun tallitytölle ja käveli sitten hymyillen luokseni.

"Sie varmaat olen sen tamman omistaja?" nainen kysyi aluksi ja minä hymyilin.

"Eikun hoitaja, mutta mie sen täällä esitän tänään." korjasin.

"Oih, no melkein oikeassa minä ainakin olin, voit nyt viedä sen tammasi tarhaan, vai luuletko että se livahtaa näistä meidän ponien aidoista ulos?" nainen jatkoi sukkelasti hymyillen yhä leveämmin.

"Ei se, se on vähän liian laiska sellaseen, jos siellä on heinää ja mukavat oltavat niin eikhän se siellä pysy." vastasin mittaillen aitaa.

Kun olin Ellin avulla hoitanut kaikki ilmottautumiset ja muut kunnostin Bladen. Harjasin karvasta ne vähät pölyt mitä se oli tarhassa kerännyt, selvitin hännän ja pyöritin harjan hienoille sykeröille. Tein jopa shakkikuvion tamman mustalle lautaselle, Elli tuli ihailemaan saavutuksiani.

"Wow, ikinä ennen ole nähny Bladea noin pyntättynä." nainen kehui hymyillen ja ojensi minulle numeromme. Loputki kilpailijat olivat saapuneet ja tuomarit olivat jo valmiina kehässä.

"Voi ei nyt hermostuttaa mitä jos tää hyppeleeki siellä ku mikäki pöljä!" hermostus iski minuun kuin salama kirkkaalta taivaalta ja maalailin Ellille kauhukuvia Bladen esiintymisestä, "No älä höpsi Blade on järkevä neiti. Muistat vain että yritä saada se seisomaan suoraan tuomareihin, älä mene eteen missään vaiheessa ja reipas ravi!" Elli rohkaisi minua ja jakeli viime hetken neuvoja.

"Nyt rohkeasti vain, seisota sitä tuolla pihalla vielä niin voin neuvoa sinua jossakin." nainen vielä lisäsi astellen edeltä ulos.

"Muista kanssa käyttäytyä." kuiskasin tähtipäälle sen katsellessa minua suurilla viattomilla silmillään.

"No osaathan sinä tämän, olisi pitänyt ottaa Cele tänne sinun esitettäväkses." Elli hymyili tutkaillen otteitani Bladen kanssa, musta tamma seisoi kauniisti korvat hörössä ja jokainen jalka vakaasti maassa.

"Muistat vain että jos se vaikka pukittaa niin yritä olla kuin et huomaisikaan ja pyydä sitä eteenpäin." nainen lisäsi vielä meidän jo astellessa kehään.

Tuomari tutkaili tarkasti liikkeitäni, hermostuin uudelleen mutta yritin keskittyä Bladeen ja sen käytökseen. Tamma tutkaili muita kehässä olijoita mutta seisoi silti paikoillaan.

"Juoksuta sitä tuonnne ja takaisin." tuomari pyysi ja tein työtä käskettyä, aluksi Blade ravasi kauniisti ja tasaisesti, yhtäkkiä se pukitti oikein komeasti ja muistin Ellin neuvon. Maiskautin tammalle ja tämä jatkoikin ravissa, huomasin tuomarin nyökyttelevän ja hymyilevän Bladen tempaukselle, sitten hän supatti jotakin sihteerille jonka käsi alkoi vinhasti raapustaa tekstiä paperiin. Seisotin Bladea ja tuomari katseli tammaa tarkasti ja supatti taas sihteerille jotakin joka kirjoitti.

Lopulta kun kaikki muut olivat toistaneet saman perässä, ilman pukittelua, oli aika valita järjestys. Näin Ellin pitävän peukkuja kehän reunalla tuomarin katsellessa kilpailijoita. Hän karsi hevosia ja odotin samaa kohtaloa hänen tullessa kohdallemme, mutta ei. Jäin katsomaan typertyneenä tuomaria tämän heittäessä ulos neljänneksi viimeisen hevosen joka kaunis kimo arabi. Blade oli kärkikolmikossa, en voinut uskoa sitä enää oli vain järjestys arvoituksena. Tuomari otti sihteerin ojentamat ruusukkeet ja tutkaili meitä vielä kerran, käveli minun ja Bladen luokse ja ojensi kolmannen ruusukkeen, EO-sertin ja arvostelun käteeni ja kuiskasi minulle: "Jos tämä tamma olisi ollut rauhallisempi se olisi voinut voittaa." ja jätti minut sitten seisomaan suu sepposen selällään kunnes Elli tuli luokseni hihkuen: "Kolmansia!"

Nyt kotiin hehkuttamaan.

"Wow, femiini, hyvä kaula, runko, erinomainen päänmuoto, upeat liikkeet, plussaa lihaksista. Esiintyminen innostavan energinen." luin arvostelua puoleen ääneen ja katsahdin välillä ratissa olevaan Elliin joka hymyili tyytyväisenä.

"Anne ilostuu takuula." Elli sanoi hymyillen, mutta tuskin kuulin mitään olin niin syventynyt arvostelun lukemiseen.

Anne: Kiinnostava tarina, joka tapahtuu poikkeuksellisesti muualla kuin tallissa tai sen lähistöillä. Vuoropuhelu on aidon tuntuista, ja kirjoittaja tietää näyttelyistäkin yhtä sun toista. Kaiken kruunaa se, että Dreamer oli itse ilmoittanut hevosen näyttelyyn, ja että näyttelyt pidetiin "oikeasti". Upeaa hoitaja-toimintaa!!!

Tuntikertomus

24.4.08 Laukanvaihtoja - Ada

”Hei kaikille, tänään jatketaankin kouluratsastuksen parissa ja opetellaan samalla jotain vähän vaativampaa – nimittäin laukanvaihtoja.” puhuin mikkiin jonka päälle laittamiseen ja toimimaan saattamiseen oli kulunut ikä ja terveys, ja katselin samalla osallistujia ratsuineen. ”Muistakaa säätää tarpeeksi pitkät jalustimet, nyt ei olla menossa estetunnille, ja pitäkää tarpeen mukaan ohjia vähän tuntumalla kun nyt olemme ensimmäisiä kertoja pihalla talven jälkeen” ohjasin ja lisäsin Bladen sekä Leevin nähtyäni vielä loppuhuomautuksen. ”Osa hevosista saattaa olla vähän pörheänä.”

”Sitten vaan kaikki uralle vapaassa käynnissä – kohta saa aloittaa vapaamuotoisen alkuverryttelyn. Ottakaa paljon ympyröitä ja suunnanmuutoksia, samoin temponmuutoksia ja asioita jotka te mielestänne pidätte tärkeinä ratsunne kanssa. Askellajeina ravi ja käynti, suunta vapaa, ei törmäilyjä” kerroin ratsukoille ja kertasin vielä nopeasti mielessäni kaikki osallistujat ratsuineen ennen kuin aloin raahaamaan puomeja paikoilleen.

”Rauhoitu Carkki, hengitä syvään ja istu jokainen alasistuttu askel ravissa painavasti. Hidasta hevosta istunnallasi – ei ohjista repimällä. Ja älä jännity vaikka se hevosesi kyttää jokaista nurkkaa kentällä aivan kuin sieltä pomppaisi millä hetkellä tahansa mörkö ja söisi pienen raukkaparka Leevin suihinsa. Hevonenkin rauhoittuu jos et itse osoita pelkääväsi, nyt Leevi jännittää kahta kauheammin koska sinäkin jännität koko ajan.”

”Jambon kanssa nyt tiukkana, poni pois keskeltä heti! Katso kuitenkin ettet nyppää ohjista taaksepäin samalla kun laitat raipalla eteen. Vie vaikka kättä vähän eteenpäin harjaa kohti niin poni tajuaa että nyt pitää liikkua muuallekin kuin ylöspäin” kerroin Oonalle joka tappeli arvon ponimme kanssa – sehän ei halunnut liikkua pätkääkään eteenpäin. Korkeintaan kylkimyyryä sivulle tai ylöspäin.

”Epulla hyvä nyt Kukka, pidä vaan ohjastuntuma tasaisempana ravissa. Vaikka hevosellasi on suuret askeleet, käsi ei saa nousta kevennyksen tahdissa ylöspäin. Ja vaihda kevennys.”

”Bladella voit tehdä muutaman puolipidätteen enemmän ennen siirtymistä, nyt poni vaan juoksee eteenpäin heti kun saa enemmän ohjaa. Istunnalla, ros, istunnalla. Hyvät käyntiaskeleet nyt, vielä siirtyminen kuntoon.”

”Anttu saa liikkua hiukan aktiivisemmin eteenpäin, naputtelepa ne takajalat mukaan sillä kouluraipalla joka sinulla on kädessäsi, pipsa. Älä kuitenkaan vie jalkoja taaksepäin kun annat pohkeita, ja katso että teet näin aluksi vähän suurempia ympyröitä ja voltteja. Nyt pilaat hevosen jalat jos se joutuu heti taipumaan pikkuruiselle kaarteelle.”

”Marin kanssa kulmiin kunnolla, se poni ei oio niitä ja tee sirkusuran muotoista uraa! Sisäpohje, juuli, ei ulko-ohja. Ja katse mukaan kääntymisissä, älä tuijota maahan tamman vasemmalle puolelle.”

”Hienoa, nyt kaikilla näyttää sujuvan jo kohtuullisen hyvin ja kaikki hevoset näyttävät vertyneiltä. Otetaan sitten kaikki vasen kierros ja tullaan Kukka ja Eppu kärjessä koko rata leikkaa seuraavan pitkän sivun alusta. Puolessa välissä nostetaan laukka, ja jatketaan laukkaa uraa pitkin. Tallinpuoleiselle pitkälle sivulle loiva kiemura laukassa – saadaan vähän vastalaukkaa mukaan tähän alkuverryttelyyn” ohjeistin ja jäin katsomaan millaisen esityksen ratsut saisivat aikaan. Blade ampaisikin eteenpäin kuin paraskin ohjus ja melkein rynni koko johon ohi ennen kuin ros pysäytti tamman aitaa päin (jonka Blade meinasi aluksi kyllä hypätä), Jambo päätti ettei häntä nyt innosta laukkaaminen ja katosi kentän keskelle, sekä Mari oikaisi puoli kenttää niin että päätyi Epun rinnalle. Ja mitäs siitä seurasikaan…

”Ottakaa ne voltille, hallintaan!” huusin epätoivoisena ja katselin kun koko joukko hevosia oli lähtenyt leikkimieliseen laukkakilpailuun ratsastajistaan välittämättä. Ros ei ollut saanut hengähtää kauan Bladen pysähdyttyä aitaan vaan tamma painoi innokkaana muiden mukana persettään heitellen niin että pelkäsin rosin jo maistavan pölyä, Kukka roikkui Epun kaulalla kuin hengenhädässä, Leevi oli tietenkin jo saanut sydänkohtauksen ja Jambo vähät välitti koko saagasta – poni vaan seisoi tyynesti keskellä Oonan katsellessa ihmeissään vuoroin muita hevosia vuoroin ratsuaan. ”Noniin, tasapainoon selässä ja voltille ne hevoset. Pää ylös Bladella ettei se saa sinua vielä alas selästään. Vaikka aitaa päin seis jos ei muuten onnistu.” Olin jo epätoivoinen, jos koko tunti menisi tähän, niin emme ehtisi tekemään mitään mitä olin suunnitellut.

Vihdoinkin kaikki hevoset ravasivat tyytyväisinä ja ratsastajat enemmän tai vähemmän hermoraunioina ja pääsimme aloittamaan loivan kiemurauran. ”Tehdään nyt niin että nostetaan laukka lyhyen sivun puolessa välissä, jokainen ehtii tulemaan pari-kolme kertaa. Mari voi vaikka aloittaa, tulkaa Antun, Leevin ja Jambon kanssa vaikka kentän poikki että pääsette alta pois.” Kun olin tyytyväinen kaikkien suorituksiin, päästin ratsastajat sekä hevoset huilaamaan vähäksi aikaa, ja siirryin selittämään tehtävää.

”Tulkaa vaikka jo kävelemään tänne päätyyn isolle ympyrälle vasemmassa kierroksessa. Kuten näette, kentän keskellä on yksi puomi. Nostetaan jokainen vuorollaan ympyrällä vasen laukka, laukataan puomille – muistakaa suoristaa hevonen kunnolla – ja tarkoitus olisi saada puomin päällä laukka vaihtumaan oikeaksi. Laukanvaihdoissa tarkoitus ei ole heilutella jalkojaan ylimaallisen paljon, ei heilua satulassa puolelta toiselle kuin laivassa eikä tehdä mitään ihmeellisiä ohjasotteita. Vain puolipidäte ja pohkeen siirto. Laukanvaihdon jälkeen tehdään ympyrä oikealle, ja jos laukka ei vaihdu niin sitä voi koettaa vielä vaihtaa ympyrän alkukaarteessa – ympyrällä hevonen helpommin vaihtaa laukan kaarteen mukaiseksi. Jäätte toiselle pääty-ympyrälle, ja sieltä saa sitten alkaa tulemaan jos sopiva rako sattuu eteen. Eli molemmista suunnista tullaan koko ajan – niin saadaan molemmat laukat vaihdettua. Ei törmäilyjä! Voitte vaikka alkaa keräilemään ohjia ja saa aloittaa kun siltä tuntuu.”

”Epulla vaihtui nyt hyvin, muista vain istua syvälle satulaan sillä laukan vaihtuminen pompauttaa vähän. Nyt pomppimisesi sai Epun miettimään pitäisikö sen vaihtaa uudelleen laukka. Sitten tasaisesti raviin ja ravin kautta käyntiin – hienoa Kukka, ensimmäisellä oikein.”

”Aktiivisempi laukka Marilla, vaihto ei tullut aivan puomin päällä mutta tulihan se sieltä kuitenkin. Ensi kerralla muista katsoa reittisi ja tee vähän hillitymmät avut. Ei tarvitse liioitella noin paljon.”

”Jambolla sitä laukkaa nyt. Käytä raippaa kun se sinulla on. Ja hyvä suoristus, pohkeet kiinni… Ei voi olla totta, ei se makkara voi kieltää puomille! Ota reipasta laukkaa kierros kenttää ympäri ja käytä sitä raippaasi, ei se hevonen siihen kuole.”

”Bladella saa tehdä taasen pidätteitä ja tasapainottaa lakanvaihtoa. Nyt tuli vähän kaahaten ja tamma vaihtoi vain etujalat. Korjaa risti pois ja muista puolipidäte ennen puomia sekä kunnolliset valmistelut.”

”Anttu vaihtoi hyvin, istu itse vaan rauhallisena Pipsa. Katse menosuuntaan, samoin varpaat, ja älä säädä siellä selässä mitään ylimääräistä. Ja vähän pienemmällä ohjasotteella voi ottaa käyntiin, ei tarvitse kiskoa.”

”Leevi ei nyt vaihtanut puomilla – eikä nytkään. Ota Carkki raviin ja käyntiin, ei harjoitella vastalaukkaympyröitä. Seuraavalla kerralla voit hiukan liioitella vaikka sen juuri alkutunnista kielsinkin – Leevi ei vain oikein taida hallita näitä asioita vielä. Mutta kyllä se siitä vielä onnistuu” kannustin nähtyäni Carkin masentuneen ilmeen.

”Ja nyt Jambo, kunnolla eteen Oona ja ne pohkeet kiinni. Ei, ei vaihtanut eikä kyllä laukannutkaan tarpeeksi eteen. Hei, vaihtoi se sittenkin vastalaukkaympyräsi jälkeen – hienoa, taputa. Ja miksi ei kukaan tule tehtävään, sanoin että molemmilta ympyröiltä saa tulla koko ajan? Liikettä niveliin, ei meillä ole koko päivää aikaa!”

Jokainen ratsastaja sai ainakin yhden onnistuneen vaihdon ja muutama kaupan päälle hieman pukkeja ja kiitolaukkapätkiä – vaikka se ei aina osunutkaan puomin päälle tai oikeaan kohtaan. Aika kuitenkin loppui taas salakavalasti kesken, joten jouduin passittamaan koko konkkaronkan muutaman ravikierroksen jälkeen maastoon loppukäynneille – pois seuraavan ryhmän tieltä. Muutamille halukkaille lupasin pitää ensi viikollakin jatkoa laukanvaihdoille, jos innostuneita riittää niin voisimme jatkaa tästä niillä tehtävillä jotka jouduin jättämään välistä. Ja miksi ei uusillakin?

Anne: Hauskasti kirjoitettu tarina. Aluksi ei uskoisi, että laukanvaihdoista saa näin paljon revittyä juttua. =) Hevoset toimivat luonteidensa mukaisesti ja kommelluksia sattuu. Kuitenkin kertomukseen on upotettu muutama opettavainenkin kommentti.