Palmikon Hoitopäiväkirja

Palmikko

Palmikon Hoitopäiväkirja elukuu 2008 -->
Palmikon Hoitopäiväkirja 2007

Tammikuu - Odessa 2 merkintää

Helmikuu - Sanni 3 merkintää; Odessa 1 merkintä

Huhtikuu - Kismet 3 merkintää

Toukokuu - Kismet 2 merkintää, Carkki 1 merkintä

Kesäkuu - Carkki 4 merkintää

Heinäkuu - Carkki 11 merkintää, Lilli 1 merkintä

28.7.2008

Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Palmikko mutusteli hajamielisen näköisenä heinää laitumella, muiden ponien ympäröimänä. Laahustin laitumen portille. Riimunnaru lojui pölyisenä hiekassa, muiden narujen seassa. Tartuin siihen ja puistelin siitä pölyjä, Palmin tallustaessa kohti porttia. Kiipesin aidalle katselemaan tammaa. Se asteli laiskasti luokseni, huiskien ärhäköitä paarmoja pois kimpustaan. Tamma työnsi päänsä syliini, ja nuuhki varovasti käsiäni. Ojensin sille pienen porkkananpalan jonka olin säilönyt taskuuni tammaa varten.

- Moi! Kuulin huudahduksen takaani. Suunnilleen ikäiseni, tummatukkainen tytö kiiruhti luokseni!

- Moi? Vastasin kysyvästi.

- Sähän oot Palmikon uusi hoitaja, vai? Nyökkäsin - Mä oon Carkki, sen toinen hoitaja. Tyttö jatkoi.

Jutustelimme hetken vähän kaikenlaista, lähinnä Carkki kertoi Palmikosta, ja sen tavoista. Pian talutimme tammaa yhdessä talliin. Palmikko pääsi omaan karsinaansa, ja Carkki lähti näyttämään minulle, mistä löytäisin harjat.

- Nyt sä varmaan selviät ite? Vai uskallatko harjata Pelottavaa-Palmikkoa. Carkki naurahti, vilkutti ja katosi ulos ovesta.

Avasin Palmin karsinan oven, ja napsautin riimunnarun sen riimuun. Tamma käveli kiltisti kanssani käytävälle. Nappasin harjat mukaani seinustalta ja talutin Palmin käytävälle kohtaan johon sen voisi sitoa kiinni. Harjaillessani tammaa juttelin sille, ja yritin parhaani mukaan saada pölyä irti sen karvasta.

"Kumisuka" , sana pälkähti päähäni yhtäkkiä, puolentunnin tuskaisen harjauksen jälkeen. Hymyilin ja tartuin tyytyväisenä pieneen kumisukaan, joka möllöti yksinäisenä harjapakkissa, kaikkien muiden harjojen lojuessa sen vieressä. Kumisuka olikin varsinainen ihmeväline, sillä jo viidessä minuutissa käyttöön oton jälkeen, oli väline tehnyt tehtävänsä, ja kaikki pöly oli poissa. Huiskin tamman vielä läpi pölyharjalla, ja puhdistin kaviot huolellisesti. Kun Palmi itsekkin näytti tyytyväiseltä lopputulokseen, nostelin harjat takaisin pakkiin, ja talutin tamman suoraan ulos, aurinkoiseen kesäiltaan. Palmikko käveli reippaasti kohti laidunta, ja kavereita. Avasin portin ja laskin tamman muiden luo.

Itse talsin talliin, puhdistin karsinan, ja kipitin kotiin.

Lilli&Palmi<3

27.7. Sunnuntai - Unikeon päivä

Hiippailin talliin kellon näyttäessä vasta vaille kuutta. Olimme tyttöjen ja Annen kanssa sopineet Jaakolle tehtävästä `uitosta´.. Ainoastaan Ros oli ollut hetken kepposta vastaan, mutta suostui pian. Tallissa hyöri nyt kymmenisen innokasta hoitajaa, jotka täyttivät suuren suurta saavia täyteen kaikennäköistä mönjää. Lopuksi Ros lähti hakemaan poikaa tai no miestä, jonka silmät sidottiin Antun mustilla pinteleillä. Pian pariskunta saapui kikatellen, Jaakon silmät peitettyinä. Saavi oli raahattu rampin alapuolelle, jotta poika hyppäisi rampilta sinne. Anne lupasi ajeluttaa poikaa ensin autolla, jotta hän luulisi saapuneensa Liekkijärvelle.

- Kerrankin pääsen aamu-uinnille, hän huokasi ja hyppäsi.

Hyppy onnistui juuri oikeaan kohtaan ja mies molskahti suoraan keskelle saavia. Jaakon ilme oli näkemisen arvoinen, kun kaikki me muut pingoimme karkuun minkä jaloista pääsimme. Piilouduin Palmin karsinaan, kun taas muut menivät omien hoitsujensa karsinoihin. Kikatuksemme paljasti kaiken ja astuimme ulos käytävälle.

- Onnea, olet tämän vuoden Unikeko! hihkaisin ja asettelin kukkaseppeleen pojan päähän.

- Kiitos, halataanko? tämä kysyi ja kiljuen juoksin pakoon.

- Mua saa halata, Ros sanoi viekkaasti, halasi poikaa ja suuteli poskelle. Annen suu rävähti auki, hän ratkesi nauramaan ja sanoi:

- Nyt hommiin jokainen!

Aloitin siivoamalla tamman karsinan, samoin kuin usea muukin. Tänään olisi alkeistunnit, joten en voisi ratsastaa Palmilla. Sama kohtalo koski useaa muutakin tallilaista, mutta en pääsisi ensi viikollakaan, ainakaan ihan alkuviikosta, sillä olen menossa kavereideni kanssa Särkänniemeen! Kun olin saanut urakkani loppuun, niin täytin karsinan puhtaalla turpeella. Lopuksi hain vielä Palmikon ruuat sen kuppiin, ennen kuin lähdin hakemaan sitä tarhasta.

Tamma antautui kiinniotettavaksi heti ja vastineeksi se sai hiukan porkkanaa. Talutin sen talliin, tällä kertaa riimunnarun kanssa. Kello alkoi lähestyä jo yhdeksää, joten harjasin tamman nopeasti putipuhtaaksi ja varustin valmiiksi. Se nuokkui kun yhdeksältä talli täyttyi tuntilaisista, joten sanoin sille:

- Sä taidat olla tän vuoden heppa-unikeko. Tamma katsahti minuun hiukan ihmeissään, kun talutin sen kentälle ja selkään nousi pieni Milla-niminen tyttö. Tämä kerta olisi toinen kun hän menisi Palmilla, mutta hän halusi silti taluttajan. Uhrauduin lepopäivästäni ja lähdin kävelemään tamman vierellä uraa pitkin.

Tunnin loppuessa hiki virtasi pitkin selkääni ja niskaani, olin aivan uupunut. Onnekseni tamma ei jatkanut ja saatoin riisua ja hoitaa sen huolellisesti. Lopuksi selvitin harjan ja hännän, sekä tein niihen pienet letit. Vein rakkaan lettipääni laitumelle viettämään leppoisaa loppupäivää. Itse nappasin skootterini tallin seinämältä ja lähdin huristelemaan kohti kotia.

26.7. Lauantai - Ja pah!

Potkaisen kiviä kävellessäni Seppeleeseen. Juuri saamani tiedon mukaan Palmilla oli nykyisin myös toinen hoitaja, joka tietenkin harmitti minua suuresti. Oikein kuin päätä hakattaisiin nuijalla oikein olan takaa. Hänen nimensä olisi lilli, muuta en tiennyt. Ja hän ei ole käynyt vielä hoitamassa tammaa. Seppele pilkisti mutkan takaa, joten hölkkäsin loppumatkan tallille. Tammatarhassa majaileva Palmi hirnahti kimeästi nähdessään minun saapuvan sen luokse.

- Moi hani! hihkaisin sille pörröttäessäni sen paksua otsatukkaa. Tamma hörisi innoissaan ja tunki päätänsä kainalooni. Käteni revähdys oli jotenkuten parantunut ja voisin taas nousta rakkaani selkään. Nappasin Palmikon päitsistä kiinni ja talutin sen ulos tarhasta. Muutama utelias rouva hipsutteli portille, mutta en välittänyt niistä mitään.

Päästin varovasti irti tammasta, mutta se vain jatkoi kävelyä vierelläni. Kehuin sitä koko matkan ajan, kunnes saavuimme tallin ovelle. Kävelin edeltä tamman omaan karsinaan ja mamma seurasi perässäni kuin nakutettu. Taputin sitä kaulalle ja aloitin harjaamisen. Tunkaisin mp3 kuulokkeet korviini ja hyräilin sieltä kuuluvien laulujen mukana. Tamma nautti joka ikisestä harjan vedosta, karvojen ojentuessa sen moudokkaalle ruumiille. Karsina loisti puhtauttaan, joku oli luultavasti siivonnut sen puolestani. Hoidettuani ja harjattuani tamman, lähdin hakemaan sen varusteita. Mukaani tarttui suitset ja estesatula. Vaikka en aikonutkaan hypätä, menisimme silti puomeja pitkästä aikaa. Varustin tamman ja itseni ripeästi, lähtien taluttamaan sitä ulos kentälle. Siellä oli kaksi puomitehtävää, toinen ravi- ja toinen laukkaväleillä. Kipusin ratsuni selkään ja hoidin nopeasti jalustimet ynnä muut. Painalsin pohkeilla kylkiin ja saatoimme aloittaa tuntimme.

Ähkäisin yrittäessä yhä uudelleen yllä pitää ravia yli puomien. Pinnani alkoi palaa hiljalleen ja lätkäisin raipalla muutaman kerran kunnolla takamukseen, niin että se varmasti tuntui. Tamma heräsi talviuniltaan ja nosti ravin hämmästyneenä. Kevensin sen tahtiin kierroksen ympäri yhä uudelleen ja uudelleen, puomit siinä rysyssä. Hiljalleen vaihdoin suuntaa ja jatkoin tehtävää tähän kierrokseen. Tamma alkoi nöyristymään allani, kaartamaan kaulaansa ja tottelemaan muutenkin hiukan paremmin. Silitin sitä kaulalle, samalla kun ohjasin meitä kohti puomeja. Muutamalla harppauksella puomit olivat jääneet taaksemme. Ja olin niin tyytyväinen, että nostin laukan heti päästyämme uralle. Kevensin hiukan istuntaani, katsoin kohti laukkapuomeja ja myötäsin tamman liikkeitä. Se laukkasi linjan upeasti, tekien samalla työnsä loppuun asti. Taputin sitä kaulalle ja hidastin raviin. Ravailimme molempiin suuntiin muutaman kierroksen, tehden samalla erinlaisia tehtäviä. Sitten hidastin tamman käyntiin ja ennen kuin tulin selästä alas, jäähdyttelin sen huolellisesti.

Taluttaessa tammaa takaisin karsinaansa, meitä vastaan tuli punatukkainen Fiia.

- Moikka! Mitäs sulle ja Pellalle kuuluu? kysyin hiukan vaivaantuneen näköiseltä tytöltä.

- No ihan hyvää, kiitos kysymästä. Mä en muistanutkaan että sä hoidat Palmia, hän sanoi hymyillen leveästi. Sopersin jotain vastauksen muotoista, ennen kuin vein talutettavani karsinaansa. Riisuin siltä varusteet ja vein ne omille paikoilleen. Palatessani takaisin, aloitin harjaamisen ja hikien pyyhkimisen. Palmikon vihdoin näyttäessä edes jonkin verran kuivatulta, nappasin sen päitsiin ja vein laitumelle. Ennen kuin lähdin pois, suikkasin suukon sen samettiselle turvalle ja sanoin:

- Jospa me nähtäisiin taas pian, rakkaani!

24.7. Torstai - Ei niin iloinen päivä

Huokaisten nojaan karsinan seinään, talikko kädessäni. Karsinassa näyttää käyneen pyörremyrsky tai jonkin sortin trombi.

- Saakeli, huokaisen ja nousen, aloittaen uudelleen siivoamisen. Talikko uppoaa yhä uudelleen ja uudelleen likaiseen aluseen. Se näyttää olevan hengen hädässä, hukkumassa tai haudattavana. Kolaus, uusi kolaus, kolmas, neljäs, kolauksia toisensa perään kuuluu talikon iskeytyessä betoniin. Vilkaisen täpötäysiä kottikärryjä, jotka olin päättänyt työntää lantalaan. Tuskan hiki valahtaa otsalleni, kun edes mietin sitä tuskaa, jonka olen juuri saamassa niskoilleni. Inahdan pienesti kiskaistessani kärryt ylös lattialta, seurauksena käsien kipeytimen, äh, revähdys. Kirosanoja säästelemättä työnnän ne ulos lantalaa, tyhjennän kuin hidastettuna ja täytän samaa tahtia.

Viimein karsina näyttää joltakin, mutta käteni alkaa muistuttamaan paksua kuin uppotukki, joka pullahtaa hetken tauon jälkeen pinnalle, lähes samaa tahtia kuin kipu. Joka toinen minuutti kuin nuoli läpäisee käteni kivun väreillessä koko vartalooni. Kasvoni alkavat muuttua kivun väärentämäksi, joten ajattelen olematta ilman ratsastusta tänään, vaikka se pahalta tuntuukin. Oikea käteni toimii kuin rasvattu, mikä on suuri onni, en tarvitse juurikaan "väärän puolen kättä." Puristan riimunnarua kädessäni, kävellessä nopeasti ulos, yrittäen unohtaa kaiken mielipahan ja huonon onnen.

Tamma seisoo latistetun näköisenä erillään muista tammoista. Palmikonkaan päivä ei ole alkanut oikealla jalalla. Kuitenkin minut nähdessään se jaksaa ilmoittaa huomanneensa minut ja hammasta purren se saapuu portille. Närkästyneenä muutama rouva siirtyy sivummalle, minun napatessa hoitohevoseni kiinni. Tamma hamuaa olkaani, luultavasti makupalojen toivossa tai jonkin muun vuoksi.

- Välitätkö sinä musta? Tuleeko sulle ikivä jos mä en tuukkaan sun luo? kysäisen tammalta, mutta eihän se osaa kertoa tunteistaan. Pysähdymme tallin eteen, mutta sinne kidutuskammioon emme astu jalallamme tai sitten kaviollakaan. Ohjaan sen suuren tammen juureen johon istahdan varjoon. Aurinko paistaa, vettä ei sada, kaikki on hyvin ympärilläni ja ulkonani, mutta ei sisälläni. Pyyhkäisen poskelle valahtaneet hiussuortuvat korvan taakse vasemmalla kädelläni ja tunnen, kuinka kipu valtaa jälleen minut. Rojahdan maahan makaamaan ja yllätyksekseni myös Palmikko laskeutuu viereeni. Se nuokkuu pää minun sylissäni, hievahtamattakaan.

Taidan nukahtaa tuohon ihanaan hetkeen, sillä kuulen kuinka joku kutsuu minua. Räväytän silmäni auki ja näen siinä hiukan säikähtäneen näköisen Pipsan.

- Mmh, oliko asiaa? kysäisen hieraisten silmiäni.

- Öö, no ei muuta kun että ton sun vieressä nukkuvan rouvan pitäis mennä koulutunnille, hän sanoo ujona.

- Ai Palmin vai? No hyvä, sanon huokaisten ja herättelen tammaa. Ilman liikuntaa se ei jäisi tänäänkään. Nousemme ylös ja vien sen karsinaansa. Sen edessä hiukan nyrpeän näköinen nainen seisoo katsoen alentavasti heinäistä kuontaloani. Hymyilen pakollista hymyä, joka näyttää lähinnä irvistykseltä. Halaan tammaa hyvästiksi ja lähden kotiin kävellen, kuin nyyhkyleffoissa.

23.7. Keskiviikko - Hurjapää muuttuu vesipedoksi

- Hyvä tyttö, kehaisin tammaa, joka antautui tarhasta kiinni ilman taistelua, niin kuin yleensäkin. Talutin sen ulos tarhasta, jättäen sen puuhun kiinni. Hieman ihmetellen se rupesi maiskuttelemaan ruohoa, välillä vilkaisten minua. Kipaisin talliin hakemaan satulahuoneesta tamman harjat ja suitset, mutta en satulaa. Rakastin mennä ilman satulaa maastolenkkejä, kuten olen aika monta kertaa jo tehnytkin. Ja tänään olin suunnitellut lenkin kohti Liekkijärveä, sillä ilma oli pitkästä aikaa aivan upea. Pilven häivääkään ei näkynyt taivaalla, joten saatoin huoletta hoitaa sen ulkona. Koska nyt oli vielä aamu, ei tamma kerinnyt olla kovin likainen, eikä sen harjaamisessa kestänyt kuin hetki, mutta sekin hetki oli parempi kuin ei mitään. Suitsitin Palmin vielä nopeasti ja valmistauduin itsekin. Nappasin kypäräni päähän ja vaihdoin WC:ssä päälläni olleen t-paidan pinkkiin niskalenkkitoppiin ja samaa sävyä olleet ratsastushousut jalkaani. Ne päälläni palasin takaisin tamman luo ja irrotin sen puusta. Kipusin tällä kertaa tuskalla ja työllä tamman paljaaseen selkään.

Ohjasin sen kohti maastoa ja huomasin tamman huokaavan helpotuksesta, ei tällä kertaa kentän pölyä. Olin aikaisemmin tarkistanut, ettei tamma mennyt tunneilla ja meillä riittäisi aikaa yllin kyllin. Palmi höristeli korviaan aina kun pusikoista kuului rapinaa. Lenkkimme oli suunniteltu leppoisaksi, jotta se toimisi jonkin verran vapaa-päivänä. Käveltyämme vartin, kannustin ratsuani raviin ja kokosin ohjia hiukan. Myötäsin jokaiselle askeleelle hyvin, sen olin oppinut. Enää minun ei tarvinnut "opetella" ratsastamaan Palmilla, vaan se alkoi sujua jo hyvin. Olihan meillä takana likemmäs kaksikymmentä yhteistä ratsastuskertaa.. Ylitimme tien ravissa ja eteemme saapui laukkasuora. Päätin paahtaa tunteitamme ja nostin tammalla laukan. Laukkasimme puoleen välii rauhassa, kunnes takaamme kuului jonkin moinen räsähdys. Palmikko luimisti korviaan ja sinkosi holtittomaan neliin. Roikuin harjassa kiinni, kuin hengen hädässä ja yritin pidättää tammaa. Laukkasuora jäi taaksemme, mutta tamma jatkoi vain menoaan.

Meinasin pillahtaa itkuun, kunnes vihdoin sain tamman hidastamaan kyytiään ja pysähdyimme huohottaen. Taputtelin sitä kaulalle ja tunsin kuinka se oli vieläkin jännittynyt ja peloissaan. Varovasti napautin pohkeilla sitä eteenpäin, sillä Liekkijärvi kohosi edessämme mahtavana ja suurena. Rannalla laskeuduin hetkeksi selästä ja riisuin päälysvaatteet pois. Alla minulla oli kelta-valko raidalliset bikinit. Kiipesin takaisin selkään ja ohjasin tamman veteen. Se käveli rauhassa yhä syvemmälle ja syvemmälle, kunnes se jo ui. Laskeuduin tamman viereen ja roikuin sen harjassa, varoin menemästä sen jalkoihin. Palatessamme takaisin päin hyppäsin takaisin liukkaaseen selkään, mutta kun Palmi innostui laukkaamaan vedessä, luiskahdin hyvin sulavasti pää edellä veteen. Kikatus kuului varmasti kaupunkiin asti, niin hauskaa meillä oli koko reissumme ajan..

22.7. Tiistai - Sä oot nopee ku elohopee

Rapsutin tammaa korvan takaa, josta se silmin nähden nautti. Kuiskasin jotain sekalaista sen korvaan ja halasin oikein kovaa. Päästäessäni irti, huomasin kuinka tamma oli likainen, joten minun oli pakko mennä hakemaan harjoja. Satulahuoneessa istui Karoliina, joka oli aikaisemmin kysellyt otanko Leeville kisahoitajaa tai 2. hoitajaa. Olin vastannut myöntävästi, mutta sanonut harkitsevani. Hymyillen nappasin pakin mukaani ja aloitin laulamisen;

- Oi beibe beibe mä rakastan sua kovasti, miksi ihmeessä isäsi on rovasti...!

Tamma työnsi turpansa syliini ja hörisi vaativasti. Kaivelin taskustani leivän palan, jonka se sieppasi kämmeneltä nopeasti. Avasin harjapakin ja aloitin kumisualla ja dandyllä harjaamisen. Palmi sulki silmänsä ja huokasi syvään. Hymyillen jatkoin sen puunaamista. Saatuani joka ikisen karvan ojennukseen, oli tamma puhdas kuin pulmunen.

- Valmista! hihkaisin ja pakkasin harjat takaisin koppaansa. Palasin takaisin satulahuoneeseen, laitoin pakin paikalleen ja otin juoksutusvälineet mukaani. Varustin tamman ja hihkaisin käytävälle;

- Onks jollakin tylsää? Vastauksia oli ei ja juu, joten mukaani tarttuivat Wear, Chao, Irene, Josefiina ja Karoliina. Pyysin heitä rakentamaan irtohypytyskujan kentälle, kun itse rupesin lämmittelemään tammaa.

- Monta estettä me laitetaan? Irene kysyi ja vastasin nopeasti "kolme". Pidensin liinaa ja käskin tammaa raviin ja se totteli. Kaunis ravi saattoi alkaa ripeänä. Kaula kaartui ja askel piteni. Vihdoin ollessani tyytyväinen vaihdoin Palmin kulkusuuntaa ja ravuutin sitä siihenkin suuntaan. Seuraavaksi käskin sen laukkaan, mutta tamma huiskautti vain häntäänsä ja luimisti korviaan.

- Laukka! sanoin uudelleen, mutta se ei tehonnut.

- LAUK-KA! karjaisin ja läimäytin raipalla maahan. Villien pukitusten seurauksena Palmi nosti sujuvan laukan, mutta hidasteli välillä. Laukkuutin sitä vain hetken, kunnes pysäytin sen. Taputin tammaa kaulalle ja irrotin narun riimusta.

Palmi ravasi ympäriinsä hetken, kunnes käskin sen uudelleen laukkaan ja ohjasin sen kujalle. Tamma höristi korviaan ja ponkaisi kolmen ristikon yli kuin vanha tekijä. Käskin sen tulemaan samasta suunnasta uudelleen ja nyt se innostui. Pukkeja lenteli koko matkan ajan, mutta esteetkin sujuivat ilman tiputuksia.

- Nostetaan kaikki 50cm! huudahdin apulaisilleni ja nostimme ne pystyiksi. Uudestaan käskin tamman laukkaamaan kohti esteitä. Maiskutin ennen ensimmäistä, mutta loput se meni hyvin.

- Ptruu, sanoin sille ja kävelin tamman luo. Nappasin sen suitsista kiinni ja taluttelin sitä, muiden nostaessa toisen 60cm ja viimeisen 70cm. Irrotin otteeni vasta linjan alussa ja maiskutin sille. Tamma hyppäsi ensimmäisen ja toisen hyvin, mutta pukitti kahden viimeisen välillä ja tiputti siksi viimeisen. Käskin sitä jatkamaan uudelleen.

Nyt se lensi esteen yli ja kaikki huokasivat hypyn lennokkuudesta. Hidastin sen taas kävelyyn, jotta 60cm este otettaisiin pois ja viimeinen nostettaisiin jo 80cm. Juoksin tamman rinnalla puoli kierrosta, kunnes irrotin otteeni ja hoputin sitä hieman. Tamma laukkasi linjalle kaunista laukkaa korvat hörössä. Se ylitti esteet kauniilla loikalla, eikä mitään ongelmia ollut. Nostimme jälkimmäisen 90cm joka taitaa olla tamman ennätys. Huokaisten käsken sen laukkaamaan eteenpäin. Tamma tottelee hienosti apujani ja kiihdyttää kohti viimeistä estettä. Se ponnistaa suhteellisen kaukaa, mutta jalat eivät kolahda puomeihin. Pysäytän sen ja taputan jälleen kaulalle, samalla kun muut nostavat esteen metriin. Tamma ei epäröi lähteä laukkaamaan kohti linjaa, ei vaikka este on jo iso. Kaikki me seisomme hiiren hiljaa ja odotamme viimeiselle esteelle saapuvaa Palmia. Tamma rohkenee kiihdyttää, sitten tulee ponnistus juuri oikeaan kohtaan. Liidon korkeus on henkeä salpaava ja tamman laskeutuessa, me kaikki taputamme.

- Wow, paikalle saapunut Anne tokaisee ja saapuu luokseni.

- Siinä meni ennätys niin että pamahti, sillä se oli ennen harmiton 70cm. Haukkaan henkeä nopeasti ja halaan tammaa lujasti.

- Sä oot paras rakas ja nopee ku elohopee! kuiskaan sen korvaan.

18.7. Perjantai - Lintu vai Kala?

Astelin kohti Palmikon tarhaa, jossa se yhä edelleen majaili yksin. Se seisoi taimaisessa nurkassa ja ilmeisesti nuokkui siellä, sillä pää riippui ja takajalka lepäsi rennosti. Kädessäni minulla oli Annan hihna, muttei Annaa, sillä se sai juoksennella irti. Iloisesti haukkuen koira parasi vierelleni, josta sain sen kiinni, sillä enhän halunnut sen liiskantuvan hevosten jalkoihin. Päästessäni tarhalle vihelsin tammalle, jotta se heräisi. Hiukan unisesti se katsahti minuun, mutta huomatessaan minun olevan tuttu, se hirnahti ja ravasi reippaasti portille. Käskin Annan istumaan portin vierelle, jotta voisin hakea Palmin. Rutistin sitä lujasti, ennen kuin kiinnitin päitset ja riimunnarun sille. Sitten avasin portin ja kutsuin koiran viereeni. Eläimet tervehtivät iloisesti toisiaan, Anna heilutti häntää ja Palmikko hörisi hiljaa.

Hetken päästä sidoin molemmat niistä harjauspuomiin kiinni ja aloitin urakkani Palmikon kaulalta, joka oli aivan murassa. Valitin Annelle takatarhan murakosta ja hän lupasi yrittää saada tammalle paremman paikan. Vihdoin saatuani kaulan puhtaaksi jatkoin siitä kohti takapuolta. Aivastelin aika usean kerran, sillä pöly tunkeutui sisään nenästä, suusta, silmistä, korvista ja tunsin oloni kaameaksi. Kävin haukkaamassa raitista ilmaa, ennen kuin jatkoin urakkaani hullun kiilto silmissä.

Huokasin syvään, suoraan sydämestä, nähdessäni tamman puhtaana ja varustettuna, iloinen pikku-ystävä vierellään. Nappasin kiinni ohjista ja laskin jalustimet. Kiristin hiukan satulavyötä ja suuren ähkäisyn kanssa ponnistin selkään. Jatkoin satulavyön kiristämistä, niin, etten valahtaisi pian tamman mahan alle. Ohjasin tamman jo kolmatta kertaa tällä viikolla metsään, mutta nyt minulla oli aikeina hypätä maastoesteitä. Mamma-parka ei tiennyt ajatuksesta mitään ja autuaan onnellisena se lähti kävelemään ohjattuun suuntaan. Koira käveli myös raukeana vieressämme, haukotellen välillä makeasti.

Koottuani ohjat, sanoin "raviin" johon myös siirryimekin heti. Tamma ravasi innokkaana ja minä kevensin sen tahtiin. Anna juoksenteli nyt piristyneenä ympärillämme, ilman huolen häivää. Kädessäni oli suhteellisen pitkä raippa, jolla voisin hiukan pelotella tammaa, jos se niin vaatisi. Pian siirryimme takaisin käyntiin, sillä meidän piti ylittää tie. Molemmat neitokaiset tallustelivat rauhallisesti tien yli, ilman ongelmaa. Kävelimme hetken metsäpolkuja, kunnes eteemme avautui laukkapolku. Allani ollut rauhallinen tamma muuttui hetkessä ruuti tynnyriksi. Se pärski, polki paikoillaan ja häntä pyöri vinhaan. Heti, kun annoin ohjaa, ryntäsi se kuin tuulispää hurjaan neliin. Tartuin sen harjaan ja nauroin, nauroin lujasti, niin se tuntui hyvältä. Tamma kiskoi ohjia yhä pidemmäksi, mutta minä pidin pintani. Pidätin sitä äänellä ja ohjilla, nousin seisomaan jalustimille ja nojasin taaksepäin. Onnekseni tamma alkoi hidastamaan, mutta Annaa ei näkynyt.

- Anna! Anna! Missä sinä olet! kiljuin Palmin selästä. Lopulta koira saapui lujasti läähättäen, mutta silti iloisena. Jatkoimme matkaa ravissa, kunnes vihdoin pääsimme maastoesteille.

Kävelimme hetken aikaa, jotta jokaisen hengitys tasaantuisi ja voisimme aloittaa kunnon treenit. Aloitimme laukkaamalla reippaasti kohti ensimmäistä tukkiestettä, minun noustessa hiukan jalustimille. Tamma kiihdytti laukkaansa, mutten antanut sen mennä. Pidätin sitä vähän, mutta hetken ennen ponnistusta annoin sen kiihdyttää hiukan. Ponnistus osui juuri oikeaan kohtaan ja lensimme kuin lintu esteen yli. Jatkoimme samaa tahtia toisen ja kolmannen esteen yli helposti. Edessämme möllötti autonrengaseste, joka selvästi pelotti hiukan tammaa. Se hidasti hiukan, mutta painoin pohkeillani sitä eteenpäin. Se luovutti ja kiihdytti hiukan, ponnisti hiukan kaukaa, jonka vuoksi hyppy oli aika iso. Taputin tammaa kaulalle ja ohjasin sen viitosen, kuutosen, seiskan ja kahdeksikon esteen yli jotta tammalla riittäisi puhtia loppussa. Tamma höristi korviaan nähdessään 80cm tukkiesteen. Jouduin todella tekemään töitä, jotta sain sen hidastamaan vauhtiaan. Viimein luovutin ja tartuin tamman pitkästä harjasta kiinni. Se lennähti esteen yli hitonmoisella loikalla, jonka jälkeen se sai runsaat kehut.

Viimein eteemme saapui himotti vesieste, jolla tamma laiskotteli ja teki todella pienen hypyn. Molskahdimme veteen ja kastuimme molemmat läpimäriksi. Koirakin pulahti lämpimään veteen perässämme. Sillä hetkellä tunsin olevani märkä kuin uitettu koira - tai no kala. Siinä herääkin kysymys, Lintu vai Kala?

Hidastin tamman käyntiin ja käänsin sen takaisin, kohti Seppelettä. Vastaan tullut mummo iltalenkilla torui minua vaatteideni kastelemisesta ja vastasin jotain epäselvää, yrittäessäni pidellä naurun puuskaa. Hetken kuluttua, saapuessani takaisin tallille, räjähdin hervottomaan nauruun. Minua katsottiin ihmeissään, ainakin aloittelijat, mutta Ada asteli tyynenä luokseni ja kysyi, `Onko sulla kaikki kotona?´ Hymyilin ja vaikenin hetkeksi nähdessäni Annan kävelemässä kohti ori tarhaa.

- Anna! Anna! Ei sinne! Karjaisin koiralle, joka katsoi minua ja palasi luokseni. Sydämeni löi tuhatta ja sataa, riisuessani tammalta varusteita. Karsinassa ei ollut yksinkertaisesti yhtään lantaa tai pissaa, sillä hevoset olivat olleet yön ulkona. Nopeasti harjasin tamman ja putsasin kaviot, jonka jälkeen painuin kotiin luutuni eli toisin sanoen Annan kanssa.

15.7. Tiistai - Uusia ystävyyksiä ja villiä menoa

Tällä kertaa olin päättänyt raahata koirani Annan tallille mukaan. Tallustelimme yhtä matkaa Wearin ja hänen koiransa kanssa tallille. Anna ja Nella juoksentelivat vapaina, minun ja Wearin jutellessa niiden hoidosta.

- Eiks toi karva oo aika vaikee hoitaa? tyttö kysyi minulta.

- No ei itse asiassa, kunhan kampaa sen kerran viikossa ja puolen vuoden välein nypitään. Ja sitten tietysti näyttelyihin siistitään ja pestään, mutta ei muuta.

- Mutta Nellalle ei tarvii tehä juuri mitään! Wear totesi ja nappasi koiransa kiinni hihnaan. Minä tein samoin ja pian keskustelumme siirtyi näyttelyihin, ToKoon ja Agilityyn.

- Annahan on jo Suomen muotovalio ja agilityäkin on menty kaksi vuotta, totesin ja kutsuin koiran lähelleni ja nappasin sen syliin, sillä näin Jambon porhaltavan ratasastajansa kanssa ohitsemme. Heilautimme molemmät kättä ja heidän mentyään laskin Annan maahan. Koira jatkoi iloista pomppimistaan Nellan kanssa ja matka tuntui ihmeen lyhyeltä. Lähdimme eri suuntaan toisten kanssa, sillä me suuntasimme Palmikon luo, kun taas Wear riensi Taigansa tykö.

Palmikko oli laitettu takatarhaan, sillä muutamalla tammalla oli tullut kinaa ja ne jouduttiin erottamaan. Mamma hirnahti nähdessään minun saapuvan, joten kiristin tahtia ja koira vierelläni juoksi innoissaan. Vihdoin päästessäni tarhalle, puuskutin hieman ja jouduin odottamaan ennen kuin tein seuraavaa siirtoa.

- Hitto kun on huono kunto, mutisin itselleni. Anna seisoskeli hetken aikaa paikoillaan, kunnes se näki Palmin. Silloin neiti kiskaisi ja otteeni lipesi sen hihnasta. Koira juoksenteli kohti tarhaa ja päästessään tamman luo, ne alkoivat ihmettelemään toisiaan. Molemmat olivat oikein innokkaita ja pian huomasin Annan olevan sisällä tarhassa. Siellä ne juoksentelivat hetken aikaa, kunnes kutsuin ne luokseni. Nappasin koiran hihnasta kiinni ja otin sen syliini.

- Voi sua höppänää, siinähän ois voinut käydä vaikka mitä! kerroin koiralleni, joka tyynen rauhallisesti silmäili minua kulmakarvojensa alta. Laskin koirani takaisin maahan ja avasin Palmikon tarhan portin. Otin siltä kuluneet päitset pois ja nappasin repustani uudet, ehkä hienommatkin ruskeat nahkapäitset, jotka olivat olleet suhteelliseen kalliit ja ripustin ne tamman päähän. Hetken aikaa niitä kummasteltuaan, se alkoi hamuta hiuksiani, käsiäni ja taskujani, luultavasti hellimisen ja makupalojen toivossa. Taputin Palmia kaulalle ja otin maassa lojuvan riimunnarun käteeni, jotta voisin kiinnittää sen tamman päitsiin.

Kaikki kolme, rintarinnan olimme menossa kohti harjauspuomeja, jonne minulla oli tapana jättää tamma hoidettavaksi. Siellä olivat jo Ros ja Blondi, samoin Jaakko. Nuorella parilla oli kiihkeä keskustelu päällä, mutta menimme sinne silti kylmän viileästi kävellen. Jätin tamman ja koiran odottamaan sinne, kun taas itse lähdin hakemaan harjauskoppaa ja suitsia. Ajattelin tehdä maastolenkin kesantopellolle, jotta Anna voisi kulkea huoletta mukanani. Tavarat mukanani palasin typyköiden luokse. Heistä oli tullut ystäviä, sillä pikkuruinen Anna makoili Palmikon naaman edessä, tamman puhallellessä toisen naamalle. Hymyilin näylle ja aloitin harjaamaan suhteellisen puhtaan näköistä tammaa, mutta ikävä kyllä puhdas se ei ollut. Pöly lensi kuin pyörremyrsky olisi käynyt ja ohi kulkenut Annekin totesi jotain sen tyyppistä. Hiki valuen olin saanut tamman kumminkin valmiiksi ja nyt seisoin sen vierellä, kypärä päässäni ja hiukan puuskuttavana.

Irrotin tamman puomista, samoin kuin Annan, jonka päästin irti. Aidan päältä sain kivuttua tamman paljaaseen selkään suhteellisen helposti, vaikka muutama tallityttö naureskelikin minulle. Ohjasin tamman tielle ja viheltelin jotain sävelmää, jotta koirakin pysyisi mukanamme. Vastaan tullut tyttö tunnisti minut Palmikon hoitajaksi ja sanoi haluavansa auttaa jossakin hommassa. Mietittyäni hetken kysyin häneltä, että haluaisiko hän siivota tamman karsinan ja pestä harjat.

- Ilomielin! kuului iloinen vastaus ja jatkoimme matkaa, kumpikin omaan suuntaamme. Pian käänsin tamman oikealle eräästä polun risteyksestä ja hoputin sen raviin. Anna juoksi edellämme kovaa kyytiä, joten se välillä pysähtyi haistelemaan muiden hajuja. Tielle päästyämme hidastin käyntiin ja käskin koiran seuraamaan meitä. Anna totteli upeasti ja pian olimme kavunneet tien yli ja kipittelimme pikkuista ravia kinttupoluilla. Tamma katseli jaloissa pyörivää Annaa ihmeissään, joten muutaman kerran se kompuroi pienesti. Hetken kuluttua kesantopelto ilmestyi eteemme, joten hidastin käyntiin. Kävelimme pellon ympäri kerran, jotta pystyin tarkistamaan sen pohjan. Onnekseni se oli hyvässä kunnossa ja saatoin nostaa laukan. Ensin tamma laiskotteli, mutta silloin se räjähti kuin dynamiitti, kun lyhyt heinikko vaihtui pidempään ja minä nojasin eteenpäin. Vesi valui silmistäni tamman jymistellessä ympäri peltoa. Koira juoksi innoissaan perässämme välillä haukkuen villisti. Nelistimme ehkä kymmenisen minuuttia, kunnes tamma itse alkoi hidastaa vauhtia, hien virratessa varmaankin kaikkien selästä. Pidätin sen ravista käyntiin ja siitä seis, jotta odottaisimme Annaa. Koira saapuikin kieli pitkänä luoksemme ja heti kun se pysähtyi, rojahti koira maahan makaamaan. Juokseminen oli ottanut voimat pois ja minun oli pakko laskeutua alas tamman selästä ja kaapata koira syliini. Kävelimme hetken aikaa yhdessä, kunnes näin suuren kiven. Hetken miettimisen jälkeen ponnistin sen päältä tamman selkään, koira sylissäni.

Palmikko ei välittänyt mitään ylimääräisestä karvakuonosta sen selässä, eikä sen enempää koirakaan mitään välittänyt, sillä se tuhisi jo sikeässä unessa. Laskin ohjat pitkäksi ja annoin tamman päättää reitin, joka kulki suorinta tietä tallille. Perillä tallilla Elli oli saapunut hetken tauon jälkeen tallille, vieläkin surullisena Celen menetyksestä. Meidät nähdessään hän kuitenkin nosti kasvoillensa hymyn, johon vastasin samalla mitalla. Pysäytin tamman keskelle pihaa ja laskeuduin Annan kanssa selästä. Laskin koiran maahan ja se venytteli hetken, kunnes lähti seuraamaan meitä talliin. Vein tamman suoraan pesupaikalle, jonne tylsistynyt Oona kiikutti Palmikon uudet, hienot päitset.

- Voi kun ne kiiltää! tyttö totesi ja minä sanoin kiillottaneeni ne eilen. Kiinnitin tamman kiinni pesupaikalle ja aloitin pesemään sitä. Letkutin sen jälleen kokonaan, samoin kuin väsyneen koiranikin aioin. Anna oli kumminkin hiukan eri mieltä ja se pakeni jonnekkin, minun jäädessä hölmistyneenä katsomaan sen perään.

Viimein saatuani tamman puhtaaseen karsinaansa loimitettuna ja hoidettuna, niin koira saapui luokseni häntä heiluen. Lähdimme kotia kohti, tai siis minä kannoin ja raahasin sen mukanani sinne.

14.7. Maanantai - Villiponin väsyttävä päivä..

- Hei Carkki, missäs olet ollut? Anne kysäisi soittaessaan minulle aikaisin maanantai aamuna.

- Ööh, no, mä olen ollut pienellä reissulla tuolla Oulussa ja Kempeleessä jaja, jatkoin selittelyäni haukotteluun sekoittaneena. Vihdoin lopettaessamme puhelun, lähdin alakertaan syömään ja pukeutumaan. Tällä kertaa puin ylleni ruskean niskalenkkitopin ja uudet vaaleanpunaiset ruuduilla olevat ratsastushousut. Mukaani otin myös reppuni, joka sisälsi kaiken tarvittavan. Ennen kuin lähdin, muistin napata rakkailleni muutaman herkun, toisin sanoen siis omenaa.

Huristellessani tallipihaan, huomasin Palmin olevan tunnilla, joka näytti hiukan aloittelijoiden ratsastamalta, joten painuin talliin. Ensimmäisenä kävin viemässä reppuni yläkertaan ja sen jälkeen aloitin tamman karsinan siivoamisen. Siinä olikin hommaa, sillä siellä oli aika monen päivän lannat ja kusaiset siivoamatta, joten minulla kesti lähes tunnin. Vihdoin saatuani urakkani valmiiksi, ja kun olin menossa ulos, niin Palmikko tupsahti nenäni eteen - ilman taluttajaa ja villisti hirnuen. Minut huomatessaan se rauhoittui ja käveli suoraan luokseni, puskien päätään syliini. Otin sen ohjista kiinni, nappasin kypäräni ja kipusin ulkoa sen hikiseen selkään. Ohjasin sen maastoon päin, josta kuului itkemistä ja kavion kopsetta. Käskin tamman raviin ja pian Anne ja muutama tuntilainen, mukaan laskettuna Palmilta tippunut saapuivat eteeni. Sain Annelta ohjeet tamman jähdyttelyyn, joten laskeuduin selästä ja taluttelin tammaa rauhallisessa käynnissä tiellä ja pihalla, kunnes se hengitti vihdoin rauhallisesti, eikä hikoillut enää. Sitten talutin sen puomille ja riisuin sen varusteet. Vaihdon suitset päitsiin ja irrotin satulahuovan pois, sillä se oli märkä. Kävin hakemassa repustani uuden, ihanan, pinkin satulahuovan, jossa luki kauniilla käsialalla; Palmikko. Annen nähdessä sen, hän hämmästeli hiukan, muttei sitten enää, vaan kiitteli kovasti.

Kävin hakemassa harjat ja putsasin niillä tammaa, mutta päädyin lopulta pesemiseen. Otin letkun ja aloitin ensin jaloista, sitten vatsasta, kaulasta ja selästä. Lopuksi kuivasin tamman ja laitoin sille hikiloimen selkään. Sitten vein sen karsinaansa, jossa väsynyt tamma rupesi makaamaan pitkin pituuttaan.

6.7. Sunnuntai - Pikakäynti

Juoksin tietä pitkin kiirettä pitäen, sillä minulla olisi vain kaksi tuntia aikaa. Näin tamman laitumella, joten suuntasin saman tien sinne. Kaunis suomenhevonen hirnahti nähdessään minut ja päätään heilauttaen se siirtyi keinuvaan raviin. Puikahdin aidan alta sen luokse ja saapuessaan se hörisi innoissaan. Vihdoinkin se muisti minut! Mieleni teki kiljaista ja hyppiä ympäriinsä, mutta purin iloni suureen halaukseen. Tamma rapsutti samalla selkääni, kun halasin sitä. Turpakarvat kutittivat niskaani, joten pujahdin Palmikon alta pois ja nappasin sen päitsistä kiinni. Laiskasti mamma lähti kulkemaan perässäni ulos portista, jonka juuri olin avannut. Lähdimme kulkemaan kohti tallia. Hetken mielijohteesta päästin irti tamman päitsistä, mutta se jatkoi seuraamistani, pää olkapäälläni. Kehuin Palmikkoa ja tartuin jälleen kiinni.

Vein sen harjauspuomille, jättäen sen siihen suhteellisen pitkälle narulle, jotta se voisi mutustella samalla ruohoa. Itse lähdin hakemaan harjakoppaa. Hetken etsimisen jälkeen löysinkin sen ja aloitin sen puunaamisen tällä kertaa dandyllä. Noin vartin ajan harjattuani dandyllä, vaihdoin itselleni pölärin käteen. Nopeasti pyöräytin silläkin kauniin ruumiin läpi, kunnes se kiilsi kauniisti, auringon leikkiessä sen karvalla. Pyyhkäisin hikeä otsaltani, samalla sipaisten naamalle karanneet hiukset korvien taakse. Lopuksi sivalsin pääharjalla Palmin pään ja koukulla vielä kaviot.

Sitten palasin takaisin talliin koppa mukanani ja aloitin karsinan siivoamisen talikon ja kottikärryn kanssa. Karsina oli onnekseni suhteellisen puhdas, joten sen putsaamiseen ei kulunut kuin hetki. Saatuani urakan loppuun, menin Palmikon luokse, irroitin sen puomista ja kiedon riimunnarun kuin ohjiksi. Nappasin kypärän päähäni ja aidan päältä ponnistin korkean tamman selkään. Ohjasin sen nurmikolle, jolla se alkoi napostelemaan innoissaan sen antimia. Välillä se lähti kävellen tai ravaten vaihtamaan paikkaa ja silloin minä olin kuin kirppu tarrautuessani sen harjaan. Kun aika alkoi olla lopussa käänsin tamman laitumelle päin ja jätin sen sinne. Palmi lähti ravaamaan keinuvaa raviansa takaisin muiden luokse, minun lähtiessä jälleen juoksemaan kotia kohti - kypärä päässäni.

3.7. Torstai - Tallilaisten yllätys ja metsäretki

Lauleskellen pakkasin reppuani retkelle, jolle olin päättänyt lähteä. Sää oli mitä mainioin, aurinko paistoi, eikä vettäkään satanut. Hetken päästä kipaisin takaisin huoneeseeni ja kiskoin päälleni vaaleanpunaiset caprit ja sievän, keltaisen topin. Ne päälläni palasin takaisin alas ja nakkasin repun selkääni. Eteisessä otin kaapista itselleni punaiset, kuluneet tennarit ja oven vierestä kotiavaimet, sekä kypäräni. Huikkasin heipat siskolleni ja läksin autotalliin, josta otin uuden, punaisen skootterini. Kiskaisin kypäräni päähän ja talutin skootterin ulos. Ulkona käynnistin sen ja lähdin huristelemaan kohti tallia.

Saavuttuani Seppeleeseen, ihmettelin, missä kaikki olivat. Hymähtäen avasin tallin oven, mutta mikäs se sieltä paljastuikaan...

- PALJON ONNEA VAAN! PALJON ONNEA VAAN! PALJON ONNEA CARKKI, PALJON ONNEA VAAN! kaikui laulu tallissa ja muistin kuin muistinkin, että tänään olisi 17-vuotissynttäripäiväni. Halasin kaikkia ja kiitin suuresti joka iikkaa. Elli oli leiponut ison mansikkakakun, jonka veimme ylös. Ylös oli järjestetty kunnon juhlat ja siellä ahmimme itsemme täyteen kaikkea makeisia. Vatsat täytenä palasimme takaisin talliin ja jatkoimme tallihommia. Minä aloitin hakemalla kottikärryt ja talikon, aloittaen Palmikon karsinan siivoamisen. Se olikin suuri urakka, sillä tamma oli ollut aika kauan sisällä, johtuen huonosta ilmasta. Kun vihdoin olin vaihtanut puhtaat aluset karsinaan, niin saatoin lähteä hakemaan mammaa ulkoa. Se kyttäsikin jo portilla ja antautui kiltisti kiinni. Muut tammat loikoilivat kuka missäkin, kuin ripoteltuina laitumelle. Talutin Palmin ulos tarhastaan ja hetken mietittyäni jätin sen ulos harjauspuomille.

Itse kipaisin hakemaan suitset ja harjauskopan paikan päälle. Ulkona aloitin harjaamisen kumisuan ja pölyharjan kanssa. Tamma nautti lepuuttaen takajalkaansa ja antaen silmien painua kiinni. Huomasin myös alahuulen lerpsottavan rennosti. Vetäisin myös harjan ja hännän selväksi ja tarkistin kaviot. Missään ei ollut mitään erikoista, joten laitoin tammalle suitset päähän. Ensin irrotin hetkeksi päitset, mutta laitoin ne takaisin, jotta voisin sitoa sen kiinni. Kun vihdoin olin valmis, niin hain itselleni varusteet ja irrotin tamman puomista. Reppu selässäni kipusin selkään ja ohjasin tamman kohti metsäpolkuja.

Aurinko porotti täydeltä taivaalta, eikä pilven pilveäkään näkynyt. Käveleksimme reippasti hyviä polkuja, sillä en halunnut pilata tamman jalkoja. Päästessämme tielle aloitimme ravaamisen, mutta minun oli pakko välillä siirtyä käyntiin, sillä hiki virtasi noroina selkääni pitkin. Vihdoin kun pääsimme laukkapolulle, niin saatoimme vihdoin aloittaa laukkaamisen. Ensin pidätin hiukan, mutta Palmia kiinnosti vain kova vauhti ja niinpä annoin ohjaa ja kevensin hiukan istuntaa. Mamma syöksähti hullun lailla eteenpäin ja annoin sen laukata niin kauan ja niin kovaa kuin sielu sietää. Vihdoin kun hidastimme, niin olimme jo kauempana laukkapolulta. Jatkoimme käynnissä matkaa liekkijärvelle.

Litsis, loiskis, läiskis! Kuulostelin tamman kavioiden ääniä. Reppu ja kaikki vaatteeni, lukuun ottamatta bikineitä olivat jääneet rannalle. Iloisena tamma ravaili syvemmälle, kunnes alkoi uimaan. Laskeuduin selästä alas ja tarrasin kiinni harjaan, kuitenkin varoen etten joutuisi hurjaa liikkuviin jalkoihin. Palmikko päätti itse milloin lopettaa ja siinä kestikin aikaa, mutta kun palasimme rannalle, niin tamma oli ihan puhki. Annoin sille hiukan omenaa ja porkkanaa, sitoen sen päitsistä puuhun kiinni. Käärin voileipäni muovista ulos ja haukkasin siitä palan. Mahani mourusi ääneen huutaen selvästi: RUOKAA, RUOKAA!!!

Syötyämme ja uituamme aloitimme paluumatkan tallille, auringon laskiessa jo puiden taakse.

1.7. Tiistai - Kehuja

Astuin talliin rinnallani komea, mutta pölyinen ruunikko. Vetäisin henkeeni tallin, hevosten, kauran ja heinän ihanaa tuoksua. Talutan tamman juuri putsattuun karsinaansa ja aloitan sen harjaamisen. Nappaan pölärin käteeni ja astun sen kanssa sisään. Harjaan tammaa joka puolelta, kunnes se alkaa näyttää siedettävältä. Silloin kuvioihin astuu dandy, jolla putsaan viimeisetkin liat pois karvasta. Jälleen kerran, itse olen aivan erivärinen kuin aloittaessani, hyvin, hyvin, pölyinen ihminen. Viimeisenä nostatan joka jalan ja putsaan kaviot, jonka jälkeen vielä pääharjalla kaunismuotoisen pään.

Pian olen hakenut tamman varusteet ja olen laittamassa sille suitsia, mutta meillä on hiukan erimielisyyksiä.

- Nyt avaa se suusi! kivahdan tammalle, joka hetken temppuilun jälkeen alistuu tahtooni ja avaa suunsa. Seuraavaksi otan ulkopuolelta mustan estesatulan ja nostan sen tamman selkään. Kiristän satulavyötä vain ensimmäiseen reikään, jotta se vain pysyisi selässä. Sitten nakkaan itselleni kypärän päähän ja turvaliivin päälleni. Nappaan vielä raipan mukaan ja lähdemme rinta rinnan tallustelemaan kohti kenttää. Kentällä on jo muutamia ratsukoita, sillä Anne oli luvannut pitää halukkaille pienimuotoisen estetunnin. Huomaan joukosta ainakin Epun ja Chaon, Humun ja Magnetin, sekä sastun ja Antun. Muita en sitten tuntenutkaan, mutta muita hevosia olivat Mari, sekä Hensu. Kentälle oli koottu pieni rata, joka oli ollut kenttäkilpailuissa, eli se oli tällainen:

Aloitimme käyntien jälkeen ravipuomeilla, jotka oli koottu sille kolmen esteen linjalle. Palmilla oli suhteellisen hyvä päivä ja se ravasi lennokkain askelein puomien yli. Saimme Annelta runsaat kehut ja taisin olla kuin Naantalin aurinko. Hetken puomeja loikittuamme, saimme vihdoin aloittaa hyppäämisen ykkösesteeltä joka oli muunneltu ristikoksi.

Olin Palmin kanssa toisena odottelemassa vuoroa, Epun ja Chaon aloittaessa. Eppu meni tyylikkään rauhallisessa tahdissa pienen esteen ja laukkasi juuri sopivasti. Meidän vuoron tullessa nostin Palmikolla laukan ja sain sen kuolaimelle. Tamma käänsi korvia hiukan taaksepäin ja kuunteli, mitä minä käskin. Ohjatessani sitä linjalle, käskin varmuuden vuoksi tammaa reippaampaan laukkaan ja ensimmäinen hyppy sujui loistavasti!

- Hyvä, huomaa, että olette harjoitelleet! Anne kehaisi meitä kun hidastin mamman raviin. Taputin ratsuani kaulalle ja jäin seuraamaan muiden suorituksia. Muilla meni hyvin, mutta Hensu kielsi ensin ja sitten vielä tiputti ratsastajansa. Anne sai pyydystää neitiä hetken, ennen kuin se antoi kiinni ja sen selässä ollut tyttö kipusi takaisin selkään.

Toisen kierroksen koittaessa Anne nosti esteen jonnekkin 40cm-50cm alueelle. Vatsassani alkoi lennellä perhosia ja Palmikko kuopi maata innoissaan tai jonkin muun syyn vuoksi. Kannustin tamman laukkaan ja nousin hiukan jalustimille, jotta saisin ratsuuni liikettä. Ja tällä tavoin lähestyimme pientä estettä, mutta se tuntui isolta haasteelta. Palmikko höristi korviaan ja pinkaisi esteelle ja sen yli kauniilla loikalla. Kehuin sitä ääneen ja taputtelin kaulalle, kuin viimeistä päivää.

Kolmatta kierrosta emme ottaneet, vaan siirryimme esteelle numero kaksi. Vaihdoimme ennen sitä suuntaa oikeaan kierrokseen. Este oli nostettu jo valmiiksi hiukan päälle 50cm. Enää minua ei jännittänyt suuresti ja tammakin luotti minuun. Aloitimme reippaassa laukassa estettä kohti. Lähestyminen sujui hyvin, mutta Palmi kiersi esteen yllätyksenäni. Anne käski meidät heti uudelleen ja sain käyttää hiukan raippaa ennen kuin rouva Palmikko suostui hyppäämään esteen. Kehuin sitä reilusti ja hidastin käyntiin.

Jatkoimme toisella kierroksella jo 70cm ja me saimme Palmin kanssa aloittaa. Nousin jälleen hiukan jalustimille pitäen pohkeet lähellä tamman kylkiä. Palmi jatkoi reipasta laukkaa ja ylitimme esteen mahtiloikalla.

- Hyvä, Palmille ja pikkuneiti-Humulle riittää tämä korkeus, Anne sanoi ja nyökkäsin innoissani. Ravasimme hetken aikaa muiden ottaessa vielä kolmannenkin kierroksen jolloin este oli korotettu 80cm.

Seuraava este oli kolmoissarja joiden korkeudet olivat 50cm-65cm välillä. Aloitin Palmin kanssa rauhallisessa laukassa, mutta lisäsin hiukan tempoa linjalla. Annoin löysät ohjat linjan alussa ja pidin ne siinä loppuun asti. Palmi ponnisti keskittyneenä joka esteelle ja onnistui hyvin tehtävässään.

- Eiköhän meille riitä tämä, sanoin Annelle, joka päästi meidät ulos kentältä.

Olimme olleet kentällä kolme varttia, joten siirryimme maastoon. Ravasimme pienen pätkän tiellä, josta käännyimme oikealla olevalle polulle. Polku johti kartan mukaan isolle tielle ja jos sitä lähtisi vasemmalle ja kääntyisi toiselle pienelle polulle, niin pääsisi takaisin Seppeleeseen. Kävelimme polkua pitkin ja kun saavuimme tielle, nostin jälleen ravin. Ravasimme rauhallisesti tien reunaa pitkin kunnes olimme ravanneet niin kauan, että piti kääntyä vasemmalle jossa oli polku. Kävelimme pitkin ohjin koko loppumatkan. Perillä nostin jalustimet, löysäsin vyötä ja talutin tamman talliin. Tallissa riisuin hikiseltä, mutta kauniilta ratsultani varusteet pois. Sen tehtyäni hain sankon ja sienen, joilla pyyhkisin hikiä pois.

Pyyhin korvien takaa, poskelta ja satulan kohdalta, sekä taipeista. Lopuksi harjasin sen nopeasti ja putsasin kaviot. Ulkona alkoi ripsimään vettä, joten soitin äidilleni, joka onneksi pääsi hakemaan minut.

26.6. Torstai - Koulua oikein olan takaa

Pyyhkäisin hikeä otsaltani, keräsin voimani ja kiskaisin talikon maasta. Se tuntui painavan ainakin tonnin, kun yritin raahata sitä kottikärryyn. Käytävällä seisoskeleva tamma vilkaisi minuun ilmeellä joka viesti selvästi `emmä mitää tehny` elettä. Näytin sille oikein hyvin mielin nostettua keskaria, mutta eihän tamma siitä välittänyt. Jatkoin siivoamistani nakattuani punaisen hupparini topin päältä pois. Hiki valui noroina selkääni pitkin, kun sain viimein karsinan puhtaammaksi, mutta urakka ei siihen loppunut. Minun piti palata vielä takaisin karsinalle ja vaihtaa puhtaat aluset sinne. Saatuani puolen tunnin vieneen homman loppuun, saatoin irrottaa Palmin ketjuista ja laskea karsinaansa. Ja tietenkin, kun olin juuri siivonnut sen, piti heti kusaista `tää on mun aluetta` merkki.

Huokaisten astuin harja ojossa karsinaan, jotta voisin siistiä hiekkaisen pikkutamman. Putsaamiseenkin kului aikaa, sillä ulkona oli lämmin ja hyvin, hyvin mutainen keli. Ja arvatenkin pieni hienohelma oli mennyt sinne piehtaroimaan. Kun tamma loisti puhtautta, niin itse olin niin pölyinen, että paitani näytti lähemmin katsottuna enemmän harmaalta, kuin mustalta. Lopuksi pyyhkäisin vielä Palmin sieraimet ja silmänympärykset puhtaiksi, ennen kuin kipaisin varustehuoneeseen. Hihkaisin innosta, sillä tamman varusteet kiilsivät vielä. Palasin karsinalle ja varustin tamman pikavauhtia, sillä muuten en kerkeäisi ratsastaa ennen aloittelijoiden ratsastustuntia.

Pian olin kipuamassa suhteellisen suuren ja "rotevankin" tamman selkään. Se ei jostain syystä ottanut onnistuakseen, joten minun oli pakko pyytä hra Jaakko nostamaan minut selkään. Tuskastuneen huokaisun jälkeen hän vihdoin suostui ja pääsin kunnialla selkään. Ohjasin mamman kentälle ja aloitimme rivakasti harjoituksen. Palmikolla oli onnekseni energiaa ja suoriuduimme alkukäynneistä kunnialla. Aloitin kokoilemaan ohjia ja taivuttelemaan tammaa. Korvat hiukan kääntyneinä niskaan päin, hyvin keskittyneen ilmeen kanssa, tamma suoritti antamiani tehtäviä upeasti. Toiselle pitkälle sivulle tein avotaivutusta käynnissä, kun taas toiselle otin harjoitusravia ja loivaa kiemuraa. Olin oppinut leirillä Humun ravin istumisesta paljon ja varmaan siksi osasin istua paremmin Palmillakin. Myötäsin liikkeitä ja nojasin hiukan taakse. Tamma alkoi myötäämään ohjille ja pian se kulkikin kaula kaarella ja ohjasin sen peräänantoon. Hienolla liikkeellä menimme pitkän sivun, mutta jouduimme pian hidastamaan käyntiin, sillä avotaivutus alkoi.

Tamma kuulosteli apujani uteliaasti ja minusta tuntui, että vihdoin aloin oppia ratsastamaan Palmilla. Vaihdoin suuntaa etuosan käännöksellä, jota jouduimme toistamaan muutaman kerran, kunnes se alkoi sujumaan. Kohta siirryin kevyeeseen raviin, jota jatkoimme ympäri kenttää. Kevennellessä otin hiukan eteen-alas liikettä, kunnes istuin alas ja nostatin tammalla laukan. Työstin laukassa ympyröitä, jotka pienenivät koko ajan. Välillä käskin tammaa mennä lisätynpää laukkaa, kun taas välillä kokosin sitä. Vaihdoin lävistäjällä suuntaa ja tein muutamia harjoituksia toiseen suuntaan.

Hidastin raviin ja kevensin rauhoittavasti, kun aloittelijoita alkoi virrata kentälle.

- Oonko tiellä jos jäähyttelen Palmin täällä kentällä? kysäisin hetken päästä Annelta.

- Et oo, kuhan väistät pienempiä ja meet vastakkaiseen suuntaan, hän vastasi ja auttoi parhaillaan Epulle ratsastajaa selkään. Vastasin hiljaisesti `okei` ja jatkoin ravia molempiin suuntiin muutamia kierroksia. Sitten otin käyntiin ja pysäytin mamman. Vaihdoin takaosankäännöksellä suuntaa ja kävelytin tammaa hetken koottuna, kun taas pienet tytöt opettelivat kevennystä. Vihdoin laskin ohjat pitkiksi ja annoin mamman huoahtaa, ennen kuin veisin sen talliin.

- Fiia, avaisitko meille portin, sanoin punahiuksiselle tytölle kentän reunalla. Kun aloittelijat päästivät meidät pois, puikahdimme nopeaan ulos. Fiia sulki perässämme portin ja talutin Palmin talliin. Vein sen karsinaansa, johon oli tuotu päiväruoat, mutta riisuin sen silti huolellisesti. Vietyäni varusteet omille paikoilleen, aloitin harjaamisen. Tamman mussuttaessa ruokiaan, touhusin sen ympärillä hetken aikaa hyvinkin ahkerasti.

Hoidettuani tamman pakkasin tavarani ja pakenin kotia kohti.

25.6. Keskiviikko - Vapaata ja Ukkosta

- Palmi! hihkuin laitumen portilla, mutta tammaa ei näkynyt eikä kuulunut. Suurin osa muista tammoista oli jo päässyt pois sateesta, joten nappasin kaksi ensimmäistä mukaani. Onnekaat olivat Humu ja Blade, joiden kanssa kiiruhdin sisälle. Siellä Kukka ja Fiia ottivat toinen toisen ja veivät karsinoihinsa joten saatoin lähteä takaisin ulos. Tällä kertaa Pella ja Hensu olivat odottamassa, mutta läksin äkkiä pusikkoon. Siellä oli kuten ajattelinkin, Palmi suojassa sateelta, mutta jouduin kiskomaan sen mukaani. Matkalla mukaani tarttui loputkin, eli Pella ja Hensu. Kiskoin siis kolmea naama mutrulla olevaa tammaa perässäni sisälle. Tunsin olevani vihattu tammojen keskuudessa, mutta repimisen oli pakko tapahtua, jotta pollet eivät olisi likomärkiä. Vasta kun ukkonen jyrähti ja salamat täyttivät taivaan, tuli laiskoihin rouviin liikettä ja sisälle siis juostiin kilpaa. Anne katseli ikkunasta hätääntyneenä minua, mutta selvisin pinteestä hyvin. Luovutin kaksi muuta hoitajillensa, mutta itse vein Palmikkoni karsinaansa. Olin jo ottamassa harjoja esiin, kun silmiini osui kaksi tyhjää karsinaa - Bert ja Leevi. Löin itseäni otsaan ja kiiruhdin oritarhalle. Kaksi hyvin uitetun näköistä ponia kyyhöttivät lähekkäin ulkona, korvat luimussa ja silmät kiinni.

Vihellettyäni muutaman kerran, orit ravasivat innoissaan luokseni. Laitoin molemmille narun turvan ympärille ja yhtä matkaa tallustimme tietä pitkin tallille. Joka jyrähdyksen tai salaman kohdalla kumpikin poneista kimposi ihme loikilla eteenpäin. Onneksi sentään oli lämmin ilma, jotta oripojat eivät vilustuisi hetkessä. Vihdoin kun kaikki hevoset olivat karsinoissaan, saatoin kivuta yläkertaan muiden seuraksi. Sain kuuman mukin kaakaota ja jotain voileipää käteeni. Seuraavaksi minut passitettiin viltin alle sohvalle ja minun ei auttanut muu kuin totella. Vasta silloin huomasin kuinka nälkä minulla oli ja ahminkin leivän supervauhtia sisääni. Kaakaon hörpin hiukan hallitummin, etten olisi polttanut kieltäni. Viimeisten jyrähdysten ollessaan lopuillaan, kampesimme kaikki alas hoitamaan hevosiamme, joiden päälle oli tunkaistu loimia. Rupesimme kukin omaamme pollea riisumaan ja harjailemaan. Palmikko oli ilmeisesti vain seissyt, sillä se oli aivan likomärkä. Hikiviilan avulla sain sen suhteellisen kuivaksi, jonka jälkeen harjasin sitä kauan. Seuraavana läksin piehtaroineen Leevin luo, joka oli jo kuiva kuin mikäkin. Nypin siltä purut pois, vaikkei ori sitä itse olisi halunnutkaan.

Pian löysin itseni kuuraamasta kahden hevosen varusteita. Ensin kyytiä saivat Palmikon ja sen jälkeen myös Leevin varusteet. Joka ikinen suoja oli kiiltävä, kun viimein maltoin lopettaa urakkani. Olin jo aikaisemmin päivällä siivonnut karsinat, joten saatoin lähteä kotiin auringon porottaessa täysillä.

22.6. Sunnuntai - Hyppyjä

Ähkäisin kiristäessäni satulavyötä. Tamman korvat siirtyivät niskaa vasten ja se päästi pienen, mutta äkäisen inahduksen. Vihdoin saatuani vyön kiinni, nappasin ulkopuolelta suhteellisen pitkän raipan ja kypäräni, sekä tietenkin turvaliivin. Kiskaisin kypärän päähäni ja asettelin liivin mustan toppini päälle. Avasin vielä oven ja talutin tammani keskelle kenttää. Katsahdin vyön uudestaan ja ponnistin selkään. Ympärilläni oli toisella pitkällä sivulla kaksi kolmen puomin sarjaa ja toisella innari, joka oli kylläkin vielä ravipuomeilla. Lyhensin kahdella reiällä jalustimia ja painalsin pohkeillani tamman liikkeelle. Asettelin raipan käteeni paremmin ja ohjasin Palmin oikeaan kierrokseen.

Kokosin ohjat hitaasti ottaen tuntumaa tamman suuhun. Palmi kaarsi kaulaansa ja tunsin sen tottelevan pieniäkin apujani. Hetken taivuteltuani tammaa käskin sen raviin ja ohjasin puomeille. Olin varuillani tammasta, joka taivutti korviaan kohti niskaa. Napautin pohkeillani ja ohjasin tamman keskelle puomeja. Ensimmäisillä puomeilla se hidasteli, joten läimäytin sitä kevyesti raipalla ja painoin pohkeilla. Palmikko oli hiukan yllättynyt, mutta kohensi raviaan ja loppupuomit sujuivat upeasti. Käänsin tamman innaripuomeille, joilla se jatkoi samaa rataa.

Pian olimme jo kohottaneet Oonan ja Maikun avustuksella puomilinjan ristikoiksi ja innareista joka toisen pieneksi pystyksi ja joka toisen puomiksin. Annoin tammalleni laukka-avut ja ohjasin sen linjalle. Tunsin kuinka tamma jännittyi ja kiirehti askeleissaan. Ponnistus tuli juuri sopivaan kohtaan ja nousin jalustimille myödäten käsilläni. Palmikko oli suhteellisen tyytyväinen, eikä luiminut, joten saatoin pidättää hiukan. Toinenkin pieni ristikko sujui loistavasti ja hidastin raviin. Käänsin ravissa sisälle innariin, kiihdyttäen askelta. Tamma ponnisti ensimmäiselle hiukan kaukaa ja kolautti sen alas. Muilla se varoi hiukan paremmin jalkojaan ja selvisimme yli ilman muuta häslinkiä.

Kehujen jälkeen korotimme puomilinjan 60cm ja innarin 50cm. Ohjasin sen uudestaan linjalle, mutta totesin sen olevan harkitsematon teko. Tamma kielsi ensimmäiselle joten ohjasin sen heti perään uudelleen ja ennen estettä näpäytin sitä raipalla takapuolelle, jonka seurauksena tamma ponnisti hiukan kaukaa, mutta pääsimme puhtaasti yli. Jatkoimme toiselle pystylle reippaassa laukassa ja sain sen heti menemään yli. Jatkoin samaa laukkaa taputusten saattelemana innarille. Menimme reippaasti yli ja sain taputuksia osakseni.

Hidastin tamman raviin ja sen jälkeen käyntiin. Viimeiseksi minun oli pakko ojentaa tamma Oonalle, sillä sain soiton siskoltani että koirani oli karannut, joten kipaisin kiireenvilkkaa kotiin.

1.6. Lauantai – Maastoilua

Vihelsin kovaa ja laitumella makoillut tamma nousi seisomaan. Seuraavana se olikin saapunut eteeni.

- Huomenta tyttö! kuiskasin sen korvaan ja nappasin kiinni. Lauhkeasti suuri ruunikko tallusteli perässäni talliin. Vilkaistessani kelloon, huomasin, että se oli vasta yhdeksän. Ketään ei näkynyt, sillä aamu-ruokailu oli jo tehty. Talutin Palmikon omaan karsinaansa ja päästin sen vapaaksi. Pienen vilkaisun ruoka-kuppiin suoritettuaan, tamma astui takaisin ovelle. Kaivelin taskujani ja löysin punaisen omenan.

- Haluatko? kysäisin Palmilta joka katseli kiinnostuneena omenaa.

- Tietenkin! näytti se sanovan, joten ojensin käteni.

Turpa hamusi omenaa, samalla kutittaen kättäni. Kikatin pienesti sen vuoksi, mutta tukahdutin naurunpuuskan. Tamma katsoi kysyvästi minua, lisää? Näytin käsieni olevan tyhjät, joten tamma painui kauemmas. Kävelin kuitenkin sen perässä harjat mukanani. Pyörittelin aluksi jälleen dandylla pois suurimmat tahrat ja pölyt. Tamma oli kierinyt liassa, sillä sain harjata kunnolla pölärilläkin. Seuraavaksi astuinkin etupuoleen, jossa putsasin pään. Otin käteeni uudestaan dandyn ja toiseen kaviokoukun. Harjasin ensin jokaisen jalan, sitten putsasin kaviot.

Pian olinkin saanut tamman valmiiksi sekä varustettua ja olimme kävelemässä kohti ovea. Vastaan tuleva Ros oli saada sydänkohtauksen nähdessään meidät. Tervehdimme toisiamme nopeasti ja Ros taisi hävitä Topinsa luokse. Me kumminkin jatkoimme ulos asti, jossa pysäytin Palmikon. Nostin satulan siipeä ylös päin ja kiristin satulavyötä reiän, sitten toisen ja vielä kolmannenkin. Seuraavana laskin jalustimet alas ja naama punaisena punnersin selkään. Kyyristyin vielä kiristämään vyötä pari reikää. Tamma potkaisi takajalallaan ärsyyntyneenä, joten rauhoittelin sitä vähän. Pidensin jalustimia parin reiän verran ja kokosin ohjat. Painoin pohkeellani Palmikon liikkeelle ja ohjasin sen metsää kohti.

Pujottelimme puiden välistä, yrittäen löytää takaisin tielle. Saakutin peura oli pompannut eteemme ja tämä hermoheikko oli rysäyttänyt pois tieltä, suoraan pusikkoon. Käänsin tamman takaisin päin kohti tietä. Vihdoin kuulin kavioiden kopsetta ja hoputin tamman raviin. Pääsimmekin vihdoin tielle ja näin Rosin Blondia taluttelemassa. Pienen pieni varsa loikkelehti heidän perässään suurin askelin. Naurahdin orin pelästyneelle ilmeelleen sen huomatessa meidät Palmin kanssa. Blondi hirnui hermostuneena ja Rosilla oli täysi työ pitää tamma ruodussa. Ohjasin ratsuni kolmikon ohi ja kannustin sen uudestaan raviin. Kevensin sen askeleiden tahtiin vasemman etujalan mukaan. Hetken ravattua ohjasin sen polulle, joka veisi pellolle.

Pitkien heinien kietoessa meidät syleilyynsä, nostatin tammalla laukan. Se loikki innoissaan pellon ympäri, eikä tahtonut lopettaa ollenkaan. Jouduin kumminkin pian hidastamaan sen raviin ja ravin kautta käyntiin, sillä pelto loppui ja lähdimme kohti tallia. Matkalla saimme sen saman peuran vastaamme, tällä kertaa vasan kanssa ja Palmikko nelisti pois kiihtyneen peuran edestä. Yritin roikkua selässä, mutta luisuin kaulalle asti. Viimein saadessani sen pysähtymään, olimme jo tallilla. Hidastin sen kävelyyn ja ohjasin kentälle hetkeksi. Kävelimme molempiin suuntin muutaman kierrosta, jonka jälkeen palasimme ulos. Hyppäsin alas selästä ja hölläsin hieman vyötä. Nostin vielä jalustimet ylös asti, kunnes kävelimme rinnakkain talliin.

Tamma ei onnekseni ollut hionnut, joten saatoin jättää sen karsinaansa. Löin itseäni otsaan, sillä en ollut siivonnut karsinaa. Riensin hakemaan talikon sekä kottikärryt ja palasin takaisin karsinalle. Avasin oven ja astuin sisään. Poimin likaiset kohdat karsinasta ja napsin muutamat lantapallerot pois. Tamma seisoi paikallaan, ilman että välitti ollenkaan hommastani. Onnekseni karsina ei ollut likainen, joten siinä ei mennyt kauaa ja pääsin lähtemään kotiin kellon näyttäessä yhtätoista.

29.5. Torstai - Uusi tuttavuus

Tallustelin polkuja pitkin hieman uutta reittiä, kuin yleensä menin. Hyppelehdin kantojen yli ja muksahdinkin tuuriini kuuluvasti kumoon.

- Au helekkari! rääkäisin ja nousin putsaamaan vaatteeni. Jatkoin hiukan varovaisemmin matkaa. Tallin pihalle saavututtuani näin Adan heiluttelevan kätösiään minulle.

- Moi! hihkaisin ja avasin suutani, kunnes tyttö keskeytti minut. - Orit karkas taas! hän kirkaisi.

- Hemmetin Leevi luupää! karjaisin puolestani nähdessäni orin ravaavan ohi. Kuin salamaniskusta se seisahtui ja katsahti hämmentyneenä minuun. Kävelin ripeästi sen luokse ja nappasin kiinni.

- Ha haa! kuulin Oonankin huokaavan saadessaan orinsa kiikkiin. Yhdessä veimme ne sisälle, vaikka selvästi ne eivät halunneet. Sen jälkeen pääsisin tutkailemaan uutta tuttavuutta, Palmia nimittäin. Kipaisin siis takaisin ulos, mutta tällä kertaa tamma-tarhalle. Muutama laiduntava tamma nosti päänsä ja ravasivat portille. Niiden joukossa oli onnekseni myös Palmikko. Kipaisin aidan alta ja tarrasin kiinni ruunikon päitsiin. Kiinnitin niihin aidalla riippuneen narun ja huidoin sillä luimistelevat rouvat muualle. Sain kuin sainkin tamman ulos ilman, että muut olisivat tulleet. Lähdimme vieretysten tallailemaan tietä pitkin talliin. Palmi katseli rehevää ruohoa ja huokaili pienesti.

- Kuules mamma, lupaan että saat maistella sitä, sanoin sille saadessani neronleimauksen. Kipaisimme talliin ja riisuin sen päitset pois ja nakkasin ne omalle paikalleen.

Harjat ojossa astuin takaisin karsinaan ja aloitin tumman karvan puunaamisen. Ensin putsasin sitä huolellisesti dandylla jonka jälkeen vaihdoin pöläriin. Sipaisin viimeisetkin pölyn hiukkaset pois tamman karvalta. Viimein sen näyttäessä kiitettävältä nappasin käteeni pienen pääharjan ja pyyhkäisin sen siron pään puhtaaksi. Nostatin vielä tamman kaviot ylös, mutta niissä ei näkynyt mitään likaa tai muuta epäillyttävää. Taputin tammaa kaulalle ja kipaisin hakemaan suitsia, mutta jätin satulan pois.

Pian tamma saikin ihmetellä missä oli satula. Ainakin sen ällistyneestä ilmeestä saattoi päätellä jotain. Ohi kulkeva pipsa joutui lapsenlikaksi sillä minun täytyi mennä hakemaan kypäräni kaapista. Hän piteli korviaan sivuilla pitelevää tammaa vielä silloinkin, kun palasin takaisin. Kiitin tyttöä ja nappasin tamman ohjat käteeni. Avasin oven ihan auki ja talutin Palmin ulos. Vastaan tulevalla Annella oli lähes samanlainen ilme kuin Palmilla, huomatessaan että olin jättänyt satulan pois. Ennen kuin hän kerkesi avata suutaan, olin jo selittänyt meneväni kentälle ja sitten syöttelemään ruoholle. Nainen kehotti jättämään kuolaimet pois syöttelyn ajaksi. Ulkona näin Jaakon joka joutuikin hissikseni, eli siis punttaamaan minut selkään. Hänellä olikin kärsivä ilme ainaisen hissimiehen roolistaan.

Kiitin miestä ja painaisin pohkeita tammalle. Ohjasin sen tyhjälle kentälle oikeaan kierrokseen. Jonkun aikaa tallusteltuamme kokosin ohjat ja tein hiukan testailuja. Otin hiukan peruutuksia ja pysähdyksiä ja tamma tekikin ne sujuvasti. Vaihdettuani suuntaa ja tehtyäni voltit, kannustin sen raviin. Palmikolla ei ollut mikään reipas päivä, joten minun oli pakko pyytää Rosia antamaan kouluraippa. Ihmeesti sainkin tamman liikkumaan hienoa ravia, josta olikin hieno tehdä voltit ja kaikki. Käskin sen menemään lisättyä, sekä koottua ravia.

Pian löysin itseni hiekasta yskiskelemästä. Ja niin, miten se kävi? No, kun olin nostamassa laukkaa, sainkin vastaani pukin jonka seurauksena päädyin maahan. Palmi jäi seisoskelemaan viereeni ja kiipesin kuin apina konsanaan selkään. Nyt ajoin sen raviin ja nostin siitä laukan. Tamma ei uskaltanut temppuilla enää, sillä se taisi tuntea sen takapuolessaan...

Vaihdoin lävistäjällä suuntaa ja tein laukanvaihdon. Tamma suoritti sen sujuvasti, onhan se hyvä koulussa. Laukkasimme vielä hiukan vastalaukkaa, sillä pitihän minun uutta ponia testata. Pian siirsin ruunikon raviin, mutta takapuoleni sai kärsiä siitä pahasti, joten siirsin käyntiin. En kävellyt kuin hetken, kunnes liu`uin alas selästä. Näpräsin tamman kuolaimia irti ja loppujen lopuksi sainkin ne käteeni. Kuolainten kuljettajaksi joutui tällä kertaa Fiia, joka otti työn ilolla vastaan, sillä taisi olla hiukan tylsää.

Pian löysin itseni jälleen kiikkumasta tamman paljaalla selällä. Nyt ohjasin sitä hetken aikaa kentän reunaa, kunne liu´utin ohjat pitkäksi. Tamma kiskaisi päänsä alas ja aloitti jyystämisen. Istuin rentona antaen sen päättää minne mennä. Se kuljeskelikin hetken aikaa kentän reunaa, kunnes otti pienen ravipyrähdyksen suoraan metsään. Tarrasin kuin hengen hädässä tamman harjaan ja pysyinkin mukana. Huokasin helpotuksesta, kun tamma viimein seisahtui jatkamaan ruokailua.

Ohjatessani Palmia takaisin tallille, oli alkamaisillaan tunti, jonne tamma ei onneksi lähtenyt. Näin monien menevän kentälle pienten lasten luo. Yksi kentällä seisseistä tytöistä osotti meitä ja supatti jotain kaverilleen. Palmi steppaili ärsyyntyneenä, sillä Rensu ja Oona karauttivat pian ohitsemme. Matkaa näytti hallitsevan enemmän ratsu kuin ratsastaja. Laskeuduin alas tamman selästä ja talutin sen talliin, jossa vein sen suoraan pesupaikalle, huomatessani sen olevan vielä hikinen. Päitsien kuljettaja taisi olla Elli, joka saapui talliin. Riisuin siltä kuolaimettomat suitset pois ja vaihdoin päitset päähän. Kiinnitin sen kiinni ketjuihin ja löntystelin hakemaan kuolaimia.

Pian olinkin letkuttamassa nuokkuvaa tammaa lähes joka kohdasta. Silmin nähden se nautti huomiosta, jota sai kaikkien pikku tyttöjen säntäillessä sen ympärillä. Muutama auttoi Palmin kuivaamisessa, joten itse saatoin levitellä linimentin nesteiden kohdalle. Kun saimme urakan valmiiksi, menin vielä hakemaan fleece-loimea sen selkään, jotta en seuraavana päivänä näkisi jäätynyttä tammaa. Irrotin sen ketjuista ja talutin hidastelevan tamman karsinaansa. Avasin sen päitset ja päästin Palmin ahmimaan ilta-ruokiaan. Hetken aikaa katselin sen rouskuttamista, kunnes astelin vielä oman orini karsinalle. Kippasin sen lisä-ruoat omaan kuppiinsa ja lähdin kotiin.

24.5.2008

Palmikko meni koulutunnilla sujuvasti, sen ratsastaja oli selvästi tyytyväinen. Tamma meni, eikä vain mennyt, vaan meni kauniisti. Anne käski kaikkien vuorotellen menemään koulurata, muut saivat kulkea uran sisäpuolella, lähes keskellä, tai pysähtyä, mutta keskelle. Kun Palmikko ratsastajallaan meni kouluradan, Palmikon liikkeet olivat sulavat ja lisätty ravikin meni lähes täydellisesti. "Palmikko on täydellinen kouluratsastuksessa, sen ratsastaja vain tekee hippasen väärin", kuului ääni takaa. Säpsähdin ja käännyin. Siinä oli Ada.

"Ai joo.. no niin, tai enhän itse edes osaa noin paljoa kouluratsastuksesta", mutisin.

"Kannattaisi mennä koulutunneille, siellä oppii", Ada sanoi ja virnisti.

"Tiedän, että tiedät". Virnistin takaisin ja hain kottikärryt ja talikon.

"En ehdi tänään tekemään paljoa. Muutenkin Palmikko jatkaa vielä", kerroin Adalle joka oli oudosti tarjoutunut auttamaan minua karsinan otossa.

"No niin, saat sentään nähdä sen. Minä kun en ihan aina ehdi", Ada sanoi.

"Ada, miten voit sanoa noin, hoidat Siiriä mahtavasti!" sanoin Adalle. Tyttö kohautti olkiaan ja jatkoi kanssani karsinan ottoa.

Hylkäsimme talikot ja kotsut vihdoin, ja menimme katsomaan tunteja. Palmikko oli jo siirtynyt seuraavalle koulutunnille. Ja vau, mitkä liikkeet! Annekin näytti olevan tyytyväinen kaikkien ratsukkojen taitoihin. "Sieltä sitten tehdään täyskaarto ja.. Palmikko sieltä POIS, se ei saa syödä heiniä!", Anne kailotti mikkiin. Katselin ex-hoitsuni syömistä, kunnes sen ratsastaja sai Palmikon syömästä ruohoa kentän laidalta. Ada virnisti ja sanoi:

"Shettikset..". Hymyilin ja menin hakemaan sangon ja sienen.

Putsailin Palmikon ruokakuppeja. Kohta pitäisi hoitaa Blondi pieni, tai, aika suuri. Palmikolle ei taaskaan voinut tehdä mitään. Se vain.. oli ja meni koulukiemuroita tunneilla. Onneksi tallilta löytyy silti muutakin tekemistä.

"Kismet, tule tänne, sun on pakko nähdä tämä!", kuului käytävältä, ja se oli Oona. Menin Oonan perässä. Kohta tyttö pysähtyi aivan Rensunsa eteen.

"Kaikki ei ole OK".

Katsoin Rensua. Se näytti rauhalliselta, mutta mitään muuta en huomannut. Oona vihelsi vähän, lausui Rensun nimen, mutta ori vain piti päätään alhaalla. Pian muitakin kerääntyi Rensun ympärille.

"Soittakaa joku eläinlääkärille", Oona käski, kun tuntilaiset veivät hepojaan karsinoihin. Ada soitti. En voinut sanoa mitään, ja ajattelin, ettei minua tarvittaisi enää Rensun luona. Palmikon ratsastaja pyysikin minua hoitamaan Palmikon.

"Okei, jos sä niin tahdot", mutisin ratsastajalle ja virnistin. Tuskinpa hän kuuli.

Harjailin Palmikkoa hiljalleen ja lellin sitä. En voinut mennä sillä ratsastamaan koska se oli jo saanut liikuntaa tarpeeksi, taluttelua ei, koska edelleen Palmikko oli hikisenä ollut tunnilla ja vääntänyt kiemuroita. Palmikko sulki silmänsä kun rapsuttelin sitä korvan takaa ja annoin porkkanan palan. Otin Palmin kaviotkin ja annoin sille pusun.

"Jos sä pääset sinne leirille, niin mä haluan silti lelliä sua..", kerroin Palmikolle. Kävin hakemassa pienten rapsutuksien jälkeen kamppeeni ja lähdin. Eläinlääkärin auto kaarsi pihaan.

- Kismet ja Palmikko

20. toukokuuta 2008 Tuntipäivä

Saavuin tallille. Olin eksynyt kaikkiin lähimmäisiin talleihin ja katsellut hevosia. Kaksi uutta hoitsuakin, plääh, Seppele on sitten taas tällainen, miten yleensäkin menee, ekaksi ihanaa hoitaa jotakuta, sitten se muuttuu arjeksi. Mutta, silti, Seppele on paras!! Ja hevoset tietty.. Jätin pyöräni telineeseen ja menin katsomaan ekaksi laitsat. Palmikko ei ollut sielläkään, joten menin heti etsimään tammaa sisältä. Karsina karsinalta, mutta Palmikko ei ollut omassa karsinassaan.

"No voi hel-..luntai, miksen minä heti tajunnut?" kysyin itseltäni ja läimäsin kädellä otsaan. Menin katsomaan tuntilistaa. "Jaah, Palmikko on nyt koulutunnilla.. sitten - mitääh, estetunnila?!" ihmettelin. Toivotaan, etteivät esteet ole korkeita, ajattelin ja menin hakemaan kottikärryt ja talikon.

Olin putsannut karsinaa jo aika kauan, mutta ei se siitä puhtaammaksi tullut. Olisi vielä paljon tekemistä, eikä vain Seppeleessä, niin sattui olemaan vähän kiire, mutta silti vain laiskottelin sen talikon kanssa. Oona, Dreamer ja Maikku tulivat pölpöttäen luokseni.

"Hehee, Kismet, olisitpa nähnyt miten Palmikko meni piruetin.. Vähän oli hakusessa alussa, mutta sitten - Wau!" Oona selosti ja hymyilin.

"Se menee vielä estetunnille", kerroin, ja tytöt hiljenivät.

"Estetunnille?" Maikku sopersi, "esteille? Mutta kun sehän - ..".

"Se kammoaa esteitä", minä ja Dreamer täydensimme Maikun lauseen yhtäaikaa. "No mutta, vaihtua, koulutunti loppuu pian. Heti sen jälkeen on estetunti, ja sun on pakko nähdä se!", Oona hoputti, "Palmikon karsina ei puhtautta kiillä", hän jatkoi ja hymyilin.

"Tämän kerran", huokaisin ja aloitin lannat siivoamisen.

Olihan tyttöjen helppo puhua, mutta karsinan siivous painoi jo päälle. Muutenkin oli ollut futispäivä koulussa, pelattu koko päivä, niin olin sitten reippaalla tuulella. Vihdoin kottikärryt täyttyivät ja karsina oli puhdas. Kuulin, kuinka hevosia tuotiin koulutunnilta takaisin. Kävelin pikavauhtia lantalaan, kaadoin kottikärryjen lannat sinne ja vein kotsut talikoineen pois. Oona ja Dreamer olivat juuri menossa kentän katsomoon, kun liityin heidän joukkoon ja kysyin: "Missä Maikku on?".

"Jäi auttamaan sen ratsastajaa, siis Piccolon", Oona vastasi.

Menimme aivan kentän aidan viereen. Tunnilla oli myös Carkki Leevineen ja Wear meni Sentillä.

Kuin lukien ajatukseni Dreamer sanoi: "Tästä tulee vielä kunnon tempputunti". Nyökkäsin ja menin Annen luo. Anne ei katsonut minuun, mutta vasta kun rykäisin vähän, hän siirsi katseensa minuun ja hymyili.

"Taidat ihmetellä, miksi Palmikko on estetunnilla", Anne kysyi ja nyökkäsin, "no siksi, koska kuulin Oonan kertovan Palmikon estetaidoista kanssasi maastossa", Anne jatkoi.

"Ai, mutta sehän kieltäytyi sen yhden", kerroin.

"Niin, mutta me hypitään yksittäisiä. Ja muutenkin, esteet ovat jotain 30 cm - 40 cm välimaastossa, kyllä Palmikko voi ne päästä", Anne sanoi.

"Mutta mitä jos ei, täytyykö hevonen vaihtaa", kysyin Annelta.

"Mitä luultavammin", hän vastasi aika rennosti ja käänsi katseensa taas ratsukoihin.

"Ottakaapa ohjat ihan kunnolla käteen, niin päästään aloittelemaan", Anne kailotti ja menin Dreamerin ja Oonan viereen.

Palmikko oli kieltäytynyt yhteensä kuusi kertaa sen saman esteen, kun Anne kysyi sen ratsastajalta: "Hei, haluatko vaihtaa hevosen?".

Kuului hento "okei", ja Anne marssitti Oonan laittamaan Eppu kuntoon. "Kismet, jäähdyttele vaikka maastossa Palmikko", Anne käski, "voit mennä ilman satulaakin".

Pyysin Dreamerin kuskaamaan Palmikon satulan pois.

"Muuten, menetkö yksin sen kanssa?", Dreamer kysyi.

"No joo, varmaan", vastasin. Mutta juuri kun Dreamer katosi näköetäisyydeltä, Ros tuli Blondia taluttaen luokseni.

"Oletko menossa maastoon?", hän kysyi.

"Jeps. Tuletko ihan taluttaen Blondin kanssa?", kysäisin.

"No joo, jos mennään käyntiä", Ros vastasi. Annoin avut käyntiin. Blondi ja Ros tulivat lupaavasti perässä.

"Mennään tosta esteetöntä reittiä, voit vaikka samalla kertoa sen Rensu, Oona, Blondi, sinä -jutun", Ros sanoi.

"Ai minkä? Ai joo sen, okei..".

Tulimme takaisin Seppeleelle. Hevosia vietiin ulos ja kentällä tinttaroi taas jotain koulutuntilaisia ratsuineen.

"Mmh, ainakin jäähdyteltiin tarpeeksi", Ros sanoi ja virnisti, "eikä Palmikko edes pukitellut!".

"Hehhee, tuskinpa se edes ois pukitellut maastossa ja vielä käynnissä", totesin ja laskeuduin Palmikon paljaalta selältä.

"Laitetaanko nämä samaan aitaukseen?", kysyin.

"Ookke, mut Palmikko pitäis pestä", Ros sanoi ja osoitti hoitsuni hikistä karvapeitettä. Virnistin takaisin ja vein Palmikon pesarille. Otin suitset pois ja huuhtelin kuolaimet. Vein ne paikoilleen ja aloitin Palmikon huuhtelun.

Palmikko ja Blondi laidunsivat nyt samassa laitumessa, molemmat näköjään olivat todenneet, etteivät he ole vaaraksi ja sama ihminen hoitaa kumpaakin. Blondi tosin välillä halusi näykkiä ja oli huomattavasti reippaampi kuin Palmikko, mutta Palmikkohan oli jo aika vanha.

"Autanko sua karsinan otossa?" kysyin Rosilta.

"Oorrait.. haluutko oikeesti?" Ros kysyi.

"No en, mutta en halua kotiinkaan vielä mennä", totesin ja lähdimme putsailemaan Blondin karsinaa.

28.4.2008 Maastoestetunti

Nyt kun kerran oli vappu, eikä siis koulua, minun oli aivan pakko päästä Seppeleelle taas Palmikkoa rapsuttelemaan! Vaihdoin verkalleen tallivaatteet päälle ja pakkasin reppuuni juotavaa. Lähdin Seppeleelle pyörällä raippa ja ratsastuskypärä mukana.

Seppeleen piha oli jo hyvässä kunnossa. Vihreä ruoho paistoi sieltä täältä ja hevoset söivät sitä tyytyväisinä. Ulkona oli paljon hevosia, Eppu, Humu ja Taiga (tietty enemmänkin), mutta Palmikko ei ollut ulkona, eli varmaan teljetty sisälle.. Jätin pyöräni tallin seunustalle ja lähdin Seppeleen tallirakennusta kohti. Moni oli harjailemassa hoitsujaan tai muita ratsastettaviaan käytävällä. Ainakin Pipsa oli harjailemassa Bertiä ja Kukka Humua. Taisinkin nähdä Oonan ja Rensun kentällä harjoittelemassa ennen tuntia, joten ei ihme, ettei Oona ollut sitä Rensuaan harjailemassa. Olin unohtanut kokonaan teoriatunnin ennen maastoilua. Otin muista mallia ja kävin hakemassa harjat. Menin Palmikon karsinalle, avasin oven ja aloitin harjaamisen. Palmikko oli likainen, mutta ei se minua haitannut, oli vielä puoli tuntia ennen teoriatunnin alkamista..

Palmikko oli nyt suunnilleen kiiltävä ja sen kaviot olivat puhtaat. Muut olivat jo odottelemassa yläkerrassa alkavaa teoriatuntia oleskeluhuoneessa. Jätin Palmikon karsinaansa ja hain satulan ja suitset valmiiksi karsinan eteen odottelemaan. Kohta lähdin itsekin ylöspäin, teoriatunti alkoi juuri. Oona sepitti jotain jostain, mutten kuunnellut kuin toisella korvalla. Kukka taisi huomata sen, katsoi minua kysyvästi mutta katsoin ehkä vähän myrkyllisellä katseella takaisin.

"..ja muistakaa, kun hevostenne kanssa.. - Kismet! Minne sinä luulet meneväsi?" Oona kysyi kun talsin ovelle päin. "Sori, mut mulla on huono olo, mä tuun sitten ihan kohta.. Käyn vessassa ja öö - sori", vastasin sekaisella äänellä. Olin puoliksi valehdellut. Minulla särki pää ja vatsaa väänsi, mutta vessaan en todellakaan mennyt, vaan suoraa päätä Palmikon luo. Heti kun sain koskeakin tammaan, olo tuntui kolme kertaa paremmalta. Olo alkoi taas laskea alaspäin. Tiesin, että olin ollut jo kauan Palmikon luona. Oonakin oli selvästi huomannut sen, koska oli lähettänyt Kukan minua tuomaan takaisin teoriatunnille. "Kismet - öö, tuutko sä tonne teoriatunnille vai et?" Kukka kysyi aralla äänellä. "Sano Oonalle, että mulla on vielä huono olo. Osallistun tunnille, jos vaan tulee parempi olo. Saatan ehtiä vielä takaisin", vastasin surkean väsyneellä äänellä. Sisuksissani alkoi heti polttaa kun Kukka lähti.

En osannut ajatella mitään kunnolla. Säikähdin melkein kaatuakseni, kun tajusin, että kuljetin kottikärryjä Palmikon karsinan eteen. "Sori, tyttö, mut mun on ihan pakko häiritä sua! Mä en tajuu, mikä muhun on mennyt!" sopersin Palmikolle ja kävin hakemassa talikon.

Puhdistin karsinaa parhaimmillaan, se kyllä oli jo puhdas, kun kuulin askeleita tulevan ylhäältä alaspäin. Voi ei, ajattelin ja lähdin nopeasti viemään kottikärryjen lantaa lantalaan. Kun tulin takaisin tallirakennukseen, Oona pommitti minua kysymyksillä: "Kismet, tuletko sä tunnille, voitko hyvin, kerro nyt mulle mikä sulle tuli, Kismet, sä oot ihan kalpee!". Olin ihan pyörällä päästäni, vastasin vain "joo", ja lähdin satuloimaan Palmikkoa.

Monet katseet osuivat minuun, taisin todellakin olla kuin lakana, ja ajatukset kiersivät päässäni niin, etten tajunnut melkein mitään. Talutin silti Palmikon rennon tuntuisesti ulos ja kiristin satulavyön. Oona tuli pian perässäni Rensua taluttaen. "Voit nousta selkään, ja ilmoita heti, jos sulle tulee pahempi olo. Musta sä et kuitenkaan tossa kunnossa voi lähteä, jos kuitenkin menisit Annen luo ja kertoisit, mikä sulla on. Jos nyt kuitenkin, ei millään pahalla-..". Keskytin kuitenkin Oonan. "Jos nyt kuitenkin antaisit minun nousta selkään ja antaa olla rauhassa!" tiuskaisin. Oona näytti perin pelästyneeltä, mutta lähti sitten vähän kauemmas Rensunsa kanssa.

Nousin Palmikon selkään ja säädin jalustinhihnat sopiviksi. Kaikki tuntilaiset olivat nyt ulkona hevostensa selässä. "Kaikilla raippa, jos tarttee, kaikilla kypärä?" Oona kailotti edestä. Hevosten selästä kuului myöntyvää vastausta ja Oona lähti edessäni liikkeelle. Seurasin esimerkkiä ja niin myös muut.

Metsässä vasta Oona käski ottaa ohjat kunnolla käteen. Tein käsketyn homman ja aloin jo rentoutua. Ihmettelin, mikä ihme minulla oli, yhtäkkiä vain alkoi huono olo ja tiuskin kaikille, nyt on taas ihan normaali päivä.. Oona huusi taas jotain "nostakaa kaikki ravi, kun edessä mennyt on laittanut hevosensa raviin". Oona käski Rensunsa liikkeelle. Yritin pohkeilla ja äänillä saada Palmikkoa raviin, mutten saanut. "Noniin, Palmikko, älä oo noin laiska, vai haluutko raipasta?" puhuin Palmikolle. Hevonen ei vieläkään liikkunut, löin sinä napakasti, mutta varsin hellästi pohkeen taakse. Hevonen säpsähti vähän ja kiihdytti raviin. Metsässä oli mukavaa ja pöllöjä huhuili siellä sun täällä. "Istukaa alas, ja nostakaa oikea laukka ton varsin ison koivun kohdalla, näkeekö kaikki, nostakaa siinä", Oona sanoi edessäni. Kaikki istuivat alas ja hevoset kiihdyttivät. Kun koivu oli kohdallani, valmistelin laukkaa ja annoin pohkeet. Palmikko nosti helposti laukan ja sen pitkässä laukka-askeleessa oli kiva olla. Kun viimeisetkin olivat laukassa, Oona käski kevyeeseen istuntaan.

Kuului joltain pitkä huokaus, mutta kaikki istuivat kevyessä istunnassa. Oona ilmoitti myös, että noin 95 cm este tulisi 15 m päästä ja kohta rensu loikkasi edessäni korkean, mahtavan loikan. Ehtisin ihailla sitä vain hetken, kunnes yritin saada Palmikon hyppäämään, edes jollain tavalla. Se yritti kieltäytyä, mutta kun annoin juuri ennen estettä mahtavat pohkeet, Palmikko nousi ilmaan, lakseutui kaukana esteestä ja taputtelin sitä. "Hieno tyttö, hyppäähän noin kaikissa esteissä", kehuin Palmia ja esteitä ylitettiin. Puolen tunnin kuluttua Oona kailotti edestäni: "Viimeinen este tulossa, se on korkea, arviosin noin 115 cm, ja jollei Bert pääse estettä tai joku muu, se voin kiertää ravissa esteen..". Meni aika kauan, kunnes edessäni menevä ratsukko pongahti ilmaan. Kun minun ja Palmikon vuoro tuli, Palmikko kieltäytyi reilusti, ja lensin sen kaulan yli esteen toiselle puolelle. Oona pysäytti Rensun ja huusi: "Pidä Palmista kiinni! Tämä ei ollut yllätys, etteikö se hyppäisi estettä, mutta.. Hei, pidä ohjista kiinni! Sattuiko?". Nousin esteen takaa ylös ja toruin kunnolla Palmia. Palmikko näytti katuvan, mutten ollenkaan tiennyt, tajusiko se mitään, että oli tehnyt väärin.

Oona kehotti minua taluttamaan Palmikkoa esteen viereltä, kunnes hyppäisisin selkään ja jatkettaisiin ravissa. Tein työn käsketyn ja olin kohta taas selässä. "Esteen jälkeen kun olette menneet noin viisi metriä, hiljentäkää raviin ja pitäkää välimatkat!" Oona huusi ja minä ja hän hiljensimme jo raviin. Takana tulevat Kukka Humulla ja Pipsa Bertillä tulivat pian perässäni ravissa.

Olimme ravanneet jo aika kauan, kun Oona käski kaikkien käskevän hevostensa käyntiin. Hiljensin käyntiin ja kaikki antoivat pitkää ohjaa automaattisesti. "En mä kyllä käskenyt, mutta antaa olla", Oona mutisi, "ottakaa jalustimet pois jaloista, eikun jalat pois jalustimista!". Kuulin takaa hiljaisen tirskahtelun, mutta kaikki noudattivat Oonan ohjetta. Kohta olimme tallin pihalla ja saimme laskeutua selästä. "Kiitos kaikille, hoitakaa hevosenne hyvin, tavataanpa taas joskus samoissa merkeissä", Oona sanoi hyvin arvokkaalla tavalla. Talutin Palmikon karsinaansa ja otin siltä kamppeet pois. Menin nopeasti pesemään kuolaimet ja viemään satulan ja suitset paikoilleen. Kun olin tulossa harjaamaan nopeasti Palmikon, törmäsin Anneen. "Hei, Kismet, voitko jo hyvin?" Anne kysyi. "Joo, mutta mistä tiedät..?" vastasin. "Tallissa on tallilaisia. Ada oli kuullut sinun ja Kukan keskustelun, ettet pääse teoriatunnille, mutta kuitenkin olit rapsuttelemassa Palmikkoa", Anne sanoi ja hymyili. "Olen pahoillani, putsasin vielä Palmikon karsinankin!" sanoin hiljaa. "Ei se tälläkertaa haittaa. Olit kuitenkin kalpea kuin kuollut haamu, tai no, haamu pelkästään. Eikä teoriatunnit nyt niin hauskoja olekaan!" Anne sanoi ja naurahti. "En ihmettele, jos pitkästyit, mutta tule sitten kaakaolle..".

Olin nopeasti harjannut Palmikon hiet ja puhdistanut sen kaviot kun kävelin oleskeluhuonetta kohti. Anne oli siellä, mutta kyllä Carkkikin, samoin Wear. Tervehdin kaikkia ja Anne ojensi minulle kaakaokupin. "Jos nyt kerrot kaiken ihan alusta loppuun saakka, niin osataan katsoa, jos sinun vanhemmillesi tarvitsee ilmoittaa..", Anne sanoi. "EI, ei vanhemmille, siitä ne vain alkavat hössöttää, samoin kun siitä pyörtymisestä, mikä ei todellakaan ollut normaali!" kerroin Annelle pelästyneen näköisenä. "Ai olet pyörtynyt? Jaa, ja oikein erikoisesti, saat kertoa senkin!" Anne sanoi ja hymyili. "Ei olisi pitänyt kertoa", hymyilin ja kaikki oleskeluhuoneessa hymyilivät takaisin. Aloitin kertomuksen huonosta voinnista ja epätavallisesta pyörtymisestä.

Kiitos, Oona, ihanasta tunnista!

- Kismet ja Palmikko! –

21. huhtikuuta 2008 Maastoilua

Koulun jälkeen paiskasin läksykirjat pöydälle ja vaihdoin vaatteet tallikuteiksi. Ratsastuskypärä mukaan ja pyörän selkään. Kohta olinkin lähdössä Seppeleelle, mutta vastaan tuli isoveljeni. "Mihin sä oot lähdössä?" isoveljeni kysyi. "En ainakaan tallille", sanoin välinpitämättömästi ja jatkoin matkaa. Veljeni kirosi perääni, täytyy ilmoittaa äidille, että tuo huutelee vähän kaikkea kaduilla..

Talli oli aika hiljainen. Sieltä löytyi Anne, Chao katselemassa Riinaa ja Wearkin pomppi siellä vähän vähissä vaatteissa. Menin Wearin luo. "Moi, oon kuullu, et hoidat öö - Cassua?" kysäisin Wearilta. Tyttö nyökkäsi vaisusti ja alkoi nauramaan sitten: "Näytän varmaan joltain vammaselta varpuselta ku hypin täällä kuin mikäkin.." "Ajattelin, jos voisit tulla maastoon mun ja Palmin kanssa?" kysyin jälleen Wearilta. Tyttö lopetti hyppimisensä ja katsoi minua. "Mikä ettei, mutta mun pitää vielä se Cassukin jossain vaiheessa.." Wear vastasi. "Ok, puolen tunnin päästä ratsailla?" kysäisin. "Hyvä on.."

Menin hakemaan kottikärryt ja talikon. Suuntasin ne Palmikon karsinaan. Tallista sisältä löytyi vielä vähän enemmän porukkaa, oona ja Dreamer. Kuitenkin sanattomana menin putsaamaan Palmikon karsinaa ja se oli likainen.. juuh.. Sen putsausksessa meni aika kauan, ja aloin hermostua. "Vielä vartti aikaa, niin täytyis olla jo maastossa.." supisin ja tartuin kotsuihin. Vein lannat lantalaan ja tavarat paikoilleen. Nopeasti hain harjapakkini, nyt olin jo ostanut Palmikollekin oman.. :>. Vein sen Palmikon karsinan eteen ja mietin.. "Toivottavasti se sittenkin ei ole tunnilla!" sanoin itsekseni ja kävin hakemassa narkin. Suunnistin Palmikon tarhalle ja tamma katseli minua. Silitin sitä ja puhuin sille rauhallisesti. Ja kun avasin tarhan oven, Palmikko pysyi rauhallisesti paikoillaan ja sain kiinnitettyä narkin Palmin riimuihin. Talutin sen rauhassa karsinaansa ja Palmikko tuli vähän epäillen perässä. "En mä ole paha, en mä sua tapa", mutisin Palmikolle ja pian se löytyi omasta karsinastaan. Hain harjapakkini heti kun olin päästänyt Palmikon riimuista. Aloitin tamman harjauksen, kavioiden putsauksen ja hain myös satulan ja suitset.

Palmikko oli täysissä vireissä ja laitoin vielä suojat takajalkoihin, jos nyt kuitenkin Palmikko suostuisi hyppäämään parit esteet. Talutin sitten Palmikon Wearin ja Taigan luo. "Mä sain odottaa teitä viisi minuuttia!" Wear naurahti. Hymyilin tälle ja kiristin satulavyön. Laskin jalustimet alas ja hyppäsin selkään. Sen jalustinhihnat olivat juuri sopivat, aivan täsmälliset. Wear ehdotti, että hän ja Taiga menisivät etunenässä, mikäpä siinä, ajattelin ja lähdimme käyntiin ja metsää päin. Kohta keräsimme ohjat ja Wear siirtyi raviin. Muistin ottaa raipan mukaan ja kehotin Palmikon raviin. Sen askel oli pitkä, joten kokosin vähän sitä, jottei me oltaisi ihan Taigan persuksissa kiinni :>. Ravasimme mielestämme ikuisuuksia ja Palmikko löysi paljon "kummituksia" puskista. Kun siirryimme laukkaan, Palmikko vetäisi äkisti pukin ja lensin sen kaulalle. "Ei kai sattunut?" Wear kysyi edessä vähän hermostuneen kuuloisena. "Ei, lensin vain tähän kaulalle.." vastasin ja nousin Palmikon pitkän laukka-askeleen mukana pystyyn. "Kohta tulee esteet, otathan kunnon välimatkan?" Wear ilmoitti. Hiljensin Palmikkoa, lyhensin askelta ja kohta näin kuinka Taiga hyppäsi puunrungon yli mahtavalla ilmavaralla. Kun annoin pohkeet ja nykäisin vähän ohjista ennen estettä, yllätyksekseni Palmikko hyppäsi korkean, mutta samalla pitkän hypyn. Wear huudahti iloisena edessä, oli kai jotenkin pystynyt näkemään hyppymme. Taputin Palmikkoa kaulalle mutta pian taas Taiga ja Wear lennähtivät esteen yli. Kuulin vain pelästyneen "Huih!" -äänen edestäni ja pian huomasin esteen edessäni joka näytti vähän turhan isolta. Annoin napakat pohkeet ja parit maiskautukset ja Palmikko hyppäsi, tosin sen hyppy jäi vähän lyhyeksi, joten seen takaset osuivat puuesteeseen. Mitään sen pahempaa ei tapahtunut, taputin Palmikkoa. "Ei enää esteitä!" huudahdin eteenpäin. Wear naurahti. "Okei, lähdetään tallille päin.. Hiljennän kohta raviin", Wear sanoi ja olimme pian keventelemässä ravi-askeleiden tahdissa. Lähdimme tuttua reittiä tallille päin, ainakin Blondin kanssa olin mennyt sitä monta kertaa. Talli alkoi pikkuhiljaa näkyä ja hiljensimme käyntiin. "Wau, Wear, nyt mä vasta tajusin, sulla on hirveen hienot vaatteet!" sanoin vähän pöllämystyneen näköisenä kun en aikaisemmin tajunnut. Wear katsoi vähän ujosti. "Kiitti", tyttö vastasi hiljaa. Annoin Palmikolle pitkää ohjaa ja se laski päänsä ihan alas.

Olimme tallilla ja molemmat meistä turvallisesti maassa. "Kiitti seurasta, Kismet, joskus uudestaan?" Wear kysyi. "Katsotaan. Mutta samoin, kiitos", sanoin vähän takerrellen sanoihin, olen hirveän huono sanoissa: 'anteeksi', 'kiitos', 'se oli vahinko'. Talutin Palmikon karsinaansa. Se ansaitsi nyt lepoa. Nyt jos joku tuntilainen tulisi ja sanoisi: "Moi, mä meen Palmilla tunnille", kuolisin siihen paikkaan! Otin varusteet Palmikolta pois ja vein sen pesarille. Pesin siltä hiet pois. Annoin porkkanan sille, niin hienosti se oli hypännyt, ajattelin kahtatuhatta kieltäytymistä.. Puhdistin Palmikon kaviot ennen kuin vein sen tarhaan. "Kiitos.. Menit hyvin", mutisin Palmikolle. Silittelin sitä korvan takaa aitauksessa. "Nähdään", sanoin hiljaa ja huokaisin. Koskaan tallilta lähtö ei tuntunut näin haikealta.. Ei koskaan.

- Kismet ja Palmikko -

13. huhtikuuta 2008 Eka kerta

Heräsin aamulla hiljaa ja ääneti, menin ottamaan aamupalaa ja tietenkin söin sen. Otin pienen paperilappusen ja kirjoitin siihen: 'Olen tallilla, hoidan nykyään Palmikkoa <3'. Vaihdoin vaatteet tallikuteisiin ja pesin hampaat. Menin eteisiin ja tungin saappaat jalkaani ja ulkovaatteet päälle. Ulkona avasin pyöräni lukon ja hyppäsin sen satulaan. Lähdin hiljalleen ajatellen Seppelettä kohti..

Tallilla lukitsin pyöräni ja viskasin sen kumoon. En jaksanut käyttää jalkaa XD. Menin katsomaan laitumia. Jotkut hevoset löytyivät ulkoa, mutta Palmikko taisi olla sisällä. Tunnillakaan se ei voinut olla, kello oli vasta yhdeksän. Olin ulkona vielä hetken, silittelin hevosia.. Kohta kuulin jonkun tulevan taakseni. Käännyin äkisti ja näin rosin. "Ros! Mitäs sä täällä?" kysyin hiljaa tältä. "Tallilla hoidan Blondin.. Sun ei kyl ois tarttenu tulla, ku mä ajattelin hoitaa Blondin tänään vähän ite..", Ros vastasi. "Luuletko, että olen vain Blondin hoitaja? Eiih, hoidan myös Palmikkoa", kerroin Blondin omistajalle. "Hienoa! Toivottavasti jaksat hoitaa sitä, Magnet on ollut ainut Palmikon hoitaja joka on hoitanut kauan", Ros sanoi ja nyökkäsin. Lähdin tallille sisään siis ja yritin suunnistaa Palmikon karsinalle, en Blondin. Huomasin meneväni sen ohi, ja pysähdyin, käännyin kannoillani ja menin Palmin luo. Palmikko nosti päätään ja ihmetteli kuka olen. "Hyyyss, Palmi.. Hoidan sinua..", kuiskasin sille ja se laski päätänsä vähän. Katsoin, että sillä oli riimut päässä ja hain narkin. Menin Palmikon karsinaan ja kiinnitin narkin sen riimuihin. "Käypä ottamassa raikasta ilmaa sillä välin, kun puhdistan karsinasi", sopersin Palmikolle ja maiskutin sen liikkeelle. Palmi seurasi innoissaan perässäni, tiesi kai pääsevänsä ulos. Jätin sen vähän vajaaseen laitumeen. Kun menin taas tallia kohti, Elli tuli minua vastaan. "Päivää, Elli! Tarttetko apua aamutallissa?" kysyin tallin omistajalta. "Eeh, en tartte, hevoset on ruokittu jo.. Hei, hoidatkos nykyään Palmikkoa?" tämä kysyi ja näytti uteliaalta. Nyökkäsin Ellille ja menin iloisen reippaasti tallia kohti. Hain kottikärryt ja talikon ja vein ne Palmikon karsinaan. Palmikko oli ollut näköjään sisällä aika paljon.. Aloitin ikuisuudelta kestävän uurastuksen..

..Joka oli 20 minuutin päästä valmis. Vein lannat lantalaan ja tavarat paikoilleen. Minulla oli vain Blondin hoitoharjat, joten kiikutin Palmikon tuntiharjat sen karsinan eteen. Nappasin taas narkin käsiini ja suunnistin kohti laitumia. Blondikin löytyi ulkoa, samasta laitumesta kuin Palmikko. Ihan hyvä vaan, että tammat saivat seuraa toisistaan. Avasin laitumen oven ja yritin napata ekaksi Palmikon riimuista kiinni. Kuitenkaan se ei suostunut, peruutti aina kun lähestyin sitä. Blondi näki, miten Palmikko käyttäytyi ja näykkäsi lähes olemattomasti Palmikkoa lapaan. Palmikko luimisti Blondille, mutta antoi minun ottaa se kiinni. Naps, ja narkki oli riimuissa kiinni. Maiskutin Palmikkoa liikkeelle, ja se tuli hidastellen perässäni, mutta sain sen ongelmitta karsinaansa. Aloitin sen harjauksen heti, kun riimut olivat pois sen päästä..

Hevonen kiilsi ja kaviot olivat niin puhtaat, kuin Palmikko oli minun antanut putsata. Taputtelin Palmikkoa suht hyvästä käöytöksestä. "Sori, ettei voida tutustua kauempaa, mut tuun taas kohta. Seuraavaksi voisin kokeilla koulua sun kanssas", mutisin Palmikon korvaan, taputtelin ja lähdin karsinasta pois. Kiikutin harjat paikoilleen ja suukotin Palmia turpaan. "Nähdään taas pian!"

- Kismet ja Palmikko <3 -

29.2.2008

Istuin linja-auton peräpenkillä. Olin tulossa hevosen hieronta kurssin tunnilta. Olin suunnitellut, että lähtisin suoraan kurssin jälkeen Palmikon luo, Seppeleeseen. Katselin vaihtuvia maisemia linja-auton huuruisesta ikkunasta. Viimein Seppeleen talli näkyi. Bussi jätti minut vähän matkan päähän bussipysäkille. Käppäilin lumista tietä pitkin. Tierat narskuivat kenkieni pohjissa.

Viimein olin tallipihalla ja näin porukan tyyppejä juttelemassa. Anne heilautti kättään tervehdykseksi. Heilautin takaisin. Vein reppuni oleskelutilaan ja vaihdoin ratsastushousut. Riuhdoin mokkakengät jaloista ja vaihdoin tallikengät. Kävelin tammojen laitumelle. Näin Palmikon kaukana seisomassa, lepuuttamassa vasenta takastaan. Viimein Palmikko näki minut ja ravasi pää pystyssä luokseni. Se painoin päänsä syliini.

"Hei taas Palmikko." Puhelin lempeästi hevoselle ja silitin sen paksua karvaa. Kävelin tallin Palmikon karsinan luo. "Jaahas, aika puhdas on." Tuumin ja kärräsin vähän lisää turvetta karsinaan. Laitoin Palmikolle sen heinä annoksen syötäväksi. Menin hakemaan Palmikkoa laitumelta. Kun tulin laitumelle, näin että Palmikko oli juuri piehtaroimassa. Kun se nousi, se oli lumen peitossa!

"Hahhah Voi sinua!" Nauroin hiljaa ja menin hakemaan Palmikon. Juuri kun olin saanut riimunarun kiinni riimuun, Palmikko pudisteli itsensä lumesta. Katselin itseäni, olin aivan lumessa. Tirskahdin ja pyydin lunta pois päältäni. Tamma kävelin kiltisti vierelläni. Kun menimme talliin, Palmikko alkoi hamuamaan lattialta korsia.

"Heih, Palmi! Sinulle on omat heinät karsinassa." Sanoin ja nostin Palmikon pään ylös. Karsinaan päästyään Palmikko alkoi syömään heiniä. Annoin sen syödä heinät rauhassa ja sitten rupesin harjaamaan sitä. Yhtäkkiä Palmikko laskeutui maahan piehtaroimaan. Hyppäsin äkkiä pois tieltä ja komensin sen ylös tiukalla äänen sävyllä. Palmikko ponkaisi ylös ja tarkastelin sen lookia. Turpeessa, -koko hevonen. Mukava olikin sitä sitten harjailla ^^' Sitten kaviot. Nappasin Palmikon kaviokoukun pakista ja tartuin jalkaan. Palmikko nosti sen ison jalan korkealle ilmaan. Hmh, kamalat tierat. Kesti pitkään saada ne pois. Satulan ja suitset laitettuani kävin raipan ja kypärän. Talutin Palmikkoa maneesille kunnes näin että siellä oli menossa tunti.

"Hups..." Sanoin ja laitoin Palmikon pakittamaan. Kentällä oli puomeja laitettu. Harjoitusta Palmikolle. Nousin tamman selkään ja annoin sille pitkät ohjat. Vähän ajan kuluttua kokosin ohjat tuntumalle ja kannustin Palmikon raviin. Puomit olivat meidän edessämme. En ollut yhtään varautunut. Juuri kun olimme menossa puomeille Palmikko pomppasi sivuun. Olin tippumaisillaan, mutta sain pidettyä tasapainon.

"Kuules nyt. Kyllä sinä kerran voit puomit mennä nätisti..." Puhelin hevoselle. Seuraavan kerran se pomppasi komean ilmaloikan kahden puomin yli kerrallaan.

"No mennäämpä sitten käynnissä." Sanoin hiljaa. Tällä kertaa Palmikko meni hienosti, tosin aika hitaasti.

"Hyvä tyttö!" Kehuin hevosta. Kun Palmikko oli mennyt aika monta kertaa nätisti käynnissä kokeilin ravissa.

Palmikko harppoi puomien ylitse epäluuloisesti. Silti se meni hyvin.

"Hyvä tyttööö..." Kehuin hevosta ja taputin sitä kaulalle. Lähdimme loppu kevennykseksi maastoon. Pomppasin Palmikon selästä ja talutin sen laukkapellolle. Annoin Palmikon laukata niin kovaa kun se jaksoi. Kun olimme tehneet laukkapyrähdyksen, lähdimme takaisin tallille. Tallipihalle tullessani laskeuduin Palmikon selästä, löysäsin satulavyötä ja nostin jalustimet. Talutin Palmikon karsinaan ja riisuin varusteet päältä pois. Harjasin Palmikkoa pitkin vedoin. Putsasin kaviot ja selvitin harjan, sillä se oli takussa. Hieroin Palmikkoa selästä, se piti siitä ja hörisi hiljaaTämän jälkeen laitoin Palmikolle loimen ja vein sen laitumella. Se laukkasi muiden kanssa, lumi pöllysi. Menin siivoamaan Palmikon karsinaa. Mätin lantaa kotti kärryyn. Vein ne tunkiolle ja kävin hakemassa puhdasta purua. Kippasin ne karsinaan ja levittelin ne.

"Ohops, tuli hieman liikaa..." Sanoin hiljaa ja menin hakemaan päiväheinät. Tämän jälkeen menin rasvaamaan Palmikon satulaa. Otin jalustimet pois, ja rasvasin satulan läpi kotaisin. "Nyt tämä on hieno ja kiiltävä." Mutisin ja laitoin satulan paikoilleen. Oli sen verran aikaa kulunut että on Palmikon heinien aika. Palmikko seisoi laitumella, portin edessä. Se oli helppo napata siitä. Tamma käveli takanani ja hengitti kuumaa ilmaa kasvoilleni. Palmikko alkoi heti syömään. Kävin hakemassa tavarani ja lähdin bussipysäkille.

28.2.2008

Kello oli kolme. Olin juuri palannut ratsastamasta hevosellani Stopspinillä. Päätin lähteä Palmikon luo seppeleeseen. Heitin saappaani pois jaloista ja vaihdoin tallikengät. Puin karvaliivini ylleni ja laitoin saappaani kassiin. Menin käynnistämään autoni. Ei, ei se käynnistynyt. "No voihan." Sanoin ja potkaisin seinään. Ei auttanut muu kuin lähteä kävellen. Pakkanen oli nollassa. Lunta oli tullut jonkin verran tielle. Kävelin tien reunaa potkien lumi kökköjä.

Vähän ajan päästä edessäni oli seppeleen talli. Pompin lumi kasojen yli, ja painelin suoraan tammojen laitumen luokse. Katselin hevosia, ja yritin löytää ruunikkoa tammaa. Sitä ei näkynyt missään.

"Hmm, se on varmaan sisällä." Mutisin itsekseni ja käppäilin nopeasti talliin. Kävelin Palmikon karsinan luo. Karsinassa seisoi tyytyväinen tamma.

"Hei ystäväiseni." Sanoin Palmikolle ja silitin sitä.

Palmikko näykki taskuani.

"Ainiin, pitänee antaa sinulle tämä..." Puhelin hevoselle ja laitoin kulhoon pari heppanamia. Palmikko hotki ne heti ja hörähti sitten.

Menin Palmikon karsinaan ja tunsin taskussani olevan jotain. Taskussani oli pari letitys pompulaa. "Ehkä voisin..." Sanoin hiljaa ja kävin hakemassa harjapakin. Kampasin Palmikon tuuheat jouhet ja aloin letittämään sen harjaa.

"Noin, nyt olet hieno!" Sanoin sille katsoessani aikaan saamiani lettejä kaukaa. Harjasin Palmikon läpi kotaisin ja menin laittamaan saappaat jalkaan. Tämän jälkeen laitoin Palmikolle suitset ja satulan. Kävin hakemassa kypäräni ja talutin Palmikon maneesiin.

Palmikko pyöri paikoillaan kun yritin päästä selkään.

"Hei haloo, ei me hypätä!" Naurahdin sille ja pääsin selkään. Annoin Palmikolle pitkät ohjat. Kävelimme jonkun aikaa uralla, kunnes kokosin ohjat tuntumalle. Kannustin Palmikkoa raviin. Se lähti heti pehmeään raviin. Teimme ympyröitä jolla tein taivutuksia ja puolipidätteitä. Menin kolme kaarista kiemurauraa ravissa, ja sen lähteen aloimme tehdä pohkeenväistöä. Ohjasin Palmikon keskihalkaisialle ja aloin siitä väistämään vasemmalle. Palmikko toimi upeasti. Lopuksi menimme keskiympyrällä laukkaa ja pienensimme ympyrää. Tein myös laukan pidennystä ja lyhennystä.

"Hieno tyttöö!" Kehuin hevosta antaessani pitkän ohjat. Ohjasin Palmikon kaartoon ja laskeuduin selästä. Löysäsin satulavyötä ja nostin jalustimet.

Tallilla hoidin Palmikon huolellisesti ja purin letit.

"Hmm, olet hieman hikinen..." Sanoin hevoselle. Kävin hakemassa loimen ja putsasin sitä hieman koska se oli purussa. Asettelin loiman hyvin Palmikon selkään ja talutin sen laitumelle. Se ravaili muiden kanssa innoissaan laitumella. Menin satulahuoneeseen ja kiskoin saappaani jaloista ja vaihdoin tallikengät. Pesin Palmikon ruokakupin ja laitoin sinne tamman rehut odottamaan syöjää.

Kävelin tammalaitumelle riimu kädessä. Palmikko ei antautunut heti kiinni, mutta kävelin sisukkaasti sen perässä.

"Noniin tyttö, saan safkasi." Puhelin Palmikolle ja taputin sitä. Karsinaan päästyään Palmikko alkoi syödä heti. Menin yläkertaan oleskelu tilaan.

"Huhuu? Onkos täällä ketään?" Huhuilun jättäessäni kengät eteiseen.

"Hmm, kiva paikka." Sanoin ottaessani korvalaput pois. Menin keittiöön ja keitin vähän kahvia ja rötkötin sohvalla. Katsoin kelloa, Palmikko on varmaan jo syönyt. Menin pukemaan vaatteet päälle ja kävelin Palmikon luo.

"Jaahas, karsinasi on puhdas. Mitäs tehtäis?" Tuumin silittäessä hevosta.

"Ahaa, nyt tiedän!" Sanoin ja menin hakemaan riimunarua. Loksautin riimunarun Palmikon riimuun ja taluttelin sitä metsässä.

Lunta oli maassa noin 15cm, ja taivaalta tippui lumihiutaleita. En voinut vastustaa kiusausta ja kiipesin Palmikon selkään. Pian Palmikon karva ja loimi olivat lumi hiutaleiden peitossa.

"Mukava ilma eikö vain, Palmikko?" Puhelin tammalle joka heilautteli korviaan.

Jonkin ajan kuluttua olimme tallipihalla. Talutin Palmikon karsinaan ja pyyhkäisin sen loimea. "Palmikko, minun täytyy nyt lähteä. Nähdään, moikka!" Sitten lähdin kävelemään kotia kohti. :)

27.2.2008

Söin keittiössä aamiastani ja luin lehteä. En muistanut että piti lähteä Seppeleeseen.

"Voi hyvänen aika!" Mumisi leivän pala suussa ja olin tukehtua. Pomppasi äkkiä ylös ja pyörin hetken aikaa paikallaan. Sitten sain valittua suunnan, -suoraa päätä eteiseen. Kaappasin kankaisen pussin jossa oli kaikki romppeet. Tallikengät, shapsit, vaihtohanskat... Mitä puuttuu? Mietin hetken aikaa raapien päätäni.

"Ahaa! Eväät!" Huudahdin ja juoksin likaiset kumpparit jaloissa jääkaapille.

"Sanniii!" Mindera huudahti katsoessaan likaisia tahroja maassa. Otin jääkaapista jotain syötävää ja juoksin eteiseen.

"Moikka!" Huikkasin ja juoksin ulos.

"Ärrr..." Mindera murisi ja lähti tallille tekemään töitä. Mikä ilma! Missään ei melkein ollut lunta. Tiet jäässä...

Hipsin autolleni ja käynnistin sen. Pian auto huristi jo jäisellä tiellä.

Vähän ajan kuluttua Seppeleen talli näkyi jo. Ohjasin autoni tien reunaan ja hipsin varovaisesti jäistä tietä. Tumma hiuksinen nainen seison tallin edessä.

"Terve, minä olen Anne!" Anne sanoi ja kättelimme.

"Moi... Minä olen Sanni." Ilmoitin.

"Tule, näytän sinulle paikkoja!" Anne sanoi ja lähdin kävelemään hänen perään.

Puolen tunnin kuluttua kävelimme tammojen tarhalle.

"Tuo tuolla on Palmikko, hoitsusi." Anne osoitti ruunikkoa tammaa. Se nosti päänsä ylös ja käveli luokseni.

"Hei tyttö..." Sanoin sille ja silittelin sitä. Anne oli jo häipynyt. Kävelin laitumelle ja juttelin sille.

"Oi, olet nätti. -ja kivan kokoinenkin." Puhelin tammalle ja silittelin sitä.

Kävelin tarhalta pois talliin.

"Todella kiva ja siisti talli..." Sanoin hiljaa itsekseni ja mieleeni putkahti Verde Prado, tallimme. Kävelin Palmikon karsinalle ja valkoinen hevonen kurkotti päänsä ihan lähelleni.

"Hei, kukas sinä sitten olet?" Ihmettelin silittäessäni hevosta. Katsahdin nimi kylttiin karsinan ovessa.

"Jaaha, hei vaan Mari." Sanoin hevoselle ja katsahdin Palmikon karsinaan.

"Kiva, siivousta minulle." Sanoin hiljaa itsekseni ja kävin etsimässä talikon ja kottikärryt. Aloin mättämään lantaa kottikärryihin. Sitten kävin viemässä lannat tunkiolle ja menin hakemaan riimunarun.

Kävelin tammojen laitumelle ja naksautin riimunarun Palmikon riimuun. Tamma käveli nätisti vierelläni. Vein sen karsinaan ja Anne tuli luokseni.

"Voit antaa Palmikolle ruuat jos haluat. Ruokalistan löydät tuolta..." Anne selitti hymyillen.

Lähdin rehu huoneelle ja laitoin Palmikolle sapuskat. "Noniin, syö vain ihan rauhassa." Höpötin tammalle ja menin satula huoneeseen. Löysin Palmikon satulan ja suitset melko nopeasti. Rasvasin niitä vähän, ja putsasin satulahuovan ja harjat. Pian oli tunti kulunut ja Palmikko seisoi tyytyväisesti karsinassaan, -kuppi tyhjänä.

"Voi sinua pikku ahmattia!" Sanoin tammalle ja silittelin sitä. Vein sen vielä hetkeksi laitumelle ennen ratsastusta.

45min kuluttua menin hakemaan Palmikon laitumelta. Se käveli luokseni ja painoi päänsä minua vasten.

"Voi sinua söpöliiniä!" Sanoin sille ja pussasin sen turpaa. Talutin Palmikon harjauspuomille ja sidoin sen siihen. Sitten kävin hakemassa sen nätin harjapakin. Riisuin sen vihreän loimen ja vein sen paikoilleen. Ennen harjausta kävin vaihtamassa tallikengät.

Kävelin Palmikon luo ja aloin harjaamaan sen paksua karvaa pitkin pehmein vedoin.

"Sinusta tulee tosi hieno!" Sanoin hevoselle ja taputin sitä lautasille.

Otin kaviokoukun ja tartuin Palmikon jalkaan. Palmikko nosti hienosti ja pääsin puhdistamaan kaviot. Kävin hakemassa Palmikon puhtaat varusteet. Asetin satulan paikoilleen ja kiinnitin satula vyön. Jätin vielä ensimmäiselle reiälle.

Sitten suitset. Laitoin ohjat kaulalle ja laitoin riimun kaulalle. Otin oikealla kädelläni kiinni tamman turvasta ja vasemmalla laitoin kuolaimet suuhun. Kiinnitin soljet ja kävin hakemassa kypärän ja raipan. Laitoin vielä turvaliivin, sillä lähdemme maastoon. Talutin Palmikon erään polun alkuun ja kiristin satula vyön. Laskin jalustimet alas ja aloin kivuta selkään. Pääsin parin yrityksen jälkeen Palmikon selkään ja katsoin alas. "Kivan korkuinen olet." Sanoin tammalle ja annoin pohkeita. Tamma käveli kaula roikkuen rennosti. Tiellä ei ollut kovin paljoa lunta.

Vähän ajan päästä kokosin ohjat tuntumalle ja kuuntelin luonnon ääniä.

"Täällä on kaunista." Sanoin itsekseni ja Palmikko käänteli korviaan.

Tulimme pitkälle suoralle hiekka tielle. Lähes kaikki lumi oli jo sulanut tieltä.

"Tämä on vissiin se ns. laukkasuora?" Puhelin itsekseni ja nostin laukan. Pienen viivyttelyn jälkeen Palmikko nosti upean, pehmeä, reippaan laukan. Kuulin kuinka tuuli suhisi korvissa. Laukan ylläpitämiseksi painoin pohkeet kylkiin. Laukkasuoran loppupäässä hidastin raviin ja ravasimme jonkun aikaa. "Se oli mahtavaa!" Sanoin keventäessä ja taputin Palmikkoa. Hidastin käyntiin. Metsä oli edessä. Menimme pientä kapeaa polkua, jossa oli este!

"Hypätään!" Sanoin ja nostin laukan. En muistanut että Palmikko inhoaa hyppäämistä... Olin innoissani sillä pidän maastoesteistä mutta juttuun tulikin aika moinen takapakki. Palmikko löi jarrut pohjaan ja lensin komeassa kaaressa ojaan. Makasin selällään ja näin pelkkiä tähtiä. Palmikko lähti ravaamaan pois mutta pysähtyi kutsuun.

"Hei Palmikkooo, äläpäs lähde ilman minua." Sanoin pidellen selkääni. Palmikko käveli luokseni ja hörähti.

"Voi sinua höpsöä, anteeksi, en muistanut..." Sanoin hiljaa ja silitin suomenhevosta otsasta.

Kipusin takaisin Palmikon selkään ja ohjasin sen metsän jälkeen tielle. Annoin pohkeita ja Palmikko lähti raviin. Eteen tuli pelto. "Jaksaisitkos vielä laukata? Siis ihan kunnolla?" Puhelin hevoselle ja se meinasi nostaa jo laukan.

"Hei sooo, ptruu..." rauhoittelin hevosta.

Kun oltiin päästy pellolle nostin laukan. Palmikko nosti nopea tahtisen laukan ja nousin jalustimille. "Voi, tämä on ihanaaa!" Sanoin hiljaa ja hidastelin jo Palmikkoa.

Vähän ajan kuluttua olimme Seppeleen pihassa. Hypähdin Palmikon selästä pois ja talutin sen harjauspuomille. Otin siltä varusteet pois ja vein ne talliin. Harjasin tamman huolellisesti ja talutin sen talliin.

Pöyhin vähän Palmikon puruja.

"Heippa Palmikko! Pitää mennä kotiin... Nähdään pian!" Sanoin hevoselle ja lähdin autolle.

Laukkaa, laukkaa! Ilman satulaa..

Musta mersu kaarsi Seppeleen pihoille. Astuin ulos mersusta, ja jätin heipat äidilleni, joka kaarsi takaisin pois. Huomasin, kun Palmikko laukkaili ihan yksikseen tarhassa, ja päätin mennä moikkaamaan tammaa heti alkuun. Riipaisin tarhanportin päältä riimunnarun, ja avasin jäätyneen tarhanportin. Palmikko seisoi korvat hörössä edessäni, puuskuttaen voimakkaasti. Taputin tamman kullanruskeaa, kauniin väristä karvaa. Palmikko tuuppasi minua toppatakkiini hellästi, pehmeällä turvallaan. Napsautin riimunnarun kiinni riimuun, ja lähdin taluttamaan tammaa päätalliin.

Kloksautin tamman kiinni käytävälle ketjuihin, ja annoin sen pärskiä minkä ehti. Joku oli jättänyt tamman harjapakin käytävälle, joten päätin ottaa ilon irti, ja aloittaa jo harjailu. Harjasin Palmikkoa voimakkain vedoin, ja se nautti syvästi.

Kun olin harjannut irtokarva-Palmikon, ujutin kuolaimet sen suuhun. Jouduin hieman kutittamaan, jotta Palmikko olisi avannut suunsa. Palmikko hieman hämmästeli, kun irrotin sen ketjuista ilman satulaa. Se yritti kuikkia vielä selkäänsä, oliko se siellä, vai eikö se ollut.

- Ei, tyttöseni! Tänään et saa tuntea mahassasi inhottavaa satulavyötä, sanoin hymyillen.

Lähdin taluttamaan tammaa ulos. Ulkona oli alkanut satamaan paksuja lumihiutaleita, joista alkoi syntyä pehmeitä kinoksia. Hyppäsin erään suuren kinoksen päältä Palmikon selkään, ja Palmikko pärski innoissaan. Napautin hieman pohkeilla, jolloin Palmikko lähti nätisti kävelemään kohti lumisia maastopolkuja, kohti lumisia kuusia..

Kun olimme jo hieman kävelleet maastopolkuja eteenpäin, nostin tammalla ravin. Se lähti voittamattomaan raviin, ja hosui hännällään niin, että vispasi vahingossakin lumia puista, päälleni.

Ravasimme kauan, ja kuuntelimme yhdessä puiden huminaa, ja kuinka hevoset kirkuivat Palmikon perään jo kaukana, olevissa tarhoissaan. Taputin tammaa kaulalle, ja hidastin käyntiin. Aloimme kävellä metsänreunaa pitkin, mutta toisella puolellamme kukoisti lumivalkea metsä, ja toisella lumivalkea laukkapelto. Mietiskelin tovin, kunnes räväkästi annoin tammalle laukkapohkeet, ja tamma laukkasi siivosti pellolla, ja se oli hurjaa kyytiä se. Annoin tamman laukata sydämensä kyllyydestä. Laukkasimme takaisin metsäpoluille, ja tamman kaviot talloivat maata kovaäänisesti. Hiljensin raviin, ja viimein käyntiin.

Tallissa otin varusteet pois, ja aloin harjailemaan. Palmikko yritti nälissään noukkia pudonneita heinänkorsia käytävältä. Vakuuttelin tammalle, että ihan pian se pääsisi kellahtamaan karsinaansa.

Kun olin harjaillut, vein varusteet ja harjapakin pois. Tartuin Palmikon riimuun, ja vein sen karsinaan. Vaihdoin neidille puhtaat vedet, ja heitin karsinaan kunnolla heiniä. Menin oleskeluhuoneeseen.

- Moi, Ada, huikkasin sohvalla istuvalle tytölle.

- Moi, Odessa! Kuis sä nyt noin luminen olet, Ada nauroi.

Odessa & laukkahirmuneiti.

Ratsastavat lumiukot

Päälleni putoili joukkiottain valtavan kokoisia lumihiutaleita. Tallikenkieni voimasta lumi saatiin nitisemään ihan hurjanlailla. Reppuni painoi eväitteni voimasta. Lumi alkoi narskua entistäkin kovemmin, kun astuin metsäpolulle, mitä olin eilenkin tallannut tullessani Seppeleeseen. Pian tuttu Seppele - kyltti tuli näkyviin, ja tunsin hienosti olevani perillä.

Lunta alkoi myrskytä voimakkaasti, ja minun posket olivat vähällä räjähtää kylmyydestä ja piiskaavasta lumisateesta. Kun tallirakennus näkyi, vilkaisin oikealle puolelleni. Palmikko kirmasi tarhassaan Humun kanssa kilpaa. Mieleeni juolahti, että voisin kokeilla maastoa ennen yhteistä kimppamaastoa joidenkin hoitajien kanssa..

Avasin tallinoven, ja suljin sen perässäni ettei viima olisi tavoittanut minua sisälle asti. Kävelin ruskeat portaat ylös oleskeluhuoneeseen. Joku hoitaja makoili yksinään sohvalla. En ollut kovin reipasta, vaan ujoa porukkaa, mutta ohimennen uskalsin kysyä:

- Hei. Onko jokin pielessä? Tyhjensin reppuani kaappiini ja talletin eväät jääkaappiin. Hän käännähti ympäri.

- Ei, ei mikään oo pielessä, Weariksi esittäytynyt virkkoi.

Ängin itseni selkänojalle.

- Vaan? kysyin, haluten tietää Wearin olotilan.

- Ei oikeesti mitään! Haluaisin vaan lähteä jonkun kanssa maastoon, tai maneesiin, ihan mitä vaan, kunhan ratsastukseen liittyy, Wear naurahti ponnahtaen ylös.

- Okei.. Hei, tuu mun ja Palmikon kanssa, naurahdin.

- No, mikä ettei, Wear hymyili loisteliaasti.

- Eikun heppojen luo, vai mitä, huudahdin kysymysmerkkinä.

- Jeps, tuu jo, Wear sanoi ottaen minua kädestä kiinni.

Me lähdettiin hypellen käsikädessä kohti tarhoja. Taiga, Humu ja Palmikko majailivat kolmisteen takatarhassa. Menimme tallinseinustaa pitkin, ja pian suloiset hoitsumakkaramme saattoi erottaa paksun lumihunnun alta.

Otin jäätyneen, ja kovan riimunnarun maasta. Istahdin aidalle, jotta Palmikko saisi itse tunnistaa minut, ja tulla kun haluaisi.

- Tolla menolla siitä ei tule mitään, Wear naurahti loksauttaessaan Taigaponin riimunnarun sen riimuun.

Mutta tuli, kuin tulikin. Wear odotti minua kuumeisesti portilla. Annoin Palmikolle palkkioksi puolikkaan porkkanan. Se rouskutti sen tyytyväisenä. Loksautin riimunnarun sen riimuun, ja taputin sen kaulaa. Huomasimme, kun Magnetkin hyppeli iloissaan hakemaan hoitsupullaansa. Avasimme Magnetille kohteliaasti naurahtaen tarhanportin, ja Magnet kikatti sävyisästi naksauttaen riimunnarun Humun riimuun.

Pian me häivyimme kikattaen tarhoilta, ja samalla siinä tuli sovittua kolmikkomaasto, eli Humu ja Magnet myös!

Painoimme hoitsujemme kanssa päämme jälleen talliin. Palmikko keikautteli rauhallisesti päätään riimunnarun toisessa päässä. Palmikon karsina oli Marin ja Fridan keskellä, ja naapurukset hirnahtivat iloisesti toisilleen.

Magnet ja Wear häipyivät omien kultiensa kainaloon karsinoihinsa. Rapsutin vähän aikaa Palmikon karvaa, sillä aikaa kun Palmi söi tyytyväisenä heiniänsä. Olisin voinut nukahtaa Palmikon pehmeään, ylipehmeään pehkoon..

Heräsin kuitenkin yli-innokkaista haaveistani, ja tepsuttelin satulahuoneeseen. Nappasin Palmikon harjakorin, ei se kyllä taaskaan ihan ensimmäisellä kerralla onnistunut.

Astuin jälleen karsinaan, ja otin piikkisuaan sorkkaani. Lähdin reippahasti harjailemaan siinä mukavasti samalla, Kun Palmi nakerteli heiniänsä. Pian lumiukko muuttui mojovaksi märkäpehkoksi, joten menin hakemaan satulahuoneesta pyyhkeen jalkojen kuivaukseen. Kävelin jälleen karsinalle, ja kuivasin jalat huolellisesti.

Anne käveli ohitsemme, ja pyysin, josko hän olisi voinut viedä pyyhkeen kuivumaan. Tietty Anne suostui lempeine luonteineen. Jatkoin taas suihkimista harjalla, kunnes Palmikko säteili säteilemistään, kunnes se oli maailman kauneimpien hevosten listalla.. Sen musta harja roikkui mukavasti sen kaulalla, ja otsatukka tavoitteli Palmikon silmiä. Taputin Palmikkoa reippaalla kädellä.

Astelin satulahuoneeseen, nostin satulan huopineen satulatelineeltä, ja suitset kuolaimineen naulakosta. Painelin TAAS karsinalle, ja jätin suitset karsinanoveen kiinni. Nostin painavan satulan suomenhevosen korkeaan selkään. Minua jännitti hieman. Palmikko antoi nätisti kiristää satulavyön. Palmikko antoi myös nätisti ujuttaa suitset Neidin päähän..

Avasin karsinanoven, ja pidin Palmikon ohjista kiinni. Se hieman yli-intoili, tunsi varmaan pääsevänsä maastoreissulle. Juttelin sille rauhallisesti, niin kyllä se siitä..

Kun Taiga & Wear, Humu & Magnet olivat täysin valmiita, me lähdimme köpöttelemään tallikäytävää pitkin ulos. Lumisade oli jo hieman hellittänyt, mutta ei kokonaan. Painoin vasta ulkona kypärän päähäni, ja ponnistin Palmikon jättimäiseen selkään.

Wear ja Magnetkin ponnistivat ratsukoidensa selkään. Säädimme jalustimet, lumen tupruttaessa kypärillemme. Annoimme pitkät ohjat, ja ratsukkomme kävelivät rauhallisesti kohti määränpäätä.

Minua jännitti hieman, mutta en halunnut Palmikon tuntevan sitä. Kätkin jännityksen jonnekkin jalkojeni perukoille.. Juttelimme niitä näitä mukavia. Palmikon harja heilahteli sulavasti, ja ratsukkoidemme kavio painui reippahasti maahan.

- Ravi, Wear sanoi painaen jalkansa Taigan kylkiin.

Katsoimme Magnetin kanssa toisiamme pitkään, kunnes älysimme mekin ravata. Palmikon ravi.. ah. Palmikon ravi ei ollut yhtikäs tönkkö, kuin esimerkiksi Humun tunnettu tönkköravi. Palmikko polki maata onnellisena. Me kaikki olimme pian lumiukkoja, siltä tuntui. Nauroimme ravin tahdissa toisillemme, kun lunta turputti päällemme hellästi.

Odessa & Palmikkokulta.

Tutustumista

Loskaa oli siellä - sun täällä, hyvä, kun ei kumoon kupsahtanut pyörällä, vanhalla romullani. Kurvasin mietteissäni pienelle metsäpolulle, kunnes mutaisessa risteyksessä näin suuren kyltin. Kurvasin kyltille, ja siinä luki suurilla, mustilla kirjaimilla ' SEPPELE '.

Pian, loskahuntuun itsensä järjestänyt tallirakennus häämötti kuusien takaa. Poskillani hehkui punainen väritys, ja olin aivan innoissani. Jätin pyöräni pyörätelineisiin, ja heitin repun olalleni. Katsahdin oikealle puolelleni ja näin tarhan. Siellä pari hevosta kirmailivat, toiset vain murjottivat kurjaa ilmaa tarhanurkassa.

Avasin tallioven, ja kasvoilleni sävähti pysäyttämätön lämpö. Suljin oven, ja katselin hieman ympärilleni. Kipusin ruskeat portaat ylös olohuoneeseen. Pari hoitajaa hyörivät siellä, juoden höyryävää kaakaota termarista.

- Moikka! Sä varmaan tulit katsomaan meijän Palmikkoa, Magnetiksi esittäytynyt tyttö hihkaisi.

- Moi, niin mä olin ajatellut, naurahdin.

Magnet laski höyryävän kupin pöydälle, ja nappasi minua käsivarresta.

- Täällä on sun kaappis, voit tyhjentää reppusi sinne, Magnet neuvoi.

Nyökkäsin. Tyhjensin reppuni sinne, mutta otin itselleni mummon kutomat, lämpimät villasukat. Ujutin ne jalkaani.

- Mä voin tulla näyttämään Palmikon, mäkin hoidan sitä, mutta olen tänään hoitamassa mun toista tammaa, Humua, Magnet kertoi.

Nyökkäsin. Me lähdimme alas talliin, ja siellä ajatukseni risteytyivät. Kaakaon ja hevosen hajun risteytys oli makea.

Seurasin Magnetia, ja hän näytti minulle Palmikon karsinan. Hän vinkkasi silmää, ja hävisi Humun karsinaan. Pehmeä turpa työntyi minua vastaan, kun astuin karsinaan. Kaunis, ruskea suomenhevonen tapitti minua, kuin ei olisi ennen nähnyt ihmistä.

Se haisteli minua hetken. Annoin sen haistella kättäni, joten painoin käteni sen turvalle. Se puhalsi lämmintä hevoshengitystä kädelleni, mutta painoi kuitenkin turpansa takaisin heiniinsä. Heinät rahisivat mukavasti, siinä paijaillessani Palmikon kullanruskeaa kaulaa. Se mussutti heiniä, mutta se ei ollut pulska, päinvastoin, hyvin treenattu.

Painoin karsinan oven kiinni. Huomasin, että Palmikko jäi katselemaan perääni, kun häivyin satulahuoneeseen. Hymyilin. Katselin satulahuonetta. Näin harjoja, satuloita, suitsia, loimia ja pyyhkeitä. Ja vaikka mitä.

Kun kovan pinnistelyn jälkeen löysin Palmikon harjakorin, lähdin takaisin karsinalle. Palmikko oli nähtävästi syventynyt jälleen heiniinsä, ne kahisivat niin mukavasti suloisen turvan hamutessa niitä.

Otin Palmikon riimusta kiinni, ja se katsoi minua kummeksuen. Se joutui nyt jättämään heinänsä, ja mukavan kahistelun hoitajansa hyväksi. Sidoin sen kiinni käytävälle, ja se yritti nuuhkia Humun turpaa, joka oli tullut esiin karsinasta.

Painoin piikkisuan sen karvaan, ja lähdin sukimaan tyttöä reippahin liikkein. Se näytti nauttivan selvästi harjauksesta, ja meinasi sammuakin joissain vaiheissa.

Kun kaunis karva kiilteli nätisti, ja otsaharja lepäsi otsalla tyytyväisenä, päätin antaa periksi. Kaivoin taskustani hevosherkun, ja annoin sen Palmikolle, joka näytti hyvällä halulla ottaen sen vastaan. Sen turpakarvat kutittivat kättäni hellästi.

Otin sen pois käytävältä, ja loksautin riimunnarun sen riimuun. Se käveli nätisti vierelläni, mutta ehkä hieman kompuroillen. Se katsoi valppaasti eteenpäin, korvat hörössä. Pysähdyin ulos hetkeksi, ja rapsutin sen otsaa. Se tuuppasi minua, ehkä se ei otsan rapsutteluista pitänyt kauheasti.

Magnet tavoitti meidät Humun kanssa, ja päätimme jatkaa yhdessä matkaa kohti tarhoja. Humu ja Palmikko tuuppivat toisiaan ystävyysmielessä. Nehän pääsivät yhdessä tarhaan, olisi siinä juhlimista.

- Odessa & Palmikko.