Virtuaalitalli Seppele

Kesäkuu - Maikku 1 merkintä

Heinäkuu - Loviisa 2 merkintää

26.07.08 Ensitapaaminen - Loviisa
26.07.08 - Loviisa

26.7.2008

"Jaakko oli hermona, kun emme jaksaneet enää, ja uhkasi lyödä meitä kaikkia laudalla päähän, mutta me juoksimme kaikki karkuun."

"Ja sitten menin lakaisemaan tallin lattiaa, että Jaakko leppyisi siitä kaikille tallitytöille. "

"Osasin onneksi itse jo ohjata hevosta, ja sain sen käännettyä tosi hyvin (vaikka itse sanonkin)."

26.7.2008 Ensitapaaminen

Lähdin aamulla tallille. Linnut lauloivat ja aurinko paistoi. Oli todella kuuma. (Tallille ei ole meiltä pitkä, joten menen polkupyörällä.) Pyöräillessäni katselin ympärilleni, ja näin pienen oravanpoikasen. Katsoin sitä hetken, ja sitten lähdin taas polkemaan. Minua jännitti, koska olin menossa ensimmäistä kertaa katsomaan minun hoitohevostani.

Kun tulin tallille, minua vastaan tuli Anne.

"Hyvää huomenta", minä sanoin. "Minä olen Loviisa, Pikun uusi apuhoitaja."

"Huomenta!" Anne toivotti. "Jaa, sinäkö olet se Loviisa. Pikku on tuolla laitumelta, voin viedä sinut sinne. Voit hakea ponin laitumelta ja mennä vaikka taluttelemaan sitä."

Menimme Annen kanssa katsomamaan Pikkua. Se tuli heti haistelemaan meitä. Se halusi minulta jotain syömistä, mutta minulla ei ollut. Se näytti likaiselta, kun oli piehtaroinut laitumella. Siispä se oli parasta hakea sieltä pois. Harjasin Pikun, ja se vain hörähteli samalla.

"Voisin lähteä taluttamaan sinua", juttelin Pikulle.

Kun taluttelin Pikkua, se hirnahteli muille hevosille, ja muut hevoset hirnahtelivat perässä. Minä taluttelin ponia metsässä poluilla, ja kävimme myös eräällä metsäpurolla. Pikku oli todella kiltti. Välillä se yritti hieman ravata, mutta muuten se pysyi oikein hyvin ruodussa. Annoin Pikun ahmia vähän voikukanlehtiä tienposkesta. Sitten palasimme takaisin kotitallille.

Vein Pikun takaisin laitumelle, ja menin katsomaan muita hevosia. Ne olivat todella ihania, varsinkin Siiri-shettis ja Riina. Sitten kävin satulahuoneessa syömässä eväät, ja juttelin samalla muiden hoitajien kanssa. He olivat todella mukavia. Siksi ajattelin, että tänne voisin tulla toisenkin kerran.

Kun kello koitti 14 ja minun piti lähteä, en malttanut millään, koska hevoset ja hoitajat olivat kaikki niin ihania! Kävin laitumella tervehtimässä Pikkua, Riinaa ja Siiriä, ja toin niille omenaa. Sitten lähdin hyvillä mielin kotiin syömään.

Siivoamista aamukasteessa

Astelin linnunviserryksen ja aamukasteen saattelemana lehmusten reunustamaa tietä eteenpäin. Oli hiljaista, vaikka linnit visersivätkin. Oli todella kuuma, vaikka kello olikin vasta 8.00. Pyyhkäisin kärpäsen otsaltani ja samalla huitaisin hyttystä, joka oli juuri pistämässä minua. Tulin siksi niin aikaisin tallille, kun en saanut helteen takia nukuttua.

Avasin tallin oven hiljaa ja hiivin Annen selän taakse, kun hän oli jakamassa hevosille heiniä. Sitten hyppäsin naisen niskaan ja murisin. Anne kiljahti, kääntyi ja hyppäsi taaksepäin. Naurahdin, kun hän katsoi minua pelokas ilme naamallaan. Sitten kun Anne tajusi, kuka se oli, hän sanoi: ”Tämän saat vielä tuntea omissa nahoissasi, Maikku” Hymähdin ja kysyin, voisinko auttaa hevosten ruokkimisessa. Sain jakaa heiniä, mutta en vienyt Pikulle, kun sille oli ehditty antaa sapuskat ennen tuloani. Jaoimme vielä kaurat ja sitten annoin Pikulle yhden porkkanan.

Kun Anne meni yläkertaan juomaan kahvia, päätin pestä Pikun varusteet satulahuoneessa, koska en ollut niitä vähään aikaan pessyt. En purkanut suitsia, sillä en ollut harjoitellut vielä niiden kokoamista tarpeeksi. Putsasin kuitenkin kaikki raot todella hyvin ja pyyhin kaiken saippuan pois. Niputin nopeasti ponin suitset ja katsahdin satulaan. Tuumasin kuitenkin, että sitä ei tarvitsisi pestä, joten vein saippuaveden pois ja laitoin muutenkin kaikki tavarat paikoilleen. Päätin näin aluksi harjata satulavyön ja sen jälkeen vaihtaa huovan.

Irrotin Pikun satulavyön sen satulasta ja harjasin siitä juuriharjalla kaikki karvat ja liat pois. Sen jälkeen vaihdoin Pikun ainaisen sinisen satulahuovan uuteen, vaaleanvihreään huopaan, joka oli koristeltu reunustamalla se valkoisella nauhalla. Laitoin huovan ja vyön paikoilleen, sekä nostin satulan sen omalle telineelle.

”Maikku, tuletko sä hei viemään hevosia nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta, kun ne ovat jo syöneet?” kuulin Annen huutavan tallista. Vastasin myöntävästi ja kiirehdin talliin. Ensin talutimme ponitarhaan Pikun ja Taigan, sekä sen jälkeen vielä sinne Pellan, Siirin ja Mankin. Muut hevoset veimme muihin tarhoihin.

Menin auttamaan Annea karsinoiden siivoamisessa, sillä apu ei siinä hommassa ole koskaan pahitteeksi, oli Anne joskus minulle tuumannut, kun kysyin, saisinko auttaa. Nyt en kysynyt, vaan suoraan aloin puhdistaa ensin Pikun karsinaa. Vein kaikki lantakikkareet ja märät purut kottikärryn avulla lantalaan. Toiseksi siivosin Pellan ja sitten Mankin ja Siirin karsinat. Siivosin vielä muutamia. Kun olimme saaneet karsinat siivottua, putsasin Pikun kupit.

Ihan ensimmäiseksi hain ämpäriin lämmintä vettä, tiskiharjan ja suuren, punaisen pesusienen. Sitten tyhjensin juoma-automaatin pesusienellä ja kuurasin sen puhtaaksi tiskiharjalla. Lämmintä vettä käytin ruokakupin siivoamiseen. Kun olin ne saanut siivottua, päätin mennä vielä järjestellä Pikun varustelaatikon, koska tiesin sen aina olevan sotkussa, enkä muuten sitten koskaan löytäisi sieltä mitään!

Ensin käärin pintelit ja sen jälkeen laitoin ne pakettiin, jonne ne kuuluivat. Sitten siivosin Pikun harjapussin ja laitoin sen takaisin varustelaatikon reunalla roikkuvaan koukkuun. Yleisesti myös järjestelin tavaroita, sekä heitin rikkinäisiä tavaroita pois. Sitten kirjoitin Annelle listan, mitä kaikkea Pikku tarvitsisi uutta: varariimunnaru (oli parin langan voimin kiinni, katkeaa), uudet pesusienet (olivat ihan pirstaleina). Tuossa oli siis lyhyt, mutta ytimekäs listani. Kävin kiikuttamassa sen äkkiä Annelle. Hän kiitti. Sitten lähdin kotiin, sillä kello näytti jo kahtatoista. Kävellessäni tietä kotiinpäin vastaani tulivat Wear ja Irene.

Uusi karsina ;D.

Juoksin tallin pihaan. Menin talliin, olin menossa katsomaan Pikkua. Menin sen karsinalle, mutta se ei ollutkaan siellä!

- Hei, Maikku, Pikku on aitassa Pellan kanssa, Anne sepusti takaani. Suuntasin matkani siis sinne.

Menin aittaan, suoraan Pikun karsinaan. Pella yritti heti päästä halauksiin, mutta vähän vain rapsutin sitä.

- Noh, Pikku, miltä tuntuu olla täällä Pellan kanssa? kysyin ja rapsutin sen korvaa.

- Mennäänpän nyt talliin harjaamaan sut, sepustin ja avasin aitan oven. Palla jäin nurkkaan, kun suljin oven perässäni. Talutin Pikun aurinkoisen pihän yli talliin. Siellä sidoin sen käytävälle ja menin hakemaan harjoja satulahuoneesta. Tänään en ratsastaisi Pikulla harjaisin vain.

Kun tulin hakemasta harjoja, Pikkun hirnahti minulle. Annoin sille palan sokeria ja rapsutin säästä. Se selvästi nautti. sen jälkeen aloin harjata sitä pölärillä. Vedin siistejä vetoja kohti ponin peppua. Kohta olin harjannut koko suloisen ja pörröisen ponipakkauksen. Sitten puhdistin kaviot, sekä tarkistin kengitykset. En huomannut mitään poikkeavaa, joten selvitin hännän, sekä- harjan. Sen jälkeen vein Pikun takaisin Pellan luokse, Pella vähän jo huutelikin Pikulle, minne se oli jäänyt.

Sitten menin satulahuoneeseen ja päätin pestä Pikun varusteen. Otin satulasaippuaa, sekä hanasta lämminta vettä. Sitten aloin puhdistaa varusteita sienen, sekä pyyhkeen avulla. Puhdistin kaikki hihnat tarkasti. Sitten laitoin tavarat paikoilleen ja hipsin kotiin tekemään läksyjä.

Kurainen poni, hienoksi laittautumista, sekä maastolenkki.

Ajoin vanhalla pyöränrämälläni tallin pihaan. Hyppäsin sen selästä ja katsoin kelloa. Kello oli 11.40, joten Pikku söi varmaankin vielä päiväheiniään tarhassa. En heti menisi häiritsemään sitä, vaan heitin pyöräni nojaamaan tallin nurkalle seinään ja juoksin ovelle. Kun avasin tallin oven, pyöräni kaatui. Huokaisin ja manasin, että minun olisi mahdollisimman pian saatava uusi pyörä, kun kesäkin on tulossa.

Menin suoraan hoitajien oleskeluhuoneeseen. Heitin reppuni kaappiini ja otin kaapista juotavaa. Minulla oli kamala jano, sillä aurinko oli porottanut koko pyöräilymatkani ajan selkääni, nyt selkäni oli ihan märkä. Otin kaapistani t-paidan, joka oli siellä aina varoilla. Menin vaihtamaan paidan vessassa. Sen jälkeen hyppelehdin portaat alas talliin, jossa näinkin Annen.

- Moi! huudahdin, että Anne oikein säpsähti.

- Joo, moikka! Mä tässä nyt siivoon näitä karsinoita. Sä siivoot varmaankin Pikun karsinan, eikö niin? Anne kysyi koiranpentuilmeellä ja ulisi leikkien koiraa.

- Joo, totta kai, hyvä koira, sanoin ja silitin Annen päätä. Naurahdin ja menin hakemaan ulkoa kottikärryjä, joihin laittaisin kaikki märät puru ja lannat.

Otin tallin seinustalta uutuuttaan kiiltävät punaiset kottikärryt ja talikon. Työnsin ne talliin ja suoraan Pikun karsinalle. Sitten aloin poistaa ensin kakkakasoja, sen jälkeen heitin kaikki puhtaat purut keskelle karsinaa, jotta löytäisin niiden alle piiloutuneet märät ja likaiset aluset. Puhdistin karsinan myös likaisista puruista, sen jälkeen lähdin työntämään kottikärryjä lantalaan. Kärryt olivat painavat, mutta jaksoin juuri ja juuri työntää ne lantalaan. Sitten hain vielä kokonaisen kottikärryllisen uusia ja hyvältä tuoksuvia puruja varastosta. Sitten vein nekin Pikun karsinaan ja levittelin purut huolella. Sen jälkeen vein talikon ja kottarit pois. Päätin puhdistaa vielä Pikun juoma- ja ruokakupin, ennen kun hakisin kuraisen ja likaisen ponin sisälle.

Lähdin ripein askelin hakemaan ämpäriä, tiskiharjaa, sekä pesusientä. Löysin ne satulahuoneesta. Sitten menin Pikun karsinalle ja aloin juoksuttaa vettä juoma-astiasta samalla kovaa likaa raaputtaen tiskiharjalla pois. Puhdistin kuppia vielä vähän myös sienellä, joten siitä tuli ihan puhdas. Haistoin kuppia ja vettä, kun olin tyhjentänyt sen ja laittanut painamalla puhdasta tilalle. Vesi tuoksui hyvältä, joten tyhjensin vesikupin. Sitten menin kaatamaan likaisen veden ulos tallinseinustalle. Hain toimistosta puhdasta vettä tilkan ämpäriin ja menin takaisin Pikun karsinalle. Siellä kaadoin vähän vettä ruokakuppiin. Puhdistin ruokakupin ulkoa, ja sisältä. Hinkkasin ja raaputin tiskiharjalla. Kuppi lähti puhtaaksi. Sitten tyhjensin kupin vedestä kauhan, sekä pesusienen avulla. Menin kaatamaan likaiset vedet pois. Sitten vein kaikki tavarat paikoilleen ja lähdin hakemaan kuraista, mutta ihan hirvittävän söpöä Piccoloponia tarhasta.

Kävelin reippaasti tarhalle, jossa Pikku oli. Otin porkkanan taskustani, Pikku ravasi hörähdellen luokseni. Silitin sen pehmeää kaulaa. Muut ponit olivat tarhan toisessa päässä, joten ne eivät tunkeneet tarhasta ulos. Kiinnitin Pikun riimuun vaaleansininen narun ja talutin ponin ulos haasta. Suljin portin huolellisesti jäljessäni. Annoin Pikulle porkkanan ja lähdin taluttamaan Pikkua talliin.

Kiinnitin Pikun sen karsinan viereen molemmille puolille käytävää vetosolmuilla. Taputin ponia, sen harja irtosi ja kura pöllysi. Pikku täytyisi harjata todella hyvin ja huolellisesti, että sen karva lähtisi taas puhtaaksi.

Hain Pikun harjat ja tulin takaisin. Ensin otin kumisuan. Sillä aloin pyöritellä Pikun karvaa reippain liikkein. Välillä kopautin harjaa lattiaan, jotta kura ja karva irtoisivat, etten siirtäisi niitä takaisin hoitoponiini. Harjasin Pikun kaksi kertaa läpikotaisin kumisuolla, niin että kaikki irtolika oli irti karvasta. Sitten otin pölyharjan, jolla harjasin mudan pois Pikun selästä. Edelleen ponista lähti todella paljon karvaa, joten uudet ja viininpunaiset ratsastushousuni olivat jo ihan valkoiset Pikun karvan ansiosta. Sen jälkeen Pikku näytti jo vähän siistimmältä. Otin yleisharjan, jolla harjasin Pikun jalat, onneksi ne eivät olleet kovin kuraiset! Tarkistin myös kaikki vuohiskuopat, sekä harjasin vuohiskarvat suoriksi. Sitten otin harjan, jolla selvitin Pikun hännän, ensin nypin kaikki purut ja heinät karvasta pois, sitten suoristin hännän aivan selväksi harjaamalla. Sen jälkeen harjasin harjan. Sitten otin pääharjan ja harjasin Pikun pään sillä varovasti. Päästäkin lähti todella paljon karvaa, joten vedin sen vielä pölyharjalla varovasti. Pikku seisoi todella nätisti. Sitten puhdistin Pikun kaviot. Yhteen oli kiilautunut kivi, joten poistin sen sieltä varovasti. Tarkastin vielä, että kengät olivat hyvin paikallaan. Pikulta oli näköjään poistettu jo hokitkin, ja laitettu juuri uudet kengät, hyvä niin. Sitten menin hakemaan Pikun kaapista kavioöljyä, jolla viimeistelin hienon harjaustulokset laittamalla sitä kavioihin. Päätin vielä letittää Pikun jouhet, että siitä tulisi todella hieno! Hain letityskuminauhoja Pikun kaapista. Valitsin valkoisia, jotta ne eivät näkyisi paljoa. Aloitin hännästä. Ensin vähän kostutin sitä suihkepullolla, jotta jouhet pysyisivät aisoissa. Sen jälkeen otin Pikun hännän päältä jouhia, jotka jaoin kolmeen osaan. Ne letitin siistille letille, jonka kiinnitin kuminauhalla. Sitten menin harjan kimppuun. Sitäkin vähän kostutin ja jaoin kahdeksaan osaan. Ne kaikki osat letitin, ja kiinnitin sykerölle. Sitten vielä letitin Pikun otsatukankin, sen käänsin sykerölle. Sitten katselin lopputulosta. Pikku oli niin suloinen! Annoin sille palan porkkanaa, joka oli jäänyt taskuuni. Poni rouskutti porkkanan tyytyväisenä. Sitten lähdin hakemaan Pikun varusteita. Lähtisimme pitkälle maastolenkille ihan kahdestaan.

Kannoin Pikun varusteet sen luokse, sekä asetin satulan Pikun selkään. Kiristin vyön ja laitoin riimun Pikun kaulalle, pujotin kuolaimet suuhun ja kiinnitin kaikki hihnat. Sitten otin Pikun varustekorista räikeän siniset pintelit, sekä valkoiset patjat. Ne käärin Pikun jalkoihin. Sen jälkeen laitoin riimun Pikun päähän suitsien päälle ja menin laittamaan itseäni valmiiksi. Loikin tallin yläkertaan. Avasin kaappini oven, reppuni putosi heti päälleni. Naurahdin ja laitoin sen kaappiin. Otin kaapista uuden turvaliivini. Se oli palaturvaliivi, ja olin siitä hyvin ylpeä. Puin sen huolellisesti päälleni ja kiristin narut. Sitten laitoin Eurohunterin kypärän päähäni ja otin kaapista raipan. Sitten vaihdoin ratsastuskenkäni jalkaani ja vedin niiden päälle uudet saappaanvarteni. Olin itsestäni ylpeä. Laitoin vielä nahkahansikkaat käteeni ja sitten sipsuttelin alakertaan ja talutin Pikun ulos.

Ulkona vedin jalustimet alas ja katsoin, että ne olivat oikean pituiset. Sitten kiristin vyön sopivan kireälle ja ponnistin selkään. Pääsin sinne heti helposti. Sitten taputin Pikkua ja kehotin sitä lähtemään liikkeelle. Kävelimme pois pihasta, lähdimme pitkälle maastolenkille.

Kävelimme koivujen reunustavaa tietä pitkin poispäin Seppeleestä. Katsoin taakseni, tallia ei näkynyt enään, koivut olivat niin tuuheita. Taputin ponia, kun tulimme risteykseen. Pysähdyimme odottamaan, että pääsisimme tien yli niin, ettei siinä menisi autoja. Odottamisessa menikin tovi. Kun lopulta pääsimme yli, käännyimme vasemmalle ja jatkoimme autotien viertä kävellen, samalla, kun keräsin ohjia lyhyiksi. Pikku tarkkaili ympäristöä, muttei säikkynyt autoja. Kiitin sitä aina välillä. Ohitsemme porhalsi pitkä rekkajono. Pikku hermostui, se alkoi tepastella. Ohjasin sen ojaan siksi aikaa, kunnes rekat ajoivat pois. Sitten pääsimmekin kääntymään hiekkatielle, joka johti metsään. Siellä pyysin Pikkua ravaamaan. Poni nosti iloisesti ravin ja pukitti pari kertaa. Otin harjasta kiinni ja naurahdin. Ravasimme aika pitkän tovin hiekkatietä pitkin. Sitten nostin laukan ja käänsin Pikun tuttuun ylämäkeen. Sen laukkasimme ylös ja ylhäällä siirsin käyntiin. Annoin Pikun kävellä pienen rinteen alas. Välillä se haukkasi puista itselleen herkkupaloja. Menimme pitkin ohjin koko matkan metsässä ihan tallille saakka. Siellä tulin alas selästä ja talutin iloisesti hoitoponini talliin. Otin Pikulta varusteet pois ja vein ne satulahuoneeseen. Sitten käärin pintelit pois ponin jaloista ja laitoin ne koriin, josta olin ne ottanutkin. Sitten irrotin kaikki letit. Vein Pikun takaisin tarhaan, siellä Taiga tuli heti sen luokse. Hymyilin ja katselin poneja hetken. Sitten menin riisumaan itseltäni varusteet. Tallustin yläkertaan ja otin kypärän päästäni, sekä riisuin turvaliivin. Sitten avasin saappaanvarteni, sekä vaihdoin kengät. Sen jälkeen laitoin kaikki varusteeni kaappiini ja otin sieltä reppuni. Menin ulos ja polvin kotiin syömään.

Tallilla tapahtuu ilman hevosiakin – Annella yökyläilyä :))- osa 2

Heräsin, kun auringonsäteet pilkottivat Annen olohuoneen verhon läpi kasvoihini. Anne istui keittiön pöydän ääressä mutustelemassa leipää, hän oli juuri keittänyt itselleen kahvia. Anne oli herättänyt minut muutaman kerran yöllä, koska lääkäri oli käskenyt. Ihan hyvin olin kuulemma herännyt. Toivottavasti minun hänen luona olemisestaan ei olisi liian suurta vaivaa.

- Tuuppas nyt ottaan vähän leipää, kello on jo 8. Juuri tulin ruokkimasta hevosia. Sä varmaankin voit tulla mun kans viemään hevoset tarhaan ja laittaan niille heinät? Anne kysyi ja virnisti. - Joo, totta kai. Ei mua enään pyörrytäkkään, sanoin ja hoipertelin pöydän toiselle puolelle istumaan. – Saanko mä muuten tänään jo ratsastaa? jatkoin.

- Ei sun kuule vielä tänään kannata. Mutta voit auttaa mua muissa tallihommissa, jos sopii. Voit harjailla myös noita hevosia tunteja varten, kun Pikkukin menee tänään talutustunnille. Ei, sä et mee taluttaan! Anne sanoi ja naurahti yritettyäni sanoa vastaan.

Otin pöydältä leivänviipaleen Annen kehotuksesta ja kaadoin Annelle myös kahvia. Hän ei näyttänyt väsyneeltä, onneksi. Siihen minun olisi tyydyttävä.

- Anteeksi muuten siitä eilisestä, kaikki oli ihan mun syytäni, Anne takerteli.

- Ei, ei mitään, ei se sun vika ollut! Oma vikani, kun työnnän nenäni aina toisten asioihin! hermostuin.

- Mutta, vaihdappas äkkiä vaatteet, niin mennään talliin, Anne ohjasti ja hyppelin pois huoneesta.

Laitoin toppatakin päälleni. Minulla ei ollut enään yhtään paha olo, vaan tunsin oloni pirteäksi ja pirtsakaksi. Juoksin Anne perään ulos ja liukastun. Kaaduin heti selälleni portaiden juureen jään päälle. Anne juoksi luokseni hätääntyneenä, kuin jäin makaamaan. Minua nauratti, ja nousin peppuani hieroen ylös. Ei mua muualle sattunut, kun persuuksiin, yritin selittää :). Anne naurahti ja menimme sisään talliin.

- Nonniin, aloitetaanpa siitä, että poneille annetaan kaksi siivua, vähän isommille hepoille kolme ja isoille neljä siivua heinää, Anne selitti. Tiedät varmaankin, ketä on missäkin tarhoissa, joten voimme alkaa laittaa heiniä.

- Juu, okei, sanelin ja menin hakemaan heiniä.

Ensin vein Pikun ja muiden ponien tarhaan heinäkasoja, niin monta, kuin siinä tarhassa oli poneja. Sitten vein heinät Jambon tarhaan, sekä Kamukin sai siinä samalla ruokaa. Kun olimme jakaneet heinät, veimme hevoset ulos niitä syömään. Osa hevosista piti loimittaa, mutta osaa ei. Aloitin viemällä Pikun ulos. Sille ei laitettu loimea. Talutin sen tarhaansa, jonne Anne oli jo vienyt Taigan. Taiga hirnahti nähdessään Pikun tulevan sen kanssa ulos. Päästin Pikun tarhaan ja menin takaisin talliin. Otin sieltä Pellan talutettavakseni. Vein sen samaan tarhaan, kun Pikun ja Taigankin. Sitten vein vielä monia hevosia ulos, laitoin niille loimia ja riimuja, sekä nousin kaaduttuani lumihangesta ylös.

Sitten siivosin vähän tallikäytävää, varusteita, sekä karsinoita. Sitten olikin kello sen verran, että menimme sisälle syömään.

Tallilla tapahtuu ilman hevosiakin – Annella yökyläilyä :))

Juoksin hengästyneenä tallille, olin tullut suoraan koulusta. Oli satanut ihan kamalasti lunta, joten hevoset eivät olleet näköjään pihalla. Toisaalta, hyvä niin, ettei Pikku ollut ihan läpimärkä. Mutta virtaa sillä varmasti olisi! Avasin tallin painavan ja raskaan oven, pudistelin itseni lumesta. Astuin sisään talliin ja ensimmäisenä käytävällä näin lyhyen, oudon näköisen tytön. Punastuin heti hänet nähdessään, miksi aina vieraiden ihmisten lähellä kävi niin, en ymmärrä! Kävelin hänen ohitseen ujon näköisenä, vahingossa tönäisin harteeseen. Tyttö kääntyi minuun päin tomerasti ja esitteli itsensä kuuluvalla äänellä:

- Moi, mie oon Essi, oon justiinsa vähän aika sitten täälläkin alkanut hoiitamaan. Kukkas sie ollet? Meinasin lähteä äkkiä karkuun, niin pelottavan kuuloinen Essi oli. Mutta käännyin häneen päin ja katsoin häntä ujosti. Silmiin en uskaltanut katsoa.

- Mä oon Maikku. Sanoin muka itsevarmasti. Essi tarkasteli minut päästä varpaisiin ja nyökkäsi mielestäni halveksuvasti.

- Älläs nyt rupee jänistämään. Ketäs sie hoirat?

- Ai, mä? Mun hoitoponini on Pikku, se vaalee poni tuol tallin nurkassa, sanoin edelleen ujosti.

- Jassoo. Mä hoidan Leeviä, sitä vähän vaikeempaa. Nyökkäsin ja Essin hiljentyessä kävelin hoitajien huoneeseen. Siellä näin Wearin ja Oonan, kun Anita keitti heille kaakaota. Myös Anne istui pöydän ääressä lukemassa sanomalehteä. Menin istumaan hänen viereensä. Hän luki juttua, joka oli vähän aika sitten kirjoitettu Seppeleestä. Katsoin hänen olkansa yli. Anne käänsi juuri sivua ja töytäisi kyynärpäällään minua mahaan, ihan vahingossa. Vinkaisin ja kaaduin selälleni lattialle. Sen jälkeen silmissäni pimeni, olin varmaan lyönyt pääni.

Voih, apua! Kuulin Annen voihkivan vieressäni. Minua pyörrytti julmetusti. Yritin nousta ylös. En kuitenkaan päässyt, vaan menin makaamaan lattialle.

- Maikku, ei oo mitään hätää, Anne sanoin ja istuutui viereeni lattialle. Avasin silmäni. Annen pää pyöri päässäni.

- Pääsetsä siitä edes tohon sohvalle? Wear kysyi hätääntyneenä ja nyki Annea hihasta.

- En mä tie. Voin mä yrittää. Nousin ylös ja huomasin olevani ihan jääkaapin kulman vieressä. Päätäni vihloi.

- Voih, Maikku, sun päässä on haava! Mä haen siihen jotain! Anita vinkaisi ja juoksi portaat alas talliin, jossa ensiaputarvikkeet olivat.

- Ei mulla mitään hätää oo, vähän pyörryttää, sanoin Annella, kun hän katsoi minua huolestuneilla kasvoillaan. Kömmin sohvalle istumaan. Päähäni sattui ihan hirveästi. Meinasin ruveta itkemää. Yritin pidätellä kyyneliäni. Minua pyörrytti, huomasi ja oksetti. Kerroin olostani, Anne käski minun olla ihan paikallani. Yritin istua rauhassa, minua värisytti. Sitten huimasi ja pyörryin uudestaan.

Anita juoksi takaisin yläkertaan, kun Anne antoi minulle vettä.

- Tänään et kyllä nouse Pikun selkään. Toi sun pääkin on niin pahan näkönen. Ehkä meidän pitäis lähtee terveyskeskukseen? Nielaisin palan kurkustani. Vai terkkariin? Ei ikinä! Pärjäisin ilman hoitotoimenpiteitäkin, vaikka minua edelleen huimasi. Ja oksetti. Menin makuulle, istuessa pyörrytti liikaa. Anne otti minua vastaan polvensa päälle.

- Maikku, onko sulla muuten paha olo, ettei vaan olis aivotärähdys, kun sua niin pyörryttääkin.

- On mulla vähän, sanoin ja meinasin oksentaa. – Mua oksettaa aika lailla.

- Voi ei! Hei, tota Anita, tee Maikulle jotain syötävää.

- Joo, Anita sanoi, kuulosti siltä, että hän meinasi purskahtaa itkuun.

Kyyneleet tulvivat silmiini. En enään pystynyt pidättelemään niitä. Anne huomasi ne ja silitti poskeani. Tunsin oloni vaivautuneeksi, mutta turvalliseksi. Painoin pääni Anne syliin. Sitten minua alkoi pyörryttää, silmissäni pimeni. En tiedä pyörryinkö, vai nukahdinko, mutta hyvältä se tuntui.

Kun heräsin, olin huoneessa enään Annen kanssa. Vieläkin olin häntä vasten. Kukaan hoitajista ei ollut vieressäni. Oloni tuntui vähän paremmalta, mutta pyörrytti ja huippasi yhä. Anne kysyi:

- Onko jo parempi olo? Hän auttoi minut pystyyn ja halasi minua. Ihme kyllä, pysyin rentona.

- Joo, on. Saanko nyt mennä laittaan Pikun kuntoon ratsastusta varten?

- Eh, et todellakaan! Tänään et ratsasta, vaikka kuinka haluaisit. Pysyt tässä sohvalla, jotta voimme käydä terveyskeskuksessa. Soitin vanhemmillesi. Ne eivät ehdi tulla hakemaan sinua. He ovat laivalla, onko totta?

- Joo, niin ne ovat.

- Joten jäät luokseni yöksi.

- Siis mitä?

- Juuri niin. Kiva saada vähän seuraa.

- Okei. No, mitäs nyt?

- Saat ottaa vähän leipää, sitten saat jäädä makailemaan tänne. Käyn vaihtamassa sisällä vaatteet, sitten lähdemme terveysasemalle. Ja ei mutinoita!

- Nyökkäsin ja otin pöydällä olevan leivän. Sen jälkeen kävin makuulleni.

Anne tuli sisään yläkertaan, hän auttoi minut ylös ja talutti autolle. Sanoin, että osaisin itsekin kävellä, mutta hän sanoi, että pelkäsi, että kaatuisin uudestaan. Mutisin jotain vastaan. Sitten pääsimme autoon. Anne ajoi rauhallisesti terveyskeskuksen ovelle. Sitten menimme sisään, pääsimme heti vastaanottoon. Anne tuli mukaan lääkärinkin puolelle, sitä ihmettelin, mutten välittänyt.

Kun tulimme ulos vastaanotolta, tiesin, että olin saanut pahan aivotärähdyksen. Anne joutuisi herättämään minua yöllä, noloa! Sitten menimme takaisin sisään, sain tulla talliin ruokkimaan hevosia. Huomenna en joutuisi onneksi kouluun, kävimme hakemassa tavaroitani kotoa, koska jäisin kuulemma muutamaksi päiväksi. No, ei se minua haitannut. Saisin olla hevosten kanssa!

Pääsiäismaasto

”Ihanaa, taas pitkästä aikaa hoitamassa Pikkua!” kuului huuto tallin käytävältä. Tyttö, joka huusi, katsoi minuun ja säteili, kuin Naantalin aurinko. En meinannut ensin tunnistaa häntä, koska hän oli muuttunut. Äänestä kuitenkin huomasin tytön olevan Wear. Juoksin hänen luokseen, kaadoin hänen vieressään olevat melkein täydet lantakärrytkin!

”Hups.” sanoin, ja aloin kikattaa. Wear alkoi heittää lantoja takaisin kärryyn, yritin auttaa, mutta Wear vain naureskeli ja sanoi, että hän osaisi itsekin. Punastuin. Sitten kysyin: ”Mitä teet tänään Taigan kans?” Wear nosti katseensa minua kohti ja sanoi: ”Aattelin mennä maastoon Oonan kans, mutta se ei tuukkaan”. ”Mä voisin tulla. Mentäis vaikka ilman satulaa?” sanoin. Wearin ilme kirkastui. ”Totta kai!” hän sanoi ja säteili taas. ”Mutta ensin sun pitäis varmaan siivota Pikun karsina, sillä se on kaameessa kunnossa, kato vaikka” Wear sanoi ja kurkistimme Pikun karsinan. Naurahdin ja lähdin hakemaan lantakärryjä, sekä talikkoa. Oli niin ihanaa olla taas tallilla kavereiden seurassa!

Työnsin lantakärryt lantalaan. Kyllä putsaamisessa olikin ollut työtä! Wear oli aivan oikeassa, Pikun karsina oli todella likainen. Kaadoin lantakärryn sisällön lantalaan ja hain uusia puruja. Kun Pikun karsina oli valmis, menin hakemaan valkoista, mutta aika puhdasta hoitoponiani sisälle. S etuli heti luokseni, ei yrittänyt yhtään kapinoida minua vastaan. Otin ponin kiinni ja talutin sisään tallin oven raosta, joka meni heti kiinni, paiskautumatta perässämme.

Talutin Pikun karsinaansa, sekä otin sen päästä riimun pois. Päästessään irti riimusta Pikku alkoi painaa turvallaan heti juoma-astiaansa saadakseen janonsa sammumaan. Pikku joi ahneesti. Taputin sitä kaulalle ja pudotin ruokakuppiin kuivuneen palan ruisleipää. Sitten menin hakemaan Pikun harjoja.

Löysin Pikun harjat helposti, joten pääsin takaisin Pikun karsinaan nopeasti. Otin ensin pölyharjan käteeni ja suin Pikun sillä kokonaan. Sen jälkeen harjasin muut osat, tarkastin jalat ja kaviot. Sitten menin hakemaan Pikun suitsia, mutten ottaisi satulaa, sillä ilman satulaa olimme sopineet menevämme. Menin Pikun karsinaan kuolaimet oikeassa kädessäni ja muut suitsien osat vasemmasta roikottaen. Puhalsin kuolaimiin lämmitellessäni niitä. Sen jälkeen työnsin ne Pikun suuhun, sekä kiristin kaikki hihnat. Laitoin kypärän päähäni ja talutin Pikun ulos.

Ulkona oli kylmä. Wear oli juuri ulos tultuani nousemassa Taigan selkään. Menin hänen viereensä ja ponnistin selkään. Sitten lähdimme kävelemään vieretysten tallipihan ja aittarakennuksen ohi kohti hyviä maastopolkuja, lempimetsäämme. Kävelimme vieretysten pitkin ohjin kanervojen ja koivujen reunustamalla tiellä. Välillä ponit haukkasivat tien reunasta suullisen ruohoa. Mikään lehtikään ei värähtänyt. Oli ihanan rauhallista. Käveltyämme kymmenisen minuuttia vähän ravasimme, sekä menimme pellolle laukkaamaan. Ponit innostuivat oikein kunnolla! Molemmat vetivät pari pukkiakin! Kävelimme takaisin tallille. Tulin alas selästä ja vein Pikun talliin. Harjasin Pikkua, laitoin loimen, sekä annoin namuja. ”Hyvää pääsiäistä, Pikku!”

Hiihtolomaa ja tuskailuja pituudesta

Tallustelin rauhassa tallille ja nautin auringon paisteestam yöllä oli taas tullut lunta ja kirkkaus oli sokaista minut. Tallissa oli kunnon tohina päällä, mutta tuntilaisia oli selvästi vähemmän näin keskellä vikkoa. "Mitäs ukkeli sanoo?" kysyin hymyillen heiniä mutustelevalta kimolta joka hörähti minulle vaimeasti tervehdykseksi. Jätin ponin lopettelemaan syömistä rauhassa ja kurkistin Taigan karsinaan jossa Wear hoivaili silmäteräänsä "Moip, oletko lähössä maastoon?" kysyin tytöltä nojaten kaltereihin. "Joo mutta en ainakaan heti, ajattelin vain harjata tätä edes hieman puhtaammaksi, se taas piehtaroi heinissä." Wear vastasi ähkien samalla Taigan kavioiden kanssa, "No sano ku alat lähteen niin mieki tuun Pikun kanssa, jos sillä ei ole tunteja tänään." sanoin aikomuksissani lähteä toimistoon tarkistamaan, "Ei sillä oo, kaikki pikku ponit on nyt vähä pakosta vapaalla ku tää on aikuistuntien päivä ja niillähän yltää kohta jalat maahan Pikun selästä." Wear pysäytti minut hymyillen ja jatkoi kikattaen "Kanttii muuten kattoo mitä toi sun possus tekee tuolla karsinassaan.". Käänsin katseeni ja näin puhtaan kimon loiskuttelevan vettä alusilleen ja kaiken lisäksi laskeutuvan alas piehtaroimaan. "Voi ei, tuossa onki sitten hommaa." sanoin muka surullisena mutta purskahdin pian nauruun, "Okei sano ajoissa ku oot lähössä niin saan ton possun puhtaaksi.", jatkoin hymyillen.

"Hei olisin nyt lähössä, jos vaan toi Jaakko sut päästää." Wear ilmoitti ja melkein kaatui kottikärryihin jotka olivat hyvää vauhtia täyttymässä, "Saat kyllä siivota sen jos kaajat, Dreamer on huhkinu kohta yheksän karsinan verran niiden eteen." Jaakko huudahti Pellan karsinasta kuullessaan kolinan joka syntyi kärryistä. "Emmä niitä kaaja, mutta Driimin mä vien." Wear piikitteli takaisin minun heittäessäni viimeisiä lapiollisia kärryyn. "No ethän sä sitä voi viedä, siivoo kohta paremmin ku mä." Jaakko valitti muka uuvuksissa työntäessään kottikärryään seuraavalle karsinalle, "Ai kohta vai? Mie ainaki meen ku saan tän mun kymmenennen karsinan puhtaaksi." sanoin painottaen karsinoiden lukua ja iskien Wearille silmää. "No mee vaan, ekköhän sä oo sen ansainnu, mutta varo vaan ku mä pysyn noitten kopujen selässä tarpeeksi hyvin niin saatta musta seuraa." Jaakko kiusoitteli hymyillen ja taputti Humua kaulalle. Jätimme miehen uurastamaan rauhassa ja suuntasimme kummatkin oman ratsumme luo, eli ei kovin kauas.

Pian olimmekin ponien selässä valmiina lähtemään, onnekseni Pikku oli ollutkin luultuani helpompi saada puhtaaksi. "No on siinä pari." Wear tokaisi hetken tutkailtuaan meitä, tajusin pian mitä tyttö tarkoitti "No joo, mulla on ollu sellanen kasvurykäys.." sanoin pitentäen jälleen jalustimia kun tavallinen koko ei enää riittänytkään. "Onneksi mä oon tällänen maahiainen ja muutenki tuskin kasvan tälle kullannupulle liian isoksi." Wear hymyili halaten Taigaa tiukasti ennen liikkeelle lähtöä, itsekkin taputin Pikkua kaulalle haikeana "Mulla ei näköjään mee kauaa ennen ku kasvan liian isoksi tälle kullalle." sanoin surullisena heilutellen hieman jalkojani. "No mutta nyt unohetaan nuo ja pidetään hauskaa!" Wear keskeytti synkät mietteeni päästessämme metsän siimeksiin, kuin yhteisestä sovinnosta kehotimme ponit raviin.

Palasimme vasta muutaman tunnin kuluttuna iloisina ja punaposkisina tyttöinä, huolet olivat kaukana mietteistä. "Näitkö miten Pikku-poikaki intoutu jo heittelemään persettään tuolla, meinasin jo lentää pelkästä ihmetyksestä ojaan." selitin innostuneesti Wearille kimon touhuilusta, "Ai sitäkö se oliki luulin että Pikku meinas liukastua ja esitellä mulle hokkejansa." Wear nauroi takaisin, "Tai sitten se oli tosi outo iskuyritys Taigaa kohtaan." me kummatkin nauroimme ja hyppäsimme alas ponien selästä. Tallissa meitä odotti hirveä hullunmylly Pampulan ja Siirin tullessa meitä vastaan ovella. "Tytöt älkää vain päästäkö niitä ovesta ulos!" tuli pian hengästyneen näköinen Jaakko huutamaan vaikka olimme saaneet jo ponit kiinni kiitos niiden tuuheiden etuharjojen, pian mieskin huomasi sen ja vaikeni "Ai, no.. Hyvä saitte ne kiinni, ne pääs äsken livahtamaan kun joku tuntilainen erehty karsinasta." Jaakko selitti hämmästyksestä päästyään etsien samalla käsiinsä riimuja poneille. "Oliko mukavaa muuten maastossa?" mies kysyi kiinnittäen lukkoa pampulan riimuun ja vilkaisi meihin, "Oli aivan mahtavaa. Tosi hyvä ilma tuolla." Wear alkoi selittää miehelle samalla kun minä vein Pikun karsinaansa ja aloin jo riisua ponia.

Pikun jäätyä tyytyväisesti karsinaansa minä päätin jäädä vielä hetkeksi tallille ja kapusinkin vintille jossa istuivat jo valmiiksi Anita, Ada, Magnet, Chao ja muita joita en aivan varmasti tuntenut. Anita hymyili minun hieman myrtyneelle ilmeelleni "No mikäs Driimii painaa ku on noin myrtsinä?" Magnet kysyi nähdessään myös ilmeeni, "Pituus." tokaisin ja lösähdin Adan viereen sohvalle, "No mikä pituudessa on vikana, maksaisin aika paljon jos olisin sun pitunen." joku vieraampi kasvo tokaisi hymyissä suin, "No ei se muuten mutta kasvan kohta liian pitkäksi Pikulle." tokaisin tuskaisesti. "Aaa, no ei ihme mulle kävi Pikun kanssa vähä samoin, mutta onneks Leevi on isompi." Carkki totesi nielaistuaan kaakaonsa, "No joo, onhan mulla Blade sitten ja siitä tuskin kasvan yli." sanoin hymyillen hieman "Mutta silti tulee ikävä Pikkua ja sen luonnetta." huokaisin syvään. "No voithan sä vielä hoitaa sitä vaikka isoksi kasvakki." Ada kehotti, "Joo on onneksi se, mutta eihän se ole Pikullekkaan kaiketi ihan reilua ku yks hinkkaa sen verille." naurahdin ja aloin hieman pohtia asiaa muiden puhuessa omista hoitsuistaan vanhoista ja nykyisistä, "Sähän voit vielä juoksuttaa ja muuta sellasta." joku heitti kaapeilta, "Joo niin voisinki, mutta mulla alkaa muutenki koulu painaa päälle eikä aika riittäis millään kahteen hoitsuun, ehkä näin on hyväki ei tarvi alkaa tuskaileen kumman hoitamisen lopettais ja Pikulla ois kuitenki Maikku aina hellimässä siinä missä Bladella ei oo ketään." selostin ja satuin katsahtamaan kelloa "Voi ei Teemu tulee aivan kohta hakemaan." kauhistuin huomatessani sen näyttävän jo kello kuutta. "Teemu?" Anita kysyi kiinnostuneena ja punastuin hieman "Siis joo mun poikakaveri, kaverilla on synttärit ja pitäs niitä lähtee juhlimaan." selitin vieläkin punastuneempana. "Ai ihan poikakaveri ja ajaa auto?" Ada kysyi hieman hämmästyneenä, "Eiku ihan mopoa." sanoin vaihtaessani vaatteita ja vetäessäni mekkoa niskaan. "Meinaakko oikeesti tollalailla pärjätä ulkona?" Magnet kysyi tutkaillen minun harjatessa hiuksiani, "No siis Teemulla on kyllä ajokortti mutta ku ei oo omaa autoo on vain mopo, mutta nyt se sai auton lainaksi. En kai minäkään hullu ole." naureskelin ja otin askeleen kohti portaita, "Hei tuhkimo, nuo ei taida olla sinun lasikenkäs." Ada huudahti nähdessään jalkani, "Ei mitään ku näillä pääsee ulos tallista." sanoin osoittaen tallikenkiä jotka olivat yhä jalassani.

"Ohhoh mihin neiti on lähössä tollasena, lannanluontiin tietenkin." huuhdahti nähdessään minut vielä syöttämässä Bladelle porkkanaa, "Joo tietysti ja samantein haen sikolättiin piiaksi." tokaisin sarkastisesti ja hymyilin tammalle tämän hymyillessä myös yrittäen hamuta minulta lisää porkkanaa. Kävin vielä Pikullekkin viemässä toisen porkkanan ja rapsuttelin ruunaa kunnes näin ikkunasta pihalle tulevan auton valot ja hyvästelin ruunan ja kipaisin pihalle.

Pikakäynti

Hyppelin iloisesti tallille, vaikka en ollutkaan pitkään aikaan käynyt hoitajamassa Pikkua, en ehtisi olemaan kauaa, sillä läksyt olisi tehtävä ja huone siivottuna iltapalaan mennessä. Kaikki oli tekemättä Ylläsreissailun takia.

Menin sisään talliin ja moikkasin ohimennen muita hoitajia. Osa moikkasi takaisin, tai siis kaikki jotka tuntivat minut, mutta oudoimmat katsoivat vain söherrystäni vierestä. Esittelin itseni Maikuksi, mutta en paljon muuta, kuin hymähdyksiä uusilta hoitajilta vastaukseksi saanut. Luovutin, otin Pikun harjapakin, omenalohkon ja kuivan leivänpalan kainalooni ja suunnistin askeleeni kohti kimon ponin omaa karsinaa.

Se hörähti nähdessään minut, sydämeni täytti onnen leimaus, olin pelännyt sen jo unohtavan minut! Silitin sen pehmeää kaulaa, sekä annoin herkkupalat ahneelle ponille. Sen jälkeen otin Pikun harjat pussista ja aloin hajata Pikun likaista karvaa. Se näytti todellakin nauttivan siitä. Puhdistin myös ponin kaviot, sekä selvitin jouhet helläkätisyyden vuoksi sormin. Harjasin vielä Pikun suloisen pään täysin puhtaaksi. Sen jälkeen laitoin karsinan oven kiinni ja laitoin tavarat paikoilleen. Hipsin muiden hoitajien luokse.

He keittivät juuri kaakaota. Wear pyysi minua istumaan viereensä. Menin hänen viereensä. Anita nosti kaapista minullekin pullan, sekö mukillisen kaakaota, jonka muut olivat juuri saaneet. Kiitin. Muut hoitajat kertoivat, mitä aikoivat tehdä vielä tänään. He pyysivät minua mukaan maastoon, mutten ehtinyt. Sitten vilkaisin kelloa. Kello oli kahdeksan, joten piti äkkiä mennä kotiin.

Tallilla oleilua

Kerrankin pääsin tallille pienen tauon jälkeen ja muuton tuoksinnasta hengähtämään, aluksi aioin aloittaa Bladesta ja käydä tamman kanssa lyhyen maaston, mutta sitten tarhasta minua kutsuikin eräs valkoinen pieni poni. Pikku hörähti matalasti kun näki minun tulevankin kohti tarhoja, "Terve Pikkuseni, mitäs sanoisit pienest hankilaukasta?" kysäisin hymyillen ruunalta. "Pitäisin oikein paljon, kiitos kysymästä." Anitan iloinen ääni kuului takaani ja kääntyessäni näin tytön pitelemässä luimivaa Anttua hymyillen, "Tosin sinä taidat tarvita hieman isompaa hevosta että pysyt minun ja Antun perässä." tyttö jatkoi mittailessaan kimojen korkeuseroa. Hymyilin aurinkoisesti Anitalle "Taidat olla oikeassa, Pella olisi Pikulle paljon parempi kisakumppani, mutta täytyy pojunkin päästä jaloittelemaan." sanoin silitellen Pikun otsaa ja jatkoin "Oikeastaan voisin juoksuttaa tätä nyt ja ensi kerralla lähden maastoon vaikka Ami seurana." sanoin naureskellen ja tartuin Anitan ojentamaan naruun. "Miten sinulla on kaksi näitä?" kysyin tytöltä ihmetellen, "No tuli vahingossa otettua, mie ootan sinua ja juon samalla kaakaota." Anita vastasi ja vilkutti minulle olkansa yli.

Kenttä oli todella hyvässä kunnossa totesin itsekseni taluttaessani ylienergistä Pikkua vierelläni, "Eikö sinua ole liikutettu vai oletko vain saanut nukuttua hyvin?" kyselin ruunalta samalla kun tarkastin kaikki läpi ja selvitin juoksutusnarun käsissäni. "No niin poika." sanoin ja annoin kimolle merkin lähteä kävelemään, Pikku lähtikin oikein iloisena kävelemään korvat hörössä ja otti välillä pieniä raviaskeleitakin mutta kuunteli rauhoittelujani. Lopulta annoin sille luvan nostaa ravin ja sen Pikku tekikin. Hetken ravailun jälkeen huomasin pääno menevän jo aivan pyörälle, silti pyysin ruunaa nostamaan vielä laukan ja annoin lisää narua että se varmasti riittäisi ja kimo nostikin vauhdikkaan laukan ja kipitti minkä jaloistaan pääsi. Muutaman kierroksen annoin Pikun irrotella ja sitten pyysin sitä rauhallisesti hidastamaan ensin raviin ja sitten käyntiin. Lopuksi teimme samat toiseenkin suuntaan ja annoin ruunan vielä tasoittaa hengitystään rauhassa.

Kun kimon hengitys oli tasaantunut talutin kimon talliin jossa harjasin sen uudestaan perusteellisesti. Nyt Pikulla oli aikaa rauhassa nauttia harjauksesta ja kuivauksesta. "No niin poika eikö ole mukavaa olla harjattavana." sanoin Pikulle joka nojasi minuun silmät ummessa ja melkein pelkäsin sen kaatuvan. Lopuksi asettelin loimen vielä kostean turkin päälle lämmöksi ja annoin porkkanan ja hyvästelin ruunan hetkeksi suunnatessani vinttiä kohden.

Iltamia

Kaikkea sitä kuuleekin jälki-istuntoa suunsoitosta! Mietin marssiessani toiseksi viimeiseen bussiin seppelettä päin, suomen koulujärjestelmähän ei tätä tyttöä estä käymästä tallilla mutisin etsiessäni edes yhtä vapaata penkkiä kaikkien työstä päässeiden joukosta. Lopulta näin Kukan tutun kasvon ja istuin hymyillen tytön viereen. Pian koko bussi täyttyikin meidän kahden naurusta ja kikatuksesta, eikä matka seppeleeseen tuntunut kovinkaan pitkältä. Noustessani katsoin Kukkaa ihmetellen "Etkö sinä tule?" kun tyttö jäikin istumaan paikallaan, "En tänään, nyt oon menossa ihan kaverille." tyttö vastasi hymyillen aurinkoisesti.

"Terve ukkeli, sie olet näköjään ollu tänään töissä." tervehdin Pikkua hymyillen, poni nosti päätäään ja hörisi minulle. Ruuna oli tehnyt paljon tunteja tänään, ainakin jos tuntilistaa oli uskominen joten pääti antaa kimon vain lepäillä. Itse kävin Pikun varusteiden kimppuun ja tarkistin ja puhdistin ne tarkasti. Kun olin valmis palasin ruunan karsinalle harjojen kanssa ja olin päättänyt saada ponin jouhet kuosiin.

Pikku nautti toden teolla vetäessäni pölyharjalla sen karvaa, poni oli selvästi piehtaroinut ja karva vain pöllysi harjan jatkaessa liikettään. Jopa korvista pöllähti hirmuinen pölypilvi. Harja oli onneksi helppo ja häntäänkään ei uponnut liikaa aikaa ja ehdin jopa ajoissa pysäkille vaikka Pikun hyvästelemiseen ja Bladen hellimiseen upposikin yllättävän kauan.

Estetunti: rataesteet

Olin tallilla hieman myöhässä koulun takia, siksi olinkin oikein iloinen että minulla oli Pikku tunnilla ponin sai niin helpohkosti kuntoon, ellei se ollut liannut kaunista karvaansa eilen syntyneisiin kuralätäköihin. Onneksi ei niin kuitenkaan rapsuttelin ruuna hetkejn ja sitten lähdin hakemaan Pikun varusteita ja meinasin ajatuksissani törmätä Chaoon ja mutisin punastellen anteeksi pyyntöni. "Sori, olen vähän ajatuksissani tänään." sanoin tytölle hymyillen samalla ja kavoin Pikun suojia esille.

"No niin ovatko kaikki jo paikalla?" Lilly-Marie kyseli katsellen suojaliiveihin varustautunutta joukkoa, kun pitensin jalustimia jotka olivat hieman minua lyhemmän jäljiltä. Verryttelimme hieman ja kun tuli vuoro kokeilla ristikkoa ajatus oli ihan tiessään, huomasin sen itsekkin kun yli-innokas Pikku alkoi kiihdytellä laukkaansa ja ponnistus jäi niin kauas että tunsin ruunan venyvän vähintäänkin kaksimetriseksi mäyräkoiraksi allani kun ei halunnut kolhia jalkojaan. Lilly opastikin minua ennen hyppyä katseestani ja esteen jälkeen en ehtinyt edes kokoamaan ponia kun se jo iloitsi vauhdistaan komean pukin säestyksellä. Pikku alkoi todella ilostua ja en saanut edes kunnolla ohjattua sitä esteelle kun olimmekin jo ponnistuskohdalla ja kuulin "Vielä kerran ja nyt se Pikku suoraan sinne esteelle ja vähän pudotat sitä vauhtia ei nyt olla formuloissa." hymyilin letkautukselle ja pidätin kimoa kunnolla saadakseni sen asettumaan ainakin hetkeksi ja nyt sainkin Pikun korvat keskelle estettä ja vaikka alas tulo oli mitä oli en voinut olla hymyilemättä. Rata sujuikin hieman paremmin ja kun jo luulin että saisimme hieman henkäistä Lilly käski meidät nostamaan ravin ja keventämään ilman jalustimia.

"Uh, huomenna lihaksiin sattuu." mutisin ruunalle kehottaen sen raviin ja totuttelin sen askeleisiin.

Lopulta kuului komento "Ja kiitos ja ratsailta." Lilyn suunnalta. Huohahdin ja kiitin Pikkua tunnista.

Dreamer

Esteratsastusharjoituksia

Tänään tulin varmana tallille. Aamulla oli satanut jo aika paljon lunta, joten lunta oli kinoksittain joka paikassa. Vieläkin satoi vähän, muttei enään rankasti. Illalla varmaan myrskyäisi. Astuin sisään talliin. Tallista huokui lämmin heinän ja hevosen tuoksu. Tallista kuului hirnuntaa, joten hevoset oli tuotu lumisateen alta pois.

Hyppelehdin ylös hoitajienhuoneen portaita pari askelta kerrallaa. Heitin reppuni kaappiini ja löhösin sohvalle Anitan viereen.

- Ai, moi, Maikku, Anita sanoi iloisesti.

- Moi, mitäs muuten sä aijot tänään Antun kanssa tehdä? kysyin uteliaasti.

- Aateltiin mennä vähän esteitä, Anita jatkoi.

- Voinko mäkin tulla Pikun kans? kysyin toiveikkaana katsoen Anitaa koiranpentuilmeellä.

- Tottakai! Wearkin tulee Taigalla, sekä Dream Bladella. Siitä tulee hauskaa! Anita virkkoi.

- Kai voidaan laittaa sitten vähän pienempi este isomman viereen? kysyin.

- Joo, että noi ponitkin pääsee kunnolla hyppään, Anita jatkoi.

- Mennänkö hei nyt harjaan noita pulleroisia? kysyin.

- Joo, mennään, Anita sanoi ja lähti kävelemään vintiltä alas tulevia portaita. Seurasin hänen perässään.

Pääsimme talliin. Kävelin Pikun karsinan luo harjapussi kädessäni, jonka olin napannut tullessani talliin. Annoin ponille minttukaramellin, ei se ollut saanut niitä pitkiin aikoihin! Taputin ponia kaulalle ja menin harjapussi kainalossani sen karsinaan. Näytin sille harjoja, jotta se ei epäilisi mitään. Sitten kaivoin pussista pölyharjan ja aloin harjata sillä Pikku kaulasta alkaen. Pikku nautti, kun menin sään kohdalle. Siitä rapsutin harjalla vähän aikaa. Sitten jatkoin mahan alle, josta Pikku ei oikein pitänyt. Se heilautti päätään, mutta en välittänyt, jotta se ei luulisi, että saisi sillä huomiota. Jatkoin vain harjaamista, harjasin jalat, pepun ja kyljet. Sitten harjasin toisen puolen, joka sujui jo vähän paremmin, siinä Pikku ei pullikoinut ja näyttänyt mieltään. Kiitin sitä. Sitten selvitin varovasti sormin Pikun harjan ja hännän. Sen jälkeen puhdistin rakkaan hoitoponini pään. Sitten vaihdoin harjaa ja otin kaviokoukun. Sillä puhdistin Pikun kaikki neljä kaviota hyvin, mutta varovasti osumatta säkään. Tunnustelin myös jalkoja, enkä löytänyt mitään ihmeellistä. Taputin ponia. Sitten laitoin harjat harjapussiin ja ripustin pussin Pikun karsinan ulkopuolelle roikkumaan.

Lähdin hakemaan Pikun varusteita satulahuoneesta. Päästyäni satulahuoneeseen näin siellä Anitan ja kysyin:

- Mennäänkö me sitten rakentaan ne esteet, kun ollaan laitettu ittemme ja hoitsumme kuntoon?

- Niin, mä pyysin kyllä jo Annee ja se meni rakentaan ne, eli sitten kun sä oot valmis, voit mennä maneesiin, Anne vastasi.

- Okei. Laitatko sä nyt Antun? kysyin.

- Joo, laitan, sen jälkeen meen lämmitteleen, Anita sanoin.

- No, mä otan nyt nää Pikun varkat, moikka! huudahdin ja kannoin Piccolon varusteet ponin karsinalle.

Pikku odotti kiltisti, kun nostin satulan sen selkään. Vedin satulan oikealle paikallaan, ja kiinnitin vyön toiseen reikään. Katsoin vielä, että huopa oli suorassa. Se oli vähän rytyssä, joten suoristin sen ja vedin Pikun viimeisetkin jouhet pois satulan alta. Sitten otin suitset käteeni ja laitoin ne Pikun päähän. Kuolaimetkin Pikku otti todella kiltisti, ei ollut mitään ongelmaa. Kiristin hihnat sopivan kireiksi ja suoristin otsatukan. Sitten Pikku olikin valmis, joten laitoin vain kypärän päähäni Pikun karsinan edestä ja lähdin taluttamaan ponia maneesille.

Maneesissa ei ollut vielä muita kuin Wear ja Taiga, mutta perässäni tulivat heti Anita ja Anttu. Enään Dream puuttui, mutta Anita kertoi, että hän tulisi pian. Dreamkin tuli samalla maneesiin, kun olin nousemassa Pikun selkään. Ponnistin selkään, pääsinkin sinne. Sitten lyhensin jalustimia, koska joku pidempi oli ratsastanut Pikulla viimeksi. Kiristin vielä vyön ja suoristin turvaliivini. Sen jälkeen ohjasin Pikun pitkin ohjin uralle kävelemään. Katselin ympärilleni. Kaikki olimme jo kävelemässä. Anne oli pystyttänyt meille Anitan pyynnöstä keskellä kaksi pystyä, toinen toin 85 senttinen, toinen oli noin 70cm. Toiselle pitkälle sivulle oli laitettu puomeja, ja niitä oli aivan kamalan paljon, koko pitkä sivu täynnä! Toiselle pitkälle sivulle oli laitettu sarjan, joiden välit olisivat poneille kolme askelta, hevosille kaksi. Ne esteet olivat noin 60 senttisiä. Kun olimme kävelleet noin kymmenen minuuttia, otimme hoitsujemme kanssa lyhyet ohjat ja siirryimme raviin. Anita neuvoi, että tehtäisiin vaikka vähän ravin lisäyksiä, sekä paljon kaarevia uria, mutta esteille, eikä puomeille saanut vielä mennä. Teimme työtä käskettyä ja hoitsumme alkoivat kuunnella meitä. Sitten vihdoimme suuntaa, teimme samat asiat myös toiseen suuntaan. Sitten teimme myös muutamat laukannostot molempiin suuntiin. Kun hepat oli lämmitelty, Anita alkoi puhua.

Hän puhui näin:

- Mennään tuonne toisella pitkälle sivulle jonoon. Sieltä tullaan sitten yksitellen nuo ravipuomit tuossa kevyessä istunnassa! Maikku ja Pikku saakin sitten siitä aloittaa!

Siirsin Pikun raviin. Se tuntui kamalan reippaalta, joten yritin vähän saada raviin parempaa rytmiä. Siinä onnistuin, joten käänsin puomeille, nousin satulasta, annoin vähän ohjaa ja katsoin edessä olevaa peiliä. Onnistuimme. Meidän jälkeemme tulivat Anita ja Andrew, sitten Dream ja Blade, ja viimeisenä Wear ja Taiga. Kaikki onnistuivat hyvin, joten Anita antoi uusia neuvoja:

- Nyt tullaan sitten laukassa tuo sarja. Kaikki osaavat hypätä sarjaa, joten aloitetaan samalla järjestyksellä.

Nostin laukan ja laukkasin pitkän sivun vähän reippaammin. Sitten rauhoitin ponia ja käänsin esteelle. Tulimme aivan suoraan, yksi, kaksi, yli ja alas, yksi, kaksi, kolme, yli ja alas. Selviydyimme esteestä hienosti. Muutkin selviytyivät. Tulimme sarjan muutaman kerran. sen jälkeen ylitimme keskellä olevia pystyjä. Kaikki onnistui hienosti. Sen jälkeen teimme hoitsuillemme loppuravit. Ravasimme muutaman kierroksen ja siirryimme käyntiin. Annoimme ponien kävellä kymmenisen minuuttia. Sen jälkeen tulimme alas ja veimme ponit talliin. Wear lupasi innokkaasti tulla keräämään esteet pois. Otin Pikulta hikiset varusteet pois. Sitten harjasin sitä vähän, ennen kuin laitoin sille loimen. Sen jälkeen keräsin kamppeeni, sanoin kaikille heipat ja juoksin bussille, koska en jaksaisi kävellä kotiin. Ehdin juuri bussiin.

Murheita ja kyyneleitä

Hyppelehdin iloisesti tallille. Tänään vain hoitaisin vähän Pikkua, sillä olimme koulussa joutuneet hiihtämään, se ei ollut kivaa! Mielialani kuitenkin koheni, kun avasin tallin oven ja näin tallikäytävällä vain Annen, en joutuisi auttamaan pieniä tuntilaisiä, siihen pinnani ei tänään riittänyt. Kävelin pää riipuksissa Annen ohi. Anne huomasi alakuloisuuteni, ja kysyi, mikä oli hätänä. Huokaisin vastaukseksi, mutta Anne kuitenkin pysäytti minut ja pakotti kertomaan.

- Mua väsyttää. Kokeet meni huonosti, jouduttiin hiihtään ja huomenna uimaan! Enkai joidu taluttamaan? Anelin. Hän oli huolestuneen näköinen ja kysyi, miksen jäänyt kotiin. Jatkoin: - Kotona vaan joituisin vahtiin mun pikkusiskoa, Jenniä. Joten ei ollut muuta paikkaa, mihin tulla.

- Noh, sun ei tänään tarvi liikuttaa Pikkua, jos et halua. Onneksi tänään ei tarvita erityistä talutusapuakaan, Anne kertoi. Huokaisin helpotuksesta ja menin hakemaan satulahuoneesta Pikun harjoja. Sille kertoisin kaikki murheeni. Toivottavasti kukaan ei kuullut, en jaksa selitellä niitä kellekään.

Menin Pikun karsinaan. Se hörähti vastaukseksi. Annoin sille porkkanaa samalla, kun aloin kaivaa harjoja sen pussista. Kerroin sille samalla, kuinka minua väsytti ja kiukutti. Välillä se tönäisi minua rohkaisevasti. Kun olin saanut ponin harjattua, mielialani oli vielä kohentunut hiukan lisää. Sitten menin ylös hoitajienhuoneeseen. Siellä oli paljon hoitajia, he istuivat pöydän vieressä pullaa nakertaen. Jäin katsomaan vähän kauemmas. Sitten Anita huomasi minut ja pyysi istumaan viereensä. Menin ujosti hänen luokseen ja istuuduin. Kaikki tuijottivat minua, mutta vain Wear, pöydän toiselta puoleta uskaltautui kysymään:

- Miks sä muuten aina oot kaksin niin puhelias, mutta vähän isommassa porukassa muutut niin pieneksi ja muka surkeaksi? Ujostuttaako sua? Lehahdin tulipunaiseksi. Anita vieressäni veti kätensä hartioideni yli. Tunsin oloni niin surkeaksi. Ujostelinko muka aina niin paljon, että muut olivart kiinnittäneet siihen huomiota? Minua rupesi puistattelemaan, koska olin niin ujo! En uskaltanut koskaan tehdä mitään kenenkään muun hoitajan seurassa, kuin Wearin, johtui varmaan siitä, että olimme usein yhdessä täällä tallilla. Vedin Anitan käden pois hartioiltani. Nousin pöydästä ja kiirehdin Pikun luo.

Halasin Pikkua. Kyyneleet vierivät poskiani pitkin. Kaikki olivat minulle niin mukavia, mutten uskaltanut tutustua keheenkään! Weariin jotenkin, mutta silti. Silitin Pikun pehmoista kaulaa. Se hörähti vastaukseksi. Pyyhin silmäni kämmenselkääni. Kuulin askelten äänia. Joku käveli taakseni, mutten kehdannut katsoa, kuka se oli. Kuulin kuitenkin tutun äänen. Se oli Wear. Katsoin häntä punaisilla silmilläni. Hän veti minut alas ja istuuduimme Pikun karsinan lattialle. Sitten Wear alkoi puhua:

- Miks sä itket? Sanoinko mä jotain pahaa?

- Et. Musta vaan tuntuu niin tyhmältä, kun en ikinä uskalla tehdä mitään! voihkin.

- Älä välitä. Ei sun tarvi ajatella, et olisit huonompi kun muut, vaikka ootkin nuorin! Wear lohdutti. Aloin taas nyyhkyttää:

- Niin, mä oo vielä nuorin ja alan heti poraamaan! Ei tästä tuu mitään.

- Noh, tuu nyt takasin tonne yläkertaan! Puhutaan asiat yhdessä selviks, Wear painosti. Suostuin ja pyyhin kyyneleitä poskiltani.

Sitten seurasin Wearia yläkertaan, jossa muut hoitajat jo odottelivat. Menimme rinkiin lattialle. Menin Wearin ja Anitan väliin. Päätimme, että jokainen sanoisi jotain hyvää kaikista. Anita aloitti:

- Maikku on kiva ja hauska, vaikkakin vähän ujo, Wear on ihana! Ella on ihanan rauhallinen ja Sofia, sä oot hauska tyyppi! Seuraavaksi oli minun vuoroni:

- Wear, sä oot ihan hirmu kiva. Suhun mä oon täälä ekana pistäny silmäni :D. Ellasta en oikein tiedä, kun en ole tutustunut, Sofia, sä oot vaikuttanut kivalta ja tunnolliselta. Ja Anita, sä oot kiva ja huolehtivainen!

Anita hymyili jutuilleni. Kun kaikki olivat kertoneet toisistaan jotain, oli aika mennä kotiin. Sanoin kaikille heipat ja lähdin.

Tuntilaisia

Tulin jo aamulla tallille vihellellen jotain lastenlaulua joka oli jäänyt sitkeästi takaraivooni. Tervehdin pikaisesti Bladea joka näytti tyytyväiseltä ahmiessaan aamiaista, "Terve tyttö, nauti sinä vain rauhassa aamiaisesi, sinun kanssasi mina touhuan myöhemmin tänään." hymyilin Bladelle joka nosti turpaansa vain tönäistäkseen minua hieman tervehdykseksi ja sitten työntäen päänsä taas ruokaansa.

Jätin Bladen ja suuntasin Pikun karsinan luo, aluksi näytti ettei karsinassa ollut ketään mutta kun kurkistin sisään näin pienen tuntilaisen harjaamassa Pikun mahaa. "Terve" sanoin iloisesti ja hymyilin pienelle lettipäiselle tytölle, tyttö näytti hieman pelokkaalta suurine silmineen ja kalpeine kasvoineen. "Hei." kuulin ujon vastauksen, "Sinä siis sait Pikun tunnille, onnentyttö." sanoin rohkaisevasti. "Mie olen Dreamer, yks Pikun hoitajista, tarvitko apua?" jatkoin kun tyttö vain hymyili eksyneen oloisena. "No joo, satulan kanssa jos voisit auttaa kun en saa sitä ikinä oikealle paikalleen." tyttö sanoi ja näytti jo hieman iloisemmalta. "No kyllä sinä opit ei tarvi kuin hieman harjoittelua ja kertausta." sanoin samalla nostaen satulan Pikun selkään, ruuna seisoi kilttiin tapaansa paikallaan ja antoi meidän touhuta rauhassa. "Mie oon muuten Maija." tyttö sanoi jo reippaanpaan sävyyn, hymyilin ja sanoin Maijalle meneväni vaihtamaan paremmat vaatteet päälleni.

Vaihdettuani vaatteeni ja laskeuduttuani alas vintiltä Anne vinkkasi minut luokseen toimistoon. "Sinulle oli asiaa?" kysyin astuessani toimistoon, "Joo voisitko avustaa seuraavalla tunnilla, se on melkein aivan alottelijoitten tunti ja tänään on eka kerta ilman taluttajaa, mutta ajattelin silti että kaikilla olisi hyvä olla joku kävelemässä vieressä ainakin aluksi." sanoin auttavani tunnilla ja kysyin ketä auttaisin. "No.." Anne tutkiskeli hetken papereitaan "Kaikilla muilla on jo avustajat paitsi Pikulla, tyttö on vähän epävarma mutta eiköhän se mene pian ohi." Anne sanoi hymyillen ja alkoi vetää kenkiä jalkaansa.

"Hei sinäkö olet mulla avustajana" Maija sanoi selvästi helpottuneena tutusta kasvosta, "Pelkäsin jo että minulle tuleekin joku tiuskija." tyttö jatkoi. "Pöh, ei täällä kukaan tiuski, kaikkihan joskus on ollu aloittelijoita ja Pikku on tosi kiltti." sanoin samalla auttaen tyttöä satulaan. Tunti alkoi tavalliseen tapaan käynnillä, sitten kuului käsky koota ohjat ja alkaa pysähtyä jokaisella lyhyellä sivulla. Anne jakeli ohjeita jokaiselle joka niitä tarvitsi, "Maija kiristä vähän ohjia, sinun pitää nostaa kädet kainaloon jos meinaat saada Pikun pysähtymään noiden avulla." sanoin tytölle jolta Pikku oli jotenkin saanut kirittyä ohjia kädestä "Ja jos tuntuu että se poni yrittää vetää ohjia käsitä niin ota parempi ote peukalon avulla." jatkoin kun näin ohjien taas roikkuvan liian löysällä. Maija tuntui vetämään kaikki neuvot sisäänsä ja pian parin epäonnistumisen jälkeen Pikku pysähtyi täysin eikä vain hidastanut vauhtia. "Maija hyvä pysähtyminen siellä päässä, vielä kun rentoudut siellä satulassa niin Pikku pysähtyy kuin seinään sinun pyynnöstäsi." kuulin Annen kehuvan Maijaa ja tyttö säteili ylpeänä. Pian mukaan tulivat voltit pysähtymisen sijaan ja joka toisella pitkällä sivulla sai ravata jos uskalsi, "Saavatpa nämä hoitajatkin vähän liikuntaa juostessaan. Ja muistakaa; Jos ette ravaa tulkaa sisemmäs ravaavien tieltä ettei tule kolareita." Anne lopetti ohjeistuksensa. Maija tuntui innostuvan kuullessaan tehtävän "Jess, osaaniki voltit paremmin ku pysähtymiset ja ravaaminen on kivaa." tyttö selitti minulle, sitten ilme hieman muuttui ja kuulin huolestuneen äänen "Ei kai haittaa vainka ravaanki? Siis se että joudut juoksemaan." en voinut olla hymyilemättä. "Kuule jos sinulla on hauskaa niin ei haittaa ollenkaan, tiesin kyllä mihin ryhdyin." sanoin tytölle ja juoksin Pikun vierellä tytön nostaessa iloisesti ravin. Kaikki tuntilaiset ravasivat rohkeasti ja pian tuntia lopeteltiin ja autoin Maijaa hoitamaan Pikun loppuun.

Lopulta tuntilaisten hälyn hiljennyttyä palasin Pikun luo ja rapsuttelin sitä, "Nauti nyt hetki, tunnin päästä alkaa jo toinen tunti hieman kokeneempien osalta ja joudut kunnolla töihin." varoittelin kimoa ja kimo tuntuikin ottavan vinkistä vaariin ja laittoi maikoilemaan karsinaansa. Kuulin sen kuorsaavan lähtiessäni Bladen karsinaa kohti jakaakseni huomiotani sillekkin.

Kunnon hoitokerta ja peräänantoa

Tulin iloisesti hyppien tallille. Ilma oli vielä vähän hämärä, kello oli noin 10.30. Tänään hoitaisin molemmat hoitsuni, siivoaisin niiden karsinat, puhdistaisin varusteet, ratsastaisin, sekä tekisin muita hoitotoimenpiteitä.

Menin sisään talliin. Tallissa ei ollut hoitajia, mutta kuitenkin tallipoika Jaakko, Elli ja Anne. He puhdistivat karsinoita.

- Mä voin sitten siivota tänään Pikun ja Kamun karsinat, huikkasin Annelle. Hän kiitti. Menin hakemaan kottikärryjä ja talikkoa. Sen jälkeen suuntasin niitä työntäen Piccolon karsinalle. Aloin siivota karsinaa. Pikku oli oikein karsinoidensotkemisen mestari! Se oli täynnä kakkaa, sekä märkiä puruja. Aloin lapata lantaa kottikärryihin. Siinä oli suuri ja vaivalloinen työ. Kun olin puhdistanut karsinan, menin viemään lannat lantalaan.

Avasin painavan tallin oven ja katolta putosi lunta päälleni. Ehdin väistää, onneksi lantakärry ei kaatunut, vaan pysyi itsepintaisesti pystyssä. Työnsin kottarit lantalaan ja kaadoin kaikki jätökset sinne. Levittelin niitä hiukan, jotta "lastaussillan" eteen ei tulisi kamalan suurta lantakikkarekasaa. Työnsin kottarit purulaan. Siellä täytin ne puhtaalla, hyväntuoksuisella purulla. Pyyhin hikeä otsaltani ja työnsin purukärryt Pikun karsinaan. Kaadoin kaikki purut sinne ja levittelin ne huolella. Sen jälkeen vein kaikki työvälineet pois.

Hain ämpärin ja pesusienen, puhdistaisin Pikun kupit. Ensin tyhjensin Pikun automaattivesiastian. Sitten aloin puhdistaa sitä, välillä laitoin uutta vettä, jotta kuppi puhdistuisi. Sen sain puhdistettua, joten kävin heti heittämässä likaiset vedet pois ja hakemassa vähän puhdasta vettä ruokakuppia varten. Aloin puhdistaa myös ruokakuppia. Se ei onneksi ollut kovin likainen, joten työ kävi nopeasti ja helposti. Katsoin aikaansaannostani. Ponilla olisi täysin puhdas karsina ja puhtaat kupit. Vein työvälineeni pois. Menin hakemaan Pikun harjoja satulahuoneesta, jotta saisin alkaa harjaamaan sitä heti, kun toisin sen sisälle.

Lähdin hakemaan Pikkua sisään. Se oli syönyt jo päiväheinänsä, mutta oli silti aitauksen toisella puolella. Hamuilin taskustani porkkanan, jolla houkuttelisin Pikun luokseni. Sen nähtyään se ravasi hymistellen aidanviertä suoraan syliini. Kiinnitin Pikun riimun kädessäni olevaan riimunnaruun. Annoin porkkanan ponille ja avasin portin. Pujahdimme ulos ja suljin portin, jotta muut ponit eivät karkaisi. Sitten pyysin Pikkua kävelemään vierelläni kohti tallia.

Pääsimme talliin, en vienyt Pikkua karsinaansa vaan jätin sen käytävälle harjauksen ajaksi. Otin harjalaatikosta pyörityssuan, eli kumisuan. Aloin harjata sillä Pikkua, pyörittelin ja hyörittelin koko Pikun läpi. Se nautti, siltä se ainakin näytti. Poistin kaiken irtolian Pikun karvasta. Sitten vaihdoin pölyharjaan ja harjasin pölyt pois Pikun karvalta. Välillä puhdistin sukaa kovempaan harjaan, piikkisukaan. Enhän halunnut harjata likoja takaisin Pikkupökkypulleroiseen! Kun olin saanut Pikun karvan kiiltäväksi, laitoin harjan pois. Selvitin Ponin jouhet hellävaraisesti sormin. Siitäkin se näytti nauttivan. Nypin myös purut pois, sekä selvitin tuuhean ja valkoisen otsaharjan. Sen jälkeen otin käteeni pehmoisen pääharjan. Sillä harjasin Pikun pään. Se seisoi kiltisti, kun vaihdoin käteeni kaviokoukun ja menin ensimmäisen jalan viereen. Pyysin sitä nostamaan sitä, se teki työtä käskettyä. Poistin lumet ja kakat Pikun kaviosta ja tarkistin, että kenkä sekä hokit olivat hyvin paikoillaan. Missään ei ollut vikaa. Otin kaikki muut kaviot samalla tavalla. Sen jälkeen katsoin kullannuppuani ja ihailin työni tulosta. Olin saanut Pikun harjattua ja se oli koko ajan hyvin kiltisti. Taputin ponia. Sitten laitoin harjat pois ja lähdin hakemaan Pikun varusteita satulahuoneesta. Etsin katseellani Pikun varusteita, sillä ne olivat vaihtaneet paikkaa. Lopulta kuitenkin löysin satulan, mutta jouduin hetken katselemaan, ennen kuin löysin myös suitset. Kun minulla oli kaikki varusteet sylissäni, lähdin takaisin rakkaan hoitoponini luo.

Se hörähti hiljaa nähdessään minut. Pikku näytti hassulta, niin kärsimättömältä. Naurahdin ja nostin satulan sen selkään. Se seisoi kiltisti. Vedin satulan oikealle paikalleen. Sitten suoristin huovan ja kiinnitin vyön. Satula näytti olevan oikein sen selässä, joten otin suitset käteeni ja irrotin Pikulta riimun. Pujotin kuolaimet sen suuhun helposti. Sitten vedin suitset sen päähän ja suoristin jouhet, sekä kiinnitin hihnat. Kun olin saanut varusteet puettua, Wear käveli taakseni. Pyysin häntä pitämään Pikkua sen aikaa, kun hakisin kypäräni. Hän suostui, joten hipsin kaapilleni ja vedin sieltä kypäräni. Kun tulin takaisin, kiitin Wearia ja talutin Pikun maneesiin.

Maneesissa oli ei ollut vielä ollut ketään, joten räpsäytin valot päälle. Pikku säikähti ääntä ja hyppäsi taaksepäin. Rauhoitin ponin. Sitten kiristin vyön, sekä tarkistin jalustimet oikean mittaisiksi. Sitten kapusin selkään. Pyysin Pikkua kävelemään pitkin ohjin uraa pitkin. Se siirtyi käyntiin ja käveli reippaasti, minne halusin. Taputin sitä. Annoin sen kävellä noin 10 minuuttia ihan vapaasti. Sitten keräsin ohjat ja pysäytin ponin. Pyysin sen takaisin käyntiin. Se totteli hyvin. Aloitimme tekemällä jokaisen sivun keskelle voltin. Teimme saman molempiin suuntiin, Pikku kuunteli hyvin, taipui ja asettui, sekä kulki korvat höröllä. Kiitin Pikkua. Sitten pyysin sen raviin. Jouduin pari kertaa pidättämään, jotta löytäisimme oikean rytmin. Kevensin. Aloimme tehdä päätyihin ympyrät, sekä pitkille sivuille loivatkiemuraurat. Pikku liikkui hienosti. Taputin ja kiitin sitä. Sitten vaihdoimme suuntaa tekemällä kokorataleikkaa, eli lävistäjän. Siellä vähän lisäsi ravia, sekä vaihdoin keskellä kevennyksen. Tein saman tehtävän toiseenkin suuntaan. Pikku oli todella hieno poni, se alkoi hakeutua muotoon. Taputin ja kiitin sitä äänellä, ettei asentoni kärsisi. Ravattuamme toiseenkin suuntaan kunnolla siirsi ponin käyntiin ja annoin sen kävellä kierroksen.

Sen jälkeen nostin laukan. Laukkasin ensin päätyyn ympyrän, sitten keskellekin pari kiemuraa. Tein saman toiseen suuntaan. Sen jälkeen ravasin Pikulla pari kierrosta, sitten siirsin käyntiin. Taputin ponia ja annoin kävellä 10 minuuttia. Sen jälkeen käänsin Pikun kaartoon, tulin alas selästä, löyhäsin vyön, nostin jalustimet ja kiitin Pikkua. Sitten talutin Pikun lämpimään talliin.

Tallissa riisuin ponilta varusteet. Se oli hikinen. Avasin suitsista kaikki remmit ja vedin suitset pois Pikun päästä. Sitten avasin vyön ja nostin sen talutan päälle. Nostin satulan ponin selästä ja vein tavarat paikoilleen unohtamatta pestä kuolaimia. Sitten laitoin Pikulle loimen, koska se oli hikinen. Taputin ponia kiitokseksi, sekä annoin pari porkkanaa, sekä lisäksi minttukaramellin. Sen jälkeen lähdin karsinasta ja menin putsaamaan varusteita.

Ensiksi otin lämmintä vettä, pesusienen ja satulasaippuaa. Sitten aloin hinkata suitsista likaa, pois, tänään en pesaisisi satulaa. Hinkkasin ja kuivasin suitsia. Kun ne olivat puhtaat, niputin ne siististi ja laitoin naulaansa. Sitten menin hoitajien vintille, nyt hoitaisin Kamua.

Laatuaikaa

Löysin Pikun tyytyväisenä karsinastaan, en viitsinyt alkaa riisumaan lointa turhaan vaan aloin selvitellä harjaa ja letitin sen kauniisti ja jatkuvasti niin että pää tuli vasta sään tuntumassa. Kun pää puoli oli yhtä palmikkoa ja lettiä siirryin hännän kimppuun, häntään suunnittelin kalanruodon ja se alkoi luonnistua aluksi ihmeekseni hyvin. "Hmm, tiädätkös Pikku ehkä minusta sittenkin voisi tulla kampaaja, tosin ei ihmisille niillä on mielipiteitä." selitin ruunalle nauraen, "No mehän olisimme täysin hukassa jos meillä ei olisi mielipiteitä olisimme kaikki samallaisia." Nelli yhtyi nauruuni "Ja kaikkihan haluaisivat saman hoitohevosen!" hän jatkoi. "Niin, tosin heitä voisi käskeä haluamaan muuta, eikä olisi sotiakaan kun kaikki haluais samaa." jatkoin pientä kuvitelmaamme "Ja kaikki vain kököttäisivät paikoillaan ihan hölmöinä." jatkoimme vitsailua tovin kunnes Nellillä tuli kiire oman hoitohevosensa luo ja minä jatkoin Pikun hännän parissa. "No nyt tämä menee ihan väärin, tää käänty poju oikein päin tästä tuli puoliksi tavallinen ranskanletti." kertoilin Pikulle ruunan hännästä ja työni tuloksista ja päätin purkaa ja jatkaa oikein menneestä kohdasta.

"No nyt." huokaisin kun sain kun sainkin hännän oikein. Sitten jo purinkin letit ja hemmottelin Pikkua vielä hetken ja rapsuttelin ja puhelin kimolle kaikenlaista maan ja taivaan välillä. Lopulta lähdin talsimaan aurattua tietä kotiin päin.

Räväkkä maastolenkki

Oli kaunis talvipäivä, sää oli eilisestä todellakin muuttunut! Paistoi aurinko, eikä satanut mitään. Astuin talliin. Tänään hoitaisin molempia hoitoheppojani, Pikkua ja Kamua. Ensin hoitaisin kuitenkin Pikun. Menin Pikun karsinalle. Se oli karsinassaan makoilemassa. Herätin sen, se nousi minttukaramellin voimalla pystyyn. Kiitin ponia ja annoin herkkupalan. Sitten hain sen harjat, jotka olisivat satulahuoneessa.

Otin harjat käteeni ja menin takaisin Pikun karsinalle. Se katseli minua otsatukkansa takaa. Kiitin sitä ja menin karsinaan. Aloin harjata sen koko kroppaa pölärillä. Harjasin molemmat puolet, sekä selvitin jouhet. Pikku nautti. Se nosti aina välillä päätään. Sitten harjasin sen pään, sekä puhdistin kaviot. Olin saanut Pikun harjattua, joten laitoin harjat pussiin ja lähdin hakemaan Pikun varusteita, sillä lähtisimme tänään maastoon. Kun olin hakenut Pikun varusteet tyhjästä satulahuoneesta, palasin sen luo. Nostin satulan sen selkään, sekä kiinnitin vyön. Sitten pujotin suitset sen päähän ja kiinnitin remmit, sekä hihnat. Suoristin Pikun otsatukan. Sitten menin hakemaan omaa kypärääni.

Palasin Pikun luokse kiristäen kypäräni leukahihnaa. Se katsoi minua virnuillen. Virnuilin takaisin ja aloin taluttaa Pikkua ulos.

Ulkona oli edelleen niin kaunis ilma, kuin oli ollut tultuani tallille. Ei tuullut yhtään. Pikku seisoi kiltisti paikoillaan tarkkaillen ympäristöään, kun kiristin sen vyötä ja säädin jalustimia. Sitten ponnistin ponin selkään jua annoin sen kävellä pitkin ohjin tallin ohi. Menisimme maastoon, ensin kävelimme Seppeleen omaa tietä vähän vajaan kilometrin. Pikku oli kokoajan valpas, mutta tuntui kuitenkin luotettavalta istua sen selässä. Silitin ponin pörröistä kaulaa. Sitten keräsin ohjat. Pyysin Pikun raviin, aloin keventää lyhyen, pompauttavan ravin mukana. Se pukitti kerran, mutta en edes meinannut pudota. Ravasimme Seppeleen tien päähän. Siellä siirsin käyntiin ja pysäytin Pikun. Sitten katsoin, ettei autoja tullut. Ylitin tien ja jatkoin oikealle. Pidin lyhyitä ohjia, koska olimme autotiellä. Kävelimme seuraavaan risteykseen ja käännyimme siitä ylittäen tien oikealle. Sitä tietä pitkin kävelimme vähän matkaa, kunnes käännyimme suoralle, jota sanottiin laukkasuoraksi. Siinä annoin Pikulle vapaat kädet. Se pukitti ja nosti laukan, ja laukkasi suoran päähän. Se pukitteli tänään paljon. Käännyimme takaisin ja laukkasimme suoran toiseen suuntaan. Otin harjasta kiinni, jotta en vahingossakaan putoisi. Sen jälkeen siirsin puuskuttavan ponin käyntiin. Annoin sen kävellä pitkin ohjin tien yli, siitä metsäreittiä pitkin takaisin tallille.

Tallilla tulin alas selästä, nostin jalustimet ja löyhäsin vyön. Sitten talutin Pikun talliin, jossa otin siltä varusteet pois ja harjasin pikaisesti. Sitten laitoin sille loimen. Sen jälkeen suuntasin hoitamaan Kamua.

Kamala lumimyräkkä – ei ratsastusta, mutta hoitamista

Hyppäsin autostamme iloisesti hyräillen. Satoi todella paljon lunta, oli ihan kunnon myräkkä. Loikkasin tallinoven luokse ja avasin oven. Menin äkkiä sisään pakoon lumisadetta :D Hevoset oli jo tuotu sisälle pahan sään takia. Menin Pikun luokse, sen karsinassa ei ollut ihmisiä. Tervehdin sitä, se hörähti minulle. Annoin sille minttukaramellin ja lupasin, että toisin niitä ensikerralla ison pussillisen. Se nosti päätään kuullessaan nuo sanat. Naurahdin. Silitin ponin turpaa. Sitten annoin taputuksen ja lähdin hakemaan Pikun harjoja.

Satulahuoneessa ei ollut ketään, joten en jäänyt sinne juttelemaan, vaan otin vain ponin harjat ja hipsin takaisin sen karsinalle. Laitoin harjat karsinanvierustalle. Sitten menin ponin karsinaan ja talutin Pikun käytävälle. Laitoin sen siihen kiinni oikein suurharjauksen ajaksi.

Aloin harjata Pikkua ensin kumisuolla, jotta sen veri alkaisi hyvin kiertää. Pyörittelin ja hyörittelin sukaa sen karvalla. Pikku nautti, siltä se ainakin näytti, koska se melkein nukkui. Vaihdoin harjaa ja harjasin ponin läpikotaisin pölyharjalla, jotta kaikki lika irtoaisi varmasti. Sitten harjasin mahan, kainalot ja jalat. Selvitin hännän, sekä harjan. Sitten harjasin Pikun pään erityisen huolellisesti. Sen jälkeen otin pesusienen ja puhdistin Pikun silmäkulmat ja sieraimet. Vaihdoin eri sieneen ja puhdistin hännänalusen, sekä sukupuolielimet. Siitä Pikku ei kamalasti tykännyt, mutta oli silti kiltisti. Sitten otin kaviokoukun ja pyysin Pikkua nostamaan ensin oikean etujalan, sitten oikean takasen, sekä vasemmat jalat. Puhdistin kaviot huolella. Sitten laitoin harjat harjapussiin ja lähdin käymään satulahuoneessa hakemassa kavioöljyä. Pengoin Pikun kaappia ja löysin lopulta sen kavioöljyn. Menin takaisin ponin luokse ja sivelin sen kaviot sillä. Sitten otin vielä yleisharjan ja harjasin ihan koko ponin, pään, hännän ja harjan, jalat, kainalot, mahanalusen ja muut paikat. Kun olin ne saanut harjattua, oli hoitoponini harjattu hyvin. Laitoin harjapussin sivummalle ja otin taskustani letityskumilenkkipaketin, sekä harjakamman. Letittäisin Pikun harjan oikein hienoksi. Aloitin jakamalla koko harjan 12 osaan. Sitten letitin ne osat, myös otsatukan. Sen jälkeen vedin letit kuminauhan avulla sykerölle. Tein otsatukalle saman.

Sitten menin hännän kimppuun. Tein sinne söpön, ranskalaisen letin, jonka viimeistelin pienellä rusetilla. Sitten katsoin lopputulosta, Pikku oli hirvittävän suloinen. Anne tuli taakseni, säikähdin ja melkein pomppasin ilmaan, kun hän sanoi:

- Pikku on oikein söpö. Kai liikutat sen tänään?

- Ajattelin kyllä vain hoidella, miten niin? Kysyin.

- Tänään ei ole tunteja, koska on niin kova myräkkä, että tiet ovat tukossa. Voitko juoksuttaa Pikkua? Anne jatkoi.

- No, kai mä voin, lupasin Annelle. Sitten Anne lähti ja minä menin hakemaan Pikun suitsia, juoksutusliinaa ja juoksutusraippaa. Kun olin ne hakenut, Pikku odottikin käytävällä jo todella kärsimättömästi. Rauhoittelin Ponia. Se rauhoittui. Laitoin suitset sen päähän ja kiinnitin suitsiin liinan. Laitoin käsineet käteeni ja lähdin taluttamaan Pikku kohti kylmää ja tyhjää maneesia.

Maneesissa oli onneksi kuitenkin vähän lämpöisempi kuin ulkona. Kävelytin Pikku ensin noin kymmenen minuuttia, sitten patistin sen ympyrällä raviin. Se ravasi kauniisti. Vaihdoimme suuntaa, ravasimme siihenkin suuntaan, sitten pyysin sitä laukkaan, laukkasimmekin molempiin suuntiin vähän. Sitten pyysin ponin raviin ja käyntiin, kun olin juoksuttanut sitä noin 15 minuuttia. Sitten kävelimme noin 10 minuuttia. Sen jälkeen vein ponin talliin ja otin siltä varusteet pois. Purin letit, loimitin ponin ja keräsin kamppeeni. Äiti tuli hakemaan minua, joten sanoin kaikille heipat ja lähdin.

Kunnon töitä ja löhöilyä

Opettajat ovatkin hyvää porukkaa kun laittavat koulun kiinni hieman aikaisemmin kokouksen takia, säästyimpä taas ruotsin tunneilta. Hyppäsin bussiin tavalliseen tapaan ja köröttelin kohti Seppelettä, perillä kylmä ilma pureutui jälleen ihooni ja minun oli kiristettävä kaulahuiviani ettei kylmä pääsisi takin sisään. Tarhailevat hevoset seurasivat kulkuani kohti ovea ja avatessani ulko oven kasvojani vasten tulvahti ihanan lämmin hevosen tuoksuinen ilmavirta.

Tervehdin Bladea ja rapsutellessani tamman valkeaa tähteä paikalle pyyhälsi oikein tomeran näköinen aikuisratsastaja harjojen kanssa, "Terve, onko tämä Blade, minun kuuluis saaha se tunnille." nainen kysyi minulta hymyillen. "On tämä, tarvitko apua vai löysitkö jo kaikki tarvikkeet?" hymyilin takaisin, "Minä olen siis Dreamer." sanoin ja ojensin käteni tervehtiäkseni. "Eli sinä olet Bladen hoitaja vai? En tarvi mitään apua, luulen ainakin että löysin kaikki varusteet, minä olen Reetta." nainen sanoi tarkistettuaan läpi kaikki kädessä olevat tavaransa, "No jos tarvit apua niin kysy vain, aina täällä on joku auttamassa." hymyilin ja jätin Reetan valmistelemaan tammaa rauhassa hymyssä suin. Itse löysin itseni pian Pikun karsinasta, en ollutkaan hetkiseen hoitanut kimoa ruuna kunnolla läpi, selvitin harjaa ja häntää takuista, harjasin kimon harjan hohtavan valkoiseksi. "No niin ukkoseni, pitkästää aikaa päästään kunnon töihin maastoiltua on tultu jo niin paljon." ähisin Pikulle puhdistaen samalla kavioita. Lopulta olin tyytyväinen työhöni ja hengähdin hieman, eipä hetkeäkään kun Ellin kasvot kurkistivat sisään Pikun karsinaan. "Hei, liikenisikö täältä hieman apua heinien kantamiseen?" Elli kysyi, "Aina, aioin ratsastaa Pikulla mutta en onneksi ollut maastoon menossa niin se voi odottaa." sanoin hymyillen. "Anteeksi nyt, mutta oli pieni pakko kun Jaakko sattui juuri lähtemään käymään kaupungissa ja Anne on pitämässä tuntia." anteeksi pyytelevä ääni kuului käytävästä Ellin jo kiiruhtaessa seuraavalle karsinalle avun toivossa. "Ei se mitään." vakuuttelin Ellille. Pian meitä oli aimo joukko hoitajia auttamassa Elliä ja työt sujuivatkin nopeasti. Pian koko joukkio oli vintillä juomassa kahvia ja syömässä Ellin tarjoamia pullia vaivan palkaksi.

Pian palasin jo Pikun karsinalle varusteet mukanani, kävin ruunan vielä läpi pölyharjalla, mutta kimo oli yhä harjauksen jäljiltä puhdas. Lopulta pikku oli täysin valmis lähtemään töihin, mutta itse olin kuin puusta revitty. No ei auta ajattelin ja puhdistin pahimmat liat ja pölyt irti vaateista ja vetäisin kypärän päähän.

Maneesissa oli juuri loppumassa aikuisratsastajien tunti ja kaikilla oli juuri samallainen hymy huulillaan kuin aiemmin päivällä näkemilläni talutustuntilaisilla, ponkaisin hymyillen Pikun selkään yllättävän vaivattomasti, joku minua hieman lyhempi oli ratsastus ilmeisesti viimeksi sillä minun oli hieman säädettävä jalustimia minulle sopiviksi. "No niin tänään otetaan kevyesti, ei hurjasteluja." sanoin kimolle samalla kun kannustin sitä eteenpäin. Ruuna lähti innokkaasti tallustelemaan uraa pitkin ja kohta kokosinkin ohjat ja aloin tehdä kiemurauria ja pääty-ympyröitä ensi käynnissä, sitten lisäsin ravin pääty-ympyrälle ja jatkoin kiemurauria käynnissä. Hetken aikaa tätä jatkettuani vaihdoin suuntaa ja tein samat siihenkin suuntaan. Pikku ravasi innokkaana allani ja tuntui kuuntelevan pienintäkin liiketta selässään, lopuksi vielä annoin ruunan venyttellä rauhassa ja otimme loppukäynnit rauhassa seuraten samalla muiden työskentelyä. Lopuksi taputin kimoa kiitokseksi ja nousin selästä.

Pikku oli hieman hiennut satulan alta mutta muuten ruuna oli kuiva, kuivattelin ruunaa hieman ja laitoin loimen ponin päälle ettei se vain vilustuisi. Lopuksi sujautin sille porkkanan pätkän ja rapsuttelin vielä hetken kimoa. "No niin ukkoseni, lepäileppä rauhassa jos vaikka joku toinenkin hoitaja kävisi sinua lellimässä." sanoin hymylyillen ponille ja jätin sen mussuttamaan porkkanaansa. Palautin varusteet niiden oikeille paikoilleen ja jopa siivosin oman kaappini, loppu ajan löhöilin vintin sohvalla ja nauroin muiden kanssa siinä samalla, lopuksi juoksin kuin hullu bussille vaikka olin muka varannut hyvin aikaa kävellä pysäkille.

Ponin vapaapäivä ”Eli tallihommia”

Tulin koulun jälkeen tallille äitini kyydissä, sillä en jaksanut kävellä. Tänään En menisi ratsastamaan, vaan antaisin Pikulle vapaapäivän. Menin talliin, Pikku ei ollut vielä sisällä, sen karsina ja varusteet olivat puhtaita, joten en tiennyt, mitä tekisin. Keksin. Siivoaisin kaappini, se olikin varmasti kamalassa kunnossa! Kaivoin avaimeni taskustani, löysin sen heti. Avasin kaappini, sain päälleni heti turvaliivin, ratsastushousut ja kypärät. Olin sullonut ne kaappiini eilisessä kiireessä. Nostin tavarat lattialta ja laitoin ne penkille. Tyhjensin koko kaapin, se oli täynnä tyhjiä karkkipusseja, heppaherkkupusseja, paperia, kyniä, jouhia ja kissan-, sekä koirankarvoja. Pyörittelin päätäni: "Tässähän olisi aivan kamala urakka! En selviäisi siitä ikinä!", voihkin. Aloitin kuitenkin tavaroiden järjestelyn. Vähän ajan päästä kaappini näytti aivan uudelta. Anne käveli taakseni minun huomaamattani. "Olet tehnyt hyvää työtä, hän kehui. Voisitko siivota minunkin kaappini?" hän kysyi. Lupauduin. Hän avasi kaappinsa oven. Siellä oli kännykkä, lompakko, karvoja, sekä ratsastustamineet. Aloitin taas järjestelemällä. Tämän kaapin sain nopeasti siivottua. Sen jälkeen lukitsin kaappien ovet ja menin talliin. Anne oli jakamassa iltapäiväheiniä tarhoihin. Hän pyysi minua auttamaan. ensin sain sylillisen heiniä Kamulle, sitten sain viedä Pikulle. Vein myös Taigalle, Pellalle ja Amille. Anne ehti viemään muille.

Otin harjan käteeni ja aloin lakaista tallikäytävää. Lakaisin tallin aivan päästä päähän. Kun työ oli tehty, kipitin hoitajien oleskeluhuoneeseen. Siellä ei ollut ketään. Aloin keittää kaakaota. Siinä samassa Wear tuli vintille. Hän tuli viereeni nuuskimaan hyvää tuoksua. Naurahdin. Wear kattoi pöydän (eli laittoi kaksi mukia ja kaksi lautasta pöydälle:D) ja minä keitin kaakaot, sekä etsin kaapista pari pullaa. Sen jälkeen istuimme pöytään. ”Menetkö ratsastamaan tänään Taigalla?” kysyin Wearilta. Hän nyökkäsi ja kertoi menevänsä maastoon. ”Haluatko tulla mukaan?” hän kysyi. Kieltäydyin, koska Pikulla oli vapaapäivä. Sen jälkeen korjasimme jälkemme. Menin kysymään vielä, tarvitsisiko Anne apua. Hän ei tarvinnut, joten lähdin kävellen kotiin lumisateessa.

Irtojuoksutusta ja ilopukkeja

Kävelin tallitietä pitkin koulureppu selässäni. Olin päässyt tänään vähän aikaisemmin, joten minulla olisi hyvää aikaa hoitaa pientä pullaponia, Pikkua. Lumi narskui allani. Yöllä oli satanut paljon lunta. Koulussa olin saanut päähäni lumipallon, jos toisenkin. Siitä en nyt välittänyt, sillä Seppele häämötti jo edessäni. Nopeutin kävelyni juoksuaskeliksi, meinasin liukastua, mutta pysyin kuitenkin pystyssä. Pääsin tallipihaan. Pikku seisoi lumivalkoisena omassa lumivalkoisessa tarhassaan. Kävin tervehtimässä sitä, muta menin kuitenkin talliin. Kävin vessassa vaihtamassa tallivaatteet päälleni. Sitten laitoin reppuni kaappiini. Päätin pestä Pikun varusteet. Menin hakemaan lämmintä vettä, sienen ja satulasaippuaa. Sitten asetuin satulahuoneeseen Pikun suitset sylissäni. Otin mukavan asennon. Aloin puhdistaa suitsia, katsoin kaikki hihnat ja remmit tarkkaan, jottei piiloon jäisi yhtään likaa. Kuivasin myös huolellisesti. Sitten niputon Pikun suitset ja laitoin ne naulaan. Otin satulan syliini ja aloin puhdistaa sitä. En vaahdottanut istuimen kohdalla, jotta ei tulisi yllätyksiä :D Vaihdoin jalustinremmien paikat ja puhdistin ne. Sitten harjasin satulavyön ja vaihdoin huovan sinisestä vaaleanvihreään. Sitten vein tavarat paikoilleen ja lähdin hakemaan Pikkua sisälle.

Pikku hirnahti nähdessään minut. Taputin sitä. Laitoin riimunnarun kiinni ja vein Pikun talliin. Siellä laitoin sen karsinaansa ja menin hakemaan satulahuoneesta harjoja. Tultuani takaisin Pikku rupesi kerjäämään herkkuja. En kuitenkaan antanut, sillä antaisin vasta liikutuksen jälkeen. ”Harjaan sinut nyt pikaisesti, sitten pääset maneesiin juoksemaan”, sanoin sille. Se hörähti ja aloin harjata sitä pölyharjalla. Kun olin harjannut Pikun läpikotaisin, puhdistin kaviot ja harjasin pään. Sitten vielä setvin Pikun häntä- ja harjajouhet. Pikku oli valmis. Laitoin sille riimun päähän ja lähdin taluttamaan Pikkua maneesia kohti.

Maneesi oli tyhjä, onneksi. Suljin kaikki ovet ja talutin Pikun maneesin keskelle. Sitten päästin ponin irti. Se sinkosi matkaan. Se laukkasi ympäri maneesia todella, TODELLA kovaa! Se pukitteli ja iloitsi vapaaksi pääsemisestä. Välillä Pikku vaihtoi suuntaa, välillä taas sinkosi matkaan. Lopulta se väsyi ja tuli luokseni. Kiitin sitä, ja annoin porkkanan. Talutin sen ulos maneesista. Lähdin taluttamaan sitä kohti metsätietä, sillä siellä menisimme loppukäynnit.

Tultuamme takaisin Pikku vaikutti iloiselta. Se ei ollut yhtään hionnut, joten Pikku ei tarvinnut loimea. Kiitin sitä, vein tallin ja annoin herkkupalan. Sitten suljin karsinan oven, keräsin kamppeeni ja lähdin kotiin tekemään läksyjä.

20.01.08 Puomeja ja kavaletteja

Tulin tallille. Ulkona paistoi aurinko ja satoi lunta. Astuin sisään talliin, kopistelin kenkäni ovenvierustaan. Tallissa ei ollut paljon ketään, vain Anne, Jaakko sekä muutama tallityttö.

Kävin viemässä reppuni kaappiini. Sen jälkeen kävin katsomassa oliko Pikun karsina jo puhdistettu. Se oli vielä putsaamatta, joten hain kottarit ja talikon, menin putsaamaan hoitsuni karsinaa. Ensin poistin kakkakikkareet karsinasta ja heitin ne kottareihin. Sitten erottelin kuivat ja puhtaat purut märistä ja likaisista. Välillä löysin purujen alta yllätyskakkoja :D Kun olin kutakuinkin saanut Pikun karsinan puhdistettua, lähdin työntämään painavia kottikärryjä lantalaan. Minulla oli täysi työ saada ne sinne, sillä ne olivat todella painavat. Kun lopulta olin saanut kaikki likaiset purut ja kakat kaadettua lantalaan, menin hakemaan puhtaita puruja purulasta. Siellä lapioin kottikärryt vähän vajaaksi puruista ja menin viemään purut Pikun karsinaan. Kun olin saanut kaadettua ja levitettyä purut, vein kaikki tavarat takaisin paikoilleen.

Sen jälkeen päätin puhdistaa vielä Pikun juoma-automaatin, sekä ruokakupin, ennen kuin ottaisin ponin sisälle. Hain ämpärin ja sinne vettä, sekä suuren pesusienen. Kun pääsin karsinaan takaisin, aloin kuurata juoma-astiaa oikein kunnolla, poistin kaiken lian ja katsoin, että astia ei haissut pesun jälkeen enään pahalle. Se ei haissut, joten olin saanut pestyä sen hyvin. Sitten pesin ruokakupin. Laitoin sen pohjalle tilkan vettä ja kuurasin koko kupin sisältä ulos vaihtaen välillä pesuvettä. Kun olin saanut ruokakupinkin tyhjennettyä, laitoin tavarat paikoilleen, ruokakuppiin taskustani pari porkkanaa ja lähdin hakemaan Pikkua tarhasta.

Pääsin ulos. Lumisade oli lakannut. Lähdin kävelemään kohti tarhaa, jossa Pikku oli. Viheltelin vähän. Päästyäni lähemmäs Pikku nosti päänsä, katsoi minua hetken ja ravasi luokseni. Kiitin sitä ja kerroin, että se pääsisi täysin puhtaaseen karsinaan, jossa olisi porkkanoita. Poni hörähti, naurahdin ja kiinnitin riimunnarun kiinni Pikun riimuun. Talutin Pikun ulos tarhasta ja suljin portin perässäni. Lähdimme kävelemään kohti tallia. Pääsimme Pikun kanssa hyvältä tuoksuvaan talliin. Pikku hirnahti sisällä oleville hevosille. Talutin hoitoponini karsinaansa. Siellä otin siltä riimun pois ja päästin sen syömään porkkanoita. Ripustin riimun ja narun karsinan ulkopuolella olevaan naulaan. Sen jälkeen lähdin hakemaan Pikun hoitovälineitä, eli harjoja. Satulahuoneessa ei ollut ketään. Nappasin sieltä vain Pikun harjat ja menin takaisin talliin. Tallissa törmäsin Taigan hoitajaan Weariin:

- Ai hei! sanoin hänelle.

- Moi vaan, hän vastasi.

- Meetkö sä tänään ratsastamaan? kysyin Wearilta. Hän nyökkäsi. Kerroin hänelle, että treenaisin Pikun kanssa tänään puomeja ja kavaletteja, ja kysyin häneltä, haluaisikohan Taigakin tulla. Hän lupasi tulla, joten hänkin meni hakemaan Taigan sisälle.

Päästyäni Pikun karsinaan aloin harjata sitä varmin ottein pölyharjalla kaulasta takajalkoihin. Se näytti nauttivan. Harjasin vielä toisenkin puolen samalla tavalla. Sitten setvin hännän ja harjan sormin. Sen jälkeen harjasin Pikun pään ja puhdistin kaviot. Missään ei ollut ongelmia, joten menin hakemaan Pikun varusteita satulahuoneesta.

Löysin varusteet käteeni ihmeen nopeasti, joten niiden hakemisessa ei mennyt pitkää tovia. Laiton satulan Pikun selkään ja kiinnitin vyön. Sitten vedin suitsen sen päähän ja kiinnitin kaikki hihnat. Sitten laitoin Pikun karsinaansa odottelemaan, menin Wearin kanssa laittamaan meille puomeja. Maneesi oli tyhjä. Otimme seinustalta puomeja ja asettelimme niitä paikoilleen. Laitoimme toisella pitkälle sivulle laukkapuomit, toisella kolme kavalettia peräkkäin. Toiseen päätyyn tuli pääty-ympyrä puomien yli raviväleillä. Toiseen päätyyn tuli ympyrä, jossa oli kaksi kavalettia. Kun olimme saaneet kaikki oikeille paikoilleen oikeilla väleillä, menimme hakemaan hoitoponejamme tallista. Haimme ponit ja toimme ne maneesiin. Nousin Pikun selkään, kiristin vyön ja katsoin jalustimet sopivan mittaisiksi. Sitten lähdin kävelemään uraa pitkin ohjin käynnissä, jotta Pikun lihakset lämmittyivät.

Käveltyämme noin 10 minuuttia otin lyhyet ohjat ja tein muutaman pysähdyksen ja peruutuksen. Sen jälkeen siirsin pikun raviin ja aloin keventää. tein molempiin päihin pääty-ympyrät, toisessa päässä menin puomien yli, mutta toisessa en mennyt kavaletteja. Sitten vaihdoimme suuntaa teimme saman toiseen suuntaan. Kun ponit olivat lämminneet kunnolla, siirsimme ne hetkeksi käyntiin. Aloimme tulla omalla vuorollamme laukkapuomeja toisella pitkällä sivulla. Wear aloitti, Taiga meni puomien yli lennokkaasti. Seuraavaksi oli minun vuoroni, nostin laukan ja lähestyin puomeja. Nousin kevyeen istuntaan, Pikku liisi puomien yli. Se tuntui innokkaalta. Tulimme vielä saman uudestaan, sitten vaihdoimme suuntaa.

Toisessa suunnassa tulimme samalla tavalla, mutta tällä kertaa minä sain aloittaa. Nostin laukan ja käänsin ponin puomeille. Nousin taas kevyeen istuntaan, tällä kertaa jouduin vähän pidettelemään Pikkua. Kun olimme ylittäneet puomit kerran tähän suuntaan, menimme pääty-ympyrälle, jossa oli kaksi kavalettia. Otimme hyvät välimatkat ja nostimme laukan. Käänsin ja taivutin Pikkua kohti ensimmäistä kavalettia, se hyppäsi sen yli, katsoin toiselle ”esteelle”, johdin ja hyppäsimme senkin yli. Wearillakin sujui hyvin. Vaihdoimme suuntaan ja teimme saman toiseen suuntaan. Ohjasin kohti ensimmäistä, yli, johdan seuraavalle, katson, yli ja taas johdan kohti seuraavaa. Pikku oli innoissaan, kun siirsin sen käyntiin. Annoin sen vähän aikaa kävellä, sen jälkeen siirsimme raviin ja tulimme ihan uraa pitkin kolme kavalettia. Käänsin Pikun kohti niitä, suoristin, nousun kevyeen istuntaan, yli, yli ja yli! Onnistuimme. Sitten nostin laukan ja hyppäsin sarjan laukassa, Pikku kuunteli jokaista pyyntöäni, apuani. Sen jälkeen siirsin Pikun raviin ja ravailimme tehden ympyröitä ja loivia, mutta kaarevia uria. Sitten siirsin Pikun käyntiin ja annoin sen kävellä pitkin ohjin 15 minuuttia. Sitten tulin kaartoon, alas selästä ja kiitos. Vein Pikun talliin, Wear lupasi korjata esteet.

Kun olin päässyt talliin, otin ponilta varusteet pois, lomitin ponin ja annoin herkkupalan. Sitten lähdin kotiin.

Lapsikatras

Nousin autostamme höyryävään ulkoilmaan. Katselin ympärilleni, tallipihassa oli paljon autoja, mistäköhän sekin johtui? Menin kuitenkin sisään ja sieltä suoraan hoitajian omaan pikkuiseen "vinttiimme".

Hoitajien huone oli melkein täynnä väkeä. Siellä olivat tallin melkein kaikki aktiiviset ja vanhat hoitajat. Tervehdin heitä. Sitten Anne tuli huoneeseen ja sanoi:

- Tänään meille tulee talutusratsastusryhmä, joten taluttajia tarvitaan. Hoitajien pitää taluttaa hoitsujaan. Lapsia on kymmenen, joten muistakaa pitää ponit kurissa! Tuon sanottuaan Anne laittoi ilmoitustaululle lapun, jossa luki näin:

Ratsastaja - Hevonen - Taluttaja

Meri - Taiga – Wear
Saara - Pella – Sofia
Viivi - Pikku – Maikku
Tiia - Palmikko – Magnet
Mikko - Blade – AMK
Harri - Jambo – Heidi
Ulla - Andrew – Anita
Oona - Manki – Ella
Janni - Pampula – Kismet
Kaisa - Eppu - Kukka

Huomasin taluttavani Pikkua, joten lähdin kävelemään portaita alas Anita perässäni. Haimme hoidokkimme harjat ja menimme harjaamaan niitä.

Tervehdin Pikkua taputtamalla, sekä antamalle herkkupalan. Se hymähti. Naurahdin ja menin karsinaan. Aloin harjata ponia pölyharjalla.

Kun olin lopultakin saanut Pikun hoidettua, menin hakemaan sen varusteita. Satulahuone oli tyhjä, koska kaikki muut olivat vielä harjaamassa hoidokkejaan. Otin Pikun varusteet ja vein ne sen luokse. Sen jälkeen nostin satulan Pikun selkään, sekä kiinnitin vyön ja pujotin kuolaimet sen suuhun. Sitten katsoin kaiken olevan kunnossa. Menin karsinan ulkopuolelle odottamaan muita hoitajia, jota pääsisimme lähtemään maneesiin.

Kun muutkin hoitajat olivat valmiita, talutimme hoitohevosemme meneesiin. Siellä odottikin liuta lapsia, joita Anne ohjasi oikeiden ratsujen luokse. Lopulta Saarakin tuli luokseni.

- Hei, olen Maikku. Tämä poni tässä on Pikku, sanoin

- Jaa, Saara vastasi innokkaasti samalla, kun nostin hänet ponin selkään. Kiristin vyön ja tarkistin jalustimet. Sitten neuvoin häntä istumaan oikein.

Kun kaikki lapset olivat päässeet selkään, Anne käski meitä viemään ponit uralle. Lapset leikkivät tunnin aikana väriä, peiliä, yms. Kaikilla oli kivaa. Kun lopulta he tulivat alas selästä, veimme ponit talliin.

Tallissa annoin Pikulle herkkuja, sekä otin varusteet pois. Pikku ei ollut hikinen, joten en loimittanut sitä. Sitten lähdin kotiin.

Hengähdyshetki kiireiseen viikkoon

Astelin tallille, matka otti hieman tavallista enemmän voimille painavan koulurepun kanssa, mutta se ei paljon minua häirinnyt. Pitkästä aikaa pääsin tallille koulun kiireistä. Pakkasta oli tavallista runsaammin ja kylmä ilma kirveli poskissa, vaikka kuinka yritinkin niitä suojata kaulahuivilla. Pihassa ei ollut ketään, mutta kentällä näkyi uurastavan edes yksi ratsukko.

Avasin tallin oven ja lämmin henkäys tulvahti kasvoilleni, muutama hevonen tarkasteli minua mutta jatkoivat puuhiaan. Pikku hörähti hieman tunnistettuaan minut.

”Hei Ukkoseni, ompa mukava kun tunnistit." hymyilin ruunalle ja rapsutin sen otsassa olevaa pyörrettä, "Mutta nyt odotas vain hetki niin käyn vaihtamassa päälleni tallivaatteet." ja jätin ruunan rauhaan.

Yläkerrassa oli kerrakseen vilskettä, samalla kun hypin yhdellä jalalla saadakseni housut lopultakin jalkaani joku tuli kysymään minua mukaan maastoon. Naama punaisena ähisin

"Joo voisin lähteä Pikun kanssa, menee hetki kun saan vaatteet päälle." vasta kun hengähdin lopultakin täysin pukeutuneena ja kahdella jalalla tajusin etten ollut edes vilkaissut kysyjään.

"Öö, ketkä on lähössä maastoon?" kysyin tallin puolella touhuajilta, käsiä nousi eripuolilta ja Taigan karsinasta ilmestyi Wearin pää "Minähän kysyin äsken, siehän olit lähössä Pikulla. Vai?" hän kysyi hymyillen.

"Joo olen, en vain äsken edes vilkkaissut kun kysyit mutta hetki menee." hymyilin hieman ja tiesin että olin poskiltani aivan punainen noutaessani Pikun harjoja. Kimon pehmeä karva oli aivan kurainen vatsan alta.

"Miten ihmeessä sie olet onnistunu tuohon, missään muualla likaa kuin mahassa?" kyselin kuuratessani rapaa, vastaukseksi sain vain korvan lotkautuksen ja Pikku jatkoi nuokkumistaan.

"Onko kaikki nyt valmiita?" käytävältä kuului Wearin ääni. Lähes kaikki mumisivat myöntävän vastauksensa, olin itsekkin Pikun osalta valmis. Kimo hohteli niin puhtaana kun minulle oli mahdollista, itse tosin olin aivan pölyinen mutta päätin tyytyä siihen. Nappasin kypäräni ja hanskani samalla kun vein Pikun harjat pois.

"Okei onko kaikki jo selässä?" kuuluis kirkas ääni jonon edestä, itse en ollut aivan varma kuka puhui mutta vastasin samalla kuin muutkin. Lähdimme matkaan, minulle ennestään tuntemattomampaa tietä pitkin ja pian nautin viileästä ilmasta ja puhelin muiden kanssa. Joka puolella höyrysi ja kaikilla taisi olla punaiset posket pakkasen jäljiltä.

Lopulta laukkasuora siinsi edessämme ja tunsin kuinka Pikkukin yritti päästä lisäämään vauhtia ja minun piti pidätellä ruuna todellan ettemme olisi pääseet haistelemaan Celen häntää. Kimo hörisi lopulta myöntymiseksi. "Kaikki pitävät sitten kunnon välit, eikä lähetä ohittelemaan kohta laukataan, kuulivatko kaikki?" kuului edestä, pian saimmekin merkin ja minun ei tarvinnut kuin hieman siirtää pohjetta taakse ja ruuna nosti korvat hörössä laukan.

Kaikki laukkasivat hiukset kypärän alta hulmuten, lopulta kun piti hidastaa takaisin raviin ympäriltämme kuului protestoivaa korsketta ja Pikku heitteli hieman päätän ja olisi selvästi halunnut jatkaa samaa vauhtia.

Tallille palattaessa kaikki hymyilivät punaposkisina ja useat jäivät hetkeksi vielä ihastelemaan auringon punehduttavaa taivasta ennen sisään menoa. Pikku oli hiennyt matkan aikana jonkin verran ja nautti silmin nähtävästi kun kuivailin sen kimoa karvaa kumisualla, lopuksi laitoin ruunalle vielä loimen päälle ettei se vain saisi nuhan poikastakaan. Myös satula huopa tarvi hieman käsittelyä ja ripustinkin sen kuivaan.

"Jaa ehditte käymään jo maastossa." Sofian pää kurkisteli Pikun karsinaan jossa tarkastelin ruunan hokkien pitävyyttä.

”Joo, tultiin vähän aikaa sitten, meitä oli aika porukkaki." hymyilin pahoittelevasti ja rapsutin Pikun otsaa mietteissäni. Ruuna painoi päänsä alas ja sulki silmänsä nauttien rapsutuksesta. Lopulta hyvästelin kimon ja hain kouluvaatteeni ja tavarani ylhäältä ja lähdin tarpomaan lumessa kohti bussipysäkkiä.

Dreamer

Pitkästä aikaa taas yhdessä!

Tulin taas pitkästä aikaan hoitamaan Piccoloa! Ilma oli kirpeä, pakkasta oli noin 10 astetta. Astuin lämpimään talliin, josta huokui hevosen tuoksu ja hyvä ilmapiiri. Hiippailin hoitajien huoneeseen, joka oli täynnä porukkaa. Laitoin reppuni kaappiini, joka oli kyllä todella sotkuinen. Huokaisin katsoessani sitä. Sitten suljin sen oven ja menin istumaan muiden hoitajien kanssa sohvalle.

Upposin pehmeään sohvaan aivan Wearin viereen. Hän hymyili minulle, minä hymyilin takaisin. Sitten kysyin:

- Miksi te kaikki muuten olette täällä?

- Lähdemme kohta harjaamaan hoitsujamme, sitten lähdemme maastoon. Haluaisitko tulla mukaan? Wear kysyi. Minä nyökkäsin.

- Kai tulet Pikulla? Wear, Toi, Ella, Anita ja AMK kysyivät. Minä nyökkäsin. Sitten lähdimme yhdessä alakertaan harjaamaan hoitsujamme.

Menin hakemaan Pikun harjoja. Palatessani huomasin keskellä käytävää harjan. Katsoin, kenen se oli. Se oli Taigan. Vein sen Wearille ja menin Pikun luokse.

Pikku hörähti heti nähdessään minut. Annoin sille minttukaramellin, koska se ei ollut saanut niitä varmaankaan pitkään aikaan. Pikku nuolaisi huuliaan nielaistuaan karkin. Se yritti kerjätä minulta lisää, mutta sanoin sille, että se ei saisi nyt enempää. Se näytti hämmentyneeltä. Rapsutin sitä turvasta ja menin karsimaan harjaamaan Pikusta kaiken lian pois.

Harjaamisessa ei ollut kovin suuri urakka, sillä ulkona ei ollut kuraa, vaan lunta. Harjattuani Pikun puhdistin sen kaviot, sekä selvitin hännän ja harjan. Sitten menin hakemaan Pikun satulaa ja suitsia.

Tullessani satulahuoneesta Pikku odotti taas innolla herkkuja. Naurahdin, että se ei saisi mitään. Taas se näytti hieman hämmästyneeltä. Menin karsinaan ja nostin satulan sen selkään. Sitten laitoin vyön kiinni. Otin suitset ja pujotin ne kuolaimet lämmitettyäni Pikun päähän. Laitoin hihnat ja remmit kiinni, sekä katsoin, että Pikun otsatukka ei ollut jäänyt suitsien alle. Sitten menin hakemaan itselleni kypärää ja turvaliiviä. Sen jälkeen talutin Pikun ulos.

Ulkona odottelivatkin jo Wear ja Taiga, sekä Anita ja Andrew. Nousin Pikun selkään ja annoin Pikun kävellä Taigan vierelle. Kiristin vyön ja katsoin jalustimet oikean mittaisiksi. Sitten Toi talutti Celen ulos Ella perässään taluttaen Mankia.

- Enään puuttuvatkin AMK ja Blade, sanoin Ellalle. Hän nyökkäsi ja nousu selkään. Jouduimme odottamaan AMK:ota vähän aikaa. Sitten kun hän tuli ulos, teimme järjestyksen.

- Ensimmäisenä saa tulla jonoon Anita ja Andrew, Wear huuteli. - Sitten sen jälkeen AMK ja Blade, Ella ja Manki, Toi ja Cele, Maikku ja Pikku, sekä minä ja Taiga pidämme perää.

Lähdimme tuossa jonossa kulkemaan tallitietä pitkin iloisesti hymyillen. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, sekä paiste heijastui hangesta suoraan silmiimme. Jouduimme vähän siristelemään, jotta näkisimme jotakin.

Käveltyämme Seppeleen oman tien päähän, me pysähdyimme. Eteemme avautui autotie. Anita katsoi, ettei autoja tullut ja ylitimme tien kaikki samaan aikaan. Sitten jatkoimme tietä pitkin oikealle niin kauan, että tie haarautui ja käännyimme tielle, joka johtaisi laukkasuoralle.

- Ravia! Anita huudahti Andrewin selästä ja kaikki siirsivät ratsunsa raviin. Edessä näkyi vain jono ratsukkoja, jotka ravasivat reippaasti kopistellen tien pintaa. Siirryimme käyntin, kun piti kääntyä laukkasuoralle. Kävelimme pientä polkua pitkin. Sitten Anita pysähtyí ja sanoi:

- Kaikki muistavat sitten, että laukatessa ei poistuta jonossa eikä ohitella? Hyvä niin, sillä kohta laukkaamme. Kun minä annan merkin niin nostetaan laukka, ja pidetään hevoset kurissa hyvillä välimatkoilla, onko selvä? Me nyökkäsimme. Odotimme Anitan antamaan merkkiä ja nostimme laukan. Tuuli tuiversi hiuksissani, kun laukkasin Pikulla lumisella hangella. Vain lumi pöllysi kasvoihini. Nousin kevyeen istuntaan. Pikku pysyi hyvin hallinnassani, kaikkien hevoset laukkasivat todella nätisti. Takanani Taiga vain välillä pukitti innostuksesta, mutta Wear pysyi hyvin selässä. Sitten Anita antoi merkin ja siirryimme raviin, sekä kohta käyntiin. Kiitin Pikkua. Lähdimme kävelemään polkua pitkin tiellä, josta jatkoimme aivan Seppeleeseen asti.

Palattuamme tallille tulimme alas selästä iloisina ja punaposkisina. Talutimme hevoset talliin ja otimme niiltä varusteet pois. Kaikki eivät loimittaneet hoitsujaan, mutta minä loimitin. Sitten sanoin Pikulle heipat ja lähdin.

Piccolon Hoitopäiväkirja

Tammikuu - Maikku 9 merkintä, Dreamer 4 merkintää

Helmikuu - Maikku 1 merkintä, Dreamer 3 merkintää

Maaliskuu - Maikku 5 merkintää

Huhtikuu - Maikku 2 merkintää