Toukokuiset laukkakisat 2012
Seppeleen hoitajille ja hevosenomistajille avoimet laukkakisat järjestetään sunnuntaina 13.5.2012 Artsin ravitallin raviradalla.
Ratsastaja osallistuu kilpailuun omalla tai hoitohevosellaan. Raviradalle siirrytään ratsastaen ja lähtö tallilta on klo 9:00. Kisojen lähtöryhmät päätetään osallistujien selvittyä.
Osallistua voi kahdella tavalla tai molemmilla:
Piirrä kuva sinusta ja ratsustasi suunnittelemissasi ja ompelemissasi jockey-asusteissa. Osallistumisesta saa merkin:
ja paras asuste palkitaan spessulla!
Kirjoita tarina koskien laukkakisoja. Tarinan ei tarvitse (mutta saa) sijoittua kisojen päivälle, kunhan se sivuaa kisoja jollain tavoin .Osallistumisesta saa merkin:
ja paras tarina palkitaan spessulla!
Kuvat ja tarinat palautetaan Annelle 12.5.2012 mennessä yksityisviestillä tallipostissa (vastaaottaja admin)
Lopuksi varsinaisille laukkakisoille arvotaan voittajat!
Osallistujat:
Mirri - Tiia: Merkki OK + Spessu tulossa!
Inkeri - Siiri: Merkki OK + Spessu tulossa!
Pipsa - Sikke: Merkki OK + Spessu tulossa!
+ kuvitteellisesti muitakin
Piirrokset:
Tarinat:
Pipsa:
"No matter how slow you go, so long as you don't stop"
Tekisi mieli laulaa jotain ihanan kesäistä iskelmäkappaletta, mutten kehtaa Seppeleläisten letkan tallustellessa ympärilläni. Olo täydellisen kesäinen; aurinko paahtaa selkääni, lehtipuiden kapeille oksille on ilmestynyt jo kirkkaan vihreät, pienet silmut ja linnut sirkuttavat. Sikke astelee allani joutuisin askelin, minun istuessa totaalisen pää tyhjänä siinä. Vaikka matkaa ravitallille päin oltiin taitettu jo pidemmän aikaa, tuntui minun pääni olevan vieläkin aivan tyhjä. Koko ilta oli mennyt minun pyöriessä tallilla järjestelemässä kisoihin tarvittavia varusteita ja kun Anne oli viimein komentanut minut kotiin, olin kerrannut vielä aikatauluja ja jännittänyt kuin ekaluokkalainen ensimmäistä koulupäivää. Aamulla jännitys oli kadonnut täysin, kun olin viimein sisäistänyt kisojen olevan ihan pikkujuttu. Vain pieniä perhosia vatsassa oli jäljellä, nekin lähinnä koskivat sitä, kuinka kovaa me pääsisimme. Karmeat kuvitelmat siitä kuinka matelisimme maaliin kuin etanat konsanaan olin hylännyt jo aikoja sitten, sen verran laumasielu Sikke oli ettei se jäisi yksin köpöttelemään, vaan painelisi kyllä muiden perässä.
Paljon päänvaivaa minulle oli tuottanut myös pukeutuminen, mutta olin päätynyt laittamaan kypäräsilkkini, sekä Sikelle siihen sopivan huovan. Naamiota ponille en ollut löytänyt, mutta emmeköhän me ihan uskottavalta silti radalla näyttäisi.
Saavuttuamme raviradalle olemme jo lämmitelleet ravissa, laukkaa olisi tarkoitus ottaa radalla. Sikke tuntuu hyvin eloisalta, se kulkee korvat pystyssä ja haluaisi mennä reippaampaa.
“Ootas vähän”, mumisen ponille ohjaten sen raviradan sisäradalle. Hellästi pyydän sen raviin, rauhoitellen tammaa kevennykselläni. Hetken ravailtuani istun alas harjoitusraviin, josta nostan laukan. Annan vuonohevosen laukata pitkänä, pitäen temmon rauhallisena. Lämmiteltyäni sitä kunnolla laukassa ja vielä sen jälkeen hieman ravissa, hiljennän sen takaisin käyntiin ja annan taas pidemmät ohjat.
Raviradan radio on saatu viimein päälle, sen soittaessa suomalaista iskelmää.
“Miten pitkään on vielä kisan alkuun?”, kysyn raviradan reunalla seisoskelevalta Metalta.
“En oikein tiiä, semmoinen kymmenen minuuttia suurin piirtein kai”, tyttö vastaa hymyssä suin.
“Viititkö pittää Possua jos käyn hakkee juomista kahviosta?”, totean. “Voin tuua siullekki jottain”
“Tottakai”, tyttö hymyilee rapsuttaen ponia otsasta.
“Jaffa siulle?”, puhisen jalkautuen maahan.
“Kuten aina”
Juotuani Coca-Colani ja ponkaistua takaisin selkään, koittaa meidän luokkamme pian. Perhoset vatsassa alkavat räpytellä entistä kiivaammin, minun pyrkiessä rentoutumaan.
Lähtö koittaa pian, eikä aikaakaan kuin pari ratsukkoa minun lisäkseni ravaa jo rinta rinnan kohden lähtöviivaamme. Otan parempaa tuntumaa, Siken liikkuessa energisesti eteenpäin. Kun lähtöviiva on ylitetty, ampaisee poni käskystäni laukkaan. Pyrin hyvään tasapainoon kevyessä istunnassa, antaen ponin juosta niin kovaa kun sen jaloista lähtee. Radan penkat vilahtelee ohitsemme, minun ohjatessa tamman sisäradalle. Poni korskahtelee, kiihdyttäessään vauhtia entisestään. Kisa on tiukka ja hevosten järjestys vaihtelee koko ajan; hetken ajan olemme hännillä ja sitten olemmekin taas kärjessä.
Maaliin saavumme hurjalla vauhdilla, leveän virneen kohotessa kasvoilleni.