Cassun varsa- ja koulutusajan hoitokirja

Cassu

Cassun hoitokirja kesäkuu 2008 -->

Helmikuu - Sari 1 merkintä

Huhtikuu - Wear 6 merkintää

Toukokuu - Mariel 14 merkintää, Wear 4 merkintää

31.5 - Nyt se alkoi -

Pyöräilin iloisesti rallatellen tallia kohti.

- Nyt alkoi kesäloma, sanoin innoissani.

Olin saanut mahtavan todistuksen ja se jos mikä oli ihanaa. Äiti ei aluksi pitänyt ideastani, että lähtisin tallille tänään, mutta mun on pakko nähdä "pikku" Cassu poika.

- Moi Anne!

- No terve Mariel! Taisit saada huippu todistuksen kun olet nuin innoissasi?, Anne kysyi naurahtaen.

- Joo sain tosi hyvän, vastasin ja lähdin viemään kamppeitani vintille.

Vintillä oli hiljaista, ei ketään missään tuumasin ja avasin reppuni ottaen sieltä uuden super pehmeän sianharjas-bodyharjan.

- Tämä on Cassulle, sanoin pyöritellen käsissäni uutta harjaa.

Otin harjan ja lähdin rientämään Cassun ja Renin tarhalle päin.

- Moi Cassu, tervehdin hyväntuulisesti oria, joka tuli minua tarhan portille vastaan.

- Otappa siitä, sanoin ja kaivoin taskusta porkkanan.

Cassu rouskutti porkkaanaa tyytyväisenä ja sai tarha kaverinsa Renin myös tulemaan portille herkkkujen toivossa.

- Ei mulla ole sulle mitään Reni.

Pyydystin Cassun tarhasta ja talutin sen omaan aitta karsinaan.

- Katsos mitä toin sulle, näytin orille uutta harjaa.

Cassu nuuhki harja ja rupesi hankaamaan päätään harjaa vasten.

- Taidat pitää siitä, totesin tyytyväisenä.

Otin muutkin harjat esille ja rupesin harjailemaan Cassun tummaa turkkia. Cassu oli koko harjauksen ajan kiltisti aloillaan, eikä yrittänytkään mitään temppuja.

- Hyvä poika, kehuin Cassua.

Laitoin Cassun riimuun riimunnarun ja lähdin taluttamaan Cassua tarhojen luonta lähtevälle maastopolulle.

- Eikö olekkin ihanaa kun on kesäloma ja näin ihanan lämmin ilma, rupattelin Cassulle.

Ori nuuski ilmaa kiinnostuneena ja tarkkaili läji puissa laulevia lintuja. Kävelimme hiekkatietä jonkun aikaa, myös ravissa etenimme joku sen matkan. Saavuimme suurelle vihreälle niitylle, jossa kävin ruohon sekaan maaten ja annoin Cassun syödä tuoretta ruohoa. Katselin kuinka pilvet lipuivat hitaasti taivaan kannen yli. Makasin varmaan puolituntia nurmella ennen kuin nousin ylös ja jatkoin matkaa Cassun kanssa.

Etenimme matkaa ravissa ja yhdessä mukavan suoralla tien pätkällä annoin Cassun laukatakkin. Ori nautti maasto retkestä täysin siemauksin.

Pian näin tallin edessämme ja muita tallille ilmestyneita innokkaita hevosen hoitajia. Talutin Cassun tarhan portille ja pysäytin orin. Halasin Cassua pitkän aikaa ennen kuin avasin portin ja annoin Cassun mennä tarhaan nauttimaan ihanasta päivästä.

- Mariel ja sydämmenvaltaaja Cassu-

30.5. - No, cold today -

Aurinko paistoi kirkaalta taivaalta ja lämpötila oli jo 20 astetta. Makoilin Cassun ja Renin tarhan vieressä vihreällä nurmella yhdessä Oonan kanssa.

- On tämä elämä niin ihanaa, Oona totesi.

- Niin on, kun huomenna loppuu koulukin, totesin hymyillen.

- Luuletko saavasi hyvän todistuksen, Oona kysyi.

- Luulisin, olen kyllä niin paljon raatanut hyvien numeroiden tähden, sanoin huokaisten.

- Niin, mäkin, Oona vastasi ja nousi istumaan nurmikolle.

- Pitäisikö lähteä harjailemaan Cassua ja Reniä, Oona kysyi katselen ori poikia.

- Kai joo, totesin väsyneenä ja nousin seisomaan.

Otin riimunnarun ja nappasin Cassun tarhasta.

- Cassu on varmaan saanut "auringonpistoksen" kun ei yrittänytkään vastaan, sanoin Oonalle joka yritti saada ori pahastaan kiinni.

Kun Oonankin oli saanut Renin kiinni, sidoimme orit tarhan aitaan kiinni ja lähdimme hakemaan harjoja sekä varusteita.

Nappasin harjapussin aitalta ja sitten kipitin nopeasti Oonan perään.

Tallissa Dreamer harjaili mustaa Bladeä hyräillen tuttua kappaletta, joka soi radiossa kymmenen kertaa päivässä. Moikkasin Dreameria ja jatkoni sitten matkaani satulahuoneeseen. Otin Cassun varusteet ja suuntasin kulkuni takaisin tarhalle johon Oona oli jo ehtinyt palata.

Oona oli kovaa vauhtia jo harjailemassa Reniä, kun minä vasta aloittelin Cassun harjaamista.

- Onneksi heposista ei lähde näin kesällä niin älyttömästi karvaa, totesin helpottuneena vilkaistessani Cassun karvapeitettä.

Oona nyökkäsi ja rupesi puhdistamaan Renin kavioita. Minäkin putsasin Cassun kaviot heti, kun sain orin turkin harjattua. Laitoin Cassulle suitset ja satulan ja sitten lähdin köpöttämään kypärä päässä maneesia kohti.

Maneesissa Chao juoksutti Riinaa mutta sanoi juuri lopettavansa Riinan kanssa. Chao antoi Riinan Evelle ja katsoi pari valjakon perään hetkisen ennen kuin kipitti minun ja Cassun luokse.

- Toivottavasti tänään menisi viime kertaa paremmin, Chao sanoi muistellen viime kertaista ilma lentoani.

- Toivotaan parasta, pelätään pahinta, vastasin Chaolle samalla kun laskin jalustimet alas.

Laitoin jalkani jalustimeen ja ponnahdin pehmeästi orin selkään.

- Cassu ei enään turhia hötkyile satulaan noustaessa, Chao totesi.

- Ei niin, vastasin ja kiristin vielä satulasta käsin satulavyötä.

Chao antoi ohjien olla ja laittoi vain juoksutusliinan lukon suitsien kuolairenkaaseen kiinni.

- Voit pitää nyt ohjista kiinni, Chao sanoi talutellessaan Cassua oikeanlaiselle ympyrällä. Pian Chao oli suuren ringin keskellä ja käski Cassun raviin. Cassu ravasi pitkin vielä vähän kankein askelin.

- Oletko valmis laukkaan, Chao kysyi.

- Joo, vastasin ja annoin Cassulle reilummin ohjaa.

Chao pyöräytti juoksutusraippaa ja Cassu nosti laukan, vastalaukan.

- Pruu, Cassu raviin, Chao käski.

Cassu otti raviin ja sitten taas laukkaan.

- Nyt se menee oikeaa laukkaa, Chao sanoi tyytyväisenä.

Laukkasimme pari kierrosta, sitten Chao pyysi Cassun raviin ja siitä sitten käyntiin. Cassu venytti kaulaansa oikein pitkäksi ja viskoi päätänsä ylös ja alas.

- Cassu lopeta!, sanoi orille antaessani sille ihan pitkät ohjat.

Chao pysäytti Cassun ja sanoi: - Tämä puolen tunnin harkka saa nyt riittää, ei saa hommasta mennä maku.

- Niin, vastasin ja laskeuduin Cassun selästä. Nostin jalustimet ylös sekä otin suitset pois Cassun päästä ja vaihdoin riimun orin päähän. Chao otti Cassulta satulan ja minulta orin suitset ja vei ne maneesin katsomon laidalle roikkumaan.

- Tehdään vielä yksi pikku harjoitus, Chao sanoi.

- Mikä?, kysyin kiinnostuneena.

- Rakennetaan yksi este ja jahdataan Cassu sille, silloin Cassun pitäisi niin kun hypätä, Chao selitti.

- Okei.

Pian olimme raahanneet puomeja ja este tolppia katsoman vastakkaiseen päähän.

- Rakennetaan 30cm pysty, Chao ehdotti.

- Joo.

Cassu käveleskeli maneesissa ihmetellen mitä minä ja Chao touhusimme toisessa päässä.

- Valmis, sanoin ja lähdin Cassun luokse.

Otin orin riimusta kiinni ja talutin sen lyhyen sivun päähän. Päästin irti Cassun riimusta ja löin käsiäni yhteen, jolloin Cassu nosti heti laukan ja suuntasi esteelle. Cassu hidasti vauhtia esteelle tulleessaa ja minä pelkäsin sen kieltäytyvän, mutta ei. Ori hyppäsi kevyesti esteen yli ja pysyi vielä koko ajan laukassa.

- Hyvä Cassu riensin syöttämään orille leivän kanttia palkkioksi hienosta suorituksesta.

- Ei hypätä sen enenpää, vaan lopetetaan tähän, kun mullakin on kauhee kiire ostamaan huomiselle vielä juhla asu, kun serkku pääsee ylioppilaaksi.

- Okei sanoi ja lähdin taluttamaan Cassua tarhalle.

Cassu käveli rennosti vilkuillen välillä puolelta toiselle.

- Sä olet paras poika ikinä, totesin Cassulle.

Oonakin oli jo tarhalla purkamassa Reniä.

- Kävittekö maastossa pitkänkin lenkin?

- Ihan sopivan, Oona vastasi.

- Ok, sanoin ja rupesin uutterasti harjailemaan Cassu.

Pian Cassu oli harjattu ja keräilin harjoja harjarepuun, sitten päästin Cassun irti. Cassu lähti heti raviin ja rypesi höristelemään lähi tarhan tammoille.

- Olet Cassu tosi höpsö, mutta silti valtasit oman paikan mun elämästä, kuiskasin sanat, jotka tuuli vei.

- Mariel ja Cassu boy-

29.5. - Jos, minä niin kyllä sinäkin -

Keräilin talikolla Cassun lantakikareita aitta karsinasta.

- Kylläpä näitäkin on taas kertynyt tänne, totesin ja nostin talikolla viimeisen lantakikare ryppään.

Lykkäsin vielä hiukan vajaat kottikärryt päärakennuksen vieressä olevalle ori tarhalle, jossa Cassu oleskeli tänään yksin.

- Moikkeli poitsu!, tervehdin oria, joka tuli minua ihmetellen vastaan.

- Tänään putsaan tämän tarhan, kerroin Cassulle, joka teki tuttavuutta kottikärryjen kanssa.

Keräilin lantakikkareet ensin kasoihinja sitten vasta kottikärryyn.

- Kylläpäs sä olet osannut sotkea perusteellisesti, moitin orille, joka nyt oli kiinnostunut tallin pihalla liikkuviin tammoihin.

Tuuppasin Cassun kauemmaksi portilta, jotta pääsisin viemään kottikärryt pois.

Lykkäsin kottikärryt lantalaan ja sitten takaisin omalle paikalleen, talliin.

- Huomenta Anne ja Jaakko, tervehdin reippaasti hymyillen kahdelle karsinaa puhdistavalle henkilölle.

Huomenta vaan Mariel, Anne tervehti ja lähti lykkämään kottikärryjä seuraavalle karsinalle.

- Voisinko jotenkin auttaa teitä?, kysyin katsoen Annen suuntaan.

- Me kyllä Jaakon kanssa saadaan nämä karsinat kuntoon, mutta vielä tuolla satulahuoneeseen päin mentäessä olisi Pella ja Taiga viemättä tarhaan,kun ovat niin hitata syömään aamu kauroja.

- Okei, mä taidan viedä ne heti, vastasin Annelle iloisena.

Kävelin Pellan karsinan kohdalle. Karsinassa oli nätti pieni kokoinen russ poni.

- Moi Pella lähdetäämpäs tarhalle, sanoin ponille samalla kun kiinnitin riimunnarua tamman riimuun.

Talutin Pellan ponitarhalle jossa olikin jo pari ponia laiduntamassa. Avasin portin ja päästin pienen energisen ponin irti. Pella lähti kävelemään suoraan Pikkun luokse. Pian kuulin askelia selkäni takaa ja näin Annen talutamassa Taigaa.

- Ai sä kerkesitkin tuoda sen jo, totesin Annelle.

- Joo neitille tuli niin kiire, kun jäi yksin talliin, niin pakkohan se oli tuoda, Anne selitti.

- Okei, sanoin ja lähdin oritarhalle päin.

Vislasin Cassulle ja pian ori rynnikin paikalle.

- Tuuppas nyt tänne, puhelin pojalle.

Laitoin riimunnarun kiinni ja lähdin taluttamaan Cassua pää tällille.

- Miksi sä toit Cassun tänne?, paikalle ilmestynyt Kukka kysyi.

- Mä ajattelin pestä sen shamppoolla, vastasin Kukalle.

Kukka nyökkäsi ja lähti ulos moikkaamaan hoitohevosiaan.

Talutin Cassun pesuboksiin ja kytkin orin kiinni. Hain vesiletkun ja valutin vähän, jotta hanasta tulisi haalean lämmintä vettä. Kun vesi letkusta valui vielä kylmää vettä, hain sienen ja hevosshampoota. Otin hanan ja kastelin Cassun lämpimäräksi. Ori steppaili vähän ihmetellen vettä. Sammutin vesi hanan ja levitin shampoota Cassun karvapeitteeseen. Hieroin käsilläni shampoota Cassun harjaan ja häntään, mutta muistin varoa päätä ja ettei shampoota valuisi orin silmiin.

- Nyt vielä kunnon huuhtelu, sanoin ja avasin vesi hanan.

Suuntasin vesi letkulla orin karvapeitteeseen ja katselin kuinka saippua vettä valui norona lattialle. Huuhtelin harjan hännään todella huolellisesti sekä sienellä putsasin silmät ja sieraimet sekä hänän aluksen.

- Olet nyt todella puhdas, sanoin tyytyväisenä työn tulokseen ja olin menossa sammuttamaan vesi hanan, mutta Cassun mielestä minäkin olin kylvyn tarpeessa ja tuuppasi minua turvalle niin että mätkähdin maahan ja vesi hana tietysti minun tuurillani suoraan osoitti minua kohti. Räpiköin maassa hetken kunnes pääsin takaisin jaloilleni ja pystyin sammuttamaan vesi hanan.

- Katso mitä sä Cassu teit, toruin oria joka oli kastellut minut ihan litimäräksi.

Yhtäkkiä lähellä oleva ovi aukesi ja Anne tuli kysymään:

- Mitä ihmettä sä täällä riehut?

Katsoin vaan Anneen ja sitten hän huomasin minun vettä valuvat vaatteet.

- Pesitkö sä Cassun vai pesikö Cassu sinut?, Anne kysyi hymyillen.

- Sekä että, vastasin vähän hölmistyneenä.

Anne rupesi nauramaan ja taisin minäkin vähän itselleni nauraa, niin tyrmistyneen näköiseltä minä näytin.

- Kuivaappa Cassu ja laita sille hikiloimi sekä vie se tarhaan kuivamaan, sen jälkeen kyllä soitat jonkun hakemaan sinut tai kuivattelet itsesi, Anne neuvoi minua.

- Okei, sanoin ja rupesin hikiviilalla vetelemään Cassun turkkia kuivemmaksi vedestä.

Kun Cassu oli kuivattu ja loimitettu lähdin saappaat vettä litisten taluttamaan Cassua takaisin tarhaan.

Oona tuli minua Renin kanssa vastaan, ja hänkin oli menossa tarhalle.

- Mites sulla on tollaset vetimet yllä, Oona kysyi.

- Cassu käytti minua vähän pesulla, vastasin hymyillen.

Oona katsoi minua vähän ihmettellen, mutta ei välittänyt asiasta sen enenmpää. Päästin Cassun Renin perässä irti tarhaan. Orit laukkasivat tarhassa toistensa perässä.

- On ne vaan niin söpöjä, totesimme yhdestä suuusta.

Oona lähti omille teillensä ja minä syötin vielä Cassulle omenan lohkareen ennen kuin soittaisin äidin hakemaan minut pois.

- Mariel ja Cassukainen-

28.5. - Takaisin maankamaralle -

Cassu laukkasi villisti tarhassa hirnuen.

- Tullaan,tullaan!, vastasin Cassun hätä huutoihin.

- Moikka kaveri!, Onko ollut ikävä?, juttelin orille samalla kun rapsuttelin Cassun otsaa.

Otin orin vanhasta jo auringossa vaalenneesta riimunsta kiinni ja talutin Cassun ulos tarhasta.

- Meneppä nyt sinne boksiin, hoputin Cassua, joka ei olisi mielellään mennyt näin ihanan aurinkoisena päivänä sisälle.

Otin Cassun harjapussin ja rupesin sukimaan orin hiekkaista karvapeitettä.

- Oi kamala, kun susta nyt lähtee hiekkaa, kauhistelin pidellen silmiäni kiinni, jotta hiekkaa ei lentäisi silmiini.

Kohta Cassu oli harjattu, kaviot puhdistettu ja jouhet selvitetty.

- Nyt mä haen vielä sun varusteet ja mun kypärän, sanoin Cassulle ja lähdin vauhdilla orin karsinasta.

Tallissa Jaakko tiputteli heinäpaaleja vintiltä ja meinasi tiputtaa yhden melkein mun päälle.

- Varo vähän, huomautin Jaakkoa.

- Sori mä en huomannut sua, Jaakko sanoi suorastaan vahingon iloisena.

- Tiedätkö missä Anne on?, kysyin Jaakolta joka puhdisteli itseään heinistä.

- Toimistossa kai, Jaakko vastasi.

- Kiitti, sanoin ja lähdin jatkamaan matkaani.

Hain vintiltä kypäräni sekä Cassun varusteet satulahuoneesta, sitten koputin kolmesti toimiston oveen.

- Sisään, kuului toimistosta.

Avasin oven varovasti ja näin Annen lukemassa jotain paperia.

- Hei Mariel, Anne tervehti minua.

- Moi!

- Oliko sulla jotain asiaa?, Anne kysyi samalla tutkien papereitansa.

- Joo on. Onko mahdollista että Chao voisi tänään juoksuttaa minua ja Cassua laukassa?, kysyin reippaasti.

-Anne oli hetken hiljaa kunnes vastasi: - No, kyllä se käy, mutta älkää laukatko paljon.

- Kiitos, Anne, sanoin ja lähdin puolta iloisemmin toimistosta hypellen.

- Cassu kulta, kuule tänään mä saan laukata sulla liinassa, kerroin orille uutiset.

Vaihdoin nopeasti riimun suitsiin ja asetin satulan selkään sekä tietysti laitoin kaikki remmit kiinni.

- Vielä itselleni kypärä päähän ja sitten mennään, sanoin Cassulle, joka katsoi minun vauhdikasta menoa ruskeilla silmillään.

Cassukin oli saanut jostain lisä energiaa ja käveli todella reippaasti maneesiin. Chao ei näkynyt missään, mutta tiesin itse vaihtaa ohjat liinaan. Liinan löytäminen oli helppoa, kun olin aikaisemmin katsonut mihin Chao sen laittaa.

- Nyt vielä jalustimet alas ja sitten voisin nousta sun selkääsi, totesin tyytyväisenä.

Odottelin Chaoa valmiina ratsastamaan, mutta Chaoa ei näkynyt missään. Yhtäkkiä joku avasi maneesin oven ja juoksi sisään. Se oli onnekseni Chao!

- Sorin olen myöhässä, Chao puuskutti.

- Joo eipä mitään, sanoin ja ojensin Chaolle liinan pään ja kiipesin Cassun selkään.

Chao ohjasi Cassun oikealle uralle ja käveli itse sitten kauemmaksi ringin keskelle.

- Tänäänkö piti laukata, Chao kysyi innoissaan.

- Joo tänään, vastasin hymyillen.

Pian Cassu ravasi rinkiä pitkin askelin. Otin kaiken tästä hetkestä irti, kaikki eivät pääsisi kouluttamaan nuorta hevosta, ajattelin ja valmistauduin laukkaan. Chao maiskautti ja heilautti raipaa, jolloin Cassu nosti uskomattoman tuntoisen laukan.

Hymyilin kuin Naantalin aurinko niin ihanalta se tuntui, mutta ei Cassu aina kiltti ole. Olin niin laukan hurmioissa, joten Cassu päätti palauttaa minut takaisin maan kamaralle, tekemällä jätti pukin. Sain otteen satulan etukaaresta mutta ei se auttanut. Lensin komeassa kaaressa Cassun pään yli maneesin hiekkaan.

- Pyih, sylin hiekkaa suustani.

- Sattuiko? Chao kysyi.

- Ei, vastasin ja rupesin kapuamaan takaisin Cassun selkään.

- Niin sitä pitää , Chao kehui.

Chao käski Cassun nostaa vielä laukka puoleksi kierrokseksi, jonka jälkeen otimme raviin ja sitten käyntiin.

- Hyvin hän se meni, Chao puhui hihkuen intoa.

- Niin kai, sanoin vähän vielä ymmälläni pudotuksesta.

Chao pysäytti Cassun ja minä loikkasin alas orin selästä. Otin satula pois ja annoin sen sitten Chaolle, joka oli jo vaihtanut suitset tottuneesti riimuun. Otin Cassun riimusta kiinni ja lähdin taluttamaan oria karsinaan.

- Ota siitä ojensin orille porkkanan lohkareen ja loput syötin Cassun uudelle naapurille Sentille.

- Pitää nyt sut vielä harjata, mutta sitten kyllä saat mennä takaisin tarhaan kun tarkenet olla siellä jo 24/7.

Harjasin Cassun nopeasti ja vaihdoin orille minun tuoman uuden vaalean sinisen riimun jossa oli turvalla sekä niskassa pehmike.

- Tiesin että se sopii sulle!, sanoi Cassulle ja otin riimusta kiinni.

Talutin Cassun isolle ori tarhalle ja päästin pojan irti. Cassu ravasi Renin luokse niin kuin monilla muillakin kerroilla.

En jäänyt katselemaan Cassua kauaksi aikaa vaan lähdin puhdistamaan Cassun harjoja sekä varusteita paistavaan auringoon.

- Mariel ja Cassu-

27.5. - Yllättävä uutinen-

Hyppäsin ulos tukahduttavan kuumasta linja-autosta ja lähdin juoksemaan läheisen kesanto pellon poikki Seppeleeseen. Olin pongannut pellon pari päivää sitten ja reitti oli muutenkin huomattavasti lyhyempi kuin tallille johtava "oikea" tie.

Tallin pihalla ei näkynyt ristin sielua. Kävelin tallin tarhoille, jossa Cassukin oli.

- Täällä poika, huudahdin orille, joka ravasi herkkujen toivossa luokseni.

- Siinä ota, ojensi Cassulle kuivanneen leivän.

Ori söi leivän tyytyväisenä ja kääntyi sitten Renin luokse. Tallin pihalla oli tappavan hiljaista. Hevoset eivät hirnuneet eikä pikku linnut laulaneet, kaikki ei ole nyt kohdallaan.

Menin talliin ottamaan asiasta selvää.

Kävelin suoraan vintille sillä uskoin kaikkien olevan siellä.Vintillä oli paljon hiljaista sakkia. Kaikki nostivat katseet minuun, mutta hiljaisuus vain jatkui.

- Mikä nyt on?, kysyin hyvin varovaisesti.

- Etkö sä ole jo kuullut?, Maikku kysyi apeana.

- En, silloin katseeni kiinnittyi ikkunan luona istuvaan tyttöön, se oli Lilly.

- Mitä on siis sattunut?, kysyin uudestaan katsoen Lillyä.

- Ka,Ka, Kamu, sai Lilly sanotuksi.

- Kamu on kuollut, Maikku sanoi.

- Anne löysi Kamun eilen tarhasta, se oli vain maannut maassa ihan hiljaa, silloin Anne oli tajunnut sen kuoleen, joku lisäsi.

Lillyn poskea pitkin valui kyynel ja hän peitti kasvonsa Kamun loimeen.

Voihkaisin ja muistelin miten upealta Kamu näytti hopeisineen jouhineen.

Laitoin tavarani lokerikkooni ja lähdin alas talliin.

Tallissa törmäsin Anneen, joka oli myös todella surullisen näköinen. Tervehdin Annea, mutta se sai riittää, en viitsinyt häiritä häntä sen enenpää.

Kävelin tarhalle ja nappasin Cassun riimunanrun ja pyydystin orin yllättävän äkkiä.

- Sainpas, sanoin iloisena kun sain otteen orin riimusta.

Talutin Cassun ulos tarhasta ja suunnisti sitten orin karsinaan.

Cassu rupesi mutustelemaan heiniä, jotka Jaakko oli aamulla tuonut.

Tartuin harjapussiin ja rupesin harjailemaan Cassua ajatellen samalla Kamua.

- Se oli tosi ihana hevonen, sanoin Cassulle.

Cassussa ei ollut juuri mitään harjattavaa joten pääsin todella vähällä vaivalla.

Hain kypäräni ja Cassun varusteet tallista, sitten rupesin laittelemaan Cassua valmiiksi.

- Huh, kylläpässä nyt pullistelet, sanoin hiki päässä orille joka oli pyöreä kuin potku pallo.

Lopulta sain satulan oikein paikalleen, samoin suitset, sitten suuntasin kypärä päässä maneesiin.

Matkalla maneesiin näin Chaon tallin pihalla ja pyysin hänet mukaan maneesiin.

Chao piteli Cassua sinä aikana kun minä kiipesin orin selkään.

- Nyt on hyvä, sanoin Chaolle.

- Okei, Chao vastasi laittaen liinaa kiinni Cassun suitsiin.

Cassu astui eteen Chaon taluttaessa sitä pienelle ringille, sitten Chao antoi orille enenmän liinaa, jolloin Cassu siirtyi kauemmaksi.

- Mennään nyt vain käyntiä ja lopuksi, mennään ihan vähän ravia, kun on ori niin huimasti edistynyt, Chao sanoi pilke silmäkulmassa.

Nyökkäsin ja yritin rentoutua Cassun selkään. Pian Cassu nosti Chaon käskystä raviin. Ori ravasi pitkin lennokkain askelin maneesin pehmeässä hiekassa välittämättä satulasta tai siellä istuvasta "lisä" taakasta.

- Miltä tuntuu, Chao kysyi.

- Ihan jees, vastasin.

- Hyvä, Chao sanoi tyytyväisenä.

- Kokeillaanko laukkaa?, Chao kysyi vitsillä.

- Ei nyt ihan vielä, vastasin kauhuissani uskoen Chaon puhuvan totta.

- Okei, no tää saa nyt riittää, Chao sanoi samalla kun hiljensi Cassun käyntiin.

Cassu sai kävellä vielä hetken ja sitten tulin alas selästä.

Nostin jalustimet ylös ja avasin satulavyön, sitten nostin satulan selästä. Chao otti suitset pois ja laittoi riimun Cassun päähän.

- Mä otan varusteet niin, ota sää Cassu, Chao sanoi ja lähti avaamaan ovea varusteita kantaen.

- Okei, sanoin ja lähdin taluttamaan Cassua ovelle.

Päästin Cassun karsinaan ja rupesin laittamaan orille hikiloimea minkä Chao oli tuonut minulle.

- Nyt on parempi, totesin tyytyväisenä.

- Saat jäädä nyt karsinaan vähäksi aikaa, kyllä Anne sut yöksi vie ulos, sanoin orille ja annoin sen pehmeälle sametti turvalle pusun.

- Mariel ja kovasti edistyvä Cassu-

26.5. - Ylös, ulos ja lenkille -

- Oi, kun Cassu on niin super sulonen, kun se makaa tuolla lailla, hehkutin Oonalle oria joka makasi tarhassa auringon paistaessa.

- Niin on, mutta kyllä Reni on söpömpi, Oona totesi varmasti.

Kikatimme jutuillemme ja marsimme riimunnarut kädessä tarhaan.

- Reni, poika tuus tänne, Oona kutsui omaa Suomalaista puoliveri oria.

Reni nousi ylös tarhan hiekasta ja sai samalla Cassunkin nousemaan.

Nappassin unen pöppöräisen pojan kossin kiinni ja talutin sen tarhan portille. Avasin portin ja lähdin taluttamaan Cassua sen karsinalle.

Päästin orin riimunnarusta irti ja rupesin harjailemaan Cassun pölyistä turkkia.

- Kylläpäs sä olet sitten likainen, totesin ori pojalle.

Kun Cassun pölyinen turkki oli harjattu ja kaviot putsattu, kiinnitin riimunnarun uudestaan orin sinisen riimun alla olevaan lenkkiin ja lähdin taluttamaan Cassua ulos, jo putsatusta karsinasta.

- Odottakaa meitä, Oona huusi Renin karsinan ovelta.

Odottelimme Cassun kanssa hetkisen, jonka jälkeen Cassu hermostui täysin. Ori riuhtaisi päänsä ylös ja steppaili ympäriinsä.

- Pruu Cassu, odota nyt vähän, toppuuttelin kiihtynyttä oria.

Oona talutti Renin ulos karsinasta ja veti ratsastuskypäränsä päähän.

- Hop, Oona sanoi samalla kun ponnisti Renin selkään.

- Nyt mennään, sanoin ja lähdin taluttamaan Cassua lähimmälle maasto polulle.

Olimme käveleskelleet jo kelloni mukaan melkein 20 minuuttia.

- Nyt ravataan, Oona sanoi ja kannusti Renin reippaaseen raviin.

Minä hölkkäsin Cassun ravatessa pitkin mäntyjen peittämää pehmeää metsätietä. Hetken ravattuani pyysin Cassua hiljentämään käyntiin ja katsoin kuinka Oona jo laukkasi Renillänsä, kävyt kavioiden iskusta sinkoillen.

- Me ei sit mennä tuota vauhtia, sanoi Cassulle joka olisi ollut heti valmis laukkaamaan Renin perään.

Käveleskelimme vielä jonkun matkaa tietä kunnes näin Oonan ja Renin odotellen meitä.

- Siellähän te laiskurit olette, Oona totesi.

- Täällähän me!, sanoin hupaisesti.

- Me käännytään nyt Cassun kanssa, sanoin ja pyöräytin orin ympäri.

- Me mennään vielä pitemmälle, Oona sanoi ja heilautti kättänsä.

Nyökkäsin ja lähdin kävelemään Cassun kanssa takaisin tallille.

Pian näin tallin edessäni ja tunsin kuinka jalkani olivat jo hyytelöä, sellaista vauhtia Cassu oli loppu matkan vetänyt.

Talutin orin tarhalle ja napsautin riimunnarun auki.

Ori laahusteli tarhassa olevalle vesiastialle ja rupesi kittaamaan vettä oikein urakalla.

- Sullahan on jano, sanoin Cassulle, jolloin itselleni tuli myös kova jano juoda jotain tosi kylmää.

Käännyin ja lähdin tallin suuntaan siinä toivossa että löytäisin sieltä jotain juotavaksi kelpaavaa.

- Mariel ja himo lenkkeilijä Cassu-

25.5 - Eteen päin, mars-

Laitoin kottikärryt nojamaan seinää vasten ja pyyhkäisin hiki karpaloita otsaltani. Olin tullut tänään heti aamusta ja saanut jo Cassun harjattua sekä karsinan siivottua.

- Nyt pitää hakea Cassu, huokaisin ja varauduin pitkään urakkaan.

Kävelin tarhalle ja vislasin toiveekkaana ravaavan orin perään, turhaan. Piilotin riimunnarun selkäni taakse ja kävelin Cassun viereen. Varovasti liikutin käteni lähemmäksi Cassun riimua, samalla kun puhelin nyt jo pysähtyneelle orille. Juuri kun olin saamassa riimusta kiinni ori otti jalat alleen ja laukkasi tarhan toiseen päähän.

- Pertsana!, kirosin itsekseni.

Kävelin takaisin orin luokse ja sainkin tällä kertaa Cassun kiinni omena palan avulla.

- Siinä meni sun herkut nyt, totesin vähän pettyneenä kun oli aikonut antaa ne sitten juoksutuksen jälkeen.

Ori hörähteli ja nuuhki minua etsien lisä herkkuja.

- Höpsö!, ei ole enenpää herkkuja, ne loppu jo, totesin orille ja lähdin taluttamaan sitä aitalle.

Päästin Cassun karsinaan irti ja rupesin laittamaan pojalle varusteita, jotka olin hakenut jo valmiiksi tallista.

- Sua ei nyt tarvitse harjatakkaan, kun et ole ehtinyt sotkea itseäsi viime harjauksesta, kehuin oria.

Asetin ruskea nahkasatulan varovasti orin selkään. Laskin satulavyön ja kiristin sitä vähän. Cassu vain katseli touhuiluani jo hyvinkin tottuneesti. Otin suitset olaltani ja pujotin ohjat Cassun kaulalle. Pian olin laittanut kuolaimet suuhun ja kaikki remmit kiinni, joten voisin lähteä maneesiin.

Pääsisin taas nousemaan Cassun selkään, kun Anne oli lupautunut auttaamaan mua.

Anne aikoi aloittaa juoksuttamaan Cassua sinä aikana, kun minä menisin hakemaan tallista ratsastuskypärääni.

Kolistelin tallin vintille ja nykäisin reppuni auki ja tarrasin mustaan kypärään. Vedin kypärän päähän ja päätin ryypätä vielä vettä pullosta ja sitten palaisin takaisin maneesiin.

Avasin maneesin suuren oven ja näin kuinka Cassun laukkasi sievästi suurta ympyrää. Suljin oven ja kävelin lähemmäksi Annea ja Cassua. Anne käski Cassun hiljentää laukasta raviin ja sitten käyntiin. Ori käveli reippaasti ympyrää vilkuillen välillä sivulle. Anne pysäytti Cassun ja talutti sen ympyrän keskelle.

- No nyt voit nousta selkään, Anne sanoi.

Laskin molemmat jalustimet ja kiristin vielä satulavyötä. Nostin vasemman jalkani jalustimeen ja ponnistin Cassun selkään. Ori liikahti levottomasti allani, hiukan ihmeissään. Istuin mahdollisimman syvälle satulaan ja otin satulan etukaaresta kiinni.

- Mä talutan sitä hiukan käynnissä, Anne sanoi ja maiskutti Cassulle.

Cassu astui eteen varovasti, mutta pysähtyi toisella askeleella.

- Noniin Cassu astupa eteen, Anne manasi orille.

Cassu astui taas eteen ja ei tällä kertaa pysähtynyt. Tuntui oudolta istua taas pitkästä aikaa liikkuvan hevosen selässä.

Cassu käveli pientä rinkiä pari kierrosta, kunnes Anne pysäytti orin ja minä heilautin itseni alas orin selästä.

-Se meni ihan hienosti, totesin ja taputin Cassua.

- Niin meni, Anne sanoi samalla kun nosti jalustimet ylös.

Vaihdoin liinan ohjiin ja lähdin tyytyväisenä taluttamaan oria karsinalle.

Purin vasteet orin yltä ja aloitin harjailemaan orin silkin pehmeää karvapeitettä.

- Vielä kaviot ja sitten olisit valmis, totesin Cassulle samalla kun etsiskelin harjapussista kaviokoukkua.

Cassu antoi kiltisti putsata joka kavion.

- Nyt pääset takaisin tarhaan, huikkasin orille ja lähdin taluttamaan sitä ulos karsinasta.

Cassu kävellä römpsötti tarhalle sellasella vauhdilla, että en meinannut perässä pysyä.

Pruuu, poika ei ole mitään kiirettä, rauhoittelin oria.

Avasin tarhan portin ja päästin Cassun irti. Ori laukkasi minkä neljällä jalallaan vain pääsi ja heitti lopuksi vielä komean pukin. Tirskahdin orin touhuille, kunnes päätin mennä viemään Cassun varusteita sisälle talliin.

- Mariel ja Cassu-

23.5 - Selästä käsin-

Katselin huojentuneena maneesin katsomosta, kun Chao juoksutti Cassua. Ori laukkasi niin samettisen pehmeästi.

Chao soitti eilen minulle ja sanoi, että hänellä on suunnitelmia minulle ja Cassulle, sekä käski ottaa ratsastus kypärän mukaan. Melkein arvasinkin jo mitä oli tiedossa.

- Noniin valmista on, Chao sanoi hymyilevästi.

- Okei, sanoin ja vetaisin ratsastus kypäräni päähän.

Kävelin alas maneesin katsomosta ja menin Cassun luokse. Chao antoi minulle toisen jalustimen remmeineen ja käski kiinnittää sen toiselle puolelle.

- Jätä se jalustin sitten alas ja tule tänne puolelle, Chao sanoi.

Nyökkäsin ja pujahdin Cassun edestä toiselle puolelle.

- Sit, jalka jalustimeen ja istu kevyesti satulaan, Chao sanoi opettavaisesti.

- Nostin jalkani varovasti jalustimeen ja heilautin itseni mahdollisimman pehmeästi satulaan. Chao katseli minua samalla, kun piteli Cassua aloillaan. Cassu tanssahteli kevyesti sivu suuntaisin liikkein. Yritin olla mahdollisimman rento Cassun selässä. Istuin noin minuutin Cassun selässä ja samalla kauhisteli miten korkea se jo oli.

- Nyt voit tulla alas selästä, varovasti, Chao sanoi ja sammalla katsoi helpottuneena Cassusta joka ei tehnyt kärpäsestä härkästä.

Otin jalat pois jalustimista ja nojauduin hiukan eteen ja pian huomasinkin olevani takaisin maan kamaralla.

- Hyvä poika Cassu, tarrasin orin kaulaan kiinni.

- Se meni tosi hyvin, nyt vain pyydät aina Annea tai minua pitämään Cassua kiinni ja käväiset aina selässä niin se tottuu siihen, Chao neuvoi minua.

- Voit nyt viedä sen takaisin karsinaan, Chao sanoi samalla, kun keräili Cassulta varusteita ja laittoin sille riimun päähän.

Nyökkäsin ja lähdin leveästi hymyillen taluttamaan Cassua aitta karsinaan.

Päästin Cassun karsinassa irti ja nappasin harjapussin ja rupesin pölyharjalla harjailemaan Cassun karvapeitettä. Piakkoin sain Cassun valmiiksi ja nappasin riimunnarun riimuun kiinni ja lähdin taluttamaan oria tarhaan Renin seuraksi.

Avasin tarhan portin ja päästin Cassun irti. Ori otti kamalan spurtin ja laukkasi suoraan Renin luokse hörähdellen.

- Menikö hyvin?, Anne kysyi kun ilmestyin tallin ovelle.

- Joo meni, ei Cassu mitään tehnyt.

- Se on tosi hieno kuulla, Anne sanoi ja lähti toimistoa kohti.

Hain tavarani vintiltä ja lähdin vesi pulloa ryyppien kävelemään tarhoja kohti sanomaan heipat poikaselle, ennen kuin minun pitäisi rientää lähimmälle bussi pysäkille.

- Mariel ja Cassukka-

22.5 - Kevätsiivous-

Pyyhkäisin hikeä otsaltani. Oli ihan sairaan kuuma päivä ja koko ajan sai olla ryystämässä juotavaa.

- Huh, tämä oli viimeinen turve kuorma, sanoin helpottuneena.

- Ai mitä?, Irene kysyi kiillottaen Mankin varusteita.

- Niin että tää on viimenen pahna kuorma Cassun karsinaan, kun siivosin koko boksin. Vein kaikki purut pois ja pesin karsinan vedellä ja sit annoin boksin kuivata ja nyt vien puhtaita pahnoja.

- Sä oot ollut tosi ahkera, Irene sanoin.

- Aijon, pitää nyt kevät siivouksen, sanoin hymyillen.

- Okei, mäkin kyllä voisin Mankin karsinan siivota tolleen, lattiasta kattoon periaatteella, Irene naurahti.

Jatkoin matkaani Cassun karsinan luokse, aittaan.

Kippasin turve kuorman karsinaan ja levittelin turpeita ympäri boksia.

- Noin, nyt on parempi, sanoin samalla kun kokeili toimiiko Cassun vesi automaatti moitteettomasti.

Olin tyytyväinen vesi automaatin toimintaan ja lähdin lykkimään kottikärryjä takaisin pahna varastoon.

Kun kärryt oli omalla paikallaan, otin tallista tiskiharjan ja vesiämpäriin vettä.Sitten kiikutin tarvikkeet Cassun karsinan luokse.

Kaadoin vihreään ruokakuppiin vettä ja rupesin tiskiharjalla huiskimaan kuppia puhtaaksi.

- Noin nyt se on puhdas, totesin ja jätin kupin aurinkoon kuivumaan.

Putsasin vielä vesiautomaatin tiskiharjalla ja kaadoin loput ämpäriin jääneet vedet aitan vieressä olevalle pensaalle.

Tullessani viemästä vesiä, nappasin ruokakupin aitan katoksen alta ja laitoin sen omalle paikalleen.

- Nyt Cassun kelpaa, sanoin ja huokaisin väsymyksestä.

Palautin tarvikkeet takaisin tallille ja liityin Irenen seuraan putsamaan Cassun varusteita.

Putsasin satulan ja suitset sekä öljysin ne, että ne kestäisivät pitempään, sitten vaihdoin satulaan puhtaan satulahuovan ja satulavyön.

- Nyt nämä varusteet sa kelvata, sanoin ja kiikutin ne Irenen perässä satulahuoneeseen.

- Harjat pitää vielä puhdistaa, Irene totesi.

- Joo, niin pitää.

Siinä me sitten Irene ja mä putsasimme harjoja tallin varjoisamman seinustan alla.

- Nää on valmiit, Irene sanoi.

- Nämäkin on.

Irene meni viemään Mankin harjoja talliin ja minä menin viemään Cassun harjat aitalle.

- Moi Cassuliini, tervehdin tarhassa oleskelevaa oria.

Cassu hörähti ja piristyi kummasti. Ojensin orille omenan lohkon ja pujahdin aitojen välistä tarhaan.

Tarhassa ei ollut muita tällä kertaa, joten uskaltauduin reippaasti mennä rapsuttelemaan Cassua.

Silittelin ja halailin Cassua aikani.

- Tänään sä saat pitää vapaa päivän, sanoin Cassulle.

Ori pärskähti ja kuopaisin etujalallaan.

-Ensi viikolla mä aijon kiivetä sun selässä käymään, kun eilen Chaon kanssa sovittiin niin.

Hyvästeli Cassun ja palasin takaisin tarhoilta tallille. Sieltä sitten vintille juomaan janooni.

- Siivousintoinen Mariel sekä Cassu-

21.5. - Alku huonosti ja loppu hyvin -

Juoksin ripeästi tarhoille päin, koska Carkki oli tullut pyytämään apua karanneiden ori poikien kiinni ottamisessa. Myös Anne oli mukana ottamassa kiinni, Reniä, Leeviä ja Cassua.

- Mariel ota sinä Cassu ja Carkki ota sä Leevi mä otan Renin, Anne komensi.

- Okei, sanoin ja lähdin juoksemaan Cassun perään. Cassu pinkoi minkä kavioistansa pääsi ja minulla olikin vaikeuksia pysyä sen perässä.

Pian Anne sai Renin kiinni, jolloin Cassukin myöntyi tahtooni, pysähtymään!

Carkki selvitteli vielä välejä Leevin kanssa, kun ori ei oikein olisi tahtonut jäädä kiinni, kun vastahan se oli vapaaksi päässyt.

Hetken kuluttua oli kaikki 3 oria oli saatu kiinni ja vielä ehjin nahoin. Tempaus oli kerännyt uteliaita silmä pareja tallin piha- piiriin.

- Miten Carkki, orit pääsivät vapaaksi?, Anne kysyi vähän huvittuneena.

- No kun mä olin hakemassa Leeviä tarhasta ja sit vaan kaikki orit säntäsit ulos, Carkki selitti.

- Okei, mut ole tulevaisuudesssa entistä tarkempi, Anne sanoi.

- Tarkistakaa ne heposet, ettei niillä ole mitään naarmuja, Anne lisäsi taluttaen Reniä sen karsinaan.

Lähdin riimusta taluttamaan Cassua aitta talliin. Sidoin Cassun aitassa kiinni sen karsinaan ja rupesin koittelemaan Cassun jalkoja.

- Ei sulla mitään mielenkiintoa herättävää ole, totesin Cassulle ja taputin sen pehmeää turkkia.

Ori korskahteli ja kuopi jalalla aitan lattiaa.

- No, Cassu lopeta!, komensin oria.

Päästin Cassun vapaaksi karsinaan ja lähdin noutamaan talllista Cassun varusteita.

Tallissa oli kova meno päällä. Hevosia vietiin talliin ja ulos. Satulahuoneessakin oli ihmisiä kuin autoja neljän ruuhkassa. Nappasin Cassun suitset sekä satulan ja lähdin satulahuoneesta takaisin aitalle.

Kävelin Cassun karsinalle ja näin karsinassa Chaon rapsuttelemassa Cassua.

- Moi Chao, tervehdin tyttöä reimpseästi.

- Moi, Chao sanoi, katsoen minun käsivarsilla lepäävää satulaa kysyvästi.

- Aijon käydä maastossa pikku talutus lenkillä, vastasin Chaon kysyvään katseeseen.

- Ok, Chao iski silmää.

- Minulla tuli niin pirun ikävä tätä hömötiäistä, että piti tulla sitä lähemmin katsomaan.

- Haluaisitko harjta Cassua minun kaverina?, kysyin Chaolta.

- Joo, mielelläni.

Siinä me sitten harjailtiin oria varmaankin tosi kauan, kun ajan tajukin meni kokonaan. Cassu oikein säteili aurinkon paistaessa ja sai minut hyvälle tuulelle.

- Se on nyt sit valmis, Chao sanoi.

- Joo, vastasin hymyillen.

Cassu hirnahti ja tuuppasi minua turvallaan.

- No, ota sitten poika, sanoin ja ojensin Cassulle kuivannutta leivän kanttia.

- No, mun täytyy tästä lähteä, Chao huikkasi ja lähti ovea sulkien pois.

Hymähdin ja nostin Cassun selkään satulan. Cassu yritti näykkäistä minua, muta kerkesin juuri ja juuri väistää orin yritystä.

- Cassu!, korotin ääntäni ja se tuntui tehoavan. Cassu oli taas oma kiltti ja vähän villi itsensä. Kun satula oli laitettu, avasin Cassun riimun ja sujautin suitset orin päähän.

- Nyt sä olet valmis, totesin Cassulle.

Otin Cassulta riimun kokonaan pois päästä ja ohjat kaulalta ja lähdin taluttamaan oria maasto polkua kohti.

Cassu käveli rauhalisesti löntystellen, tarkkaillen kuitenkin ympäristöä.

- Hyvä poika Cassu, taputin oria kaulalle, kun se kulki niin mahdottaman kiltisti.

Pyysin Cassun metsän alkaessa raviin.

Cassu harppoi haukasti pitkiä askeleita ja sai minut nauramaan. Nauroin niin että minun piti ihan pysähtyä. Cassu katsahti minuun ja hörähti.

- Joo, sulla on mailman paras ravi tyyli, sanoin Cassulle hymyssä suin.

Huomasin olleemme jo tunnin maastossa ja olisi jo korkeä aika palata tallille. Pyöräytin Cassun ympäri ja pyysin sen vielä ravaamaan pienen hetken.

Cassu otti ilon irti ja ravasi jouhet tuulessa hulmuten.

Pian huomasin tallin kohoavan kumpareen takaa.

Taputin Cassua ja talutin sen karsinaan. Keräsin varusteet Cassun yltä ja laitoin sille riimun pääähän, sitten lähdin taluttamaan sitä tallin pesu boksiin.

Kiinnitin Cassun kahelta puolelta kiinni ja avasin vesi hanan. Haalean lämmintä vettä valui norana letkusta, jonka suuntasin Cassun kaulalle. Cassu ihmeteli tätä märkää ainetta, jota sen turkki valui lattialle.

Otin pesuboksin seinältä hikiviilan, jolla rupesin vetelemään Cassun turkista suurimman osan vedestä. Hain pesun jälkeen hikiloimen ja nakkasin sen Cassun selkään, sitten lähdin taluttamaan oria karsinaan kuivumaan.

Päästin Cassun vapaaksi karsinaan ja otin sen varusteet karsinan ovelta. Lähdin viemään varusteita takaisin, jo rauhoittuneeseen satulahuoneeseen.

Olin saanut varusteet oikeille paikoilleen ja lähdin hakemaan rehuvarastosta Cassun iltaruokia. Nappasin ämpärin missä oli Cassun nimi ja pari heinäsiivua.

Kaadoin mössöt Cassun ruokakuppiin ja laitoin heinät pahnojen päälle.

Seurasin vierestä Cassun syöntiä ja kuvittelin minkälainen hurmuri ori olisi ratsastaa, mutta vielä joskus osaan tuohonkin kysymykseen vastata.

- Mariel ja ravimestari Cassu -

20.5 - Onnistuuko?-

- Moikka Cassuliini!, tervehdin oria joka käyskenteli omassa karsinassaan.

- Tänään kokeillaan juoksutusta, mitä sanot ideaani?

Cassu nyökytteli päättään hupsusti. Laskin ovelle Cassun suitset ja satulan, jotka olin samalla kertaa ottanut, kun olin vienyt tavarani tallin vintille.

Mietein että oli ihan hyvä, kun Anne oli jo aikaisemmin hakenut Cassun tarhasta niin pääsen heti harjoittelemaan.

Otin harjapussista pölyharjan ja rupesin nopeasti harjailemaan Cassun rusehtavaa turkkia. Cassu rouskutti heiniä tyytyväisenä, mutta kuunteli aina välillä minua kun höpisin sille omiani. Kun Cassu oli harjattu päätin putsatta kaviot. "Nosta" sanoin napakasti Cassulle, joka tottuneesti nosti kavionsa. Kun Cassu oli putsattu aijoin ruveta laittamaan sille varusteita.

- Pitää saada sut pian valmiiksi, että ehdin juoksuttaa sinua ennen kuin maneesissa alkaa ratsastustunnit.

Otin oven päältä suitset ja sujautin ohjat kaulalle ja maiskautin Cassulle, jotta se aivaisi suunsa kuolaimia varten. Cassu otti kuolaimet suuhun ja minä vedin niskahihnan korvien taa. Kun suitset oli oikein paikallaan ja kaikki remmit oli kiinni, nostin satulan oven kaarmilta. Kannattelin satulaa toisella kädelläni ja toisella sivelin Cassua selän kohdalta, sitten nostin satulan ensin eteen ja sen jälkeen liu´utin sen oikealle paikkalleen. Kiristin satula vyön vielä ekoihin reikiin ja sitten menoksi. Talutin Cassua reippaasti kohti maneesia.

Matkalla Cassu hirnahteli kimeästi, lajitovereillen.

Näin Annen huiskutamassa meille maneesin ovella.

- Moi Anne!

- Moi Mariel, nyt kiireesti harjoittelemaan olen varannut teille reilun puolen tuntia aikaa.

Nyökkäsin ja talutin Cassun maneesin keskelle. Kiristin satulavyön reippaasti aikaisempaa kireämmälle, jonka jälkeen Anne opasti irrottamaan suitsista ohjat ja laittamaan toiseen kuolainrenkaaseen liinan kiinni, sitten Anne antoi vielä pitkän raipan ja sitten voisimme aloittaa. Anne meni itse maneesin katsomoon, katsomaan ja samalla opastamaan minua.

Maiskautin Cassulle ja se astui reippaasti eteen. Kävelin itse ensin vähän aikaa Cassun rinnalla, mutta pikku hiljaa ympyrä suureni ja minä olin pian ringin keskellä 10 metrin päässä Cassusta, joka kulki ympyrää tasaisesti käynnissä.

Cassu asteli hämillään eteen päin, vilkuillen puolelta toiselle.

Cassu pysähtyi ja katsoi minuun hekten.

- Noniin, Cassu jatkappas matkaasi.

Anne nyökkäsi minulle ja maiskutin Cassulle ja samalla hipaisin raipalla hiekka kenttään, jolloin Cassu tanssahti, pehmeään raviin. Cassu ravasi hetken, ennen kuin otin sen takaisin käyntiin.

- Nosta ravista laukka, Anne huikkasi maneesin katsomosta.

Maiskautin Cassulle, joka lähti ravaamaan ringiä, sitten pyöräytin nopeasti raippaa ja se tehosi! Cassu nosti myötä laukan ja kuin tilauksesta.

Cassu laukkasi rennosti jonkun matkan, mutta pyysin sitä hiljentämään raviin ja sitten käyntiin.

- Hienosti se meni, Cassu ei välittänyt mitään satulasta!, Anne oli ihan innoissaan. Parin viikon päästä saisit kavuta jo selkään istumaan, Anne vielä lisäsi.

- Pysäytin Cassun ja vaihdoin liinan pois. Liinan tilalle laitoin takaisin ohjat. Taputin Cassua kaulalle, se oli tehnyt tosi hienoa työtä.

Annoin Annelle liinan sekä raipan, sen jälkeen lähdin viemään Cassua aitalle päin.

Matkalla aitalle tuli minua vastaan lettipäinen tyttö, se olí varmaan Maikku, Pikun hoitoja.

- Moi, Mariel, Maikku tervehti.

- Moi Maikku!

- Olitko juoksuttamassa Cassua?, Maikku kysäisi uteliaana.

- Joo, olin.

- Menikö hyvin?

- Joo, tosi hyvin.

Sen sanottuani kumpikin meistä jatkoi matkaansa omiin suuntiin.

Aitalla otin Cassulta satula sekä suitset pois ja laskin ne oven päälle. Rapsuttelin Cassua hetken, mutta se täytyy nyt vielä harjata. Harjasin Cassun ilman mitään ihmellisempään kiirettä.

Kun Cassu poika oli harjattu, laitoin sille riimun päähän ja riimun- narun riimuun ja lähdin taluttamaan Cassua vielä hetkeksi tarhaan.

Talutin Cassun tarhan portille ja irrotin riimunnarun. Avasin portin ja päästin Cassun irti. Cassu käveli suoraan uuden tarha kaverinsa Leevin luokse. Katselin Cassua hetken, mutta päätin lähteä vielä putsaamaan pojan varusteet sekä harjat.

- Mariel ja koulua käyvä Cassu-

19.5. - Hienoa, Cassu-

Kävelin reippaasti kohti Cassun tarhaa. Tänään olin ajatellut kokeilla varusteitten laittoa Cassulle ja liikkumista varusteet päällä. Saavuin Cassun tarhalle ja vislasin pojalle. Cassu ravasi luokseni innostuneen näköisenä.

- Moikkelin poitsu, lellittelin Cassua joka alkoi hamuilla takkini taskua.

- Lopeta Cassu, tuo kutittaa, kikatin orin hourailulle ja tuuppasin sen kauenmaksi.

Nappasin maasta riimunnarun ja raotin vähän tarhan porttia, ettei Cassu tai sen tarha kaveri Reni pääsisi karkuun.

Cassu käveli portille, jolloin tajusin tilaisuuteni tulleen ja sieppasin orin riimusta kiinni. Cassu oli niin hölmistyneen näköinen huomatessaan minun saaneen sen kiinni. Liitin riimunnarun riimuun kiinni ja lähdin taluttamaan Cassua aittaa kohti.

Päästin Cassun karsinaansa ja rupesin harjailemaan Cassua. Cassussa ei tänään ollutkaan paljon harjattavaa, sillä se oli ollut tänään tosi siivosti tarhassa. Cassu antoi harjailla itseään jo ilman mitään sen kummenpaa ja se onkin kehittynyt jo käsittelyn suhteen todella yhteistyö halukkaaksi. Olin itsekkin tyytyväinen tulokseeni ja erityisesti Cassuun. Ei uskoisi sen olevan vasta kolme.

-Häiritsenkö?, kuulin jonkun kysyvän.

Käännyin ovelle päin ja näin puna tukkaisen tytön, joka kannatteli käsivarsillaan satulaa ja suitsia.

- Et, et häiritse, sanoin hetken miettimisen jälkeen.

- Olen Xeni ja sä olet varmaan Mariel, Cassun uusi hoitaja?

- Joo olen Mariel ja hoidan Cassua.

- Tässä olisi Cassulle varusteet, kun Anne käski tuoda kun, oli pikku linnuilta kuullut, että harjoittelet tänään varusteitten kanssa liikkumista Cassun kanssa.

- Joo,niin mä suunnittelin ja kiitos kun toit varusteet.

- Xeni hymähti saman aikaisesti, kun hän laski varusteet ovelle, sitten hän kääntyi ja lähti hölkkäämään tallia kohti.

Kävelin suitset olallani Cassun luo ja avasin orin riimun. Laskin varovasti ohjat kaulalle ja ujutin kuolaimet suuhun, samalla vein niskahihnan korvien taa. Cassu pyöritteli silmiään hassun näköisesti, mutta ei protestoinut toimenpidettä mitenkään. Kiinnitin suitsista vielä leukahihnan sekä turparemmin, sitten otin satulan ja nostin sen kevyesti Cassun selkään. Cassu vetaisi korvat luimuun, mutta siinä se sitten olikin. Kiristin satulavyön ensimmäisiin reikiin ja otin riimun pois Cassun päästä. Nostin ohjat pois kaulalta ja lähdin talluttamaan Cassua kenttää kohti.

- Hyvä poika Cassu!, kehuin oria samalla kun kävelimme kenttää kohti.

Cassu käveli vähän aikaa korvat luimussa, mutta tajutessaan tilanteen se alkoi käyttäytyä jo ihan normaalisti.

Kentällä suljin portin ja kiristin Cassun satulavyötä. Sitten lähdin kävelemään Cssun kanssa uraa pitkin, vasempaan kierrokseen. Cassu vilkuili muihin hevosiin, mutta muuten kulki kuitenkin ihan hyvin. Hetken käveltyämme pyysin Cassua nostamaan raviin. Ravasimme vain yhden pitkän sivun, kunnes otin taas käyntiin. Cassu yritti jalalla potkaista satulavyötä, mutta huomasi sen olevan täysin hyödytöntä. Käveleskelin vielä hetken ja nostimmeelä kerran raviin tällä kertaa pitemmälle matkalle. Noin reipas puoli tuntia oli mennyt todella äkkiä totesin ja päätin lopettaa.

Talutin Cassun portille ja avasin portin. Kävelin orin kanssa aitaa kohti.

- Upea Cassu, se meni tosi hienosti. Ei mene kauaa enään kun pääsen kapuamaan sun selkääsi, puhelin pojalle.

Talutin Cassun karsinaan ja purin orilta varusteen pois. Nostin varusteet takasin aitta karsinan ovelle ja rupesin innosuneena harjailemaan Cassua.

Kun Cassusta oli hiekat harjailtu pois ja kaviotkin tarkastettu, lähdin viemään varusteita satulahuoneeseen.

Asetin satulan omalle paikalleen ja suitset omallen. Olin lähdössä pois, mutta ajattelin kertoa Annelle Cassun kuulumiset. Koputin toimiston oveen ja sain vastaukseksi ystävällisen kutsun "sisään".

- Moi Mariel!, Anne nosti päätään paperi pinon takaa.

- Moi Anne!

- Miten Cassun kanssa meni?, Anne kysyi todella uteliaasti.

- Hyvin, se kehittyy kovaa vauhtia. Nytkin meni varusteet päällä kuin olisi aina tehnyt sitä hommaa, sanoin ylpeänä hoidokistani.

- Se on todella kiva kuulla. Voisit mennä ensikerralla mennä varusteet päällä juoksutusta, Anne sanoin ja jatkoi papereitten selvittelyä.

Hymähdin ja lähdin toimistosta. Ennen lähtöäni takaisin Cassun luo sieppasin loimi pinosta Cassulle hikiloimen, sitten lähdin takasin aitalle.

Cassu oli jo ovella vastassa. Ojensi kättäni orille ja astuin karsinaan. Asetelin loimea Cassun selkään, kunnes se tuntui olevan oikealla paikallaan, sen jälkeen kiinitin kaikki remmit. Cassu oli hienon näköinen loimi päällä, vaikka komea oli ilman mitäänkin. Halasin vielä nopeasti Cassua ja tarkastin, että sillä oli kaikki hyvin. Ruokaa se saisi vasta myöhemmin illalla , mutta nyt minun täytyy mennä.

- Moikka Cassu!, täytyy rientää lukemaan matikan kokeisiin, sanoin orille ennen kuin pinkaisin matkaan.

-Mariel ja hyvä käytöksellinen Cassu-

17.5 - Täyttä höyryä-

- Terve Oona!, huikkasin tytölle, joka nojaili tarhan aitaa vasten ihaillen Renin ja Cassun menoa.

- Terve!, Oona vastasi vähän yllättyneesti.

- Tulitko hakemaan Cassua tarhasta?, Oona kysäisi.

- Joo tulin. Aijotko sä ottaa Renin?

- Otan sen samalla kertaa, kun ajattelin muutenkin juoksuttaa sitä maneesissa.

Nyökkäsin ja pujahdin aitojen välistä tarhaan. Cassu laukkasi tarhassa villisti hiekka pöllyten.

- Höpsöliini! Saat makupalan, jos tulet tänne, yritin houkutella Cassua, joka nyt ravaili muualle katsoen.

- Ai, sä yrität päästä helpolla, Oona naurahti.

- No, en edes oikein uskonut tuon keinon tepsivän, sanoin ja kävelin Cassun luokse ja pujotin riimun sen päähän.

Oona avasi portin ja talutti Renin ensiksi ulos. Minä talutin Cassun ulos hyvän välimatkan päässä. Päästin Cassun karsinassa irti ja nappasin harjapussin. Aloin harjailemaan Cassun saven peitossa olevaa karvapeitettä epätoivoisesti. Cassu katseli tekemistäni, mutta kiinnitti huomionsa pihalla liikkuviin hevosiin. Kun enemmistö savesta oli lähtenyt rupesin harjailemaan Cassua pölyharjalla ja kyllä siitä sitten lähtikin pölyä! Harjasin Cassun vielä vartaloharjalla kiiltäväksi ennen kuin kävisin kavioiden kimppuun. Cassu nosti kiltistä kavion ja antoi putsatta kaviot ihan ilman temppuilua.

- Hyvä poika Cassu, ota siitä omenan palanen.

Cassu nuuskaisi omenan lohkaretta epäilevästi, mutta lopulta pisti sen makeisiin mahoihinsa.Kun Cassu oli kokanaan putsattu ja kieltämättä alkoi jo vähän kiiltääkkin, laitoin sen riimuun riimunarun ja talutin Cassun karsinasta ulos.

Suuntasin Cassun kanssa kentän takaa menevälle maastopolulle ja lähdimme rinta rinnan kävelemään metsää päin. Cassu käveli kiltisti ja sen korvat kääntyivät pienenkin äänen suuntaan. Maastossa vastaamme tuli Carkki ja Leevi. Siinä sitten orit vähän aikaa toisiaan nuuskimalla tervehtivät. Cassu hirnahti kimakasti, jolloin totesin että nyt täytyy jatkaa matkaa, myös Carkki oli samaa mieltä.

Kävelin vielä Cassun kanssa reilun matkan mutta käännyin lopulta takaisin tallia kohti. Cassulla oli niin kovat menohalut, että lähdin itsekkin juoksuun ja Cassu ravasi reippaasti rinnallani.

Yhtäkkiä Cassu vain kiihdytti vaiuhtia ja yritin saada itse parempaa otetta riiumunnarusta mutta se vain liukui kämmeneni läpi. Yhtäkkiä huomasin että Cassu oli irti se vain ravasi tallille päin riimunnaru perässä heiluen.

Juoksin itseni läkähdyksiin kunnes huomasin edessä kävelevän Cassun. Viimeisillä voimani rippeillä juoksin riimunnaruun kiinni, mutta Cassu nostikin takaisin raviin ja minä kaatua muksahdin nokalleni siihen keskelle hiekkatietä. Makasin hetken tiellä tuntien tyhmän olon kun ilmat pakenivat keukoistani.Cassu käveli tyköni ja katsoi siinä niin kuin ei olisi mitään tehnyt. Nousin ylös ja tarrasin tiukasti kiinni riimunnarusta.

- Hyvä on Cassu, se oli minun moka. En ollut tarkkana sinun kanssasi, myönsin Cassulle joka hörähti aivan kuin myötymisesksi.

Pian näin tallin edessäni ja huokaisin helpotuksesta ja kiitin onneani, ettei Cassu päässyt sen pitemälle. Talutin Cassun karsinaan, johon Anne oli jo ilta heinät laittanut valmiiksi. Päästin Cassun irti ja otin sen päästä vielä riimun pois. Anne oli juuri tuomassa iltamössöjä,joten sain antaa Cassun ruuat.

Kun Cassu oli saanut iltaruokansa, annoin sille vielä pusun ja sitten lähdin kotia kohti.

-Mariel ja vauhti hirmu Cassu-

16.5 - Ensitapaaminen aamusella-

Pyöräilin vinhaa vauhtia Seppeleeseen johtavaa tietä. Tänään oli ensimmäinen päivä kun hoitaisin Cassua. En ollut Cassua koskaan nähnyt oikeasti, vain pari kuvaa olen tästä orista nähnyt. Laitoin pyöräni nojaamaan tallin seinustaa vasten ja kurkistin taivaalle. Suuria valkoisia pilviä ajelehteli taivaankannen yllä, auringon säteiden tanssiessa.

Astuin reippaasti talliin, jossa oli valot päällä mutta ketään ei näkynyt, vain tasaista rouskusta kuului lähimpinä olevista karsinoista. Seisoin hetken miettien mihin menisin. Ajatuksissani kuvittelin miltä Cassu oikeasti näyttää. Heräsin unelmistani ja huomasin jonkun tulevan talliin. Se oli varmasti Anne, jonka kanssa olin aiemmin jo puhelimessa jutellut.

- Hei, sinä olet varmaan Mariel?, Anne kysyi.

- Terve, Juu kyllä mä olen Mariel, vastasin vähän ujosti. - Mistä löydän Cassun?

- Se on tuolla aitta rakennuksessa, mutta vie ensin tavarasi vintille, siellä on näet hoitajille varattu tila. Siellä voit syödä eväitä tai muuten vain oleskella. Olen laittanutkin sinulle jo oman lokeron jossa voit säilyttää tavaroitasi, Anne sanoi.

- Selvä, ja kiitos. Jatkoin matkaani vintille, josta löysinkin oleskelu tilat ja minulle laitetun lokerikon. Laitoin tavari lokerikkaan ja suuntasin alakertaan. Alakerrasta menin pihamaalle, josta tähyilin vanhaa aitta rakennustu.

Kun silmilläni huomasin aitan lähdin epäröimättä sitä kohti. Matka aitalle tuntui kestävän ikuisuuden, vaikka se on oikeastaan tosi lähellä tallia. Olo oli sellainen kuin 1000 perhosta olisi lennellyt mahassani. Kävelin aitan katoksen alle ja luin karsinoitten ovissa olevia nimiä.

Pysähdyin keskimmäisen oven luokse ja luin ovessa olevan nimen "Garamonde Cactuar" , tämä se on: Cassu, hihkasin täynnä intoa. Kurkistin karsinan ovan yli ja näin kuinka tummanruunikko ori makasin pehmeässä turpeessa.

- Moikka Cassu!, tervehdin oria joka nousi ripeästi ylös ja käveli oven tykö. Annoin orin nuuskia kättäni, jonka jälkeen aloin varovaisesti silittämään Cassun lihaksikasta kaulaa.

-Voi kun se on niin kaunis, huokaisin ja avasin karsinan oven varovasti. Astuessani sisään ori perääntyi pari askelta, mutta uskaltui tulla taas luokseni. Rupesin rapsuttamaan Cassua pyörin liikkein ja huomasin kuinka Cassukin alkoi rentoutua ja jännitys katosi meistä molemmista.

Kävelin karsinan ovelle ja nappasin Cassun nimellä varustetun harjarepun aitan seinällä olevasta koukusta. Harjailin Cassua pehmeällä harjalla aluksi varovasti, mutta ei siihen ollut aihetta kun Cassu näytti luottavan jo minuun. Otin kaviokoukun ja nostin Cassun vasemman etujalan. Pari kertaa Cassu yritti nykäistä jalkaa pois, mutta yristys ei onnistunut, niimpä Cassun piti todeta että nyt pitää olla kiltisti. Kavioiden puhdistus onnistui loppujenlopuksi kohtu hyvin, vaikka tätä nykymistä ja temppuilua jatkoi viimeiseen kavioon asti.

Selvittin vielä harjan sekä hännän, jolloin Cassu potkaisi kyllästyneenä seinään.

- Noniin Cassu, oleppas nyt kiltisti, komensin oria joka katsoi minua korvat hörössä. Kun Cassu oli puhdistettu suuntasin karsinasta ulos. Olin menossa talliin, mutta Anne tulikin vastaan. Hänellä oli mukanaan kolme ämpäriä.

- Löysitkö Cassun?, Anne kysyi uteliaasti.- Joo löysin, aivan ihana yksilö. Anne hymähti ymärtävästi ja ojensi minulle yhden ämpärin. - Tässä on Cassulle aamuruuat.

Otin ämpärin ja menin viemään ruokia Cassulle. Cassu hörisi innokkaana kun huomasi minun tuovan sille ruokaa. Menin karsinaa ja kaadoin ruuat vihreään ruokakaukaloon , jonka jälkeen luikin karsinasta ulos. Nojasin karsinan oveen ja katselin kuinka hyvä ruokahalu Cassulla oli. Kurkasin viereisen karsinan oven yli ja näin voikon värisen närin suomenhevosen.Havahduin äkllisesti ja näin jonkun tulevan aittaa kohti.

- Moi, tervehdin tulijaa, joka katsahti minuun ja vastasi:

- Terve! Sä olet varmaan ton Cassun uusi hoitaja?, tyttö katsoi kysyvästi.

- Joo, tänään on mun ekakerta kun mä hoidan tota piiperöistä.

- Se onkin vekkuli kaveri, tyttö sanoi. - Mä olen muutes Lilly-Marie, mutta sano vain Lillyksi, tyttö esitteli itsensä. Mä hoidan tuota Cassun naapuria Kamua, Lilly sanoi samalla rapsutellen Kamua.

- Joo mä ihailinkin sitä jo tässä. Meinasin melkein unohtaa esitellä itseni. Mä olen Mariel, sanoin vähän nolona.

Hetken rupateltuamme menimme ottamaan hoidokkimme karsinoista ulos tarhaan jaloittelemaan. Lilly vei Kamun isoimpaan tarhaan ja minä talutin Cassun läheiseen oritarhaan. Cassu tansahteli kevyesti, kunnes napsautin riimunnarun irti Cassun sinisestä riimusta. Cassu ravasi sirosti tarhaa ympäri kuin maailman valtias. Nojailin aitaan hetken kunnes menin hakemaan tallista kottikärryjä ja talikkoa, jotta voisin siivota Cassun karsinan. Pieniä hikikarpaloita alkoi ilmestyä otsalleni kun puhdistin orin karsinaa . Hetken päästä lähdin työntämään täpötäynnä olevia kottikärryjä ja sammalla tuumasin miten paljon tuolloinen ori poika osaakaan sotkea. Kun kottikärryt oli tyhjennetty ja muutkin tavarat olivat paikallaan päätin lähteä jo kotiin.

Kävin vielä Cassun luona sanomassa heipat ja rapsutelemassa oria. Hain tavarani vintiltä ja nappasin pyöräni seinustalta ja polkaisin kotia kohti ja samalla mietin miten paljon jo nyt välitin Cassusta<33.

9.5.08 perjantai - Aamuhoitelua

Aurinko paistoi jo korkealta puiden takaa pyöräillessäni aamulla kohti Seppelettä. Leuto tuuli heilutteli hiuksiani, ja iloinen lintujen viserrys sai hymyn hiipimään huulilleni. Kesä oli tulossa, viimeinkin. Puiden pienet, vielä kokonaan puhkeamattomat lehdet tuoksuivat, ruoho vihersi, eikä minulle tullut kylmä pienessä t-paidassa ja verkkareissa.

Tallipihassa hiljensin pyörän vauhtia, jotta en säikyttäisi tarhoissaan seisoskelevia hevosia. Oritarhan ori pyöräillessäni Kamu tervehti minua hirnahtaen, saaden sen seurana olevan Leevin ja Bertinkin hörähtelemään. Iloisesti myhäillen jatkoin matkaani aivan tallin kulman luokse, jossa loikkasin alas pyörän selästä. Lukittuani pyöräni kiirehdin talliin.

Tallissa oli vielä hiljaista ja hämärää. Räpsäytin muutaman valon päälle etten ihan rappusissa kaatuisi, ja kipusin sitten oleskeluhuoneeseen. Sinne heitin kaikki tavarani omaan lokerooni, vaihdoin lenkkarini parempiin tallikenkiin, ja palasin sitten alas talliin. Ponit olivat vasta nyt huomanneet jonkin tulevan, ja kurkkivat innokkaina karsinoidensa puolioven ylitse. Kuulin kohta tutun hirnahduksen, ja kääntyessäni katsomaan näin pienen, pörröisen ponin pään kurkkivan sen oman karsinan oven ylitse uteliaana. – Huomenta mussukka, tervehdin ponia ja kävelin sen luokse. Taiga töytäisi olkapäätäni ystävällisesti ehtiessäni sen luokse.

– Olen pahoillani tyttö, mutta tällä kertaa mä en tullut sua katsomaan. Mun pitäisi tänään hoitaa Cassu. Lupaan huomenna viimeistään tulla taas sua rapsuttelemaan, selitin ponille, joka yhä haisteli uteliaana taskujani. Vähän surullisena se katsoi perääni lähtiessäni kävelemään kohti tallin ovea.

Aittatallissakin oli hämärää astuessani sisälle. Reni ja Cassu hirnahtivat molemmat iloisesti kuullessaan oven käyvän.

– Heippa pojat, huikkasin, ja napsautin myös sinne valot päälle katkaisijasta. Kävelin reippain askelin Cassun karsinalle, avasin sen oven, ja sain vastaani iloisen, innokkaan hepan. Rapsuttelin hevosta hetkisen, kaivoin sitten harjat esille, ja ryhdyin sukimaan Cassun tummaa, tällä hetkellä kylläkin harmaata karvapeitettä.

Hoidettuani varsan huolellisesti todella puhtaaksi, lepertelin sille vielä hetkosen, suljin sitten karsinan oven, ja ryhdyin pesemään Cassun suitsia. Siinä istuskellessani aittatallin terassilla suitsia pesten, saapui Oona paikalle.

– Wear on sitten heti aamusta hommissa vai? tämä sanoi virnistellen.

– Nojoo. Mä nyt päätin tulla tänään aikasin, kun ei kouluunkaan taida jaksaa mennä.. vastasin tytölle. Tämä nyökkäsi, ja kiipesi sitten ohitseni Rensua katsomaan. Ori tervehti omistajaansa iloisella hörähdyksellä.

– Ratsastamaanko menossa? Huikkasin Oonalle tuodessa puhtaita suitsia takaisin paikoilleen.

– Njääh, en mä taida jaksaa mennä. Oona vastasi rapsutellen hajamielisesti hevostaan. – Ooksä menossa Taigalla tänään? Tyttö kysyi kohta.

– En taida. Katotaan nyt jos tässä viikonloppuna joku päivä kerkeisin sen kanssa vähän maastoilemaan… Mut mä vien nyt ton Cassun tarhaan.. selitin, ja pujotin riimun orin päähän. Kiltisti suuri hevonen lähti seuraamaan minua ulos aittatallin ovesta.

Vein Cassun yhteen tyhjään oritarhaan. Portin sisäpuolella päästin hevosen irti, jolloin se pinkaisi heti matkaan. Cassu laukkasi täyttä vauhtia koko kierroksen tarhan ympäri, rauhoittui sitten, ja ryhtyi nyhtämään ruohoa maasta.

-wear&Cassu-

6.5.08 tiistai

Cassu käyskenteli rauhallisesti yhdellä orilaitumista minun tepastellessa portille. Viheltäen kutsuin hevosta luokseni. Cassu nostikin päänsä tuoreesta ruohosta vihellyksen kuullessaan, muttei liikauttanut eväänsäkään tullakseen lähemmäs.

– Arvasin tän.. Mutisin, ja pujahdin aidan raosta sisäpuolelle. Lähdin rauhallisesti vihellellen kävelemään oria kohti. Puolessa välissä matkaa Cassu huomasi minut. Se nosti kauniin, tumman päänsä korkealle ylös, ja katseli minua mustilla, ystävällisillä silmillään uteliaana. Orin musta häntä liehui kauniisti tuulessa, ja sen karva kimalsi auringossa. Ihaillen annoin katseeni levätä Cassussa. Ori näytti tietävän minun ihailevan sitä, ja se nosti päätään vielä vähän ylemmäs, ja kaarsi kaulaansa saaden lihakset näkymään.

– Noniin hieno poika, tulehan nyt sieltä… Maanittelin hevosta, joka jöpötti yhä paikoillaan. Pääsin kävelemään aivan Cassun vierelle, ja nappaamaan riimusta kiinni, kun hevonen otti ison sivuaskeleen. Kuitenkin vähän liian myöhään. Minä nimittäin olin juuri saanut otteen riimusta, enkä vähällä aikonut antaa periksi.

– Voitin, kehaisin hevoselle, joka alistui asemaansa tyytymättömänä. Napsautettuani riimunarun paikalleen lähdin taluttamaan Cassua ulos tarhasta. Suuri hevonen seurasi kiltisti perässäni.

Puolessa matkaa kohti tallia tuli Oona Rensua taluttaen vastaan.

– Terve wear! Ootkos talliin menossa ton kanssa? Tämä kysyi.

– Joo, niin ajattelin tehdä. Pitäis varmaan vähän harjailla tätä, ja sitten käydä Annelta kysymässä mitä se aikoo tänään tän kanssa tehdä, sanoin, ja hymyilin Oonalle. Annoimme orien nopeasti nuuhkia toisiaan, ja jatkoimme sitten matkaa kumpikin omiin suuntiimme.

Tallissa riisuin Cassulta riimun karsinassa, ja haettuani sen harjat aloin hoitaa sitä. Rauhallisin liikkein suin koko hevosen läpi pölyharjalla. Heti pölyharjalla ottamisen jälkeen oli ne vähäisimmätkin liat Cassun turkista poissa, ja hevonen näytti taas puhtaalta ja hienolta.

– Mä taidankin päästä tänään sun hoitamisessa aika helpolla, puhelin orille putsatessani sen kavioita, Cassun samalla haistellessa turvalla selkääni.

– Mistä sä pääset helpolla? Karsinan ovelle ilmestynyt Anne kysyi virnistellen. Vähän punastuen suoristauduin, ja heitin vein kaviokoukun takaisin Cassun harjapussiin.

– Wau, Cassuhan kiiltää! Ihaili Anne onneksi selvästi unohtaen äskeisen nolon tilanteen. – Joo, no se oli tänään yllättävän puhdas. Ei siinä oikeastaan ollut mitään hoitamista edes, sanoin, ja taputin Cassua kaulalle.

– No hyvä. Mä ajattelin että voitaisiin taas tänään harjoitella sitä satulaa. Chaohan on jo kokeillut sitä tän kanssa, mutta mä ajattelin että haluan kanssa itse kokeilla, Anne selitti, ja alkoi jo pukea suitsia Cassun päähän.

– Otatko sen satulan siitä telineestä, niin mä talutan Cassun kentälle, Anne pyysi, ja hävisi sitten tummanruunikkoa hevosta taluttaen ulos ovesta. Minä nappasin kevyen satulan käsivarsilleni, ja kiirehdin Annen perään.

Kentällä Anne ensin talutti Cassua muutaman kierroksen kenttää ympäri, ja pysäytti sen sitten aika keskelle. Sitten Anne huikkasi minut kentän laidalta luokseen, ja satulaa käsivarsillani yhä kantaen kiirehdin paikalle.

– Piteletkö sä vaikka Cassun ohjista, niin mä nostan satulan kevyesti sen selkään? Anne sanoi, ja näytti vähän hermostuneelta. Nyökäten tartuin Cassun ohjiin, ja ojensin satulan Annelle. Tämä otti sen nopeasti käsiinsä, ja rauhallisesti lähestyi sen kanssa Cassua. Ori seisoi todella hienosti paikoillaan Annen nostaessa satulaa sen selkään. Vain satulavyötä kiristäessä Cassu hiukan siirtyi sivulle muutaman askellen, mutta muuten sain olla todella ylpeä pojasta. Kun satula oli viimein kunnolla Cassun selässä, ja vyö tiukalla, pyysi Anne minua kävelyttämään hevosta kierroksen kentän ympäri. Tein työtä käskettyä, ja pian Cassu käveli hassun jäykästi perässäni pitkin uraa. Hevonen kummasteli yhä satulan painoa selässään, ja yritti vähän väliä kääntyä katselemaan tuota kummallista esinettä.

– Hyvin menee wear! Pyydä se sitten hitaaseen raviin! Komensin Anne kentän keskellä seisten ja Cassun liikkumista tiukasti silmäillen. Nyökäten pyysin Cassun raviin. Hevonen siirtyi ensimmäisestä maiskautuksesta nopeaan kipitykseen, ja potkaisi muutaman kerran taakseen yrittäen niin karistaa satulan selästään.

Hetken ravattuamme molempiin suuntiin Anne antoi käskyn hidastaa käyntiin. Kävelin Cassu vierelläni iloisesti hymyilevän Anne luo.

– Sehän meni ihan hienosti! Tämä iloitsi, ja taputti Cassua hyvin tyytyväisenä kaulalle.

– Nyt sä voisit viedä sen talliin, ja antaa sille siellä muutaman herkun palkinnoksi. Sen jälkeen sä voit viedä sen takaisin tarhaan. Chao lupasi illemmalla juoksuttaa sen. Anne neuvoi, riisuin Cassulta satulan, ja lähti kävelemään sitä kantaen edeltämme aittatalliin. Cassu oli hiukan hionnut satulan kohdalta pelkästä jännityksestä. Silitin hellästi puhaltelevan hevosen silkkistä turpaa.

– Hyvä poika, sähän edistyt tosi hyvin! Tätä menoa susta tulee ihan pian upea kouluheppa kuule.. Puhelin Cassulle taluttaessani sitä vielä muutaman kierroksen ympäri kenttää. Nyt ori käveli rennosti pitkin askelin, eikä jännittämisestä ollut tietoakaan.

Tallissa harjasin vielä Cassun läpi, annoin sille muutaman namin, ja rapsuttelin nuokkuvaa hevosta jonkin aikaa. Pian pirahti kännykkäni soimaan. Cassu hiukan säpsähti ääntä, ja astui muutaman askeleen sivulle mulkoillen soivaa esinettä taskussani. Nopeasti kaivoin sen esille, ja vastasin.

– Joo joo, mä tuun ihan pian. Sopiiko 20 minuuttia? Lopetin kohta puhelun, ja ryhdyin saman tien pakkaamaan harjoja ja muita Cassun tavaroita paikoilleen. Minun pitäisi olla kotona 20 minuutin päästä, eli kohta olisi lähdettävä. Cassu seisoskeli yhä vähän sivummalla seuraten toimiani.

– Sori poika kun pelästytin sut. Ens kerralla muistan laittaa kännykän äänettömälle, puhelin Cassulle, ja hain vähän heiniä orin naposteltavaksi. Suljin sitten karsinan oven huolella, pakkasin vielä omat tavarani, ja pujahdin aittatallin ovesta pihalle.

-wear&Cassu-

3.05.08 lauantai - Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Cassu seisoi ulkona harjauspuomiin kiinni sidottuna suihkuttaessani sitä letkulla. Ori oli saanut itsensä tarhassa niin kauheaan kuntoon, että Annekin oli kehottanut minua viemään pojan pesulle. Samalla voisin pestä sen ihan kunnolla hevosshampoolla. Ori hiukan säpsähti ensimmäisellä kerralla kun vesi roiskahti vähän sen päälle. Cassu otti muutaman sivuaskeleen, ja asettui sitten. Pesin ensin jalat, sitten selän, ja lopuksi kaulan ja hännän. Saippua vaahtosi hieroessani sitä sienellä Cassun kaulaa vasten. Ori oli hiukan ymmällään tästä touhusta, mutta seisoi kumman hyvin paikallaan. Lopuksi huuhtelin vielä koko hevosen haalealla vedellä huolellisesti, ja aloin sitten kuivaamaan sitä hikiviilalla. Aurinkokin porotti jo korkealta, päivästä tulisi ainakin yhtä lämmin kuin eilinen oli.

Cassu valpastui yhtäkkiä pyyhkiessäni sitä nyt pyyhkeellä selästä. orin korvat kääntyilivät eteen ja taakse, sen kaula jännittyi, ja jalat astuivat muutaman askeleen sivuille. Nyt minäkin kuulin sen. Joku, tai jokin, tuli kovaa vauhtia hiekkatietä pitkin kohti tallipihaa. Käsillä kasvojani auringon kirkkailta säteiltä suojaten tähyilin tulijaa. Aivan kohta laukkasikin Manki, ohjat lepattaen ja jalustimet kylkiä hakaten, täyttä kiitoa minun ja Cassun ohitse, suoraan ponitarhaa päin. Poni kokosi itsensä ketterästi, ja liiteli aidan ylitse toiselle puolelle. Hämmentyneenä tuijotin ponin menoa. Pikku, Pella ja Taiga, jotka olivat rauhassa laiduntaneet ponitarhan toisella laidalla näyttivät kaikki aivan yhtä hölmistyneiltä. Ne tuijottivat Mankia uteliaina ruunan laukatessa niiden luokse. Vasta Mankin pysähdyttyä, ja laskettua päätään niin, että yhä sen kaulalla olevat ohjat tippuivat maahan, ja poni sotkeuduttua niihin, sain vauhtia jalkoihini. Juoksin minkä jaloistani pääsin talliin, ja hälytin siellä olevat hoitajat paikalle.

– Manki- metsä- Irene- etsimään! Sain vain sanottua puuskutusten lomasta. Annekin oli saapunut paikalle kuultuaan metelin. – Mitä ihmettä täällä tapahtuu Wear?! Onko Cassulle käynyt jotain? Annen kasvot valahtivat kalpeiksi, ja tämä syöksyi ohitseni oviaukosta pihalle.

– Ei, ei! Cassu on kunnossa, mut Manki äskön laukkasi tallipihalle ilman ratsastajaa! Irene on tuolla jossain, makaa ojan pohjalla jalka poikki tai muuta. Nyt äkkiä, meijän täytyy etsiä se! Selitin hätääntyneenä.

Muut sulattelivat hetken hiljaisina kertomaani, ja alkoivat sitten kukin ryntäillä ympäriinsä hätääntyneinä.

– Mut, eikös Irene lähtenyt metsälenkille Lillyn ja Bertin mukana? Missä ne sitten on? Joku huudahti. Kaikki alkoivat liikehtiä huolestuneina.

– Rauhoitutaanpas nyt. Ensiksi, käykää joku ottamassa Manki kiinni tuolta tarhasta jonne se näyttää hankkiutuneen, Anne komensi katsellessaan huolestuneena Mankia, tämän saatuaan ohjat lopulta katki, ja seistessään nyt rauhallisena paikoillaan ruohoa kupuunsa mättäen.

– Sitten lähdetään muut etsimään niitä kahta… Anne sanoi, ja kaikki olivat juuri lähdössä varustamaan itselleen ratsuja, kun tallipihalta kuului taas kovaa kavioiden kopinaa. Nyt pihalla laukkasi Bert, selässään kaksi tyttöä, jotka yrittivät selvästi hiljentää kuolainta purevaa Bertiä. Poni laukkasi vielä muutaman ympyrän kiitolaukkaa, kunnes siirtyi lopulta raviin, ja sitten käyntiin. Irene loikkasi alas ponin selästä ketterästi, ja kiiruhti Mankin luokse. Ruuna tervehti iloisesti hörähtäen omistajaansa, joka heittäytyi ponin kaulaan.

Kun oli tarkastettu, että molemmat tytöt ja ponit olivat kunnossa, ryhtyi Anne tenttaamaan heiltä, mitä ihmettä oli tapahtunut? Irene selosti tarkasti, miten he olivat kävelleet ohjat pitkinä hiekkatien oikeaa reunaa pitkin, kun arvaamatta kurvasi seuraavasta mutkasta lujaa vauhtia ajava suuri pakettiauto. Molemmat ponit olivat tietenkin pelästyneet, ja lähteneet kiitolaukkaan suoraan takaisin tallille. Manki oli heittänyt puolessa matkaa Irenen selästään, ja jatkanut matkaansa. Lilly oli saanut vähän matkan päässä Irenen tippumispaikasta Bertin taas jotenkuten hallintaan, ja kääntänyt sen ympäri. He olivat sitten molemmat kiivenneet Bertin kyytiin, ja ravanneet rauhallista vauhtia kohti tallia, josta toivoivat löytävänsä Mankin. Bert oli kuitenkin vielä uudestaan pelästynyt kuullessaan henkilöautojen ääntä läheltä, ja lähtenyt kaahaamaan kohti tallia.

Lopulta kun Irene oli selvittänyt kaikille surullisen tarinansa, pääsin takaisin Cassua hoitamaan. Ori oli seissyt koko juopakan ajan hienosti paikallaan, ja kerennyt jopa kuivahtaakin vähän auringossa. Ori hamusi rauhallisen hiuksiani sukiessani sitä. Varsan vähän vielä kostea karva oli suloisella kikkuralla, ja se näytti enemmänkin uitetulta rotalta kuin hevoselta. Nauraen suukotin Cassun turpaa, ja kuulin hevosen hörähtävän minulle. Ihan hiljaa, ja pienesti kylläkin, mutta silti! Onnesta ymmyrkäisenä halasin Cassua. Ori tuhahti hassusti, ja tuuppasi minua selkään turvallaan. ”Ei isot pojat halaile” , se tuntui protestoivan hellyydenosoituksiani.

Puolisen tuntia harjailtuani Cassua vein sen takaisin talliin. Sillä oli vielä päiväheinät kesken, joten jätin sen saman tien napostelemaan niitä. Istahdin itse aittatallin ovensuuhun hevosen harjoja putsaamaan, ja nauttimaan auringosta.

-wear&Cassu-

1.05.08 torstai – Vapaapäivä

Pyöräilin viimeistä ylämäkeä Seppeleeseen. Hikisenä ja naamaltani varmaankin ihan tomaatin värisenä puuskutin tallipihaan, hyppäsin alas pyöräni selästä, ja talutin sen nojailemaan tallin seinustaa vasten. Nappasin sitten laukkuni pyörän tarakalta, ja kävelin reippaasti aittatalliin. Astuin sisälle hämärään, ja hiljaiseen talliin. Vein laukkuni suoraan Cassun karsinan luo, ja ripustin sen roikkumaan oveen kiinnitettyyn koukkuun. Kurkkasin sitten sisälle karsinaan, joka ammotti tyhjyyttään. Myös Kamun ja Renin karsinat olivat tyhjiä. Hepat oli selvästi viety ulos nauttimaan ihanan aurinkoisesta ja lämpimästä ilmasta. Päätin käyttää ajan hyväkseni, ja tartuin tallin seinustalla nojaileviin kottikärryihin ja talikkoon. Iloisesti hyräillen ryhdyin puhdistamaan Cassun karsinaa.

Vähän ajan päästä sain työni valmiiksi. Hikeä otsalta pyyhkien kiikutin vielä yhden kottikärryllisen puhdasta turvetta Cassun karsinaan, levitin sen tasaisesti siihen, ja heitin vielä hiukan uutta heinää orille naposteltavaksi. Vein sen jälkeen kottarit sekä talikon paikoilleen, ja lähdin hakemaan Cassua tarhasta.

Hetken etsittyäni löysinkin orin tarhailemasta, maneesia vastapäätä sijaitsevasta, oreille tarkoitetusta, vahvoilla lankuilla aidatusta tarhasta. Hymyillen seurasin Cassun temmellystä pitkin kostean ruohon peittämää tarhaa. Nappasin sitten riimunarun käteeni aidalta roikkumasta, ja viheltäen kutsuin hevosta luokseni. Cassu pysähtyi, ja seisahtui kuuntelemaan pää korkealla kuullessaan vihellykseni. Ori katseli minua uteliaana, muttei tehnyt elettäkään lähestyäkseen porttia.

– Tulehan nyt sieltä! Huikkasin orille, joka yhä tapitti aloillaan. Huokaisten kampesin itseni aidan ylitse tarhan puolelle, ja kaivoin siellä taskustani sokeripalan, jota näytin nyt Cassulle. Näin Cassun ilmeestä orin harkitsevan tarkkaan. Jos se nyt tulisi, se saisi makupalan, mutta joutuisi sisälle. Jos se taas jäisi paikoilleen, se ei saisi makupalaa, mutta ei myöskään joutuisi sisälle. Hmm.. Kumpi oli kannattavampaa? Tutkin hevosen ilmettä naureskellen. Sen turpa oli hassusti mutrussa, silmät tapittivat uteliaina minuun, ja jalat sojottivat vähän hassusti levällään orin punnitessa vaihtoehtoja. Viimein se kuitenkin sai päätettyä, käveli rauhallisesti luokseni, nappasi herkkupalan kämmeneltäni, ja jäi seisomaan aloilleen. Napsautin nopeasti riimunarun kiinni Cassun mustaan nahkariimuun, ja lähdin taluttamaan hevosta ulos tarhan portista.

Tallissa sidoin Cassun löysällä narulla kiinni karsinaansa, niin että ori ylettyi mutustamaan ruokakipthingysa tunkemiani heiniä. Kaivoin sitten harjapussista orin harjoja, ja aloin sukia sitä puhtaaksi. Tumman hevosen karvapeite oli harmaan pölyn peitossa. Näki ettei sitä oltu eilen harjattu kunnolla. Cassu nautti pyöritellessäni kumisualla sen lyhyttä karvaa. Hevonen sulki silmänsä nauttien harjauksesta, ja taisi jopa hetkeksi torkahtaa.

Hoidettuani Cassun puhtaaksi korvista takakavioihin jätin hevosen omaan rauhaansa. Järjestelin ja putsasin varsan harjoja vähän siistimmiksi, ja pyyhin orin suitset puhtaiksi. Lakaistessani aittatallin kuistia saapui Anne paikalle.

– Terve wear. Tämä tervehti vähän väsyneen oloisena. Oli tainnut mennä aika pitkään eilen. – Mä näin sun tulevan tallille puolisentuntia sitten, ja ajattelin vaan tulla moikkaamaan. Ja Cassu saa muuten tänään pitää lepopäivän, eli voit viedä sen takasin tarhaan. Se saa olla siellä niin pitkään kun mahdollista. Mä en nimittäin taida tänään jaksaa tehdä sen kanssa mitään tänään… Anne selitti, ja haukotteli unisena. Huomasin Annen kasvoilla valvomisesta kielivät tummat silmänaluset, ja hapsottavat hiukset, jotka tämä oli sutaissut nopealle poninhännälle.

– Viitsisitkö sä vielä käydä viemässä noille heppatarhassa oleville hevosille muutaman ämpärillisen vettä? Kun päivällä tulee aika lämmintä ja niillä on varmaan aika kova jano.. Anne puheli, ja käveli jo aittatallin ovelle.

– Enköhän mä viitsi. Vastasin Annelle hymyillen, ja käännyin sitten Cassun karsinalle. Pujotin orin päähän riimun ja talutin sen takaisin oritarhalle, josta sen olin vähän aikaa sitten hakenut.

Päästyään portilla irti Cassu ryntäsi heti vauhtiin, ja laukkasi muutaman kierroksen tarhaa ympäri pukitellen ja päätään viskoen. Seurasin orin riehakasta menoa, kun se loikki ja pomppi täynnä elämän iloa ja patoutunutta energiaa. Jätin riimunarun roikkumaan aidalle, ja lähdin talsimaan kohti tallia.

-wear&Cassu-

28.04.08 maanantai – Tavallista hoitelua

Kiiruhdin painavaa koululaukkuani olallani kantaen sisälle aittatalliin. Kamu tervehti minua ensimmäisestä karsinasta iloisella hirnahduksella.

– Päivää vaan sullekkin vanha herra, sanoin sille, ja jatkoin matkaani Cassun karsinalle. Ori kurotteli karsinansa oven ylitse käytävälle, ja huomatessaan jonkun tulevan ryhtyi kuopimaan kärsimättömänä maata.

–Minnekkäs sulla nyt noin kiire on? Kysyin hevoselta huvittuneena, ja työnsin sen kevyesti takaisin karsinaansa. Pujotin sitten riimun orin tummaan päähän, oijoin harjan pois nylonriimun alta, ja sidoin hevosen löysästi kiinni karsinaan.

Hain sitten karsinan oven toisella puolella roikkuvasta harjapussista pölyharjan ja kumisuan, joilla aloin sukia hevosen pölyävää karvaa puhtaaksi. Ori oli selvästikin ollut tänään tarhassa, ja nauttinut siellä olostaan piehtaroimalla oikein kunnolla. Tunnin kumisualla pyörittelyn jälkeen saatoin yhä hiukan hevosta taputtamalla saada ilmaan oikein pölypilven. Syvään huokaisten jatkoin urakkaani.

Viimein pääsin tarttumaan kunnolla pölyharjaan, jolla yritin harjata kumisualla irrottamani liat pois hevosen tummalta karvalta. Kaivoin pölyharjan jälkeen käsiini juuriharjan, jolla vielä kävin jokaisen sentin hevosesta lävitse. Lopuksi kaivoin harjapussista vielä pehmeämpi piikkisen harjan, ja sain hiukan kiiltoa nuoren hevosen karvaan. Sen jälkeen huiskin vielä suurimmat liat Cassun päästä pois, selvitin varovasti sormissa hevosen harjan ja hännän, sekä pyyhin kostealla sienellä varsan sieraimet ja suun. – Viimein valmista! Hihkaisin lopulta, ja silitin tyytyväisenä hevosen kiiltävää kaulaa.

Suljin sen jälkeen Cassun karsinan oven, ja jätin hevosen hetkeksi omiin oloihinsa. Tartuin itse kottikarryihin sekä talikkoon, ja ryhdyin putsaamaan Cassun karsinaa, siirrettyäni sen ensin viereiseen, tyhjillään olevaan Renin karsinaan. Boksin puhdistus hoitui näpsäkästi, ja jo viiden minuutin päästä toin Cassun takaisin omaan karsinaansa. Venyttelin sitten varovasti hevosen jalkoja ja herkkujen avulla myös kaulaa ja kylkiä. Rapsuttelin sen jälkeen vielä hetken Cassua, kunnes minun oli aika lähteä kotiin päin.

-wear&Cassu-

26.04.08 lauantai - Auringonpaistetta

Tallilla oli hiljaista kävellessäni aamuauringon paisteessa tallipihalla. Hevosia ei oltu vielä viety tarhoihin, vaan ne kaiket mussuttivat parhaillaan aamuruokiaan. Pujahdin sisälle aittatallin ovesta, ja käveli ohi Kamun karsinan Cassun luo. Ori seisoi siellä valppaana, ja käveli ovelle minut nähtyään. – Terve taas poika! Huikkasin sille, ja avasin oven salvan. Cassu puski päällään oven auki, ja oli töytäistä minut samalla kumoon. – Minnekäs sulla on noin kiire? Kysäisin orilta nauraen, kun se yritti tepastella ulos karsinastaan. Hellästi työnsin hevosen takaisin, suljin oven, ja kipaisin hakemaan sen harjat. Palasin sitten orin karsinalle, pujotin hevoselle riimun päähän, ja talutin sen pihalle. Sidoin Cassun harjauspuomiin, ja kaivoin kumisuan käteeni. Ori seisoi auringonpaisteessa nautiskellen. Se sulki silmänsä ja haisteli ilmaa sieraimillaan.

Hoidettuani tummanruunikon hevosen karvan taas puhtaan kiiltäväksi, vein sen takaisin talliin. Venyttelin hevosen jalkoja hetken, ja rapsuttelin sitä samalla. Cassu alkoi nuokkua rauhallisena hieroessani sitä, ja tyytyväisenä se viimein sulki silmänsä, ja vaipui kevyeen uneen. Hymyillen jatkoi hevosen silittelyä ja hellimistä.

Puolentunnin päästä saapui Anne paikalle.

– Huomenta wear! tämä huikkasi iloisesti, ja käveli Cassun karsinalle. Ori heräsi unestaan haukotellen, ja ryhtyi saman tien uteliaana tutkimaan ovelle ilmestynyttä Annea. – Sehän ihan kiiltää! Hyvää työtä wear. Anne kehui silitellessään orin kaulaa.

– Cassua voisi tänään taas vähän kokeilla juoksuttaa, niin se sais edes vähäsen purettua energiaansa. Chao nimittäin sanoi tulevansa vielä myöhemmin päivällä tänne harjoittelemaan varsojen kanssa vielä sitä satulan kanssa kulkemista. Että jos sä viitsisit juoksuttaa sitä nyt vähän. Vaan kevyttä ravailua ja vähän laukkaa. Käviskö? Anne kysyi, ja tuijotti pyytävästi minua.

– Eiköhän se onnistu. Vastasin, ja hymyilin Annelle.

– Hyvä! Sitten mä kerkeän varmaan tänään vähän Ristollakin ratsastamaan! Anne iloitsi, ja kiirehti sitten ulos aittatallista.

Kohta talutin Cassun kentälle. Ori hiukan tanssahteli portin kohdalla, mutta tuli sitten ihan suhteellisen nätisti perässäni sisälle. Suljin portin hevosen perässä, ja talutin sitä hetken ympäri kenttää. Pyysin hevosen sitten ympyrälle, ja siirsin sen maiskutuksella raviin. Hitaasti keinahdellen Cassu ravasi isoa ympyrää ympärilläni. Seurasin hevosen ilmavia liikkeitä ihaillen. Siitä tulisi vielä tosi upea hevonen..

Ravautettuani Cassua molempiin suuntiin vähän aikaa pyysin sen laukkaan. Ori singahta saman tien täyteen vauhtiin, kiisi pukitellen ympyrää ja viskoi päätään. Hetken luulin hevosen riistäytyvän käsistäni, ja vaistomaisesti tiukensin otettani liinasta. Se sai Cassun pelästymään yhä enemmän, ja se yritti vetopaniikin vallassa kiskoa itseään irti. Minä en voinut hellittää otettani liinasta, sillä silloin Cassu olisi rämähtänyt suoraan kentälle kasattujen, isojen esteiden sekaan, ja olisi silloin varmasti satuttanut itsensä. Cassu ponnahti vielä muutaman kerran ilmaan, nykäisi sitten koko kropallaan sivulle, ja jatkoi holtitonta menoaan. Sain pidellä kaikin voimin vastaan ettei hevonen saisi minua täysin kumoon. Pakotin sen pysymään ympyrällä, ja siten hidastin vähitellen sen vauhtia. Yhä Cassu heitteli villisti päätään, ja pyöritteli pelästyneenä silmiään. Pakotin ääneni rauhalliseksi puhuessani hevoselle. – Sooh, ei hätää poika, kaikki hyvin.. Sooh, jatkon hevosen rauhoittelua, kunnes sain sen ravaamaan töksähtelevää ravia, ja viimein käyntiä. Pysäytin hengästyneen hevosen, ja kävelin sen luokse. Cassu säpsähti hiukan koskiessani kädelläni sen kaulaa. Hevonen hikoili ponnistuksesta, ja näin vähän vaahtoa sen ryntäillä. Huolestuneena tutkin koko hevosen lävitse naarmujen tai muiden haavojen pelossa, mutta Cassu oli onneksi täysin kunnossa. Helpotuksesta huokaisten silittelin sen kaulaa rauhoittavasti. Viimein alkoi Cassukin rentoutua.

Taluttelin yhä huohottavaa hevosta ympäri kenttää niin kauan, ettei sen karva enää tuntunut kostealta, eikä se enää hengittänyt raskaasti. Talutin sen sen jälkeen ulos kentältä, ja lähdin kävelemään sen kanssa metsään. Cassu tuntui nyt jo täysin rennolta ja rauhalliselta. Pitkin, matkaavoittavin askelin se käveli vierelläni pitkin metsäpolkua. Pysähdyimme pienelle aukealle jossa annoin Cassun hiukan maistella tuoretta ruohoa. Istuin itsekin ruohikolle hevosen viereen, ja huokaisten annoin itseni hetken levätä. Ison hevosen hallitseminen oli todella vaikeaa, ja tiesin, ettei Cassu tästä lähtien enää nauttisi juoksuttamisesta laisinkaan. Se muistaisi koko lopun ikänsä tämän pelottavan välikohtauksen. Muutama epäonnistumisen tuoma kyynel vierähti poskelleni. Pyyhin ne nopeasti pois, ja nousin ylös maasta. – Tulehan poika, mennään takaisin kotiin. Kehotin varsaa värisevällä äänellä. Cassu nosti päänsä ruohikosta, ja lähti seuraamaan minua rauhallisena.

Tallissa riisuin Cassulta suitset, harjasin sen oikein puhtaaksi, ja tarkastin sen vielä kertaalleen läpi. Missään ei onneksi näkynyt ainuttakaan haavaa. Helpotuksesta huokaisten hain Cassulle puhdasta vettä ison saavillisen, ja heitin sille vähän heiniä naposteltavaksi. – Anteeksi poika, mutta mulla ei ollut muita vaihtoehtoja… Supatin Cassulle. Silitteli orin kiiltävää kaulaa hajamielisesti. – Anna anteeksi… Sanoin vielä aivan hiljaa, ja halasin Cassua hellästi. Suljin sitten sen karsinan oven, ja astelin ulos ovesta aurinkoiselle pihamaalle.

-wear&Cassu-

23.04.08 keskiviikko - Hurja maastolenkki

Aittatallissa oli hiljaista astuessani sisälle. Kävelin kahden shetlanninponin karsinan ohitse reippain askelin, ja kurkkasin sisälle Cassun boksiin. Ori seisoskeli siellä vähän unisen näköisenä.

– Hei poju! Huikkasin sille rauhallisella äänellä, ja avasin karsinan oven. Seisoin ovensuussa paikoillani, annoin Cassun ensin itse tulla haistelemaan. Hetken mietittyään se astelikin luokseni, nuuhki hetken käsiäni, päätti sitten etten ollut laisinkaan vaarallinen, ja ryhtyi kaivelemaan taskujani herkkujen varalta.

– Ei tällä kertaa mitään hyvää sulle, pahoittelen. Naurahdin Cassulle, ja rapsuttelin hetken sen päätä. – Mitäs kuule sanoisit sellasesta lyhyestä taluttelulenkistä? Ihan vaan käytäisiin taas kiertämässä näitä lähimetsiä? Ehdotin orille, joka nyt yritti selvittää, kuinka saisi ponnarini auki. Vähän tirskuen työnsin hevosen päätä kauemmaksi sen saadessa jo otteen punaisesta ponnaristani.

– Ei kuule tollai saa tehdä, nyt sä olit tosi tuhma.. Toruin isoa hevosta muka vihaisena. Se ei kuitenkaan kovin vakavasti minua ottanut, vaan ryhtyi seuraavaksi maistelemaan takkini vetoketjua. Huokaisten pörrötin varsan lyhyttä etutukkaa.

Pujotettuani suitset Cassulle päähän talutin sen ulos tallista. Ori seurasi nätisti perässäni Seppeleeseen johtavan hiekkatien päähän asti. Siellä se yritti tehdä 180 asteen käännöksen, ja lähteä laukkaamaan takaisin tallille. Minä en osannut laisinkaan odottaa hevosen äkkinäistä mielenmuutosta, ja olin lentää nurin ison hevosen kiskaistessa ohjien toisessa päässä voimalla vastakkaiseen suuntaan. Siinä sitten raahauduin Cassun perässä muutaman kymmenen metriä, kunnes sain taas jalat alleni. Rauhoitettuani hevosen pakotin sen ympyrälle ravaamaan ympärilleni, ja vähitellen sain jonkinlaisen kontaktin Cassuun. Yhä se yritti siirtyä laukalle, mutta muutaman sokeripalan avulla se tyytyi kävelemään vierelläni.

Kiersimme vain noin kahdenkymmenen minuutin mittaisen lenkin, ja palasimme sitten tallille. Ori oli hiukan vain säpsynyt puskista lentoon lähteviä lintuja, mutta muuten käyttäytynyt loppumatkan oikein siivosti. Taputin sitä hyväksyvästi kaulalle, ja kehuin sitä paljon.

Takaisin omaan karsinaansa päästyään Cassu kävi heti uniseksi. Se nuokkui harjatessani sitä pölyharjalla, ja yritti kaikin tavoin viestiä haluavansa vain nukkua nyt rauhassa. Se jopa kerran yritti liiskata varpaani, ja näykkäistä käsivarttani, mutta komennettuani sitä tiukasti ori viimein tyytyi seisomaan aloillaan hoidon ajan.

Kun viimein Cassu seisoi siistinä karsinassaan, pääsin minäkin lähtemään kotiinpäin.

- Nähdään taas poju! sanoin sille, painoin suukon orin turvalle, ja suljin karsinan oven perässäni.

-wear&Cassu

21.04.08 maanantai - Satulaan harjoittelua

Aurinko nousi tänään jo kuudenaikoihin, ja seitsemältä, tallatessani Seppeleeseen johtavaa polkua oli ilma jo aika lämmin. Tänään kouluun täytyisi raahautua vasta kymmeneltä, eli tässä olisi vielä hyvää aikaa vietettäväksi tallilla.

Hiljaa hyräillen astuin pian hämärään aittatalliin. Kävelin Cassun karsinalle, ja tervehdin oria lempeällä äänellä.

- Mitäs pojalle tänään kuuluu? Onkos joku käynyt jo sua ruokkimassa? Puhelin Cassulle, ja pujahdin sen karsinaan. Ori tuli nyt jo reippaammin minua tervehtimään, ja uskalsi minun antaa rapsuttaa itseään.

- Hieno poika. Kehuin sitä, ja silittelin sen pehmeää päätä. Cassu tuuppasi pehmeästi olkaani, ja ryhtyi tutkimaan taskujani. - Heti tiesit että mulla on jotain sulle, sanoin, ja kaivoin taskustani sokerin Cassulle. Ori höristi korviaan uteliaana, ja yritti napsaista herkun heti itselleen. - Odotas nyt hetkinen, herkkusuu.. Naureskelin sille. Annoin varsan ottaa namin omasta ruokakupistaan. Mussutettuaan herkkunsa hain Cassun harjat, ja aloin sukia hevosta puhtaaksi. Se oli selvästikin ollut tarhassa, sillä sen tummanruskea karva pölysi pyöritellessäni kumisualla sitä. Cassu nautti suan pyörivästä liikkeestä, ja meinasi nukahtaa niille sijoilleen. Se kuitenkin pian säpsähti hereille kuullessaan käytävältä liikettä.

- Ai hei wear! Huikkasi käytävälle ilmestynyt Xeni. Tyttö seisoi hiukan hämmentyneenä karsina oven edessä. Sekin oli näköjään tullut tänään aikaisin tallille.

- Hei. Tule vaan sisälle, voit vaikka auttaa mua tämän harjaamisessa? Ehdotin xenille hymyillen. Tämä vastasi hymyyn iloisesti, ja pujahti Cassun karsinaan. Ori hiukan arasteli xeniä aluksi, mutta saatuaan muutaman kerran haistella tyttöä, se jo tunki päätään tämän syliin rapsutuksia toivoen.

- Tää on välillä ihan mahdottoman hellyydenkipeä! Tuhahdin rapsutellessani varsaa korvan takaa. Cassu puski tyytyväisenä päätään vatsaani.

- Niin. Cassu on sellainen ihana pikku napero.. Xeni sanoi hiukan haikeasti. Tarkastelin tytön kasvoja huolissani.

- Onko se siis ihan okei sulle että mä hoidan tätä? varmistin. Xeni nosti katseensa, ja hymyili hiukan.

- On on. Mullakin on sitten enemmän aikaa Celelle.. Tyttö sanoi silitellen yhä hajamielisesti Cassun kaulaa.

Hoidettuamme yhdessä varsan puhtaaksi suuntasimme kulkumme päätalliin. Puolimatkassa meitä vastaan käveli Anne.

- Hei tytöt! Tuletteko auttamaan ponien sisään ottamisessa? Myönnyimme molemmat heti ehdotukseen, ja kipaisimme Annen perässä tallipihan poikki takatarhalle, jossa suurin osa poneista laidunsi. Nappasimme kaikki riimunarun päihin kaksi pollea, ja veimme ne talliin. Autoimme Xenin kanssa vielä sen jälkeen hevosten aamuruokinnassa, ja lakaisimme jopa tallin lattiankin.

- Mä käyn vielä Celen hoitamassa ja lähen sitten kotiin. Nähdään taas! Tyttö huikkasi, ja hävisi hoitohevosensa karsinaan.

Hetken Taigaa rapsuteltuani palasin aittatalliin. Cassu tuli nyt jo ovelle innostuneena odottamaan minua.

- Terve taas poika, puhelin sille, ja rapsuttelin sitä hellästi päästä. - Sinähän olet tänään aikaisessa! Kuulin takaani iloisen äänen, ja käännyin ympäri.

- Moi Chao! Tervehdin tyttöä, joka asteli reippaasti Cassun luokse. Varsa huikkasin säpsähti Chaon nopeaa tulemista, mutta antoi tytön silittää itseään täysin rauhallisena.

- Mä ajattelin jos kokeiltaisiin tänään sitä satulaa? Ehdotti Chao.

- Okei. Käy mulle. Vastasin hymyillen. Chao silitteli vielä hetken Cassua, joka nyt oli melkein nukahtamaisillaan.

- Selvä. Noniin. Pujotappas sille suitset päähän, ja tuo kentälle. Mä käyn hakemassa vintiltä jonkun kevyen satulan sille. Chao neuvoi, ja kiirehti sitten matkoihinsa. Kohta talutin Cassun kentälle. Ori oli jo täysin virkeä. Se loikki ja pomppi ympärilläni, pysähtyen välillä haistelemaan tuulen mukanaan tuomia tuoksuja. Cassun musta harja hulmusi vähän tuulessa, ja sen karva kiilsi auringossa.

- Ihan vaikuttavan näköinen se ainakin on...Vierelleni ilmestynyt Chao huomautti hymyillen. Tämä kantoi sylissään aivan pientä ja kevytrakenteista satulaa, johon oli kiinnitetty oikein pehmeä satulahuopa.

- Annetaan sen ensin haistelle vähän tätä. Chao sanoi, ja käveli Cassun pään luo. Ori hieman säpsähti ensin tummaa esinettä Chao käsivarsilla, mutta pian rauhoittui, ja haisteli uteliaana kummallista esinettä. Chao puhui orille koko ajan rauhoittavasti, ja lähestyessään sen selkää, silitteli ja taputteli oria. Seurasin jokaista Chao harkittua liikettä, kun tämä nosti satulan kevyesti orin selkään. Cassu hieman säpsähti kummastuneena, käänteli päätään nähdäkseen paremmin, ja yritti muutaman kerran potkia taaksepäin. Sitten se rauhoittui, ja seisoi vain aloillaan, korviaan vinhasti käännellen.

- Hyvä. Tämä riittää tältä erää... Chao sanoi, ja nosti satulan pois, taputti Cassua tyytyväisenä, ja kaivoi taskustaan sille makupalan. - Nyt sä voisit viedä sen talliin, rapsutella ja kiitellä sitä hetken että sille jää tosi hyvä muisto satulasta, ja sitten päästää sen vielä tarhaan vähän riehumaan. Anne sanoi että se juoksuttaa sitä tänään vielä myöhemmin. Chao neuvoi hymyillen. Nyökkäsin ymmärtämisen merkiksi, ja lähdin taluttamaan Cassua talliin.

Tallissa riisuin varsalta suitset, ja annoin sille vielä muutaman porkkanan palan palkkioksi.

- Hienostihan sä suoriuduit siitä! Kehuin oria, ja halasin sitä hellästi. Cassu hamusi silkkiturvallaan hiuksiani, ja tuuppi olkaani. Hymyillen painoin vielä suukon Cassun turvalle, ja lähdin sitten viemään sitä tarhaan.

-wear&Cassu-

20.04.08 sunnuntai - Juoksutusta

Astuin sisälle aitta-rakennukseen.

- Hei Cassu! Huikkasin karsinassaan makailevalle orille, joka säpsähti äkillistä tuloani, ja ponnahti ylös. - Soo, ei hätää poika.. tyynnyttelin Cassua, joka tuijotti minua hiukan epäillen. Avasin varovaisin liikkein karsinan oven, ja ojensin käteni orin haisteltavaksi. Vähän nuuhkittuaan se alkoi rauhoittua, ja antoi minun silitellä hellästi päätään. - Hienoa poika, lepersin Cassulle, ja silitin sen silkin pehmeää kaulaa hellästi. Cassu jännitti lihaksiaan aina koskiessani sitä. Huomasin sen jännittävän minua vieläkin.

- Kuule ei sulla ole mitään hätää. Ota ihan rauhassa vaan.. Puhelin hevoselle, joka vähitellen alkoi rentoutua.

Kohta kaivoin ovessa roikkuvasta harjapussista pölyharjan, jolla varovasti aloin sukia Cassua puhtaammaksi. Orin karva pölysi hiukan, mutta muuten se oli yllättävän puhdas. -

Taiga ei kuule ole koskaan näin puhdas, vaikka mä hinkkaisin sitä kuinka pitkään.. Selitin Cassulle, joka nyt enemmänkin uteliaana, kuin jännittyneenä käänsi päätään minua kohti. Hiukan poika vielä aristi harjatessani sitä mahan alta, mutta muuten sain harjattua Cassun siistiksi ilma ongelmia. Otin vielä varovasti irti Cassun hännästä ja harjasta heinänkorret ja muut liat irti, ja otin vielä orin kaviot.

- Huomenta! Huikkasi aitta-talliin ilmestynyt Anne.

- Mites täällä jaksellaan? Se kysyi hymyillen, ja astui Cassun karsinaan. Ori tunsi Annen jo varsin hyvin, ja hiukan höristen tuuppasi tätä poskeen.

- Höppänä. Anne torui hevosta leikkisästi, ja taputti sitä kaulalle. - Mä ajattelin vähän juoksuttaa tätä. Jos sä viitsisit laittaa sille suikat päähän, ja tuoda sen kohta tohon kentälle? Anne kysyi kurkistellessaan viereisessä karsinassa asustelevaa Reniä.

- Joo, tottakai! Vastasin heti, ja kipaisin hakemaan Cassun suitsia. - Ja muista ottaa mukaan liina mukaan, ja irrottaa ohjat! Anne vielä muistutti, kunnes hävisi aitta-tallin ovesta ulos.

Pujotettuani suitset Cassun päähän irrotin näppärästi ohjat, ja nappasin siististi ristitetyn juoksutusliinan mukaani. Cassu seurasi minua ulos aittatallin ovesta kiltisti, ja käveli rauhallisesti vierelläni koko matkan kentälle asti. Vasta kentän portin kohdalla alkoi ori hiukan hermostua. Se ei ensin suostunut tulemaan sisälle portista, ja vasta maaniteltuani sitä jonkin aikaa sain pojan sisäpuolelle. Pakottamaan sitä en ruvennut, se olisi vain pahentanut tilannetta.

Pian Anne saapui paikalle. Siisteihin farkkuhin, ja puhtaan keltaiseen t-paitaan pukeutunut Anne hymyili ystävällisesti minulle ottaessaan liinan kädestäni.

- Kiitos kauheasti, susta oli paljon apua. Tämä kiitteli, ja talutti Cassun keskemmälle kenttää. Nyt ori seurasi taas Annea lauhkeana kuin lammas, eikä näyttänyt aikovansakkaan temppuilla.

- Muuten wear, haluaisitko sä kokeilla juoksuttaa tätä? Anne huikkasi kentän keskeltä. - Joo, kyllä mä haluaisin, mutta en mä taida osata. Vastasin Annelle, jonka kuulin tuhahtavan.

- No mä opetan. Se sitten sanoi, ja väläytti aurinkoisen hymyn.

- Ota tästä liinasta toisella kädellä kiinni, ja toisella pidät loppupäätä tästä liinasta, kas noin. Sitten maiskutat sen vaan liikkeelle. Teette oikein isoa ympyrää, ja sunkin pitää kävellä hiukan... Just noin! Hyvä! Anne kehui kun sain Cassun viimein liikkeelle. Ori käveli pää korkealla ilmaa haistellen ympyrällä. Sen lihakset jännittyivät jokaisella askeleella, ja auringon säteiden osuessa siihen koko hevonen tuntui loistavan.

- Sen karva onkin nyt tosi hyvässä kunnossa... Annekin huomasi, ja katseli Cassun käyntiä mietteliäänä.

- Aiotko sä pitää sen Seppeleessä? Kysyin varovasti, ja vilkaisin Annea. Tämä tuijotti yhä Cassua, ja näytti arvioivan sitä.

- Joo, kyllä mä ajattelin. Se sitten vastasi, ja hymyili hiukan.

- Noniin, siirretäämpäs se raviin. Ravia! Se sitten komensi, ja maiskutti. Cassu käänsi korviaan Annen äänen suuntaan, ja siirtyi pian keinahtelevaan raviin. Sen karva kiilsi nyt vieläkin kirkkaampana, ja lihakset näkyivät selvemmin. Se oli kyllä kaunis, se täytyi myöntää. Ihaillen seurasin orin lennokasta menoa.

Lakkautettuamme Cassua vielä molempiin suuntiin, ja hevosen alkaessa hiukan hikeentyäkin, päätimme lopettaa harjoittelun tältä päivältä.

- Sähän voisit käydä vaikka lyhyellä maastolenkillä sen kanssa. Saa samalla vähän tutustua tohon metsään, ja samallahan se siinä jäähtyy. Että käviskös sulle? Anne ehdotti.

- Selvä, söör! Sanoin naurahtaen, ja lähdin taluttamaan Cassua ulos kentältä.

- Muista sitten tuoda se ehjänä takaisin! Anne vielä huikkasi nauraen peräämme.

Metsässä oli ihanan rauhallista. Linnut lauloivat, aurinko paistoi, ja tuuli heilutti lempeästi puiden oksia. Cassu käveli varovasti metsäpolulla. Sen pää oli ylhäällä, korvat terhakkaasti höröllä, ja askel oli pitkää. Hevonen jännitti kaulaansa hiukan, ja oli kaatua astuessaan puun juuren päälle. Pelästyessään risahtavaa ääntä Cassu kompuroi sivummalle, ja pelokkaana se tuijotti juurikkoa.

- Ei hätää. Mä lupaan etteivät ne juuret hyökkää sun kimppuun.. Puhelin Cassulle, joka tuntui hieman rauhoittuvan. Se suostui kohta kaartamaan juurikon ohitse, ja saatoimme jatkaa matkaa.

Tallipihaan päästessämme taputin Cassua tyytyväisenä kaulalle. Ori oli käyttäytynyt todella hienosti koko loppumatkan, ja vaikutti nytkin hyvin rennolta ja rauhalliselta. Talutin hevosen suoraan isoon talliin, ja siellä pesukarsinaan, jossa huuhdoin Cassun vieläkin vähän hikisen selän. Cassu seisoi hienosti paikoillaan veden valuessa sen selkää pitkin. Hevonen näytti jopa nauttivan touhusta! Hymyilen seurasin Cassun silmien hidasta valumista kiinni.

Kuivattuani ja hoidettuani Cassun taas puhtaaksi, putsasin vielä orin karsinan, ja rapsuttelin sitä hetken. Tummaruunikko hevonen nautti silitellessäni sen kaulaa, ja se sulki silmiään unisena. Hymyillen painoin hellän suukon Cassun silkkiturvalle.

-wear&Cassu-

19.04.08 - Uusi tuttavuus

Seisoin aloillani nojaillen oritarhan aitaan. Katselin nuoren, kauniin, ja kiiltäväkarvaisen hevosen menoa hymyillen. Ori pukitteli matkalla juostessaan pitkin tarhan aidanvierustaa, välillä minua vain vilkuillen. Se oli niin järjettömän kaunis. Niin villi ja täynnä vapaudenhuumaa ja elämänjanoa. Annoin katseeni seurata suuren, tummanruunikon hevosen menoa. Se tulisi olemaan tästä lähtien minun hoitohevoseni. Ajatus nosti hymyn huulilleni. Saisin helliä ja harjailla tuota kaunista hevosta niin paljon kun jaksaisin, tietenkään unohtamatta Taigaa, joka ei varmastikkaan joutuisi jäämään ilman hoitoa tämän varsan takia, ehei. Siitä oli kehittynyt minulle hyvin tärkeä ja rakas, enkä voisi koskaan kuvitella luopuvani siitä. Katseltuani vielä hetken Cassun vallatonta menoa käännyin ympäri, ja tallustin takaisin talliin.

- Hei wear! Huikkasi Anne minut huomattuaan. - Kävitkös jo katsomassa Cassua? Siitä on kasvanut tosi upea hevonen... Anne puheli lakaistessaan tallin käytävää.

- On se upea juu.. Vastasin, ja hymyilin Annelle. - Mä lupaan ettet sä tule katumaan mun ottamista Cassun hoitajaksi. Eikä Taigakaan jää ilman hellintää, lupaan sen! Selitin ponnekkaasti, jolloin Anne naurahti.

- Uskon, uskon.. Tämä vastasi virnistäen. Väläytin Annelle vielä nopean hymyn, kunnes hävisin Taigan karsinaan.

- Hei tyttönen. Lupaan tulla hoitamaan sut heti kun Cassu on puhdas. Rupattelin sille. Taiga hörähti ystävällisesti, ja tuuppasi silkkiturvallaan olkaani.

Palasin kohta oritarhan aidalle norkoilemaan. Kiipesin portin yli toiselle puolelle, ja viheltäen kutsuin Cassua lähemmäs porttia. Olin varmuuden vuoksi näpistänyt tallista muutaman porkkanan Cassulle, jos se ei antaisi ottaa kiinni.

- Tulehan nyt, poika! Kutsuin oria, joka seurasi liikkeitäni uteliaana muutaman metrin päässä. - Cassu, tulehan nyt! Yritin vielä, mutta ori tapitti tiiviisti paikoillaan. - Äh. Ei sitten.. Mutisin, ja käännyin kävelläkseni portille päin. Kuulin silloin kavioiden tasaista kuminaa takaani. Cassu käveli perässäni portille, tuuppasi selkääni leikkisästi saaden minut hiukan horjahtamaan, ja tepsutti sitten eteeni. "Nyt sä saat ottaa mut kiinni" Se tuntui sanovan, ja naurahtavan perään. Tartuin hymyillen orin riimuun, ja napsautin narun paikoilleen.

Cassu pomppi hiukan taluttaessani sitä talliin. Ori pyöri ympärilläni, kuin pieni, tai siis iso väkkyrä, eikä seisahtunut hetkeksikään. Nauraen yritin komentaa hevosta rauhoittumaan edes siksi ajaksi, että pujahtaisin sen edellä sisälle talliin. Cassu ei kuitenkaan komentamistani kuunnellut, ja sain hetken pidellä tiukasti riimunarusta kiinni, kunnes sain sen seisahtumaan. Talutin Cassun sen aitta-tallissa sijaitsevaan karsinaan, ja riisuin riimun pois sen päästä. Taputin Cassua nopeasti kaulalle, ja otin orin ovessa roikkuvasta korista sen uuden, melkein tyhjän harjapakin. Harjoja oli vain muutama, sekä korista löytyi myös vanha kumisuka, kaviokoukku, ja yksi hyvin vanhan näköinen ja likainen pääharja. Huokaisten palasin saaliini kanssa Cassun karsinalle.

Pujahdin harjapakin kanssa Cassun karsinaan. Nopeaa ilmestymistäni hiukan säpsähtäneenä Cassu nyt seisoi karsinan toisella seinustalla, seuraten liikkeitäni jännittyneenä.

- Mä taisin taas unohtaa ettet sä olekaan ihan samanlainen kuin Taiga. Mä kun olen tottunut sen rauhalliseen olemukseen, ja siihen, ettei se ikinä oikein pelkää mitään. Mun pitää ensin vähän opetella sun kanssa toimimista, eikös? Puhelin Cassulle, ja lähestyin sitä rauhallisesti, toinen käsi edellä, antaen orin ensin taas haistaa minua.

- Ei hätää. Minä se tässä taas. Mä luulen että meistä voi tulla ihan hyvät ystävät vielä, eikös? Cassu kurottautui haistamaan nopeasti kättäni, ja sipaisi vain nopeasti samettiturvallaan kämmentäni. Ori rentoutui sitten hiukan, mutta silti oli koko ajan varuillaan. Se säpsähti äkkinäisiä liikkeitä, ja minulla meno hetki, ennen kuin muistin käyttäytyä koko ajan tyynen rauhallisesti, hosumatta, ja kiirehtimättä turhaan. Otin ensin Cassun lyhyen karvan pehmeästi kumisualla, ja harjasin sitten pehmeällä pölyharjalla Cassun karvan taas kiiltäväksi. Sen jälkeen otin vielä orin jalat huolellisesti, ja rapsuttelin sitä vielä hetken. Cassu alkoi jo laskea päätään rauhallisena, lepuuttaa takajalkaansa, ja muutenkin lopettaa jännittämisen. Yhä se kuitenkin aina säpsähti, kun taputin sitä liian nopeasti, tai liikehdin liian arvaamatta. Silittelin kuitenkin oria koko ajan, ja puhelin sille rauhoittavasti. - Eiköhän tämä riitä tälle päivälle, sanoin sille lopulta, taputin Cassua vielä viimeisen kerran, ja pujahdin sitten karsinasta ulos. Suljin hevosen karsinan oven huolellisesti, ja keräsin käyttämäni harjat takaisin paikoilleen.

- Nähdään taas, Cassu. Kuiskasin, ja astelin ulos aitta-tallin ovesta.

-wear&Cassu-

Oripoikahan vilistää

Sullouduin Celen, ja 'Katseen' karsinaan. Garamonde Cactuar - oli oripojan virallinen nimi tästä lähtien. Cactuar korskahti tyytyväisenä, ja hinkkasi itseänsä Celen takaseen. Cactuar heitteli päätään vinhasti, kun astuin sen lähelle. Kun yritin ojentaa kättäni, poika livisti onnellisena emonsa toiselle puolelle. Cactuarista oli siis tullut orimaisempi, joten yritin hallita tilannetta. Kävelin karsinan ovelle, ja esitin itkevää. Katse porhalsi varoen selkäni taakse, jolloin se käpertyi selkäni taakse makuuasentoon. Sain hetken rapsuttaa sitä otsasta. Se nautti todenteolla, ja kellahti piehtaroimaan. Se oli jopa paikallaankin koivet kattoon osoittaen. Paijasin sitä mahasta - ja Katse päästi tyytyväisen hörinä-äänen.

Vaijeten se kuitenkin meni juomaan emonsa tisusta, ja ilonkyyneleet virtasivat poskiani pitkin.

- Sähän oot kunnon koira, kuiskasin Cactuarille.

Nousin puruista pois, ja puistelin purut housuistani. Tänään koittaisin lähestyä oria harja kädessä.. Salpasin karsinanoven huolellisesti, ja taipaleeni lähti kohti päätallia. Astuin päätalliin, ja voittamaton hevoslämpö tunkeutui takkini sisään, ja pidemmällekin. Raahauduin Annen toimistolle, jossa hän tervehti minua lämpöisesti.

- Keksit oripojalle ihanan nimen, hihkaisin hymyillen.

- Kiitos. Tässä on muuten oripojan ensimmäinen harja, Anne naurahti.

- Vau. Tätä tarvitsinkin, sanoin ja en jäänyt kuuntelemaan, mitä Anne sanoi.

Kiirehdin takaisin aittaan, jossa korskahteleva Ami-ruuna liikahteli karsinassaan. Siellä liikahteli myös joku muu - Chao! Pujahdin syvälle Cactuarin ja Celen karsinaan. Muksahdin istumaan purupeitteelle. Pyysin Katsetta tulla katsomaan, mitä kädessäni oli. Katse tuli hieman epävarmasti, mutta rohkeni, kun minä paijailin sen kaulaa. -Se on harja, kuiskasin. Siitäkös oripoika innostui. Se vetäisi harjan kädestäni, ja pujahti nopeasti emänsä taakse. Harjanvarastelija, ajattelin ja aivastin. Cele turvasi poikaansa, eikä päästänyt minua hakemaan oria. Mutta Celekin leppyi, kun pudotin sen ruokakipthingy porkkanan. Se säntäsi ruokakipolle, ja näin Katse oli ilman turvaa.

Sain otteen orin harjasta. Se viskoi päätään, mutta minä voitin taistelun. Sain harjan taas käteeni, ja silitin varovasti orin hionnutta kaulaa. Kosketin harjalla varovasti Katseen kaulaa. Se tarkkaili minua, mutta rennosti antoi minun liu'uttaa harjaa sen kaulalla. Se kirskahti kimeästi, kun osuin harjalla sen peffaan. Se lähti hurjaa, honteloa vauhtia äitinsä luo, eikä enää antanut minun harjata. Täytyy pitää mielessä jatkossakin, että tämä ori suuttuu, jos peffaan koskee. Taputin rauhallisesti Celen kaulaa, ja kuiskasin sille:

- Aloitan pian ratsastuksen sulla!

Katse mulkoili minua, kun se joi emänsä tisusta. Sen silmät lumpsuivat kiinni. Kun se oli juonut 14.52 kellonajan päikkärimaidon, se simahti emänsä jalkojen edustalle. Paijasin varovasti sen turpaa, ja ihastelin sen turpapilkkua. Ori nukkui sikeästi, joten olisi oivaa aikaa rapsutella. Orin pehmoinen turkki oli sileää. Kun aitan ovi läimähti kiinni, oripoika vavahti ja nousi niin nopeasti pystyyn, kuin voi. Se heitti raisua pukkia, mutta minä yritin tyynnytellä sitä rauhallisilla sanoilla.

- Hui, säikäytinkö varsan, Anne puuskahti, joka oli tullut ovesta.

- Jep, sanoin rauhoitellen Katsetta.

Kun Katse oli täydellisesti rauhoittunut, se hinkkasi päätänsä takkiini. Anne oli tullut tarkastamaan Amin kunnon, joten lähti nopeasti pois. Chaokin oli lähtenyt..

- Tiesitkö mitä, kuiskasin miehelleni.

- Oon ollut tässä, koko sun 2 päivää, mitä olet elänyt, jatkoin.

- Siitä saan olla pelkästään onnellinen, sanoin ja halasin orin pehmoista kaulaa.

--------

Sellainen, joka rakastaa huomiota. Sellainen, joka on myötätuntoinen. Sellainen, joka ei jätä pulaan. Sellainen, joka on uljas oripoikani, Garamonde Cactuar.

Sari & Pikkupoika