Ilman satulaa -viikonloppuleiri

Ohjelma

Perjantai

Lauantai

Sunnuntai

Osallistujat

Effi - Blade: tarina - kuva
Ellu - Humu: tarina - kuva
Loviisa - Pampu: tarina - kuva
Metta - Sikke: tarina - kuva
Pipsa - Laila: tarina - kuva
Reega - Liinu: tarina - kuva
Sara - Aksu: tarina - kuva

x x x x x x

Kuvamaksut:

x x x

Perjantai

Koulutunti

Tunnin runko:

Lämmittely 15 min.
Harjoitusravityöskentelyä 20 min.
Pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa 15 min.
Laukkatöskentelyä 20 min.
Jäähdyttely 20 min.

Kommentit:

Effi ja Blade

Efillä oli tunnin alussa vaikeuksia saada kuuma Blade kuulolle. Tyttö liukui selän puolelta toiselle tamman ravatessa selkä jäykkänä. Effi onnistui kuitenkin pienesti keventämään selässä, ja se rauhoitti Bladea. Mustan tamman tasainen laukka sai Effinkin rentoutumaan ja lopputunnista yhteistyö sujuikin jo paremmin.

Ellu ja Humu

x Humun pompittava ravi on todella vaikea istua satulankin kanssa, joten Ellu sai todella keskittyä, että pysyi Humun kyydissä. Pohkeenväistö käynnissä sujui aika hyvin, vaikkakin Ellun istunta oli sen verran jäykkä, että Humu ei täydellisesti liikettä suorittanutkaan. Ravissa väistöstä ei oikein tullut mitään. Laukkassa Ellu ja Humu menivät vain ympyröillä, koska Humu alkoi olla tunnin lopussa aika hermostunut.

Loviisa ja Pampula

Loviisa ja Pampula ovat ilmeisesti aiemminkin harjoitelleet satulatta ratsastamista. Kaikki askellajit sujuivat hyvin ja Pampula vaikutti Loviisan otteisiin tyytyväiseltä. Pohkeenväistössä liike sujui paremmin oikealla, vasemmalle mentäessä Pampula työnsi hieman lapaa edelle.

Metta ja Sikke

Siken levässä selässä on helppo ratsastaa ilman satulaa. Metalla oli hieman vaikeuksia keventää ja hän tuppasi puristamaan liikaa polvillaan Siken kylkiä. Harjoitusravissa Metta pysty pitämään jalat paremmin rentoina. Laukassa Sikke innostui liikaa ja suorilla urilla olikin parempi ottaa laukkavoltti uran keskellä. Näin Sikke pysyi aisoissa.

Pipsa ja Laila

Pispa on selvästi tottunut ponin askeliin. Ison hevosen liitävät askeleet yllättivät kokeneen tytön ja hän joutui tunnin alussa jopa pitelemään harjasta kiinni, jotta olisi pysynyt harjoitusravin aikana selässä. Pipsa sai käyntityöskentelyssä Lailaa jopa muotoon, mutta heti raviin siirryttäessä Pipsa jännittyi niin, että Laila painoi kaulan pitkäksi ja korvat luimuun.

Reega ja Liinu

Tämän kaksikon yhteistyö sujui hyvin. Reega osaa selvästi ratsastaa suomenhevosia, jotka vaativat selkeitä pohje- ja ohjasapuja. Pohkeenväistössä Liinu loisti, eikä laukkakaan sujunut hullummin. Erinomaista!

Sara ja Aksu

Tunnin ainoa tippuminen nähtiin, kun Aksu ryntäsi kiitolaukkaan heti tunnin alussa. Helle oli ilmeisesti saanut ruunan hermoilemaan, ja saralla kesti lähes koko tunti, että hän sai ponia kuulolle. Lopputunnin laukkatyöskentely sujui jo rauhallisemmin, kun Aksu oli hikoillut ylimääräiset energiat pihalle.

Iltanuotio

xIllan hämärtyessä grillailtiin vielä nuotiolla ja pelattiin hauskoja pelejä. Pipsa kävi vielä Lailan kanssa pienellä jäähdyttelyllä tunnin jälkeen, ja huikkasi tytöille liittyvänsä heidän seuraan tuota pikaa.





Pipsa:

Ihaillen katselen tummaa tammaa, sen ylvästä olemusta ja elegantteja liikkeitä - täysin eri luokkaa kuin oma Sikke-ponini. Vaihtelu pulleaan vuononhevoseen näiden kahden jäljellä olevan päivän ajan olisi varmasti hyväksi, sillä viime tunti oli näyttänyt arvailujeni olevan totta - ison puoliverisen liikkeet olivat tuntuneet jättimäisiltä ja harjoitusravissa istuminen oli ollut yhtä pomppimista. Olihan Laila toki muutenkin täysin erilainen kuin pehmeäliikkeinen ja jääräpäinen Sikke. Läsipäinen tamma oli ihana ratsastaa, se kulki omalla moottorilla muttei kaahottanut, sekä se kuunteli ratsastajansa apuja ja istuntaa kokoajan kuuliaisesti.

“Mitäs sie tykkäsit Lailasta?”, Effin sanat pudottavat minut takaisin maanpinnalle.
“Oli se kyllä tosi kiva, vaikka ravissa pompinkinihan holtittomasti”, virnistän tytölle. “Entäs Blade?”
“Se oli kyllä alussa ihan kun duracel-pupu”, Effin kasvoille syntyy pieni hymy. “Mutta sellasista hevosista mie tykkäänkin, tummista ja tulisista.”
Naurahtaen käännyn rapsuttamaan riimunnarun päässä laiduntavaa Lailaa.
“Tää Laila on kyllä ihana, hakisin heti sitä hoitamaan jos vaan ois aikaa”, huokaisen nyhtäen ruohoa maasta. “Mutta, onneks miulla on Sikke.”
“Onnekas”, vaaleaverikkö tönäisee minua. “Joka tytöllä ei ookkaan omaa ponia.”
“Mutta meidän Pipsalla, oma poni o-on”, virnuileva Sara laulaa takaamme. “Tulkaas, nii mennään käymän nuotiolla, Anne on jo siellä”
“Jeps, mie käyn vielä vähän kävelemässä tän kanssa”, hymyilen kepeästi nykäisten hieman riimunnarusta saadakseni tamman unohtamaan maukkaan ruohon.

Reippain askelin hevonen kävelee vierelläni, minun kuunnellessa pimentyneen illan rauhallisia ääniä. Pikkulintujen laulu oli vaiennut ja jostain kaukaa kuului yksinäisen koiran vaimeaa haukuntaa.
Puut huojahtelevat hiljaa ja pieni hyttynen ilmestyy korvanjuureeni inisemään. Illan viileys tuntuu ihanalta jo monta päivää paahtaneen helteen jälkeen.

“Eikö ookkin mukava ilta?”, rupattelen tammalle vilkuillen samalla ympärilleni. Melkeimpä huomaamattani olimme kulkeutuneet vähän matkaa maastopolkua pitkin. Laila höristää korviaan ja jännittyy hetkeksi, mutta rentoutuu taas hieman.
“Äh, turhaan sie mitään jänöjä pelkäät”, totean hiljaa puoliveriselle. “Senkin jänishousu”
Vielä jonkin matkaa käveltyämme käännymme ympäri, kulkien rauhallista vauhtia takaisin päin. Tallilta kuuluu vaimea hirnahdus, johon Laila vastaa.
“Huomenna oot sitten kiltisti, eikös juu? Hyvä, se on sovittu sit”, jutustelen sille pistäen rivakammin tossua toisen eteen. Itikoiden lauma oli kasvanut ja niiden rasittava ininä saa kylmät väreet kulkemaan selkääni ptikin. Tallirakennusten ja tarhojen tullessa viimein näkyviin huokaisen helpotuksesta, suunnaten Lailan kanssa “heppatarhalle” päin.

Tarhalla ohjaan Lailan sisään aitaukseen, varoen samalla päästämästä muita nelijalkaisia ulos sieltä. Hetken rapsuttelen tammoja, kunnes kipitän muiden luo nuotiolle, josta kantautuu iloista naurua.

“… Ja siinä mie vaan makasin maassa hekottaen”, Metta päättää tarinansa leveä virne kasvoillaan. Ellu ja Saara nauravat mahat kippuralla Loviisan takoessa käheästi yskivää Reegaa.
“Noh, älkääs nyt kuolko nauruun”, Anne hymyilee iloisesti. “Ketkä kaikki haluu makkaran?”
“Minää”-huutojen kuoro täyttää hetkeksi ilman, naisen jakaessa makkarat ja tikut kaikille halukkaille. Vesi kielellä tungen kepin päässä töröttävän makkaran loimuavien liekkien ääreen.
“Mitä me tehhään huomenna?”, Reega vilkaisee kysyvästi Anneen.
“Myö mennään liekkijärvelle, jossa sitten syyään kunnolla kaikkia herkkuja ja uitetaan hevosia”, nainen myhäilee. “Huomenna pääsee sitten kanssa saunomaan”
“Tykkääks Laila uimisesta?”, käännän katseeni makkarasta nuotiota kohentavaan naiseen.
“Joo, ei se nyt ihan yhtä kova vesipeto oo kun Liinu, mut kyllä se tykkää polskia veessä.”
“Entäs Blade?”
“Sikke ainakin rakastaa vettä!”
“Aksu kanssa”

Iloinen puheensorina lakkaa hetkeksi kaikkien ryhtyessä syömään makkaroitaan. Omani oli paistunut melkoisen tummaksi, mutta maistui kyllä erinomaiselta. Jälkiruuaksi ahmimme vielä jäätelötuutit, ryhtyen jakamaan ilman satulaa-kokemuksia.
“Mie tipuin kerran sähkölangan päälle”, virnistän. “Sattu kyllä ihan kivasti”
“Miepäs tipuin kerran tuolilta kun olin nousemassa sen päältä selkään”, Effi hihkaisee. “Oli kyllä selkä sen jälkeen kipee”
“Nii joo, kerran Aksukin pukitti ja….” Sara aloittaa muistelunsa.

Lauantai

Vaellus Liekkijärvelle

Lähdimme matkaan ennen puolta päivää. Johdin joukkoa Riinan kanssa. Jaakko oli autolla vienyt rannalle eväät, joten meidän ei tarvinnut kantaa mitään tavaraa mukanamme.

Alkumatka sujui leppoisasti käynnissä ja pieniä ravipätkiä kokeillen. Hevoset olivat virkeitä ja käskin jokaisen pitää harjasta kiinni heti, jos siltä tuntui. Laukkasuoralla laukkasimme pareittain; minä Pipsan ja Lailan kanssa. Muut parit olivat Metta ja Ellu, Sara ja Loviisa sekä Reega ja Effi. Onneksi kukaan ei tipunut, eivätkä hevosetkaan kisailleet keskenään.

x Saavuimme Liekkijärven rantaan. Jokainen sai taas pareittain uittaa hevosiaan muiden syödessä eväitä. Liinusta kuoriutui oikea vesipeto ja se ei olisi halunuut siirtyä viileästä vedestä helteiselle rannalle sitten millään.



Kun salaatit ja patongit oli tuhottu, syötimme vielä hevosille tuoretta ruohoa rannan tuntumassa. Sen jälkeen lähdimmekin palailemaan kohti tallia. Paluumatkalla kiipesimme Liekkikalliolle ihastelemaan kesäisiä maisemia.

x Kun pääsimme taas peltotielle, lähti Blade yhtäkkiä ryöstämään. Onnkesi Effia sai Bladen pysähtymään ja jäi odottelemaan muita. Loppumatka sujui hevosten hikoillessa helteisen auringon alla.




Loviisa:

Talutan Pampulan ulkona olevalle puomille. Tänään menemme vaellukselle. Harjaan ponia samalla jutellen muiden tyttöjen kanssa.
Haen Ellun kanssa suitset.
”Eilen illalla oli kyllä niin huippua!” naurahdan Ellulle.
”Niin olikin, se Reegan, Pipsan ja Metan keksimä laulu oli ihan paras”, Ellu selostaa.
Otamme ponien suitset ja suuntamme sitten taas muitten luo. Sujautan Pampulalle kuolaimet suuhun.

Lähdimme Liekkijärveä kohden jonossa. Eväät söisimme Liekkijärven rannassa. Alkumatkalla kävelimme ja välillä ravasimme.
”Aksu on kyllä mun unelmien heppa!” Sara kertoo.
”Bladekin on ihan kiva vaikka kyllä Rensu paras on”, Effi toteaa.
”Kohta tulee laukka suora, haluutteko laukata?” Anne huutaa kärjestä.
”Tottakai!” kaikki huutavat.
Meidät jaettiin pareihin. Minä sain parikseni Saran. Anne ja Pipsa menivät edellä ja me muut tulimme sitten vuorotellen perässä. Pian meidän vuoro tuli.
”Noniin Pampula”, sanoin ja annoin laukkapohkeet samalla maiskauttaen.
Tamma lähtee laiskasti laukkamaan. Pompin Pampun selässä. Nyt maali jo näkyy ja laukkaamme täysillä sinne. Sara ja Aksu tulivat hetken meitä ennen. Lopuilla ratsukoilla sujuu hyvin eikä mitään ikävää satu.

Saavumme Liekkijärvelle.
”Nyt voitte uittaa heppoja pareittenne kanssa!” Anne huutaa.
Ekana uittamaan menee Reega ja Effi. Sillä aikaa me muut syömme eväitä.
”Nam kun on hyvää!” minä mumisen suu täynnä eväsleipää.
”Seuraavat voi mennä uittaa”, Reega sanoi.
”Mennäänkö me?” Sara kysyi minulta. ”Joo!”
Nostin housujeni lahkeita etteivät ne kastuisi uiton aikana. Aluksi Pampula ei ollut oikein innokas menemään veteen mutta hetken jälkeen se uiskenteli jo innolla.
”Sähän ihan tykkäät!” sanoin ponille.
Hetken päästä kun kaikki olivat uittaneet hevosensa ja syöneet mahansa täyteen oli lähdön aika.
”Käydään kattoo Liekkikalliolla maisemia!” kuului takaa joku huutavan.
Menimme katsomaan maisemia ja ne todella olivat hienot.
”Ooh, vähän siistii!”

Jatkoimme matkaa peltotielle. Siellä Blade hermostui ja lähti laukkaamaan, Effi sai kuitenkin tamman pysäytettyä eikä mitään onneksi sattunut.
Loppumatka meni rattoisasti jutustellessa hevostenkin ollessa jo melko uupuneita.

Launatai-ilta, Ellu:

Heittäydyin Humun selästä alas ja puuskahdin. Olin väsynyt, mutta vaellus oli ollut todella hauska – tosin mikäpä ei olisi hauskaa Seppeleessä. Ei ole huonoja opettajia tai ikäviä ihmisiä. Katsoin vieressäni seisovaan tammaan hetken. Humu katsoi minua kuin kysyen jotakin. Muut matkalaiset valuivat jo tallia kohti. Taputin Humua kaulalle ja hymyilin.
- Eiköhän mekin sitten siirrytä lepäilemään, tähtipää, sanoin. Hapuilin käsiini tamman ohjat ja lähdin taluttamaan Humua kohti aittaa.
Käänsin Humun oikein päin karsinassaan ja sujautin suitsien tilalle riimun naruineen päivineen. Harjailin tamman nopeasti läpi. Lähdin taluttamaan tammaa kohti pesukarsinaa. Juuri kun olin astunut talliin sisälle, huomasin pesukarsinalle jonottavan porukan.
- Phuuh! Mä olen Reegan jälkeen sitten, meen huilimaan pihalle siksi aikaa että vapautuu, ähkäisin.
Kuulin jonkinlaista hyväksyvää mutinaa lähtiessäni taluttamaan tammaa ulos. Kiinnitin Humun puuhun kiinni ja istuin viereiselle aidalle. Pyyhkäisin hikeä otsaltani. Jopas oli kuuma ilma. Toisaalta ihan hyvä niin, minua hirvitti jo hieman edessä olevan talven pakkaset. Vuodenajat sen kun kärjistyy. En kestäisi enää yli kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Joskus on tullut harkittua ihan kunnolla ulkomaille muuttoa. Ehkä joskus kaukaisuudessa.. paitsi että muualla ei ole suomenhevosia joten ehkä ei.

Olin niin uppoutunut omiin ajatuksiini etten huomannut ajan kulua. Oli jo hiukan hämärämpää. Reega huikkasi tallin ovelta suihkuttelevansa nyt Liinun, että päästään sen jälkeen. Vasta hetken päästä tajusin jonkun puhuneen minulle, mutta Reega oli jo hävinnyt tallin ovelta sen syövereihin. Hyppäsin aidalta. Humu katsoi minua laiskasti ja nyhti ruohikosta hieman lisää purtavaa.
Irroitin Humun puusta ja vetäisin hellästi tallille päin. Humu hörähti ja nyhti vielä hieman ruohoa pienistä ruohotupsuista matkaevääksi.
Tähtipää löntysteli perässäni suu jauhaen. Astuessamme talliin Reega oli juuri siirtymässä Liinun kanssa pois pesukarsinasta.
Huuhtelin Humun nopeasti ja huitaisin ylimääräiset vedet veks. Kävin viemässä tamman takaisin takatarhaan huilailemaan ja kuivattamaan ilta-auringossa vedet.

Hyppelin leirintämökkeihin ja suoraan huoneeseen, johon leiriläiset olivat kokoontuneet rupattelemaan. Istuuduin ja kerjäsin heti itselleni karkkia. En tiedä karkit olivat, mutta näytti menevän jokaisen leiriläisen naamaan.
- Älkääs ahmiko liikaa, possut, Anne naureskeli ja nappasi itselleenkin hieman.
- Sauna on ihan kohta lämmin, ja sitten on iltaruoka. Sen jälkeen voitte ahdata itsenne vaikka täyteen karkkia, Anne sanoi ja poistui huoneesta ”okei” -huudahduksien saattelemana. Siirsin katseeni ikkunasta pihalle.
Kohtapuoliin lähdimme jo saunomaan.
Iltapala maittoi enemmänkin kuin hyvin, vaikka karkkia olikin mennyt ensin. Seppeleläisten kanssa aika ei ainakaan kävisi koskaan tylsäksi, tuumin yhtyessäni nauruun muiden kanssa Annen repäistyä hauskan vitsin ruokapöydässä.

Sunnuntai

Estetunti

- Aloitetaan reippaalla ravilla. Ei tarvitse keventää! huudahdin.

Leiriläiset olivat kokoontuneet kentälle ja kävelleet jo tovin pitkin ohjin. Olimme Jaakon kanssa rakentaneet kentälle useita esteitä, joita olisi määrä hypätä. Ilman satulaa siis.

- Pitäkää puolipitkät ohjat ja muistakaa rennolla istunnalla myötäillä hevosten liikkeitä.

Useat hevoset olivat taas täpinöissään ja ratsastajilla oli työ ja tuska pitää niitä kurissa samaan aikaan, kun he yrittivät pysytellä kyydissä mukana.

- Tulkaa aina välillä tämä puomisarja, osoitin kuuden puomin muodostamaa jonoa. - Ohjia voitte ottaa jo paremmin tuntumalle.

Hevoset alkoivat lämmetä. Reega sai Liinun kulkemaan puomit hyvässä, rytmikkäässä ravissa. Humukin liikkui Ellun alla mallikkaasti.

x Sikke oli laittanut Metan alla käsijarrun päälle ja Metta sai jo ravissakin käyttää reippaasti pohkeita. Aksu sitä vastoin ryntäili taas päättömästi ja käskinkin Saraa antamaan ponille enemmän ohjaa ja istunnalla vaikuttamaan enemmän liikkeeseen.

- Aloitetaan esteet, sanoin, kun hevosia oltiin lämmitelty parikymmentä minuuttia. Ensin vaikka Pipsa ja Laila, voitte tulla tämän 40-senttisen!

Iso hevonen heittäytyi laukkaan ja Pipsa ratsasti sitä rohkeasti esteelle. Pipsa liukui hieman kaulalle alastulossa, mutta pysyi kyydissä. Seuraavan vuoroon tulivat Effi ja Blade. Musta hevonen liisi kauniisti esteen yli Effin tarratessa tiukasti harjaan.

- Erinomainen ylitys, Effi! kehuin. Samassa pilviseltä taivaalta kuului jyrähdys ja Aksu säntäsi kiitolaukkaan. Muutaman sekunnin päästä vettä alkoi sataa kaatamalla.

- Siirrytääm maneesiin! huusin ja menin avaamaan portin. Kun porukka oli maneesissa, tajusin, että koko estekalusto oli joko kentällä tai sen laidalla. Soitin kännykällä Jaakolle ja pyysin häntä tuomaan muutamia heinäpaaleja ja puomeja maneesille, jotta tunti voisi jatkua.

x Hevoset olivat täpinöissään kovasta ukkosesta ja otimmekin esteitä rauhallisessa ravissa. Loviisan ratsu Pampula ei salamoinnista häiriintnyt, vaan hyppäsi esteitä yllättävän hienosti. Muutamien hyppyjen jälkeen aloitimme jäähdyttelyn. Kiitin oppilaita hienosta tunnista ja leiristä. JOssu tarjoilisi leiriläisille vielä välipalan, ja sitten he pääsisivätkin kotiin lepäilemään raskaan viikonlopun jäljiltä.

Estetunnin jälkeen, Sara:

Viikonloppuleiri oli nyt lopussa. Me leiriläiset talutimme hevoset talliin viimeisen tunnin loputtua. Otin rautiaalta pikkuponilta suitset pois ja tarjosin kädestäni porkkananpuolikasta. Rankan viikonlopun jälkeen Aksu kyllä hyväksyi tarjouksen, se nappasi herkun suuhunsa silmän räpäyksessä. Poni haisteli kättäni ja totesi että enempää ei ollut tarjolla joten lopulta se tyytyi rapsutuksiin ja kehuihin.
Samalla muistelin nyt jo lopuillaan olevaa leiriviikonloppua. Se oli ollut erilainen, kuin muut leirit. Se ehkä johtui Aksun käyttäytymisestä, olin yhden tunnin aikana tehnyt ainakin miljoona pidätettä. Poni oli ryntäillyt päättömästi tuhatta ja sataa joka tunti. Mutta tällaiset päättömät pikkuponithan parantavat ratsastajaa, opettavat pidättämään. Aksu oli kuitenkin semmoinen kakara, ettei sitä voisi tuomita energisyytensä takia. Olipas hän ainakin oma itsensä!

" Taidanpas Akseli irtojuoksuttaa suo kentällä joku päivä, saatpas purkaa energiaas vielä enemmän, jos siihen on kerran tarvetta..!", selitin ponille joka höristi korviaan kuunnellakseen, jos sana porkkana olisi juuri sujahtanut suustani sen korviin.
Aksu oli selvästi nauttinut vedessä kahlaamisesta kun kävimme lauantaina uittamassa hevoset. Maastossa poni oli tyytyväinen ja rauhallinen mutta Liekkijärven rannan nähdessään se olisi halunnut pulahtaa samantien järveen.
Estetunnilla osasin odottaa samanlaista kaahottamista kuin koulutunnillakin. Ja olin oikeassa, poniruuna yritti viedä minua ympäri kenttää. Viimevuonna helle ei muistaakseni saanut tällaisia reaktioita aikaan. Se päätön kana taisi heittää yhdet pukitkin tunnin aikana.

Jätin Aksun juomaan karsinaansa ennen laitumelle menoa. Kävelin hoitajahuoneeseen missä muut tytöt jo höpöttelivätkin leirin kokemuksista. Kävelin kaapilleni ja avasin Aksun hoitopäiväkirjan mihin kirjoitin kaiken ylös. Tuntui että sivut alkaisivat pian loppua, jos en tiivistäisi tarinoitani sivuun tai pariin. Muut tytöt suunnittelivat hevostensa ulos viemistä ja sanoin meneväni hoitamaan Aksun edellisenä viikkona tulleen hankauman, minkä oli aiheuttanut sen ärsyttävä joustovyö. Nappasin helosan -rasvapurkin mukaani ja lähdin pikkuponin luo.

Akseli oli hieman epävarma kirkkaansinisestä purkista mutta kun vihdoinkin sain rasvakerroksen hankauman päälle, Anne tuli kyselemään leiriviikonlopun tunnelmia:
" Mitäs sä olet mieltä leiristä? Aksupaksusta taisi tulla ralliponi, vai?"
" Oli kyllä hauskaa, vaikka Aksu nyt olikin tommonen.. Siitä tais kuoriutua raviponi, mä taidankin kokeilla sitä kärryjen eteen joku päivä! ", vastasin.

Lähdimme viemään hevosia laitumelle. Kertoilimme vielä vähän kokemuksia ja humoristisia hetkiä. Monetkohan naurut tällä leirillä oli koettu? Todella monet. Ja uusia kokemuksia oli tullut jonkin verran. Aksukin paljasti sisäisen raviponin luonteensa viikonlopun aikana.
Ja niimpä tämä raviponi nyt ravasi täyttä vauhtia kavereidensa luo, lihottamaan itseään vielä lisää ennen kesäloman loppua!