Celen hoitopäiväkirja

Celebrity

Celebrityn hoitokirja kesäkuu 2008 -->

2007

Elo-Joulukuu

2008

Helmikuu - Xeni 3 merkintää; Oona 4 merkintää; Sari 11 merkintää

Maaliskuu - Xeni 6 merkintää

Huhtikuu - Xeni 3 merkintää

Toukokuu - Xeni 4 merkintää

Toukokuu - Xeni 4 merkintää

6.6.2008

Taas ehtinyt kulua hieman pidempi tovi kun olen tallilla käynyt, joten päätin tänään olla kokopäivän. Ilma oli hieman pilvinen mutta silti lämmin. Tuuli hieman. Suurin osa hevosista oli vielä ulkona. Eikä kovin montaa hoitajaa näkynyt.

Menin Celen laitumen luo ja se ravasi varsa perässään tervehtimään tulijaa. Ropsutin tammaa korvan takaa ja annoin sille muutaman porkkanan palan jota se rouskutteli tyytyväisenä.

Lähdin talliin ja menin siivoamaan Cele ja Topin karsinan. Karsina oli todella kaameassa kunnossa, mutta yritin siivota tehokkaasti, ettei siinä menisi koko päivää. Kun karsina oli vihdoin puhdas pesin vielä ruoka ja juomakupin.

Menin taas laitumen luo nyt tosin minulla oli päitset ja naru kädessä. Cele ei tullut niin innokkaasti tervehtimään minua, mutta tuli kuitenkin. Silloin minun oli helppo ottaa se kiinni.

Pujotin varsallekkin päitset. Tarkkailin hetken oliko sille jo opetettu päitsien päässä pito ja oli joten annoin niiden olla ainakin sen aikaa ennenkuin menisimme talliin.

Ajattelin syötellä Celeä. Vaikka se tosin oli jo koko aamupäivän mutustellut heinää laitumella. Se popsi mielellään mehevää ruohoa tallin kulmalta. Pihalla oli jalkapallo ja varsa kiinnostui siitä heti. Se leikki sen kanssa innoissaan.

Kun taivaalta alkoi tihuttaa talutin Celen sisälle. Varsa ei olisi millään halunnut lähteä jalkapallon luota, mutta kun emä lähti jo talliin se ei tahtonut jäädä yksin. Annoin Celen syödä rauhassa päiväruuan joka sitä karsinassa odotti. Kävin sillä välin syömässä omat evääni hoitajien huoneessa. Wear oli sielä lueskelemassa hevoslehtiä. Tartuin itsekin lehteen ja aloin selailla sitä samalla kun mutustelin sämpylää.

Hetken kuluttua ehdotin Wearille jos lähettäisiin yhdessä ratsastamaan kun sade lakkasi ja tyttö nyökkäsi innostuneesti. Luimme molemmat lehtemme loppuun ja sitten sade olikin jo lakkannut.

Menin laittamaan Celelle varusteita. Harjasin sen huolella. Tamma nautti harjauksesta. Suin myös varsasta suurimmat liat pois. Hain Celen varusteet otin sille samalla uuden satulahuovan, koska vanha oli jo pesun tarpeessa. Pintelitkin täytyisi pestä, mutta ne menisivät vielä tämän kerran. Laitoin Topilla uudestaan päitset päähän. Talutin Celen ulos tallista. Painoin ulkona kypärän päähäni ja nousin selkään. Pian Wearkin tuli pihaan Taigaa taluttaen. Tyttö nousi selkään ja sitten lähdimme maasto polkua kohti.

Olimme ensin ihan hiljaa ja katselimme vain ympärillemme ihan kuin olisimme paikassa ensimmäistä kertaa vaikka molemmat oli varmasti ratsastanut moneen otteeseen samasta kohdasta. Pian kuitenkin aloimme puhua hieman ja sitten hieman enemmän ja lopuksi oli vain iloinen puheen sorina josta ei saisi suun vuora kolmas jäsen.

Topi kävi tutkimassa Taigaa ja Cele komensi sen heti pois ponin luota. Ponithan olivat niin kamalia tamman mielestä. Nauroimme Celelle ja se taisi tajuta että nauroimme sille. Se heitti mojovat pukit mutta pysyin kyydissä. Kiersimme pitkän käyntilenkin ravaten vain vähän emmekä ollenkaan laukanneet. Lukuun ottamaa muutamaa kertaa kun ratsumme säikähtivät.

Tallin pihassa sovimme, että menisimme yhdessä katsomaan annen pitämää tuntia sitten taas molemmat katosimme omille teillemme. Purkasin Celeltä varusteet ja harjasin sen. Otin Topilta riimun pois. Hain tammalle yhden siivun heinää. Se söi sen innoissaan.

Vein varusteet paikalleen ja otin likaiset pintelit ja satulahuovan. Harjasin ensin huovasta kaikki irtolian ja karvat pois jonka jälkeen vein sen likaisten huopien pinoon jotka sitten Anne myöhemmin pesisi. Sitten oli pinteleiden vuoro. Harjasin ensin kaiken irtolian ja kuran pois jonka jälkeen hain ämpäriin kuumaa vettä ja laitoin sinne hieman pesuainetta. Pesin pintelit ja huuhdoin ne vesiletkulla. Jätin pintelit kuivumaan aurinkoon joka oli alkanut pikkuhiljaa paistamaan.

Menin pyyhkäisemään kostella sienellä Celen varusteet ja kun menin kokeilemaan oliko pintelit vielä kuinka märät ne olikin jo täysin kuivuneet. Kävin etsimässä jostain neulaa ja lankaa. Ne oli lähinnä tarkoitettu sykeröiden tekemiseen mutta nyt niitä käytin pinteleiden reikien korjaamiseen. Kun lopetin pintelit oli melkein uuden veroiset, tai no ei ihan.

Sitten kello olikin jo niin paljon, että lähdin katsomaan Annen pitämää tuntia Wearin kanssa. Jonka jälkeen lähdin kotiin.

30.5.2008

Aurinko paistoi ja linnut sirkutti kun viimeisen koulupäivän jälkeen saavuin tallille.

Cele oli varsansa kanssa laitumella. Ne rouskuttivat vihreää ruohoa. Kun saavuin portille tamma tuli ravaten tervehtimään tuliaa. Otin tamman kiinni ja talutin sen hoitopuomille. Topi seurasi emänsä perässä.

Harjasin Celen niin, että se kiilsi. Olin suunnitellut täksi päiväksi pitkää maastolenkkiä ja onneksi pääsin sen toteuttamaan, kun ilmakin oli niin ihana. Hain satulahuoneesta suitset ja pintelit ja laitoin ne Celelle. Painoin kypärän päähäni ja kapusin ison hevosen selkään hoitopuomin päältä.

Ja sitten mentiin. Kävelimme pitkään maastossa maisemia ihaillen. Kävelimme liekkijärvelle asti. Uimarannalla oli paljon lapsia touhuilemassa. Topi katsoi hieman kummasti lapsia. Jatkoimme matkaa rantaa pitkin hieman syrjäisempään kohtaan jossa pulahdimme uimaan. Cele loikkasi vereen jätti loikalla. Valehtelematta lensin hevosen selästä ilmaan varmaan metrin verran, kun en ollut valmistautunut jättiloikkaan. Onneksi pysyin kuitenkin kyydissä. Topi ei ollut kovin innostunut vedestä joten se jäi rannan tuntumaan syömään ahvenruohoa. Tamma polskutteli iloisesti vedessä.

Takaisin tullessamme kiersimme Legentin takaisesta metsästä ja nelistimme kesantopellon ylitse korvia huimaavalla vauhdilla. Loppumatkan tallille kävelimme taas rauhallisesti.

Tallille saavuttuamme sinne oli tullut jo paljon hoitajia. Roskin oli saapunut ja Topi meni pukitellen tervehtimään hoitajaansa. Sillävälin minä otin Celeltä pois varusteet ja kuivasin sen huolella sen jälkeen päästin sen ja varsan laitumelle ja menin itse siivoamaan karsinan. Vein tamman päiväruuat tarhaan Jaakon pyynöstä jonka jälkeen lähdin kotiin.

24.05.08

Ilma oli pilvinen ja enteili hieman sadetta kun saavuin tallille. Hevoset laidunsivat rauhassa.

Marssin tottuneesti talliin ja otin kottikärryt ja talikon mukaani ja menin siivoamaan Celen karsinan. Karsina oli sen näköinen kun sitä ei olisi siivottu moneen päivään. Ehkä se johtuu siitä, että siellä asuu nykyään kaksi hevosta. Siivosin karsinaa reippaalla vauhdilla koska halusin ehtiä ratsastamaan ennenkuin sataisi.

Karsinan putsattuani hain Celen ja Lätyn tarhasta. Molemmat hevoset olivat piehtaroinut monta kertaa. Menisi aikaa ennenkuin ne olisi puhtaita. Vilkaisin taivaalle ja horisontissa oli muhkeita tummia pilviä.

Aloitin harjaamisen Celestä. Se oli kovin säpsy. Se kuunteli kokoajan siroilla korvilla ympäristöään ja hätkähti pienestäkin yllättävästä tapahtumasta. Ehkä se oli säikähtänyt jotain tai sitten se johtui tulevasta säästä epäilin.

Kun Cele ja varsa kiilsivät laitoin tammalle varusteet selkään ja painoin kypärän päähäni. Talutin tamman ulos karsinasta ja sen varsa seurasi. Menin suosiolla maneesiin ratsastamaan maaston sijaan koska kohta sataisi tai ehkä jopa ukkostaisi ja jos silloin olisin maastossa ei seuraukset voisi olla hyvät.

Nousin selkään ja otin ohjat heti tiukasti käteeni. Lätty juoksenteli äitinsä perässä. Ratsastin rauhallista käyntiä ja tein pysähdys peruutus harjoituksia. Jonka jälkeen aloin tekemään ravi käynti siirtymisiä.

Siirsin Celen käyntiin ja menin kaheksikkoja ja kaarevia uria. Yllättäen ulkona jyrisi ja salamavälähti ja valaisi koko maneesin. Samalla alkoi satamaan aivan kaatamalla. Cele säikähti ja nousi takajaloilleen. En ollut ehtinyt varautua joten mätkähdin maahan. Sitten näinkin Celen laukkaavaan toisella puolella maneesia. Nousin nopeasti pystyyn ja aloin jahtaamaan tammaa. Yritin kaikenlaisia kikkoja, mutta ei aina tamma lähti karkuun juuri kun olisin saanut sen ohjista kiinni.

Jyrisi uudestaan ja iski salma se olisi osunut lähelle. Cele laukkasi suoraa minua kohden joten sain napattua sen jaloissa roikkuvista ohjista kiinni. Se hidasti ja sain sen loppujen lopuksi kokonaan pysähtymään. Varsa tuli taas emänsä lua ja nyt lähdimme maneesista. Olisihan tietysti hyvä että menisin takaisin selkään, mutta en uskaltanut jäädä ratsastamaan ukkosella.

Cele steppasi talliin mutta tallissa se rauhoittui kovasti. Onneksi sen varsa oli rauhallisempi. Otin tammalta pois varusteet ja laitoin sille loimen. Se oli aivan hikinen ja märkäkin vesisateesta.

Annoin Celelle päivä ruuat ja lähdin kotiin.

22.5.2008

Saavuin tänään tallille iloisena. Aurinko paistoin pilvettömältä taivaalta ja muutama varis raakkui.

Kävelin suoraa päätä Celen karsinalle kumarruin karsinan yli rapsuttamaan tammaa. Hevonen ei kuitenkaan ollut karsinassa yksin sen seurana oli pieni varsa. Silmäni levisivät lautasen kokoisiksi ja suuni ammotti auki. En ollut tiennyt että hoitohevoseni saisi vauvan. Kaivoin taskustani porkkana palan ja menin karsinaan. Laitoin porkkanan ruokakuppiin Cele hörisi ja rouskutti porkkanaa iloisena. Rapsutin sitä korvan takaa. Varsa tuli haistelemaan minua mutta kun ojensin käteni se pakeni karsinan perälle. Päätin jättää hevoset rauhaan ja mennä putsaamaan vaikka varusteita.

Otin Celen satulan syliini ja sieneen hieman saippuuaa ja aloin jynssäämään satulaa puhtaaksi. Mietin samalla mikähän Celen varsan nimi oli loppuen lopuksi asia kävi häiritsemään minua niin paljon, että minun oli pakko mennä kysymään sitä Annelta.

15.5.2008

En ollut taaskaan ehtinyt hoitamaan. Kun niin kiire koulussa, mutta nyt päätin tulla tervehtimään heppoja. Ulkona oli aurinkoinen ilma joten ajattelin harjata hepat perusteellisesti ulkona.

Ori ravasi tarhan portille. Se oli jo niin isopoika. Vasta se oli ollu pieni vauva. Sain otettua Cassun helposti kiinni. Talutin sen hoitopuomille ja sidoin sen hyvin. Kuitenkin niin, että se voisi syödä hieman ruohoa jota kasvoi vihreänä tallin reunustalla. Hain nopeasti harjat tallista ja aloin sukimaan hevosta. Se nautti ojentaen kaulan pitkäksi ja sulki silmänsä. Aurinko lämmitti mukavasti ja linnut sirkutti. Huomasi todella, että kesä oli tulossa. Kun ori kiilsi vein sein takasin tarhaan. Tosin se piehtaroi heti. No, ehkä Cassusta oli mukavampi olla likainen kuin kiiltävän puhdas.

Sitten oli tamman vuoro. Vein Cassun harjat sisään ja otin Celen harjat ja otin hevosen samalla mukaan sidoin sen hoitopuomiin ja aloitin sukimisen. Siistin ensin harjan ja hännän jonka jälkeen harjasin sen karvapeitteen huolellisesti. Viimeisenä harjasin kavioiden ulkopinnan ja puhdistin niistä joka ikisen murusen pois. Harjailin hevosta vielä hetken miettien lähtisinkö ratsastamaan vai en. Päätin kuitenkin antaa tammalla minun ratsastukseni osalta vapaa päivän ja päästin sen tarhaan.

Tarhassa tamma laukkasi ja pukitteli iloisena. Näky oli niin kesäinen, että kaivoin kameran taskustani ja otin muutaman suloisen kuvan jonka jälkeen minun täytyi jo kiirehtiä bussille.

30.4.2008

Ulkona on ainakin 20 astetta lämmintä kun Xeni talsii serpentiineineen tallille. Xeni on laittanut ratsastushousujensa vyötärölle serpentiini. Myöhemmin tämä aikoisi laittaa sitä myös Celen suitsiin.

Xeni kävele oritarhalla ja sielä tulee vastaan Cassu jolle on seuraa pitämässä Kamu. Xeni ojentaa Cassulle vappuherkuksi kuivatetun rinkelin ja porkkanapalan. Varsa syö ne innoissaan lähtien sitten kirmaamaan laitumelle. Kamu tulee anomaan itselleen kanssa jotain herkkuja, mutta Xeni rapsuttaa sen turpaa ja lähtee sitten talliin.

Cele hörisee tällä kun Xeni saapuu karsinan luo. Xeni ottaa tamman kiinni karsinasta ja sitoo sen. Sen jälkeen on herkkujen vuoro. Kuivattu rinkeli ja porkkanan palaa. Xeni alkaa harjaamaan hevosta puhtaaksi pitkin tehokkain vedoin. Xeni harjaa niin kauan kunne hevonen kiiltää niin, että oikein häikäisee. Kun karsinan ohi kävelee hoitajia ja hevosen omistajia Xeni toivottelee hyviä vappuja.

Xeni hakee kelen varusteet ja vaihtaa sille puhtaan pirteän värisen satulahuovan kesän tulon kunniaksi. Suitsiin Xeni ripustaa hieman serpenttiiniä. Xeni lisää Celen harjaan vaaleanpunaisia ja -vihreitä hiuslisäkkeitä jonka jälkeen letittää harjan monelle letille tosin jättää harjan auki. Xeni kiinnittää myös korvien väliin pienen vappuhatun.

Xeni painaa ratsastus kypärän päähäänsä. Xenin hiukset ovat täynnä eri vappuhiuvärejä. Kun Xeni taluttaa Celen ulos monet hoitajat katsovat huvittuneesti hevosta. Xeni tosin on tyytyväinen tulokseensa. Xeni kiipeää pihassa selkään ja lähtee maastoon. Xeni tervehtii ja toivottaa iloista vappua kaikille vastaan tuleville. Kun tulee hyvä laukka suora Xeni ja Cele kiitävät kovaa laukkaa. Omituista mutta Xenin hevoseen kiinnittävät koristeet pysyy paikallaan. Xeni ja tamma kiertää pitkän rennon lenkin revitellen muutaman kerran ja muuten aivan rauhallisesti.

Tallin pihaan saavuttuaan Xeni huomaa, että on ollut maastossa tarkoitusta kauemmin eikä ehdi enää liikuttaa Cassua. Toivottavasti Wear tulee tänään liikuttamaan sitä. Xeni purkaa Celeltä kaikki vappuvetimet ja vie sen tarhaan. Tamma piehtaroi ja pukittelee sitten iloisesti laukaten laitumen toiseen päätyyn. Minun täytyi lähteä äitini oli jo tullut hakemaan minua.

20.4.2008

Ulkona oli lämmin melkein kesäinen sää. Oli ehtinyt kulua taas pidempi tovi siitä kun viimeeksi olin tallilla. Jalassani oli uudet valeanruskeat kokopaikkaiset ratsastushousut. Olin kuullut, että wear olisi alkanut hoitamaan Cassua. Minulle se oli tottakai ihan ok. Oli sitten enemmän aikaa treenata Celeä.

Kävelin ensin oritarhan luo huhuilin Cassua, mutta ori ei näkynyt. Kävin katsomassa karsinasta, kentältä, maneesista ja muistakin tarhoista mutta eipä poikaa näkynyt. Vaikutti vahvasti siltä, että Cassu olisi päättänyt lähtä livohkaan. Menin takaisin tarhan luo kaurakipon kanssa. Wear oli ilmestynyt ori tarhalle ihmettelemään missä oripoika oli. Lähdimme yhdessä etsimään Cassua. Etsimme ensin aidasta merkkejä siitä minne päin varsa oli juossut. Toisella puolella tarhaa oli aita kaatunut ja lähdimme haahuilemaan epämääräisesti erilaisten vihdeilen perään. Huhuilimme ja ravistelimme kauraämpäriä. Kun olimme jo aikeissa kääntyä takaisin tallille hakemaan lisäapua näimme orin syömässä nurmea ojan vieressä.

Veimme orin takaisin talliin. Wear alkoi harjata ja tarkistamaan Cassua, ettei sillä olisi mitään haavoja. Minä taas puolestani iskin Celen kimppuun. En ollut koskaan ennen nähnyt tammaa niin likaisena. Se oli varmasti viettänyt kaiken vapaan ajansa makuullaan. Kysyin Wearilta tulisiko tämä maastoon minun ja Celen kanssa. Tyttö suostui sillä ehdolla, että juoksuttaisin ratsastuksen jälkeen tämän kanssaorivarsaa. Minulla ei tietenkään ollut mitään sitä vastaan. Wear lähti laittamaan taigaa ratsastus kuntoon.

Pian istuimme ratsujemme selässä tallin pihalla. Kumpikaan ei ollut ottanut satulaa matkaan, koska olimme ajatelleet pitkää käyntilenkiä. Kävelimme melkein Legentille asti ennenkuin käännyimme. Takaisinpäin tullessamme ravasimme ja laukkasimme hieman. Emme jutelleet ratsastuksen aikana kovin paljon, koska molemmat olimme kovin ujoja.

Tallilla otimme hevosilta varusteet pois ja harjasimme niitä hieman. Sen jälkeen laitoimme Cassulle juoksutus vermeet päälle. Käärimme sen jalat vaaleansinisiin pinteleihin jotka olin ostanut orille. Wear kehui uusia housujani matkalla kentälle. Olin iloinen, että uudet housuni huomattiin. Yleensä minuun ei kiinnitetty niin paljon huomiota, että uudet vaatteet huomattaisiin.

Aluksi varsa hyppi ilmaan kaikki jalat samaan aikaan ja pukitteli ja laukkaili niin kovaa kun jaloista lähti. Huomasimme, että varsa pelkäsi kovasti oranssi-keltaisia törpäköitä. Niihin meidä täytyisi se selvästi tottuttaa. Loppujen lopuksi saimme varsan kulkemaan aina siinä askellajissa missä halusimme. Emme harjoitelleet kauaa ja lopetimme onnistumiseen. Laitoimme varsalle vaaleansinisen fleece loimen jonka ostin sille pinteleiden kanssa. Jätimme hevosen kuivamaan karsinaan ettei uusi loimi menisi heti kuraiseksi.

Rapsuttelin hetken Celeä jonka jälkeen lähdimme syömään eväitä. Siivosimme sitten yhteisvoimin taigan, celen ja cassun karsinat ja lähdimme polkemaan yhtä matkaa kotiin.

13.4.2008

Ulkona satoi kun tulin tallille. Housuni olivat aivan märät, mutta sadetakin ansiosta muuten olin melko kuiva. Tallin piha oli kurainen ja siinä oli paljon lätäköitä. Olin suunnitellut, että oltaisiin Celen ja Cassun kanssa menty vähän maastoilemaan, mutta ei taida tällä säällä oikein onnistua, piti tyytä maneesiin. Otin tallista mukaan hevosten harjat mennessäni aitta rakennukselle.

Äiti ja poika hörisi kuorossa kun saavuin ovelle. Kaivoin taskustani molemmille näkkileivän palat ja rapsutin heppoja korvien takaa. Cassu nautti kovasti ojensi kaulan oikein pitkäksi. Laitoin varsalle sen pehmeät päitset päähän ja sidoin sen kiinni. Olen alkanut opettaa sille sidottuna seisomista. Se ei selvästikkään ole varsalle ongelma. Se seisoi kiltisti paikallaan kun harjasin sitä oikein pehmeällä harjalla. Se roikottipäätään nauttien. Harjauksen jälkeen työstimme vähän kavioiden nostoa. Aina kun yritin nojata varsaan niin, että se olisi nostanut jalan se väisti. Jalkojen nosto taito oli selvästi ruostunut. Työstimme sitä hetken että sain putsattua kaviot jotka oli täynnä kiviä. Kun varsa kiilsi oli emän vuoro.

Cele oli odottanut hieman mustasukkaisesti koska tulisin harjaamaan sitä. Hellittelin ensin vähän tammaa rapsutin sitä otsasta ja silitin sen kaulaa. Tamma oli melkoisien kuraläikkien peitossa ja jalat olivat kuivuneessa savessa. Aloin sukia sitä reippaasti puhtaaksi liasta. Celen harjaamiseen meni ainakin tunti. Putsasin sen kaviot ja selvitin takkuisen hännän. Kävin hakemassa tamman suitset ja pintelit tallista. Pujotin suitset sen päähän. Aloin kääriä pinteleitä tammalle joka oli aika vaikeaa. Tamma oli keksinyt uuden tempun. Se vähän väliä kääntyi katsomaan mitä teen ja samalla väisti takaosaansa minusta pois päin. Meni jonkin aikaa, että sain tamman pysymään paikallaan ja pintelit jalkoihin.

Otin aitan edustalta kypäräni ja painoin sen päähän. Lähdin taluttamaan tammaa pois karsinasta. Cassu hirnui muutaman kerran ihan kuin se olisi pyytänyt että saisi tulla mukaan. Sitä oltiin kuitenkin jo alettu kouluttamaan niin, että se pystyisi olemaan erossa emästään joten sen piti jäädä karsinaan. Maneesissa ei onneksi ollut tuntia. Sain ratsastaa niin, että pysyisin kuivana. Asetin tuolin maneesin keskelle ja nousin siitä satulattoman hevosen selkään.

Ratsastimme hetken käyntiä ja pysähdyksiä jonka jälkeen aloimme tekemään käynti ravi siirtymisiä. Pistin hevosen kaasun ja jarrun toimimaan oikein kunnolla. Cele alkoi toimia melkein ajatuksen voimasta siirtymisissä. Aloimme tekemään niin, että ratsastimme ensin muutaman metrin suoraan keskihalkasialla jonka jälkeen aloimme väistättämään kumpaankin suuntaan vuorotellen. Ensin käynnissä sitten ravissa. Kun väistöjä oli treenattu hyvin molempiin suuntiin nostimme väistön jälkeen uralle saapuassamme laukan ja laukkasimme seuraavan pitkän sivun puoleen väliin. Näiden tehtävien jälkeen loppuveryttelimme. Laskeutuessani alas huomasin, että tehtäväni oli ollut toimiva. Hevosen lautasella ja kaulalla ja satulan kohalla oli hikiläiskiä.

Talutin tamman talliin ja laitoin sille loimen. Toin tammalle muutaman siivun heinää ja annoin sen huilata treenin jälkeen jolloin oli varsan vuoro saada liikuntaa. Cassu ei onneksi ollut piehtaroinut joten minun ei tarvinnut pahemmin harjata sitä. Otin kuitenkin pölyharjalla hiertymä alttiista kohdista ennenkuin pujotin kuolaimettomat suitset sen päähän. Se ei pitänyt niitä yhtään kummoisempana kuin riimuakaan. Sade oli jo hellittänyt jotan pujotin sen suitsiin kerjuriimun narun ja lähdimme kävelylle. Poika tykkäsi sateen raikkaasta säästä ja varsinkin kuralätäköissä pomppimisesta. Se tutki varsamaisesti kaikkea vastaan tuliaan. kävelimme maasto esteille asti. Jonka jäleen hypättiin sielä muutama pikkuruinen este pukitellen hurjasti. Takasin päin ravattiin pikkaisen. Pojalla oli tasaiset helposti istuttavat askeleet tai ainakin se näytti siltä. Ehkäpä siitä tulisi hyvä lasten tai invaliidien ratsu mietin. Pian olimme kuitenkin jo takaisin tallilla. Matka oli edennyt joutuisasti takaisin päin tullessa.

Vein varsan tarhaan jonka jälkeen menin tarkastamaan oliko Cele ehtinyt kuivua. Tamma oli kuiva joten heitin sille kevyen ulkoilu loimen selkään ja vein sen myös tarhaan muiden hevosten kanssa. Siivosin Celen ja Cassun karsinat ennenkuin lähdin. Pyyhkäisin myös käytetyt varusteet, että nahka pysyisi hyvänä.

30.3.2008

Tulin tänään aikaisin tallille. Olimme Jaakon kanssa suunnitelleet, että Jaakko saisi taas ratsastaa Celellä. Oli aika moinen loskakeli. Talille saavuttuani Jaakko odotti jo valmiina Celen kanssa. Sillä oli jo varusteet päällä. Olin tyytyväinen näkemääni lukuun ottamatta, että satula oli väärinpäin selässä. Kerroin virheestä Jaakolle ja nauroimme mokalle ja vaihdoimme satulan toisin päin.

Jaakko talutti tamman maneesiin ja minä otin Cassun taas maneesiin juoksemaan. Nyt olisi viimeinen kerta kun opettaisin Jaakkoa joten ajattelin, että treenaisimme vähän tasapainoa liinassa. Kytkin Celen liinaan ja annoin Jaakolle ohjeita. Mentiin kädet sivuilla ja väärinpäin yms. Tunnin loputtua Jaako kiitti opetuksesta ja katosi tallitöihin.

Laitoin maneesin toiseen päätyyn ymprälle kaksi laukka puomia eripuolille ympyrää ja muutaman ravipuomi sarjan muualle maneesia. Veryttelin Celen hyvin käyttäen ravipuomeja. Tamma taisi olla hieman liiankin innoissaan "esteisä" koska aina välillä ravipuomit mentiin hurjalla loikalla yli kaikki kerrallaan. Annoin Celen hieman levätä jonka jälkeen nostin laukan ja aloin ratsastaa laukka puomeja ympyrällä. Cele meni puomit suurilla loikilla yli ja laukka alkoi välillä nousta liiankin kovaksi. Jouduin aina vällillä pysäyttää tamman ja peruuttaa mutaman askeleen jonka jälkeen taas mentiin. Työskentelimme molempiin suuntiin. Cassu oli toisessa päädyssä kovin hurmantunut ravipuomeihin joiden yli se tassuteli kauniisti kerta toisensa jälkeen. Varsasta tulisi varmasti loistava este hevonen. Kun se jo vaavina meni noin taidokkaasti ja tarkasti puomeja. Moiseen ei edes kaikki aikuiset hevoset pystyneet.

Kun Celen kanssa aloin verytellä loppu verkkoja hevonen puhkui energiaa. Se pukitteli ja nosti kokoajan laukkaa. Se ei normaalisti ollut niin energinen ja ihmettelin sen käytöstä. Pitäisi yrittää keksiä enemmän energiaa kuluttavia harjoituksia.

Ratsastuksen jälkeen vein Celen ja Cassun karsinaan. Harjasin tammasta hikiläikät pois ja selvitin sen hännän. Höpisin sille hempeitä ennenkuin putsasin kaviot ja heitin loimen selkään ja päästin hevoset tarhaan. Kun Cele päästeli ylimääräisiä energioitaan tarhassa ja Cassu leikki iloisena emänsa kanssa siivosin hevosten karsinan.

Ennen lähtöäni pesin Celen ja Cassun harjat ja jätin ne kuivumaan. Pyyhin sienellä myös tamman varusteet.

28.3.2008

Kävelimme Wearin kanssa yhtämatkaa bussi pysäkiltä tallille. Emme jutelleet paljon, koska molemmat aika ujoja, mutta jonkin verran tuli juteltua. Sovimme, että myöhemmin tänään mentäisiin vääntämään koulua kahdestaan maneesiin.

Monta päivää kestänyt lumisade oli loppunut ja joka paikka oli syvän hangen peitossa. Olisi ihana maastoilu keli ehkä ensikerralla kävisin Celen ja Cassun kanssa maastossa.

Nappasin tallin luota kotikkärryt ja talikon mukaan aittarakennukselle mennessäni. Aloin siivota karsinaa. Jätökset oli levinnyt pineksi "silpuksi" ympäri karsinaa ja siivoaminen oli pitkästyttävää. Cele ja Cassu oli tarhassa ja tulivat aina välillä karsinan luo moikkaamaan minua. Kun vihdoin oli siistiä vein lannat lantalaan ja toin uutta purua, mutta ei se ollutkaan niin helppoa saada turvetta paikoilleen. Cele oli asettautunut keskelle isoa karsinaa pitkäkseen eikä suostunut millään nousta. Yritin kaikkeni, mutta en saanut hevosta nousemaan. Onneksi Cassu hirnui ja Cele syöksyi ulos katsomaan mikä varsalla on. Siinä ulosmeno tohinassa meinasin minä jäädä alle. Mutta kuinkaan ei onneksi käynyt. Levitin pehmikkeet raippaasti ja vein siivousvälineet paikalleen. Lakaisin vielä aitan edustan ja menin sitte hoitajien huoneeseen syömään eväitä ja kirjoitin hoitopäiväkirjaan. Jonkin ajan kuluttua Wear tuli huoneeseen. Kerroin tälle Celestä ja tämän tempusta ja kyselin koska lähdettäisiin ratsastamaan. Sovimme, että lähdettäisiin tunnin kuluttua ja tavattaisiin tallin edessä.

Hain Celen varusteet ja harjat ja lähdin aitalle. Laitoin Celen kiinni aitan tolppaan ja Cassun kiinni tämän viereen. Aloin harjata hevosista pinttynyttä likaa pois. Ulkona oli kaunis ilma ja tuore puuterihanki kimmelsi. Oli niin talvinen sää vaikka oli jo melkein kevät. Jaakko tuli aitalle ja kysyi voisiko auttaa Celen kuntoon laitossa. Suostuin, tottakai en olisi kehdannut kieltäytyäkään. Opetin Jaakolle pinteleiden laittoa. Mies taisi kyllä olla enemmänkin itse sotkussa pinteleihin kuin pinteliä olisi ollut hevosen jalassa. "No, Harjoittelu tekee mestarin!" tokaisin vain kun Jaakko alkoi luovuttaa. Suitsien laitto onnistui jo helpommin kun viimeeksi, mutta siinä oli vieläkin paljon ongelmia. Mikä hihna minne kiinni? Miten päin?...? Satula oli helppo laitta.

Annoin Jaakon taluttaa Celen maneesiin. Itse otin Cassun. Maneesissa päästin Cassun juoksemaan ja nousin itse ratsaille. Sovimme Jaakonkanssa, että opettaisin tätä seuraavalla kerralla kun tulen tallille. Menimme maneesissa alkukäntejä kun Wear tuli sinne hoidokkinsa kanssa. Veryttelimme molemmat hetken aikaa hoidokkejamme. Aloin tekemään Celen kanssa pohkeenväistöjä harjoitus ravissa. Hevosella meni helposti kaulakaarelle eikä sen perään antoon saaminen ollut vaikeaa. Eihän sen kanssa oltu paljon tehty kunnon treenejä. Ratsastin sen kanssa muutamia laukka ympyröitä ja vasta laukkoja jonka jälkeen aloin tehdä jo loppu veryttelyitä.

Päätimme kuitenkin Wearin kanssa, että lähdetään maastoon loppuveryttelemään. Toivoin ettei Cele ollisi liian onnessaan lumesta. Lähdimme kävelemään isotietä kohden, mutta käännyimme aika pian takaisin tallille päin, koska Taiga olisi kovasti tahtonut piehtaroida lumessa.

Tallille tullessa purimme Jaakon kanssa Celeltä varusteet ja loimitimme sen. Harjasin vähän Cassua jonka jälkeen menimme Wearin kanssa pesemmään hoidokkiemme varusteet ja lähdimme yhtämatkaa bussilla kotiin.

21.3.2008

Taivas oli pilvessä ja minun oli kylmä. Olin taas kerra pukenut liian vähän päälle. Kävelin suoraan maneesiin ja kasasin sinne pienen jumppasarjan ja laitoin muutamia maapuomeja. Kun tehtävä rata oli valmis otin tallista mukaan Celen varusteet ja harjat.

Saapuessani aittarakennukselle Cele hamuili maata ja Cassu viiletti tarhassa tulijaa vastaan. Siirsin hevoset karsinaan ja aloin harjata niitä. Celestä irtosi talvikarvaa ja olin aivan sen karvojen peitossa. Putsasin hevosten kaviot huolella. Cassun kaviossa oli yksi terävä kivi kiilautunut säteen ja kavionpohjan väliin. Sen irrottaminen oli vaikeaa. Aina kun oli saamaisillaan kiven pois varsa pinkaisi karkuun toisella puolelle karsinaa. Loppuen lopuksi sain kuitenkin kiven pois. Kun hevoset oli puhtaat laitoin Celelle varusteet ja Cassulle päitset päähän.

Talutin hevoset maneesiin jossa Jaakko jo odotti. Minun oli määrä opettaa tälle taas ratsastuksen alkeita. Varsan päästin juoksemaan vapaasti maneesiin. Selkään nousu Jaakolta onnistui jo hyvin, eikä siinä tarvinnut enää opastaa tai avustaa. Harjoittelimme käynnissä kouluradan perusteitä ja otimme muutamia askeleita jo ravia jonka jälkeen Jaakko lähti talliin ruokkimaan hevosia. Minä nousin selkään ja menin ravissa ympyröitä ja serpenttiniä jonka jälkeen aloin ratsastaa rauhallisesti puomeja. Kun puomit onnistui hyvin kehuin. Muutaman täydellisen onnistumisen jälkeen siirryin jumppasarjaan. Sen ratsastin rauhallisessa harjoituslaukassa. Tein tehtävät molempiin suuntiin ja lähdin sitten tekemään loppukäynnit maastoon.

Cassu seurasi uskollisesti emäänsä maastossa ilman liinaa. Minun onnekseni. Tallille saavuttua purin Celen ja laitoin sille loimen. Päästin hevoset tarhaan ja siivosin niiden karsinan huolellisesti jonka jälkeen pyyhkäisin vielä tamman varusteet sienellä ja lähdin kotiin.

18.03.2008

Tulin pitkästä aikaa tallille. Siitä oli melkoisen kauan kun olin viimeeksi tallilla ollut. Taisi olla silloin kun oli kenttäkilpailut :)

Menin aittarakennukselle. Cele ja Cassu hörisi kuorossa tulijalle. "Olikohan niillä ollut ikävä" mietin antaessani molemmille porkkanan palaiset. Kävin hakemassa tallista Celen harjat ja varusteet ja aloin harjata sitä pientä ratsastus lenkkiä varten. Näytin harjaa myös pienelle Cassulle jonka karva kertoi siitä, että aamulla tarhassa oli temmelletty hurjaa vauhtia.

Kun Celellä oli varusteet ja Cassulla päitsen ja liina kiipesin tamman selkään. Säädin jalustimet ja otin käsiini Celen ohjat ja Cassun liinan. Käsissä oli kieltämättä paljon tavaraa. Cassu kulki nätisti emänsä vierellä. Ehkä joku toinen hoitaja oli opettanut sille sitä tai sitten se oli luonnon lahjakkuus. Teimme Celen kanssa reippaan lenkin ja hyppäsimme pari pientä maastoestettä ja sitten käännymme taikaisin tallille.

Tallilla päästin hevoset tarhaan ja siivosin niiden karsinan jonka jälkeen jouduin lähtemään läksyjen tekoon. Enkä ollut varma koska taas seuraavan kerran pääsisin tervehtimään kullan nuppujani.

05.03.2008

Tulin tänään aikaseimmin tallille kuin normaalisti, koska olin luvannut opettaa Jakkoa Celen kanssa. Varsa oli kasvanut hurjasti muutamien päiviän aikana. Siitä tulee varmasti komea ori.

Jaakko jakoi tallissa päiväheiniä. Menin auttamaan miestä jonka jälkeen menimme harjaamaan ja putsaamaan Celen kaviot. Jaakon putsastessa Celeä minä iskin harjoijeni Cassun kimppuun. Varsa oli alkanut nauttia aina vain enemmän harjauksesta tosin jalkojen nosto vain vaikeni. Se ei ollut hyvä juttu. Kun molemamt hevoset kiilsivät laitoin Jaakon hakemaan Celen varusteet. Ensin mies tosin toi vahingossa Pikun varusteet.

En muistanutkaan miten hankalaa suitsien laitto on ollut opetella. Tai ainakin Jaakosta on kovin vaikeaa saada kuolaimet suuhun ja oikeat remmit kiinni. Suitsien laittoon kului peräti puoli tuntia.

Satula jäi aina liian eteen tai taakse joten laitoimmen sen uudelleen kymmeniä kertoja kunnes se oli sopivassa kohdassa. Opetin Jaakolle myös mistä tietää, että satula on oikeassa kohdassa.

Teimme muutaman selkään nousun ja opetin Jaakon nousemaan ilman apua ja säätämään jalustimet. Kävelimme myös hieman, mutta istuntaan emme vielä keskittyneet. Pienen ratsastus kokeilun jälkeen harjoittelimme ottamaan varusteet oikein pois.

Satulan pois otto onnistui hyvin, mutta suitset olivat isompi pulma. Mistä voi tietää mikä hihna pitää avata? Kyllä se sitten Jaakolle selvisi kun toistamiseen ne kerroin. Ehkä ensikerralla tarvitsee kuitenkin kerrata. Jaakko kiitteli opetuksesta ja lähti sitten tallitöiden kimppuun.

Itse siivosin vielä Celen ja Cassun karsinan ja kävimme pienellä taluttelu lenkillä maastossa.

01.03.2008

Tulin hoitamaan Celeä ja Varsaa ennen kun menin tekemään ilta-tallin. Harjasin ensin molemmat hevoset hyvin ja opetin varsaa nostamaan kaviot. Cassu antoi jo hyvin laittaa päitset. Ilmeisesti Oona oli opettanut sille. Kaviotkin nousi aika hyvin kun pikkuinen tajusi idean.

Lähdimme sitten lenkille laitoin molemmille päitset päähän ja varsan liinaan, mutta Celelle laitoin ihan normaalin narun. Varsa loikki iloisesti metsätietä pitkin tuntkien kaikkea omistuista vastaan tulevaa. Kaikista eniten taisi ihmetystä herättää raippa jonka joku oli pudottanut maastossa. Otin raipan mukaan jos joku kaipaisi sitä tallilla. Cassu yritti kokoajan repiä raippaa minulta ja loppuen lopiksi kun saavuimme takaisin tallille varsa kulki raippa suussaan.

Takaisin tultuani päästin Celen ja Cassun tarhaan ja siivosin sitten niitten yhteisen karsinan jonka jälkeen menin lakaisemaan tallin. Kun talli oli siisti menin oleskeluhuoneeseen juomaan kaakaota ja syömään eväitäni lueskellen vanhoja hevoslehtiä odottaen, että voisina loittaa ilta-tallin teon.

28.2.2008

Saavuin tallin pihalle. Kenkäni oli läpimärät tiet oli olleet koko matkan vain mutaistamössöä, olihan koko viime yön satanut vettä kuin saavista kaataisi. Cele ja Cassu oli päästetty aittarakennuksen edessä olevaan tarhaan jaloittelemaan joten päätin siivota karsinan perusteellisesti. Keräsin karsinasta keskittyneenä lantakikkareita kun yhtäkkiä joku nipisti jalkaani kovaa. Kiljaisin ja näin takanani järkyttyneen näköisen varsan. "Anteeksi pikkuinen, ei ollut tarkoitus säikäyttää mutta tuo sattui" toruin sitä ja rapsutin sen kaulaa jonka jälkeen se loikki emänsä luo. Kun karsina oli siivottu toin sinne lisää purua ja heinää.

Aurinko lämmitti mukavasti ihoa kun harjasin Celeä puhtaaksi. Hevosen puhtaaksi saaminen oli haastavaa, koska se oli juuri piehtaroinut märässä maassa. Ami kurotti päätään karsinan yli ja teki Cassun kanssa tuttavutta. "Haluaisisitko ratsastaa Celellä hetken ilman satulaa maneesissa, että mamma saisi vähän liikuntaa" säikähdin takaa kuuluvaa Annen ääntä. "Mikä ettei, mielelläni" sanoin hymyillen ja hain Celen suitset satulahuoneesta ja suitsin sen.

Maneesissa minulla oli työ päästä Celen selkään kun en löytänyt mistään penkkiä. Kävelimme tamman kanssa ympäri maneesia tehden ympyröitä ja muuta kouluradan kuvioita. Cassu hyppelehti ympäri maneesia suussaan puoliksi tyhjä jalkapallo jonka se oli löytänyt pihalta eikä ollut suostunut luopumaan siitä. Kun lähdin ravaamaan Celen kanssa Cassu tuli seuraamaan meitä näykkäisten välillä ikenillään nilkkaani joka ei tuntunut ollenkaan mukavalta.

Ratsastuksen jälkeen laitoin Celelle loimen, koska se oli hieman hikinen vaikka vähän ratsastettiinkin. Tainut äitiysloman aikana kuntohuonontua melkoisesti. Ennen tallilta lähtöä lakaisin tallinkäytävän ja pesin Celen suitset.

28.2.2008

Kävin viemässä Jambon vain tarhaan ja syöksyin räntäsateen kastelemana aittaan, jossa Cele ja sen suloinen orivarsa mussuttivat heiniään. Tervehdin niitä ja taputtelin Celeä kaulalle. Harjapakki tosin oli jäänyt talliin mistä minun olisi se pitänyt ottaa ennen kuin tulin, joten ei kun vaan takaisin talliin hakemaan sitä.

Palttuani aloin harjata Cavaa. Näpräsin taas kaikkea mahdollista että pikku ori tottuisi kaikkeen. Sitten laitoin sille riimun päähän, jota se piti jälleen esimerkillisesti päässään. Sitten harjasin sen äidin, Celen. Ulkona oli niin kurja sää etten viitsinyt lähteä ulkoiluttamaan Celeä ja Cavaa. Ne saivat nyt tyytyä tarhassa ulkoiluun.

Nappasin vain Celen riimuun ja lähdin taluttelemaan sitä tarhaa päin. Cava oli selvästi aikuistumassa sillä se ei pysytellyt enää niin lähellä emoaan kuin tavallisesti. Välillä se lähti kauaksikin emostaan ja sain sen muutaman kerran hakea omilta poluiltaan, vaikka mentiin vain tarhaan.

- Tulehan poika. Et voi mennä omia reittejäsi! sanoin Cavalle kun se yritti karkuun.

- Täytynee varmaan aloittaa talutus koulutus kanssasi, kun et seuraa enää niin tiivisti emoasi, puhelin orivarsalle.

Tartuin sitä riimusta ja Cava yritti riuhtaista päänsä irti otteestani, mutta ei se onnistunut. Riuhtaisin kerran takaisin, jolloin Cava lopetti rimpuilunsa ja käveli siivosti tarhaan.

Heppojen ollessa tarhassa, menin siivoamaan Celen ja viikarin karsinan. Siivottuani ja tyhjennettyäni kottikärryt, kävin hakemassa Celen ja Cavan takaisin sisään. Hain niille uutta heinää ja päiväruuat. Kun Cele ja Cava söivät minulla oli oiva tilaisuus harjata ne. Harjattuani kummatkin otin Cavalta riimun pois ja huippasin molemmat. Talliin mennessäni vein tavarat paikoilleen ja hain Jambon talliin…

- Oona, Cele ja Pikku Vekkuli

27.2.2008

Astelin jo iloisin mielin Celen ja Cavan karsinaa päin. Olin vienyt Jambon tarhaan ja päätin sillä aikaa hoitaa Celen ja pikku ori viikarin. Astuin sisään niiden karsinaan, jossa Cele hörähti heti ensimmäisenä minulle tervehdyksensä. Pikku Cava yritti myös tervehtiä minua, samalla tavalla kuin äitinsäkin, mutta hieman huonoilla tuloksilla.

- Noh, noh Cava. Kyllä sinä opit, kun tarpeeksi harjoittelet, sanoin varsalle nauruni lomasta.

Cava katsoi minuun hieman nolostuneena, joten päätin hieman rohkaista pikkuista. Kyykistyin hieman ja rapsutin sitä kaulasta j kehuin sitä oikein kunnolla. Sitten taputin vielä sen kaunista äitiä, Celeä, joka tyytyväisenä mussutti heiniään.

Kipaisin hakemassa sisältä tallista, satulahuoneesta Celen harjapakin, sekä Celen ja Cavan riimut. Suuntasin jälleen aittaan. Laskin kamat karsinan lattialle, ja otin harjapakista pääharjan. Harjasin pikku orin joka nautti suunnattomasti harjauksesta. Sitten vaihdoin harjaa. Kävin Cavan läpi kaikilla harjoilla jotta se tottuisi harjaukseen eri vempeleillä. Puhdistin sitten vielä leikisti Cavan kaviot, eihän tuon ikäinen varsa kauheasti tarvitse kavioiden puhdistusta!

Sen jälkeen harjasin Celen. Pikku Cava seurasi tarkasti toimiani ja ihmetteli varsinkin miten emo seisoi paikallaan kun harjasin sitä ja miten se nosti jalkaansa. Sitten Cava yritti matkia. Se nosti jokaista jalkaansa vuorotellen ja seisoi samalla paikoillaan. Se näytti hieman oudolta, mutta en puuttunut sen enempää asiaan. Itse asiassa Cava näytti ihan suloiselta. Suoristin vielä Celen hännän ja harjan.

Oli Cavan riimuun totuttelun aika. Otin riimun harjapakin päältä ja kyykistyin Cavan viereen. Näytin sille mitkä minulla oli käsissäni ja pistin ne varovasti sille päähän. Kun ne oli Cavan päässä annoin sille rohkeasta toiminnasta pienen palan porkkanaa. Sitten seurasin jännityksellä mitä Cava sanoo riimusta tällä kertaa. Sitten iloinen onnistumisen tunne valtasi minut. Cava ei ollut moksiskaan riimusta, se vain söi porkkanan palasensa ja meni emonsa luo, joka alkoi nuolemaan sitä. Ajattelin että Cava saa pitää niitä lenkin ajan.

Otin Celen riimunarun ja kiinnitin sen riimuun. Talutin Celen ulos karsinasta, pikku orin seuratessa perässä. Päätimme että tekisimme ihan pienen lenkin, vain talli tilan ympäri. Kiersimme siis kaikki tarhat ja kävimme moikkaamassa Jamboakin. Ulkoilu ei ollut kovin pitkä, mutta parempi se oli kuin ei mitään. Lopuksi talutin kummatkin takaisin aittaan, jossa otin Cavalta pois sen riimun. Sen jälkeen vein molemmat tarhaan.

Kun Cele ja Cava olivat tarhassa, kävin hakemassa Jambon takasin sisään.

Hoidettuani Jambon, menin satulahuoneeseen järjestelemään hoidokkieni kamoja. Puhdistin kaikki satulahuovat ja suitset, pesin satulat ja huuhtelin kuolaimet lämpimällä vedellä. Järjestelin vielä harjapakissa olevat kamat ja pistin ne paikoilleen.

Astelin kottikärryjen ja talikon kanssa aittaa päin. Minulla oli vielä Celen ja Cavan karsina siivoamatta. Karsina oli todella iso ja minulla meni aika kauan sen siivouksessa. Lopulta kottikärryt olivat kuitenkin täynnä ja kävin kippaamassa ne lantalaan. Hain vielä paljon uusia puruja tilalle. Sitten hain uutta heinää ja annostelin Celen ja varsan ruuat. Ruuat tuotuani huomasin kuitenkin, että ruoka-astia oli niin törkyinen etten viitsinyt pistää sinne Celen ruokia.

Jätin ruokaämpärin karsinaan ja kävin hakemassa tallista sienen ja saippuaa. Kuurasin oikein kunnolla ruoka-astiat ja heitin sinne ruuat. Sitten nappasin Celen riimunarun ja suuntasin kohti tarhaa, jossa Cele ja Cava olivat. Nappasin Celen riimuun ja talutin sen sisään aittaan. Pikku Cava seurasi tietysti perässä. Harjasin kummatkin vielä nopsasti, annoin Celelle porkkanan, ja vein tavarat takasin talliin. Sitten suuntasin bussipysäkille päin…

- Oona, Cele & Cava

27.2.2008

Tulin katsomaan Celeä ja Cassua pikaisesti ennenkun lähden hiihtoloma matkalle. Menin Aittarakennuksella kantaen harjaalaatikkoa. Ilma oli lämmin ja keväinen ja olin saanut Annelta luvan käydä vähän kävelyttämässä emää ja varsaa metsässä.

Harjasin Celeä ja suin hieman varsaakin joka oli vaikeampaa kun viime kerralla koska se oli orimaistunut, mutta sain sen pidettyä jokseenkin hallissa kun rapsuttin sen otsaa samalla. Kun hevoset oli puhtaat pujotin päitset Celen päähän ja lähdin taluttamaan. Varsa seurasi kiltisti emänsä perässä poukkoillen ja tutkien kaikkea uutta. Kävelimme jonkin matkaa reittiä joka vie maastoesteille ja sitten käännyimme takaisin. Cele nautti raikkaasta ulkoilmasta ja reippaasta lenkistä.

Tallille saavuttua toin Cassulle ja Celelle lisää heinää ja lähdin oleskelutilaan odottomaan että kyytini tulisi hakemaan. Vaihdoimme Maikun kanssa kuulumisia olihan siitä aika kauan kun olimme viimeeksi tavanneet.

-Xeni

26.2.2008

Kun olin vienyt Jambon tarhaan menin katsomaan pikku oria. Se näytti hyvin virkeältä veitikalta, joten päätin ottaa Celen riimun ja talutella sitä vähän metsä polulla, oppisimpahan minäkin vähän maastoja. Kipaisin hakemassa Celen harjapakin ja Cavalle ostamani riimun tallista, satulahuoneesta ja sitten riensin jo takaisin.

Harjasin pikku orin ja näpräsin kaikkea mahdollista, mitä nyt tuon ikäiselle pikku varsalle voikaan tehdä. Ajattelin että teen sen kanssa mahdollisimman paljon erilaisia hoitotoimia, niin se tottuu varmemmin ja on helpompi käsitellä isona. Lopuksi näpräsin vielä vähän Cavan jalkoja, jotta se tottuisi kaviokoukkuun. Se tuotti hieman ongelmia, mutta jos teen siitä rutiinin niin se tottuu siihen varmasti.

Sitten harjasin sen ihanan äidin, Celen, joka oli ihan toista sorttia kavioiden putsauksen suhteen. Cele nosti hyvin esimerkillisesti jalkaansa kun hivutin kättäni sen säärtä alas. Harjattuani Celen ja tarkistettuani että sillä on kaikki kunnossa, niin letitin vielä lopuksi sen harjan ja häntään tein ranskanletin. Päätin vielä kokeilla ennen kuin vien ne ulos, että mitähän pikku Cava tuumaa sille ostamastani riimusta. Pistin sille riimun päähän ja katsoin mitä tapahtuu. Ei se ollut juuri moksiskaan: hieman heitteli päätään ja yritti jalallaan hieroa sitä irti, mutta minusta joihinkin varsoihin verrattuna ihan hyvin.

Otin riimun pois Cavalta ja pistin Celelle sen oman riimun päähän, ja kiinnitin riimunarun riimuun. Avasin karsinan molemmat luukut ja talutin Celen ulos, Cava tietysti seurasi kiltisti perässä. Päätin mennä maastoon jotain pientä polkua pitkin. Huomasin tallin laidalta lähtevän polun joka osoittautuikin traktorin jäljiksi. Lähdin taluttelemaan Celeä sitä pitkin, katsellen samalla ympärilleni. Korkea kuuset nousivat polun molemmin puolin ja aurinko vähän pilkotti pilvien takaa.

Olimme kävelleet jo tovin ja Cava herra seurasi kiltisti emoaan, ja katseli myös aika hämmästyneenä ympärilleen isoja kuusia ja pelto plänttejä. Maailma näytti Cavasta varmaankin todella isolta, niin kovasti se näytti sitä hämmästelevän. Olin ottanut kotoa pari sokeripalaa mukaan hepoille ja sujautin yhden taskustani Celelle, joka rouskutti sen tyytyväisenä suihinsa. Myös pieni Cava tuli kärkkymään ruokaa kun se näki emonsa syövän jotain. Annoin myös sille palan sokeria.

Pian tulimmekin johonkin tienristeykseen ja käännyimme kylttien osoittamaan suuntaan Seppeleen tallille. Menimme mahdollisimman reunassa, kun sieltä meni vähän vilkkaampaan autoja. Hetken kuluttua olimmekin jo tutussa risteyksessä. Käännyimme Seppeleen tallille ja Cavakin jo tunnisti paikan. Se kirmasi edellämme pihaan. Vein Celen tarhaan ja Cava seurasi sitä perässä.

Sillä aikaa kun Cele ja Cava olivat tarhassa minä menin itse syömään eväitäni. Minulla oli kamala nälkä joten kiiruhdin tallin yläkertaan kaapilleni. Otin repusta evääni ja menin oleskeluhuoneeseen. Istuuduin mukavasti pöydän ääreen ja aloin syömään eväitäni. Minulla oli kaksi leipää, jogurtti ja pillimehu mukanani.

Eväät syötyäni otin repustani vielä läksyni ja tein ne. Siivosin jälkeni oleskeluhuoneesta ja menin alas. Kävin vessassa siinä välissä ja sitten menin siivoamaan Celen ja Cavan karsinan. Karsina oli kuitenkin niin suuri, että en tiennyt miten selviän siitä kaikesta, mutta loppujenlopuksi karsina oli ihanan puhdas ja tuoksui puhtaille puruille. Menin vielä hakemaan lisää heinää ja Celen ja Cavan ruuat. Sitten menin hakemaan ne sisälle.

Tarhassa minua odotti pieni suloinen ori poika, joka juoksi iloisesti minua vastaan. Cele tuli perässä ja kiinnitin riimunarun sen riimuun, ja talutin sen karsinaan. Karsinassa harjasin vielä kummatkin ja totuttelin Cavaa riimuun. Sen jälkeen sanoin niille heipat, sillä minun piti mennä vielä hoitamaan Jamboa.

- Oona, Cele ja nuori ori

25.2.2008

Sain luvan hoitaa Celeä ja sen varsaa Cavaa (oma keksimäni lempinimi, toivottavasti ketään ei haittaa että kutsun sitä sillä nimellä). Minun oli aivan pakko nähdä pikku Cava ja sen upea äiti Cele, joten tilasin taksin viemään minut tallille. Pian taksi jo kaarsikin Seppeleen tallin pihaan. Olin aivan innoissani noustessani autosta. Maksoin vielä taksikuskille, ennen kuin lähdin katsomaan Celeä ja Cavaa aittaan.

Astelin hissukseen aittaa kohti, vaikka mieleni olisi tehnyt juosta, mutta hevosten lähettyvillä se ei ollut kovinkaan soveliasta, joten kävelin rauhassa yrittäen hillitä itseni. Aitassa oli kuulemma kolme karsinaa. Siellä en ollut vielä käynytkään, joten rakennus oli minulle aivan uusi. Astelin jo aitan terassilla ja ensimmäisestä luukusta ulos työntyi Amin pää. Ami oli isompi mitä olin kuvitellut, ja jäin siihen vähän ihailemaan sen kokoa. Taputin Amia kaulalle ja suuntasin seuraavan karsinan luokse, joka sitten oli Celen.

Avasin karsinan ylimmän luukun ja katsoin sisään. Näky oli ihana. Cava oli niin suloinen kun se lipsutti maitoa. Cele sen sijasta ei oikein tainnut pitää oikein ideasta, että Cava puri sen vatsaa. Ihailin siinä uusia hoidokeitani unelmoiden mitä pikku Cavasta tulisikaan. Lopulta lopetin unelmoinnin ja astuin sisään karsinaan. Cele höristi korviaan ja tuli muutaman askeleen eteenpäin tervehtimään minua. Pikku Cava sen sijaan meni äitinsä taakse piiloon. Taputin Celen pehmeää kaulaa ja rapsutin sitä vähän selästä. Cele yritti kannustaa myös pientä varsaansakin tutustumaan uuteen ihmiseen ja lopulta uteliaisuus voitti pelon, ja Cava tuli varovasti luokseni.

- Hyvä poika, oletpa sinä hieno nuori ori, puhelin sille samalla kun silitin sen pehmeää kaulaa.

Pikku ori oli jo voittanut pelkonsa ja se hapui pitkiä hiuksiani huulillaan. Minä vain rapsutin sitä ja koitin saada sen jättämään hiukseni rauhaan. Lopulta se sen tekikin ja minä menin talliin hakemaan Celen harjapakin. Palatessani Cava makoili heiniensä päällä ja Cele nuoli sitä. Se oli herttainen näky. Kun avasin karsinan oven Cava kuitenkin nousi pystyyn katsomaan mitä minulla oli mukanani. Esittelin Cava herralle että mitä ne harjat olivat ja mitä niillä tehdään. Ori varsa näytti nauttivan harjauksesta, joten päätin harjata sen kokonaan. En tiedä oliko joku joskus harjannut sitä, mutta se näytti suhtautuvan siihen ammattimaisesti. Päätin ottaa ihan tavaksi harjata Cavan joka päivä, vaikka se ei olisikaan likainen, että se tottuisi siihen. Kaviotkin “puhdistin” että tulisi harjoiteltua hieman jalan nostoa ja että se sujuisi siltä vanhempanakin. Kun varsana oppii, oppi menee paremmin perille. Sitten harjasin vielä Celenkin ja vein harjapakin takaisin paikoilleen.

Menin vielä takaisin satulahuoneesta Celen ja Cavan karsinaan viemään Celelle kuivan leivän kannikan, jota Cavakin halusi maistaa. Sitten halasin vielä pikkuista orivarsaa ja sen äitiä, suljinkarsinan luukut ja lähdin bussipysäkille päin….

- Oona, Cele ja Cava

25.2.2008

Tallin piha häämötti jo kaukana kun kävelin reippasti sitä kohden. Mahan pohjassa lepatti muutama perhonen ties mistä sinne joutunut. Olinhan ollut tallilla ennenkin hoitamassa Piccoloa. Tosin nyt minulla oli uusi hoitohevonen.

Tervehdin tallinpihassa Annea ja muutamaa hoitajaa. Kävelin aittarakennuksen luo. Cele venytti kaulaansa karsinan oven yli ja haisteli uutta tulokasta tervehdin sitä ja rapsutin sen otsaa. Avasin oven ja näin suloisen orivarsan joka kurkisti emänsä takaa karsinaan ilmestynyttä tulijaa.

Suljin karsinan oven ja aloin hieroa kädellä likaisia kohtia Celestä. En tietenkään ollut tajunut ottaa harjoja mukaan tullessani aitalle. Pikku Cassu joksika sen olin nimennyt, tuli tutkimaan minua korskuen kun rapsuttelin sen emää joka nautti rapsutuksista tarkkeillen kuitenkin kokoajan uuta ihmistä. Kumarruin rapsuttamaan Cassun turpaa, mutta se leikkisästi tarttui ikenillään sormiini joka ei tuntunut kivalta. Vetäisin äkisti sormeni pois varsan otteesta "höppänä ei noin saa tehdä" juttelin varsalle ja hyvästelin sen jälkeen hevoset ja lähdin satulahuonetta kohden.

Nappasin Celen suitset käteeni ja aloin pestä niitä. Minulle on tärkeää pitää hevosten varusteet puhtaina. Suitsissa oli muutama oikein pinttynyt likakohta joita sai hinkata puhtaaksi pidemmän tovin. Kun varusteet tuli puhtaaksi nappasin mukaani kottikärry ja talikon laitoin kottikärryjen kyytiin vielä harjakorinkin ja lähdin takaisin aitalle.

Aloin kerätä Celen ja Cassun karsinasta pois lantakasoja vaikka tehtävää hankaloitti leikkivä varsa. Karsinan ollessa siistimpi kävin tyhjentämässä kottikärryt lantalaan takasin tullessani toin pinon heinää hevosille. Cele hörisi minulle tullessani heinälastin kanssa karsinan luo. Rikoin juoma-astiasta jään ja aloin sitten sukimaan ja rapsuttelemaan Celeä. Harjasin myös hieman pehmeällä luonnonharjaksista tehdyllä harjalla Cassua joka tuntui nauttivan siitä.

Ennen kotiin lähtöä annoin Celelle porkkanan palan ja otin muutamia valokuvia varsasta ja tämän emästä. Ehdin katsoa hieman Annen pitämää tuntiakin ennen kuin kyytini tuli hakemaan minut.

-Xeni

Uusi ystävä

Avasin painavan aittatallin oven, ja vastassa minua oli iloinen hörinä. Varsa näytti jo paljon voimakkaammalta, joten uskalsin odottaa pojasta hyvää. Avasin karsinan oven, ja astuin puhtoisille oljille. Cele kiirehti vastaan minua, painoi pään syliini ja antoi hörähdyksen täyttää karsinan. Cactuar irvisteli vieressä, näykki verkkarinlahkeitani ja oli mutkittelematta kateellinen. Polvistuin myös orivarsan viereen ja se korskahti, painoi sivuaskeleen ja korskahti jälleen. Nimittelin varsaa höppänäksi, annoin käteni painautua orivarsan kaulalle, ja täten myös painoin sen silkkiturpaan suukon. Katse hämmästeli, mutta antoi minun silti rapsuttaa sitä. Varsa kyllästyi jo lemmenhetkiin, ponnahti pois syleilystäni ja kirmasi emonsa taakse. Celebrity puhalsi niskaani, ja pyöräytti sirosti silmiään. Halasin kunnolla vielä emotammaa ja sitten alkoi hulvaton leikki varsan kanssa - piiloleikki.

Yritin ymmärtää varsan himon piiloleikkiin - mutta tuloksetta. Katse hörähteli ja piiloutui, mihin ikinä pystyi. Minä rötöstelin perässä, antaen emä-kullalleni hieman vapaata. Oli sunnuntaiaamu, joten minulla olisi aikaa vaikkapa muille jakaa. Huomenna olisi hiihtolomani virallinen alkupäivä, sitäkin juhlisin yhdessä tamman ja varsan kanssa. Celekin puhahti jo tyytymättömänä, joten annoin nyt huomiotani sillekin. Se nautti täysin, kun sai osakseen mallikelpoisia rapsutuksia, ihanteellisia halauksia ja ennenkaikkea kauniita sanoja. Katse sen sijaan torkahti emänsä jalkojen viereen tyytyväisenä, ja huokaisi syvään. Jatkoin tamman hellimistä, ja sekin tuntui luottavan minuun täydellisesti.

Yhtäkkiä kuulin ovelta rapinaa - joku tyttö painautui sisään ja etsi jotakuta. Avasin karsinanoven selälleen, astuin ulos karsinasta ja esittelin itseni:

- Hei, minä olen Sari, sanoin rutistaen siron tytön kättä. - Hei, olen Siru, tyttö hymyili.

- Haluaisitko apua, kysyin mietiskelevältä, sirolta tytöltä.

- No, jos se ei ole pahitteeksi, Siru tokaisi. - Voisitko auttaa, ja kertoa, missä Ami on, Siru aneli.

- Toki. Se on tässä, sanoin vetäisten tytön Amin boksille.

Siru hyväili hetken pullean ruunan turpaa, kunnes sanoi:

- Hoidan Ristoa, Annen uutta hevosta, Siru pyöräytti silmiään.

- Tietenkin, mutta Chao pyysi, että toisin Amin riimun, tyttö sanoi ja otti Amilta likaisen riimunsa.

- Mukava, että sinulla ja Chaolla synkkaa. Se onkin sellainen kaveri, minäkin istuuduin heti, ja Chaolle voi totisesti puhua, kerroin kokemuksestani.

Siru nyökkäsi, ja vajosi kuitenkin kysymään, mitä teen aitassa, ja ketä oikein hoidan. Kerroin hoitsuni, ja osoitin sen karsinaa. Tyttö kurkisti karsinaan, ja huokaisi hellästi:

- Kuinka suloisia.

Nyökkäsin, mutta minulle tuli yhtäkkisesti paha olo, ja minun teki mieli tutustua siroon, hieman ujoon tyttöön. Hän kuitenkin sanoi, että olisi mentävä. Ehdotin, että mentäisiin yhdessä katsomaan Annen pitämää estetuntia, tänään, iltapäivällä. Siru nyökkäsi hymyillen, painoi aitan oven hellästi kolauttamatta kiinni. Hymyilin, Sirusta voisin saada tosiystävän. Painauduin takaisin Celen karsinaan, missä se tuhisi kärsimättömänä. Pyysin naurahtaen anteeksi, ja aloitin taas tamman hyväilemisen, ja kerroin Sirusta. Tunsin, kuinka hevosen lämmin hengitys painautui minuun. Sain Celen lämmityksestä lisärohkeutta ja uskallusta tutustua Siruun. Puristin hellästi Celebrityni turpaa, ja suutelin sitä rauhallisesti.

Orivarsa vaihtoi tuhahtaen kylkeään ja samalla minä painauduin istumaan varsan viereen. Se kirskahti, tuhisi ja nautti pienistä rapsutuksistani. Suutelin sitä vielä rennosti turvalle, mutta silloin se ponkaisi ylös, sen sieraimet laajenivat, ja se korskahti oikein poikamaisesti. En voinut kuin nauraa, varsan pehmeydelle. Se unohti pian hellän suukkoni, ja alkoi imemään emänsä nisiä. Painauduin tammaa vasten, suukotin sitä kaulalle ja katsoin kelloani. Vielä olisi hetki aikaa harjata tamma, sitten lähtisin hakemaan Sirua katsomaan esteharjoituksia.

Hain satulahuoneesta harjakorin, ja painalsin takaisin rouvani karsinalle. Tartuin hellästi kumisukaan, ja lähdin hierovin liikkein harjaamaan neitokaistani. Hyräilin Celelle ja se näytti nauttivan. Se hieroi päätänsä etujalkaansa, ja jatkoi taas torkkumista. Varsa puuhasi vieressämme, leikkien.. kännykälläni! Voih, kännykkäni oli tippunut taskustani. Jätin harjan käteeni, mutta painalsin varsan luokse. Työnsin sen rauhallisesti pois, ja kerroin, että se olisi voinut tappaa itsensä tällä. Puhelimeni oli nyt rikki, ei auttaisi muu, kuin ostaa uusi. Varsan kavionjäljet näkyivät puhelinruudussani, ja minä purskahdin itkuun. Majoittauduin karsinanurkkaan. Itkin, koska olisin huolimattomuuttani voinut tappaa pikkuvarsan. Cele tuli tuuppimaan minua pehmoisella turvallaan, ja yritti kai kertoa jotain. Vilkaisin Celen takaa, mitä varsa nyt puuhasi. Se ei ollut murjottamassa, vaan oli jo keksinyt heinistä uuden leikkikalun. Huokaisin, katsoin käteen jäänyttä harjaani, ja halasin Celeä. Cele oli ehkä ainoa, johon todella olin rakastunut.

Tottakai olin varsaankin rakastunut, ajattelin, kun harjasin Celeä. Pian innokas Siru tuli aittaan, ja kertoi kellon olevan viittä vailla kaksi. Painoin käden suulleni, ja pyysin Sirua auttamaan. Siru nyökkäsi, ja auttoi minua. Hän vei harjapakin takaisin paikoilleen, ja toi samalla tammalleni loimen. Kiitin Sirua kaikesta, painoin vielä riimun tammalle. Tarkastin heinätilanteen, ja onneksi sitä vielä riitti. Vettäkin oli vielä rutkasti, joten Siru tarttui minua hymyillen kädestä, ja me yhdessä liidettiin maneesille. Ohjasin Sirun istumaan viereeni, katsomoon. Ratsukot olivat jo aloittaneet alkukäynnit, ja Anne neuvoi ratsukoiden painaltavan alkukäyntejä vielä kymmenisen minuuttia. Anne tuli luoksemme, istahti viereemme katsomoon, ja tarkasteli hyvinvoivia ratsukoita. Anne jutteli Sirun kanssa Ristosta, ja kysyi, miten hänellä oli ruunan kanssa alkanut menemään. Siru sanoi, että oli ihanaa toimia Riston kanssa, ja että heillä oli sujunut täydellisesti. Sirun ja minun katseemme kohtasivat, ja kerroin, että pidin siitä, että heillä oli alkanut sujua. Siru nyökkäili. Sitten Anne tömisteli maneesin keskelle, ja kajahti mikrofooniin:

- Ottakaa ohjat, ja siirtykää kevyeeseen raviin.

Ratsukot tottelivat. Anne viittilöi meitä auttamaan esteiden laitossa, joten olimme Sirun kanssa heti valmiita auttamaan. Järjestelimme vielä pienet esteet, ja tunsin jännitystä ratsastajissa. Kun olimme laittaneet esteet pystyyn, kipusimme takaisin katsomoon. Siru halusi mennä alimmaisille penkkiriville, joten suostuin kernaasti.

Kun tunti oli ohi, kipitimme Sirun kanssa maneesista pois. Tiemme erosivat, kun minä menin aittaan, ja Siru päätalliin. Cele korskahti, joten painoin suukon sen otsalle. Varsa oli tänään leikkisällä tuulella, joten en viitsinyt häiritä. Otin loimen pois, ja annoin tamman käydä piehtaroimaan. Nauroin tammalle, ja menin Sirun kanssa hoitajienhuoneeseen..

Sari & Hevosperhe kallis

Cele nauttii - niin minäkin

Ähkäisten avasin Celen karsinan oven. Cele hörähti, ja riensi halimaan. Se työnsi päänsä syliini, ja hörähti. Olin ollut tänään jo kolmisen kertaa tallilla, mutta tammalle tuli siltikin ikävä. Tammalla oli paljon ylimääräistä ihraa, mutta aloittaisin pian taas ratsastuksen. Annoin myös huomiotani varsalle, rapsutin otsasta ja kiusoittelin. Cele nautti täysin, kun joku toinen välillä pitäisi varsasta huolta. Naurahdin, ja pian kaivauduin halaamaan Celeä, kaulasta. Cele korskahti, ja antoi sen pään mennä olkapäälleni. Paijasin tammaa, ja mutisin. Yhtäkkiä huomionkipeä varsa riuhtaisi verkkareitani. Hymyillen kyykistyin varsan eteen, jolloin se antoi minun paijata sen kaulaa. Cele tuli aivan lähellemme, ja tuhisi lämmintä hengitystä niskaani. Olin maailman onnellisin tyttö, ainakin minusta. Minulla oli kaksi, maailman ihaninta hoitohevosta. Vielä minä hyppelisin oripojallakin kisa-areenilla, ja huiskuttelisin onnellisena, kun poika kiiltää. Mutisin kauniita sanoja molemmille, kunnes ori turhautui. Se meni nurkkaan nukkumaan, mutta ei se nukkunut. Se vain esitti, jotta se jätettäisiin rauhaan.

Menin pian satulahuoneeseen. Olin kellahtaa kumoon säikähdyksestä, kun näin Chaon istuvan satulahuoneessa. Vaihdoimme vain pikaiset moit, kun minun oli jo pakko mennä. Nappasin harjapakin hyllyltä, ja tajusin, että olin kaatunut, Chaon edessä! Punaiset hiukseni lepattivat olkapäilläni, kun astuin Celen ja Katsepojan karsinaan. Nyt poika oli simahtanut totaalisesti, olisi mitä parhainta aikaa harjata tamma kunnolla. Tartuin piikkisukaan, ja lähdin kunnolla, hyväotteisena harjaamaan Celeä. Cele sulki silmänsä, ja nuokkui. Tämä oli ihanaa rentoutusta kovan päivän jälkeen. Selvitin harjasta ja hännästä takut, ennenkuin vaihdoin harjaa. Tartuin pölyharjaan, ja aloin harjaamaan tammaa tasaisin, hyväliikkeisin liikkein. Pölyt singahtelivat sinne tänne, mutta Celebrityni jaksoi nauttia. Se nuokkui silmät puoliummessa, ja todenteolla nautti. Nyt sen turkki kiilsi. Sen pehmoinen karva syleili poskiani, kun halasin tamman kaulaa. Punaiset hiukseni koristivat ystävyyttämme, ja vähänajan päästä orivarsa heräsi. Se heiluen tepasteli luoksemme, joten annoin sille suukon hellästi. Orivarsa singahti samantein emänsä turviin, jotta sen ei tarvitsisi enää koskaan tuntea huuliani sen lämpöisellä turvalla.. Niinhän se luuli, niinhän se luuli.

Mutta se ei tule pitämään paikkaansa. Menin heinälatoon. Kaappasin mukaani sylillisen rehua, ja laitoin ne Celen karsinaan. Cele alkoi syödä, samoin varsa maitoa. Huomasin, kuinka likainen Celen karsina oli. Otin talikon, ja kottikärryt. Noukkisin varovasti pahimpia kakkakikkareita ja likaisia puruja pois. Tartuin talikkoon, ja aloin noukkia kakkoja, ylös kottikärryihin. Varsa säikähti piikkistä olentoa, ja singahti äitinsä toiselle puolelle. Siellä se jatkoi maidon ryystämistään. Kun pahimmat oli otettu, kippasin kärryt lantalaan. Karsina näytti heti puhtaammalta, joten nyökkäsin onnellisena. Katsoin vielä hetken, kun suloiset paarmaolentoni jäivät syömään..

Sari & heppaperhe

Onnellisia hetkiä

Lunta ei ollut mailla halmeilla, joten maailma Suomen kohdalta oli hyvin synkkä. Puiden latvat humisivat, toivottivat kai hyvää huomenta. Hyytävä tuuli kiiri ohitseni, ja minun oli pakko vetäistä takki tiukemmin kiinni. Sysäsin vielä hupun paljaaseen päähäni, ja jatkoin askellusta. Olin vielä aika kaukana Seppeleestä, joten tuhisin toivottomana. Yhtäkkiä puhelimeni alkoi soida tuttua soittoääntäni.

- Sari, vastasin puhelimeen. En tietänyt, kuka toisessa päässä oli.

- No, moikka, Sari, Annen ääni vastasi. - Tulisitkos kohta, kun kauhea tyttölauma haluaisi ottaa sinut niin sanottuun haastatteluun, en viitsisi niitä aittaan vielä päästää, Anne puuskahti naurahtaen.

- Toki, sanoin ja katkaisin puhelumme.

Aloin kiihdyttää askeliani. Tallensin samantein Annen puhelinnumeron, ja jatkoin kiihdyttämistä. Käännyin pian asfalttitieltä mutaiselle polulle, se oli nyt taas täydessä 'kukoistuksessaan'. Muta löllersi kenkieni alla, ja suutuinkin muutamaan otteeseen, kun kenkiini juttuivat suuret mutakokkareet.

Pian Seppeleen lumeton, mutta hirvistyttävän kaunis alue puikahti esiin. En havainnut tyttöjä ulkona, hyvä, kävisin moikkaamassa Celeä ja Katsetta. Aitanovi avautui raskain elein. Kuulin pienen oripojan kirskahtavan, ainekin se kuulosti tyytyväiseltä..

- Hei, Katse, sanoin varovasti suunnaten pojan luokse.

Se oli yönaikana oppinut kävelemisen, ja hienosti siinä menikin! Silitin varovasti orin pientä säkää ja se nauttikin siitä. Annoin Celelle runsaasti huomiota, kun varsa kävi aamupalalle. Pussailin ja halailin Celeä, ja sanoin viattomasti, etten minä muksauttanut oriasi kumoon. Cele näytti uskovan, ja hinkkasi päätänsä kylkeeni. Se puhalsi niskaani, kun ojensin laittamaan sen ruokakuppiin porkkanan. Cele huomasi harmikseen, että äitiys oli myöskin kärsivällisyyttä. Se ei päässyt heti syömään, kun varsa joi sen tisusta. Taputin Celeä, ja virkoin:

- Kyllä sä pääset ihan kohta syömään!

Menin heinäladolle ja otin tammalleni sylillisen heinää. Tassutin takaisin tamman karsinalle, ja heitin heinät sinne. Katse vavahti ja uteliaana kopsotteli nuuhkimaan emänsä sapuskoja. Se kuitenkin pettyi hajuun, ja kävi rennosti makuuasentoon, sekin ymmärsi, että äidillekin pitäis sapuskaa antaa!

Tarkistin vielä, että kaikki oli hyvin, ja painuin sitten päätalliin. Kodikas lämpö helahti sisuksiini, ja jännitys tätäkin enemmän. Mitä minä hontelosta Katseesta osaisin vielä kertoa? Miksi Anne ei voisi? Heittäydyin olkkarin nojatuoliin, missä monet muutkin tytöt olivat. Supina ja kuiskailu täytti olkkarin.

- Millanen se oli sulle tänään, hyvin utelias Odessa tiedusteli.

- Tosi mukava, ja oli oppinut yöllä kävelemisenkin, tirskahdin rennosti.

- Hyvä, sitten varmasti mekin päästään pian kattomaan sitä! - Onko se hontelo, Anita halusi tietää.

- No on se, vielä, nyökkäsin ja kaivoin taskuani.

Annoin tytöille valokuvan, minkä olin ottanut minuutin jälkeen varsan syntymän. Kaikki tytöt puuskahtivat ihastuksesta, ja kysyivät, saisivatko kuvan lainaksi. Suostuin, ja vihdoin pääsin olkkarista. Juoksin Annen toimistolle, ja Anne kyyri siellä laittaen papereita. Hän tirkisteli ensin kulmiensa alta, kuka tuli, mutta pian hänkin alkoi kyselemään:

- Millainen varsa oli sinulle tänään, Anne hymyili.

- Tosi mukava, se rakastaa, kun säästä paijailee, kerroin hymyillen.

- Kiva tietää.

Kampesin vielä aitalle, varmistin pollejeni hyvinvoinnin, ja moiskautin molempien turville hyväilevän suukon.

Sari & Cele, Katse

Uusi varsa, uudet kujeet

Pakotin äitiäni ajamaan lujempaa. Äiti ajoi kuitenkin hiekkatiellä umpirauhallisena, ja toppuutteli minua:

- Jos varsa on syntynyt, se odottaa sua varmasti.

Joo, joo. Nyt ei ollutkaan kyse aivan siitä. Kun Seppeleen lumiset portit heijastuivat ikkunaani, olin valmis avaamaan turvavyön. En kiittänyt kyydistä, en mitään. Ryntäsin aittaan, jossa Anne oli.

- Varsa syntyi minuutti sitten, Anne tarkisti rannekellostaan, ja naurahti makeasti.

Katsahdin karsinaan - siellä todentotta makasi suloinen, orivarsa. Anne jymäytti aitan raskaan oven kiinni, jotta saisin tutustua varsaan rauhallisena. Cele oli nyt äiti! Se liikutteli turpaansa varsan selän päällä rauhallisena, ja tuntui, kuin se oisi hymyillyt. Katsoin karsinan toiselta puolelta, kuinka Cele yritti opettaa lapsoselleen kävelemisen alkeita. Ori jymähti tuontuosta kumoon - mutta ei hätää, mamma auttoi lapsukaisen aina onnellisena pystyyn. Anne oli irrottanut väliseinän, ja tilaa oli nyt rutkasti molemmille. Kun varsa jo hontelosti pysyi pystyssä, uskalsin avata karsinan oven.

Taputin Celeä sen hikiselle kaulalle, ja nautin läsnäolosta. Varsa yritti hontelosti saada laihoja jalkojansa liikuteltua, mutta muksahti tuontuosta kumoon. Cele pärskähti varsalle, noukki sen harjaa hieman, ja ori nousi jälleen pystyyn. Tälläkertaa alkeet sujui paremmin, ja yritin opastaa varsaa juomaan maitoa Celeltä. Kosketin varovasti orivarsan kaulaa - ja Cele jymähti. Se katsoi minua valppaana, mutta luotti kuitenkin, etten tekisi varsalle pahaa. Varsa kimahti onnellisena, kun pääsi emänsä tisulle. Se ryysti maitoa aivan onnellisena, ja nautti, kun Cele haisteli sitä. Taputtelin Celeä kaulalle, ja tunsin, kuinka se puhalsi naamaani.

- Kuule Cele. Ristitäänks toi sun poika jo vähän etukäteen, lempinimiehdotuksia, naurahdin Celebritylle.

Orivarsa loi katseen minuun. Ensikertaa näin sen kasvot kokonaan, suloinen, suuri turpapilkku koristi sen suklaanruskeaa turpaa.

- Onkohan Katse liian tyttömäinen, puuskahdin Celelle.

Cele viskasi päätään, aivan, kuin se oisi ymmärtänyt. Siis ei? Hivuttauduin lähelle orivarsaa, joka kiehnäsi äitiinsä. Se loi uljaan katseen minuun, ja katse valui aina pikkuvarpaaseeni saakka. Menin polvilteni, ja annoin varsan haistaa kämmentäni. Se nuuhkaisi varoen, ja sysäsi minut sitten.

- Hei, mä kutsun sua vielä Katseeksi, kunhan sun nimi tulee, kuiskasin oriille, joka tuhahti kärsimättömästi.

Se hivuttautui askel - askeleelta lähemmäs, jolloin painoin käteni sen kaulaan. Varsa menetti yhtäkkisesti tasapainonsa - jolloin se lennähti kumoon. Cele hirnui kimeästi, ja näykkäsi minua. Se luimi minulle, ja käpertyi varsansa viereen. Se luuli, että minä olin tehnyt sen! Pikkuruinen Katseeni uikutti, ja hieroi päätänsä äitinsä kylkeen. Hävisin suosiolla näköpiiristä. Läimäisin aitan oven kiinni, ja suuntasin askeleeni kohti päätallia. Kaikki ryntäsivät minua vastaan, ja kyselivät varsasta. Anne oli heidän käskenyt pysyä visusti päätallissa, eikä varsan luokse olisi mitään asiaa vielä muiden, kuin minun.

- Millanen se oikein on, Maikku kysyi ja riuhtaisi minut olkkariin.

- No se on sellanen.. ehdin aloittaa.

- Onko sillä jotain merkkejä, Odessa vetäisi minut istumaan. - No sillä on tu.. ehdin aloittaa.

- Hei, annetaan Sarin selittää, ei sekän sitä kunnol tunne vielä, Chao sanoi ja nyökkäsi.

Sellainen hyvin suloinen. Sellainen hyvin ruskea, turpapilkulla varustettu ori. Sellainen, jonka lempinimeksi annoin Katse, ihanan katseen ansiosta. Sellainen, joka on hellyyttävä, ja joka miehen unelma.

Sari & Cele, Katse (varsa)

Nopeasti, pitää vain

Sain autokyydin tallipihaan saakka. Kiitin taksikuskia, ja kipitin nopeasti kohti aittaa. Aitassa Cele pärskyi ja pörisi. Anne oli jakamassa Amille ja Celelle aamuruokia, ja minä tarjouduin auttamaan heinien heitossa. Anne antoi minulle suosiolla Celen heinät, heitin ne Celen karsinaan, ja tyttö ampaisi ahmimaan heinänkorsia. Herranlumala, kun on neidin maha suuuri, ajattelin. Anne pyyhkäisi otsaansa, ja katsoi kulmiensa alta minua.

- Oletko varma, että luottamuksesi riittää varsallekin, Anne kysyi.

- Tottahan toki! Vannon sen, sanoin anelevana.

- Hei, okei, okei, Anne naurahti ja jatkoi: - Hyvä vaan.

Menin Celen karsinaan, joka jätti oitis heinänsä, ja tuli uteliaana ovelle. Se työnsi päänsä sykkyyni heti, kun oivalsi että oma rakas-hoitaja se sieltä tuli! Taputtelin Celeä, kun se söi. Menin hakemaan harjapakin, työntäydyin takaisin Celebrity -mamman karsinaan, ja tartuin harjaan. Aloin sukimaan Celeä rauhallisin, mutta hieman hierovin liikkein. Celen karva oli jo huimaa vauhtia vaihtumassa kesäkarvaksi. Tuskastelin karvamäärän kanssa, mutta onneksi minulla oli sentään Cele-kulta! Harjauksen jälkeen vein harjapakin oitis pois, tartuin talliloimeen, hinasin sen tamman karsinalle ja heitin sen sen selkään. Kiristin loimen vyöt, ja kiitin tammaa tästä aamusta. Pussasin sitä vielä urakalla, ja taputtelin. Sitten tarkistin vielä, että juomakuppi ja ruokakuppi olivat täynnä, ja tarkistin myös karsinan kunnon.

- Heissan, hani.

Sari

Kääk, laskettu aika on jo..

Haaleankeltainen, pakkasaurinko koristi täysin sinistä taivasta, kun taivalsin lumihangessa. Tuttu polkuni oli mennyt jo täysin umpeen, joten olisi ollut toivotonta taivaltaa ilman iltapäiväaurinkoa. Välillä inhottava sadepilvi imaisi auringon täysin, mutta aurinkomme jaksoi taistella. Viimein se heitti pilven kaukana olevaan nurkkaan, jotta se saisi paistatella rauhallisena itseään. Viimein kimakka hevosenhirnunta herätti minut haavemaailmastani. Ympärilläni oli tarhoja - jep, oikeassa paikassa oltiin jälleen. Talsin hangessa vielä hetken, avasin raskaan Seppeleen päätallin oven, ja puuskutin sisään. Maikku oli juomassa kaakaota aivan oven vieressä, hän säikähti kovasti ja kaakaota läikkyi hänen takilleen.

- Ääh, äiti raivoo mulle, Maikku kimahti.

- A-anteeks, sanoin pyyhkien pian kaakaoisella tumpulla Maikun takkia.

- Hei, älä sä mitään pyydä! Munhan se pitäis juua tuolla hoitajienhuoneessa, Maikku ärähti ja alkoi nauraa.

Nauroin Maikun tahdissa, ja Maikku opasti minut hoitajienhuoneeseen. Toki - toki, minä olisin sinne itsekin pyyhältänyt, mutta antoi Maikun auttaa, jos halusi. Maikku vetäisi minut hihasta vetäen nahkasohvalle, ja alkoi tiedustella, milloin varsan syntymä saattaa olla jo lähellä.

- Anne sanoi, että varsa syntyy ehkä etuajassa, kohautin olkiani.

Maikku tuhahti, ja löi minua olkapäälle. Hän virkkoi, että olisin täysonnenpekka. Nyökkäsin, ja voivottelin olkapäätäni. Maikku kertoi naurahtaen, ettei tarkoittanut lyömisellään pahaa.

Tuli hiljainen hetki, ja Maikku kaatoi itselleen lisää kuumaa kaakaota termaristaan. Hän naurahti. Kerroin Maikulle, että lähtisin nyt katsomaan Celeä, jotta ehtisin. Maikku naurahti, ja antoi minun hävitä. Juoksin portaat alas, vieläkin nenässäni leijui kuuma kaakao. Livistin lämpöiseen aittaan, jossa Cele hörähti tyytyväisenä. Työnnyin vikkelästi Celen karsinaan, ja tamma höristi korviaan nättinä. Annoin Celelle pienen pusun turpaan, ja paijailin todenteolla.

Huomaamattani Cele oli saanut jo 15 minuuttia pusuja ja haleja, joten kävin tuumasta toimeen. Tänään laitettaisiin tyttö koreaksi. Kipitin huimaa vauhtia satulahuoneeseen, otin harjakorin mukaani. Säikähdin ihan vimmatusti kun mustahuppuinen Anne puhahti ulos ovesta. Karkasin äkkiä Celen karsinaan, ja toivoin, että saisin kiillottaa tamman tänään, eikä sitä tarvitsisi viedä eläinlääkärille.

- Heips! Sullahan on kova kiire tänään, Anne sanoi pehmeästi.

- Öö.. mietiskelin vilkaisten Celeä.

- Tulin vain tarkastamaan tamman, hah, saat kyllä kiillottaa tammasi, Anne vakuutti ja alkoi tunnustella Celen mahaa.

- Miten sä.. aloitin.

Miten Anne on tuollainen ajatustenlukija? Vai olinko kenties puhunut ääneen.. Tartuin jo valmiiksi piikkisukaan, ja katsoin Annea, kun Anne pyyhälsi otsa kurtussa.

- Varsa potkii jo huimasti, Anne sanoi.

- Saattaisi tupsahtaa jo viikonlopulle, Anne tarkensi.

Katsoin suu ammollani Annea. Jo viikonlopuksi? Anne sanoi, että käväisisi vielä paijailemassa Amia, joten voisin jatkaa harjaustani. Painoin harjan tamman kaulalle, ja lähdin vikkelin vedoin pyyhältämään tamman kaunista, lumoavaa karvaa. Cele hieman irvisteli, kun osuin sen peffan kohdalle. Tamma helahti kauemmas, ja tuloksena oli minuun kumoon menemiseni. Noloa, noloa, noloa! Anne sattui näkemään hurjan kupsahdukseni, ja nauroi makeasti. Katsoin posket punottaen Annea, joka häipyi makea virne kasvoillaan. Pyyhin pyllystäni oljet ja purut jotka olivat sinne kiinnittyneet.

- Höpsö tamma, lututamma, kulta.., lepertelin ja sanat tulivat sydämestä.

Celebrity höristi korviaan, pökkäsi minua, ja oli kiitollinen, etten ollut sille vihainen - päinvastoin. Oikein iloinen, sain ainekin hauskuutta ja lemmenhetkiä tähänkin päivään. Cele korskahti uneliaasti, ja alkoi lepuuttaa takajalkaansa. Jatkoin harjausta, ja aloin taas kuvitella..

Pölyhiukkaset tanssahtelivat riemukkaasti, ja auringonvalo oli niille kuin viimeinen päivä. Yksi pieni, kalpea pölyhiukkanen veti tanssivaa jonoa perässään, mutta yhtäkkiä koko niiden tausta sumeni, ja minun näköni sumeni.

Lössähdin taas maanpinnalle, ja Cele oli aivan nukuksissa. Vaihdoin välillä toiseen harjaan, ja jatkoin taas. Cele tuhisi lämpimästi nukkuessaan suloisesti. Välillä se hytkyi, kun maha alkoi tömpsähdellä. Cele heräsi aina, kun harjasin mahanalusta, tai takajalkoja, mutta rauhoittui, ja vetäytyi taas syvään uneen.

Katsahdin rannekelloani, joka näytti puoli kolmea. Minulla olisi vielä rutkasti aikaa touhuta tammani kanssa, joten päätin heittää tammalle toppaloimen, kiinnitin riimun sen päähän, ja narun riimuun. Maiskautin suullani pehmeästi, ja tamma nytkähti iloisesti liikkeelle. Se käveli hitaasti, sillä maha hankaloitti vähän sen kävelyä.

- Heitetään ihan pieni lenkki vain, saa varsakin raikkautta, sanoin pussaten rennosti tamman kaulaa.

Löpsöttelimme maastopolulle, ja tamma nuuhki sammalta uteliaana. Tai, sammalta joka juuri, ja juuri näkyi tuhdin lumipeitteen alta. Cele katseli maisemia lumoutuneena. Yhtäkkiä se vavahti, ja hyppäsi varpaalleni koko painollaan. Poni - itseasiassa Manki - laukkasi tuulispäänä vapaana. Sidoin tamman nopeasti vetosolmulla puuhun, ja sain juuri ja juuri tuulispään hevosen napattua. Riutunut, ja väsyneen oloinen Odessa pyyhälsi ja hymyili vaivalloisesti, kun huomasi minun pitäen ponista kiinni. Odessa kiitti minua suuresti, ja otti ponin ohjat itselleen. Toruin hieman vielä Mankia, ja autoin Odessaa kiipeämään takaisin selkään. Vilkutin Odessalle, joka ravasi takaisin, mistä me oltiin Celen kanssa tultu.

- Huh, sanoin taputtaen hymyillen tamman kaulaa. - Siinäpä oli vekkuli.

Irrotin tamman puusta, ja lähdimme pyyhältämään takaisin Seppeleelle. Tämä saisi riittää jo - lenkkimme meinaan. Tamma ei saisi rasittua liikaa. Cele nytkähti jälleen hieman laiskasti liikkeelle, mutta ei sen kovasti tarvisi pyyhältääkään - ainekaan niin, kuin Manki..

Celen kaivonjäljet painuivat löllösti maahan. Pian aittarakennus jo häämöttikin - minä ja Cele oikaisimme sammalpeitteeltä, jotta olisimme nopeammin perillä. Viimein sain avata raskaan aittarakennuksen oven, ja Cele kopisteli nätisti ja sirosti omaan karsinaansa. Otin siltä riimun pois, vilkaisin rannekelloani ja se näytti kymmentävaille kolmea. Riisuin tammalta loimen, ja vein ne nopeasti takaisin satulahuoneeseen. Menin heinälatoon, kaappasin itselleni täyden sylillisen heinää, ja rahtasin ne tamman karsinaan. Cele oli innoissaan heinäsatsista, ja alkoi pureskelemaan heiniä. Hymyilin tammalle, ja halasin sen karvaista, ihanaa kaulaa. Painoin suukon sen kaulalle, ja lähdin sekoittelemaan neidin kauroja.

Kun olin tarpeeksi kauan sekoitellutkin kauroja, lastasin ne tamman ruokakipthingy. Tälläkertaa tammaa ei tarvinnut työntää karsinan suusta pois, sillä se nautti nyt täydellisistä heinistään. Otin tamman vesisangon, ja viskasin sen pestäväksi. Katselin vielä vähän tammaa, kun se söi ja kävin sitten tiskiharjan kanssa vesisangon kimppuun. Jynssäsin kauan vesisankoa, kuivasin sen, ja laskin siihen lisää raikasta vettä. Kun sangossa oli vettä, niin putsasin vielä sangon ulkopuolenkin, ja kaikki kahvat. Sitten rahtasin sangon tammalle, ja se alkoi onnellisena ryystämään vettä itseensä. Kauroja se ei vielä ollut syönyt, joten en pesisi ruokakulhoa vielä.

Kiirehdin päätalliin, ja livahdin hoitajanhuoneeseen. Chao oli siellä, pelastus! Tai ainekin eväskaveri..

- Moi, huikkasin Chaolle, ja laitoin ruokani mikroon.

- Moikka, Chao sanoi.

- Saanko mäkin tosta sun ruoasta, Chao läähätti naurahtaen.

- Juu, tästä riittää.

Kun mikro kilahti, jaoimme ruokani. Aloimme syömään, ja juttelimme samalla mukavia. Chao oli hyvin mukava. Kun olimme syöneet, pyysin Chaoa tulemaan mukaan aittaan. Chao nyökkäsi, heitti muovilautasensa roskiin ja seurasi minua. Juoksimme puolijuoksua aittaan, ja Ami hörähti äänekkäästi Chaolle. Chao säntäsi kultansa luo, ja antoi sille täyden sylillisen heiniä ja kauraa. Minä taasen painauduin vasten Celen lämmintä kaulaa.. Tamma painoi päänsä syliini kauransiemenet roikkuen turpakarvoista. Hymyilin tammalle, ja irrotin sen ruokakipon. Chao alkoi pesemään ruunansa varusteita, ja minä tiskiharjalla tammani ruokakippoa. Me juttelimme niitänäitä Amista ja Celestä - ennenkaikkea Celen tulevasta varsasta. Kun olimme pesseet (Chao varusteet, ja minä ruokakulhon), kiinnitin kulhon takaisin Celen karsinaan. Tiputin kulhoon oranssin porkkanan, ja halasin vielä tammaa sen rouskuttaessa porkkanaa. Pussasin tammaa vielä.

Sari & Tammamamma

Kohta se kai syntyy, kohta se syntyy!

Heitin tummansinisen reppuni kotona pölyiseen nurkkaan. Riipaisin pöydältä paljaan voileivän, ja mutustin sen suuhuni. Halusin olla tallilla nyt joka hetki, kun varsakin varmasti syntyisi ihan pian. Pakkasin varatallivaatteeni muovikassiin, yhden omenan itselleni, ja toisen Celelle. Työnsin raivokkaasti kengät takaisin jalkoihini, ja painuin puolijuoksua pihalle. Taksi odotti jo meidän pihassamme minua, ja oli juuri kaasuttamassa pois, kun ilmestyin apuohjaajan penkin oven eteen. Riipaisin oven auki, maksoin taksikuskille ja sitten se lähti huurruuttelemaan kohti tulevaisuuttani, Celeä ja Celen suurta masua.

Kun taksi pysähtyi kuin seinään, juoksin ulos autosta. Taksikuski pyöräytti silmiään hermostuneena, ja painoi kaasua, varmaan, että pääsisi minusta mahdollisimman pian. Olin näet kokomatkan höpissyt itsekseni varsasta, ja tammasta.. Talsin rauhallisena puhisten päätallin oven eteen. Aukaisin natisevan oven, ja kipitin sisälle talliin. Pysäyttämätön, ja vastustamaton lämpö piiritti minut täysin. Tunsin itseni turvattomaksi, joten aloin kävellä portaita ylös, ylös, ylös kohti oleskeluhuonetta.

- Moi, Chao huikkasi.

- Aattelin kerätä tänne pienen popthingy, jotta sä saisit täältä ystäviä.

Katsoin suu ammollani Chaoa. Maikku, Odessa, Hanna ja Chao hymyilivät sohvalla kilttinä.

- Mä oon tosi pahoillani, Chao. Ja kaikki. Mutta en mä nyt ehdi, kun tulin hoitamaan Celeä.. Ellette sitten tule aittaan mukaan, pyytelin.

- No, ei se pahitteeks olis, vai, Odessa nyökkäsi.

- Huu, siellä on vaan nii saamarin kylmä, Hanna totesi.

Kun olin jättänyt kamani oleskelutilaan, me siirryttiin hilpeinä ulos. Puolijuoksua pyristeltiin aittoihin, sillä meitä palelsi. Aitassa oli tukevaa, ja lämmintä.

- Hei, kulta, sanoin työntäytyen Celen karsinaan.

- Sen masu on tosi iso, Maikku huudahti kurkaten karsinanoven takaa.

Nyökkäsin. Chao vei osan likkalaumasta katsomaan Amia, jotta saisin rauhassa olla hetken Celen kanssa. Vain Odessa jäi karsinanovelle ihastelemaan Celeä, oli se kyllä sen arvoistakin. Cele katsoi minua, kuin sitä olisi sattunut kovasti mahaan.

Niin, se varsa potkii siellä, ajattelin. Pyysin Odessaa mukaani, kun menin sekoittelemaan tammalle kauroja. Odessa kysyi, kuinka kauroja laitettiin, joten näytin Odessalle sen kernaasti, ja annoin myös tytön kokeilla. Tartuin sitten ruokakupista kiinni, kävelin ripeästi tamman karsinaan, ja pökkäsin jälleen innostunutta tammaa pois luotani. Kiinnitin ruokakulhon paikalleen, naksautin sormiani, ja annoin Celelle luvan käydä syömään.

- Vau, vähän varmaan ihanaa sitten hoitaa pientä varsaa, Odessa haaveili.

- Nii-in, aijon olla nyt joka päivä tallilla tamman raskausaikana, sillä haluan nähdä, kun varsa syntyy, tai edes.. kun se on päivän vanha! huudahdin minäkin haaveillen.

Pian Maikku, Hanna ja Chaokin tuppasivat katsomaan Celeä. Cele otti kaiken huomion itselleen, myös ihanat rapsutukset otsasta..

- Te ootte tosi mukavia, kiitos Chao, sanoin ujosti.

- Eipä mitään, ja kyllä me pyritäänkin olemaan kaikille kivoja, Chao virkkoi.

- Niin! Hanna, Maikku ja Odessa porskuttivat samaan aikaan.

Nauroimme mahamme kipeäksi. Cele rojahti makuuasentoon, ja kaikkien katseet kiinnittyivät tammaan. Ei se sentään synnyttänyt, oisin saanut paniikin.

- Ehkä on paras, että vain Sari jää tänne, Maikku sanoi.

- Jep, Odessa huomautti ja ohjasi muut pois aitasta.

Miksi? Miksi, miksi? Miksi minä jouduin jäämään yksin, tammahan voisi vaikka synnyttää! Käperryin torkkuvan tamman kaulan ympärille, ja kyyneleet virtasivat pitkin sen tuuheaa, kaunista karvaa.

- Susta tulee nyt mamma, niin se on, naurhadin itkien.

Kävelin satulahuoneeseen, vaikka vastentahtoisesti Celen luota. Rutistin käteni nyrkkiin rystyset valkoisina. Tartuin Celen harjalaatikkoon, ja talsin takaisin. Ami huomasi itkuiset silmäni, ja hörähti. Vakuuttelin ruunalle, että olin itkenyt silkasta ilosta. Tamma rojahti takaisin ylös, ja rupesi pökkimään minua kauniilla, sirolla turvallaan. Tartuin pölyharjaan, ja lähdin rauhallisesti harjaamaan neitiä. Tamma lepuutti vasenta takajalkaansa, ja nautti.

Se nautti, ja se tässä oli tärkeintä, ikuisesti...

Sari & Rva Brity

Tosi nopea aamukäynti

Pyrähdin tallille. En ehtisi olla kauaa, sillä koulu alkaisi 8.30. Avasin jäätyneen aittarakennuksen oven, ja kuulin kuinka Cele hörähti kauniisti. Avasin tytön karsinan, ja halasin sen kaulaa. Tamma työnsi päänsä syliini, ja minä silittelin aimo annoksen sen korvia. Hain harjapakin, ja menin taas karsinalle. Sysäsin piikkisuan käteeni, ja lähdin harjaamaan tammaa. Cele vähän irvisteli harjalle, se ei näyttänyt olevan harjaustuulella tänään. Silittelin tammaa hieman mahasta, ja siellä se varsuliini potkikin jo. Vaihdoin kumisukaan, ja lähdin pyörittävin liikkein harjaamaan tammaa. Tällä kertaa tamma nautti, nauttimistaan. Celeä harjaillessani olin aivan ajatuksissani. Varsa.. Minkäköhän Anne antaisi sille nimeksi? Saisinkohan olla päättämässä mukana?

Vein harjapakin oikealle paikalleen. Otin kevyen talliloimen loimitelineeltä, ja sysäsin sen tamman selkään. Kiristin loimen vyöt, kuitenkin löysälle, ja hellin tammaa. Se hinkkasi päätään vasten minua, ja minä pussailin sitä minkä ehdin. Vilkaisin rannekelloani. 7:36, o-ou. Nyt oli juostava kouluun!

- Hei, hei, kulta. Tulen iltapäivällä pidemmäksi aikaa, sanoin vielä heittäen sylillisen heinää Celebritylleni.

Cele ja Sari

Iltapäiväkäynti Celen luona

Märkä, inhottava tuoksu levisi nenääni, kun talsin terassimme rappuja. Celebrity tosin tanssahteli mielessäni, joten otin tomeran asennon, ja käännyin kohti hiekkapolkuja. Aamusta räntäsade oli siis tuonut mukanaan vesilätäkköjä, jonne läpimärät lenkkarini lätsähtelivät.
-

Viimein näin taas kolmannen kerran elämässäni Seppeleen. Pari hevonen näkyi kirmailemassa tarhassa, mutta silti nautti, vaikka maa oli litsinlätsinlötsö. Talsin märässä maapohjassa kohti aittarakennusta. Avasin aittarakennuksen oven, ja heti valppaana Celebrity työnsi päänsä käytävälle. Chaokin oli hoivaamassa Amia. Silitin varovasti tamman turpaa ensin ulkopuolelta, kunnes työnnyin tamman kanssa hänen asuntoonsa.

- Moi, Sari, Chao puuskaisi, lopettaen hetkeksi Amin harjaamisen.

- Terve. Kanttisko mun lähteä vähän taluttamaan tätä tammaa, kun se näyttää olevan lopenkyllästynyt sisällä nököttämiseen, sanoin taputtaen tamman siroa kaulaa.

Chao nyökkäsi ja alkoi miettimään. Celen päällä oli vielä loimi, minkä olin sen selkään aamulla heittänyt. Celebrity katsoi minua sirosti, ja välillä ravisti päätään oikein vinhasti. Cele työnsi päänsä syliini ja huokaisi syvään ja raskaasti.

- Niin, on se varmasti hieman raskasta ajatella, kuinka kohta susta tulee äiti, ja saat kirmata varsasi perässä, huokaisin naurahtaen. Cele työnsi päätään syvemmälle syliini. Rapsuttelin sitä kunnolla korvan takaa, ja se nautti todenteolla. Kun halihetki oli ohi, Chao tokaisi:

- Tuunko mukaan?

- Ai siis minne? kysyin ällistyneenä.

- No, siis sinne talutusreissulle, Chao nauroi.

- Joo, toki. Mä vaan mietin, oisko tammalle hyvää lähteä ylipäätänsä, kerroin.

- No, kyllä sille varmasti tekis hyvää, Chao virkkoi.

- OK. Uskon sua, sanoin ja aloin taas taputtelemaan huomionkipeää neitiä.

Hain harjapakin aittarakennuksen satulahuoneesta. Kävelin voimakkain askelin takaisin Celen karsinalle. Lepertelin tytölle kaikenmoista, ennenkuin tartuin jykevään piikkisukaan. Aloin jälleen rennosti harjata pölyävää Celebrity-tammaneitiä. Karva pöllysi, niin tamman kuin ruunankin karsinassa.

Kun hoito-operaatio oli suoritettu, pujotin riimun tamman päänuppiin. Cele vähän heilutteli päätään vastentahtoisesti, mutta kerroin, että se pääsisi lenkille, niin se oli heti paljon nätimmin.

- Ootko valmis, kysyin kurkotellen katsomaan Amin karsinaan.

- Jep, Chao sanoi loksauttaessaan riimunnarun riimuun.

Minäkin loksautin vielä riimunnarun riimuun, narskutin hampaitani lähtömerkiksi, ja Cele löntysteli rauhallisesti karsinastaan ulos. Tammaneiti ja ruunapoika astelivat nätissä jonossa pois aittarakennuksesta. Cele hamusi paidanhelmaani, kun me käännyttiin heppajoukon kanssa maastopoluille. Seppeleen kauniit havupuut ojentuivat raapimaan poskiamme.

- Valittiin vähän epämukava reitti, Chao tokaisi.

- Jep. Meijän täytyy hakee turvaa hepoista, sanoin halatessani Celeä.

Chao naurahti mahtavasti. Cele tanssahteli onnellisena riimunnarun toisessa päässä. Keskellä metsäreittiä Chao sanoi, että olisi aika kääntyä, jottei tamma rasittuisi liikaa. Olin aivan samaa mieltä, joten käännyimme takaisin kohti Seppeleen aittarakennusta. Taputtelin ja silittelin Celeä koko matkan, eikä me juurikaan puhuttu mitään Chaon kanssa. Molemmat vain syleilivät valittujaan tiivisti. Kun Seppeleen aittarakennus pisti esiin, kopistelimme pollemme sinne. Cele vastentahtoisesti sulkeutui jälleen karsinaansa, mutta niin oli taas tehtävä. Keväällä se saisi jo aloittaa ratsastuksen.

Ojensin tammalle porkkanan, ja se nakerti sitä tyytyväisenä. Me kipitimme Chaon kanssa heinälatoon, josta me haettiin heinät heinäturvillemme. Heitin sylillisen heinää tammalle, ja menin sekoittelemaan tamman iltapäiväkauroja. Hyräilin samalla, ja mietin, minkälainen varsasta tulisi.. Olisiko se valkoinen, kuin päivänpaiste, vaiko musta, kuin tumma yö? Se jäisi arvoitukseksi. Cele saisi nyt kauraa puhtoiseen kuppiinsa, minkä olin pessyt huolella aamulla. Kannoin kaurat Celen karsinalle, ja työnsin tamman päätä pois. Sillä oli hirveä nälkä, ja se alkoikin hamuamaan hiuksiani, kun ei heti saanut kauroja.

- Lopeta! Hassu, siinä on, sanoin tammalle ja annoin luvan käydä kaurojensa kimppuun. Olin ottanut tammalta loimen pois päältä, joten sysäsin sen takaisin tamman niskaan. Otin myöskin riimun pois tammalta, laitoin sen nätisti karsinanoven koukkuun, ja suutelin tammaa rauhallisesti.

- Olet sä kyllä ihana, ihanaakin ihanempi, totesin hymyillen.

Cele nosti hämmästyneenä suunsa pois kauroista, ja hinkkasi turpaan jääneet kauranmurut takkiini, josta se sitten pystyi syömään loputkin kauranmurut.

- Mutta olet sä kyllä hassukin, hassuakin hassumpi, naurahdin silitellessäni tamman korvia.

Sari ja Cele

Aamukäynti Celebrityn luona

Bussi oli myöhässä. Oli kylmä, ja räntää pyrytti taivaalta. Vetäisin takkia tiukemmin päälleni, ja hytisin. Viimein bussi kurvasi kulman takaa, ja saatoin päästä lämpimään bussiin. Istuuduin bussissa vapaaseen penkkiin, ja tarrauduin ikkunaan kiinni. Ikkuna oli huurussa, joten piirsin siihen varovasti sydämen.

Kun bussi öykkäröi Seppeleen pihoille, olin haljeta riemusta. Kähisten änkesin pois bussista, kiitin kyydistä ja jäin tuijottamaan Seppelettä. Siinä se oli, toista kertaa elämässäni.

Talsin räntäsateessa hymyillen kohti aittaa. Avasin aitan oven, ja aitasta puhahti lämmin hevosentuoksu. Cele ilmeisesti torkkui makuuasennossa, sillä se ei pistänyt päätänsä karsinasta. Sensijaan Ami hirnahti rennosti, jolloin kyllä Celekin kömpelösti ahtasi itsensä pystyyn. Kävelin Celebrityn karsinalle.

- Hei, tuleva mammaseni, sanoin Celelle joka oli vielä puoliunessa. Avasin karsinan oven, ja ahtasin itseni karsinaan. Silloin Celekin oli täysin pirteä, ja alkoi pökkäilemään minua selkään. Kerran olin kumoonkin lentää.. Cele katseli touhujani, kun pesin sen ruokakuppia. Cele sensijaan yritti hamuta karsinansa lattialta heinänkorsia. Putsasin vielä viimeisetkin jyvät kulhosta, ja sanoin Celelle:

- Nonni. Nytton sitten vähän mukavempaa syödä, eikös juu?

Vein tiskiharjan takaisin, mistä olin sen ottanutkin. Sen jälkeen palasin harjapakki kädessäni tamman luokse. Tartuin piikkisukaan, ja aloin työstämään tamman karvaa kauniiksi. Villit pölyhiukkaset tanssahtelivat ympärilläni, harjatessani tamman karvaa. Cele näytti kyllä nauttivan, ja sehän se loppuenlopuksi olikin tärkeintä! Herranjestas, kun tamman masu oli suuri. Silittelin masua vähän, kunnes Cele ärtyi siitä. Se puhisi ja pihisi ja viimein alkoi taas nauttia harjauksestani. Sen jälkeen otin kaviot, mitkä meni ihan hienosti.

- Sori, nyt kulta. Tänään et valitettavasti pääse tarhaan, siellä on niin himputin kylmä, voivottelin tammalle rapsutellen sen otsaa.

Tartuin harjapakkiin, ja vein sen takaisin aittatilan pienimuotoiseen satulahuoneeseen. Palasin vielä Celebrityn luo kasa heinää sylissäni.

- Olkaa hyvä, rva Brity, naurahdin. Cele puuskaisi, tiesin että se ajatteli ihmisistä hieman pöhköjä joskus. Hain vielä loimen tammalle, heitin sen tamman selkään ja pussasin tammaa varovasti kaulalle sen syödessä muonaa.

- Heippa, sanoin ja lähdin vääntäytymään kouluun.

Cele & Sari

Celebrity, oi!

Kiristin vauhtiani sumuteemaisessa ympäristössä. Tuuli paiskasi vasten naamatauluani, ja minun oli hyvin vaikeaa nähdä eteeni. Painoin tiukemmin pipon päähäni, ja hiukseni hulmusivat sen alta tuulen tahdissa. Pian kaarsin itseni maastopolulle, josta minun oli neuvottu mentävän. Jäätynyt hiekka kahisi raivostuneena tallisaapikkaideni alla, ja minua kävi se jo hermoille. Yhtäkkiä kaunis, päätalli alkoi kukoistaa silmissäni. Kävelin tuskaisena vielä hieman, ja huomasin sitten, että siinä oli Seppele, se Seppele, jota olin ihaillut, ja jossa minulla oli hoitotamma. Astelin päätalliin. Kopistelin kenkäni varovasti tallinseinään, ja joku kuulikin askeleeni. Annepa Anne!

- Morjensta, ootkin varmaan Sari, Anne katsoi epäröivästi minua. - Juu! Kyllä mä olen, sanoin tirkistellessäni ympärilleni.

- Jos täältä meinaat Celen tavoittaa, niin.. Anne purskahti nauruun.

Katsoin hieman hämilläni Annea, joka vetäisi minut takaisin raivoavaan tuuleen, ulos. Hän ohjasi minut aittarakennukselle, ja tuppasi minut sisään. Hän läimäytti oven perässään kiinni. Katsoin, kuinka kaksi turpaa pistivät ulos karsinoistaan. Celebrity, nyt todella näin sen.

- Muistathan, että Cele odottaa varsaa, joka syntyy maaliskuun alkupuolella, joten olethan varovasti, Anne hymyili putsaten lapasiaan housuihinsa.

Nyökkäsin lumoutuneena. Cele hörähti, ja painui takaisin karsinaansa. Anne nyökkäsi, ja pyysi, että menisin nyt katsomaan sitä. Avasin rauhallisesti karsinanoven, ja näin valppaan tamman, joka seisoi aittarakennuksen karsinassa tyytyväisenä. Ojensin kättäni tammaa päin, ja Cele nuuskaisi kättäni varovasti. Jykevä shireruuna tarkkaili puuhiani hörähtäen. Aivan, kuin Ami olisi rohkaissut minua siirtymään lähemmäksi Celeä.. Siirryin rauhallisesti lähemmäksi tammaa. Anne vilkuili meitä paijaten shireruunan vahvaa kaulaa. Cele säikähti hieman vierasta tuoksua. Celen masu oli valtava! Uskallauduin silittämään rennosti tamman kaulaa, ja se näyttikin nauttivan siitä täysin siemauksin.

- Haenko nyt harjapakin, kysyin Annelta, joka hymyili.

- Tässä se on, Anne sanoi ystävällisesti ojentaen pakin minulle.

Kiitin Annea hämilläni, tartuin piikkisukaan, ja lähenin Celeä varovasti. Kuulin, kuinka aitan ovi jymähti kiinni. Anne oli lähtenyt, olisin nyt aivan kahdestaan Celen kanssa. Aloin harjata tammaa varovaisin, ja hennoin liikkein. Cele torkkui rauhallisesti, ja sen korvat heiluivat kuin norsunkärsä. Cele nautti täysin siemauksin harjauksestani, ilmeisesti se oli siis juuri sopivaa harjausta herkälle tammalle.

Kun olin harjannut tamman kunnolla, tartuin kaviokoukkuun. Liu'utin kättäni rauhallisesti tamman sirossa jalassa, kunnes se nosti sen. Putsasin kaikki kaviot, vein harjapakin takaisin omalle paikalleen, ja huomasin, kun nätin näköinen tyttö puuskaisi ja tuli ovesta sisään.

- Himputin kylmä, tyttö virkkoi.

- Niin, kuiskasin hiljaa hieman kysyvästi.

- Ai, kun säikähdin! Oon Chao, Chao esittäytyi oikein kättelemällä.

- Amiko on sun hoitoruuna, sain vaivoin kysyttyä.

- Ei, ei. Ami on oikea karvakorvapullani, omani, Chao sanoi työntyen ruunan karsinaan.

- Aijaa, puuskahdin ällistyneenä.

Minäkin hävisin takaisin Celen karsinaan, ja taputin sitä rennosti kaulalle. Se hieman säikähti kättäni, ja puuskaisi hätääntyneenä.

- Ei hätää, kultani, kuiskasin sille.

Cele pörähti tyytyväisenä. Se rojahti makuuasentoon ja alkoi torkkua tyytyväisenä. Hain heinät heinävarastosta, ja heitin kasan heinää tammalle. Kyykistyin rauhallisesti tamman viereen, ja silitin sitä otsasta. Tamma nautti täysin. Jäätiin Chaon kanssa juttelemaan mukavia, mukava tyttö kun on..

Sari & Celebrity

Lauantai 8.12.2007

Tallille tultuani hevoset olivat ulkona ja kentällä pyöri joku yksityinen sekä maneesista kuului opettajan ohjeistusta, tai kun opettaja ohjastaa ratsastajia siis. Tänään ajattelin mennä kentällä puomeja tai sitten maastoon jos joku lähtee mukaan saa nähdä.

- Hei Celesius, tules tänne niin lähdetään vähän urheilemaan. Sanoin lempeästi tammalle joka katsoi minua tarhastaan uteliaana. Otin tarhan tolpasta yhden riimu narun ja sen avulla talutin tyttelin talliin. Tallissa harjailin ja tuunasin tamman kamat vielä ennen kun varustin sen retkeä varten.

Olin saanut Amin mukaani maastoon, tosin Amin hoitaja ratsasti sillä. Kävimme melkein kahden tunnin lenkillä missä kiipeilimme ja ravasimme paljon. Kerran otimme laukka kilpailun missä laukkasimme pitemmän matkaa mutta muuten vain ravailimme ja kävelimme. Hevoset olivat pienessä hiessä kun tulimme takasin. Pyyhkäisimme hiet pois, loimet selkään ja päivä ruokia syömään. Tämän jälkeen siivosin boksin vielä ja autoin jotain pikku tyttöä laittamaan ponin tunnille sillä ponin oma hoitaja ei ollut paikalla.

Sitten hengailin vain Amin hoitajan kanssa tallilla ja katselimme tuntia missä joku pikku tyttö tipahti energisen ponin selästä ja saimme metsästää sitä Tepsun kanssa aika pitkään. Sitten tulikin jo aika lähteä kotia kohti.

Perjantai 7.12.07

-ÄITI! Mähän sanoin että piti kääntyä aikasemmasta liittymästä, oten voitko nyt kääntyä ympäri että pääsen edes joskus perille? Mäkätin äidilleni joka oli kylläkin jo kääntämässä meidän city maasturiamme pienellä hiekkatiellä.

- Juujuu, älä hermoa nyt. Kellohan on vasta puoli yhdeksän aamulla, sulla on vielä koko päivä aikaa.. Äitini mutisi. En jaksanut vastata vaan opastin äitini oikealle tielle että pääsisimme tallille perille.

Kiitin kyydistä ja hyppäsin ulos autosta. Seisoin hetken jännittyneenä paikallani ja mietin uskallanko mennä suoraan talliin vai kiertelenkö ulkona ensiksi. Vedin syvään henkeä ja päästin ilmat ulos raittiiseen ilmaan, kerrankin raittiiseen ja suht kuivaan ilmaan, mietin.

Reippaasti kävelin tallia kohti, ja olin melkein ovella asti kunnes muistin ettei hevoseni asustele siellä vaan pienemmässä aitassa Amin kanssa, ainiin, täällähän on se shire Ami.. vautsi!. No käännyimpäs siitä sitten aittaa kohden ja olin aitan ovellakin asti jo kunnes käännyin jälleen ympäri ja juoksin tallin ovelle missä pysähdyin vielä kerran. Mietin hetken miten idiootilta näytän kun ramppaan siinä ja pyörin ympyrää ja puhun itsekseni! Rykäisin kerran ja astuin talliin sisälle.

- Vohou! Pääsi suustani kun näin tallin käytävällä jo tähän aikaan innokkaita hoitajia jotka kaikki koristelee hoitohevostensa ovia, tallin kattoa ja laulelivat hissukseen joululauluja jotka tulivat radiosta. Hevoset rouskuttelivat rauhallisina heiniään, jonkun oma koirakin sipsutteli tallin lattialla metsästäen ilmeisesti hevosen kakkaa, koirille ne ovat kuin hillo munkkeja, jami!

Kun kaikki näkivät minut, osa heilautti kättään ja melkein kaikki hymyilivät ja pari ei kiinnittänyt ollenkaan huomiota. Reipppaasti silti moikkasin reippaaseen ääneen kaikkia ja suunnistin varustehuoneelle hakemaan Celen harjoja.

Kun astuin aittaan hörisivät Ami ja Cele kilpaa minulle ja pälyilivät ovella, he halusivat selkeästi jo ulos.

-Haha, possut! eikö teillä ole enään heinää? Voi kuulkaas, muut syö vielä ja pääsette niiden kanssa sitten samaan aikaan ulos. Naurahdin hevosille jotka vain toljottivat innoissaan minua. Avasin celen karsinan oven ja tamma pyrähti heti luokseni, vilkkaasti se haisteli minua kunnes hiukan rauhoittui, rauhallisesti rapsuttelin sen otsaa ja esittelin itseni, Amia tapahtuma näytti kiinnostavan enemmin kuin Celeä joka jo etsi heinän jämiä karsinan pohjalta. Nappasin karsinan ulkopuolella olevasta heinä paalista vähän heinää Celelle.

-Tästä ei sitten kerrota kellekkään, sanoin tammalle ja naurahdin sen iloisesta ilmeestä nähdessään lisää heinää. Heitimpä Amillekkin pari heinän kortta ettei se ihan ilman jää. Pitkin vedoin ja rauhallisesti harjasin Celen läpikotaisin, selvitin harjan,hännän ja öljysin kaviot, sillä löysin harja pakista kavio öljyä. Vasta öljyä laitettuani huomasin purkissa lukevan Sipen ethän varasta.

-Oho, sori Sipe, tokaisin ja pistin purkin erilleen harjoista että muistaisin viedä sen vielä takaisin.

Kun olin harjannut tamman, heitin sille selkään loimen, ettei varsuli ja tamma palelisi ulkona, sillä sielä on viileähkö tuuli ja aste tai kaksi pakkasta. Laitoin vielä riimun tamman päähän kiinni ja kiinnitin riimunarun vielä siihen. Omat hanskat, pipo ja takki kiini ja ulos mars. Amilta pääsi harmistunut äännähdys, en tiäedä lasketaanko se edes hirnuntaan sen verran oudolta se kuulosti..

Kävelimme reippaasti valoisassa ja viileässä ilmassa kohti metsä reittejä. Kävelimme lumisella, kerrankin lumisella, tiellä rennosti mutta kuitenkin reippaasti. kun olimme tallusttelleet aika pitkään ja tunsin että olemme jo tarpeeks lämmitelleet lihaksia joten lähdin hölkkäämäään kevyeesti eteen päin. Letkeästi tamma ravasi vierelläni ja katsoi innokkaana eteen päin. Juttelin tammalle koko ajan niitä ja näitä kunnes se näytti pyytävän "voisitko olla heetken edes hiljaa?" ja kyllä hiljeninkin sillä vastaan tuli muita hevosia. Hidastin käyntiin ja tervehdin vastaan tulijoita.

-Moikka, ootkos sä Seppeleen kävijöitä? Tytöt kysyivät melkein yhteen ääneen poniensa selästä.

- Juu, olenhan mä. Vastasin hymyillen.

- Okei, me ollaan tosta viereiseltä tal- - eikä tyttö päässyt loppuun sillä Cele teki pieni muotoisen hyökkäyksen tytön pikku ponia kohden joka kavahti takajaloilleen ja kääntyi ympäri, tyttö pysyi juuri ja juuri selässä ja sai poninsa hallintaan nopeasti. Hän suoristi kypäränsä ja näytti säikähtäneeltä, mutta minä varmaan viisi kertaa enemmin. Riuhtasin tamman takaisin paikoilleen ja ärähdin sille ankarasti ettei noin enää ollut mitään asiaa tehdä, tai tulisi turpaan ja kovaa. Pyysin tytöltä anteeksi ja etten tiennyt ettei tamma tykkää poneista, tai tiesinhän minä mutten muistanut enkä voinut myöntää sitä tytöille. Tytöt vähättelivät tapahtumaa ja lähtivät jatkamaan matkaa. Kävelin hetken kunnes nostin taas ravin. Ravasime pitkän matkan kunnes siirryimme ihan hetkeksi käyntiin taannuttamaan hengitystä. Onneksi olen hyvä kuntoinen ja jaksan juosta pitemmänkin aikaa sillä muutenhan tässä ei oli ollenkaan liikuntaa isolle ja energisellä puoliveri tammalle. Mutta, olenhan ollut kilpajuoksia ja hyvä sellainen vielä niin joutuu tammakin vähän liikuttamaan niveliään. Tieltä mitä pitkin olimme kokoajan menneet lähti polku, mäkiselle tielle. Ja sinnehän me menimme. Hölkkäsimme ylämäet ja kävelimme muut osat. Kohta näinkin kyltin naapuri tallille, ja päätin seurata isompaa tietä jos se veisi tallille. Kävelimme rennosti ainakin pari kilsaa kunnes tulimme tallille. Kaikki hevoset olivat ulkona ja kävin vain aitassa vaihtamassa tammalle loimen, harjasin sen nopeasti ja vein ulos kavereiden kanssa. Ami ravasi letkeästi Celen luokse ja tervehti sitä lämpimästi. Otin pari kuvaa hevosista ja lampsin sisälle aittaan. Puhdistin tamman karsinan ja laitoin sinne paksun kerroksen kuivikkeita ja ilta heinät valmiiksi. Puhdistin kupit ja harjasin tamman kaikki loimet karvoista. Sitten istuin alas ja aloin raapustamaan tätä viestiä, ja pahoittelen kirjoitus virheistä tai siitä jos tein jotain mitä en olisi saanut tehä :)

- Hina

Lauantai 10.11.2007

Hyppelehfin bussipysäkillä lämpimikseni. Oli kylmä, ja bussi oli myöhässä. Irvistelin kylmyydelle, ja vilkaisin tallikamojani. Ne kastuisivat, pian sataisi joka tapauksessa räntää. Toivoin linjurin tulevan pian, ennen kuin jäätyisin hengiltä. Pian kuulinkin tutun hurinan ja bussi kaartoi mutkan takaa. Huokaisin helpotuksesta, vihdoin viimein, johan sitä saikin odottaa! Astuin lämpimään bussiin ja istuuduin. Olin matkalla Celen luokse, ja ajatus sai hymyn nousemaan kasvoilleni.

Myöhemmin kävelin bussipysäkiltä tallille. Näin Celen ulkona. Tamma oli paksulti loimitettu, ja se napitti minua kuin toivoen pääsevänsä sisään.

- Heippa mummeli, nauroin hevoselle pyyhkäisten lapaseen käärityllä kädelläni lunta hevosen loimen päältä. Olin hyväntuulinen nähdessäni lunta edes jossain, vaikka maassa olikin lähinnä loskaa.

- Onpas siitä pitkä aika kun olen käynyt luonasi. Anteeksi, tiedän että olen hylännyt sinut, mutta päätin että nyt kun pahimmat koeryykät ovat ohi panostan sinuun ja vain ja ainoastaan sinuun. Koulu pysyy kyllä ajan tasalla.

Silitin hevosta hetken, ennen kuin lupasin tulla hakemaan sen myöhemmin sisään. Menin sisälle ja jätin reppuni toimistoon. Sen jälkeen lähdin puhdistamaan Celen karsinaa. Karsinan siivoaminen toimi hyvänä lämmittelynä. Kylmästä kalisten tartuin talikkoon, ja pianhan totesin ettei minulla ollut todellakaan kylmä. Päin vastoin.

Siistin tammuskan karsinan huolella ja siirryin käytävän puolelle. Lakaisin käytävää hyvän tovin, ennen kuin palautin luudan paikoilleen. Lähdin hakemaan hevosta tarhasta. Cele odottelikin jo portilla ja vaikutti tyytyväiseltä kun vein sen sisälle.

- Mitäs sulle kuuluu? Oletko voinut hyvin? Mitenkäs sinun vauva si voi? kyselin hevoselta joka oli vaitonainen. - Mitäs sanoisit jos harjaisin sinut oikein kunnolla ja käytäisiin sitten pienellä kävelyllä? ehdotin tammalle, joka pukkasi minua kevyesti olkapäähän. Tulkitsin vastauksen myönteiseksi, vaikka todellisuudessahan Cele oli varmaankin vain tuupannut minua jotta olisin ollut edes hetken hiljaa.

Pirteänä vein tamman karsinaansa ja riisuin siltä loimen. Taittelin loimen ja laitoin sen käytävälle karsinan eteen. Veisin sen paikoilleen myöhemmin. Aloin harjaamaan hevosta huolellisesti. Harjauksen ajan Cele puhisteli tyytyväisenä tuntiessaan harjan hierovan liikkeen kaulallaan. Tamman punerva karva oli hieman kostea, mutta siitä huolimatta Vele vaikutti hyväntuuliselta ja pirteältä. Putsatessani hevosen kavioita kuulin askeleita ja kavioiden kopinaa käytävän puolelta. Käännyin katsomaan kuka käytävällä kopisteli ja näin Palmikon ja tämän hoitajan Jessican.

- Moi, huikkasin tytölle, joka virnisti takaisin. Jatkoin Celen siistimistä, ja kun olin valmis, hain tamman suitset. Suitsin rouvan, joka käyttäytyi todella kauniisti. Taputin Celeä kiitokseksi.

- Käydäänpä kävelyllä, lausahdin sille ja talutin hevosen käytävälle painaen samalla kypärää omaan päähäni. Pihalla tajusin etten pääse selkään ilman apua.

- Priskatti, mites minä... mumisin itsekseni. Kävelin kentän aidan luo, kapusin aidan päälle ja liu'uin siitä hieman hämmentyneen Celen selkään.

- Hyvä tyttö, ei hätää, minä tässä vain. Päätin nyt tulla tänne vähän erikoisemmalla tyylillä, mutta sehän sujui mallikkaasti. Silitin hevosen punaista karvaa. Lähdimme rauhallisessa käynnissä eteenpäin kohti metsäpolkua, istuin hiljaa tamman paljaassa selässä nauttien hevosen rennosta liikkeestä.

Siitä onkin aikaa kun viimeksi selässä keikuin, totesin hymähtäen. - Katsotaan kuinka pahasti taidot ovat ruostuneet, naurahdin sitten hiljaa.

Niin, eivät ne pahasti tuntuneet ruostuneen. Pysyin tamman tasaisten liikkeiden tahdissa helposti, enkä liusunut kylkeä pitkin alas. Ravasimmekin toisinaan, ja naurahdin Celen innokkuudelle.

- Tahdotko laukata? Voidaan mennä ihan pikku pätkä, mutta hitaasti sitten, myönnyin ja annoin hevoselle merkin. Cele nosti pyöreän, suloisen laukan heilauttaen minut hieman vasemmalle. Takerruin nopealla liikkeellä tamman punervaan harjaan ja koetin pysytellä kyydissä. Päästyäni takaisin tasapainoon hidastin vauhtia jotta kyydissä olisi helpompi pysytellä.

- Kuulehan Cele, olisikohan aika hidastella pikkuhiljaa, jooko? Pidättelin innokasta tamaa joka olisi tahtonut jatkaa.

- Nooiiin... Raviin vain, hieno tyttö, kehuin hevosta taputtaen sitä samalla kun hevonen totteli pyyntöäni. Ravasimme pätkän ja pian siirryimme käyntiin. Celen hengitys huurustui kevyesti viileässä ilmassa, ja tamman tahdikkaat askeleet kumahtelivat hiekkatien pintaa vasten. Jossain lauloi lintu, ja hymyilin antaen Celelle vähän pidempää ohjaa jotta tammakin saisi rentouttaa kaulansa.

- Hieno tyttö olet, mummeli, tiesithän sen? hymyilin autuaana suurikokoiselle ratsulle. Cele puhahti hiljaa ja kiinnitti katseensa oravaan, joka tarkkaili sitä kuusenoksien välistä. Tamma pysähtyi, katse tiukasti oravassa, hieman epäluuloisena.

- Come on, ei se sua syö pöhkö, naureskelin hevoselle joka ei irrottanut silmiään pienestä eläimestä. - Kyllä sä voit sen ohi kävellä, tuhahdin kavionsa tiehen naulanneelle Celelle. Samassa tien vierestä kuului pientä rytinää ja tämä yhtäkkinen ääni sai Celen säntäämään pelästyneenä eteenpäin niin että minä jäin pahasti jälkeen ja rämähdin selälleni maahan Celen pomppiessa eteenpäin.

- Aaauuu! parkaisin osuessani kovalle tielle. Silmäkulmastani näin Jessican tulleen viereeni Palmikon seistessä tytön vieressä. Orava, jota Cele oli tutkaillut, pinkoi pelästyneenä karkuun.

- Sattuko suhun? Jessica kysyi huolissaan.

- Me ei tiedetty että ootte täällä ja sitten me tultiin tuolta polulta tähän ja Cele taisi lähteä lipettiin, sepitti hätääntyneen oloinen ääni. Tunnistin äänen, Kukka se oli, ihan varmasti. Nousin istumaan hitaasti tähyillen yhä Celen perään.

- Cele pitää ottaa kiinni! sanoin hamastani purren. Selkä tuntui inhottavan jäykältä ja vasenta rannetta (jolla olin kaiketi sohaissut jotenkin ottaakseni putoamisen mahdollisimman pehmeästi vastaan) kivisti. Päällimmäisenä huolenaiheena oli silti Cele.

- Kukka, ratsasta sen perään, määräsi ouhukas Jessica. Kuulin kuinka Kukka kehotti Epin vauhtiin ja hetken päästä tämä hävisikin näköpiiristäni. Nousin hitaasti seisaalteen Jessican seistessä yhä vieressäni Palmikon ohjat käsissään.

- Ootko sä kunnossa? toinen kysyi.

- Juu, kutakuinkin. Vähän tuntuu selässä ja ranteessa mutta mitään ei murtunut, mustelmilla selvisin. Yllätyin vaan täysin kun Cele yhtäkkiä pomppasi eteenpäin. Se oli niin keskittyny tutkiin yhtä oravaa ja sitten tein äänet sai sen säpsähtämään, virnistin pienesti. Pelkäsin yhä taman puolesta.

- Kyl Kukka sen kii saa, Jessica vakuutti. - Ei se kauas voinu... no ne tuleekin jo.

Huojennuin valtavasti nähdessäni Kukan Epin selässä taluttaassa terhakkaa Celeä perässään.

- Cele! huudahdin ja kapsahdin tamman kaulaan. - Se vaikuttaa olevan kunnossa, huokaisin. Kyykistyin tutkimaan tamman jalkoja, enkä huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Hevonen oli selvinnyt täysin ehjänä säikähdyksestään. Cele oli jo tyyntynyt ja keskittyi nyt luimistelemaan Palmikolle ja irvistelemään pienesti Epille.

- No niin mummeli, palataankos sitten tallille? Ja ihan rauhassa, jooko? kyselin sarkastisesti hevoselta joka haukotteli. Kukka ja Jessica nauroivat ilmeelleni ja Jessica tyytyi auttamaan minut kyytiin ennen kuin nousi itse Palmikon selkään.

- Me lähetään tallille, nähään sitten siellä, sanoin kahdelle muulle ratsastajalle. - Juu, me kierretään vielä lenkki...

Tallilla hoidin tamman huolella. Harjasin hevosta puolisen tuntia, ja hieroinkin hieman tämän jalkoja ja selkää.

- Voi kiessus mummeli säikähin tänään. Mutta kivasti sä käyttäydyit...

Halasin vielä hevosta ennen kuin hyvästelin sen lähteäkseni kotiin.

Kotona tahdoin vain kuumaan suihkuun. Cele oli mielessäni koko ajan...

Päiväkirja, 15.09.2007,
Celebrity

Katselin eteeni, olin sisältäpäin täysin turta. Elämä oli menettänyt makunsa, millään ei ollut merkitystä. Ei, ennen kuin sain elämääni uuden hevosen, Celen. Celebrityn. Menetettyäni entisen hoitohevoseni olin päättänyt olla kiintymättä yhteenkään luontokappaleeseen niin syvästi kuin mitä minä Royhin kiinnyin. Roy, tuo musta new forrestruuna, vei sydämmeni mennessään kokonaan. Muistoissa olivat hetket Royn kanssa, mutta oikeassa elämässä minulla ei ollut mitään. Ei mitään. Kaverit tuntuivat menneisyydeltä, he jäivät kotiin. Minä muutin. Mutta oikeastaan muutto oli minunkin kannaltani hyvä asia, kotona muistot edesmenneestä hevosesta tuntuivat vahvemmilta kuin missään muualla.

Kuinka minä sitten löysin Celebrityn? Äitiä ärsytti, kun minä istuin kotona tekemättä mitään. Hän sanoi että kyllä minun pitäisi alkaa piakkoin nousemaan jaloilleni, hyvänen aika, Royhan oli pelkkä poni. Niin, muille se oli vain nurkassa kyyhöttävä arka, vihainen poni. Minulle se oli paljon enemmän, minulle se oli ystävä, jonka palautui elävien kirjoihin minun ja ruunan entisen omistajan avulla. Niinpä äiti sitten antoi käteeni ilmoituksen tallista ja käski minut vaihtamaan tallikamat ylleni. Pian istuin autossa matkalla kohti Seppele-nimistä tallia. Olin vaitonainen, minä en halunnut uusia hevosia. Mutta äiti ei antanut vaihtoehtoja.

Kun näin ensimmäiset vilahdukset tarhoissa ulkoilevista hevosista, uteliaisuuten heräsi. Kaipaus tuntui nyt suurena haluna päästä upottamaan kasvonsa jonkun ponin pehmeään harjaan, silittää hevosen sileää karvaa, tuntea suuren eläimen läsnäolo. Istuin silti yhä autossa, kun äiti pysäytti sen, kunnes tämä hyvin selvästi ilmoitti että nyt oli mentävä. Astuin ulos, kävelin lähimmän tarhan reunalle. En mennyt liian lähelle, mistä sitä tiesi jos omistaja nimenomaan tahtoi ettei hänen hevosiinsa koskettu. Enkä muutenkaan mennyt usein vieraiden hevosten luo lääppimään heti kun näin ne ensimmäistä kertaa.Äiti ajoi pois, jättäen minut siihen. Kävelin hiljakseen kohti tallia. Talli oli kaunis, niin kotoisan oloinen. Muistot syöpyivät mieleeni, kun astuin sisään kuin hypnoosin vallassa. Käytävillä oli pienoista hälinää, hoitajat häärivät hevostensa kanssa. Tunsin pienen pistoksen. Entä kun jäisin tallille? Pääsisinkö millään mukaan heidän porukoihinsa? [i]Jos[/i] jäisin tallille... Katsoisivatko muut minua kieroon, nyrpistelisivätkö nenäänsä? Toivottavasti eivät.

Kuljeksin ympäri tallia tutkien sitä tarkasti. Tulisiko tästä tosiaan minulle kuin toinen koti? Hevosista suurin osa oli ulkona. Käytävällä seisoi muuan kaunis raudikkotamma, jonka säkäkorkeus oli varmasti päälle sadan kuudenkymmenen sentin. Pysähdyin ja jäin tutkimaan tammaa. Joku harjasi tammaa, ja päätin rohkaista mieleni.

- Hei, tervehdin tuota. Toinen kohotti katseensa minuun ja hymyili.

- Hei. Kuka sinä mahdat olla? Minä olen Elli, hän esitteli itsensä.

- Olen Toi. Ajattelin vain tulla katsomaan tätä tallia, kun... no, nyt oli aikaa... mumisin. Toinen nyökkäsi hymyillen.

- Oletko ratsastaja? Vai muuten vain tulit tänne katsomaan?

- Ratsastin ennen kuin muutimme, ja minulla oli hoitohevonen. Nykyisin en ole hevosia paljoa nähnytkään, irvistin. - Ei ole ollut sellainen fiilis että jes, nyt mä lähden tallille...

Royn menettämisestä en puhunut mitään. Se oli syy joka minut piti poissa talleilta, mutten tahtonut puhua asiasta.

- Mikä hevonen tuo on, kysäisin kiinnostuneena.

- Tämä on Cele. Tanskalainen puoliveritamma, hieno hevonen. Se on tosin kantavana nyt... Jos haluat, voit auttaa minua sen harjaamisessa tässä, ellei sinulla ole muuta tekemistä, Elli ehdotti kuin arvaten mitä olin miettinyt siitä mahdanko äästä ollenkaan mukaan tallin porukkaan.

Tartuin kiitollisena harjaan ja aloin harjaamaan Celeä yhdessä Ellin kanssa. Juttelimme siinä sitä sun tätä, Elli kertoi Celestä jonka oikeaksi nimeksi paljastui Celebrity, ja minä puolestani kertoilin ratsastustaustastani.

- Olen aina rakastanut hevosia, totesin. - Niitä on ihana hoitaa, ja Royn kanssa minulla on enemmän yhteisiä hauskoja muistoja kuin monen ystäväni kanssa. Minullahan on tietenkin hieman ikävä Royta, kun jouduin lopettamaan niin äkkiä sen hoitamisen, mutta eiköhän se siitä. Hevosista en kuitenkaan voi olla kokonaan erossa...

- Kun hevosista oppii pitämään, niistä sitten tosiaan pitää. Ei niitä unohda koskaan, Elli lausui hitaasti. Pian hän jatkoi lausettaan: - Mietin vain että olisikohan sinulla aikaa Celebrityn hoitamiseen?

Katsoin ensin Elliä, sitten hevosta. Celebrity vaikutti mukavalta hevoselta, mutta että sen hoitajaksi? Mietin hetken.

- Kyllä minulla aikaa olisi, sanoin vihdoin hitaasti miettien.

- Haluaisitko hoitaa sitä? Elliä hymyilytti.

- Olisihan se kivaa, naurahdin. - Pidän Celestä, se on niin mukavan oloinen, lisäsin hymyillen yhä leveämmin. Saisinko todella hoitaa Celen kaltaista hevosta?

Tuntia myöhemmin talutin punarautiasta tammaa kohti juuri puhdistamaani karsinaa. Kupit oli pesty ja karsina muutenkin puhdas. Karsinan puhdistaminen oli vienyt minulta vain hetken, olin niin tottunut siihen. Ainoa ongelma oli ollut tavaroiden löytäminen. Mistä löytäisin kottikärryt, talikot, kuivikkeet? Onneksi joku ystävällinen hoitajaksi luulemani ihminen neuvoi minulle mistä löydän kaiken mitä tarvitsen. Olin helpottunut koska ihmiset tuntuivat niin ystävällisiltä.

Annoin Celen olla karsinassaan ja menin tutkimaan varustehuonetta. Löysin Celen varusteet, joista oli selkeästi pidetty hyvää huolta. Päätin puhdistaa niitä vähän. Otin sienen ja satulasaippuaa, hieman vettäkin. Kostutin sienen ja puristin sen niin kuivaksi kuin sain, otin hieman satulasaippuaa ja aloin puhdistamaan varusteita.

Hyräilin itsekseni siinä samalla kun varusteet puhdistuivat nopeaan tahtiin. Kaikki tuntui niin tutulta. Muistan kuinka istuin satulahuoneessa muiden lähdettyä puhdistamassa Royn varusteita radion soiden hiljaisena taustalla. Hymyilin muistoilleni, tuntui hyvältä tehdä jotain mitä osasi. Pian nousin ja laitoin kaiken paikoilleen. Kävelin Celen luo, napsautin narun sen riimuun ja talutin ulos. Tekisimme pienen kävelylenkin.

Hengityksemme höyrysivät ilmassa, ulkona oli viileää. Celen kaviot tömähtelivät pehmeään maanpohjaan, minun tennarini tuntuivat jo kosteilta. Ilmassa oli syksyn tuntua, puut pudottelivat jo värikkäitä lehtiään. Nappasin ilmasta yhden hitaasti alas leijailevan lehden, ja asetin sen vieressäni eloisasti askeltavan tamman harjaan. Punerva lehti näytti suloiselta raudikon kaunista harjaa vasten. Kiedoin käteni tamman kaulan ympärille ja halasin sitä. Yllätyksekseni tunsin kyyneleen valuvan pitkin poskeani painaessani toisen poskeni hevosen poskea vasten. Olin kaivannut kaikkea tätä niin kauan. Hiljaisia kävelyretkiä mahtavan hevosen kanssa, hevosten tuoksua, tavallisia talliaskareita. Seisoimme siinä Celen kanssa, tamma pysyi kärsivällisesti paikoillaan sen aikaa kuin se jaksoi, nosti sitten päänsä ylös ja kuulosteli ympäristöstä kantautuvia ääniä valppaana.Päästin irti hevosesta, pyysin sen eteenpäin. Jatkoimme matkaamme ja pian saavuimme tallille. Pyyhin vielä viimeisen kyyneleen poskeltani, ennen kuin vein Celen talliin loimittaakseni sen kevyesti tarhailua varten.

Kun Celebrity oli tarhassa, palasin sisään. Lakaisin käytävää aikani kuluksi, ennen kuin päädyin lähtemään kotiin. Ohittaessani Celen tarhan huikkasin sille hyvästit ja lupasin palata vielä.

- Toi

Lauantai 25.8.2007

Heti aamutuimaan (eli noin klo 11 aikoihin) lähdimme Celen kanssa lenkille. cele oli menotuulella ja me laukkailimme paljon. Sadetta ennustava, painostava ilma ajoi meidät nopeasti takaisin tallille ja me jäähdyttelimme kentällä.

Näköjään Celen vaavi tämän mahassa ei vielä haittaa sen menoa vielä. Eikä tietenkään pitäisikään. Olen kuitenkin päättänyt, että esteet saavat jäädä ja opettelemme koulukiemuroita seuraavan talven.

Ratsastuksen jälkeen vein Celen tarhaan. Kaverina sillä oli siellä vain Palmikko. Anttu ja Epi olivat huitelemassa jossakin. Onneksi on vielä niin lämmintä, että hepat voivat viettää öitäkin ulkosalla.

Enempää en tallillaehtinyt pyöriäkään. Lähdin kaupunkiin sisustamaan ihanaa opiskeliajboksiani =)

-Elli-