Palaa edelliselle sivulle

Osallistujat:

Veronica - Blade: Kehystarina, Tuntimaksu
Loviisa - Aksu: Kehystarina, Tuntimaksu
Johku - Pella: Kehystarina, Tuntimaksu
Hannah - Tiia: Kehystarina, Tuntimaksu
Lina - Humu: Kehystarina, Tuntimaksu
Lynn - Alma: Kehystarina, Tuntimaksu
Elkku - Janus: Kehystarina, Tuntimaksu
Lauren - Liinu: Kehystarina, Tuntimaksu
Pipsa - Cassu: Kehystarina, Tuntimaksu
Kata - Palmikko: Kehystarina, Tuntimaksu

Leirin tunnit:

Kaikki leirin tunnit pitää Anne

Kuvia

Tiistai

Pipsa:

Hevosten rauhallinen laiduntaminen vehreissä tarhoissa ja tyttölauma odottamassa leirihoitsujen jakoa - kaksi selvää kevään merkkiä.

- Mie haluun Januksen!
- Miulle Eppu!
- Pampula miulle!
- Rauhoitutaas nyt tytöt, Anne hymyilee iloisesti. - Sanon nyt nää teiän hepat ja sitten meette hakemaan ne tarhasta.

Hetken hiljaisuus.

- Eli siis, hepat menee näin:
Veronica ja Blade, Loviisa ja Aksu, Johku ja Pella, Hannah ja Tiia, Lina ja Humu, Lynn ja Alma, Elkku ja Janus, Lauren ja Liinu, Pipsa ja Cassu ja Kata ja Palmikko, ruskettunut nainen luettelee. - Onko kysymyksiä? Hyvä, nyt siis hevosia hakemaan! Hetken kuuluu leiriläisten hihkuntaa, kunnes Anne jakaa riimunnarut.

- Oot sie menny Almalla koskaan? kysyn Lynniltä kävellen tämän vierellä heppatarhaksi ristittyä aitausta kohden.
- Oon mie tainnu kerran, tyttö toteaa mietiskellen. - Oot sie Cassulla?
- Joo, se oli miulla sillon viime vuonna kesäleirillä toisena hoitsuna, selitän pyöritellen riimunnarua kädessäni. - Kamalan, tai siis ihanan kuuma.
- Jep, Lynn toteaa. - Toivottavasti päästään joku päivä uimaan.
Nyökkään vastaukseksi, tipsutellen eteenpäin tarhan portin luo. Alma kurkkii meitä kiinnostuneena portin luota, Cassu taas on leiriytynyt valkean Antun luo.

Reippain askelin tallustelen nurmikolla ruunien luo, taputtaen ruunikkoa kaulalle. Kiinnitän riimunnarun riimuun, kurottaen rapsuttamaan Anttua. Vain hetken kerkeän koskettamaan kimoa, kun käsivarressani tuntuu pistävää kipua.
- Auaaauuauauau, päästän pitkän vinkaisu sarjan. - Lynn!
Tyttö vinkaisee huolestuneena minuun päin, kävellen reippain askelin luokseni.
- Puriks Cassu sinnuu? tyttö vilkaisee minuun silmät pyöreinä. - Sehän on tosi kiltti.
- Ei vaan Anttu, pihisen painaen kättäni, johon sattuu aivan vietävästi. - Tästä taitaa tulla vähän verta.
- Annee! tyttö huikkaa ohi kävelevälle naiselle. - Täällä tartetaan apua!

Lynnin selitettyä mitä oli tapahtunut, nappaa Lynn molemmat ruunikot matkaansa. Minä sen sijaan kävelen Annen vierellä toimistoon, jossa istun tuolille.
- Jaaakkoo! nainen kutsuu komentavasti tallityöntekijää.
- Niin? mies toteaa tunkien päänsä ovenraosta sisään.
- Anttu puri Pipsaa, joten se haava pitää puhistaa, Anne toteaa. - Miun on pakko mennä kattomaan miten muilla menee.
Jaakko nyökkää ottaen pöydältä ensiapulaukun, kaivaen sen sisukset pöydälle. - hmm... oliks se KKK-juttu tähän?
- Ai kylmä koho kompressio? kysyn. - Sehän on revähdyksiin ja sellasiin.
- Eh, no kyllä mie sen tiesin, mies virnistää. - Mitäs täältä löytyykään...
- Ehkä pelkkä desinfiointiaine ja laastari riittäs? totean. Käteen ei sattunut enää paljoa, mutta ihosta eroittui vielä selkeästi hieman punoittavat hampaan jäljet.
- Tietenkin, mies toteaa ojentaen desinfiointi-pullon minulle. Varoen suihkautan sitä haavaan, joka yltyy kihelmöimään kipeästi. Kihelmöintiä kestää vain hetken.
- Ja tässä laastari, mies toteaa ojentaen isoa laastaria minulle. Vinkaisten lätkäisen sen pureman päälle, nousten seisomaan. Löntystelen karsinoiden luo, vilkuillen leirihoitsujensa kimpussa pyöriviä leiriläisiä.

- Sattuks sinnuun pahasti? Elkku kysyy Januksen viereltä. - Lynn kerto että Anttu puri sinnuu.
- Jep, ei siihen enää paljoo, hymyilen. - Mitäs te ootte tehneet?
- Harjannu näitä hepoja, Loviisa hihkaisee.
- Anne kerto että meillä on tunnin aiheena perusistunnan tarkistusta, Kata kertoo.
- Voit sie osallistua tunnille? Veronica vilkaisee minuun.
- Enköhän, tai ainakin uskosin niin, totean.

Pian tallin täyttää iloinen pulina, näin leiri oli pärähtänyt käyntiin.

Elkku:

Hain Januksen tarhasta ja vein sen talliin.
- Jännittääks sua eka tunti? kysyin hilpeänä Laurenilta, joka harjasi viereisessä karsinassa Liinua.
- En mä tiiä.. Toivottavasti ei oo mitään kauheeta rääkkiä, Lauren hihkaisi.
- Mua jännittää ihan sikana! En oo ennen ratsastanut Januksella, kerroin. Sidoin Januksen huolella kiinni, kun menisin hakemaan sen harjapakkia.

Palatessani satulahuoneesta kuulin Pampulan ja Siirin yhteiskarsinan edestä juoruilua kävellessäni siitä ohi.
- Ollaan sitä niin olevinaan, minua ehkä vuoden nuorempi tyttö kuiskasi kahdelle kaverilleen.
- Ei enään yhtään iloisempi pysty toikaan olemaan, toinen jatkoi.
- Kauheen leija, kolmaskin lisäsi. Tajusin heidän tarkoittaneen minua. Kaikki innostus ja iloisuus... Kaikki valui hiekkaan...

Pysähdyin ja käännyin tyttöjä kohti närkästyneen näköisenä. Yhtäkkiä he lähtivätkin kiireesti ulos.
- Ilonpilaajia, murisin. Olivat varmaan joitain koppavia tuntilaisia, joilla ei ollut leirin takia tuntia ja tulivat tänne tallille arvostelemaan leiriläisiä. Menin kuitenkin harjaamaan Janusta.

Käväisin satulahuoneessa hakemassa satulaa ja suitsia ja siellähän istuivat kolme tapaamaani pahanilman lintua. Ilu istuskeli siellä myös kiillottelemassa Topin satulaa. Häivyn varusteiden kanssa mahdollisimman nopeasti.
- Ooks sä huomannu noi tytöt tuolla satulahuoneessa, kysyin Veronicalta.
- Joo! Kauheita mulkkaajia, Veronica vastasi pyöritellen silmiään. Nyökkäsin.
- Loviisaakin olivat hänen kuullen haukkuneet lellityksi, kun isosisko omistaa osaks tän tallin, Hannah lisäsi.
- Ihan lapsellisia, totesin.

Ilu ja Jokeri tulivat auttamaan Januksen satuloinnissa. Se nimittäin yritti koko ajan purra, peruutti edestakas ja pullisteli.
- Sä olet niin onnekas, kun ehdit ilmottautua tähän leirille, Jokeri myönsi.
- Niin kai, kohottelin hartioitani.
- Mikä on hampaan kolossa? Jokeri kysyi. Hän oli heti parhaana kaverina huomannut pahan mieleni.
- No pari likkaa dissaa leiriliäisii, vastasin apeana.
- Ai ne kolme? Anne meni sanoo niille pari valittuu sanaa, ku Kata, Lina ja Johku oli käyny kertomas, Jokeri vastasi huolettomasti ja halasi minua. Tunsin oloni helpottuneeksi ja olin erittäin onnellinen, kun "plikat" olivat saaneet sitä mitä kerjäsivät.

Lopuksi talutin iloisena ja pirteänä kuin peipponen Januksen ulos tallista. Ilu ja Jokeri menivät kentän vierelle puun alle istumaan.
- Kannattaako meidän tilata jo ambulanssi? Ilu nauroi. Jokerikin repesi.
- Ei, ei tartte, vastasin ja nauroin hyvällä mielellä koko vitsille.

Perusistunnan tarkistusta

Kymmenen ratsukkoa seisoi siistissä rivistössä pituushalkaisijalla. Kenttä pölisi kuumassa auringopaisteessa. Onneksi Jaakko oli kastellut kenttää jonkin verran ennen tunnin alkua, muuten se olisi pölissyt pahemminkin.

- Ensimmäiseksi kiinnitetään huomio jalustimien pituuteen. Laurenille pari pykälää pitemmät jalustimet! Nyt otetaan koulupituus, tietenkin satulan mallin hieman vaikuttaa.

Ratsukot siirtyivät uralle.

- Kävellään pitkin ohjin. Otetaan alkuun pieni jumppa. Myös ennen tuntia olisi aina hyvä venytellä kunnolla.

- Ottakaa jalat jalustimista ja venyttäkää jalkoja pitkälle irti hevosen kyljistä. Antakaa lonkan venyä! Sitten otatte ohjat ja raipan ulkokäteen ja pyöräyttäkää sisäkättä muutama kierros ympäri. Vaihtakaa kättä ja sama homma.

- Istukaa rentona, jalat vielä pois jalustimista. Kääntäkää päätänne ensin sisälle niin paljon kuin saatte, sitten ulos. Tämän jälkeen ottakaa hartiat ja rintakehä mukaan, eli joustakaa vyötäröstä. Hyvä!

- Jalat jalustimiin. Suoristakaa vartalo. Pää ylväästi, leuka pystyyn! Kiertäkää lapaluut yläkautta taakse, kyynärpäät kylkiin. Nyrkit pystyyn ja lähekkäin. Istukaa paino istuinluilla ja antakaa jalkojen painua rentoina alas. Kääntäkää varpaat menosuuntaan. Nyt kantapään pitäisi automaattisesti tippua alas. Hienoa! Kerätkää ohjat ja siirtykää kevyeeseen raviin.

- Lina! Pidä kevennyksessäkin pää pystyssä ja selkä suorassa. Vain pieni kevennys, laskeudu pehmeästi ja hallitusti alas satulaan. Tiedän, että Humun ravi ponkaisee sinut helposti irti satulasta, joten alas istuttaessa pitää myödätä. Paremmin menee!

- Lynn, Almalla pitäisi olla reippaampi ravi. Raipannäpäytys ei olisi pahitteeksi. Kulman lähellä sisäpohjetta enempi, ettei Alma oio kulmaa.

Almaan tuli huomattavasti enemmän eloa, kun Lynn antoi sille hieman piiskaa.

- Otetaan pääty-ympyrät mukaan. Keskittykää ohjaamaan ympyrälle hevonen painolla. Koko ajan perusistunta säilyy hyvänä.

- Johku! Varpaat menosuuntaan ja parempi tuntuma Pellan suuhun. Nyt Pella kulkee ryhdittömänä eikä ole ohjan ja pohkeen välissä. Purista peukaloilla ohjat hyvin nyrkkeihin. Paljon parempi!

- Pipsa! Tee puolipidätteitä Cassulla! Nyt Cassu ravaa holtittoman pitkänä, eikä kuuntele. Voit ottaa myös pari siirtymistä käyntiin tai pysähdykseen, että se ruuna heräisi kuulolle.

- Siirrytään harjoitusraviin. Harjoitusravissa tulevat istunnan mahdolliset perusvirheet parhaiten esille.

- Loviisa! Rentouta reisi, jotta pystyt istumaan ravissa paremmin. Älä aluksi välitä varpaiden suunnasta tai kantapäistä. Keskity vain siihen, että jalat ovat rennot. Pidä selkä kuitenkin suorana.

- Voitte ottaa jalustimet pois, jos tuntuu, että niiden paikallaanpitoon täytyy keskittyä liikaa. Ainakin Lauren voisi kokeilla ilman jalustimia.

Ratsukot ravasivat ympyröitä ja suuntaakin vaihdettiin. Toisilla harjoitusravi sujui paremmin kuin toisilla.

- Siirrytään hallitusti käyntiin noin puolen kierroksen päästä.

- Hyvä siirtyminen Veronicalla. Pidä nyrkit enemmän pystyssä, jotta kyynärpäihin tulee parempi kulma ja pystyt paremmin myötäämään ohjalla. Blade on herkkä suusta ja alkaa liian kovalla kädellä helposti viskoa päätään. Jalkojen asento on hyvä.

- Valmistellaan laukannosto! Usein ratsastajat alkavat hötkyillä kaikkea ihmeellistä, kun pitäisi lähteä laukkaan. Laukannostossa istutaan tiiviisti satulassa, pieni puolipidäte ja sisäpohje nostaa laukan. Varsinkin herkemmät hevoset toimivat näin. Ulkopohjetta voi viedä sentin pari taaemmas, se on oikeaoppinen tapa.

Tarkastelin haukkana, mitä ratsastajien istunnoille kävisi laukassa.

- Lauren, istu pystyssä, älä nojaa eteenpäin! Liinulla kullä hyvä laukka. Muistakaa ratsastaa kulmat hallitusti, vaikka laukassa mennään!

- Hannah, Tiia on tänään laiskemmalla tuulella ja laukka ei siksi nouse. Pidä hyvä ohjastuntuma nostossa, älä heitä ohjia löysiksi. Hevosta ei myöskään ajeta kiitoravin kautta laukkaan, vaan hevonen otetaan puolipidätteen avulla alle, ja siitä lähtee nosto. Istu ihan tavallisesti, voit jo siirtää laukkapohkeet asemiin, mutta älä paina niillä. Tee puolipidäte, eli pieni jännittäminen vatsalihaksilla ja aivan pieni ohjasten kiristys. Sitten annat pohkeita. Hieno, nosto! Pidä ohjastuntuma ja jatka laukkaa.

- Kata, Palmikko laukkaa hyvin, mutta muista istua keskellä selkää. Laukassa hevonen kaartuu usein sisään, eikä välttämättä kuuntele sisäpohjetta. Paino, Kata, enemmän ulkojalustimelle ja sisäpohkeella viet Palmikon kulmaan. Pidä polvet rentona, ettei Palmi luule, että haluat pidättää.

- Laukassa vaikeinta on olla vauhdin mukana vietävänä, mutta kuitenkin hallita hevonen ja päättää minne se menee. Hyvä istunta on hallitun ratsastuksen perusta.

- Elkku, tiukemmat ohjat Janukselle, Janus tekee noita ihme minipukkeja laukassa, joten pidät sen pään ylhäällä, ettei se pääse niitä tekemään. Kannata käsiäsi, vaikka Janus painaisikin kädelle. Ryhdikäs selkä ja pitkä jalka laukassa. Tee vaikka laukkavoltteja Januksella, jotta se kuuntelisi pohkeita paremmin.

Jatkoimme peruslaukkaa jonkin aikaa ja sitten käskinkin ratsukot loppuraveihin ja maastoon käynneille.

Ratsastajat olivat tässä ryhmässä hyvinkin eritasoisia ja jokaisella oli omat istuntaongelmat ratkaistavana. Huomenna jatkuisi taas rääkki.

Tuntimaksu - Hannah:

Tuntimaksu - Lina:

Hiki virtasi otsaani. Aurinko porotti. Humu yritti oikoa joka kulmassa joten oli silti oltava tarkkana.

"Ensimmäiseksi kiinnitetään huomio jalustimien pituuteen. Laurenille pari pykälää pitemmät jalustimet! Nyt otetaan koulupituus, tietenkin satulan mallin hieman vaikuttaa." Anne kajautti keskeltä kenttää.
"Ääh..." hymisin Humun selästä ja koitin asettaa sitä uralle, koska se hortoili siksakkia kentän keskustan ja uran välillä. Samalla koitin pidentää jalustimiani, ennen kuin Anne huomaisi että ne olivat lyhyet kuin jockeylla.

"Kävellään pitkin ohjin. Otetaan alkuun pieni jumppa..." Annen ääni kuului taas.
Huokasin. Rääkki alkoi. Otin jalat pois jalustimista ja ristin ne Humun kaulalle.
"Antakaa lonkan venyä! Sitten otatte ohjat ja raipan ulkokäteen ja pyöräyttäkää sisäkättä muutama kierros ympäri. Vaihtakaa kättä ja sama homma." Anne jatkoi.

Yritin venyttää jalkojani. Lonkkaan ksoki mutta hampaita kiristellen jatkoin. Miksi minun piti juuri osallistua tähän leiriin? Olisin vain suosiolla odottanut jotain rennompaa... Ajattelin samalla sivukorvalla ohjeita kuunnellen.

"Istukaa rentona, jalat vielä pois jalustimista." kuulin Annen huuttavan.
"Kunka tässä voi olla rentona kun jalkoihin sattuu?" kysyin marisevalla äänellä.
"Jo nyt? Vielä paljon on edessä!" Anne naurahti hyvän tuulisesti.
"Kääntäkää päätänne ensin sisälle niin paljon kuin saatte, sitten ulos. Tämän jälkeen ottakaa hartiat ja rintakehä mukaan, eli joustakaa vyötäröstä." Anne aloitti taas.
Huokasin ja yritin käännellä päätäni. En tosin ymmärtänyt aluksi mitään joten otin hieman Pipsalta mallia. Kun hartia ja rintakehä tuli mukaan sujui jo paremmin.

"Jalat jalustimiin. Suoristakaa vartalo." Anne sanoi viimein.
Huokasin helpotuksesta ja pudotin jalustimet kaulalta. Tyytyväisenä ongin ne jalkoihini.
"Pää ylväästi, leuka pystyyn! Kiertäkää lapaluut yläkautta taakse, kyynärpäät kylkiin. Nyrkit pystyyn ja lähekkäin." Anne aloitti.
"Istukaa paino istuinluilla ja antakaa jalkojen painua rentoina alas. Kääntäkää varpaat menosuuntaan. Nyt kantapään pitäisi automaattisesti tippua alas." hän jatkoi.
Tämä sujui minun osaltani helposti. Kantapääni olivat aina hieman ylhäällä mutta tällä kertaa sain ne sopivatsti alas. Kerrankin jotain uusia ohjeita, jotka auttoivat kantapään alhaalla pysymiseen!

"Lina! Pidä kevennyksessäkin pää pystyssä ja selkä suorassa. Vain pieni kevennys, laskeudu pehmeästi ja hallitusti alas satulaan. Tiedän, että Humun ravi ponkaisee sinut helposti irti satulasta, joten alas istuttaessa pitää myödätä." kuulin Annen sanovan.
Pikaisesti suoristin selkäni ja nostin päätäni. Anne siis oli huomannut minutkin. Yritin tehdä pienempää kevennystä. Olin tosin tottunut keväntämään korkelta....
"Paremmin menee!" Anne sanoi viimein.
Hymyilin kehulle itsekseni. Kehut piristivät aina päivää...

Taputin aina välillä Humun kaulaa. Se oli niin pehmeä vaikkakin kuuma.
"Tunnin jälkeen harjaan sinut oikein hienoksi!" kuiskasin Humulle hiljaa.

"Otetaan pääty-ympyrät mukaan. Keskittykää ohjaamaan ympyrälle hevonen painolla. Koko ajan perusistunta säilyy hyvänä." Anne alkoi taas opastaa.

Pääty tuli pian vastaan. Tunsin Annen psitävän katseen. Yritin ohjata Humua painon avulla ja onnistuin jotenkuten. Ohjaa en kuitenkaan psytynyt olla käöyttämättä.
Tuskin se että ei saisi ohjata oli tarkoitus? mietin hiljaa koska Anne ei kommentoinut. Tai sitten hän ei ollut huomannut että käytin vähän ohjaakin.

Sillä aikaa kun Anne neuvo muita otin hieman rennommin, mutta kuitenkin käskyjen mukaan. Humu oli alkanut kuunnella minua, eikä enää oikonut.

"Siirrytään harjoitusraviin. Harjoitusravissa tulevat istunnan mahdolliset perusvirheet parhaiten esille." Anne sanoi.
Siirsin Humun harjoitusraviin yrittäen köytää kaikkea oppimaani.
"Kantapäät alas...Selkä suoraksi..." muistelin hiljaa.

Kuuntelin kun muita opastettiin ja korjasin nopeasti samalla itsekkin samoja virheitä.

"Voitte ottaa jalustimet pois, jos tuntuu, että niiden paikallaanpitoon täytyy keskittyä liikaa. Ainakin Lauren voisi kokeilla ilman jalustimia." Anne opasti taas.

Itse en jalustimista luopunut. Aloimme ravata ympyröitä.
"Isompia ympyröitä Lina!" kuului pian.
Isonsin ympyrää seuraavalla kerralla. Vilkaisin Anneen joka nyökkäsi minulle.

"Suunnan vaihto!" kuului taas keskeltä.
Vaihdoin suunnan. Se oli ehkä tunnin helpoin asia ravaamisen ja volttejen lisäksi.

"Siirrytään hallitusti käyntiin noin puolen kierroksen päästä." Anne kailotti.

Huokasin helpotuksesta kun puolikierrosta oli mennyt. Annoin hieman ryhtini romahtaa. Olin aivan heissä kuten Humuksin. Pidätin sitä käyntiin niin kevyesti kun osasin.

"Valmistellaan laukannosto!Laukannostossa istutaan tiiviisti satulassa, pieni puolipidäte ja sisäpohje nostaa laukan. Varsinkin herkemmät hevoset toimivat näin. Ulkopohjetta voi viedä sentin pari taaemmas, se on oikeaoppinen tapa." Annen paasasi kentän keskeltä.
Huokasin, varmaan jo sadannen kerran tällä tunnilla. Tunti ei siis ollutkaan loppumaisillaan niinkuin luulin. Kohensin ryhtiäni ja valmistauduin laukkaan.

Hivutin ulkopohjetta taakse. Humu valpastui ja nosti ravin ja siitä parin askeleen päästä laukan. Nautin hetken laukasta. Pian tunsin Annen haukkamaisen katseen selässäni.
Kohensin hieman ryhtiäni ja hidastin laukaa hallitummaksi.

Anne alkoi taas neuvoa. Häne i ollut toistaiseksi kiinnittänyt huomiota minuun joka luullakseni oli hyvä asia. Toisaalta taas en oppinut mitään.

"Laukassa vaikeinta on olla vauhdin mukana vietävänä, mutta kuitenkin hallita hevonen ja päättää minne se menee. Hyvä istunta on hallitun ratsastuksen perusta. " Anne alkoi kertoa.
Olin sammaa mieltä.
Laukassa Humu oli aina uran ulkopuolella enkä oikein osannut valita minne sitä ohjaisin.

Sain Humun loppuvaiheesta kuitenkin uralle.
"Sitten jäöhdyttelemään maastoon!" Anne sanoi.
"Jes!" hymisin ja taputin Humua.

Maastosta tultuamme purin Humun varusteet ja harjasin sen huolella. Paikat olivat kipeinä.
Miten jaksan tätä rääkkiä leirin loppuun? mietin.
Vastaus oli kuitenkin aivan selvä kun Humu tönäisi minua turvallaan.

Tuntimaksu - Lynn:

Huijui, tuumaan istuessani matalalla Alman selässä - niin, matalalla. Senttiin ja Riinaan verrattuna alle 160-senttinen tamma tuntuu matalalta. Paitsi että tunnen olevani lähempänä maanpintaa kuin tavallisesti, huomaan myös istuvani huomattavasti totuttua leveämmässä selässä; tuntuu vähän kuin tynnyrin päällä kököttäisi. Kauniin, suloisen ja sympaattisen tynnyrin, tietty. Alman liikkeetkin tuntuvat niin erilaisilta heti kättelyssä: ei lennokasta liihottelua eikä reipasta eteenpäinpyrkimystä. Tamma tuntuu näin alkutunnista liikkuvan kuin mikäkin tahmatassu, eikä sillä ole aikomustakaan reipastua omin päin. Ja sitä paitsi se painaa kädelle kuin mikäkin muurahaiskarhu.

Naputinap, yritähän nyt liikutella niitä käpäliäsi, Alma, maanittelen hevosta ajatuksissani, ja jotain tapahtuukin. Se askeltaa hetken aikaa vähän reippaampaa käyntiä, ja sitten onkin aika siirtyä raviin. Siirtyminen... on... hieman... hidas, pohdiskelen itsekseni ja siirrän Alman takaisin käyntiin. Seuraava siirtyminen on parempi, mutta ravi on vetelää, ja eikös siitä nyt sitten tulekin sanomista:
- Lynn, Almalla pitäisi olla reippaampi ravi. Raipannäpäytys ei olisi pahitteeksi. Kulman lähellä sisäpohjetta enempi, ettei Alma oio kulmaa. Yritetään, mutisen hiljaa mielessäni. Tää on vaan niin erilaista kuin Sentillä ja Riinalla ratsastaminen.

Minulla on kuuma jo hetken ravaamisen jälkeen. Saan vähän väliä naputella astetta jytkympään ratsuuni lisää vauhtia, minkä lisäksi Alma painaa edelleen kädelle ja yrittää oikaista keskimäärin joka kolmannessa kulmassa. Teen kuitenkin parhaani, ja pikkuhiljaa meno alkaa tuntua paremmalta. Pääty-ympyrät helpottavat oloani hieman: kaarevalla uralla ratsastaminen on tervetullutta tekemistä, ja ympyröillä saan Almankin kuuntelemaan niin sisä- kuin ulkoavut hieman rehellisemmin.

Siirrymme harjoitusraviin, ja saan todeta, että Almalla on melkoisen symppis ravi. Se puksuttaa menemään iloisen tasaisesti ja on nyt jo aika hyvin hereilläkin. Silitän tamman kaulaa ohimennen ja keskityn sitten istuntaan ja ratsastukseen. Potkaisen jalustimet mieluusti pois jalasta ja nostan ne ristiin kaulalle - olen tunnetusti hurahtanut ilman jalustimia ratsastamiseen!

Siirrymme käyntiin. Almalla ei ole mitään askellajin muutosta vastaan; se on alkanut hiota kevyesti ja sen karva kihartuu pienesti. Se kulkee kuitenkin yhtä kaikki melko reippaasti. Kentällä kajahtaa käsky laukannostosta, ja saan kuin saankin Alman nostamaan laukan omasta mielestäni hyvin napakasti ja siististi. Kaksi ensimmäistä askelta tamma laukkaa sutjakkaasti, mutta sitten huomaankin sen jo muuttuneen paljon tahmeammaksi - en ole ollut riittävän nopea apujen kanssa, ja se kostautuu heti! Korjaan asian vikkelästi, ja Alma reagoi apuihin todella paljon paremmin kuin alkutunnista.

Kun laukka on kunnossa, muistan tarkastaa vielä istuntaani. Almalla on hauska laukka istuttavaksi, totean - se on totisesti erilainen kuin Sentin tai Riinan laukka.

Loppuraveissa Alma kilisyttelee kuolainta ja pärskii tyytyväisenä, kun valutan ohjaa hippusen pidemmäksi, jotta tamma pääsee vähän venyttämään kaulaansa. Tamman liikkeet ovat täysin erilaiset kuin alkutunnista. Ei tahmaisia tassuja, ei viivettä apuihin vastaamisessa eikä satakiloiselta tuntuvaa päätä. Hip hurraa!

- Kyä maar oot hiano tammuska, hymyilen Almalle, kun lyllertää köpöttelemme kohti maastoa ja loppukäyntejä.

Tuntimaksu -Pipsa:

Leiriläiset yksitellen alkavat mennä kentälle päin Cassun tuuppiessa minua sirolla päällään.
- Joo mennään mennään, naurahdan ruunalle kiinnittäen kypäräni leukaremmin kiinni. Odottelen kaikessa rauhassa menevän pohjoisruotsinhevostamman, Alman menevän karsinan ohi, kunnes viimein aukaisen sen. Cassulla oli mukava päästä menemään taas pitkästä aikaa, etenkin kun se oli jotain täysin erilaista kuin normaalit hoitoponini - puoliverinen, osaava ja ehdottoman herrasmies.

Ulos tallista astuessa on olisi astunut saharaan, auringon paiste tuntuu sietämättömältä. Onneksi olin sentään tajunnut jo ennen leirille tuloa sivellä kunnon kerroksen aurinkorasvaa herkkään nahkaani, sillä muuten olisi ihon palaminen ollut yhtä varmaa kuin että kananmuna menee rikki kerrostalon katolta tiputettuna..
Pian seisoo koko leiripoppoo hoitohevostensa kera kentällä siistissä rivissä. Reippaasti nousemme ratsujemme selkään. Lähes sataseitsemänkymmentä senttinen ruuna tuntuu valtavalta ja saankin ponnistella jo selkään pääsyssä. Huolellisesti säädän selästä käsin jalustimet sopivan mittaisiksi tummanruunikon seisoessa koko toimituksen ajan esimerkillisesti paikoillaan. Sen kun saisi Siken päähänkin taottua...

- Ensimmäiseksi kiinnitetään huomio jalustimien pituuteen. Laurenille pari pykälää pitemmät jalustimet! Nyt otetaan koulupituus, tietenkin satulan mallin hieman vaikuttaa, Anne komentaa napakalla äänellä, antaen samalla luvan lähteä uralle. Tsekkaan jalustimet vielä nopeasti, kunnes ohjaan Cassun hiekkakenttään tallautuneelle uralle..
- Kävellään pitkin ohjin. Otetaan alkuun pieni jumppa. Myös ennen tuntia olisi aina hyvä venytellä kunnolla, nainen jatkaa kuuluvalla äänellä. Hymyillen pyyhkäisen otsahiuksiani sivummas. Annan ohjien roikkua pitkinä, kuunnellen tarkkaavaisena ratsastuksenopettajan ohjeita, yrittäen tottua isoon ruunaan.

- Ottakaa jalat jalustimista ja venyttäkää jalkoja pitkälle irti hevosen kyljistä. Antakaa lonkan venyä! Sitten otatte ohjat ja raipan ulkokäteen ja pyöräyttäkää sisäkättä muutama kierros ympäri. Vaihtakaa kättä ja sama homma, Anne viimein lausuu komentosarjan. Varoen luiskautan jalkani jalustimista, venyttäen jalkojani niin pitkälle kuin vain saan. Annan jalkojeni venyä ja vanua hetken, kunnes nappaan ohjat käskyn mukaan ulkokäteen ja pyörittelen kättäni. Alkuun pelkään puoliverisen säikähtävän käden liikettä, mutta rentoudun sen vain kulkiessa tasaista tahtia varman oloisena eteenpäin.

Seuraavan käskyn toteutan pyrkien istumaan mahdollisimman rentona, pitäen jalat edelleen poissa jalustimista. Käännän päätäni niin paljon kun vain on mahdollista molempiin suuntiin, kunnes rupean kääntyilemään vyötäröstä saakka..
- Jalat jalustimiin. Suoristakaa vartalo. Pää ylväästi, leuka pystyyn! Kiertäkää lapaluut yläkautta taakse, kyynärpäät kylkiin. Nyrkit pystyyn ja lähekkäin. Istukaa paino istuinluilla ja antakaa jalkojen painua rentoina alas. Kääntäkää varpaat menosuuntaan. Nyt kantapään pitäisi automaattisesti tippua alas. Hienoa! Kerätkää ohjat ja siirtykää kevyeeseen raviin, kuuluu naisen seuraava komento. Hetken jään miettimään lapaluiden yläkautta taakse kiertämistä, mutta viimein jätän sen aivoihini muhimaan ja komennan herkästi tottelevan Cassun raviin. Itse ryhdyn keventämään reipasta tahtia tummanruunikon pistäessä kasviota toisen eteen.

Keventelen parhaani mukaan ja pyrin pitämään istuntani mahdollisimman hyvänä, joka tuntuu alkuun oudohkolta puoliverisen hevosmaisessa ravissa..
- Otetaan pääty-ympyrät mukaan. Keskittykää ohjaamaan ympyrälle hevonen painolla. Koko ajan perusistunta säilyy hyvänä, Anne huudahtaa taas käskyn. Huokaisen pääty-ympyrän ollessa minun (ja tietenkin jonkun muun toisessa pääddyssä menevän) kohdalla ensimmäisenä. Pääty-ympyrällä joudun kuitenkin turvautumaan ohjien käyttöön, sillä ruuna ei tunnu kääntyvän millään..
- Pipsa! Tee puolipidätteitä Cassulla! Nyt Cassu ravaa holtittoman pitkänä, eikä kuuntele. Voit ottaa myös pari siirtymistä käyntiin tai pysähdykseen, että se ruuna heräisi kuulolle, nainen neuvoo. Kuuntelen opetuksen korva tarkkana, tehden pienen pidätteen. Pitkillä sivuilla teen muutamia käyntiin siirtymiä ja pysähdyksiä, ratsuni tullessa kuuliaisemmaksi joka kerralta. Nyt pääty-ympyräkin sujuu huomattavasti paremmin, juuri sopivasti Annen komentaessa harjoitusraviin.

Cassun raviin istuminen tuntuu mukavalta, vaikka sen askeleet alkuun tuntuvatkin isoilta. Pidämme ravia pitkän aikaa yllä, tehden välillä suunnanmuutoksia. Yhdessä vaiheessa Anne antaa luvan jalustimien pois ottoonkin, mutta minä annan niiden olla tukevasti paikoillaan.

- Siirrytään hallitusti käyntiin noin puolen kierroksen päästä, nainen komentaa. Yksitellen ratsastajat ottavat hevosensa raviin, Cassun tehdessä mielestäni onnistuneen siirtymisen. Kuljemme käyntiä hetken..
- Valmistellaan laukannosto! Usein ratsastajat alkavat hötkyillä kaikkea ihmeellistä, kun pitäisi lähteä laukkaan. Laukannostossa istutaan tiiviisti satulassa, pieni puolipidäte ja sisäpohje nostaa laukan. Varsinkin herkemmät hevoset toimivat näin. Ulkopohjetta voi viedä sentin pari taaemmas, se on oikeaoppinen tapa..
Hymyilen Annen puheelle, itse taidan kuulua juuri niihin, jotka alkavat hötkyillä laukkaa ennen. Suon tälle ajatukselle kuitenkin vain hetken, sillä olisi se melko epämukavaa, jos muut joutuisivat minun takiani pysähtelemään takanamme. Siististi siirrän sisäpohjetta eteenpäin ja ulkopohjetta minimaalisesti taaksepäin napauttaen varoen. Kuuliaisesti Cassu nostaa reippaan oikean laukan. Istun satulassa mahdollisimman hyvin, yrittäen keskittyä asentooni täysillä Annen valvovan silmän alla. Ruunan liitävä laukka on mukava istua ja se pitää sen hyvin yllä mitään hidastelematta tai kiihdyttömättä. Laukkatyöskentelyä jatkamme melko pitkän pätkän, kunnes suuntaamme maastoon jäähdyttelemään. Toivottavasti meille ratsastajille olisi jäähdyttelyksi varattu isot jäätelöt - ne nimittäin olisivat enemmän kuin tarpeen!

Keskiviikko

Johku:

Piip piip, herätyskello soi, tasan 7.30. Oli vuoroni hakea aamupala Josefiinalta.
- Ei jaksa!! Ärähdin kellolleni, mutta nousin kiltisti ylös ja pukemaan vaatteet. Laitoin aamutossut jalkaan ja lähdin kohti ovea. Juuri kun työnsin ovea auki, joku toisella puolella veti sitä. Yllätys, yllätys mätkähdin mahalleni Jaakon jalkojen juureen. Jaakko ihmetteli tukka sekaisena mitä tein maassa, kerroin että kompastuin. Nousin ylös ja jatkoin matkaani Josefiinan talolle. Ihanan lämmin, ajattelin mielessäni hengittäessä syvään, mukavan raikasta ilmaa.

Pim pom, soitin Josefiinan ovikelloa. Sisältä kuului säpäkkä sisään-kutsu. Astuin sisään. Odottaessa Josefiinaa katson ympärilleni, ja tauluja josta näki Seppeleen historiaa. Pari kuvaa oli aika hupaisia. Pian Josefiina tulikin, ison tarjottimen kanssa joka näytti herkulliselta. Tarjottimella oli mehua, leipää, levitettä, kinkkua ja juustoa, vähän pekonia ja paljon muuta!

Lähdin kävelemään kohti leirimökkiä. Kävelin tosi hitaasti, ettei mitään olisi tippunut maahan. Olin päässyt puoleen väliin, kun näin jonkun, isomman kuin kanin juoksevan kohti metsää. Jätin tarjottimen maahan, kävin hakemassa riimunnarun ja lähdin tuntemattoman otuksen perään.

Juoksin, juoksin, kunnes se joku oli pysähtynyt syömään ruohoa. Katsoin tarkkaan, kuka, tai mikä se oli.
- SIIRI! Kiljahdin. Siiri huomasi minut ja lähti täyttä laukkaa pidemmälle metsikköön. Lähdin painelemaan sen perään.
- Seis, prrt, soo, täällä on namia! Houkuttelin Siiriä pysähtymään, jotta saisin sen kiinni, mutta se vain jatkoi matkaa joelle. Vihdoinkin Siiri oli pysähtynyt ottamaan aurinkoa ja nautiskelemaan ruohoa joen viereen.
Pian olinkin saanut ponin kiinni ja käännellyt mukaan ottamastani riimunnarusta riimun. Lähdin Siirin kanssa hölkkäilemään kohti Seppelettä. Muut olivat varmasti ihmeissään.

- Vauhtia Siiri, en anna sinulle yhtään armoa kun teit tuolla tavalla! Juttelin Siirille, joka mieluimmin olisi jäänyt syömään, kuin mennyt takaisin tallille.
- Missäs te olitte? Anne kysyi, ei-niin-ihanalla äänen sävyllänsä. Selitin kuitenkin tarinan Annelle, ja muillekin ja sain anteeksi reissun. Kuitenkin aamupala oli maistunut oravien suuhun, joten seuraava ruokailu oli lounas.

Painopisteen vaikutus ratsastukseen

Leiripäivä 2 ja hikinen tunti olisi tiedossa. Leiriläiset hevosineen kiersivät kuuliaisesti kentän uraa pitkin. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja tytöt hikoilivat kypäriensä alla, vaikka tunti oli hädin tuskin ehtinyt alkaa.

- Tänään siis tarkastelemme, miten painopiste vaikuttaa istuntaa ja miten hevonen reagoi, kun painopistettä vaihdetaan.

- Otetaan alkuun siis kevyttä ravia! Antakaa ohjan olla pitkänä, keskittykää keventämään jalustimia vasten. Pieni kevennys, pysytelkää lähellä hevosta. Kun ohjat ovat pitkänä, niihin ei voi tukea. Jos olo tuntuu huteralta, se tarkoittaa siis sitä, että normaalisti tuette jonkin verran ohjiin. Aloittakaa!

Joukkio siirtyi raviin. Osa hevosista säntäili innoissaan pitkistä ohjista. Toiset, kuten Tiia ja Palmi, olivat yhtä tahmeita kuten ennenkin.

- Kaikilla on aika hyvä kevennys. Lauren, pidä varasi, ettei pohkeet hakkaa hevosen kylkiin kevennyksen tahdissa. Jalka pysyy siis aivan paikallaan.

- Siirretään hevoset harjoitusravin kautta käyntiin. Ohjat pysyvät pitkinä. Eli siis painolla ja painopistettä muuttamalla taaksepäin siirrätte hevosen käyntiin. Vatsalihakset jännittyvät, olette hetken liikettä vastaan, jalat hevosen ympärillä.

- Kun painopistettä siirretään taaemmas, täytyy pitää huolta, ettei istunta luisu tuoli-istuntaan. Painopisteen siirtyminen on siis hyvin pieni liike. Lina, ei niin paljon nojaa taakse, muuten Humu karkaa kokonaan altasi. Pieni liike istuinluilla ja pidä pohje paikallaan.

Humukin siirtyi viimein käyntiin ja käskin porukan kerätä ohjat.

- Tarkastelkaa istuntaa ja miettikää mikä on painavin kohtanne. Eli mihin paino on eniten jakautunut.

- Kenellä se on istuinluut? kysyin.

Muutama tyttö viittasi.

- Kenellä taas jalat ja jalustimet?

Loput ratsastajista viittasivat.

- Periaatteessa molemmat ovat oikein. Joidenkin ratsastajien on helpompi ratsastaa pohkeilla, jos paino on keskitetty istuinluille, toisilla taas satulassa istuminen on helpompaa, jos paino valuu täysin jalkoihin. Tietenkin riippuu myös hevosesta. Joku hevonen voi kokea, että kaikki paino istuinluilla on pidättävä liike.

- Tänään yritämme vaihdella painopistettä ja katsoa, miten hevonen siihen reagoi.

- Keskittäkää paino kokonaan istuinluille. Huomasitko, Pipsa, että Cassu heti koki sen pidättävänä liikkeenä? Jos hevonen hidastaa, antakaa heti pohkeita. Käytännössä tämä on silloin puolipidätteenkaltainen liike ja hevosta voi samalla koota.

- Sitten keskitätte painonne kokonaan jaloille. Kuka huomaa eron?

Epämääräisiä nyökkäyksiä sateli ympäri kenttää.

- Eron huomaa paremmin ravissa tai laukassa, joten nostakaa omaan tahtiin laukka. Keskittykää pitämään paino jaloilla!

- Elkku, väärä laukka! Ota käyntiin ja uusi nosto. Hyvä!

- Pitkässä laukka työskentelyssä ennakoikaa, jos hevonen on siirtymässä raviin. Silloin lisää pohkeita. Antakaa jalan roikkua alhaalla pitkänä. Johku, kantapäät alas ja pitempi jalka! Mene mukaan Pellan liikkeeseen.

- Kun teillä on hyvä laukka, voitte ottaa pitkillä sivuilla kevyen istunnan. Tällöin paino on tietenkin jaloilla. Kun istutte alas, voitte siirtää painoa enemmän istuinluille. Todennäköisesti jotkut hevoset siirtyvät raviin, koska kuvittelevat teidän pidättävän. Pitäkää silloin laukkapohkeet valmiudessa ja ajakaa eteen.

- Huomaatko, Lynn, näin Alma kokoaa laukkaansa. Todella hienoa! Sitten kun, painolla on taas koottu hevosta, voi painon antaa valua jalkoihin ja ottaa pieniä spurtteja joko normaalissa istunnassa tai kevyessä istunnassa.

- Hannah ja Tiia kärkenä kokorataleikkaa! Keskellä neljä askelta ravia ja sitten uusi laukka vasempaan kierrokseen. Hyvä siirtyminen raviin, Hannah! Sitten tarkka nosto! Teillähän menee hyvin!

Aksu tuntui kuumuvan pitkästä laukkatyöskentelystä.

- Loviisa, jatka laukkaa, mutta ota Aksu pääty-ympyrälle. Tee painonsiirtoja istuinluille ja yritä saada pienillä ohjaspidätteillä Aksua paremmin kuulolle. Jatka näitä hetki.

- Muut voivat ottaa laukkavoltit mukaan. Sopivissa paikoissa teette voltteja, halkaisija vähintään 15 metriä! Voltilla otatte taas painon istuinluille, ohjaatte paoa siirtämällä hevosen voltille ja yritätte koota hevosta.

- Hyvä, Kata, Palmikko on selkeästi lyhyemmässä muodossa nyt. Keskity pitämään kuitenkin polvet rentona, jäykkä polvi pidättää hevosta liikaa.

Rääkkäsin ratsukkoja pitkällä laukkatyöskentelyllä ja monen ratsastajan istuntaan tuli mukavaa rentoutta ja luonnollisuutta.

- Siirrytään ravin kautta käyntiin.

- Otetaan kevyttä istuntaa jalustinhihnoissa. Eli jalat pois jalustimista ja jalat jalustinhihnojen lenkkeihin. Sitten siitä ylös jockey-asentoon.

- Tässähän on sanomattakin selvää, että paino on jaloilla. Otetaan vielä pätkä ravia tässä asennossa. Ottakaa harjasta kiinni, jos siltä tuntuu.

- Veronica, rauhallisempi ravi! No, nyt se Blade lähti laukkaan. Siirrä peppua alemmas kohti satulaa ja tee ohjalla pidätteitä. Hyvä! Sitten hallitusti ravia vähän matkaa. Hienoa!

Katselin vielä hetken kärsiväisiä leiriläisiä, kun he jalat maitohapoilla pyllistelivät jalustinhihnojen varassa.

- Okei! Istukaa alas ja antakaa jalkojen valua alas vapaina. Hevosille pitkät ohjat. Loppukäynnit voitte tehdä kentällä tai maastossa!

Loviisa:

"Mihin me ollaan menossa?" Lina kysyy epätietoisesti.
"Kohta se selvii! Oottakaa nyt vaan" Elli komentaa.
Kuljemme hienossa jonossa kohti heinävinttiä.
Kukaan ei tiennyt mihin olimme menossa. Nousemme rappuset ylös ja huomaamme siellä Jossun ja Jaakon.
Lattialla on kysymyksiä ja kummallisia vehkeitä.
Tarjoiluakin on.
"Moikka kaikki!" Jossu ja Jakko tervehtii meitä.
"Me ollaan järkätty teille tämmönen tehtävärata! Teijät jaetaan pareihin!" Jaakko selostaa.
"Sitten otetaan skaba parien kesken!"
Arvomme parit ja minun parikseni tulee Elkku.
"Jee me voitetaan" sanon Elkulle. Elkulla on varmaan kova kestäminen minun löpinöissäni, vaikka hän naureleekin.
Olemme kaikki jännittyneitä kun odotamme tulevaa.
Menemme pisteet läpi. Ensimmäisessä pisteessä pitää arvata silmät kiinni, mikä heppamainen esine on kyseessä. Toisessa on tietokilpailukysymyksiä. 3. pisteessä pitää koota suitset mahdollisimman nopeasti. Neljäs tehtävä on tuunata keppari. Siinä mä oon haka, ajattelen. Viides ja viimeinen pulma on aika hassu: yhdistää oikeat jutut oikeisiin heppoihin. Siinä testataan, kuinka hyvin tunnemme Seppeleen hevoset, esim. yksi lause on "olen tallin pienin ja ehkä riehakkain" ja se pitää osata yhdistää oikeaan Seppeleen heppaan. Arvaatteko jo, kuka on kyseessä?
"Aloitetaanko jo?" Elli kysyy.
"JOO!" kaikki huutaa yhteen ääneen.
Jokainen pari menee eri pisteelle. Me aloitamme tietokilpailusta.
"Ja aika alkaa NYT!" Jaakko karjaisee.
Alamme vastata kysymyksiin.
"Mikä on maailman pienin hevosrotu?" minä luen.
"Falabella!" Elkku kiljaisee.
"Hiljaa ettei muut kuule!" hyssytän ja kirjoitan samalla lappuun "falabella".
Jatkamme vastaamista mahdollisimman nopeasti. Osa kysymyksistä on tosi vaikeita, esimerkiksi mitä liikkeitä kuuluu vaikea B-kouluohjelmaan. Elkku on hyvä tässä hommassa, vaikka emme osaakkaan kaikkea. Mutta eivät varmaan muutkaan.
Olemme vastanneet kaikkiin 10 kysymykseen kun aika loppuu ja pitää vaihtaa pistettä. Menemme seuraavaksi suitsien kokoamiseen.
"Ja aika!" Elli kirkaisee.
Alamme kokoamaan suitsia nopeasti.
"Elkku! Mikä tää remmi on?" kuiskaan Elkun korvaan.
"Se on turparemmi!"
"Aa, nyt mä hokasin" sanon ja laitan remmin oikeaan paikkaan.
"Vielä ohjat ja valmista on!" Elkku huutaa.
Aika loppuu samassa kesken.
"Meiltä puuttui yks napsaus" huokaisen.
"Aina ei voi voittaa" Jaakko tokaisee.
Emme yhtään ehdi katsoa muita pareja, kun tehtävärata menee niin nopsakasti. Minun ja Elkun kepparista tulee hassu. Sillä on vinot silmät ja pitkät korvat niinkuin aasilla, eikä pää pysy kepissä millään. Mutta ei se haittaa!
Kohta tehtävärata onkin loppu. Elli, Jaakko ja Jossu laskevat pisteet yhteen ja julkaisevat voittajan.
"Kisa oli kyllä tiukka mutta voiton vei Hannah ja Lauren puolella pisteellä! Palkinnoksi he saavat Artsilta ravikyydin."
"Tää oli kyllä tosi hauskaa!"
Sitten alamme mässytellä kaikkia mahdollisia herkkuja. Jäimme pitkäksi aikaa vintille puhumaan poneista, kummituksista ja pojista. Onneksi Jaakko oli jo lähtenyt, eikä kuullut poikasalaisuuksia!

Torstai

Istunnan hyödyntäminen maastossa

Olin röyhkeästi pöllinyt Toivon vetohevoseksi leirin maastolenkkiä varten. Jossulla oli kiireitä ja tarvitsin jämerän ja rauhallisen suokin pitämään leiripoppoota asioissa. Maastolenkki olisikin hieman pitempi reissu: palaisimme vasta huomenna takaisin ratsastuskoululle. Olin vuokrannut Artsin raviradan tilat ja rantasaunan käyttöön täksi illaksi ja yöksi, joten vaihtelua olisi tiedossa.

Jaakko piteli Toivoa, kun järjestelin porukkaa riviin.

- Minun jälkeeni tulee heti Lina ja Humu. Sitten Pipsa, Kata, Lynn, Lauren, Veronica, Loviisa, Johku, Elkku ja viimeisenä Hannah.

- Reitti on pitkä ja vaihteleva. Muistakaa käyttää kaikkia istunnan mahdollisuuksia, että hevosilla olisi helpompi kulkea. Ravi on aina kevyttä ravia, laukka mieluiten kevyessä istunnassa. Ylämäissä noustaan hivenen pois satulasta ja nojataan eteen, paino jalustimilla. Alamäissä nojataan taakse, paino taas jalustimilla. Vaikeissa maastoissa antakaa ohjaa ja tarpeen mukaan siirrytään kevyeeseen istuntaan.

Porukka nyökkäsi hilpeänä. Hyppäsin Toivon selkään ja maiskautin hevosen liikkeeseen. Katsoin vielä rypistynyttä karttaani, johon olin punaisella tussilla piirtänyt reitin.

Ensimmäiseksi käännyimme kantojen peittämälle pienelle polulle, joka vietti ylös kalliolle.

- Keskittykää hakemaan hyvä tasapaino kevyessä istunnassa, antakaa pitkä kaula hevosille, pitäkää painopiste keskellä hevosen selkää.

Toivo allani kulki tottuneesti ja maastovarmasti. Puikkelehdimme hetken metsässä, kunnes tulimme pian metsätielle. Kevyessä ravissa jatkoimme matkaa. Pellon viertä kaarsimme kohti maastoesterataa.

- Halukkaat voivat hypätä muutaman matalan esteen esteradalla. Emme kuitenkaan koko rataa käy läpi.

Maastoesteradan muutama ensimmäinen este oli helppoja tukkiesteitä ja kaatunut puukin taisi olla joukossa. Nostin Toivolla laukan ja liitelimme helposti pieneten esteiden yli. Kun kaikki olivat hypänneet, tarkistin vielä, että kaikki olivat hengissä ja jatkoimme matkaa kesantopellolle.

Kesanto kasvoi tähän aikaan kesästä epämääräistä ruohikkoa ja sen pohja oli muhkurainen. Nevoin ratsastajat taas kevyeeseen istuntaan, jotta hevoset saivat etsiä jaoilleen vapaammin tukevat sijat pellon kuhmuraisesta multapohjasta. Pellon jälkeen siirryimme pienehkölle polulle, joka kiersi Zardan tallia ja päätyi Liekkikalliolle.

Kallioille kiivettiin käynnissä, vaikka osa hevosista yritti riistäytyä laukkaan. Kalliolla lepäsimme hetken poistumatta hevosen selistä ja pidimme juomatauon. Ilma oli iltapäivän auringon täyttämä ja leiriläiset sekä hevoset kiilsivät hiestä.

Jatkoimme matkaa pienehkölle metsätielle. Tiesin, ettei tällä tiellä juuri ollut liikennettä, joten otimme reipasta laukkaa. Toivo laukkasi innokkaasti, mutta pehmeästi ja missään vaiheessa ei tarvinnut pelätä, että ruuna olisi karannut altani.

Olin edellisenä iltana käynyt merkitsemässä tielle merkin, josta käännyttiin sankkaan metsään. Metsän kautta pääsisimme kyläkaupalle, josta tytöt saisivat ostaa herkkuja iltaa varten.

Vanhassa kuusimetsässä oli suhteellisen mukava kulkea. Sammaleinen ja hämyinen tunnelma kahmaisi meidät hetkeksi. Hevoset kävelivät varjoisassa metsässä virkeästi ja jokainen sai hakea omaa reittiään. Pian ihana metsä loppui ja kauppa siinsi pienen pellon takana.

Tytöt olivat innoissaan, kun pääsivät shoppailemaan. Kata innostui ostamaan ison läjän sipsejä ja suklaata. Ihmettelin, mihin tyttö aikoisi tunkea ostoksensa.

Hyppäsimme ratsujemme selkään ja jatkoimme kohti Pihlaniemeä. Aurinko alkoi jo hieman painua, kun ravailimme pieniä metsäteitä pitkin. Viimein tulimme Artsin tallille vievälle tielle ja otimme hevoset käyntiin. Ohjasimme hevoset raviradalle, jonka keskelle Artsi oli pystyttänyt muutaman pienen lanka-aitauksen. Jaoimme hevoset niihin, ja lähdimme saunalle valmistautumaan hauskaa illanviettoa varten.

Perjantai

Lina:

Kaikki havahtuivat. Anne oli saapunut sisään kattilankansia paukutellen.
"Haluan vielä nukkua!" Veronica ja Kata marisivat yhteen ääneen.
"Ylös vain kaikki!" Anne huudahti hyväntuulisesti poistuen huoneesta.

Kaikki olivat kerääntyneet alas syömään Unen pöpperössä kaikki söivät kutienkin melko vauhdikkaasti aamiaisen.
"Ratsastamme aamupalan jälkeen rakaisin tallille." Anne sanoi.
"Eikö muuta?"Pipsa ihmetteli.
"Käymme kyläkaupan kautta." Anne jatkoi.

Kaikki menivät aamupalan jälkeen satuloimaan leirihoitsunsa.
"Lopera tuo näykkkiminen!"Pipsa murahti Cassulle.
"Onneksi mä sain Humun! Se on niin kiltti yleensä!" sanoin ja nostin ratsuni selkään satulan.

Pian kaikki olivat valmiita.
"Mikä on järkkä?" kysyi Hannah Tiian selästä.
"Minä, Veronica, Elkku, Kata, Lynn, Hannah, Lauren, Pipsa, Lina, Loviisa ja Johku." Anne luetteli.

Järjestäydyimme ja jono nytkähti liikeelle. Jokainen nautti auringosta ja maisemista.
"Missä Artsi oli?" Hannah, hiljaisuuden rikkoen.
"Miten niin?" Anne kyysi hämmästyneenä.
"Nokun se ei ollu siel aamulla..." Hannah vastasi.
"Se kai oli ajamassa niitä ravureita..."Elkku epäili.
"Varmaankin." Hymisin Humun selästä.

Pian alkoi näkyä asutusta.
"Tuolla on kyläkauppa!" Johku hihkaisi Alman selästä.
"Jes!" kaikki huudahtivat kuorossa.

Kaikki laskeutuivat hevosten selästä.
"Okei teemme näin:" Anne aloitti.
"Kaikki ottavat parin. Kun toinen parista käy kaupassa toinen pitää omaa ja parin hevosta kiinni. Kun pari saapuu kaupasta vaihdatte." Anne jatkoi.
"Okei!" Kuului suurimman osan suusta, kun taas osa alkoi jo kuiskia pareja hakien.

Kun parit olivat muodostuneet alkoi odottelu että pari saapuisi kaupasta.
"Ääh... En mä jaksa!"Lauren mutisi.
"Olisit vai halunnut ekana kauppaan?" Elkku kysyi.
"Jep!" Lauren vastasi.

Pian suurin osa saapui kaupasta ja hevosenpitäjät vaihtui.
"Liinu!" parkaisi pian Veronica.
Kaikki kääntyivät ja näkivät Liinun laukkaavan autotietä kohti.

Kaikki alkoivat juosta Liinun perässä. Hässäkässä unohtui että samalla kun kaikki lähtivät karkasivat muut hevoset yksin jäätyään.

Anne saapui kaupasta ihmeissään kun ketään ei ollut saapunut. Nähtyään pihan täynä juoksevia leiriläisiä ja karanneita hevosia hänen suunsa loksahti auki.
"Mitä tapahtui?" hän sai sanottua.
"Nokun Veronican Liinu karkas nii me mentiin perään..." Aloitin selittämään. Olin saanut jo Humun kiinni.
"Niin sit muutki karkas ku me unohettii ne..." Loviisa jatkoi puolestani. Hänkin oli saanut oman ratsunsa kiinni.
"Miksi alunperin kaikki menitte Liinun perään?" Anne ihmetteli.
"Kun se meni autotietä päin!" Loviisa vastasi.

Kaikki hevoset saatiin viimein kiinni.
"Kenen pitäisi vielä käydä kaupassa?" Anne kysyi..
Pari kättä nousi ylös joten he lähtivät kauppaan.

Kkun kaupassa oli käyty, nosutiin taas hevosten selkään ja lähdettiin ratsastamaan rauhallisesti kohti tallia.

Talli näkyi jo kauvempana.
"Kun saavumme tallille kukaan ei hoida vielä hevosta." Anne sanoi.
"Miksi?" kysyi Kata.
"On vielä kenttä tunti." Anne vastasi.

Viimeiset silaukset istuntaan