Palaa edelliselle sivulle

Kesäkuun 2008 Kohokohdat

Kohokohdat-sivulle on valittu menneen kuun parhaimmistoa. Valinnat perustuvat tallin väen ehdotuksiin ja perusteluihin. Lopullisen valinnan tekee Anne. Piirrustuksille ja tarinoille ei ole annettu mitään kummempia sijoituksia.

Piirrustukset

Piirtäjä: Sastu, Kuva: Anttu
Anne: Kekseliäästi toteutettu paint-kuva. Hevonen näyttää sympaattiselta ja piirtämisen tekniikka on hauska.




Piirtäjä: Magnet, Kuva: Humu karkuteillä
Anne: Mukava taphatumakuva, jossa on huumoria mukana. Värisävyt sointuvat kauniisti toisiinsa.
Chao: Tosi hienosti toteutettu ja komea kuva, jossa hauska ja kesäinen tunnelma.


Piirtäjä: Dreamer, Kuva: Blade
Anne: Jännästi väritetty kuva. Hevosen ilme on iloinen, mutta muuten värisävyt tuovat mieleen synkän metsän, sammaletta ja sen sellaista. Piirroksessa on käytetty hyvin taiteellista rohkeutta. =)
Sastu: Jotenki vaa tykkäsin.


Hoitotarinat


24.-25.06.08 Ongelmia vol. 1&2

Ongelmia vol. 1

- Mä vihaan sua! Parkaisen itku kurkussani. Paiskaan auton oven kovaa kiinni, ja päätän, että kotiin en menisi, en tänään. Vikkelästi lähden juoksemaan tarhoille. Kaikista oli tullut ääliöitä, vanhempani aikoivat viedä minut jonnekin keskellä korpea sijaitsevaan mökkiin moneksi viikoksi. Pelkkä ajatuskin yökötti, en pääsisi moneen viikkoon tallille. Ei, sitä en antaisi tapahtua, ei ikimaailmassa.

Päättäväisenä marssin sisälle talliin, jossa hoitajia on kertynyt Marin karsinan luo. Kiinnostuneena lähden hipsimään muiden luo, ja Juulin siirtyessä pujahdan tämän viereen.

- Voi kun söpö, henkäisen ihastuneena nähdessäni pienen mustan orivarsan seisomassa huterasti pitkillä jaloillaan.

- Sait sä kyllä tosi komean varsan, Maikku juttelee Marille. Käännyn ympäri, ja minut valtaa taas sama apea tunne, kaikki tuntui ärsyttävältä, paitsi eläimet.

Tunnen kännykkäni alkavan täristä. Suljen puhelimen, ei huvita puhua kenenkään kanssa. Viskaan reppuni oleskelutilaan ja lähden tarhoille, napaten riimunnarun ja riimun matkaani. Ulkona ilma on entistä apeampi, tihkuttaa hiljaa ja taivas on synkkä, tänään olisi luultavasti sadetta luvassa. Shetlanninponi lähestyy hiljaa luokseni, ja hörähtää. Taputan tammaa kaulalle, ja päätän, että menen mökille vain kuolleen ruumiini yli. Naurahdan, enhän minä kuolleena voisi mennä mökille.

Tamma katsoo minuun ihmetellen ja tönäisee minua turvallaan. Sujautan riimunnarun tammalle ja kiinnitän riimunnarun riimuun ja silittelen sitä hetken.

- Joo joo, mennään sisälle, puhelen ponille, joka haluaisi olla jo sisällä. Kiltisti se lähtee kulkemaan vierelläni, ja pian saavumme talliin. Kuuntelen hiljaista kavioiden kopinaa ja hevosten vaimeita hirnahduksia. Hoitajia tallissa ei käytävällä harhaile, moni on luultavasti katselemassa tai taluttamassa pari minuuttia sitten alkaneella tunnilla.

Karsinassa päästän Pampulan irti, ja nappaan karsinan oven vierestä sinisen harjapussin, josta nakkaan harjan, jolla alan rauhallisin vedoin harjata. Pian tamma olikin jo puhdas, ja nojaudun poniin hiukan. Halaan sitä, ja jälleen kerran totean sen ihanuuden.

- Hyvä tyttö, kuiskaan hiljaa ponille.

- Mökillehän mä en niin pitkäks aikaa mene, jatkan suukottaen sen otsaa.

Pian palaan karsinan luo satula ja suitset mukanani.

- Pipsa! Tuntilistohin on tullu muutos, kun tuo Siiri ei tukkaan talutustunnille, joten Pampula tulee sen sijasta, Anne tiedottaa. Huokaisen syvään, nyt olisi ollut maastoreissu paikoillaan.

- Anne! Monelta se tunti on? Huikkaan vielä kauemmas kerenneeltä naiselta.

- 17.00, tämä vastaa hymyillen.

- Ja kello on nyt 16.46, tämä lisää vielä.

Lasken satulan tamman selkään ja liikutan sitä taaksepäin, jolloin satula on oikealla kohdalla. Lasken varovaisesti satulavyön alas, ja kiinnitän sen löysälle, mutta niin, että satula pysyy paikoillaan. Laitan vielä suitset, ja ihmettelen, miksi saan aina talutettavaksi tunnille ratsastajan, joka ei ikinä hoida ratsuaan, mutta toisaalta se oli hyvä juttu, sain hoitaa Pampulan usein kaikessa rauhassa.

- Noniin, alkakaa tulla, Anne komentaa tallin ovelta, ja lähden taluttamaan ponia ulos muiden perässä, kohden kenttää. Käännän tamman kaartoon Pikun viereen, ja katselen kuinka Anne jakaa hevosia. Joillekkin saamansa poni tai hevonen oli pettymys, jonkun kasvot taas paistoivat ilosta saadessaan selvästikin haluamansa pollen. Pampulan ratsastaja oli ihminen, joka selvästikin kuului niihin onnellisiin hevosjaoista, ja poni olikin ratsastajalle sopiva, joka oli lyhyt.

Neuvon tytölle, kuinka jalustimet vedetään alas ja satulavyö kiristetään, ennen kuin autan ratsastajan selkään.

- Noniin tytöt, kävelkää siinä vieressä, riimunnaruu ei tarttee laittaa kiinni, Anne neuvoo, ja lähden hiljalleen kulkeman ponin vieressä. Tunti kuluu nopeasti, ilma on mukavan viileä.

Tytön laskeuduttua ratsailta neuvon hänelle, kuinka jalustimet nostetaan ja satulavyö kiristetään, minkä jälkeen tyttö häipyy äitinsä kanssa jonnekin. Pikun perässä lähden taluttamaan tammaa kohden harjauspuomia, jossa alan riisumaan varusteita. Hoidettuani Pampulan teen päätöksen, en menisi kotiin, ei tänään.


Ongelmia vol. 2

Säpsähdän hereille kuullessani läheltä kolinaa.

- Missä hitsissä mä oon? Joudun hetken miettimään, ennen kuin välähtää, olen Seppeleen oleskelutilassa. Säpsähdän uudelleen kuullessani alakerrasta hiljaista mutinaa.

- Murtovarkaita! Säikähdän ja alan etsimään puhelintani, mitä ei kuitenkaan löydy mistään. Kuulen oven aukenevan naristen, ja nappaan ensimmäisenä silmiini sattuneen tavaran, tyhjän Coca-Cola pullon.

- Täällä on joku, kuulen ovelta mutinaa, ja täysiä paukautan ovelle tullutta murtovarasta limpparipullolla.

- Apuaa! Murtovaras! Kuulen tutun karjaisun ja räpsäytän valot päälle.

- Lilly! Mitä sä täällä teet? Töllötän päätäänsä pitelevää tyttöä.

- Pipsa! Elli sanoo ihmetellen. Luon virnistyksen.

- Sori Lilly, luulin teitä murtovarkaiksi, pahoittelen tytölle, joka irvistää hassusti.

- Millä sä oikein paukautit? Tyttö kysyy ihmetellen.

- Limupullolla, alan hihittää.

- Mulle tulee varmaan iso kuhmu, Lilly uikuttaa päätään pidellen, saaden minut ja Ellin nauramaan.

- Mitä täällä tapahtuu? Vasta heränneen näköinen Anne kurkistaa oleskelutilan ovelta hiukset pörröllä.

- Se on pitkä juttu, lausahdamme kaikki kolme yhtä aikaa.

- No alkakaas kertoa, Tallin omistaja naurahtaa haukotellen, ja meidän ei auta kuin alkaa kertoa, mistä kaikki alkoi, ja mihin kaikki päättyi.

- Moi tyttö, tervehdin hiljaa hörähtävää shetlanninponia. Silitän haukotellen sen turpaa. - Ääh, pittää soittaa kottiin, jatkan puhellen ponille, ja kaivan äsken löytämäni kännykän taskustani, ja näppäilen siihen kotinumeron.

- No moi, aloitan hiljalleen puhelun.

Saatuani puhelun viimein loppuun, käännyn hoitoponiini päin. Jatkan ponin silittelyä. Kiinnitän riimunnarun riimuun, jonka laitan reippaasti tammalle. Sen jälkeen lähden ponia taluttaen kohti tarhaa, jossa pari muuta ponia kirmaakin jo vihertävällä nurmikolla. Ruoho tuntuu viileältä paljaita jalkojani vasten, kylmältä, mutta silti mukavalta. Painan kasvoni ponin harjaan ja suukotan sen otsaa.

Ihaillen katson tarhassa pukittelevaa ponia, joka kääntyy minuun päin hirnahtaen. Vihellellen lähden riimunnarua pyöritellen kohti tallia, jossa laitan riimunnarun paikoilleen. Vauhdilla kipaisen käymässä hakemassa kottikärryt ja talikon, joilla käyn karsinan kimppuun.

Karsinan siivous sujuu hetkessä, sillä tamma on suurimman osan ollut tarhassa, kuten karsinakaverinsa, Siirikin. Pesen vielä juoma- ja ruoka-astiat, minkä jälkeen kaikki on valmista. Vielä puhtaat aluset, minkä jälkeen pääsenkin jo hakemaan Pampulaa tarhasta iloisesti hyräillen.

- Nyt mennään pienelle kävelylle tyttö, puhelen iloisesti hörähtävälle tammalle.

- Voisin ostaa sulle uuden riimun, sanon tammalle mietiskellen. Tamma kuin vastaa kysymyksen pärskähtäen. Annan Pampulan hiukan syödä vaaleaa voikukanlehteä, ennen kuin jatkamme matkaa. Edessämme alkaa jo siintää liekkijärven ranta. Aurinko on alkanut laskea, saapuessamme rantaan.

Istahdan istumaan viilenevälle hiekalle katsomaan auringonlaskua, taputtamaan ponin kaulaa. Poni pärskähtää, auringonlaskuun ja katsoo taivaaseen. Mieleeni nousee vaikea kysymys, johon kukaan ei osaa vastata. Näkisinkö Sipen ja Kamun vielä?

Huokaisen syvään. Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta en taida olla siitä itsekkään varma.

Anne: Koukuttavasti kirjoitetut 2 tarinaa. Hyvin kuvaillen kirjoitettu tavallisista ongelmista ja suruista. Tarinoista tulee hyvin esiin, että Pampula on Pipsalle tärkeä.

Kohokohdaksi tarinaa ehdotti myös Nana.

26.06.08 Hormonit hyrrää?

Suin autossa inhottavasti jo silmille asti valuvaa kuontaloani ojennukseen, mutta turhaan. Huokaisin syvään ja mietin että joko menisin pian parturiin tai ostaisin hiuspannan tallia varten.. Lopulta annoin otsatukkani valahtaa silmieni yläpuolelle. Hiukseni olivat muutenkin yksi musta pörrö. "Miksi hitossa edes peilailen ennen talliin astumista...?" aloin miettiä ja väänsin taustapeilin takaisin omaan asentoonsa. Nousin ylös autosta ja vilkuilin ympärilleni.. "Hyvä!, Ei silminnäkijöitä.."

Hiippailin talliin ja nappasin Topin riimun mukaani. Vilkuilin samalla otsatukkani alta Jaakkoa joka vihelteli parin karsinan päässä talikko kädessä. Kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitäni joten hiivin takaisin ulos.

-Noh? Mitäs täällä hiippaillaan?, Anne hihkaisi tullessaan vastaan.

-SSSSsssh!, vastasin ja lähdin hölkkäämään laitumille. Tunsin selässäni Annen kaiken tietävän ja samalla pöllämystyneen ilmeen.

Puolessa välissä matkaa aloin hihittämään itsekseni ja sitten jo räkätin yksinäni laitumen reunalla. 19veee ja pälyilee ja kyräilee näin.. Ei herranen aika!

Kun naurultani pääsin suoristautumaan pujottelin lankojen välistä laitumelle ja pyydystin Topin sieltä sitten. Rapsutin pikkumiehen otsaa ja lähdin taluttamaan sitä sisälle. Suoristin selkäni ja moikkasin Jaakkoa joka tuli vastaani tupakka-askia kaivaen. Hän mumisi jotain syöpäkääryle huulillaan ja nosti kätensä.

Laitoin Topin käytävälle ja aloin puhdistaa sen karsinaa sillä Jaakko ei ollut kerennyt vielä sinne asti. Pyllistelin kottareiden kanssa kun äkkiä tunsin voimakkaan läväytyksen takapuolellani ja perään kuului iloinen

-Tiukka tavaraa saa lyödä!

Katsoin Jaakkoa silmät pyöreinä saaden miehen nauramaan ja jatkamaan matkaansa. Tunsin punan nousevan poskilleni joten suorastaan syöksyin talikon kanssa karsinaan.

Putsasin karsinan ennätysvauhtia ja sitten katsoin Jaakkoa haastavasti. -No herrahan varmaan auttaa nuorta neitoo hädäs, kun noi kottarit on jo aika täynnä..

-Juu! Toki!

Katsoin kuinka miehen selkä katosi lantalan suuntaan ja aloin sitten harjaamaan Topia.. Tai siis meinasin alkaa, mutta harjapakin kohta käytävällä oli tyhjä. Läppäisin itseäni otsalle ja hain pakin satulahuoneesta. Nyt vasta pääsin harjaamaan Topia ja harjasinkin sitä sitten oikein kunnolla.

Kun ori kiilteli lähdin viemään sitä ulos. Menimme tällä kertaa taas kentälle sillä siitä pääsisi nopeemmin sateensuojaan jos tulisi ukkoskuuro.

-Tää on juoksutusliina.., Sanoin Topille ja se nuuhki liinaa innokkaana.

Kiinnitin liinan tänää vasta riimun ja huomenna tai ylihuomenna laittaisin kapsonin päähän.

-Koitetaan vähän saatko jujusta kiinni!

Päästin liinaa vähän löysemmälle ja Topi lähti kulkemaan kauemmas.

Kun olin antanut tarpeeks periksi niin vedin hellästi jolloin Topi tuli takaisin luokseni suoristumisen sijaan. Nauroin pikkuisen hölmölle ilmeelle ja päätin vaihtaa liinan riimunnaruun ja koittaa huomenna ihan oikeilla varusteilla.

-Käynti!, sanoi napakasti ja vedin riimusta. Topi lähti kävelemään rinnallani.

-Ravi!, sanoin ja lähdin hölkkäämään.

-Kääääynti!, sanoin taas ja vedin riimusta. -Seis!

. Kun tätä alkoi toistamaan kauan aikaa niin pian Topi sisäisti käskyt. Kehuin pikkumiestä kovasti ja halasin sitä sitten.

-Siä oot niin hieno! Oon niin ylpee susta pikkunen...

Kun Topi osoitti että lääppiminen sai loppua lähdin viemään sitä talliin, äkkiä joku avasi kentän portin. Jaakko. -Sehän meni hienosti!

-Siis... Mit.. Olit...Olitsä kattomas?

-Joo.. Silmä lepää.. Molemmissa!, Jaakko sanoi silmää iskien. Jäin haukkomaan henkeäni ja sitten kiikutin Topin talliin. Hymy pyrki huulille väkisin ja tunsin kuinka minulle tuli äkkiä lämmin olo.

-Miks noin ilonen naama?, kysyi Oona kun kävelin talliin ja hymy oli repiä suupieleni.

-Ei mitään... Erikoista.., hyrisin tyytyväisenä ja aloin taas harjata Topia karsinassaan.

Hyräilin samalla biisiä "Oikeesti" ja sain monia kummastuneita katseita joille vain väläytin hymyn ja kohautin olkiani.

Kun ori taas kiilsi vein sen laitumelle jossa se laskeutui heti piehtaroimaan.

-Senkin sika.., mumisin hellästi varsalle ja katselin sen menoa. Pian muutkin yhtyivät sen seuraan ja pian kolme varsaa kieri kosteassa ruohikossa. Piehtaroinnin jälkeen lähti hurja juoksukilpailu käyntiin kohti laitumen ääripäätä.

Anne: Tarina, joka hymyilyttää heti alusta lähtien. Rosin ja Jaakon säpinöitä on muutenkin hauska seurata tarinasta toiseen. Topin hoitokin etenee sulavasti näissä tarinoissa.

Sastu: Ehdottomasti ykkönen! Sai hyvälle tuulelle!

8.06.08 Eräretki

"BRNGH" sanoi moponi.

"Hajoat aina kaikista huonoimpaan aikaan!" sanoin kiskaisten kypärän päästäni ja potkaisten mopon kumoon tien poskeen. Nyt kuului vielä pahempaa mölinää, ja pakoputkesta pöllähti musta, paksu savu.

"Varmaan parasta jatkaa matkaa, isä kyllä tulee hakemaan sen pian" köhin ärsyyntyneenä ja jatkoin matkaani. Helpottavinta päivässä oli tämän jälkeen se, että pääsisin ensimmäistä kertaa katsomaan hoitohevostani Ristoa. Hoitsuhan oli aina ollut minulle vain unelma, mutta nyt se oli myös toteutunut unelma.

Tallin pihassa saatoin vain kuvitella, kuinka suloinen Risto olisi. Pääsin onnekseni paahtavasta helteestä viileään tallin suojaan. Aluksi hapuilin toimistoon jotta saisin mopokypärän pois käsistäni. Seuraavaksi päätin etsiä Annen käsiini, eikä siinäkään kauaa kestänyt - löysin hänet alkeistunnin aloittelemisesta kentän laidalta.

"Ai moi Helmi! Sä pääsitkin näin aikaisin tallille" nuori nainen hymyili minulle.

"Joo, miten sen nyt ottaa. Mopo - niinkuin aina - hajosi puoleen matkaan ja makaa nyt siellä tien poskessa.. Tarkoitukseni oli soittaa isälle että hakisi sen, mutta soitankin myöhemmin"

"Ohhoh! Meidän Jaakko voi hoitaa homman, ettei sitä vain varasteta. Eiköhän pieni korjauskin onnistu, että pääset ainakin takaisin kotiin ilman "turhia" soittelemisia" Anne naurahti, ja antoi muutaman ohjeen tuntilaisille.

"No kiva, vaikka onhan tuo ihan normaalia. Onkos muuten miten Riston laita, miten voisin aloittaa?"

"Noh, jos vaikka kävisit ensin katsomassa köriläistä ja sitten vaikka ottaisin sisään harjaukseen. Sen jälkeen voisit vaikka talutella tai juoksuttaa sitä"

"Joo, mä ajattelin etten heti ratsasta, että tutustun ruunaan ensin"

"Ihan hyvin päätetty, ottakaa ensin alkujännitys pois ja edetkää pikkuhiljaa" Anne vielä hymyili minulle, ja sujahti aidan ali keskikentälle jatkamaan tuntia. Hain Riston riimunnarun tallista, ja lähdin hypellen tarhalle.

En voinut muutakuin nauraa, kun pääsin tarhalle asti. Jambo ja Risto ottivat mittaa toisistaan samalla, kun tammat ihastelivat poikien taidonnäytteitä. Jambo voitti Riston miehisen olemuksensa takia, johon tammat olivat aivan lääpällään. Risto ei voinut muutakuin loukkaantua. Koska olin ainoa "rapsuttelija" tarhan vierellä, suuntasi Risto heti luokseni. Ensin se kyllä hieman vierasti ja oli epävarma, mutta loppujen lopuksi nallemaisena tuntihevosena tyytyi siihen, minkä sai. Annoin ruunan ensin haistella itseni, jonka jälkeen rapsutin sitä korvan takaa.

"Hei poika" sanoin matalalla ja ystävällisellä äänensävyllä. Risto hörähti ja painoi päänsä alas aikeissaan nappaista muutama maukas ruohotuppo suuhunsa.

"Älä esitä noin välinpitämätöntä, minusta tulee uusi vakiorapsuttelijasi!" Aivain kuin Risto olisi ymmärtänyt, koska se jumittui heti siihen paikkaan.

"En kuitenkaan mikään murhaaja ole, ja uskon että jos vain sinä tahdot, ja minä tahdon voi meistä tulla hyvä tiimi" ja sen lauseen jälkeen Risto rentoutui, ja oikein tarjoutui kiinni otettavaksi.

"Pääsetkin oikein superpuunaukseen, paljasta parhaat puolesi poika!" naurahdin vielä 'keskustelun' päätteeksi ja napautin riimunnarun lukon kiinni.

Tallissa laitoin Riston kiinni keskelle käytävää, koska itselläni oli siinä varmempi olo. Hain ruunan harjat satulahuoneesta ja aloitin ensin käyden normaalisti läpi koko ponipojan kropan kovalla harjalla. Sitten harjasin pään ja jalat polvista ja kintereistä alaspäin. Kävin myös kainalot läpi, jotta sinne ei jäisi pölyä ja likaa. Sitten siirryin kermanvaaleaan harjaan, jonka selvitin ihan tavallisella show shinella ja hiusharjalla. Kohta olikin poitsu aikamoisessa kunnossa, ja talutin sen takaisin ulos. Kävimme ensin kierroksella heppatarhalla jossa katseet kääntyivät heti työni lopputulokseen. Pussasin Ristoa vaivihkaa poskelle ja kuiskasin sille samalla naurahtaen: "Kukas nyt oli hienoin?" Matkamme jatkui kentän laitaan, jossa alkeistunti oli juuri lopettelemassa.

"No ompas meijän römppä-Eemeli nyt hienona!" Anne sanoi naurahtaen ja avasi kentän portin.

Hymyilin vain, ja jatkoin: "Jees, olihan se pakko laittaa heti ensimmäisenä hienoksi, melkein kisakunnossa! Me lähdettäisiin nyt vähän kiertelemään, jos vain sopii? Seikkaillaan vähän, mutta rajoissa että osataan vielä kotiinkin"

"Joo, tehkää niin"

Kentältä matka jatkui takaisin tarhoille, josta kävelimme leiriläisten asumuksille ja tutkimme hieman paikkoja, kunnes löysimme siiliemon pesueineen. Risto olisi tietysti sosiaalisena pollena mennyt heti katsomaan, oliko pikkuisilla jokin hätänä, mutta päätti kuitenkin olla hieman kauempana siiliemon närkästyttyä ruunan tungettelevuuden takia. Kun vihdoin pääsimme lähtemään mökeiltä, jatkoimme suoraan metsään, jonka toisella puolen oli ainakin tarkoitus olla varsalaidun. Välillä emme enää tienneet, minne mennä mutta onneksi löysimme lopulta varsalaitumelle. Kiersimme laitumen, koska se oli miltei ainoa keino päästä takaisin talleille. En kuitenkaan haluaisi tunkea ori- ja heppatarhan välistä, ettemme jäisi tulilinjalle kinan syttyessä. Lopulta päädyimme "tarhatielle", josta lähdimme köpöttelemään tallia kohti. Nyt vasta Risto näyttelykunnossa olikin - ruunan harjaan oli takertunut oksia, ja karva oli hieman takkuinen metsässä rämpimisen takia. Minustakin löytyi pihkaa, mutaa ja kaikkea mitä maasta vain saattoi löytyä. Tallissa Anne suorastaan räjähti nauramaan. Virnistin vain vastaukseksi ja talutin Riston oikopäätä karsinaan.

"Jaakko hoitaa iltatallin, mutta voit laittaa Riston yökuntoon"

"Yes sir" sai Anne vastauksekseen ennen lähtöään, ja muutama muukin hoitajatyttö jäi vielä laittamaan hevosia yöpuvulle. Harjasin nopeasti Riston, jottei sen tarvitsisi aivan suttuisena jäädä talliin yöksi. Jaakko ilmoitti saaneensa moponi kuntoon.

"Hyvää yötä kultapoju" tokaisin Ristolle rapsuttaen sen otsaa harjan alta, kun Jaakko oli tullut viereeni.

"Ai mitä?" Jaakko kysyi hölmistyneenä.

"Sanoin Ristolle" naurahdin miehen alulle ja suukotin vielä Riston sametin pehmeää turpaa.

Anne: Todella hieno kirjoitus ensimmäiseksi hoitotarinaksi. Helmi on tutustunut Seppeleen paikkoihin, ja tarina tuntuu todelliselta.