Jambon Hoitopäiväkirja

Jambo

Jambon hoitokirja kesäkuu 2008 -->

2007

Marras-Joulukuu

2008

Helmikuu - Oona 7 merkintää

Maaliskuu - Oona 8 merkintää

Huhtikuu - Oona 10 merkintää

Toukokuu - Jenna 5 merkintää, Oona 5 merkintää

30.5.2008 Epäonninen Perjantai:

Viimeinen koulupäivä oli lopuillaan ennen kesäloman alkua. Poljin suuren alamäen hurjaa vauhtia alas että kerkeäisin katsomaan Jamboa tallille. Kaverini polki samaa matkaa kanssani, kunnes pyörästäni alkoi kuulua ihmeellistä ääntä. Hätkähdyin ja löin jarrut kiinni, niin että meinasin lentää satulasta. Heijastin vain oli irronnut sinä vauhdissa ja piti nyt melkoisen huolettavaa ääntä. Irroitin heijastimen tuhahtaen ja nostin sen ritsalle. Kun olimme päässeet ajamaan pari metriä, kaverini tipahti satulasta pyörän rungon päälle.

Luulen että se teki kipeää. :-X

Kun taas olimme polkeneet hetken, näytin kaverilleni miten minulle yleensä käy kun tipahdan satulasta, ja siinä samalla näyttäessäni tietysti myös tipahdin, onneksi en rungon päälle. :D Nousin takaisin satulaan ja lähdin polkemaan, sitten ketjut löi rattaat yhteen ja en pystynyt polkemaan eteenpäin - ketjut olivat irronneet.

"Voi kehveli!" manasin pyörälleni potkaisten ketjuja, ja pyörä kaatui maahan. Iskäni oli sanonut että minun kannattaisi pitää paperia ritsillä jos kävisi näin että ketjut irtoaisivat. Mutta minä tomppeli en tietenkään usko että olisin niin hömelö että ketjut lähtisivät - eipä tietenkään.. Onneksi takaani pyöräili kaksi kaveriani ihmetellen maassa makaavaa pyörääni ja minun punertavaa naamaa.

"Mitäs, mitäs?" kysyi toinen ystävistäni.

"No arvaa kaks kertaa", mumisin matalasti.

"Ainakaa ketjut ei lähteny", sanoi hän, virne leviten hänen naamalleen.

"Ei tietenkään", sihisin hampaideni välistä.

Kaveri loikkasi pyörästään ja nosti pyöräni, alkaen nostella ketjuja paikoilleen.

"Valmista", sanoi kaveri pyyhkien rasvaisia käsiään nurmikkoon. "Kiitos", sanoin tutkiskellen että toimisivatko nyt polkimet.

"Eipä mitään, isona musta taitaa tulla sun ketjujen palvelija", virnisti hän uudelleen.

"Pöh!" tuhahdin ja lähdin polkemaan kaverin rinnalla kotio päin.

Viimein pääsin kotiin, ilman muita ongelmia. Ja heitin vain reppuni eteiseen ja lähdin tallille.

Jambo torkkui karsinassaan makuulteen. Se hypähti melkein pystyyn ja päästi kimakan hirnahduksen kun aloitin aukaisemaan karsinanovea. Se tunsi jo minut, joka minusta oli jo hyvin ihanaa. :)

Se köpötteli luokseni innokkaasti höristen. Ojensin sille omenan, jonka se nappasi yhtä nopeasti kuin ojensin sen sille. Ruuna pyörähti kerran ympäri ja tönäisi minua olkapäästä. Hymyilin ja lähdin hakemaan sille riimua + riimunarua. Sillä välin Jambo oli tietysti karannut, olihan se vähän sellainen riiviö. Pinkaisin ulos tallista ja tiirailin ympärilleni. Huomasin ruunan laiduntavan ruohikolla maneesin vieressä. Lähdin puolijuoksua sen perään. Mutta viime metreillä, Jambo lähti laukkaamaan seuraavalle ruohikkomättäälle. Jouduin tietysti juoksemaan kauan sen perässä, ennen kuin se ei huomannut minun äkkistä hyökkäystä sen harjaan.

Ja sain kuin sainkin ruunan pyydystettyä. Lähdin taluttamaan sitä talliin ja kun olin juuri päässyt tallin sisälle ruuna lähti rynnimään ja riimu tipahti sen päästä. Silmät suurenivat kuin lautaset, kuinka se voisi irrota? Tarrauduin riimuun ja kaksin käsin ja katsahduin nimilappuseen - Anttu! Se olikin Antun riimu!

Manasin itsekseni huonoa päivääni. Lähdin etsimään karkulaistani tallista. Kurkistin käytäville, satulahuoneeseen, pesariin ja lopuksi rehulaan. Siellä ruuna mussutti porkkanoita pää pussissa. Se ei olisi nähny minua jos olisin hiipinyt, mutta ehkä kuullut. Mutta sitten kun olin hiipinyt jo hyvin lähelle Jamboa, muistin että minulla oli edelleen Antun riimu. Hiivin takaisin ja juoksin kovaa hakemaan Jambon riimun. Kun saavuin takaisin, näin vain tyhjän porkkanapussin maassa. Se oli taas menny muualle. Tutkin tallin läpikotaisin mutta en löytänyt sitä.

Menin vielä pihalle etsimään ja olin napannut rehulasta muutaman sokeripalan mukaan. "Jamboo!" huusin ja maiskuttelin.

Lähdin katsomaan tarhoille jos se olisi mennyt etsimään ystäviä. Jambo oli melko viisas, ja ilkikurinen joten se pystyisi vaikka aukaisemaan solmun! Kun katsahdin tarhoille - siellä se meidän Jambo oli potkimassa porttia että se pääsisi katsomaan ystäviään.

Irene hyppi takaani ja kysäisi:

"Onko jokin hätänä?"

"No arvaa", tuhisin.

"Ööh? Ehkä?" kysäisi Irene.

"No katso itse!", huusin melkein Irenen korvaan. Samalla kun Jambo sai avattua portin potkimalla sitä ihan hurjapäisesti, ja lopulta katsoimme kun ponilauma viiletti ulos tarhasta. "Mietitäänkö vielä kerran että onko jokin hätänä?" kysäisin Ireneltä hampaideni välistä.

"No jos nyt ensin otamme nuo ponit kiinni?" Irene virnisti ja lähti juoksemaan kohti laukkaavaa ponilaumaa.

"Sopii, ainakin kunto kasvaa", kohautin olkapäitäni. Ponilauma oli pysähtynyt nurmikolle jossa ne näyttivät nauttivan vapaudesta täysin siemauksin.

Pääsimme ponien läheisyyteen ja sanoin Irenelle. "Minulla on suunnitelma, sä seisot siinä muina miehinä ja mä tarjoon niille sokeria, joten toivottavasti kaikki tulis hakemaan sitä ja sä pyydystät osan ja mä loput"

"Noh, voidaanhan me yrittää", sanoi Irene epätoivosesti katsoen minua.

Otin sokerit esille ja maiskuttelin.

Ponit nostivat päänsä ylös heinistä ja kaikki lähti kuin yhdestä käskystä minua kohti - kaikki laukkasivat lujaa näykkien toisiaan minua kohti.

Viimein ne olivat lähellä ja löivät jarrunsa kiinni, tekien komeat jarrujäljen jälkeensä. Irene loikkasi ja nappasi kaksi ponia kiinni. Minun luokseni viiletti ensimmäisenä Jambo, jonka nappasin melkein vauhdista ja laitoin sille riimun päähän + riimuanrun. Sen perässä juoksi Humu ja Pella. Tartuin niiden harjaan ja lähdimme taluttamaan reippaasti niitä kohti tarhoja.

"Huh, saatiin nää karkulaiset kiinni", huokaisi Irene helpotuksesta.

"No onneks, ettei niille olis käyny mitää", vastasin.

Viimeinkin olimme päässeet tarhoille ja päästimme ponit takaisin tarhaan.

"Voi ei, Jambo rikkoi tän portin", sanoin huolestuvalla äänellä.

"Odotas minä katson sitä, pysy sinä siinä portin paikalla ettei ne uudestaan karkaa", kehotti Irene.

"Arvasin, ei tässä pahemmin käyny tää portti vaan hyppäs saranoiltaan, laitan sen takaisin", Irene kertoi ja ryhtyi toimenpiteisiin.

"No hyvä", tokaisin.

Kun Irene viimein sai nostettua portin paikoilleen ja me testasimme sen taas kestäväksi, lähdimme yhtämatkaa tallille. "Saavuit juuri sopivaan aikaa, kun mä en olis kyllä saanu niitä yksin kiinni", sanoin Irenelle kiitollisella äänellä.

"Mm. Mutta mä meen nyt kattoon Mankia", sanoi Irene.

"Juu, mene vain, ja kiitos vielä kerran!" huudahdin Irenen perään. "Eipä mitään!"

29.5.2008

Pyyhälsin tallia kohti hiekka rapisten jalkojeni alla. Taivaalla oli tummia pilviä jotka liikkuivat hyvin hitaasti. Ulkona oli hieman pimeää, tosin kello oli vasta kuusi.

Tänään kokeilen hypätä Jambolla. Mietiskelin, kunnes kylkeeni alkoi pistää. Pysähdyin ja hengittelin syvään. Kun pisto alkoi hieman hiipumaan, lähdin kävelemään rauhallisesti kohti tallia.

Jambo nojasi karsinan oveen pehvallansa. Kun se kuuli minun tulevan, kurkkasi olkansa ylitse ja pärskähti. Aukaisin oven ja vastaan sainkin Jambon likaisen pehvan.

"Missäs kurakossa sinä olet oikein temmeltänyt?" ihmettelin.

Jambo heitti päänsä ylös ja hörisi.

"Jaahas", mutisin itsekseni.

"Noniin ruunaseni, siirryppäs", jatkoin, samalla tönien Jambon pehvaa. Mutta tuloksetta. Ruuna vain käänteli korviaan ja samalla sulki silmiään.

"Nyt laiskuri liiku!", jyrisin. Se vasta sai ruunaan liikettä. Se kävi karsinan perällä pyörähtämässä ja tuli muina miehinä luokseni katsomaan olisiko minulla taas herkkuja.

"Hölmö", sanoin sille ja rapsutin Jamboa korvan takaa. "Saat vasta herkkuja kun ollaan käyty kokeilemassa esteitä", kerroin sille. "Ja pesulla!"

Sujautin riimun sille päähän ja lähdin taluttamaan käsin sitä pesarille.

"Nyt et ryntäile mihinkään", sanoin Jambolle tuhisten.

Aukaisin karsinanoven ja lähdin reippaasti taluttamaan sitä, ettei sille olisi tullut päähänpistos. Pääsimme pesarille ilman mitään kommervenkkejä. Sidoin sen kiinni ja lähdin hakemaan vesiämpäriä.

Kannoin puhisten vesiämpäriä pesarille, ja heti perään lähdin hakemaan pesusientä.

Kun palasin pesarille, ämpäri oli kaatunut ja Jambo potkiskeli ämpäriä.

"Jambo! Senkin ilkimys, aina pahanteossa!" huusin Jambolle saapuessani pesarille pesusieni kädessä. Ruuna säpsähti ja peruutti mahdollisimman monta askelta taaksepäin. Nyt joutuisin hakemaan lisää vettä, sujautin pesusienen taskuuni ettei vain Jambo ottaisi sitä. Ja tarrauduin lattialla pyörivään ämpäriin ja loikin takaisin hakemaan lisää vettä. Tälläkertaa kun tulin takaisin Jambo ei ollut tehnyt mitään, ainakaan toivottavasti. Vihdoin sain kaikki kamppeet kasaan että voisin alkaa pesemään Jamboa. Aluksi kastelin sen, ja pesin. Kun aloin kuivaamaan, ruuna alkoi olla leikkisällä päällä, se varasteli pyyhettä jolla kuivasin sitä. Ja joi pesuämpäristä.

"Huhhuh!" voihkasin kun sain Jambon melkein kiiltämään. Nyt vielä varusteet ja menoks. Hain satulan ja nostin sen hieman Jambon kaulalle, liu'utin oikealle paikalle ja vyö löysälle. Sitten hain suitsen, laitoin ohjat kaulalle ja tarjosin kuolaimia, ruuna oli edelleen leikkisä ja juuri kun se oli ottanut kuolaimet suuhun ja minä nostin niskahihnaa paikoilleen se tiputti kuolaimet suustaan, tämä toistui vielä kahdesti kunnes sain ne kunnolla Jambon suuhun. Viimeinkin olimme valmiita, ruuna kuopi lattiaa kärsimättömästi kun lähdin hakemaan lokerosta ratsastuskamppeeni.

Talutin ruunan maneesiin, jossa ei ollut ketään tällä hetkellä. Sidoin Jambon hetkeksi ja menin kokoamaan itselleni esterataa. Kun sain radan valmiiksi, menin irroittamaan kuopivaa ja hermostunutta ruunaa. Kiristin satulavyötä nopeasti ettei ruuna kerkeäisi pullistelemaan hirveästi, samalla mittaen jalustimet. Ponnistin selkään ja annoin pitkää ohjaa.

Kun olimme hetken verrytelty, aloitin nostamaan laukkaa ja ohjaamaan esteelle. Se kiihdytti esteelle ja tuntui olevan innoissaan. Hyppy oli lennokas, mutta puomi tipahti. Ja ruuna silti pinkoi seuraavalle esteelle, seuraavakin tippui. Ihmettelin ruunan ajatuksia, tykkää esteistä vaikka sitä sattuu kun jalat osuvat puomeihin. Ruuna viiletti edelleen tiputtaen yhä puomeja. Korjasin vinossa olevaa kypärääni ja ohjasin viimeiselle esteelle, tämän luulisi jo sattuvan. Ruuna pyyhälsi täyttä vauhtia esteille, minun puolipidätyksistä huolimatta ja hyppäsi liian aikaisin tohkeissaan, loikaten melkein kokonaan okserin päälle. Jambo ei näyttänyt tästäkään välittävän, mutta minä päätin lopettaa, myös ruunan terveyden vuoksi.

Lähdin viemään sitä ripeästi talliin. Kun olin riisunut siltä kaikki varusteet ja suojat myös, tunnustelin sen jalkoja jotka kuumottivat. Jambo riuhtaisi jalkansa otteestani ja pärskähti. Nyt tiesin siitä vielä enemmän; Se tykkäsi esteistä mutta on niissä melko tohelo, sitä ei se välitä vaikka jalkansa teloo. Mutta niiden käsittelystä se ei tykkää. Nappasin vesiletkun ja päästin viileää vettä sen jaloille. Jalkojen kuumotus laski hieman. Kun olin viilentänyt sen jalkoja n. viitisen minuuttia läksin viemään sitä takaisin karsinaansa.

Otin riimun siltä päästä ja taputin kaulalle, se hörähti ja nyökytteli päätänsä. Ainiin, ne herkut olin melkein unohtaa. Kyllä ruuna saa herkkuja, ainakin yritti parhaansa esteillä. Ojensin Jambolle omenan siivuja ja se söi ne innokkaana. Kello oli lähestymässä jo yhdeksää. Ulkoa kuului auton tööttäys, Jambo käänteli korviaan ja hirnahti kimakasti. Naurahdin sille ja suukotin nopeasti sen turpaa. :-* Painelin kovaa vauhtia pihalle, ja pihalla oli jo hyvin pimeää.

Iskä oli tullut hakemaan minua autolla. Nousin auton kyytiin ja iskä karautti tallin pihasta kohti kotia. Katsahdin vielä taakseni, ja erotin hyvin himmeästi tallin ääriviivat. Päivä oli taas sujunut nopeasti Jambo -rakkaani kanssa.

28.5.2008

Uusi päivä alkamassa, heräsin herätyskellon yksitoikkoiseen ja pirisevään ääneen. Hieraisin silmiäni ja siristin katsoakseni mitä kello on. Kahdeksan. Heitin peitteeni pois päältäni ja ponkaisin ylös. Hetken kuluttua olin jo pesulla. Äiti oli tehnyt minulle leivän jonka nappasin mukaani ja kuivattuja leipiä taskuuni. Pinkaisin ulko-ovelle niin hurjaa vauhtia että eteisenmatto vain jäi yhdeksi kasaksi.

Viimein pääsin lähtemään, loikkasin pyöräni satulaan ja lähdin polkemaan tallia kohti. Matkan varrella sain väistellä yöllisen sateen muodostamia vesilammikoita, joidenka ylitse karautin pyörälläni vesipisarat kaaressa roiskuen.

Vihdoin saavuin tutulle hiekkatielle. Vedin syvään henkeä ja oloni rentoutui heti, kun pääsin pois kaupungin vilinästä. Kun ajoin tarhan ohitse, en huomannut Jamboa missään, se oli varmastikin sisällä. Muutama pää nousi ruohikosta rouskuttaen heinää samalla katsoen ohikulkijaa. Näin myös tarhanportilla Epun hoitajan joka päästi Epun tarhaan. Eppu kiitolaukkasi ympäri tarhaa tervehtien samalla ystäviänsä, ja lopuksi hurja pukkisarja. :)

Se selvästikin piti että pääsi kavereidensa luokse.

Kun astelin talliin sisälle, kuului sieltä heinien rouskutusta. Jambo rouskutteli tyytyväisensä omia aamuheiniänsä nurkassa. Aukaisin karsinan oven ja Jambo nosti päänsä heinistä, hirnahtaen kimakasti. Se tunnisti jo minut! :-*

Olin hyvin iloinen siitä, menin sisälle ja Jambo tuli tarkastelemaan minua, löytyisikö herkkuja. Samantien se haistoi kuivatut leivät taskustani. Se alkoi nyökkiä päätään ja höristä kärsimättömänä. Hymyilin ja otin leivät taskusta, ojensin ne Jambolle joka tuuppi jo minua. Rapsutin sitä korvan takaa, sen jälkeen kun se oli syönyt leivät. Jambon alahuuli alkoi väpättää ja se sulki silmänsä. ;)

Tänään ajattelin viedä Jambon pienelle lenkille tallin ympäri. Ja ehkä jäädä jollekkin mehevälle ruohoalueelle syömään. Jambo mussutti heiniä ja yritin saada sen päätä ylös, mutta se halusi vain rouskutella heinää. Tuhahdin ja nostin sitä harjasta, sitten se vasta nosti päänsä ja sain pujotettua riimun Jambon päähän. Riimunaru kiinni ja lähdin taluttamaan sitä. Se katseli ympärilleen hetken ennenkuin lähdimme. Talutin sen ulos tallista ja se höristeli korviaan, haistellen ilmaa. Vähän ajan päästä Jambo yht'äkkiä ryntäsi pienelle mutta mehevälle ruohomättäälle. Riimunaru irtosi käsistäni vaikka puristin sitä kädet punaisina. Ryntäsin perään ja kielsin sitä tiukasti.

Vedin sen pois ruohomättäältä ja toruin. Lopun aikaa se kulki vierellä kiltisti ja haaveili vain, mutta se ei tiennyt että pääsisi kohta syömään.

Lopulta saavuimme oikein herkulliselle ja melko laajalle ruoho-alueelle. Nyt päästin Jambon syömään ruohoa ja sidoin riimunarun kunnolla puuhun, menin makoilemaan aurinkoon samalla seuraten Jamboa. Se hörisi innoissaan ja kiitollisena, samalla häntäänsä vimmatusti heiluttaen.

Kun olimme olleet jo pitkän tovin, oli aika lähteä. Taivaalle alkoi kerääntyä tummia pilviä. Irroitin riimunarun puusta ja lähdimme kiireen vilkkaa takaisin tallille. Juuri kun ohitimme maneesin ja lähestyimme kovaa vauhtia tallia alkoi sataa kaatamalla, hoputin Jambon ravaamaan ja pääsimme nopeasti sateelta suojaan. Päästin Jambon takaisin karsinaan ja Jambo ravisteli itseään. Taputin sitä kaulalle, ja aloitin kotiin lähtöä. Sujautin Jambon kipthingy muutaman kuivatun leivän jotka se nappasi kiireesti. Ulkona satoi edelleen. Kurkkasin taskuuni olisiko siellä rahaa, että voisin mennä bussilla kotiin. Siellä oli muutama euro. Lähdin pikajuoksulla kohti bussipysäkkiä. Näin bussin tulevan ja olin vielä vähän matkan päässä, lähdin niin nopeaan juoksemaan kuin jaloista pääsin. Kerkesin juuri ja juuri, kylkeenikin alkoi pistää. Mutta onneksi pääsin bussiin.

26.5.2008

Hotkin ruokani, ja kello lähestyi viittä.

Kerkeäisin vielä tallille katsomaan Jamboa.

Kaadoin maidon kurkusta alas, ja tarrasin kuivattuihin leipiin kiinni ja heitin ne pussiin, jonka jälkeen suijautin pussin taskuuni. Ajattelin tänään vielä mennä ratsastamaan Jambolla. Kiiruhdin vielä huoneeseeni vaihtamaan ratsastushousut. Otin kypärän ja raipan mukaani + ratsastushanskat. Sitten menin ulos ja aukaisin pyöräni lukosta ja loikkasin satulan selkään. Aloin polkea hurjaa kyytiä kohti tallia.

Viimein saavuin tallin hiekkatielle. Vedin syvään henkeä ja nautin hevosentuoksuisesta ilmasta. Oloni tuli rennommaksi kun pääsin kokeiden stressistä ym, katsomaan Jamboa. ;)

Tälläkertaa laitoin siististi pyöräni telineeseen ja jäin hetkeksi katsomaan kentän laidalle koulutuntia. Siellä meni monen monta ratsua, joista tunsin vain Epun, Antun, Humun ja Pellan. Joiden nimet oona oli minulle kertonut, ja minä pistänyt visusti muistiini. Halusinhan tietää ketä tallissa oikein asusteli. :P Irene, jonka olin jossain vaiheessa tavannut tallissa ja tutustunut, jolkotti myös kentän laidalle katselemaan tuntia. Hän nojautui aitaan ja kysäisi minulta:

"Mitäs tänään?"

"Ajattelin tässä mennä kokeilemaan Jamboa, ekaa kertaa, saa nähä millanen se on", vastasin reippaasti. :)

"Se on ihan mukava ratsastaessa, ja esteitä se tykkää hyppiä, mut se vaan on aika kolho jaloistaan", kertoi Irene naurahtaen.

"Jaahas, no ehkä mä tänään en vielä kokeile esteitä, mut mä meen nyt et kerkeen", sanoin ja lähdin ripeästi kävelemään tallia kohti.

Kun saavuin tallin ovelle, sieltä kuului hörähdyksiä ja kolahduksia.

Kiiruhdin Antun karsinan ohitse ja katsahdin sen karsinaan jossa se piehtaroi. Kurkkasin sitten Jambon karsinaan jossa se rouskutteli heiniä. Maiskuttelin hieman ja aukaisin oven, se nosti päänsä heinistä edelleen mussuttaen suu täynnä heinää. Sen korvat käväisi luimussa kuin pelotellakseen minua, mutta tiesin että se vain yrittää taas kokeilla minua.

"Tänään mennään ratsastamaan", kuiskuttelin sen korvaan. Laitoin sille riimun päähän ja lähdin hakemaan sen varusteita ja harjaämpäriä.

Kun saavuin sen karsinaan uudelleen, kuin mahdotonta! Riimu roikkui sen päässä ihan oudosti kun se tuijotti minua, se oli saanut sitä irti jotenkin.

"Senkin riiviö!" huudahdin sille.

Tarrauduin sen riimuun ja laitoin sen paremmin Jambon päähän. Se seisoi hämillään kun aloin harjaamaan sitä.

Hetken kuluttua se pyörähti muutaman kerran taas yrittäen testata uutta hoitajaansa. Otin riimunarun harjaämpäristä ja sidoin sen vetosolmulla kiinni karsinan kalteriin. Se luimuili hetken aikaa kun harjasin sitä, kunnes se tajusi sen olevan ihan turhaa.

Jambo tiesi nyt että minä en sen luimuiluista hätkähdä. Mutta saa nähdä miten ratsastaessa käy.

Kun olin saanut harjattua Jambon pikaisesti, pyysin sitä nostamaan etusta, samalla liu'uttaen kättäni etusta pitkin. Se ei nostanut, minun piti nojata sen jalkaan kun ei muuten millään meinannut nousta. Sitten sain puhdistettua etusen, siirryin takaseen ja se nosti sen mahansa alle. Tartuin takaseen ja putsasin sen. Toiselta puolelta muuten hyvin mutta aluksi se nosti niitä laiskasti ja kun otin takasta se heilutteli häntäänsä naamallani. Tuhahdin ja menin taputtamaan sitä kaulalle lopuksi. Heitin kaviokoukun ämpäriin ja otin satulan karsinan ulkopuolelta, nojaamasta seinään. Kun kannoin satulan karsinaan, Jambo käyskenteli ympäri karsinaa, riimunaru perässä raahautuen.

En voinut uskoa, että se oli tälläinen keppostelija ja ilkikurinen. Vaikka muuten se oli vaikuttanut ihanalta. Sidoin vaivalla sen takaisin yhdellä kädellä pitäen toisessa kädessä satulaa, ettei se uudestaan avaisi solmua kun olin hakemassa satulaa. Nostin satulaa hieman kaulalle ja liu'utin oikeaan kohtaan, satulavyön kiristys sujui muuten paitsi että se pullisteli hieman. Otin suitsen samalla katsoen ettei Jambo taas vapauttaisi itseään ja se seuraili korvat hörössä hämillään minun touhujani. Tarjosin sille kuolaimia, ja se heitti päänsä ylös, joten tarrauduin tiukasti Jambon turpaan ja se otti sitten kiltisti kuolaimet suuhunsa, laitoin niskalenkin korvien taakse ja remmit kiinni. Lopulta olimme valmiita. Jambo tunki karsinasta ja tiiraili karsinasta käytävälle. Samalla laitoin itselleni kypärän päähän ja hanskat käteen. Lähdin taluttamaan Jamboa kohti maneesia. Samalla se ryntäili ruohomättäille mussuttamaan ruohoa, kunnes lopulta lähdin taluttamaan sitä ripeämmin ettei se kerkeäisi lounastelemaan matkan varrella. Vihdoin saavuttiin maneesiin ja laskin jalustimet, nopeasti kiristin sen huomaamatta satulavyötä, ennenkuin se kerkesi pullistelemaan. Laitoin ohjat kaulalle ja nousin selkään, mittasin jalustimet ja annoin käyntipohkeet. Se tepasteli kaviouraa hetken, ja sitten keräsin ohjat tuntumalle, se alussa teki itsepäisiä käännöksiä ja peruutteli, kunnes lopulta sain sen keskittymään tekemällä voltteja, pysähdyksiä ja temponmuutoksia. Kun nostin ravin se kuunteli tarkasi apujani, se tiesi siis että minä todella yritän saada sen käyttäytymään kunnolla, ja että olisin sen hoitaja. Joten lopuksi näin sen komeat taidot, kun kokeilin pohkeenväistöä ravissa. Se kaarsi kaulaansa ja kuunteli korvat kääntyillen minun apuja. Lopulta ajattelin kokeilla laukkaa, se nosti laukan muutaman raipan näpäytyksen ja hyvin matalan pukin jälkeen, se oli tänään hieman laiskalla tuulella.

Kun laskeuduin sen selästä, taputin sitä ja se pärskähteli pariin kertaan. Se meni hyvin! Nostin jalustimet ja löysensin satulavyötä, ja lähdin taluttamaan tallia kohti. Tämän matkan se käyttäytyi paremmin kuin viime kerralla tällä kertaa sen lounastelut jäivät vähemmälle.

Saavuttuamme tallille otin siltä varusteet ja kävin pesemässä kuolaimet + viemässä varusteet satulahuoneeseen.

Irene tuli vastaan talutten jotakin ponia.

"Kukas tää on?" Kysyin hämmentyneenä.

"En ookkaan nähny tätä", jatkoin.

"Tää on mun hoitsu, Istel", Vastasi Irene.

Hymyilin ja rapsutin Istelin valkeaa otsaa.

"Mut mä meen nyt viemään tän karsinaan, oliks Jambo kiva?"

"Juu, aluks se vähän kokeili, mut kyllä mä lopuks sain sen aisoihin", virnistin Irenelle.

"Kiva", sanoi Irene ja lähti viemään Isteliä karsinaansa.

Kävin viemässä vielä Jambolle leipää sen kipthingy ja suukotin sen silkkistä turpaa. Kello oli jo lähemmäs kahdeksan, minun oli taas aika lähteä. Tänään oli ollut kiva päivä, kävin katsomassa Jamboa kaksi kertaa. :-*

Ulkona hieman jo hämärsi, ja kentällä tunti oli loppunut. Lähdin polkemaan kohti kotia.

26.5.2008

Tänään olin ensimmäistä kertaa tulossa tallille, josta olin saanut hoitohevosen, ja olin todella innoissani. :)

Ajattelin, toivottavasti tulemme toimeen Jambon kanssa.

Heti kun olin löytänyt tallin, hyppäsin pyörän satulasta niin kovaa vauhtia, että pyöräni vain lensi pyörätelineen viereen hurjaa vauhtia. Kiiruhdin talliin, josta muutama silmäpari tuijotti minua. Ne olivat hoitajia jotka katsoivat uutta tulijaa. Yksi niistä oli ystävällinen ja moikkasi minulle. Heilautin hänelle kättäni ja hymyilin, ensimmäinen päivä ja olin saanut itselleni kaverin? ;) Hän viittoi minua sinne heidän kanssaan, ja astelin reippain askelin sinne.

Hän kertoi olevansa oona, Jambon ?entinen? hoitaja. Ja kysäisin samalla häneltä missä päin Jambon karsina sijaitsee. Hän neuvoi ystävällisesti minulle, mutta lopuksi sanoi että Jambo taitaakin olla tarhauksessa. Kiitin ja lähdin etsimään laitumia.

Kun kävelin reippaasti tallin ovesta ulos, vastaani tuli Anne. " Moi, sä taidatkin olla Jambon uusi hoitaja. " Sanoi Anne

ystävällisesti. " Juu, on kiva kun pääsin Jambon hoitajaks ", vastasin. " Mutta taidankin mennä hakemaan Jambon laitumelta ja tutustua siihen ", sanoin nopeasti ja lähdin jatkamaan matkaani, ja Anne katosi samantien talliin.

Tähystin pieneltä kiveltä tarhauksiin etsien Jamboa, mutta minä hölmöhän en tiennyt minkänäköinen Jambo oli. Näin kuitenkin erään tytön pientarhauksen portilla koittaen napata pieniä shettiksiä. Kiiruhdin sinne ja kysyin että tietäisikö hän kuka näistä on Jambo.

" Joo tota, se on toi tummanruunikko, jolla on otsassa puolikuutähti", hän vastasi. " Kiitos! " Huudahdin ja lähdin kohti reunimmaista tarhausta jossa laukkasi muutama poni Jambon lisäksi.

Lähestyin tarhaa, ja ponit tulivat kurkottelemaan kaulojansa, haistellen ilmaa tarhauksen aitojen ylitse. Repäisin pienen tupon heinää maasta ja lähestyin Jamboa, tarjosin sille ruohotupon ja se hörähti nappaisten ruohotupon. Toiset alkoivat rynnimään ja tönimään Jamboa pois tieltään, saadakseen omansa. Tarrauduin kaksin käsin nurmiikkoon ja revin tuppoja tarjoten toisille. ;D Viimein olin Jambon lisäksi kolmelle muulle ponille ruohoa. Takaani lähestyi joku tallityttö, tunnistin sen tallissa tapaavaani oonaksi. Hänen kädessään oli kaksi riimua ja kaksi riimunarua. Hän tarjosi minulle riimun ja riimunarun, otin ne katsoin kysyvästi häneen.

" Tässä, voisit viedä Jambon vaikka karsinaan ja tutustua siihen paremmin", Oona kehotti minua.

"Kiitos, mitäs sinä teet?", kysyin Oonalta.

"Ajattelin viedä Humun ja Pellan talliin", hän aukaisi portin ja hypähti Pellan ja Humun harjaan, etteivät ne olisi livistäneet karkuun.

"Huh, senkin karkulaiset", Oona tuhahti.

"Noh, sinun vuorosi saada Jambo kiinni", naurahti oona. Katsahdin Jamboon joka leikkisästi tepasteli paikoillaan pyöritellen häntäänsä. Kaivoin taskusta porkkanan, puolitin sen ja vihelsin Jambolle. Jambo ravasi luokseni hieman epävarmasti tuijotellen.

Kunnes nappasin sen tummasta harjasta kiinni, se pärskähti rouskutellen porkkanaa. Sujautin riimun sille päähän ja riimunarun kiinni. Lähdimme kävelemään oonan kanssa kohti tallia.

Oona esitteli samalla minulle paikkoja, ja aloin tuntemaan oloani jo hieman kotoisaksi. Välillä Jambo pysähteli ja ryntäsi ruohikolle rouskuttelemaan ruohoa, testatakseen minua. Mutta lopulta sain sen aisoihin. :P

Tallissa muistin jo Jambon paikan. Kun oona oli vienyt Humun ja Pellan karsinaan se tuli katsomaan minua. Se kertoi että Jambon naapurit olivat Anttu ja Eppu. "Minulla olisi hieman kiireitä, joten minun pitäisi mennä", sanoi oona. "Kysy ihmeessä vain joltakulta jos tulee kysyttävää!", huudahti hän olkansa ylitseen kunnes katosi jonnekin.

Taputtelin hetken aikaa Jamboa joka tutkiskeli minua ja välillä tönäisi testatakseen, että enkai pelkää sitä. Irrotin siltä riimun ja se hypähti karsinan reunaan haistelemaan Eppua, joka hörähteli. Päätin mennä tutkimaan tallia. Moni tallitytöistä oli ystävällisiä ja tervehti minua. Jotkut kertoivat tallin asioista ja tavoista. Kunnes olin kiertänyt tallin ja tutkiskellut ketä kaikkia täällä asuu menin takaisin Jambon luokse. Jambo seisoskeli nurkassa ja aukaisin karsinanoven, Jambo syöksyi luokseni korvat luimussa. Olin aivan varma että se vain testaili edelleen hänen uutta hoitajaansa. ;)

Äkäisesti murahdin sille ja se lopulta tuli viattoman näköisenä tutkimaan taskujani. Sanoin että herkut olivat loppuneet. Sitten katsahdin kellooni joka oli tulossa jo neljä. Minun oli aika lähteä. Rapsutin sitä vielä hetken ja lähdin sitten tallista. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ja kentän hiekka pölysi nostaen sankan pölypilven kentän ylle. Erotin kentällä ratsastajan, siristin silmiäni kunnes pölypilvestä tupsahti oona, ratsastaen hevosellaan Renillä. Vilkutin sille ja se vilkutti takaisin. Lähin hyppelemään iloisena pyöräni luokse kun olin tavannut Jambon. Mutta surullisena että minulla oli jo ikävä sitä. :D Lähdin polkemaan kotiin päin, katsoen lopuksi taakseni kaunista tallia ja sen ympäröiviä alueita ja rakennuksia. Huokaisten jatkoin matkaani ja talli katosi metsän taakse.

Koiran kommelluksia

Iloisena marssin taas tallille. Oli lämmintä, huimat kaksikymmentäkolme astetta, ja tuuli vähäsen. Tuuli ei onneksi haitannut, se oli vain hieman ilkeä. Suoristin hieman hiuksiani, letitin ne uudestaan ja jätin pienen letin roikkumaan hartialleni. Rodi hyppäsi minua vasten ja haukahti, jolloin havahduin unelmistani. Olin melkein seppeleen tallin pihassa, Rodi oli innoissaan. Sen valkoista kaulaa peitti löysälle kiinnitetty ruskea nahkapanta, ja se piti pientä helinää koiran jolkottaessa tallin oven eteen nuuskimaan maata. Se oli hyvin innoissaan, mutta toistaiseksi vielä aika rauhallinen.

- Rodii! Tulehan poika, maiskutin koiran vierelleni.

- Menen nyt talliin, jos olet kunnolla voin ottaa sinukin mukaan.

Avasin tallin oven ja Rodi jolkotti jalkojeni välistä sisään, istuutui käytävälle Antun karsinan eteen. Jotkut hieman katselivat rauhassa istuvaa koiraa, joka tyytyväisenä esitteli pitkää kieltänsä. Taputin otusta päälaelta ja kipaisin hakemassa Jambon harjapakin. Palattuani Rodi istui edelleen ihan tasan samalla paikalla kuin missä se oli lähdettyäni. Kiskaisin Jambon karsinan oven auki ja Rodi kipitti sisään karsinaan. Jambo hieman pelästyi outoa otusta ja perääntyi, Rodi meni matalaksi ja kävi maaten. Silitin ruunan kaulaa ja rauhoittelin sitä. Koira painautui aivan kiinni seinään, varmaankin lepäämään ja suojaa kavioilta.

Harjasin Jambon ripeästi ja vein tavarat paikoilleen. Rodi seurasi minua satulahuoneeseen, se ei kuulemma halunnut jäädä sen hirviön luo karsinaan. Mukaani satulahuoneesta otin Jambon satulan ja suitset. Puin ne ruunalle Rodin katsoessa vierestä, ilmeisesti koira olisi halunnut hypätä Jambon selkään. Talutin Jambon ulkosalle jossa vastaan tuli Ros, Blondi mammaa taluttaen.

- Heippa Ros! Miten Blondin raskaus etenee? kysäisin iloisesti.

- Hei, ihan hyvinhän se kai, ainakin eläinlääkärin mielestä. Mikäs tämä valkoharmaa turvelo on, joka on sinulla mukana?

- Ai Rodi vai? Se on iki-ihan koirani.

Ros kumartui silittämään koiraa joka pian kellahti selälleen jotta sitä rapsutettaisiin vatsasta. Koira selvästi nautti Rosin huomionosoituksista, kielipitkällä se kieri maassa.

- Minkäs rotuinen Rodi on?

- Husky, se on aika helppo huomata harmaista, vaaleista silmistä.

- Suttahan tämä ennenmin muistuttaa, Ros tokaisi rapsuttaessaan koiraa kaulasta.

- Paitsi että sudet ovat tummempia, ja niissä on yleensä myös ruskeaa.

- Niinpä niin, mutta suloinenhan tämä on.

- Ja hieman hömelö, vasta vuoden vanha.

- Mutta minun täytyy jatkaa, Blondiska alkaa jo hieman hermostumaan.

Katsoin vielä kun Ros talutti Blondin sisään talliin ja minä ponkaisin Jambon selkään. Kypärän unohdin jälleen, mutta samapa tuo, minun elämähän tämä on. Suuntasin Jambon metsäpolulle jota olemmme monen monta kertaa kävelleet. Rodi juoksi innoissaan edellä läähättäen, päivä oli kaunis ja aurinko paistoi kuin viimeistä päivää. Minulla oli ihan kuuma vaikka päälläni oli vain t-paita ja kaprit. Tuntui että Jambo ei moista huomannut ja Rodi ei voinut olla sitä huomaamatta. Kävelimme pitkän tovin kunnes olimme kiertäneet lenkin ja jälleen Seppeleen pihassa.

Talutettuani Jambon talliin, riisuin sen ja vein sen varusteet paikoilleen. Satulahuoneesta mukaani otin ruunan harjapakin, ja riimun. Laskin harjapakin Jambon karsinan viereen ja otin ruunan riimuun. Talutin Jambon käytävälle harjattavaksi ja kiinnitin riimunarun kaltereiden väliin. Rodi seurasi puuhiani tarkkaavaisena, mutta hieman etäänmältä, se taisi hieman pelätä Jamboa. Harjasin ruunan perusteellisesti ja vein harjapakin paikoilleen. Otin Jambon ja talutin sen tarhaan, Rodi seurasi innoissaan perässä.

Palasin talliin kuolaava koira kintereilläni, ja aloin siivota Jambon karsinaa. Se oli aika epäsiisti joten uurastin sen kimpussa kauan, mutta kaikki vie aikansa, mutta sekin tuli tehtyä. Tyhjensin kottikärryt lantalaan, hain uusia kuivikkeita karsinaan ja uusia heiniä Jambolle, kun se tulee tarhasta. Ehdin vielä pikaisesti puhdistaa Jambon ruokakipon ja vesiautomaatin, tarkistin että suolakivi oli paikoillaan. Nopeasti huuhtaisin vielä ruunan kuolaimet ja rasvasin satulan. Heitin satulahuoneen nurkassa istuvalle Rodille koirankeksin ja marssin ulos. Heippasin Jambon pusulla, ja lähdimme kohti bussipysäkkiä Rodin kanssa. Rodilla oli kuitenkin muita suunnitelmia. Se hyppäsi jonnekin puskaan, mutta palasi onneksi pian, tosin suussaan iso oksa...

- Hölmö koira! Et sinä tuollaista voi ottaa bussiin!

- Oona,Rodi ja Jambo

Tutustumista

Enääpä ei ollut niin kaunista ja aurinkoista kuin silloin kun kävin viimeksi. Nyt aurinko oli pilvessä, totaalisesti pilvessä. Ei auttanut muu kuin sietää se, eihän tässä mitään luonnonäitejä olla. Muutama pisarakin tipahti jo naamallenija toivoin ettei aivan satamaan alkaisi. Pisarat olivat kuitenkin pieniä, eikä ne juurikaan haitanneet tallilla oloani. Voihan sitö aina maneesissa ratsastella jos sää nyt sille päälle sattuu, ettei kentälle tai maastoon voi mennä. Oli kuitenkin perjantai ja kello vasta puoli kaksitoista joten oletin ettei tallilla olisi kovinkaan paljon ihmisiä. Ja osuinhan minä jälleen oikeaan. Vain Jaakko ja Anne höyrisivät tallissa kantaen hepoille heiniä ja siivoten niitten karsinoita.

- Oona, sinähän olet aikaisin tallilla, eikä sinulla olekkaan tänään koulua? Anne kysäisi ohikulkiessaan.

- Ei, minulle on anottu kesään sti joka perjantai vapaaksi, mutta joudun silti tekemään kaikki läksyt sun muut. Ajattelin siis tulla tallille vähän rentoutumaan läksyjen lomasta.

- Selvä, Jambo on ollut muutaman päivän aika rauhallinen, joten uskon että sinua ei ihan hirveästi viedä, Anne sanoi ja iski silmää.

- Selvä, se käy minulle paremmin kuin hyvin, mutta mistä sitä ikinä tietää, eestinhevoset ovat kujeilevia otuksia, sanoin salaperäisesti.

Anne naurahti ja nyökkäsi, ja minä jatkoin matkaani Jambon karsinalle. Jambo mussutti rauhallisesti heiniään, eikä edes nostanut päätään katsoakseen kuka tuli, kun avasin karsinan oven. Taputin Jambon pehmeää kaulaa, ja sitten ruuna vasta huomasi minut. Se tönäisi minä pois heiniensä päältä ja jatkoi syömistään.

- Noh, noh, Jambo. Ei saa olla liian ahne, naureskelin Jambon ilmeelle ja käytökselle.

Kävin hakemassa ruunan harjapakin, ja palattuani melkein kaikki heinät oli syöty. Laskin harjapakin ruunan karsinan pohjalle ja avasin sen. Otin kumisukan, ja aloin selvitellä Jambon harjaa. Ruuna ravisteli vähän väliä päätään, kun minä yritin epätoivoisesti saada sen harjan selvitettyä. Noh, siinä kesti vähän aikaa mutta sekin tuli tehtyä. Harjasin Jambon läpikotaisin, puhdistin sen kaviot ja selvitin vielä hännän. Laitoin harjat takaisin harjapakkiin, ja pyyhkäisin hikeä otsaltani. Vein harjapakin takaisin satulahuoneeseen ja nappasin samalla mukaani Jambon riimun.

- No niin, ruunaseni.

- Ajattelin että voisimme mennä tänään tutkimaan niitä uusia leiriläisten mökkejä, jotka rekennettiin vähän aikaa sitten.

Jambo hirnahti välinpitämättömästi ja hapuili huulillaan vielä viimeisiä heinänkorsia. Nostin sen pään ylös ja laitoin sille riimun.

- Jambo, senkin ketale, kyllä me nyt vaan mennään sinne! Tiuskaisin ruunalle joka yritti talloa varpaani.

- Et voi tehdä yhtään mitään, jos et nyt tottele haen raipan! Ja eihän siinä muu auttanut kuin se raippa hakea.

Vihdoin ja viimein pääsimme matkaan, jouduin aina välillä läpsiä raipalla Jamboa takamukseen, mutta saimpahan sen silti liikkeelle. Ulkona sää oli hieman parantunut, linnut liversivät kauniisti. Maa oli märkää, mutta se ei meitä haitannut. Lähdin rauhallisesti ja hitaasti taluttamaan päätäroikottavaa Jamboa, joka ei olisi millään tahtonut lähteä mukaani. Vastahakoisesti ja huokaillen se silti käveli vierelläni, välillä lätkäsin sitä raipalla, mutta muuten oikein kiltisti.

Leiriläisten mökeille ei ollut pitkäkään matka, joten pian käännyimme takatarhalta oikealle, jossa näin kaksi oikein sievää pientä sinistä mökkiä. Mökit olivat todella söpöjä, ja sijaistivat hieman niinkuin metsän keskellä.

- Toivottavasti täällä järkätään paljon leirejä seuraavana kesänä, nämä näyttävät oikein kodikkailta, mutisin Jambolle innoissani, ajatellen samalla täydellistä heppa kesää Seppeleen tallilla.

- Uimista, makkaran paistoa, leikkimielisiä kilpailuja ja kavereiden ja heppojen kanssa puuhailua... Se olisi täydellistä! kuiskutin ruunalle.

Kiinnitin Jambon toisen mökin kaiteeseen, ja se alkoi heti mussuttamaan terassin vieressä kasvavaa ruohoa. Nauroin Jambon ahneudelle ja kiipesin terassille. Se oli hieman märkä, mutta kuivuisi auringon esittäytyessä. Kurkistin mökin ikkunasta sisään, ja näin siellä pöydän pienen keittiön ja ovia. Yhdessä ovessa luki WC, muissa ei mitään. Kokeilin ovea, mutta se ei ollut auki. Suuntasin toiselle mökille, ja katsoin senkin ikkunoista sisään. Se oli pikkuisen isompi, muuten melkein samanlainen kuin toinenkin.

- Selvä Jambo, voisimme vielä kiertää mökit, haluan vähän nähdä aluetta...

Otin Jambon irti kaiteesta ja lähdin taluttelemaan sitä mökkien taakse. Mökit olivat aika lähekkäin, ja metsää oli vähän niiden takana, todella kauniilla paikalla sanon minä. Ilmeisimmin tehty hirrestä, sillä seinien puut olivat pyöreitä, ajattelin vain miki ne olivat maalattu. Jambo selvästikkin kyllästyi, se olisi halunnut jotain haastellisempaa. Ruuna kulki turpa kiinni maassa nyppien sieltä kevään meheviä kasveja. Sain nykiä sen päätä ylös alituiseen, jotta olisimme päässeet jatkamaan matkaa.

Lopulta olin nähnyt kaiken näkemisen arvoisen mökeistä, ja oli aikamme palata takaisin talliin, Jambo esitti ihan väsynyttä. Kun talli lähestyi, ruuna sai kummallisen puhti kohtauksen, ja olisi laukannut sisään ellen olisi pidättänyt sitä repimällä riimusta. Raipalla sain sitä hieman ojennukseen, ja kun puhtia näytti noin paljon löytyvän, päätin päästää sen saman tien tarhaan. Ja heti ensimmäisenä se alkoi kuumeisesti kyntämään tarhaa, Kamun katsellessa hämillään. Itse menin talliin siivoamaan riiviön karsinan.

Kun hommat olivat hoidettu, marssin hoitajien huoneeseen ottamaan kaakaota ja tekemään läksyjäni. Välillä katselin ulos ikkunasta kuinka kevät tulla jolkottaa, pitäisiköhän Rensulle saada jälkeläisiä... No, aika näyttää!

- Kevät tunnelmissa, Oona ja selvää kevät masennusta poteva, Jambo

Kevätmaasto

Astelin reippaasti kohti seppeleen tallia. Ilma oli kaunis, asteita oli toista kymmentä. Linnut lauloivat ja kaartelivat yläpuolellani. Kesä oli tullut viikossa! Ei uskoisi että eletään toukokuun alkua, mutta sitä se ilmaston muutos tekee, pian suomikin on kuin sahara. Ei varmaan ihan sentään , mutta niin minusta välillä tuntui. Kukat kasvoivat kauniisti seppeleen tallin seinusta kun kävelin pihaan. Pihalla oli hikinen tunnelma ja kaikki pyyhkivät otsahikiään paidan reunukseensa. Hevosetkin hikoilivat jo jonkun verran aina treenien jälkeen. Epunkin suupielistä lensi vain vaahto, kun Chao kurvasi sillä kentällä. Kyllä nyt saisi sataa ja oikein kunnolla!

Minulla oli niin kuuma, että oli pakko mennä maneesiin katsomaan estetuntia. Astuin viileään maneesiin ja tunsin kuinka viileä hiekka lensi joka askeleellani. Kapusin katsomoon Wearin ja Magnetin viereen sanomatta sanaakaan. Tunti oli hyvin erikoinen, sillä hevoset tuntuivat liikkuvan kuin unelma. Este toisensa jälkeen yksi upeista ratsukoista kiisi esteen yli, heppojen seuratessa kuuliaisesti apuja. Tunti tosin oli ihan lopuillaan joten eihän siinä muu auttanut kuin kavuta alas katsomosta ja suunnata saunaan… köh… siis talliin.

Huonoksi onnekseni olin hieman kipeä, kuuma talli ei tehnyt flunssalleni yhtään hyvää. Oli kuitenkin vain kestettävä, tallilla halusin joka tapauksessa olla, enhän jättäisi hoitsuani näin kauniina päivänä. Hitsi kun remonttiakin saisi vielä tehdä tallipäivän päätteeksi! Noh, mutta Oonahan ei lannistu, viileä maasto metsän suojassa tekisi varmasti hyvää. Koskakohan viimeksi olen muuten ratsastanut kentällä? Väliäkö hällä, nyt menen joka tapauksessa maastoon, Ressukin (toivottavasti) on kunnolla lukittuna karsinaansa, joten päivä ei voi pilata enää mikään! Miksi sanoin noin? Voi vitsi… Tottakai alkaa kohta satamaan tai jotain… Atfiu! Typerä flunssa! Kirosin ja yritin pidättää vielä seuraavankin aivastuksen. Jotkut hieman katsoivat mitä ihmettä piipitin, marssin kuitenkin pokkana satulahuoneeseen… ATSIUUU!!! Sori, niin astelin satulahuoneelle hakemaan Jambon harjapakin ja palasin ruunan karsinalle pyyhkien räkäistä nenän alustaani nenäliinaan.

Jambo hörähti minulle ystävällisesti ja ihan kuin se olisi ymmärtänyt minun olevan sairas. Aloin harjata sitä kuumeisesti, kumpa vain saisin äkkiä sen kuntoon ja päästäisiin maastoon. No eihän siinä kauaa mennytkään kun olin valmis, ja Jambo kiilsi kauniisti. Vein harjapakin paikoilleen, ja otin mukaani satulan, suitset ja suojat. Puin ne rivakasti ruunalle päälle ja talutin Jambon ulos. Jambokin vaistosi että kesä tulee kun pieni perhonen lehahti sen turvan yli. Kuului kimeä pärskähdys ja Jamboi hieroi turpaansa minua vasten. Työnsin ruunaa kauemmas ja hyppäsin selkään.

Ohjasin herran metsäpolulle, jota olimme aikaisemminkin kävelleet. Kun pääsimme vähän matkaa, muistin unohtaneeni kypärän talliin, mutta samapa tuo. Jambo olisi kyllä luotettava otus, ja minun elämänihän se on. Kävelimme tovin, kun saavuimme pienen puron rantaan. Jambo pysähtyi juomaan virtaavasta vedestä ja minä sain hetken katsella ympärilleni. Isot kuuset nousivat yläpuolellamme ja latvoissa raakkuivat varikset. Hyttysen alkujakin näkyi jonkin verran, eivät ne vielä pistäneet mutta kiusaa tekivät kuitenkin. Kurvasin Jambolla voltin taaksepäin, kannustin ruunan laukkaan jan kauniisti se lensi puron yli kuin pegasos. Silloin aika tuntui pysähtyvän, näin kuinka hiukseni lennähtivät auki, ja ruohon korsi joka oli pitänyt ne nutturalla, lensi puroon. Kuulin kuinka variksien ääni hiljeni. Kuului vain kuinka Jambo hengitti tiheästi, sen sieraimet vuoron aukenivat melkein koko turvan kokoisiksi, välillä normaaleiksi. Suljin silmäni ja tunsin kuinka tuuli hiveli kasvojani. Jambo alkoi laskeutua, ja kuulin kovana kuinka sen jalat iskeytyivät maahan. En osannut odottaa töyssyä, hitaasti valuin alas kädet edellä. Jalkani irtosivat jalustimista, ja aika nopeutui silmissäni normaaliksi, maahan osuessani.

Jambo jäi kummastuneena katsomaan minua kun istuin hiljaa maassa. Se työnsi silkkisen turpansa syliini ja silitin sen kaulaa. Tarrauduin kiinni ohjista, ja ruuna veti minut ylös maasta. Puistelin roskat itsestäni ja nousin takaisin selkään. Ratsastimme eri kautta takaisin seppeleeseen ja talutin ruunan sisään. Riisuin siltä hyvillä mielin varusteet ja vein ne paikoilleen. Harjasin rivakasti ruunan, ja hikiviilalla poistin suurimmat hiet sen päältä. Pistin riimun Jambolle ja talutin sen rivakasti tarhaan. Suuntasin takaisin talliin siivoamaan Jambon karsinan. Pian olin tehnyt senkin, ja tyhjensin kottikärryt lantalaan. Ilmeisesti minulla oli kuume noussut joten suuntasin kohti kotia, Jambon tarhan kautta.

- Oona&Jambo

1.5.08 Estetunti

Jambo oli villillä päällä kuten yleensäkin. Raipalla sai melkein hakata ruunan takamusta mikäli halusi sen oikealle paikalle, saatikka vielä vauhtiin. Saimme köpötellä ympäri kenttää enne tunnin varsinaista alkua, Lilly, Chaon ja Maikun raataessa esteitä pystyyn kentälle. Pieniä ympyröitä saimme käännellä kentällä ja hevoset tuntuivat haluavan päästä jo kunnon vauhtiin, ainakin muut. Jambosta ei nyt tiedä sanoa, välillä sitä saa lätkiä raipalla ja välillä se paahtaa mennä kuin höyryveturi. Nyt oli kuitenkin raipan paikka.

Lopulta päästiin vauhtiin, esteet olivat kasassa ja hevoset verryteltyinä. Kaikki meni oikein hyvin, Jambolla oli hieman laiska päivä, mutta onnistuihan se siitäkin huolimatta ;) Oli kiva päästä kunnon treenille, Jambollakin kasvoi kunto varmaan ennennäkemättömästi. Itselläkin oli kivaa ja oppi, seuraavalla kerralla Carkki voi hitellä pikku kiviä Jambon pehvaan jos ei ruuna tahdo liikkua

Vappurieha

No jopas jotakin, on jo vappu! Ajattelin kulkiessani aurinkoista tietä kohti seppeleen tallille. Tänään voisin treenata hieman esteitä Jambolla, pitkään aikaan kun en sillä ole ehtinyt ratsastamaan. Tallin pihaan saavuttuani näin kuinka vilkasta tänään oli. Kaikki hoitajat juoksentelivat hoitsujen ja omien hevostensa kanssa ympäriinsä, aivan kuin olisi joku hirveäkin kiire. Astuin sisään talliin ja siellä oli vähintään samallainen hoppu. Ihmisiä viuhtoi edestakaisin kuin mitäkin, ja minä vain katselin hämmentyneenä ympärilleni.

- Öhm, onko minulta jäänyt jotakin välistä? Kysyin hieman nolona ohi kulkevalta Wearilta.

- Ei minun tietääkseni, hän tokaisi ja jatkoi matkaansa.

Jäin vielä hämmentyneenpänä seisomaan aloilleni, miettien Wearin vastausta, josta ei ollut minulle mitään apua. En pystynyt liikkumaan. Seisoin vain paikoillani ja mietin mikä kaikki vaivasi. Muuan Jaakko sattui kulkemaan ohitseni, mutta pysähtyi takanani ja peruutti viereeni.

- Onks kaikki okei? mies kysyi jotenkin hämmentyneenä siitä, miksi minulla ei ollut niin tulinen kiire kuin muilla.

- En taatusti ole, sanoin vähän aikaa miettien vastausta

- No mikä on pielessä?

- Kertakaikkiaan kaikki, vastasin tyynen rauhallisesti koittaen keksiä jotain pätevää sanottavaa.

- Ja mitä sä tarkoitat kaikella?

- Siis ihan tätä kaikkea, jos vaikka alottaisit kertomalla miksi kaikilla on niin kova kiire? - En mä muista tiedä, mul on vaan niin reipas olo kun muutkin kiirehtii.

- Jaaha, no sepäs auttoi tosi paljon... Sanoin ja Jaakko irvisti minulle astuessaan ulos tallin ovasta.

Itse kävelin Jambon karsinalle, ja avasin sen oven. Jambo hörähti minulle laiskasti, se näytti hikoilevan. Tallissa oli tosi tiukka ilma, ulkonakin oli asteita toista kymmentä. Hain Jambon riimun ja talutin sen tarhaan. Itse menin sillä aikaa siivoamaan ketaleen karsinan, ja sitten pääsisimme treenaamaan hieman ruunaa. Karsina oli siisti ihan hetkessä, koitin päästä työstä vaan mahdollisimman ripeästi.

Hain Jambon varusteet ja itse Jambon tarhasta. Päätin että kun oli niin ihana ilma että hoidan sen ulkona. Kiinnitin ruunan puomiin ja aloin harjata sitä. Jambon karvat olivat kosteat ja hieman takkuuntuneet, joten meni vähän aikaa ennen kuin sain ruunasta puhtaan. Selvitin vielä herrasen jouhet ja pistin rusetin Jambon häntään. Jambo näytti siltä ihan kuin se olisi sannut; "Teetkö minusta pilkaa?! Minähän olen ruuna!" Naurahdin vain Jambon ilmeelle, ja heitin sille satulan huopineen selkään. Irroitin riimun ja pistin tilalle suitset. Itselleni vain kypärä päähän, ohjat käteen, ponkaisu ja matkaan.

Huonoksi onneksemme kentällä ja maneesissa oli jo tunti joten sinne emme voineet valitettavasti mennä. Noh, eipä se minua haitannut, kaikilla kuitenkin oli jo niin kiire että parempi jos menisimme rauhalliseen maastoon. Joten suuntasin ruunan turvan kohti metsää kunnes oli pakko pysäyttää. Tummanrautias fwb- ori juoksi Jambon nenän edestä sellaista vauhtia että päätä huimasi. Perässä juoksi Leevi, ja Leevin perässä tuli Carkki, Wear ja Ros. Katsoin hieman hämmentyneenä heidän peräänsä kunne tajusin että minun pitäisi varmaan tehdä asiallle jotain.

Orit suuntasivat yhdssä kohti tammalaidunta, joten eihän siinä muu auttanut kuin lähteä perään. Käänsin Jambon, ja kannustin sen raviin. Pian ohitimme Carkin, Wearin ja Rosin, jotka puuskuttivat orien perässä.

- Hakekaan pojille riimunarut! huusin porhaltaessamme ohi.

Wear ja Ros teki työtä käskettyä Carkki päätti lähteä mukaani. Orit suuntasivat päärakennuksen takaa kohti ponitarhaa, Rensu hyppäsi komeasti aidan yli Leevin yrittäessä samaa. Pelkäsin jo että nyt kyllä tulee vahinko varsoja, mutta onneksi sitten ei mitään ehtinyt käymään. rensu kyllä yritti lähennellä Taigaa, tuloksetta kuitenkin.

Pysäytin Jambon tarhan viereen, kun Wear ja Ros tulivat riimun narujen kanssa, heittäen ne minulle ja Carkille. Hyppäsin aidan yli, Carkki kiersi toisesta suuntaa. Wear tuli varmuuden vuoksi ottamaan Rosin kanssa ponit kiinni, jotta ne eivät aiheuttaisi lisää hämminkiä. Yritin mahdollisimman rauhallisesti lähestyä Reniä, ori päätti kuitenkin ponkaista pystyyn. Leevin katsellessa Rensun temppuiluja, Carkki sai orinsa kiinni ja talutti ulos. Rensun kaviot tömähtivät takaisin maan kamaralle, silloin napsahti myös riimunnaru kiinni riimuun. Ori pahainen yritti vielä nousta takajaloilleen mutta tuloksetta. Se ei uskaltanut tietäen mitä tapahtuisi. Huokaisin vain helpotuksesta, että Rensu kunnioittaa minua, muuten olisin leijailut tuolla ylä ilmoissa.

Talutimme Carkin kanssa orimme takaisin karsinoihinsa, Jambollekin taisi riittää tältä päivältä, joten en lähtenyt sen kanssa enää maastoon, vaan talutin sen tarhaan. Sehän periaatteessa oli ollut päivän sankari, sehän minut tarhan laitaan kuskasi. Lopulta kävi ilmi että Leevi oli päässyt irti Carkilta tämän hakiessa sitä tarhasta. Se oli ilmeisesti haastanut riitä Rensun kanssa, ja tämä oli lähtenyt mukaan, ponkaisten aidan yli. Leevi oli kuitenkin sen verran vanhempi ettei ori sitten jaksanutkaan haastaa riitaa, vaan lähti kosiskelemaan tammoja, riehuen tallin pihalla. Leevi päätti lähteä mukaan tähän neroon ideaan.

Päivän päätteksi naureskelimme hepoillemme hoitajien huoneessa...

- Onneksi Blondi on kantavana, muuten olisi voinut tulla ihmeellisiä varsoja!

Kello alkoi olemaan jo aika paljon, ja minä päätin häippästä jotta en myöhästyisi koulusta. Meille olisi tänään vielä jotkut naamiaiset, kaverini aikoo pistää paitansa sisään kaksi koripalloa, minisortsit, buutsit ja cowboy lakin, joten häntä minun olisi jokatapauksessa mentävä vahtimaan. Vein tarhaan Jambolle vielä yhden porkkanan, jonka se söi hyvällä ruokahalulla, sitten jouksi pois. Suuntasin bussipysäkille, mistä kyytini minut pian noutikin...

-Oona ja Jambo

Jälleen aikaisin tallilla

Oli taas aikaisin aamulla tallilla. Ei sille oikein voi mitään, kun jää niin paljon luppoaikaa ennen koulun alkua. On aivan pakko tulla silloin morjestamaan Jamboa. Aamu oli kaunis ja aurinkoinen, lämmin ja linnut lauloivat kauniisti. Lehden silmut alkoivat jo puhjeta puihin, ja tuoksuttelin kevään raikasta ilmaa kävellessäni tallille päin. Taivas oli melkein pilvetön, ja kukat kukkivat tien laidassa. Huomasin ison ruohotöpäksen, ja päätin kantaa siitä hieman heinää Jambolle, sitä se varmasti ei ole paljoa saanut. Katkaisin vielä yhden kuusen oksan huomaamattomasta paikasta, ne kuulemma ovat hevosten suurta herkkua.

Astuin talliin kainalossani iso kasa rehuja. Monella oli tänään varmaankin vapaa päivä, sillä tallilla oli ihmeen paljon hoitajia. Tai sitten ehkä heillä oli vain tavallista lyhyempi koulupäivä ja se alkaisi vasta hieman myöhempään. No, eipä minua kauheasti kiinnostunut mistä syystä kukin oli aikaisin tallilla, varmaankin samasta mistä minäkin. Tallustelin Jambon karsinalle. Ruuna tuli iloisena minua tervehtimään ja rapsutin sitä kaltereiden välistä. Se hörähti ja katsoi sylissäni olevia rehuja.

- Et saa niitä vielä, vasta kun olen harjannut sinut, sanoin lempeästi Jambolle.

Heitin rehut maahan ja lähdin hakemaan Jambon harjapakkia satulahuoneesta. Otin mukaan myös varmuuden varalta riimun ja riimunarun. Palasin siis nämä kamppeet mukanani, vedin raskaan karsinan oven auki ja menin sisään. Jambo oli heti ryntäämässä ulos napostelemaan tuomiani herkkuja, mutta estin sen aikeet. Laskin harjapakin karsinan lattialle, ja otin sieltä harjan. Harjasin ruunan kokonaan, oikein huolellisesti, mutta mahdollisimman nopeasti. Minulla ei ollut aikaa maleksia tallilla tunti kausia.

Jambo oli siisti, mutta minua huolestutti sen harjan ja hännän takkuisuus. Niinpä yritin vielä nopeasti selvitellä nekin. Puhdistin vielä herrasen kaviot, ja vein harjapakin takaisin pakoilleen. Riimua ei tarvittu, mutta eipä sen väliä. Palasin, ja Jambo odotti jo kärsimättömästi herkkujaan, joten avasin jälleen karsinan oven ja heitin tuomani rehut sille. Jambo suorataan syöksyi niiden kimppuun ahmien ne suuhunsa. Katsoin Jambon ahmimista vähän aikaa, ja sitten puin sille riimun.

Kun ruuna oli ahminut itseensä kaikki mitä olin tuonut, talutin sen tarhaan, jotta saisin karsinan siivottua. Palttuani hain kottikärryt ja talikon. Koitin siivota karsinan mahdollisimman ripeästi jotta en vain myöhästyisi koulusta. Se kävikin aika äkkiä, ja olin ylpeä kun oli ollut niin nopea. Kiikutin kakat lantalaan, ja palautin tavarat paikoilleen jotta niitä voisi seuraavakin käyttää. Lisää heinää vielä heitin Jamboisen karsinaan, jotta sisäle tullessa se niitä saisi mutustaa.

- Oona&Jambo

Iltahommia+ponin kuolaa

Saavuin vielä iltamyöhään tallille, en tänä viikonloppuna joutunutkaan menemään isälleni. Olin iloinen siitä, koska sittenhän pääsisin tallille joka päivä. Ilta tosin alkoi jo hämärtää, enkä taatusti ehtisi valoisan aikaa kotiin, mutta eipä se juurikaan haitannut. Ilta oli silti lämmin, en tarvinnut takkia. Joten, marssin siis reippaasti sisälle talliin jossa Jaakko ja Elli puuhastelivat. Moikkasin heitä ja astelin Jambon karsinan luokse. Työnsin karsinan kaltereiden välistä sokeripalan, jota Jambo tuli kiinnostuneena haistelemaan. Kiusasin sitä pitämällä sokeripalaa niin, ettei se saanut sitä suuhunsa.

- Tämä on vähän aivojumppaa sinulle, poikaseni, sanoin ja siirsin sokeripalan seuraavan kalterin väliin.

Jambo seurasi sitä kuin jotain aarretta, yrittäen samalla saada sitä suuhunsa. Kiusoittelin sitä vielä hetken aikaa pisteän sen kalterien väliin niin ettei se saanut sitä siitä. Jätin Jambon puuhastelemaan uuden tehtävänsä kanssa, ja pyyhin kuolaisen käteni paitaani samalla kun marssin satulahuoneelle. Otin mukaani Jambon harjapakin ja riimun. Suoristin mennessäni jakkaran joka oli käytävällä hieman tiellä, tönästen sen jalallani seinää vasten. Elli hoiteli Celeään ja Jaakko kantoi iltaheiniä hevosille. Voisiko ihanampaa näkyä ollakaan? Puhtaiden purujen tuoksu levisi talliin kun Elli heitteli vielä viimeiset puhtaat kuivikkeet Celen siivottuun karsinaan. Moikkasin häntä vielä hänen lähtiessään ulos.

Laskin harjapakin ja riimun Jambon karsinan viereen ja annoin Jambolle sokeri palan jota se yritti edelleen tavoitella kalterien välistä. Vedin raskaan karsinan oven auki ja Jambo tuli tervehtimään minua. Taputin ruunaa kaulalle ja se hörähti minulle tervehdykseksi. Otin harjapakista piikkisuan ja rupsin selvittelemään Jambon jouhia. Ne eivät olleet kovinkaan takkuiset, joten siinä ei mennyt kauaa. Sitten otin body-harjan ja harjasin ruunan aivan päästä varpaisiin. Päähajlla vielä kävin läpi Jambon pään, ja kaviokoukulla kaviot. Siirryin hieman taaksepäin katsomaan. Jambo oli nyt oikein hieno, joten pistin kaikki harjat takaisin harjapakkiin. Vein harjapakin takaisin saatulahuoneeseen.

Otin mukaani Jambon talliloimen. Karsinassa heitin sen sitten Jambon selkään, joka ei meinannut irrottautua heinistään. Jaakko oli ilmeisesti tuonut ruunalle uutta heinää. Jambon karsina olisi vielä siivottava, joten reippaana otin kottikärryt ja talikon ja pistin hösseliksi. Karsinan puhdistuttua hain sinne vielä uusia kuivikkeita ja levitin ne tasaisesti ympäri karsinaa. Vein kottikärryt ja talikon paikalleen, ja menin vielä takaisin Jambon luokse. Katsoin että sillä oli kaikki kunnossa, loimen soljet olivat kiinni ja ruuna mussutti tyytyväisenä heiniään. Annoin hepalle vielä muutaman sokeripalan jotka se söi tyytyväisenä ja sitten suljin karsinan oven. Moikkasin tallille jäävän Jaakon, ja sain monta hörähdystä vastaukseksi. Taisi siellä joikossa Jaakonkin ääni kuulua...

-Oona ja Jambo

Aamutoimia

Ehdin tallille ennen koulun alkua, koulu alkaisi vasta yhdeksältä. Ensimmäisenä autoin hevosten ruokinnassa ja ulos viemisessä, tallinkäytävän laikaisemisessa ja muissa aamutoimissa. Tallilla oli minun lisäkseni vain Jaakko, Chao ja Anne, kovin moni ei taida ehtiä ennen koulun alkua tallille.

Noh, pian kaakit oli hoidettu, rapsuttelin vielä vähän aikaa Pampulaa ennen kuin vein senkin kauraturvan tarhaan. Sitten enää Jambo niin homma olisi pulkassa.

Kävelin väsyneenä Jambon karsinalle, ja sain tuiman hirnahduksen tervetuliais lahjaksi. Harjasin huolellisesti hoitsuni ennen kuin vein sen tarhaan, puhdistin kaviot ja hännän alustan sekä turvan. Ulkona oli muutama aste pakkasta joten heitin sille vielä viileämmän fleeseloimen selkään niin sitten se ei ainakaan palele.

Kun Jambokin oli ulkona, aitoin vielä heinien jakelussa, niin heppojen tullessa sisään niillä olisi iso heinäkasa odottamassa sisällä. Aamu toimiin kuului vielä pikainen tuntiheppojen karsinoiden siivous. Minä sain sitten tyhjentää tietty kottikärryt...

Pian kello alkoi olemaan niin paljon että minun täytyi hiippailla koululle päin, joten moikkasin talliin jäävät Annen, Chaon ja Jaakon, jotka kiittivät minua avsutani ja kehottivat tulla toiseteeknin auttaman. Annoin Jambolle vielä ison porkkanan ja tusun turpaan ennen kuin lähdin kohti bussipysäkkiä...

- Oona & Jambo

Jälleen yhdessä... Viikon eron jällkeen

Tänään tulin taas pitkästä aikaa katsomaan Jamboa. Muutto ja remontti painavat jälleen päälle, koulussa koeviikkoja, oma hevonen muutti seppeleeseen ja marsuni päättivät lisääntyä. Eipä sen kummenmpaa.

Jambo oli onnellinen nähdessään minut. Se tuli minua vastaan iloisin mielin kun kävin hakemassa sen tarhasta, työnsi silkkisen turpansa vasten kasvojani ja pärskäisi kaikki räkänsä naamalleni.

- Yäk, sekin koni! kirkaisin saadessani Jambon limakalvojen sisälmykset naamalleni.

- Noita sun on täytyny säästää koko viikko, senkin hevosen saasta! kirosin sille, ruunan katsoessa hämillään.

Todella onnellinen kohtaaminen, eikö vain? Talutin Jambon talliin, otin siltä riimun pois ja aloin harjata sitä päästä. Jambo räpytteli silmiään vihtoessani pääharjaa edestakaisin se poskella. Muuan Ros sattui kävelemään ohitse ja kurkkasi karsinaan:

- No jopas sitä ollaan myrtsinä. Onkos jotakin sattunut? Ros kysyi hämillään, katsoen tuimaa ilmettäni.

- Eipä ihmeempiä, tulin katsomaan Jamboa ensimmäistä kertaa viikkoon, ja herra päättää pärskäistä kaikki räät naamalleni! Ihan tostanoin vaan! kirosin Jamboa rosille.

- Jaa sepä mukavaa, Ros hihitteli.

- Juu, juu. Oikein mukavaa... vastasin, luoden samalla Jamboon tappavan katseen.

- Noh, koitahan pärjätä ruunasi kanssa, Ros sanoi ja hiippaili vieläkin hieman hihitellen pois.

Jambon harjattua siivosin sen karsinan. Koitin mahdollisimman varovasti hypellä karsinassa, sillä tavalla että en häiritsisi Jamboa tai olisi sen tiellä. Noh, ammattimainen jalkojen tallojahan hoitsuni on joten....

- Aaaaauuuuuts!!! Huusin Jambon talloessa varpaitani.

Työnsin ruunan syrjään, ja voivottelin. Jaakko ja Chao kuulivat tuskan huutoni ja riensivät katsomaan, Jaakko ensimmäisenä.

- Mitä tapahtui?! mies kysäisi melkeimpä hädissään.

- Tuo kaakinlurjus talloi varpaani! sanoin, luoden Jamboon jälleen tappavan katseen. Istuin karsinan pohjalla pyöritellen nilkkojani, ja yrittäen saada kipua loppumaan.

- Tuo sama tinees... Jaakko aloitti

- Eestin, Chao korjasi

- Niin, tuo sama eestinhevonen meinasi syödä minut tänään kun vein sille heiniä! Jaakko sanoi tohkeissaan.

Olin pyöritellyt nilkkojani vähän aikaa ja jalka tuntui jo paremmalta. Nousin pystyyn pudistellen puruja pois itsestäni.

- Ei se syö, korkeintaan puree jos olet sen mielestä liian hidas ruuan jakaja, sanoin tomerasti ottaen jambon kiinni riimuun.

- Ai, no ihan sama... Mennään Chao, Jaakko sanoi lähtien taluttamaan Eppua ulos tallista. Itse talutin Jambon takaisin tarhaan. Tämä sai riittää tältä päivältä.

- Oona & räkäkone Jambo

16.4.2008

Hyppelin iloisesti kohti seppeleen tallia. Ilma oli aika kylmä, ja tuuli puhalsi lujaa. Vedin kädet hihoihin ja jatkoi hyppelyä. Astuin sisään talliin ja astelin Jambon karsinan luo. Tervehdin iloisesti ruunaa, joka hörähti minulle vastaukseksi. Halasin Jamboa ja aloin harjata sitä hyräillen. Kerroin Jambolle että viikonloppuna talliin muuttaa kaksi uutta heppaa, toinen olisi minun yksärini, Rensu. Jambo ei juuri välittänyt siitä mitä sille kerroin, ja työnsi päänsä heiniin.

Siivosin vielä ripeästi Jambon karsinan, heitin sille uusia heiniä ja vein sen tarhaan. Jäin vielä hetkeksi katsomaan Jambo tiimellystä tarhassa, ajatellen samalla kuollutt Sipeä. Tapahtuma oli surullinen, enkä halunnut ajatella sitä. Niinpä jätin Jambon leikkimään tarhaan ja lähdin itse kohti kotia...

-Lyhyesti: Oona&Jambo-

Tallilla taas...

Halasin Jamboa oikein kunnolla. Koulussa oli mennyt tänään taas huonosti eikä oikein muutenkaan pyyhkinyt. Jambo hörhähti ja tuhahti ja roiskaisi räkää korvaani vetäessään päätään pois sylistäni. Pyyhkäisin korvaani ja aloin harjata ruunaa. Tänään en enää ehtisi ratsastaa sillä mutta ei se mitään, hoidan sen muuten. Harjattuani ruunan, otin talikon ja kottikärryt ja aloin siivota sen karsinaa Jambon poukkoillessa sinne tänne väistellen talikkoa.

Lopulta karsina oli puhdas, ja uusia kuivikkeita haettu. Toin Jambolle ruuat ja iiiiison kasan heinää, ja se söi ne hyvällä ruokahalulla. Laitoin Jambolle sadeloimen, ihan vain varmuuden vuoksi ja talutin sen tarhaan. Kello alkoi olla jo niin paljon että minun oli aika lähteä kotiin. Hain vain tavarani tallista, ja lähdin kotiin...

- Oona & Jambo

9.4.2008

"Huoh...", puhahdin ruunalle joka napsi viimeisiä heinänkorsia karsinan pohjalta. "Oma hevonen taitaa jäädä sittenkin vain haaveeksi". Harjasin Jambon ja laitoin sille sadeloimen. Ulkona satoi oikein kunnolla kun vei sen tarhaan. Juoksin takaisin huppua päässä pidellen, ja vedin perässäni ulko-oven oikein voimalla kiinni.

Irene sattui kävelemään siitä ohi, Mankia taluttaen "Kyllä sinä olet niin onnekas kun sait Mankin. Minun hevoshaaveeni taitaa jäädä vain haaveeksi, ihan kaikin puolin..." sanoin ja taputin Mankia jonka karva kiilsi ihanasti. "Onhan se kivaa kun on oma poni", Irene sanoi katsoen rakastuneena poniaan. Koitin vain hymyillä, vaikka olisi tehnyt mieli purskahtaa itkuun. Irenen taputti minua ymmärtävästi olkapäälle, ja hymyili "Kyllä sinä oman hepan saat, usko minua", Irene sanoi rohkaisevasti. Tuli heti parempi mieli, ja hymyilin hiukan nielaisten itkuni.

Lähdin kävelemään jo kohti Jambon karsinaa kunnes Irene kääntyi ja kysäisi "Lähtisitkö tänään minun ja Mankin kanssa maastoon? Haluaisin niin testata tätä pikku riiviötä maatossa." "No miksipä ei... Minulla on kyllä tänään aika paljon kiireitä, kun on muutto ja kokeisiikin pitää lukea..." sanoin taas vähän synkkänä. "No mentäisiinkö sitten vaikka huomenna?" Irene kysyi iloisesti. "Huominen sopii, silloin minulla ei tietääkseni ole mitään menoa", sanoin ja Irene nyökkäsi vastaukseksi.

Hain kottikärryt ja talikon, siivosin Jambon karsinan, ja kippasin lannat lantalaan. Kello näytti jo aika paljon, ja minun oli lähdettävä koululle päin...

-Oona ja Jambo

8.4.2008

"Huoh...", puhahdin ruunalle joka napsi viimeisiä heinänkorsia karsinan pohjalta. "Oma hevonen taitaa jäädä sittenkin vain haaveeksi". Harjasin Jambon ja laitoin sille sadeloimen. Ulkona satoi oikein kunnolla kun vei sen tarhaan. Juoksin takaisin huppua päässä pidellen, ja vedin perässäni ulko-oven oikein voimalla kiinni.

Irene sattui kävelemään siitä ohi, Mankia taluttaen "Kyllä sinä olet niin onnekas kun sait Mankin. Minun hevoshaaveeni taitaa jäädä vain haaveeksi, ihan kaikin puolin..." sanoin ja taputin Mankia jonka karva kiilsi ihanasti. "Onhan se kivaa kun on oma poni", Irene sanoi katsoen rakastuneena poniaan. Koitin vain hymyillä, vaikka olisi tehnyt mieli purskahtaa itkuun. Irenen taputti minua ymmärtävästi olkapäälle, ja hymyili "Kyllä sinä oman hepan saat, usko minua", Irene sanoi rohkaisevasti. Tuli heti parempi mieli, ja hymyilin hiukan nielaisten itkuni.

Lähdin kävelemään jo kohti Jambon karsinaa kunnes Irene kääntyi ja kysäisi "Lähtisitkö tänään minun ja Mankin kanssa maastoon? Haluaisin niin testata tätä pikku riiviötä maatossa." "No miksipä ei... Minulla on kyllä tänään aika paljon kiireitä, kun on muutto ja kokeisiikin pitää lukea..." sanoin taas vähän synkkänä. "No mentäisiinkö sitten vaikka huomenna?" Irene kysyi iloisesti. "Huominen sopii, silloin minulla ei tietääkseni ole mitään menoa", sanoin ja Irene nyökkäsi vastaukseksi.

Hain kottikärryt ja talikon, siivosin Jambon karsinan, ja kippasin lannat lantalaan. Kello näytti jo aika paljon, ja minun oli lähdettävä koululle päin...

-Oona ja Jambo

05.04.2008

Eilen oli sittenkin niin paljon kiireitä, etten kuitenkaan ehtinyt enää toistamiseen tallille.

Ulkona oli tylsä harmaa ilma, kun juuri eilen oli aurinko niin ihanasti paistanut. Päätin kuitenkin että se ei nyt niin hirveästi saisi haitata minun ja Jambon estetreenejä, mutta kun ulkona alkoi ripsomaan vettä niin sotten kyllä päätin että jos maneesiin ei päästä niin sitten jätämme koko estetreenit väliin.

Menin katsomaan ilmoitustaulun tunti aikoja. Seuraava tunti olisi jo kahden tunnin kuluttua, joten meidän pitäisi pistää töpinäksi. Harjasin ja satuloin Jambon, pistin sille suojat ja suitset ja talutin sen maneesiin. Maneesissa ei ihmetyksekseni ollut ketään. Laitoin kypärän päähäni ja napsautin sen soljen kiinni. Hyppäsin Jambon selkään ja lähdimme köpöttelemään hiljaa maneesia ympäri.

Toisessa päässä maneesia oli laitettu puomeja maahan, ja ajattelin että kuikahan Jambo ne menee pitkästä aikaa. Hyvinhän Jambo sitten hyppeli niiden yli (melkein kaikki kerrallaan) ja otti hieman laukka-askeliakin. Verryttelimme vielä hetken, kunnes hyppäsin alas Jambon selästä. Kiinnitin Jambon suitset maneesin seinässä oleváan puomiin, ja meninn itse virittelemään esteitä.

Esteet olivat valmiina, ja hyppäsin taas Jambon selkään. Kannustin Jamboa laukkaan ja innoissaan se otti oikein kunnon hypyn ja säntäsi kiitolaukkaan. Pidätin Jamboa 'hieman' niin että se hidasti tasaiseen laukkaan, ja suuntasimme kohti ensimmäistä estettä. Taidokkaasti Jambo hyppeli este toisensa jälkeen, ja minä vain hieman ohjailin.

Noin tunnin treenattuamme, vedimme vielä pari kierrosta ravissa ja lopuksi käynnissä. Kinnitin taas Jambon ja pistin kaikki esteet pois...

- Oona ja Jambo

04.04.08

Oli aivan ihana päivä, kun katselin ulos oleskelu huoneen ikkunasta. Aurinko paistoi täydeltä terältä, linnut lauloivat, kukkasetkin jo kukkivat ja puiden oksia havisutti pieni tuulen vire. Kukapa voisi vastustaa ihanaa maastolenkkiä, maailman ihanimman hoitohepan kanssa?

Kipitin äkkiä portaat alas, samalla napaten Jambon riimun ja riimunnarun kaiteelta. Astelin ulos jossa aurinko häikäisi silmäni, mutta vain hetkeksi. 'Puoli sokeana' hyppelin Jambon tarhaa kohden ja nappasin ruunan riimuun, joka tuli iloisesti minua kohden. Taluttaessani Jamboa sisälle se sai hirveitä purkeuksia. Se hyppeli hörähdellen sinne ja tänne, ja minä suorastaan roikuin sen riimussa.

Sain ruunan kuitenkin työnnettyä sisälle sen enenmpiä vahinkoja tapahtumatta. Sisällä sidoin sen tiukasti karsinan kaltereihin. Siinä se sitten steppasi sen aikaa kun yritin sitä harjata. Harjaus jäi hiaman kesken Jambon rauhattomuuden takia. Päätin pistään sille äkkiä suojat jalkaan (vaikka oltiinkin vain karsinassa) ennen kuin se satuttaa jalkansa oikein kunnolla. Sujaitin sille suojat etusiin ja takasiin ja hain sille satulan ja suitset.

Varustaat päällä ja matkaan! Talutin Jambon ulos jossa jouduin sitomaan sen kiinni jotta sain jalustimet laskettua ja satulavyön kiristettyä. Jambo ei kyllä kauheasti ollut vatsaansa ehtinyt pullistella 'kiireidensä' takia. Joka tapauksessa, vedin säärystimiäni ylös, heitin kypärän päähän ja loikkasin Jambon selkään.

Kävelimme (tai oikeammin sanottuna puollaukkasimme) ensin pientä hiekkatietä. Ajattelin että kävisimme hieman purkamassa Jambon energiaaa maastoesteillä, sinne olisi ainakin sopiva matka. Hetken kuluttua käännyimme pienelle polulle ja sen jälkeen hieman isommalle hiekkatielle. Kävelimme taas vähön matkaa ja lopulta olimme perillä.

Olin ihan väsynyt kun sain repiä Jamboa ohjista, joten rentoutin käteni. Silloinkos ruuna vasta ampaisi matkaan. Hyvä että pysyin kyydissä. Jambo 'liiteli' sulavasti esteiden yli, hirnahdellen samalla. Sitä se jatkoi aivan loppuun asti. Lopussa käänsin sen takaisin ja sitten tultiin samalla tavalla esteet vielä takaisinkin.

Palasimme samaa reittiä takaisin tallille, ja Jambo laukkasi koko matkan. Olin ihan varma että se olisi hieman rauhoittunut, mutta sama meno jatkuin kun tallissa siten riisuin sen. Lopuksi hain vielä hikiviilan jotta saisin Jambon kuivattua. Se oli yltäpäältä hikinen ja tärisikin vielä. Heitin sille loimen päälle ja vein sen tarhaan.

Itse lähdin kotiin syömään ja hoitamaan omaa koiraani, ennen kuin taas palaan. Toivoen että Jambo olisi vähän rauhallisempi...

-Oona ja Jambo

03.04.08

Tänään oli Chaon järjestämä maastoretki, joten melkein kaikki lähtivät sinne. Olin iihan yksin tallilla. Yhdessä vaiheessa Magnet oli tallilla hoitamassa Pampulaa, mutta muuten minulla ei juuri ollut juttuseuraa. Jambokin oli lähtenyt muiden mukana, mutta sittenhän minulla olisi aikaa tehdä vaikka mitä.

Heti muiden lähdettyä, menimme Magnetin kanssa sisälle sanomatta sanaakaan. Hain kottikärryt ja talikon, ja rupesin rivakkaan tahtiin latomaan kakkakikkareita ja muita likaisia puruja kottikärryihin. Jambon karsina oli aivan käsittämättömän törkyinen, mietinkin miten yksi ruuna voisi saada sellaista aikaan yhdessä yössä!

Lopulta työ oli tehty ja karsina kiilsi puhtautta (ainakin melkein). Se oli jopa niin puhdas että siellä ei juuri puruja ollut, joten kävin hakemassa lisää. Ladoin puruja kottikärryihin ja työsin kottikärryt takaisin Jambon karsinan viereen. Sitten sama uudestaan mutta vain toisin päin. Louksi vein vielä kottikärryt ja talikon pikoilleen, mistä Magnet ne meilkein saman tien haki.

Selvä, karsina siivottu, mutta mitä muuta voisin tehdä? No ainakin voisin hakea heinää odottamaan Jambon paluuta. Revin paalin nauhoja irti minkä jaksoin ja kirosin heinien pakkaus menetelmiä. Onnekseni huomasin sakset, joilla saa kätevästi leikattua paalien nauhat poikki.

Kamppailtuani vähän aikaa heinäpaalien kanssa, sain heinät kuitenkin Jambon karinaan. Vielä voisi laittaa ruuat valmiiksi sen karsinaan, Jambo on varmasti nälissään tultuaan takaisin, ajattelin. Siispä annostelin Jambonsen ruuat ja kaadoin ne sen ruokakuppiin.

Loppuaikana minä sitten vain istuin oleskeluhuneessa tuijottaen tyhjyyteen... .... .... .... Lopulta he saapuivat uupuneina mutta iloisina takaisin talliin. Kirmasin alas rappuja, tallin ovesta ulos ja suoraan Jambon luokse. Ada antoi vapaa ehtoisest ohjat minulle, ja lähti laahustamaan kohti oleskelu huonetta. Talliin päästyään näytti suorastaan siltä, että hän kaatuu suoraan naamalleen. Oleskelu huoneeseen päästiin kuitenkin ehjin nahoin, ja minä ja Mgnet keitmme kaakoata retkiläisille.

Siinä juteltiin ja he kertoivat miten matka meni. Aika riensi nopeasti ja tuli nopeasti aika lähteä kohti kotia. Pakkasin tavarani ja sanoin heipat kaikille. Rohkaisin hieman Adaa joka oli edelleen aivan puhki.

-Kuule, uskon että Jambo on ollut nuoremana paljon villimpi, ja vaikeampi ratsastaa, sanoin ilkikurinen ilme naamallani.

-Kylläpäs se lohdutti! Jos olisin voimissani ja tässä lähellä olisi raippa, niin sinä saisit juosta vähintään sen saman matkan, laavulle ja takaisin! Ada sanoi väsyneenä ja hieman vitsin omaisesti.

Taputin häntä ymmärtäväisesti olkapäälle, naamallani se sama pikku virne...

- Oona ja (melkein koko tarinan ajan poissa ollut) Jambo

Ihan pikkuinen pikakäynti

Taas tulee tälläinen pikainen käynti, muutto kun jaksaa aina vaan painaa päälle. Jambo rouskutti tyytyväisenä sille tuomiani ruokia. Istuin puhtailla puruilla kynä ja kirja kädessäni. Tein tai yritin tehdä läksyjä samalla, kun Jambo hapuili hiuksiani. Se oli iloinen nähdessäni minut, tai ainakin luulin niin... Se työnsi turpansa minua kohti ja tökki sillä minua.

Sain kuitenkin läksyni tehtyä, Jambon huomionosoituksista piittaamatta. Tungin kirjat repuun ja pistin sen syrjään. Jambo haukkasi vielä viimeiset suupalat ruuastaan, ja rupesi taas hapuileman kuolaisilla huulillaan hiuksiani. Työnsin ruunan pois, ja hain sen riimun ja riimunarun. Laitoin ne Jambolle päälle ja lähdimme käppäilemään ulos.

Ulkona oli kaunis, aurinkoinen sää, ja aurinko lämmitti ihanasti kasvojani. Jambo hörähteli ja nautti myös täysin siamauksin kevätpäivästä. Tarhassa sitä odotti Eppu-poika, joka iloiesti tervehti meitä. Laskin Jambon irti tarhaan, ja katsoin vielä hetken ruunien temmellystä ennen kuin lähdin kotiin...

-Oona and Jambo

Pikakäynti

Harjasin Jambon sutjakasti, minulla oli taas hyvin vähän aikaa olla tallilla, kun muutto pitäisi ehtiä tehdä (tai siis muutto on tehty mutta tavarat pitäisi purkaa). Jambo ojenteli päätään tyynen rauhalliseti, kuten aina. Se näytti suunnittelevan jotain... Sen pidempiä hevosen mielen anotomioita miettimättä, heitin Jambolle loimen selkään ja napsaisin sen riimunnaruun.

Talutin Jambon tarhaan, jossa sillä oli kaverina Anttu ja Leevi. Kaverukset jäivät iloisina leikkimään, kun minä tallustelin takaisin talliin siivoamaan Jambon karsinaa. Hain vikkelästi kottikärryt ja talikon, napsin kottikärryihin kaikki märät ja likaiset purut sekä kakki pallerot. Kippasin vielä kottikärryt lantalaan ja otin hieman puhtaita kuivikkeita mukaani.

Talliin päästyäni levitin puhtaat kuivikkeet karsinan pohjalle. Siitä tuli oikein puhdas, ja se tuoksui puhtaille puruille. Pyyhin hikeä taskusta kaivamaani nenäliinan ja ihastelin aikaan saannostani. Tuin oikein iloiseksi, vaikka katselin vain puhdasta karsinaa.

Lähdin rehuhuoneelle. Annostelin Jambon ruuat tavallista tarkemmin ja olin koko ajan hieman ajatuksissani. Vihdoin ja viimein sain ruuat ämpäriin ja lähdin viemään niitä Jambolle. Jambo alkoi mussuttaa niitä hyvällä ruokahalulla. Jäin vielä vahtimaan tarhan viereen että Anttu tai Leevi ei tule pihistämään Jambosen ruokia.

Jambon syötyä ämpärin tyhjäksi otin sen mukaani ja huuhtelin huolella. Hain vielä uutta heinää Jambon karsinaan, sulloin sen heinäverkkoon ja kirosin, kun karsinan kalterien välit olivat niin kapeat. Lopulta sain heinäverkon kunnolla kiinni ja aloin keräämään tavaroitani, sulloin ne reppuuni ja lähdin...

-Oona, joka ei saa heinäverkkoa ripustettua ja Jambo, joka jaksaa kujeilla

29.3.2008

Kävelin, tai oikeammin sanottuna hölkkäsin, kohti Seppeleen tallia. Olin iloinen kun ensimmäinen muutto oli melkein ohi. Pääsisin taas muutamana päivänä peräkkäin hoitamaan Jamboa. Lumet oli melkein kaikki sulaneet, ja linnut olivat palanneet etelästä takaisin. Pieni oravakin hyppeli puiden latvoista toiseen nauttien keväästä.

Aurinko lämmitti kasvojani ja unelmoin yhteisistä hetkistäni Jambon kanssa. Linnut visersivät lentäen sähköpylväistä puiden oksille. Jopa perhonen näyttäytyi, levitellen siipiään. Lämmintä oli ainakin kymmenen astetta, ellei enemmänkin. Ojat olivat täynnä vettä, lumien vedet lorisivat sinne.

Astuin hymyillen talliin jossa kaikki tervehtivät minua iloisesti. Aurinkoista päivää ei voi pilata mikään! Menin Jambon karsinaan halaamaan ihanaa hoitsuani. Jambo hörähti iloiseti nähdessään minut ja minä pussasin sitä turpaan. Lähdin hakemaan riimua, ja palattuani sen kanssa jambo oli päättänyt mennä makaamaan karsinaansa.

Siellä se ilkikurisesti ilveili minulle, kun yritin houkutella sitä ylös omenan avulla. Menin pistämään sille riimun päähän ja katsoin nuosisiko se. Ei tapahtunut mitään. Menin sen selkä puolelle ja se vain tyynesti seurasi minua katseellaan. Yritin työntää sitä ylös, kuitenkin tuloksetta.

Mietin vähän aikaa mitä tekisin. Ruuna oli todella jumittunut karsinan pohjalle. Sitten välähti. Kipitin satulahuoneeseen. Chao kurkisteli jo Jambon karsinaan että mitä siellä oli käynyt. Palattuani siellä oli aikamoinen yleisö katsomassa itsepäistä otusta.

- Onko tuo ihan normaalia? Tai siis tekikö Jambo ennen tuota? kysyin karsinan vieressä pällistelevältä Chaolta.

- Kyllä se pojan koltiainen on aina jotain keksinyt välttyykseen kunnon treniltä, Chao vastasi tirskuen.

Menin Jambon karsinaan.

- No niin. Taistele kuin mies! sanoin Jambolle ja heilautin raippaa reiteeni.

Jambo hätkähti nähdessään raipan, ja pomppasi saman tien pystyyn. Taputin sitä ja napsautin riimunarun kiinni sen riimuun. Talutin Jambon ulos karsinaan, ja palasin sisälle talliin. Hain kottikärryt ja talikon, siivosin ripeästi Jambon karsinan ja kippasin kottikärryt lantalaan. Oli vielä aamu, joten päätin käydä kotona ennen kuin ratsastan Jambolla.

-Oona ja Jambo, palaavat pian....

Palaisin tallille oltua kotona noin kolme tuntia. Jambo oli vielä tarhassa joten kävin hakemassa sen sieltä ihan ensi töikseni. Harjasin Jambon huolellisesti, ja selvitin hieman sen jouhia. Sitten satuloin ja suitsen sen, heitin kypärän päähäni ja lähdimme tallustelemaan ulos.

Pihalla sitten hyppäsin ruuna selkään ja suuntasin Jambon turvan kohti kenttää. Fiia hyppelikin siellä jo Pellan kanssa, ei minun tarvinnut ainakaan esteitä alkaa pystytellä.

- Haluatko tulla kanssani hyppimään? Fiia kysyi Pellan porhaltaessa viereemme.

- Juu, mieluusti, vastasin ja ohjasin Jambon uralle.

Tunti meni oikein mukavasti, Jambo hyppäsi hienosti ilman sen suurempia ongelmia. Lopuksi vielä venyttelin hieman Jambon selässä.

Hyppäsin alas Jambon selästä ja talutin sen karsinaan. Heitin kypärän harjapakkiin jonka oli jättänyt lojumaan käytävälle, Jambon karsinan viereen. Harjasin Jambon sutjakasti, pitkin voimakkain vedoin, selvitin hieman sen harjaa ja sitten vein sen tavarat paikoilleen.

Kipaisin hakemassa sille vielä hieman heinää ja ruuat ja sitten hipsin bussipysäkille päin...

-Oona ja Hra. Jambo

Töpinäksi!

Hölkkäsin tallille. Minulla oli aikaa olla siellä vain noin kaksi tuntia, ja siinä ajassa olisi pitänyt ehtiä ruokkimaan Jambo, tekemään perushoitotoimenpiteet ja kaikki muut ja sitten kiirehtiä kotiin takaisin pakkaamaan!

Joten, hain Jambon tarhasta kun sinne oli sen joku jo ehtinyt kiikuttaa. Tein nopean tarkastuksen ettei ollut mitään vammoja ja sitten salaman vain satulahuoneeseen. Kaikki heiman katsoivat että mitäs se oona siinä viipottaa, hymyilin vain kaikille, ja yritin olla mahdollisimman rauhallinen.

Harjasin Jambon pitkin ja voimakkain veidoin sutjakasti tahraakaan jälkeeni jättämättä.

-Sinähän, tuota... olet ripeänä tänään... sanoi Wear, joka talutti Taigaa Jambon karsinan ohi.

- Pakko olla, puuskahdin.

-Miten niin? Wear kysyi hieman ymmällään.

- Meillä on muuto. Itseasiassa kaksi. Kahden kuukauden sisällä, vastasin ripeästi.

- Ja siitä puuskutus? Wear vastasi.

- Kyllä, siitä puuskutus. Minun pitäisi ehtiä tänään vielä kotiin pakkaamaan, sanoin kävellessäni satulahuoneelle päin.

-No, onnea vain, Wear huikkasi vielä ennen kuin painui ulos ovesta Taigan kanssa.

Pyyhin hikeä pois otsaltani ja lysähdin Jambon karsinaan puhtaalle kohdalle. Jambo tuli katsomaan minua ja silitin sen pehmeää turpaa. Se hörähti ja jatkoi heiniensä jyystämistä. Minä nousin ylös ja menin rehuvarastoon.

Kaadoin hakemani ruuat Jambon ruoka kuppiin ja se alkoi mussuttaa niitä hyvällä ruokahalulla. Sillä aikaa kun ruunanen söi ruokiaan, kävin hakemassa kottikärryt ja talikon. Siivosin ripesti Jambon karsinan ja tyhjensin kottikärryt lantalaan. Vein Jambon vielä hetkeksi tarhaan, joku kyllä ottaa sen sieltä sisään.

Itselläni tuli kiire ja juoksin bussipysäkille. Katsoin kelloani."Olen myöhässä, äiti tappaa minut..."

-Oona & Jambo

Pääsiäisjuoksutus

- Pääsiäinen, lalalaaa! Lauleskelin hyppiessäni tallille päin... Krhöm...

Astuin sisään talliin. Siellä ei ollut montaa, mutta huikkasin moikat kaikille. Satunnaisia vastauksia kuului sieltä sun täältä, joten menin Jambon karsinalle. Kaivoin taskustani pienen pussin jossa oli melassilla kuorrutettuja, pääsiäismunan näköisiä porkkana pyörylöitä. Ojensin muutaman Jambolle joka veti ne huiviinsa vauhdilla.

Päätin että tänään juoksuttaisin hieman Jamboa. Vein sen ensin tarhaan "lämmittelemään" ja suuntasin takaisin tallille. Kottikärryt olivat varatut, joten jouduin odottamaan puolisen tuntia ennen kuin sain ne.

Lopulta pääsin Jambon karsinan kimppuun ja siivosin sen ripeästi. Kaadoin kottikärryt lantalaan ja vein ne paikoilleen. Sitten menin hakemaan Jambon riimun ja pistin Jambon riimun. Kiinnitin riimunnarun tarhan aitaan ja kävin hakemassa Jambon harjapakin. Harjasin ruunan tarhassa ja Jambon kiiltäessä puhtaudesta, vein sen harjapakin takasin talliin.

Katselin vähän aikaa missä on juoksutus liina ja "valjaat" ja lopulta löysinkin ne. Kävelin takaisin tarhaan ja vilkaisin onko kenttä tyhjä. Wear ja Taiga oli näköjään juuri lopettamassa, joten sinne voisi mennä.

Puljasin hieman aikaa juoksutus remmien kanssa, siitä oli nimittäin pitkä aika kun olin viimeksi juoksuttnut hevosta. Lopulta sain ne Jambon päälle ja talutin sen kentälle. Työnsin ruunan uralle ja siiryin itse kentän keskelle.

- Hetkonen... Jotain puuttuu... Mutisin itsekseni.

-Ahaa! Raippa! keksin viimein.

Juoksin talliin ja hain sieltä raipan joka oli ihmeen helposti löydettävissä. Juoksin kahtakovempaa takasin ja Jambo katseli minua hieman säälivästi. Huitasin sitä kerran raipalla takamukseen, ja sain ruunaan hieman vauhtia. Jambo hyppeli kiltisti narun päässä eikä juuri temppuillut. Jouduimme kuitenkin pian lopettamaan sillä kentälle tuli joku tunti.

Vein Jambon talliin ja riisuin sen. Vein kaikki tavarat paikoilleen ja hain sen harjapakin. Jambo oli hieman hikinen joten pyyhin suurimpia hiki kohtia ihan pyyhkeellä. Vilkaisin kelloa ja se oli jo aika paljon. Lupaisn äidille olla kotona puolikolmelta sillä tänään oli hänen syntymäpäivänsä. Vein Jambolle ruuat ja hieman lisää heinää. Annoin sille loput melassi munat ja lähdin pihalle päin. Äitini oli tullut hakemaan minua, joten hyppäsin vain kyytii ja katselin taakseni...

-Oona ja pääsiäistipu Jambo

20.3.2008

Tulin taas koululta tallille päin. Minulla oli eväät mukanani, joten nälkääkään ei tarvinnut nähdä. Astelin märkää tietä pitkin vielä muutamat metrit ja astuin sisään tallin ovesta. Moikkasin kaikkia ja sain kamalan moikka kuoron vastauksekseni. Hain ensimmäiseksi Jambon harjapakin satulahuoneesta, ja menin moikkaamaan ihanaa hoito polleani. Siellä se hirnui iloisesti kun astuin sisään sen karsinasta ja se työnsi päänsä kainalooni. Annoin sille porkkanan enne kuin aloin harjata sitä. Se mutusti porkkanan ja jatkoi heiniensä syöntiä. Minä puolestani aloin harjata sitä. Heitin loimen pois ruunan päältä pistin sen syrjään. Sitten aloitin harjauksen.

Harjattuani Jambon vein sen harjapakin sekä loimen takaisin paikoilleen. Otin satulahuoneesta mukaani Jambon satulan ja suitset jotka pistin ruunalle päälle. Kujasti Jambo taas pllisti vatsaansa kun yritin kiristä satulavyötä, ja melkein kynsin ja hampain sain olla kiskomassa sitä kireämmälle. Talutin Jambon ulos jossa yritin uudestaan satulavyön tiukennusta. Tällä kertaa sain paremmat tulokset kuin tallissa joten hyppäsin Jambon selkään.

Päätin että menemme jälleen maastoon. Lähdimme pientä hiekkatietä jonnekin tuntemattomaan. Päätin opetella Sepeleen maastot ulkoa, ja siksi teen paljon maasto retkiä. Kävelimme vähän matkaa ja nostimme laukan. Jambo lähti vauhdikkaasti ja siinä sai olla kunnolla pitämässä kiinni ja repimässä ohjista että saisi ruunaa hieman pidätettyä.

Lopulta sain Jambon tasaiseen laukkaan, ja maastossa laukkaaminen alkoi tuntua rennolta ja mukavalta. Jambo korskahteli ja heitteli hieman päätään. Siiryimme raviin ja ravasimme pienen pelto pätkän. Tie näytti menevän jollekin asfaltti tielle jossa kulki paljon utoja. Käännymme takaisin ja Jambo ampaisi laukkaan. Sain taas olla kokoamassa ruunaa.

Jambo laukkasi aika vauhdikkaasti ihan seppeleen tallille asti ja vasta pihassa se suostui pysähtymään. Hyppäsin alas ja talutin Jambon talliin. Riisuin ruunan ja harjasin sen. Sen jälkeen vein poitsun tarhaan jossa sillä oli kaverina vanha kunnon Kamu. Jätin toverukset "leikkimään" ja itse menin siivoamaan Jambon karsinaa.

Pian työ olikin jo tehty ja hain vielä Jambolle lisää heinää ja vein sille tarhaan ruuat. Menin vielä hetkeksi katsomaan maneesissa olevaa tuntia. Pian kuitenkin lähdin jo bussipysäkillä päin, sillä minun täytyi olla ajoissa kotona, oli nimittäin pikkuveljeni synttärit...

17.3.2008

Astelin taas pitkästä aikaa Seppeleen tallin hiekkatietä pitkin. Koulussa oli ollut muutamia kokeita ja paljon muita kiireitä, joten en oikeen ollut ehtinyt tulla tallille. Kohta olisi taas muuttoja edessä joten en pystyisi taas vähään aikaan pääsisi tulemaan.

Nautin kevään lämmöstä siinä tallustellessani kohti tallia, ja kuuntelin kuinka muuttolinnut liversivät kauniisti puiden latvoissa. Tiellä oli paljon lätäköitä, ja hypellen väistelin niitä. Olin pannut uuden kevät takkini päälläni ja violetin kaulahuivin, jonka olin saanut kaveriltani.

Astuin iloisin mielin tallista sisään ja tervehdin kaikkia iloisesti. Menin Jambon karsinaan jossa ruunan otti minut iloisesti vastaan. Annoin sille pienen palan porkkanaa enne kuin suuntasin satulahuoneelle päin hakemaan sen harjapakkia. Taputin Jambon kaulaa sen mutustaessa porkkanaa ja silitin sen pehmeää otsaa.

Lähdin satulahuoneelle päin hyräillen samalla hiljaa. Otin satulahuoneesta mukaani Jambon harjapakin ja suuntasin takaisin Jambon karsinaan. Harjasin ruunan kunnolla, pitkin ja voimakkain vedoin ja annoin sille vielä lopun porkkanan.

Vein harjapakin takaisin satulahuoneeseen ja nappasin sieltä Jambon satulan ja suitset. Heitin ne olkapäälleni ja lähdin Jambon karsinalle. Heitin Satulan Jambon selkään siksi aikaa kun pistän sille suitset. Suitsien soljet kiinnitettyäni kiinnitin vielä satulan soljet ja lähdin takaisin satulahuoneelle.

Palasin Jambon karsinaan mukanani Jambon jalkasuojat, kiinnitin ne ja talutin Jambon ulos raikkaaseen ilmaan. Jambo hörähti innoissaan kun lähdin taluttamaan sitä maasto polkua kohden . Heitin kypärän päähäni ja itseni Jambon selkään.

Käppäilimme hissukseen pienellä metsä polulla, ja Jambo nautti täysin siemauksin keväästä. Myös minä olin rento ja tunsin ihanaa kuplintaa sisälläni. Kevät oli tullut!

Päästyämme vähän matkaa metsään, ohjasin Jambon pienelle polulle, joka näytti menevän jollekin niitylle. Kävelimme sitä vähän matkaa ja katsoin kuinka linnut lensivät puitten latvoissa ja varikset rääkyivät sähkölangoilla.

Polku johti kuin johtikin niitylle, ja kannustin Jambon raviin. Ravasimme keväisellä pellolla hetken kunnes suuntasin ruunan takasin metsään. Tallustelimme hetken aikaa kunnes tuttu polku häämötti jälleen edessämme. Ohjasin Jambo sille, ja lähdimme käppäilemään kohti Seppeleen tallia.

Pian talli häämöttikin jo edessämme ja kohta olimmekin jo tallin pihassa. Hyppäsin alas Jambon selästä ja talutin sen talliin. Riisuin kypäräni ja hanskani ja pistin ne syrjään. Riisuin myös Jambon ja vein sen tavarat paikoilleen. Hain satulahuoneesta Jambon harjapakin ja harjasin Jambon ja pistin sille loimen.

Talutin Jambon tarhaan missä sitä tervehti Anttu poika. Päästin kaverukset “leikkimään” tarhaan kun itse menin takasin sisälle. Vein Jambon päivä ruuat sille tarhaan ja aloin siivota sen karsinaa. Hain kottikärryt ja talikon, ja ryhdyin työhön. Karsina oli aika törkyisessä kunnossa, joten siivoukseen meni kauan aikaa.

Lopulta työ oli tehty ja tyhjensin kottikärryt lantalaan. Järjestelin vielä Jambon kamat ja vein sille uutta heinää. Keräsin kamani tallilta, vein Jambolle ja Antulle porkkanat ja heipat ja lähdin itse kävelemään kohti bussipysäkkiä…

-Oona ja Jambo

Hiljaa hyvä tulee

Ulkona satoi tihutti räntä lunta. Olin aivan märkä astuessani sisään talliin. Ravistelin isoimpia vesiä itsestäni astellessani Jambon karsinaan.

- Tervehdys vaan, itsepäinen ystäväni, sanoin Jambolle ja silitin sen kaulaa.

- Haen vain tarvikkeesi ja sitten lähdemme ulos. Päätin että harjoittelemme tänään koulu osuutta varten, kerroin ruunalle antaen samalla sille palan omenaa.

Astelin satulahuoneeseen hakemaan Jambon harjapakkia. Palattuani takaisin Jambon karsinaan, aloin harjata sitä. Jambolla oli valtavat takut hännässä vaikka olin suoristanut sen juuri eilen. Kohautin vain olkapäitäni ja suoristin sen uudestaan. Pojat on poikia, ajattelin vain ja jatkoin Jambon siistimistä.

Kun Jambo oli harjattu, vein harjapakin takaisin paikoilleen ja otin mukaani satulan ja suitset. Puin ne Jambolle ja hain vielä suojat. Nekin sujautin Jambolle jalkaan ja sitten olikin jo aika lähteä ulos päin.

Talutin Jambon tallin pihaan ja hyppäsin selkään. Heitin vielä kypärän päähäni ja ohjastin Jambon kentälle. Maneesissa oli jälleen kerran tunti, joten sinne emme voineet taaskaan mennä. Oli vain tyydyttävä kenttään.

Verryttelimme tietysti aluksi ihan vain käynnillä. Ja minä tein muutamia venytys liikkeitä Jambon selässä. Sitten aloitimme treenaamaan koulua. Kiinnitin huomiota mahdollisiin virhe asentoihin tai vastaavaan. Kokeilimme pohkeenväistöä, keskilaukkaa, keskiravia, peruutusta ja siitä suoraan raviin siirtymistä. Kaikki siis mitä helpossa B:ssä tarvitaan pärjätäkseen.

Jambo selviytyi kaikesta kunnialla ja teimme lopuksi vielä loppu käynnit ja minä hieman venyttelin ruunan selässä. Hyppäsin alas ja otin kypärän pois päästäni. Talutin Jambon takaisin talliin, karsinaansa. Riisuin siltä varusteet jotka kuivasin saman tien. Huuhtelin kuolaimet myös lämpimässä vedessä. Hain satulahuoneesta Jambon harjapakin ja harjasin Jambon. Kuivattelin vielä hieman ruunaa, joka oli kastunut räntäsateessa. Vein kaikki tavarat paikoilleen ja hain Jambolle ruokaa. Ruunan mussuttaessa ruokiaan, menin hieman järjestelemään ja muutenkin hoitamaan sen tavaroita. Järjestelin harjapakin ja putsasin satulan ja suitset. Putsasin vielä sen jalka suojat jotka olivat kaikista pahimmin kastuneet. Olin itse myös aika märkä, mutta se nyt ei kamalasti haitannut.

Menin katsomaan miten Jambo pärjää. Se oli syönyt jo kaikki ruokansa ja sulatteli niitä tyytyväisenä. Päätin viedä sen jo tarhaan. Menin hakemaan sille sadeloimen siltä varalta että räntä muuttuu sateeksi. Otin satulahuoneesta mukaani myös Jambon riimun ja riimunarun. Heitin loimen ruunalle päälle ja talutin sen tarhaan.

- Heippa poika! Minun täytyy jo lähteä, mutta joku varmasti ottaa sinut sisälle, vilkutin Jambolle joka jäi toden näköisesti haikein mielin yksin tarhaan. Kävelin bussipysäkille odottamaan että bussi tulisi. Bussi oli mennyt viisi minuuttia sitten, mutta seuraava tulee varmasti kohta, ajattelin…

- Oona ja Jambo

Pika pikaa

Isäni toi minut tänään tallille. Olin ollut hänen luonaan viikonlopun joten en päässyt hoitamaan Jamboa sinä aikana. Astuin ulos autosta ja kova tuuli meinasi napata minut. Sujautin hupun päähäni ja hölkkäsin sisälle talliin vilkuttaen samalla isälleni joka peruutti pois tallin pihasta. Talliin päästyäni moikkasin kaikkia ja hieman kuulumisia vaihdettiin. Sitten menin moikkaamaan Jamboa. Se tuli iloisena minua vastaan ja hörähti minulle.

- Tervehdys, viikari. Ei ollakaan nähty koko viikon loppuna! puhelin ruunalle.

- Tänään meidän pitää vielä treenata kilpailuihin, ajattelin esteitä. Kilpailuun on enää pari päivää, joten meidän pitää kiirehtiä.

Sitten lähdin satulahuoneelle päin. Otin sieltä Jambon harjapakin ja kiirehdin Jambon karsinaan.

- Sinähän olet aivan kurainen, kerroin Jambolle harjatessani sitä.

- Olet ollut näköjään juuri tarhassa, mutisin harjaten samalla pois pahimpia kuria Jambon jaloista.

Harjattuani Jambon perusteellisesti, puhdistin harjat kurista ja vein harjapakin takaisin paikoilleen. Otin matkalla mukaani Jambon satulan ja suitset, jotka pistin Jambolle päälle. Olin unohtaa Jambon suojat ja kävin hakemassa vielä ne.

Kun Jambolla oli kaikki varusteet päällä suuntasimme ulos. Ulkona tuuli kovaa, mutta ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin mennä kentälle sillä maneesissa oli tunti.

Sidoin Jambon kentän vieressä olevaan aitaan ja menin virittelemään esteitä kentälle. Säädin ne puolimetrisiksi. Sitten hyppäsin Jambon selkään ja pistin kypärän päähän. Suuntasimme uralle ja menimme hieman verryttely käyntiä. Venyttelin vielä hieman ennen kuin aloimme hypätä.

Tuuli tuiskusi päin kasvoja, kun asetuimme ensimmäisen esteen eteen. - No niin poika. Yritetään edes, rohkaisin Jamboa, joka ei ollut ollenkaan halukas hyppimään tässä säässä.

Kannustin Jambon laukkaan ja suuntasimme ensimmäiselle esteelle ja toiselle ja toiselle. Jambo suoriutui radasta yhä uudelleen ja uudelleen. Loppujen lopuksi tuuli ei haitannut meitä juuri ollenkaan. Jambo oli iloinen päästessään hieman irrottelemaan ja koitti kovasti karata käsistä. Päätin että me kyllä menemme lopuksi maastoon, pellolle laukkaamaan kun Jambo käy niin kuumana. Päästän siitä hieman ylimääräistä energiaa pellolle.

Lähdimme kepsuttelemaan pientä hiekkatietä eteenpäin. Tien molemmin puolin oli isoja kuusia ja maasto oli hieman kivikkoista. Lopulta tulimme peltoaukealle ja suuntasimme pellolle jossa talven paleluttamat pitkät heinänkorret heiluivat rajusti tuulessa.

Sillä hetkellä mieleeni tuli kaunis muisto. Muisto jota en ollut koskaan kokenut. Kaikki muuttui mustavalkoiseksi ja näin kuinka myrsky nousi. Heinän korret huojuivat aaltomaisesti, ja näin kuinka peltojen takaa laukkasi hidastettuna harmaa, upea, uljas, tinker ori. Hevonen korskui ja nousi takajaloilleen, jolloin salama iski rajusti sen takana.

Jambo näytti kuitenkin ymmärtävän mitä ajattelin ja se korskahti epävarmasti ottaen samalla pari askelta taakse päin. Aivan kuin se olisi sanonut “Oona, aika palata todellisuuteen”.

Hätkähdin takaisin unelmistani ja katsoin Jamboa. Se oli levoton ja halusi päästä irrottelemaan. Taputin sitä kaulalle ja ohjasin sen ojan yli. Katsoin pellolle. Siellä ei enää näkynyt mitään. En välittänyt. Keskityin vain Jamboon, joka epätoivoisesti yritti riistäytyä käsistäni.

Ohjasin Jambon pellolle ja annoin mennä. Jambo kirmaisi hirmuiseen vauhtiin ja minä nautin ilmavirrasta kasvoillani ja heinien suhinasta Jambon jalkojen alla. Jambo nautti myös täysin siitä hetkestä. Se kaahasi täysiä pellolla kuin mikäkin, eikä tuntunut väsyvän millään.

- Onko sinulla ratsastettu koko viikonloppuna, Jamboseni? kysyin siltä ohjaten sen samalla pois pellolta.

Lähdimme samaa reittiä takasin mitä olimme tulleet ja Jambo ei hidastanut vauhtiaan millään. Saavuimme hetkessä tallin pihaan ja pidätin Jamboa, jolloin se hidasti raviin. Hidastin sen vauhdin aivan käyntiin asti ja hyppäsin pois Jambon selästä.

- Sinähän olet oikein pirteällä tuulella tänään, mutta ota opiksesi että tämä ei toistu joka päivä, kerroin Jambolle yrittäen olla samalla vakava.

Talutin Jambon talliin ja riisuin sen. Vein sen tavarat takaisin paikoilleen jaotin mukaani harjapakin. Pyyhkäisin pyyheliinalla vaahdot Jambon suupielistä ja kyljistä. Sitten harjasin Jambon kunnolla ja pitkin vedoin, jotta se rentoutuisikin samalla. Vein harjapakin paikoilleen ja hain Jambon päiväruuat.

Jambon mussutaessa ruokaansa hyvillä mielin, siivosin sen karsinan. Jambo oli koko ajan, melkein tahallaan tiellä. Sain kuitenkin siivottua karsinan hyvin tuloksin ja tyhjensin kottikärryt lantalaan. Hain Jambolle hieman uutta heinää ja vein ne sille.

Oli aikani lähteä ja heippasin Jambon. Heitin sille vielä porkkanan, jonka se nappasi melkein kiinni ilmasta. Heippasin tallilla olijat ja suuntasin ovesta ulos heilutellen kypärääni…

- Oona ja Jambo

Torstai 28.2.2008

Astuin Jambon karsinaan hyräillen. Ruuna katsoi minua hieman oudosti aivan kuin se olisi pilkannut keksimääni laulun pätkää. Hyräilin laulun uudestaan ja Jambo hieman perääntyi. Loukkaannuin hieman sen käytöksestä, mutta hevonen on aina hevonen. Ei siitä tiedä. Taputin Jamboa kaulalle ja kerroin sille hyvät uutiset.

- Tallilla on ensi keskiviikkona kenttäkilpailut, kerroin Jambolle.

- Ja minä ilmoitin meidät siihen. Aloitamme treenauksen tänään, sanoin innossani.

- Menemme maastoon harjoittelemaan maastoeste osuutta varten, joten ole kiltisti meillä on pitkä matka maastoesteille.

Lähdin hakemaan satulahuoneesta harjapakkia. Harjasin Jambon huolella ja pistin sille häntään häntäpintelin. Sitten vein harjapakin takasin ja otin mukaani satulahuoneesta Jambon satulan, suitset ja jalkasuojat. Satuloin ja suitsin Jambon ja pistin sille suojat jalkaan. Sitten talutin sen ulos.

Hyppäsin Jambon selkään ja lähdimme kulkemaan pientä metsä tietä. Olin ottanut kartan mukaan tallilta, jotta osaisimme varmasti perille. Matkaa oli noin kaksi kilometriä. Ei sinänsä pitkä, mutta meidän olisi vielä hypittävä ja ratsastettava kotiin.

Menimme hiljaa pientä metsäpolkua ja minä aina välillä vilkaisin karttaa että olimme oikeilla jäljillä. Pian maastoesteet häämöttivätkin jo kuusien takaa ja aloin kerätä ohjia käteeni. Paikka oli kaunis ja esteet olivat hyvin luonnon mukaisia ja huolella tehtyjä.

Tutkimme radan käynnisssä ja arvioin etäisyyksiä. Maa oli tosin hieman pehmeää esteiden välissä, mutta se nyt kauheasti haitannut, mikäli se ei olisi ihan muta velliä.

Sitten oli aika ryhtyä toimiin. Asetuimme radan toiseen päähän. Esteet eivät olleet puolta metriä korkeampia, mutta näyttivät silti aika isoilta. Kannustin Jambon raviin ja ravin kautta laukkaan. Ensimmäinen kierros meni loistavasti. Jambon jalat eivät kolahtaneet kuin muutaman kerran. Esteitä oli ehkä noin parikymmentä.

Treenasimme esteitä molempiin suuntiin ja Jambo nautti hyppäämisestä luonnossa yli kaiken. Minustakin se oli ihan hauskaa, varsinkin kun hyppääminen on minun leipälajini.

Treenasimme esteitä maastossa noin tunnin ja minun puolesta se sai riittää tältä kerralta. Lähdimme Jambon kanssa kohti tallia. Taputtelin ruunaa siinä samalla kun käppäilimme tallin suuntaan. Alkoi satamaan hieman räntää ja kovensin vauhtia ettemme kastuisi kovin pahasti. Ravasimme lopun matkaa tallille.

Päästyämme tallin pihaan hyppäsin pois Jambon selästä ja huitaisin kypärän pois päästäni. Talutin ruunan talliin ja riisuin siltä satulan, suitset, jalkasuojat ja häntäpintelin. Kuivattelin Jamboa hieman, osittain räntäsateen takia ja osittain sen hikoamisen takia. Laitoin Jambolle vielä sadeloimen ja riimun ja talutin sen tarhaan.

Jambon ollessa tarhassa kävin moikkaamassa ja hoitamassa Celen ja Cavan.

Celen ja Cavan hoidettuani siivosin vielä Jmabon karsinan ja vein sille uutta heinää. Kipaisin vielä rehuhuoneessa hakemassa Jambon päiväruuan ja vein ne sen ruokalaariin. Sitten kävin hakemassa Jambon sisälle.

Kun Jambo rouskutti ruokiaan karsinassaa, kävin hakemassa Celen ja ori viikarinkin sisälle. Sitten heippasin kaikki ja juoksin sateenvarjon alla bussipysäkille…

- Oona ja eestinhevos vekkuli

27.2.2008

Astelin tallille päin hieman väsyneenä. Tällä kertaa en tullut suoraan koulusta, vaan kodin kautta. Menin kotiin tekemään eväät, kun aamulla se oli unohtunut ja suuntasin suoraan bussipysäkille, tunkien samalla suuhuni yhden leivän. Olin kuitenkin mennyt väärään bussiin, ja olin joutunut kävelemään kolme kilometriä bussipysäkiltä.

Viimein Seppeleen tallin tienristeys häämötti edessäni ja helpottunut tunne valtasi minut. Onneksi minulla ei sentään ollut painavaa koulureppua selässäni, kun olin jättänyt sen kotiin. Löntystelin vielä loputkin metrit tallin pihaan aivan väsyneenä.

Avasin tallin oven laahustin sisään. Moikkasin väsyneenä tallilla olijoita ja suuntasin Jambon karsinaan.

- Oletko sairas? Anne kysyi, kun kulki siitä ohi.

- Ei, en ole. Olen vain hieman väsynyt, sanoin Annelle ja kerroin mitä oli tapahtunut.

- No voi harmi. Jaksatko varmasti hoitaa Jambon, Celen ja varsan?

- Kyllä minä nyt uskoisin, jaksan kyllä hoitaa ne kaikki, sanoin ja hymyilin. Virkistyin jo pikkuisen ja lähdin rappusia päin.

Hain ylhäältä kaapistani ratsastus varusteeni ja puin ne ylle vessassa. Sitten menin satulahuoneeseen ja puhdistin ratsastushousuni kaikista karvoista ja hevosen jouhista. Tein samoin myös kypärälleni ja hanskoilleni. Sitten nappasin Jambon harjapakin ja suuntasin Jambon karsinaan.

Palasin siis Jambon karsinaan harjapakki mukanani ja aloin harjata ruunaa. Harjasin Jambon mahdollisimman huolellisesti ja kampasin vielä sen hännän tehdäkseni sinne ranskanletin. Sukiessani Jambon häntää vaivuin kuitenkin unelmiini, unelmoin mitä pikku Cavasta tuleekaan isona, mutta havahduin pian, kun Jambo korskahti äänekkäästi. Tein sille letin häntään ja sidoin sen kiinni mustalla kuminauhalla.

Vein harjapakin takaisin satulahuoneeseen ja otin sieltä mukaani Jambon suitset. Suitsin Jambon ja menin vielä takasin satulahuoneeseen katsomaan Jambolle jotain vilttiä selkään. Ulkona oli pikku pakkanen ja ajattelin ratsastaa ilman satulaa tänään. Katselin vähän aikaa satulahuoneessa sitä vilttiä jota en kuitenkaan löytänyt. Sitten joku tyttö tuli satulahuoneeseen mutta olin niin keskittynyt sen viltin etsintään että en melkein huomannut häntä.

- Hei, olen Wear, sanoi tyttö iloisena.

- Öööh… H-hei vaan, olen Oona, sanoin hieman poissaolevana

- Mitä sinä oikein etsit? kysyi Wear.

- Ajattelin mennä Jambolla ilman satulaa, mutta en löydä mistään vilttiä sen selkään. Ulkona on hieman pakkasta, enkä halua sen jäätyvän, enkä halua itsenikään jäätyvän… selitin Wearille.

- No tuota… Wear aloitti.

- Taidan tietää mistä saat viltin, Wear sanoi salaperäisen näköisenä.

- Öööö… Vai niin… Mistä? kysyin.

- Tule. Seuraa minua, Wear kehotti.

Seurasin Wearea rappusia ylös yläkertaan ja sieltä oleskeluhuoneeseen. Wear avasi oven jossa luki isolla vintti ja säilytystilat. Wear astui sisään ovesta ja sytytti valot. Jäin hieman hämmentyneenä katselemaan Wearin perään kun hän meni pidemmälle vinttiin.

- No, tuletko sinä? Wear sanoi, jopa hiukan kiukkuisena.

- Joo… Tulen, tulen! Huikkasin hänelle.

Katselin hieman hämmentyneenä ympärilleni kaikkia niitä tavaroita joita vintillä säilytettiin. En edes tiennyt että tallilla on vintti! Vintin lattialla lojui kaiken maailman roinaa kun vanhoja satuloita, riimuja ja pölyn peittämiä laatikoita ja kirstuja.

- Mikä ihmeen paikka tämä on? kysyi Wearilta hämmästyneenä.

- Tämä on vintti, Wear vastasi.

- Juu, tiedän sen. Se luki ovessa. Mutta mistä tämä kaikki roina on tullut tänne?

- En tiedä, mutta Anne sanoi että täällä olevia tavaroita saa käyttää, kunhan varmistaa että ne on turvallisia hevosille, Wear vastasi.

- Ymph… mutisin samalla kun ihmettelin tavaran paljoutta.

Menimme aivan vintin perälle, jossa oli paljon isoja laatikoita pinottu päällekkäin. Wear nosti yhden laatikon eteensä ja avasi sen. Laatikon sisällä oli lähes käyttämättömiä vilttejä ja muita riepuja. Wear ojensi minulle yhden keltapunavihreä, raidallisen, ison viltin minulle ja nyökkäsi. Minä kiitin häntä, eikä sen enempää siinä juteltu.

Suunnistin viltin kanssa alas ja heitin sen Jambon selkään. Talutin Jambon ulos ja katsoin ulkoa jonkun jakkaran. En kuitenkaan jakkaraa löytänyt, mutta löysin pienen tynnyrin jonka päälle kipuamalla pääsin Jmabon selkään. Tuntui hieman oudolta olla ilman satulaa hevosen selässä, kun en pitkään aikaan ole ratsastanut ilman satulaa.

Kenttä ja maneesi oli valitettavasti jo käytössä enkä uskaltanut lähteä maastoon Jambon kanssa ilman satulaa. Hieman aikaa siinä sitten pohdiskeli mitä voisin tehdä kunnes keksin. Voisimme mennä yhteen tyhjistä tarhoista. Maneesin takana oleva takatarha oli tyhjillään, joten suuntasimme sinne Jambon kanssa.

Emme tehneet kuin muutamia koulu kiemuroita ja hieman ravasimme ja yritimme laukatakin, mutta heti kun tasapainoni herpaantui Jambo siirtyi raviin. Keksin kuitenkin idea: päättelin. Jambo menee tarhan aitojen mukaisesti, kääntyy aina kulmassa, menee kuin valmista uraa. Jambolla on hyvin matkaa voittava, pitkä askel ja käytin sitä sekä päätäni hyödykseni. Eli, diagnoosi on: heittäydy hullun lailla hevosen kaulaan ja yritä keinolla millä hyvänsä pysyä kyydissä. Ihme kyllä, se toimi. Menimme hurjan “ilmansatulaa” tunnin jälkeen vielä jäähdyttelemään pienelle maasto polulle. Kiersimme vain noin viidensadan metrin lenkin metsässä ja tulimme takaisin.

Hyppäsin alas Jambon selästä ja talutin sen talliin, otin siltä suitset ja viltin pois selästä ja vein ne satulahuoneeseen. Otin vielä harjapakin mukaani harjatakseni Jambon. Harjasin ruunan huolellisesti ja otin sen häntään tekemäni letin pois, jolloin häntään jäi kauniit kiharat. Yritin hieman suoristaa hännän jouhia, mutta ne jäivät silti hieman kihariksi.

Hain Jambolle sen päivän ruoka-annoksen, ja sillä aikaa kun ruuna mussutti niitä, päätin siivota sen karsinan. Lähdin etsimään kottikärryjä ja talikkoa. Pian sellaiset löytyikin jostain nurkan takaa. Siivosin sitten Jambon karsinan ja tyhjensin täydet kottikärryt ulos. Vein kaikki tavarat paikoilleen ja Jambon tarhaan ulkoilemaan.

Siinä välissä kun Jambo tyytyväisenä ulkoili tarhassaan menin katsomaan Celeä ja pientä oria.

Hoidettuani Celen ja Cavan hain Jambon sisälle. Se tulikin iloisesti minua vastaan, kun kävelin tarhaan riimu kädessäni. Pistin riimunarun kiinni Jambon riimuun ja talutin ruunan talliin. Karsinassa irrotin Jambolta sen riimun ja vein sen paikoilleen satulahuoneeseen. Palasin takaisin harjapakkia kantaen.

Harjasin vielä nopeasti Jambon, ja vein tavarat paikoilleen. Sitten menin järjestelemään hoitoheppojeni kamoja satulahuoneeseen.

- Oona & Jambo

Tiistai 26.2.2008

Hyppelin tallille päin bussipysäkiltä. Vaikka koulureppu selässä painoi ainakin tonnin se ei minua haitannut. Aurinkokin oli pilvessä, mutta mieleni oli silti hilpeä ja poskeni punoittivat pikku pakkasesta. Hyppelin iloisesti tallin ovesta sisään ja moikkasin muita tallilla olijoita. Kävin viemässä kaappiini koulureppuni ja otin sieltä ratsastus kamani, menin vessaan ja vaihdoin ne päälleni. Sen jälkeen vein Jambolle lisää heinää ja päivän ruoka annoksen. Sillä aikaa kun Jambo söi menin satulahuoneeseen.

Olin ostanut Cavalle oman pienen riimun ja riimunarun, sekä koukun. Merkkasin riimun Cavalle ja kirjoitin vielä että se oli minun ostama. Sitten kiinnitin koukun seinään, Celen riimun pidikkeen viereen, jollain omilla virityksilläni, pistin riimun roikkumaan toiseen koukun haaroista ja riimunnarun toiseen.

Riimu oli kaunis sininen jossa oli hieman valkoista ja riimunaru oli kokonaan sininen.

Sen jälkeen otin Jambon riimun ja riimunnarun ja pisti ne ruunalle. Talutin Jambon tarhaan ja menin sillä aikaa katsomaan Celeä ja Cavaa aittaan.

Hoidettuani Celen ja Cavan hain Jambon sisälle satuloitavaksi. Vaihdoin riimun suitsiin ja heitin sille satulan selkään. Sitten talutin sen ulos. Ulkona oli alkanut paistaa aurinko ajattelin että voitaisiin mennä Jambon kanssa myös maastoon. Hyppäsin ruunan selkään ja kiinnitin kypärän soljen. Sitten lähdimme kulkemaan kohti maasto polkua, sitä samaa mitä menin Celen ja Cavankin kanssa.

Annoin ruunalle pitkät ohjat ja se sai kulkea melkein vapaasti. Aina välillä se hamusi tielle kaartuvia kuusenoksia, ajatellen niistä välipalaa. Pian tulimme Jambon huonoksi onneksi peltotaipaleelle, missä ei ollut kuusen oksia hamuttavaksi. Päätin ottaa pienen spurtin ja kannustin Jambon raviin ja ravin kautta laukkaan. Huomasin selvästi että Jambosta oli hauska laukata maastossa, välillä se meinasi karata käsistäni.

Laukattuamme peltopätkän hiljensin raviin. Jambo oli hieman kuumentunut, mutta se ei enää yrittänyt karata käsistäni. Se ravasi vain rauhallisesti ja minä nautin metsän tuoksusta. Linnut lauloivat ja aurinko tuli kokonaan esiin pilvien takaa, aivan kuin meitä tervehtimään. Myös Jambo huomasi sen, ja nosti päätän hieman ylös vastaan ottaakseen auringon säteet, jotka siivilöityivät kuusienoksien läpi.

Hiljensimme tultuamme isommalle tielle. Lähdimme käynnissä tietä pitkin vasemmalle. Yhtään autoa ei tosin matkallamme tullut vastaan, mutta Jambon oli ihan hyvä rauhoittua. Se painoi päänsä alas ja yritti haukata aina välillä vesilätäköstä vettä.

Hetken kuluttua tulimme Seppeleen tallin risteykseen ja Jambo kääntyi siitä melkein automaattisesti. Se melkein tahallaan astuin jokaiseen vastaan tulevaan lätäkköön ja sitten se oli säikähtävinään vettä, joka roiskui kavion osuessa siihen. Se oli varmaan todella viisaan näköistä jos joku ulkopuolinen olisi sen nähnyt. Jambo meni siksakkia tiellä päästäkseen astumaan vesilätäköihin.

Lopulta olimme tallilla. Hyppäsin pois Jambon selästä ja talutin sen karsinaan. Riisuin siltä ensin satulan, sitten suitset ja lopuksi suojat jaloista, jotka olivat valitettavasti aivan märät, kiitos vesilätäkkö konkarimme. Pistin Jambon jalkasuojat kuivumaan patterille ja rupesin sillä aikaa puhdistamaan Jambon muita varusteita. Sen tehtyäni kuivasin vielä omat varusteeni, jotka olivat yhtälailla kastuneet kuin Jambon jalkasuojat.

Hain vielä Jambon harjapakin ja harjasin ruunan, erityisesti sen jalat. Sitten vein harjapakin takaisin, heippasin muut tallilla olijat ja Jambon antaen sille samalla porkkanan palan…

- Oona ja Jambo

Maanantai 25.2.2008

Tulin suoraan koulusta talille. Olin pakannut tallivaatteet mukaan reppuun ja kävin vaihtamassa ne vessassa. Heti ensimmäiseksi kävin ruokkimassa Jambon. Menin rehuhuoneeseen annostelemaan Jambon ruuat ja vein ne Jambolle. Itse menin sillä aikaa kun Jambo mussutti tyytyväisenä ruokaansa, katsomaan tallin yläkertaa.

Yläkerrasta löysin kaapit, jossa yhdessä olikin jo minun nimeni. Avasin sen ja tarkastelin sitä. Se olikin kivan tilava. Menin katsomaan myös oleskelutilaa, jossa oli pöytä ja jääkaappi sun muut keittiövempaimet, sekä muuta tilpehöörii. Laskeuduin portaita takaisin alas viemään Jambon tarhaan. Sitten menin takaisin ylös.

Olin ottanut eväät matkalla McDonald’sista, ja istuuduin pöydän ääreen syömään niitä. Otin vielä läksykirjat esiin ja aloin tekemään läksyjä siinä samalla, kun söin. Läksyt tehtyäni ja syötyäni siivosin jälkeni oleskeluhuoneesta ja tungin reppuni ja muut tavarani kaappiini. Sitten hipsin alas.

Alhaalta tultuani menin saman tien siivoamaan Jambon karsinan. Tyhjennettyäni kottikärryt kävin hakemassa Jambolle lisää heinää. Siinä meni noin kaksi tunti, joten päätin vielä järjestellä kamojani kaapissani, ennen kuin haen Jambon tarhasta. Sen tehtyäni päätin mennä katsomaan toisten ratsastusta maneesissa. Kapusin maneesin toisessa päässä olevaan katsomoon, josta näki hyvin kentälle. Pari tyttöä (joita en vielä tuntenut) harjoittelivat esteitä. He hyppäsivät jotain puolimetrisiä esteitä ja se näytti hienolta. Katsomoon tuli joitakin muitakin tyttöjä joita en vielä tuntenut kovin hyvin, mutta kuitenkin juteltiin siinä jotain ja sitten menin takaisin talliin.

Siinä vierähti pari tuntia ja päätin käydä hakemassa Jambon sisälle. Harjasin Jambon ja puhdistin kaviot huolella. Satuloin ja suitsin ruunan ja pistin sille vielä suojat jalkaan. Olin unohtanut kypärän ylös kaappiini, joten käväisin hakemassa sen sieltä. Nappasin Jambon karsinasta ja astelimme ulos. Minulla ei ollut hajuakaan mihin menisimme ratsastamaan, mutta päätin että menisimme vaan kentälle, joten talutin Jambon kentän laitaan ja nousin sen selkään.

Teimme pari verryttely kierrosta käynnissä, jonka jälkeen vaihdoin suuntaa ja teimme toiseen suuntaan pari kierrosta käynnissä. Päätin kokeilla miten notkea Jambo on ja menimme hieman pohkeen väistöä, ulko- ja sivutaivutuksia sekä etu- ja takaosakäännöksiä. Jambon osasi niitä kohtalaisesti ja se riitti minulle. Lopuksi menimme vielä kaksi kierrosta laukassa kumpaankin suuntaan ja käynnissä kaksi kierrosta kumpaankin suuntaan, sekä venyttelin hieman vielä Jambon selässä. Laukassa Jambo meinasi hieman karata käsistä mutta onneksi olen ratsastanut jo “muutaman” vuoden, joten sain sen hillityksi.

Vein Jambon talliin ja riisuin sen ja annoin sille porkkanan ennen kuin aloin harjata sitä. Kun olin harjannut Jambon otsatukan päätin tehdä sille pienen letin.

- No niin, poika. Nyt näytät tyylikkäältä, sanoin Jambolle kun letti oli valmis.

Otin letin kuitenkin saman tien pois, se ei kuitenkaan ollut niin tyylikäs Jambon otsatukassa. Suoristin letin jäljiltä Jambon otsatukan ja vein harjapakin satulahuoneeseen. Jambon otsatukka näytti kivan kiharalta, mutta en välittänyt siitä. Tuli aika lähteä kotiin ja kävin vaihtamassa vaatteet vessassa. Vein tallikamani kaappiini, josta saisin ne seuraavana päivänä kun tulen koulusta.

- Heippa, poika! sanoin Jambolle.

- Huomenna taas nähdään! Vein heipat Jambolle ja annoin ruunalle yhden sokeri palan. Lähdin ulos odottamaan bussia mikä kaarsikin tuota pikaa pysäkilleen… - Oona & Jambo

Sunnuntai 24.2.20008

Istuin bussissa ja katselin kuinka hetkittäin pienet vesipisarat osuivat bussin ikkunaan. Katsoin ylös taivaalle, jossa mustat sadepilvet vaelsivat. Huokaisin syvään ja valmistauduin nousemaan pois bussista, kun se kaarsi Seppeleen tallin pysäkille. Tuuli aika lujaa ja nostin takin kauluksen ylös, sekä sidoin pitkät, vaalean ruskeat hiukseni kiinni, jotta ne eivät lentäisi naamalleni. Hölkkäsin tallille vesilätäköitä väistellen.

Päästyäni perille kiskaisin talli oven auki, sujahdin nopeasti sisään ja suljin oven takanani salaman nopeasti. Tytöt käytävällä pysähtyivät ja katselivat hieman kummastuneena, joltain taisi harjakin kädestä tipahtaa, mutta minä vain hieman irvisti, hymyilin ja vilkutin. Laskin takin kauluksen kävellessäni tallikäytävää kohti Jambon karsinaa, moikaten samalla muita.

- Siellä muuten on aika kurja ilma, tihkuttaakin hieman, sanoin viereisessä karsinassa touhuavalle Wirelle.

- Niin on. Kun minä tulin tallille satoi aika rankasti, hän vastasi hymyillen.

Päätin että tänään me voitaisiin ratsastaa maneesissa Jambon kanssa, kun on näin kurja ilma. Ei senkään tarvitsisi sietää tuota kurja ilmaa niin kamalasti, niin kuin ei minunkaan.

- Tiedätkös, onko maneesi vapaana tänään? kysyin Wireltä.

- Kyllä se minun tietääkseni on, hän vastasi pudistaen samalla satulahuopaa.

- Selvä, ajattelin nimittäin mennä ratsastamaan maneesiin, sanoin pontevasti.

Lähdin tallustamaan kohti satulahuonetta. Hain sieltä Jambon harjapakin ja raahasin sen Jambon karsinan viereen. Tallissa oli rauhallinen ja miellyttävä ilmapiiri ja talli oli hyvin valaistu. Olin itse myös rauhallinen ja rento, ja se helpotti oloa paljon. Kun on uusi, sitä yleensä jännittää aika paljon, mutta päätin että tänään ei pidettäisi mitään kiirettä. Harjasin Jambon rauhallisesti ja huolellisesti, selvitin joka takun sen jouhista ja annoin sille pienen palan porkkanaa, jonka otin sille kotoa.

Vein harjapakin takaisin satula huoneeseen ja otin sieltä mukaan Jambon jalkasuojat. Sitten menin takaisin, pistin suojat Jambolle jalkaan ja menin uudestaan satulahuoneeseen. Otin sieltä mukaan satulan, jonka heitin ruunalle selkään, kiinnitin soljet ja suoristin satulahuopaa satulan alla. Sitten marssin vielä kerran satulahuoneelle hieman hikisenä jo ja otin mukaan Jambon suitset. Suitsin vielä Jambon ja talutin sen ulos tallista.

Tallin ulkopuolella katsoin hieman ympärilleni ja näin vesilätäköitä kaikkialla. “Onneksi otin ratsastussaappaat mukaan, enkä ratsastuskenkiä”, ajattelin. Laitoin kypärän päähän ja lähdimme tallustamaan Jambon kanssa maneesiin päin. Maneesille päästyämme vedin raskaan maneesin oven auki ja talutin Jambon sisään. Maneesissa ratsasti jo kaksi tyttöä, jotka hyppelivät esteitä. Olin juuri vetämässä maneesin oven kiinni kun toinen tytöistä ratsasti luokseni ja sanoi:

- Olemme juuri lopettamassa, joten sinun ei tarvitse sulkea ovea. Voimme jättää esteet paikoilleen jos haluat hyppiä, mutta korjaa ne sivuun kun lopetat.

- Öööh… Selvä. Voisin mieluusti testata esteitä Jambon kanssa, sanoin ja avasin ovea niin että tytöt mahtuivat siitä ulos.

Suljin oven heidän perässään ja katsoin maneesissa olevia esteitä. Sidoin Jambon seinässä olevaan lenkkiin ja menin madaltamaan esteitä noin kolmekymmentä senttisiksi.

- Noin, Jambo poika, sanoin ja taputin ruunan kaulaa.

- Nyt sinäkin pääset niistä varmasti yli!

Otin ohjat ja hyppäsin Jambon selkään. Menimme ensin pari kierrosta käyntiä ja teimme hieman venytyksiä. Sitten kannustin Jambon raviin. Ensin menimme ihan rauhallisesti kierroksen ravissa, ja toisella kierroksella hyppäsimme muutaman matalan esteen ravissa. Sen jälkeen hiljensimme käyntiin ja vaihdoin suuntaa kokorataleikkaa kuviolla. Menimme taas kierroksen ravissa hyppäämättä esteitä. Lopulta päätin että nyt voitaisiin kokeilla esteitä laukassa. Nostin laukan ja suuntasin Jambon ensimmäiselle esteelle.

Kaikki esteet Jambo hyppäsi aivan leikiten ja vedimme lopussa vielä pari kierrosta käynnissä. Sen jälkeen vein Jambon talliin ja riisuin sen, pistin sille sadeloimen varmuuden varalta ja talutin tarhaan. Tarhoilta lampsin suoraan maneesiin korjaamaan esteet pois.

Esteiden pois korjuussa oli suurempi työ mitä arvasinkaan. Minulla meni kokonainen tunti niiden pois viemisessä. Lopulta pyyhin tyytyväisenä hikeä hihaani kun kaikki esteet olivat paikoillaan. Marssin talliin siivoamaan Jambon karsinaa. Karsina nyt ei kovin likainen ollut, mutta siivosimpahan kumminkin. Sen jälkeen puhdistin Jambon varusteet huolellisesti ja rauhassa. Siinä välissä kävin katsomassa Jamboa tarhassa miten se pärjää.

Takasin talliin tultuani annostelin Jambon ruuat ja hain sille lisää heinää. Minulle jäi siinä vielä hieman aikaa ennen kuin hakisin sen sisään. Olin ottanut tallille mukaan eväitä ja söin ne siinä kaikessa rauhassa. Minulla oli mukanani leipää, mehupullo sekä eväskeksejä. Istahdin Jambon karsinaan puhtaille kuivikkeille ja nautiskelin evääni kaikessa rauhassa.

Eväät syötyäni päätin käydä hakemassa Jambon sisälle. Otin riimunarun Jambon karsinan ovipielestä ja astelin ulos. Ulkona tihkutti vieläkin ja oli hieman harmaa sää mutta se ei minua kauheasti haitannut. Avasin tarhan portin ja Jambo tulikin iloisesti minua vastaan. Kiinnitin riimunarun sen riimuun ja talutin talliin. Vetäisin Jambolta sen sadeloimen pois ja pistin kuivumaan. Otin harjapakista pyyhkeen ja kuivattelin Jamboa hieman kaulasta ja jaloista, sekä puhdisti kaviot. Annoin Jambolle vielä puolikkaan porkkanan ja taputin sitä kaulalle.

Heippasin tallilla olevat ja suuntasin ulos. Ulkona oli alkanut sataa hieman lujempaa ja nostin takin kaulusta pääni suojaksi. Hölkkäsin bussipysäkille ja toivoin bussi tulevan äkkiä…

Lauantai 23.2.2008

Astelin Seppeleen tallille hyvillä mielin sillä tiesin päivän olevan hauska. Väistelin pienellä hiekkatiellä isoja vesilätäköitä, joita aamuisesta sateesta oli muodostunut. Onneksi nyt kuitenkin aurinko paistoi täydeltä terältä. Olin suunnitellut paljon yhteistä hauskaa minulle ja Jambolle täksi päiväksi ja oli aivan innoissani.

Astuin talliin sisään hymyillen ja marssin Jambon karsinalle satulahuoneen kautta, hakien sieltä harjapakin ja Jambon jalkasuojat. Moikkasin kaikki tallilla olevat vaikka en heitä vielä oikein tuntenutkaan. Siinä Jamboa harjaillessa kuitenkin puhelimeni soi ja siellä oli äitini. Hän sanoi, että minun pitäisi tulla kolmen tunnin kuluttua kotiin koska lähtisimme ostamaa minulle uutta talvitakkia. Minä en tietystikään pitänyt kauheasti asiasta mutta olihan se pakko suostua, ilman kunnon talvitakkia kun ei oikein pärjää.

Siis suostuin ja pistin tallilla töpinäksi. Harjasin Jambon ja toin sille uutta heinää, sekä ruokin sen. Tallilla oli vielä paljon tehtävää kun kello lähestyi kahta. Nappasin Jambon riimuun ja vein sen tarhaan. Palasin takaisin talliin ja aloin siivota Jambon karsinaa. Se hoitui käden käänteessä ja minulla oli vielä puolituntia aikaa tehdä töitä tallilla. Siinä ajassa ehdin järjestellä Jambon kamoja ja sitten olikin jo kotiin paluu aika. Pyysin vielä viereisessa karsinassa puuhailevalta Wireltä, että ottaisi Jambon sisään parin tunnin kuluttua.

Marssin tallin ovesta ulos viemään pusun ja heipat Jambolle tarhaan ja sitten juoksin bussipysäkille. Bussi tulikin äkkiä ja soitin vielä äidille että olen tulossa.

22.2.08 Perjantai

Astelin hiekkatietä Seppeleen tallille päin. Bussipysäkiltä tallille ei ollut kuin muutama satametri. Reippaasti hyppelin vielä lopunkin matkan, kun aurinko alkoi paistaa. Koko matkan ajattelin vain, että millainen talli mahtaa olla ja tulemmekohan toimeen Jambon kanssa.

Pian talli jo näkyikin, ja hiljensin vauhtini aivan kävelyksi tarkkaillakseni talli ympäristöä. Kuulin hevosten hirnuntaa jo, ja se sai mieleni kirkastumaan. Astelin tallille päin ja astuin hiljaa sisään. Käytävällä ei näkynyt ketään ja lähdin kulkemaan ovesta oikealle. Jambon karsina olikin melkein oven vieressä. Avasin hiljaa Jambon karsinan oven ja puhelin hiljaa hevoselle, ettei se säikähtäisi. Jambo mutusteli hiljaa heiniään, siinä välissä vilkaisten minua tyynesti.

- Hei, poika, Sanoin Jambolle hiljaa - Olen uusi hoitajasi, jatkoin.

Silloin ruuna nosti päätän ja katsoi minua hieman halveksuvasti aivan kuin se olisi sanonut: "Ai sinä vai!" Sitten se laski päänsä alas ja alkoi mussuttaa jälleen heiniään. Minä tuhahdin ja päätin hieman tutkia paikkoja. Ehkä täältä jonkin tallitytön löytää...

Astelin satulahuoneellle päin, kun näin ilmoitustaulun, jossa oli kaikkien hevosten hoito-ohjeet. Pysähdyin lukemaan Jambon hoito-ohjeita. Luettuani ne olin taas hieman viisaampi. Kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani satulahuoneella. Matkalla satula huoneelle päätin vähän ratsastaa Jambolla ensin ja sitten vasta ruokkia. Hain satulahuoneesta ensin harjapakin. Harjapakki oli yllättävän iso, mutta sain sen raahattua ulos satulahuoneesta.

Puolimatkassa Jambon karsinalle vastaan tuli joku nainen. Oletin hänen olevan Anne ja niin hän olikin.

- Öööh... Hei. Sanoin epävarmasti.

- Olet varmaan Anne?

- Niin olen, Anne sanoi ystävällisesti.

- Ja sinä olet varmaan Jambon uusi hoitaja, Oona?

- Niin olen... Päätin tulla suoraan tänne katsomaan onko täällä joku, mutta ei näyttänyt olevan, joten päätin lähteä Jambon kanssa hieman ratsastamaan, selitin Annelle.

- Se on ihan hyvä idea, Anne sanoi - Melkeimpä kaikki taisivat lähteä jonnekin yhteisretkelle maastoon, mutta mene vain ratsastamaan niin Jambo tutustuttaa sinut tallin ympäristöön, Anne sanoi.

- Juu, niin taidan tehdä, sanoin hiljaa.

- Kenttä esim. on vapaana ja sinne voi mennä, Anne tokaisi hymyillen. Nyökkäsin ja lähdin kävelemään kohti Jambon karsinaa.

Harjattuani pollen vein harjapakin takaisin paikoilleen, ja otin samalla mukaani Jambon riimun sekä satulan, ahdoin vielä suitset toiseen käteeni. Sen jälkeen lähdin tallustelemaan jälleen karsinalle päin, laskin satulan karsinan ovessa olevaan loimitelineeseen ja suitset pistin roikkumaan jostain koukusta. Riimun pistin ruunalle päähän ja talutin sen käytävälle, jossa päätin satuloida sen. Kiinnitin riimunarun yhteen karsinan kaltereista ja heitin satulahuovan ja satulan Jambon selkään. Sen jälkeen suitsin Jambon ja heitin ohjat kaulalle.

- No niin poika, sitten sinulle pitää vielä pistää suojat jalkoihin, kuiskasin Jambolle ja suuntasin jälleen satulahuoneelle.

Hain satulahuoneesta Jambon suojat ja kävelin Jambon luokse. Sujautin suojat ruunalle jalkaan ja irrotin siltä riimun. Tartuin ohjista ja talutin Jambon ulos raikkaaseen ilmaan.

Hetken pällistelin sitten siinä ulkona kunnes muistin, että minun pitäisi varmaan nousta selkäänkin. Tartuin tuumasta toimeen ja nousin Jambon selkään. Kannustin ruunan käyntiin ja tallustelimme sitten kentälle päin. Jambo hieman heitteli päätään ja otti hieman "hyppyaskelia".

Päästiin sitten kentälle ja siinä pari kierrosta mentiin ihan käyntiä lämmitelläksemme. Sitten päätin että voitaisiin vähäm kokeilla pieniä koulujuttuja ja kannustin Jambon raviin. Menimme sitten ihan helppoja juttuja ravissa kuten kokorataleikkaa ja voltteja, ihan helppoja pikku juttuja. Siinä meni sitten tunti ja päätin ottaa vielä pari laukka kierrosta ja hoputin Jambon laukkaan.

Menimme keirroksen laukkaa ja ohjasin Jambon pois kentältä. Kävelimme tallin eteen ja hyppäsin pois Jambon selästä ja talutin sen talliin. Muut olivat jo palanneet, siinä hieman juteltiin ja kerroin hieman itsestäni. Kaikki tuntuivat oikein mukavilta. Riisuin Jambon ja pistin sille riimun ja talutin sen ulos tarhaan. Muut neuvoivat mihin Jambo vietäisiin, kaikki olivat oikein auttavaisia ja minulle tuli tervetullut olo.

Jambon ollessa tarhassa päätin, että siivoaisin sen karsinan. Siivottuani sen hain Jambolle heiman lisää heinää ja annostelin sen ruuan. Ehdin vielä puhdistaa kaikki Jambon varusteet. Kello lähestyi viittä ja päätin hakea Jambon sisälle. Nappasin riimun mukaani ja kävin hakemassa Jambon sisälle syömään. Heippasin Jambolle ja tallikavereilleni ja lähdin tallustamaan bussi pysäkille päin...

Tostai 6.12.07

Äitini toi tallille, pienen suostuttelun jälkeen toki. Taivaalle oli kerääntynyt harmaita pilviä ja oli vain ajan kysymys milloin sade laukeisi. Toisaalta ilmassa ei ollut sateen tuntua, päinvastoin jos se aurinko kuitenkin pilkistäisi esiin.

Avasin tallin oven ja astuin sisään pyyhkien kenkiäni. "Moi" tervehdin käytävällä touhuavia hoitajia, ympäri tallia kajahteli vastauksia. Käännyin Jambon karsinalle, siellähän se veijari katseli silmät viekkaasti kimmeltäen. "Hei poju, mitäs kuuluu? Käyn tsekkaamassa meetkö tunnille." liversin ruunalle, joka pörisi mielissään.

Kävelin ripeästi toimistoon jossa jo pari hoitajaa odotteli ratsujen jakoa. Jäin nojaamaan pöytään, naputtelin lyijykynää pöytään odotellen muita ja Annea. Käytävältä kuului askelia ja pian toimisto täyttyikin rupattelevista hoitajista. Anne otti kansionsa ja köhäisi saadakseen hiljaisuuden "Noniin, Maikku ottaa Marin, Toille on tänään Pella ja Neili saa Palmikon. Menkää laittamaan ne kuntoon, voidaan aloittaa tunti vähän etuajassa." Porukkaa katosi takaisin talliin, kun muut jäivät odottaen katsomaan Annea, "Niin ja te voitte tehdä mitä tahdotte." hän sanoi kääntyen sitten pöytänsä ääreen. "Lähtiskö joku sitten mun ja Jambon kanssa maastoon?" kysyin lopuilta huoneessa olevilta. "Mä voin ainakin!" Wear sanoi ja nousi innoissaan seisomaan, myös Anita lupautui Andrewin kera mukaan.

"Hei tohelo, pysys paikallasi." nauroin Jambolle joka pyöri riemastuneena karsinassaan. Sain pian kuitenkin sujautettua riimun ruunan päähän ja vietyä käytävälle. Harjasin oikein huolella, selvitin harjan sekä hännän ja putsasin kaviot. Sitten kävin roudaamassa ison määrän suojia, pintelit, hivutussuojat... noudin vielä perusvarusteet, satulan ja suitset. Käärin nopeasti pintelit ja laitoin hivutussuojat, laitoin satulan ja ansensin martingaalit suitsiin. Ruunan korvat kääntyivät kun tarjosin sille kuolaimia "Otas nyt, muut on kohta jo valmiita!" komensin Jamboa, sen ilme pysyi kuitenkin yrmynä kun painoin kypärän päähäni ja tarkistin vielä hokit. Hyvin oli joten saatoimme lähteä ulos. Wear ja Taiga odottelivat jo pihalla kun minä ja Jambo sukelsimme raittiiseen ilmaan. "Toivottavasti ei pistä sadetta niskaamme." Wear tähyili taivaalle, Anitakin vilkaisi vielä Andrewin selästä harmaita pilviä. "Tuskimpa vaan, ei oikeestaan oo sateen tuntua." Sanoin ja punttasin itseni Jambon satulaan.

Anita ja Andrew menivät edellä, Wear Taigan kanssa heidän perässään ja me Jambon kanssa viimeisinä. Ratsastimme suht. isoa polkua Appelsiinille päin, mutta käännyimme pian kuitenkin maastoesteiden suuntaan. Ravasimme pikkumatkan kunnes tulimme hiekkaiselle autotielle. "Mennäänks laukkasuoralle vai kesannolle?" Anita kysyi pysähtyen tien reunaan. "Ihan sama, laukkasuoralle." Vastasin ja Wear nyökkäsi hyväksyvästi. Jatkoimme ravilla hiekkatien reunaa, pari autoa huristeli ohi mutta kukaan ei söheltänyt, ei edes Jambo. Lopulta pääsimme laukkasuoralle. "No miten ois, otetaanko kisa?" Wear kysyi, ja me muut nauroimme riemuissamme. Ratsutkin olivat innoissaan lähdössä jo matkaan. Asetuimme lähtöviivalle ja Anita laski lähtölaskennan, hetkessä kaikki jylistivät kohti maalia, Taiga innostui jopa päästämään pari pukkia ja silloin Anttu kiri johtoon Jambo kintereillään. Kuitenkin iso pv vei voiton Jambo Taigan kanssa perässä. "Hyvä kisa, Taiga näytti hyvältä pukitellessaan" Nauroin, jatkoimme matkaamme kiertäen kesantopellon kautta takaisin tallille. Tunti oli jo loppunut kun tulimme, hoitajat siivosivat tallia ja karsinoita. Liityimme heidän joukkoonsa hoidettua ratsut karsinoihinsa.

Katselin Jamboa odotellessani kyytiä kotiin, ruuna mussutti heiniään onnellisena. Jätin sen ruokakuppiin ruisleivän palan kun lähdin pihalle kuullessani auton moottorin hurinan. Halasin ruunaa "Heippa Jambo, nähään pian!"

Jim ja Jambo<3

Maanantai 3.12.07

Päästyäni koulusta hyppäsin bussiin ja köröttelin tallille. Reppuni pursui koulukirjoja ja tallivaatteita, jättäisin kaappiini nyt kaikki talli kamat jottei tarvi niitä sitten edestaas raahata. Jäin Seppelettä lähinnä olevalle pysäkille ja lähdin hiljakseen tallaamaan tallille.

"Ööh, morjesta... oon Jim" sanoin varovasti toimiston ovelta.

Anne istui pöytänsä äärellä ja tutki erilaisia papereita.

"Hei vain! Minä olen Anne ja tervetuloa Seppeleeseen."

Tallin omistaja kailotti huoneen toisesta päästä. Lattiat narahtivat kun astuin pieneen toimistoon ja hymyilin, kodikasta.

"Tota, mihin voisin jättää näitä tallikamoja?" Kysyin ja nostin reppuani esille. Anne ohjasi minut kaapilleni johon saatoin latoa tavarani. Piankos sain tavarat purettua ja lähdin katsomaan Jamboa.

Ruunikko ruuna katseli leppoisasti karsinastaan. Hetken jo ehdinkin miettiä oliko Jambo niin veijari kuin puhuttiin mutta Anne ehtikin siihen väliin.

"Se on nyt rauhallinen kun aamulla on juoksutettu. Kyllä se muuten olisi paljon vilkkaampi"

"Ahaa, no mitäs pikku pyörimisestä, varmasti toimeen tullaan!" Sanoin ja hymyilin katsoen Jamboa, vaikutti juuri sopivalta.

"Voit harjata sitä, tuossa on riimu ja harjat." Anne ehdotti ja rupesin heti tuumasta toimeen. Nappasin riimun käteeni ja pujahdin karsinaan laittamaan päitsiä ruunalle. Sain Jambon helposti kiinni ja aloitin harjauksen. Vähän mahan alta harjatessa herra luimi ja nosteli takajalkaa.

"Turhaan kovistelet, ei paljoa pelota" Mutisin sille ja jatkoin harjaamista samaan tapaan. Kaviot sain helposti otettua ja jalat harjattua hyvin.

"Vaikuttaa hyvältä, eiköhän riitä" sanoin ja taputin Jamboa kaulalle. Ruuna tuntui etsivän vähän namia mutta tällä kertaa ei herkkuja tippunut. Virnistin Jambolle ja taputin taskuani, näyttääkseni ettei namia löytynyt.

Kiertelin tallia, katselin ympärilleni ja tutustuin eri hoitajiin. Kaikki olivat niin ystävällisiä ja mukavia. Talli oli muutenkin kodikas ja lämminhenkinen. Kun en enää keksinyt tehtävää kävin hyvästelemässä Jambon sekä Annen. Otin reppuni koulukirjoineen ja suunnistin pimenevään iltaan kohti bussipysäkkiä.

Jim & Jambo

Keskiviikko 21.11.07

Kävelin liukastellen tietä pitkin. Pyörällä en uskaltanut tulla näin liukkaalle tielle pyöräilemään. Hymyilin nähdessäni rivin postilaatikoita joissa yhdessä luki kauniisti tekstattuna "Virtuaalitalli Seppele". Käännyin seuraavasta tienhaarasta oikealle ja luistelin pienen pätkän liukkaalla tiellä. sain pian "tukevaa" lunta jalkojeni alle. Kävelin tien reunassa nilkkoja myöten. Punaiset villasukat kastuivat hieman, muttei ihan läpi asti tullut vesi. Nostin katsettani ja näin yksinäisen tien päässä kotoisan näköisen talon.

"Varmasti Annen" ajattelin erroilla kaverin mukaan" Anne muistuttaa.

"Toki" Vastaan hymyillen. "Käydään hoitajienhuoneessa.

"Heidie & Maikku ovatkin täällä!" Anne sanoo hetken päästä.

Kävelemme taas talliin ja menemme huoneeseen jossa aikaisemmin emme käyneet.

"Moi mä oon Heidi" Sanon.

"Mie oon Maikku" Tyttö sanoo.

"Ja mää Heidie. Hoidan Mankia" Toinen tyttö sanoo.

"Ja mä hoidan Piccoloa" Maikku lisää.

"Olkaa kivoja Heidille ja näyttäkää paikkoja jos unohdin jotain.. Mun pitää mennä syömään" Anne sanoo ja häippäsee. Istun alas ja pian kuuluukin meidän tyttöjen jutustelu. Tulemme hyvin juttuun ja pidän heistä.

"Vielä muutama talikollinen" Huudahdan vastauksen Maikulle. Olemme siivoamassa karsinoita, ja Heidie on lähtenyt kotiin. Kippaan loput lanta pallerot kottareihin ja lähden kärräämään niitä lantalaan päin. Kippasin kaikkine päivineen ne pois ja otin puru kasasta muutaman lapiollisen kyytiin. Kärräsin ne Jambon karsinan keskelle ja palautin siivous tavarat huolellisesti paikalleen. Odotin sen verran että Maikkukin olisi valmis. Seuraavaksi haimme hevoset. Aloin harjata Jamboa, mutten lähtenyt ratsastamaan kuten Maikku. Harjasin Jambon hyvin ja puhdistin kaviot. Kiristin hokkiavaimella hokit ja lopuksi selvitin harja ja hännän. Laitoin Jambon karsinaan ja annoin tälle ruuat.

Heidi

Lauantai 10.11.2007

Astuin Seppeleen tallinovelle, tietäen, että olin täältä pari päivää sitten etsinyt hoitohevosta. Olihan minua onnistanutkin. Olin saanut hoidettavakseni pienen puoliveriruuna Jambon. Ajattelin nyt, että olisi hyvä käyttää ensimmäinen päivä ihan ruunan kanssa tutustumiseen, ja katsomaan, miten tulisimme toimeen.

Tallissa oli hiljaista, mutta pihalta kuului kyllä paljonkin tallityttöjen tohinaa. Päätin aivan aluksi kierrellä ympäri tallirakennusta, että tiedän varmasti kaikki olennaiset paikat, mikä olisi hoitajalle ihan hyväkin. Enhän vain halunnut eksyä pienessä tallissa!

Kun kaikki tärkeät, kuten toimisto, rehuvarasto ja satulahuone oli käyty läpi, päätin mennä tutustumaan Jamboon. se taisi nukkua saapuessani, sillä kun astelin sen karsinan oven eteen, Jambo "hätkähti" aivan kuin olis juuri tulut nukkumasta. Hassu hevonen, puhelin sille. Koska Jambolla ei ollut enää aamuruokia, ajattelin, ettei pieni pikapyrähdys sen karsinassa olisi pahitteeksi. Astelin varovasti sisään karsinan ovesta, antaen Jambon haistella ja tökkiä minua turvallaan. Taisimme molemmat olla aluksi vähän arkajalkoja, luulisin, sillä Jambo tuntui kovin varovaiselta yrittäen tutustua minuun. Taputtelin ruunaa kaulalle, ja rapsuttelin päästä. Jambo taisi rentoutua tästä, sillä se venytti kaulansa pitkäksi, sulki silmänsä ja antoi rapsuttaa ilman minkäänlaisia ongelmia.

Ensimmäisenä hoitopäivänä ajattelin vielä harjata Jambon. Äiti oli luvannut hakea minut jo 12:50, eli minulla oli enää 20 minuuttia aikaa olla tallilla. Hain pika pikaa(kuitenkin rauhallisesti kävellen) Jambon harjat, ja palasin karsinalle. Ruuna melkeinpä jo tiesi, että nyt oli vuorossa harjausta, sillä se oli tullut karsinanovelle katselemaan toimiani. Otin harjakopasta pölyharjan, ja aloin pitkin vedoin puhdistaa Jambon sileää karvaa. Ei ruunassa paljon pölyä ollutkaan, mutta parempi oli saada ne vähäisimmätkin pois kirppujen varalta. Pölyharjan käytön jälkeen harjasin pään. Tästä Jambo taas sai aiheen nauttia. Lopuksi puhdistin vielä kaviot. Takajalat olivat hieman herkät, eikä Jambo tykännyt niiden puhdistamisesta, mutta pienellä yhteistyöllä pääsimme tästäkin läpi.

Kun kello lopulta oli jo melkein äidin tuloajassa, annoin Jambolle pienen suukon turvalle, ja palautin harjat paikoilleen. Ensi kerralla ajattelin hoitaa Jambon varusteet ja kaiken muun hoitajan työn.

terveisin Sulkasato