Piccolon Hoitopäiväkirja 2007
01.09.07 - Squirrel
28.09.07 - Carkki
24.10.07 Maikun ja Pikun ensitapaaminen - Maikku
11.11.07 Ensimmäinen ratsastus - Maikku
12.11.07 Ratsastusleikkejä! - Maikku
15.11.07 Harjailua, paijailua ja siivoamista! - Maikku
26.11.07 Kirjaimia - Maikku
29.11.07 Lumiharppauksia - Maikku
30.11.07 Koulutreeniä - Maikku
01.12.07 Lauantai - Maikku
05.12.07 Mörköjä - Maikku
06.12.07 Uusi hoitaja - Xeni
07.12.07 Halitaukoja ja siivousta! - Maikku
08.12.07 - Dreamer
08.12.07 - Xeni
09.12.07 Kuunteleeko se minua? - Maikku
10.12.07 Tutustumista - Dreamer
15.12.07 Tallin siivousta ja putoamista - Xeni
16.12.07 Ensimmäinen maastolenkki - Dreamer
23.12.07 Jouluaaton aatto - Dreamer
© Dreamer
© Maikku
© Xeni
Jouluaaton aatto
Kävelin tallia kohden, pikku pakkanen nipisteli kasvojani mutta aurinko paistoi oikein kauniisti. Tai ainakin jossain päin maailmaa, tällä hetkellä metsän takaa siinsi vain punainen kajo, joka enteili pientä valoista ja aurinkoista hetkeä päivemmällä. Muutamat hevoset tervehtivät minua jo tarhoistaan ja näin Pikunkin vilkuilevan minua ponitarhasta, kävin nopeasti tervehtimässä kimoa. "Mitäs Pikku-ukko? Onko ollut mukava talviaamu, toin sinulle jouluomenankin, saat sen sitten myöhemmin." rapsuttelin ruuna vielä hetken ja suuntasin sitten askeleeni tallia kohden.
Avasin tallin oven ja astuin sisään, käytävällä touhusivat muutamat hevosen omistajat ja hoitajat omiensa kanssa ennen kuin tekisivät lähtöään kotiin joulun laittoon. Tervehdin muutamia tuttuja ohi kulkiessani ja hymyilin muutamalle vieraammalle kasvolle. Otin Pikun riimunnarun karsinan edestä ja palasin tarhalle, jossa poni seisoskeli vielä ja katseskeli lähestymistäni uteliaana. Päästyäni lähemmäs ruuna huomasi ettei minulla ollutkaan mitään mielenkiintoista mukana ja päättikin leikitellä kanssani. Tarhan kinokset olivat aivan liian korkeita minulle, eikä minulla olisi toivoakaan saada kimoa kiinni jalan joten tyydyin pikkuiseen huijaukseen ja rapistelin vanhoja kuitteja taskussani. Hetkessä Pikku olikin kiinni, vaikkei selvästi ollutkaan siihen tyytyväinen. "Äläs nyt mökötä pian on joulu, sitä paitsi tänään laitankin sinut oikein hienoksi ja käymme pikkuruisella kävelylenkillä ja saat hieman herkkuja. Eikös kuulosta ihan hyvältä, sitten saat minun puolestani syödä ja löhötä tarhassa niin paljon kuin sielu sietää." tallin ovelle tultaessa Pikku alkoi kiinnostua yhä enemmän ja enemmän tallin oven yllä olevista koristeista. Ja lopulta ruuna yritti kahmaista koko viritelmän alas, onneksi ensimmäinen yritys epäonnistui ja toiseen en enää antanutkaan tilaisuutta vaan talutin kimon pikapikaa sisään.
Jätin Pikun hetkeksi karsinaansa kun lähdin noutamaan sen harjoja, matkalla ihailin tallin joulukoristeita ja jonkun koristeiksi naamioimiaan palaneita pipareita. Yläkerrasta kuului puheen sorinaa ja naurua, mutta en viitsinyt lähteä kiikkumaan portaita ylös, joten nappasin Pikun harjat ja palasin takaisin karsinalle. Harhasin ruunaa pitkin ja vakain vedoin, pian Pikku alkoikin nuokkua ja hyvä ettei rösähtänyt makuulle. Kavioitakaan ruuna ei meinannut saada muka väsyksissään nostettuaan, mutta tajusi kyllä ettei pääsisi minusta eroon värkkäämällä. Lopuksi vielä harjasin pään niin hyvin kuin pystyin ja Pikku sulkikin silmänsä ja nautti huolenpidosta. Lopulta kun olin saanut koko paksun talvikarvan niin puhtaaksi kuin mahdollista, päästin Pikun taas hetkeksi irti ja lähdin etsimään Annea tai jotakin muuta tallilaista käsiini.
Löysinkin Annen toimistosta paperihommista ilmeisesti, "Jaa eikö edes pientä vapaata edes aaton aattona?" kysäisin hymyillen. Anne nosti päätään hieman säikähtäneenä "Ai hei, en kuullutkaan tuloasi. Joo aina on jotain tekemistä, sitten huomenna kunnon juhla-ateria korvaa kyllä kaiken." hän sanoi itsekkin hymyillen. "Sitä minä vain että olen Pikun kanssa lähössä lyhyelle kävely lenkille, ei mene varmaan ku ehkä tunti." katsahdin eka kertaa rannekellooni koko päivänä ja yllätyin kun se ei ollutkaan niin paljoa kuin odotin. "Jaa maastoonko olet menossa? Etikkö jonku kaveriksi, olis paljon turvallisempaa." Anne sanoi ja tähyili käytävälle mahdollisia ohikulkijoita. "En minä ratsastaa meinaa, ihan kunnon talutus lenkki vain, mutta voin minä jonkun pyytää mukaan jos joku viitsii minun kanssa lähteä tallustelemaan hangessa." naurahdin ja olin jo kääntymässä lähteäkseni kun Anne ehti vielä tokaista minulle "No jos kerran niin lyhyen lenkin tehet, niin tuskin siinä ketään tarvii mukaan, paitsi jos seuraa on vailla.".
Kiinnitin riimunnarun ja talutin Pikun ulos, ovella ruuna muisti taas houkuttelevat todisteet mutta nyt olin tarkkana ja tokaisin kimolle muka ankarasti "No ukkoseni, saat vielä mahan puruja ku syöt mitä sattuu.", hymyilin silti kun Pikku höristi korviaan äänen sävylleni. Suuntasimme metsään, oli oikein hiljaista ja vielä hieman hämärääkin mutta pian koittaisikin päivän valoisin aika. "Sitten kun mennään takasin tallille niin saat sen sinun jouluomenasi ja katson jos löytyisi porkkanaakin." jutustelin kimolle kaikenlaista kävellessämme polkua pitkin kohti isompaa tietä. Pian meidät ohittikin muutama maastolainen, tunnistin Sofian ainoana heidän joukostaan. "Hei, miten sinä täällä yksin kävelet, etkö ratsasta?" joku kysyi minulta ohi mennessään. Hymyilin hänelle ja vastasin "Rauhoitun ja kuuntelen luontoa ja ajattelin että olisi mukava käydä lyhyellä kävelyllä Pikun kanssa näin hyvällä ilmalla.". Ratsukot jatkoivat matkaansa ja kuulin vielä kaukaa heidän naurunsa, Pikku olisi halunnut saada kaverit kiinni mutta heidän mentyään ruuna rauhoittui nopeasti. Jatkoin jutusteluani ponille ja matka jatkui rauhallisissa merkeissä, palasimme tallille juuri kun päivä alkoi pimetä. Poskeni olivat aivan punaiset pakkasesta, jota oli vain muutama aste, ja Pikun hengitys huurusi tasaiseen tahtiinsa. Hevoset tarhoissann seurasivat kulkuamme ja muutama hirnahti tehvehdykseksi. Karsinassaan Pikkua odotti jo päivän ruoka ja ruuna kävikin sen kimppuun ruokahalulla. Itse hain lupailemani omenan ponille repustani ja toimiston edessä törmäsinkin venyttelevään Anneen "Ai sinä tulitkin jo, kuulle viitsitkö tarkistaa saivatko kaikki tarhassa olijat syötävää? Minulla on vielä noita paperihommia, kahvitauolle yritin juuri hiippailla." hän kysyi hymykare huulillaan. "Tottakai, siinä menee varmaan selkäkin kipeäksi jos joutuu tihrustamaan paljon pikkupränttiä. Laitan ennen lähtöä Pikunkin vielä ulos, ettei raasun tarvi koko jouluaattoa sisällä kököttää." hymyilin Annelle ja kävin tarkistamassa tarhailijoiden hyvinvoinnin. Kaikki näytti olevan kunnossa joten palasin sisälle tallin lämpöön.
Palatessani Pikku oli jo syönyt kaiken jopa omenankin jonka olin ohikulkiessani antanut sille. "Jaa onkos ukkoseni jo syönyt, mitä haluaisitko ulos? Etpä sinä ainakaan hikinen ole." mutisin ponille kiinnittäessäni riimunnarua jälleen. Tarhaan päästessään Pikku ravaili hieman juhlien vapautumistaan ja rauhoittui lopulta hamuilemaan ruohonkorsia joita ponit olivat huolimattomuudessaan jättäneet. Itsekkin lähdin kotia kohti joulun valmisteluun.
16.12.07 Ensimmäinen maastolenkki
Tulin jälleen kovin aikaisin tallille, sää oli aivan mahtava, kuin tehty tallilla vietettäväksi. Elohopea lähenteli nollaa ja aurinko paistoi aina välillä pilvien raosta. Tänään en ollut läheskään ensimmäisiä tallissa vaan tallissa vilisi sunnuntain viettäjiä ja tuntilaisia. Heti ensimmäisenä muutama ensikertalainen pysäytti minut aivan eksyksissään ja katselin hymyillen heidän innostuksesta pyöreitä silmiään, neuvoin heidät oikeaan paikkaan ja jatkoin itse Pikun karsinalle. Ruuna ei ollut karsinassaan, joten tarkistin tuntilistan, kimo ei ollut silläkään kaikki päivän tunnit olivat pitempään ratsastaneita tai painavampia aikuisratsastajia. Kävelin ulos tarkistaakseni oliko ruuna ulkona vai olivatko Xeni tai Maikku lähteneet maastoon tänään.
Heti ulos päästyäni näinkin Pikun Pampulan, Siirin ja Pellan kanssa hieman kauempana ponitarhassa, kävin tervehtimässä poneja.
Pikku oli aivan kurassa löydettyään tarhan ainoan täysin sulan paikan, eivätkä shettikset olleet ollenkaan siistimpiä talvikarvoineen. Talutin Pikkua tallia kohden samalla puhellen ruunalle kaikenlaista mitä sylki suuhun toi ja poni tuntui välillä hörähtelevän tylsistyneenä vastaukseksi.
Talli oli hieman hiljennyt tunnin alettua ja käytävällä ei näkynyt ketään, satulahuoneessakaan ei ollut ketään tosin yläkerrasta kuului kahvistelun ääniä ja naurua. Nappaan Pikun harjat mukaani ja suuntaan takaisin karsinalle. Tallin puolelle päästyäni ovesta astuu sisälle pitkähiuksinen tyttö hymyille. Tervehdin tyttöä ja pysähdyn Pikun karsinalle.
"Maastoonko olet menossa?" tyttö kysyy minulta tutkailtuaan hieman puuhiani.
"En ole vielä päättänyt, Pikulla on tainnut olla hieman kevyempää viimeiset pari päivää. Ai niin, olen Dreamer, hoidan nykyisin Pikkua" esittäydyn tytölle.
"Minä olen Sofia, hoidan Pellaa. Minä voisinkin tulla Pellan kanssa, ellei se ole tunnilla." Sofia vastaa hymyillen ja hieman mietteisään. "Sinulla onkin tuon rapakasan kanssa tekemistä" tyttö jatkaa hieman ujostellen ja on jo mennyt ennen kuin ehdin edes vastata.
Menen kimon karsinaan ja aloitan harjaamisen, onneksi suht' napakka talvi-ilma on ehtinyt jonkin verran kuivata kuraa ja sen sai helposti irrotettua. Olen edennyt jo jalkoihin, kun Sofia tulee sisään Pellaa taluttaen.
"Hei voisitko käydä vielä kysymässä Annelta onko se varmasti okei että mennään maastoon ku olet Pikun saanu valmiiksi?" tyttö tokaisee vielä ohi mennessään, vastaan kovin tuskaisen myöntymisen samalla tuskaillessani rapaisten kinttujen kimpussa ja huohahdan syvään noustuani takaisin pystyyn.
"Onko Anne vieläki tunnilla?" kysyn kaltereiden välistä vielä ennen kuin suuntaan kulkuni kohti maneesia.
Tunti on juuri loppumaisillaan ja hevoset venyttelevät loppukäyntejä, viittoilen Annen tulemaan hieman lähemmäs.
"Tulin vain kysymään voidaanko me Sofian kanssa lähteä Pellan ja Pikun kanssa maastoon, vai tarviiko niitä tänään tunnille?" kysyn hieman ujostellen mutta saan kuitenkin hymyiltyä.
"Sanokaa vain milloin ja mihin oletta lähössä niin ok, eipä tänään mielestäni tuntilistassakaan ole muutoksia." Anne vastaa hymyillen ja keskittyy jälleen tuntiin. Päivän valosa aika on onneksi vasta alussa kellon vasta lähennellessä keskipäivää, mutta silti kummankin piti pitää vauhtia ponien kanssa päästäkseen ajoissa lähtemään.
"Mihin mennään?" Sofia kysyy kammetessaan itseään harmaan tamman selkään.
"Ei kovin pitkää, olis hyvä jos kerettäis vielä valosalla takasin. Eikö tässä mene ihan parin kilsan mittanen lenkki takasin pihaan?" vastaan mittaillessani jalustin hihnoja oikeiksi. Kun kumpikin on valmis kannustamme ponit kentän viereltä metsään ja nautimme luonnosta. Naureskelimme hieman aina välillä ja Pikku tuntui oikein hyvältä ja aika virkeältä. "Nyt on kyllä aika liukasta ku on näin lauhaa, ei voida varmaan mennä ku käyntiä." sanoin tutkaillessani tien pintaan.
"Joo vähä tylsä keli, mutta haittaako se?" Sofia kysyi kääntyen hieman Pellan selässä edessämme.
"Ei se haittaa, mukava vain rauhottua ja nauttia luonnosta." vastasin hymyillen ja silitin Pikun kaulaa. Päästyämme hiekkatielle uskalsimme ajan säästämiseksi kuitenkin ravailla hieman ja ponit nauttivat selvästi päästessään lisäämään hieman vauhtia. Hidastaa Pikkua ei olisi huvittanut ja se kokeili hieman antaisinko kenties periksi jos yrittäisi hieman näytellä kuuroa, en kuitenkaan antanut ruunalle periksi ja pysyimmekin lopuksi vakaassa käynnissä. Näkymä oli uskomaton katsoessani vihdoinkin kunnolla ympärille, risteyksessä käännyimme takaisin metsään ja Seppelettä kohden ja näkymät vain paranivat.
Pikkukin huomasi että oltiin menossa kotia kohden ja lisäsi vai vihkaa vauhtia, pian Pella huomauttikin meitä huiskimalla hännällää kiivaasti ja tajuan pidättää kimoa kunnes Pella lopettaa hännällä viuhtomisensa. Nautin Pikun lämmöstä, pienen ruunan astellessa vakaasti jäisellä tiellä ja olen uppoutuneena mietteisiini kun Seppeleen valot alkavat siintää metsiköstä hieman hämärtyneessä päivässä.
"No niin perillä ollaan, kauankohan tähän meni mitä luulet?" Sofian ääni herättää minut ajatuksistani ja hymyilen vastaukseksi. Pihalla nousemme ponien selästä ja Pikku vilkaisee minua kuin sanoakseen "No mitäs sanot neitiseni, luulin jo että nukahdit sinne ylös." hymyilen ponille ja rapsutan sen otsakiehkuraa. Talutan kimon sisään, eikä kumpikaan ole hionnut kovinkaan paljoa, vien varusteet paikoilleen ja harjaan ruunan uudestaan läpi. Pikku oli lopulta kuitenkin sen verran hikinen että laitoin sille loimen päälle että se pärjäisi ulkona ja lähdin taluttamaan sitä takaisin Pampulan ja Siirin seuraksi.
Jätettyäni Pikun tarhaan etsimään maan viimeisiä heinän korsia palasin satulahuoneeseen ja aloin tarkastaa kaikkia varusteita yksitellen läpi kulumien varalta. Lopuksi vielä puhistin pölyiset pintelit harjan kanssa, joku oli ehtinyt viedä kaikkein kuraisimmat ja likaisimmat pesuun. Sitten kapusin yläkertaan ja vein kypärän ja muut ratsastuskamppeeni lokerooni ja laitoin kahvia tulemaan. Kahvia odotellessani naureskelin muiden jutuille ja osallistuin itsekkin aina kun ajatukseltani ehdin. Kahvin juotuani palasin tallin puolelle ja huomasin päivän ehtineen jo pitkälle, joten tarkistin vielä Pikun voinnin ja vinkkasin vielä tallin ovelta tallille.
"Pikku on vielä ulkona, sillä on loimi päällä enkä ehdi ottamaan sitä sisään kun bussi on tulossa, joku varmaan viitsii sen tuoda sisälle kun hakee Pampulaa ja Siiriä?" hymyilin hieman epävarmasti vilkuillen samalla kelloa.
"Mene vain, kyllä me nyt yksi poni saadaan sisälle." Anne vastasi hymyllen ja hoputti minut matkoihini, joka olikin hyvä koska minun piti juosta että ehdin oikeaan bussiin.
- Dreamer
15.12.07 Tallin siivousta ja putoamista
Saavuin tänään aikaisin tallille. En viitsinyt hakea vielä Piccoloa tarhasta joten päätin siivota sen karsinan. Karsina oli sotkuinen ja näytti siltä kuin sitä ei olisi siivottu pariin päivään. Aloin kuitenkin oma-aloitteisena ja terhakkaana hoitajana siivoamaan karsinaa. Kun karsina oli siivottu pyyhkäisin vielä ruokakupista suurimmat liat ja menin hakemaan Pikkua sisälle tarhasta.
Minun "ilokseni" Piccolo juuri sopivasti piehtaroi tarhassaan. No saampahan ainakin harjailla ja hoivailla ponia ennen ratsastusta. Tallin pihassa ennen ovea oli heinäpaali. Pikku veti minut mukanaan syömään heinää. Piti hetken "taistella", että sain ponin pois syömästä. Kun vihdoin sain ponin karsinaan otin siltä loimen ja menin puhistelemaan sen ulos ja jätin sen hetkeksi tuulettumaan jonka jälkeen vein sen paikalleen.
Sen jälkeen onkin itse ponin vuoro puhdistautua. Harjasin ensin pölärillä suurimmat liat pois hevosesta jonka jälkeen syvennyin vaaleaan karvaan kunnon perusharjalla. Enhän halunnut pitää rakasta hoitoponiani likaisena. Kun ponin karva kiilsi. Selvitin sen harjan ja hännän. Enkä tietenkään unohtanut tärkeää kavioiden putsausta. Pikulta löytyikin kaviosta isohko kivi, mutta poni antoi irroittaa sen hyvin eikä se tainnut olla sitä kovin paljon häirinnyt kun ei se ollut ontunut. Loppu silaukseksi letitin ponin harjan moneksi letiksi ja kiinnitin ne jouluisilla punaisilla kumilenkeillä.
Kun poni oli puunattu hain sen varusteet. Vaihdoin sille punaisen satulahuovan ja laitoin sen jalkoihin punaiset pintelit. Kun ponilla oli varusteet päällä se muistutti aika lailla tonttua. Nappasin ponista muutaman valokuvan ja valmistauduin itse ratsastukseen jonka jälkeen talutin Piccolon maneesiin.
Maneesissa nousin ponin selkään ja verryttelin sen hyvin käynnissä ja ravissa. Sen jälkeen aloin ratsastaa sen kanssa harjoitus ravissa yhdellä ohjalla kääntämisiä. Aluksi poni ei kääntynyt suuntaan eikä toiseen, mutta kun se tajusi mitä hain se teki käännöksiä kuin unelma ja unelmaponihan se olikin. Kun poni meni tehtävän ravissa hyvin huilasimme vähän ja menimme saman laukassa. Ensimmäisellä kerralla se sujui hyvin, mutta toisella kerralla Piccolo säikähti jotain enkä pysynyt sen laukassa mukana joten mätkähdin pitkin pituuttani maahan. Sain kuitenkin pidettyä ohjat kädessä niin ei mennyt tuntia siihen, että olisin pyydystänyt pikkuponin maneesista. Nousin kuitenkin takaisin selkään ja jatkoin ratsastusta normaalisti olin kuitenkin enemmän varuillani, etten tulisi toistamiseen alas ponilta. Kun poni oli ratsastettu talutin sen talliin ja taas tuli ongelmia saman heinäpaalin kanssa, mutta nyt sain ponin nopeammin irti paalin kimpusta. Karsinassa otin siltä varusteet pois ja vein ne satulahuoneeseen. Satulahuoneessa pesin varusteet kiiltäviksi.
Odotellessani kyytiä pois tallilta lakaisin vielä tallinkäytävän ja annoin Piccololle porkkanan ja purin siltä letit pois.
Tutustumista
Saavuin hyvissä ajoin aamulla tallille, ajattelin aloittaa päivän aikaisin. Talli oli tyhjä astuessani sisään, hevoset eivät olleet saaneet vielä aamiaistakaan, moni silmäpari tutkaili minua toiveikkaana että taikoisin jostakin niille ruokaa. Tervehdin Pikkua ohimennen, ennen kuin jatkoin kulkuani kohti ilmoitustaulua, ajattelin tarkistaa minkälainen päivä olisi tulossa, Pikulla ei näyttänyt olevan tuntia tänään. Yhtäkkiä rehuvaraston ovi aukesi ja säikähdin pahanpäiväisesti luultuani että olin yksin koko tallissa, Annen yllättynyt pää ilmestyi nurkan takaa ja hymyilin yllättyneelle ilmeelleni ja kysyi "Miten sinä täällä näin aikaisin olet ja vielä arkipäivänä? Olet kuin aaveen nähnyt." Ajattelin aloittaa päivän hyvissä ajoin ja että opettajilla oli koulutuspäivät tänään. "Luulin olevani ensimmäinen, ennen kuin sinä pelästytit minut puolikuoliaaksi.", naurahdin itselleni miettiessäni ilmettäni. "No mutta, tarvitko apua hevosten aamiaisen kanssa?" kysyin, kun muistin ilmeisen syyn aamuiselle oleskelulle. Myöntävän vastauksen jälkeen tartuimme toimeen.
Hevosten syötyä autoin vielä viemään hevosia ulos, vein myös Pikun ulos jaloittelemaan ja vetäydyin itse tarkastelemaan varusteiden kuntoa ja puhtautta, siinä tihrustellessani tallissa alkoi pikku hiljaa samainen touhu kuten aina ja pian alkoi satulahuoneeseenkin kokoontua väkeä. Varusteet läpi käytyäni läksin hakemaan Pikkua sisälle, ruuna seurasi uteliaana lähestymistä ja näytti kysyvän "Mitäs nyt tehdään neitiseni?", hymyilin ponille ja höpöttelin sille ummet ja lammet samalla kun taluttelin sitä tallia kohden. Tallissa hain Pikun harjat ja satulan ja suitset valmiiksi, "Tänään me ukko katsotaan miten se meän yhteistyö sujuu näin pienoisen tauon jälkeen." ja mutisin kaikenlaista muuta kimolle samalla sukien sitä pitkillä ja varmoilla vedoilla. Pikun harjaaminen kävikin työstä ja lopulta kun olin valmis olin valmiiksi hikinen.
Sitten olikin varusteiden vuoro, lämmittelin hetkisen kuolaimia eikä niiden saaminen suuhun onnekseni kehkeytynyt suuremmaksi ongelmaksi. Satulan ollessa vuorossa näin Pikun vetävän oikein kunnolla ilmaa mahaansa, silti asetin satulan paikalleen ja oijoin satula huovan. Aluksi vyö ei meinannut yltää kiinni, mutta sitten Pikku päätti luovuttaa tajutessaan ettei luultavasti pääsisi minusta eroon. Lopulta selviteltyä välimme, lähdin taluttamaan Pikkua maneesia kohti samalla jutellen sille ihan varmuuden vuoksi jos maneesissa olisi valmiiksi jo joku harjoittelemassa. Mennessäni muistin myös napata kypäräni Pikun karsinan vierestä. Maneesissa oli kuin olikin jo valmiiksi muutama hevonen ja poni ähertämässä, hevosista tunnistin Humun, Palmikon ja Siirin, mutta ratsastajista en ollut niinkään varma. Tervehdin kaikkia yhteisesti ja sain ponnistettua itseni Pikun selkään, jalustimet olivat hieman liian pitkän minulle ja jouduin niitä lyhentämään. Lopulta kun kannustin ruunan uralle, kokeilin millä tuulella kimo tänään oli. Aluksi Pikku tuntui oikein laiskalta ja siirappimaiselta, mutta lämmettyään poni alkoi pyrkiä eteenkin päin ja painoi jopa hieman kädellekkin. Virkeä Pikku taipui mukavasti kootessani ohjat ja nautin sen ponimaisesta käynnistä. Käynnissä tein lyhyillä sivulla pysähdyksen ja pitkillä sivuilla kaksi volttia. Tehtyäni harjoitusta kumpaankin suntaan ja saatuani hyvän tuntuman kimoon kannustin sen raviin ja jatkoin samaa ravissa, poni kuunteli tarkkaavaisesti pyyntöjäni ja pian vaihdoinkin harjoitusta ettei innostus häviäisi. Välillä kimo yritti lönkyillä ja koetteli huomaisinko jos vaikka ottaisi hieman omaa lomaa, mutta pikkuisella huomautuksella nekin aatteet unohtuivat. Lopuksi nostin vielä laukan, mutta pysyttelin Pikun kanssa pääty-ympyrällä ettemme häiritsisi muita. Lopuksi annoin ruunan kävellä pitkillä ohjilla ja venytellä jäähdyttelyksi. Pikku tuntui oikein tyytyväiseltä ja kummallakin oli pienoinen hiki pinnassa, lopulta kun ponin hengitys tasaantui nousin selästä ja löysäsin satulavyötä.
”Hyvinhän se meni, vaikka vähän taukoa olikin." kävelytin Pikkua vielä pari kierrosta samalla kun katselin joidenkin hieman vieraampien hevosten suoritusta.
"No miltä tuntui?" Anne tuli hymyillen vastaan minua tallin ovella taluttaessani Pikkua sisään, "Alussa oli vähän jäykkänä mutta muuten oikein reipas tänään, aivan ihana ratsastaa." vastasin hymyillen ja rapsutin Pikun päätä. Karsinassa riisuin ruunan varusteista, suitaisin harjalla ja tarkastin vielä varmuuden vuoksi jalatkin. Vein varusteet paikoilleen ja aloin siivota satulahuonetta odotellessani sään paranemista, palauttelin muutaman pudonneen kaviokoukun paikalleen ja autoin muita levinneiden pinteleiden kanssa. Lopuksi tarkistin vielä että Pikkulla oli kaikki hyvin ja lähdin taivaltamaan laantuneessa lumipyryssä kohti kotia.
Dreamer
Kuunteleeko se minua?
Juoksin tyhjään tallipihaan hengästyneenä. Yhtään hevosta ei ollut enään ulkona, oli alkanut hämärtää. Menin tallin ovelle ja puistelin lumet vaatteistani, sekä kopistelin kenkäni. Avasin oven ja astuin talliin. Tallissa oli valoisaa ja siellä tuoksui hyvältä. Menin toimistoon ja avasin tallikaappini. Se oli todella sotkuinen. Sulloin repun sisälle ja lukitsin kaapin. Lähdin kävelemään Pikun karsinalle ottaen samalla ponin harjat kainalooni.
"Hei ukko", mutisin sille. Se hörisi. Avasin karsinan oven ja menin sisään. Annoin ponille herkkupalan, Pikku söi sen tyytyväisenä. Sen jälkeen suljin karsinan oven ja aloin harjata Pikkua hyvin ja varmoin ottein. Pikku nautti, sillä se nosti päänsä ja melkein nukahti. Naurahdin ja selvitin ponin harja- ja häntäjouhet. Sitten harjasin varovasti Pikun pään ja puhdistin kaviot. Päätin mennä hakemaan sen varusteita.
Satulahuone oli aivan tyhjä, joten otin vain Pikun varusteet kainalooni ja hipsin takaisin Pikun karsinalle. Nostin satulan Pikun selkään ja tarkistin, ettei huopa ollut rypyssä. Sitten laitoin satulavyön kiinni ja pujotin ohjat Pikun kaulalle, Tarjosin ponille kuolaimia, ne sujahtivat helposti sen suuhun. Laitoin remmit kiinni ja suoristin Pikun otsatukan. Sitten menin hakemaan kypärääni.
Tultuani takaisin otin ohjat Pikun kaulalta ja pyysin sitä kävelemään perässäni. Ulos päästyämme oli melkein jo pimeää, joten menimme maneesiin. Maneesi oli täysin tyhjä. Suljin sen oven ja talutin Pikun maneesin keskelle. Kiristin vyötä ja laskin jalustimet. Pidensin niitä parilla reiällä, joku minua lyhyempi oli ratsastanut Pikulla. Laitoin oikean jalkani jalustimeen ja ponnistin selkään.
Pyysin Pikun kävelemään Pitkin ohjin. Se käveli reippaasti, juuri sopivaa vauhtia. Taputin sitä ja annoin kävellä vielä muutaman kierroksen. Sitten lyhensin ohjat ja pysäytin Pikun. "Tänään harjoitellaan kuuliaisuutta", sanoin sille. Se höristi korviaan. Vedin vähän ohjista ja puristin pohkeillani Pikun kylkiä, se peruutti. Kehuin ponia ja pyysin taas eteenpäin. Teimme tuon harjoituksen yhden kierroksen ajan jokaisessa kirjaimessa. Joskun onnistui todella hyvin, joskun vähän huonommin. Vaihdoimme suuntaa tekemällä täyskaarron. Nyt teimme saman jutun, mutta vain joka toisessa kirjaimessa. "Tyhjiin" kirjaimiin teimme voltin. Tätä teimme parikin kierrosta. Sitten patistin Pikun raviin ja aloin keventää. Pikku ravasi vähän liian reippaasti, joten pidätin. Se rauhoittui ja alkoin löytää rytmiä. Aloin tehdä molemmille pitkille sivuille loivan kiemurauran, sekä sinne sisään voltin. Se sujui hienosti, muistin vaihtaa kevennyksen juuri oikeassa kohdassa. Tein tätäkin molempiin suuntiin. Sen jälkeen nostin laukan ja aloin tehdä molemmille lyhyille sivuille pääty-ympyrät ja molemmille pitkille sivuille keskiympyrät. Sitten kun olin laukannut molempiin suuntiin, pyysin Pikun pienellä pidätyksellä raviin, se toimi, se kuunteli minua! Ravasimme vielä samaa tehtävää, kun teimme laukassakin. Sen jälkeen pyysin Pikun käyntiin ja annoin Pitkät ohjat, kävelimme noin 10min. Sitten tulin alas, kiitin, löysäsin vyön, nostin jalustimet ja talutin ponin talliin.
Tallissa riisuin Pikulta varusteet ja vein ne oikeille paikoilleen. Sutaisin Pikkua harjalla, annoin herkkupalan ja laitoin loimen. Sitten lähdin kotiin tyytyäinen ilme kasvoillani.
Lauantai 8.12.07
Saavuin aikaisin tallille. Menin heti moikkaamaan Piccoloa joka oli puoli unessa tarhassaan. "Terve Pikku" sanoin sille ja puikkelehdin aitojen välistä tarhaan. Taputin ponia kaulalle ja annoin sille herkun, jonka jälkeen talutin sen talliin. Otin Pikulta loimen pois ja harjailin sitä. Ajattelin mennä maneesiin ratsastelemaan ja kokeilemaan millaista Pikkua oli ratsastaa. Hellin vielä hetken Piccoloa jonka jälkeen laitoin sille varusteet, jonka jälkeen talutin sen maneesiin.
Lämmittelin ensin Pikun hyvin jonka jälkeen mentiin sen kanssa vähän vääntöö ja kääntöö eli koulujuttuja. Joku oli jättänyt maneesiin pienen kavaletin jonka hyppäämistä koitettiin ravissa ja laukassa. Huomasin, että Piccolo oli mukava ratsu ja helppo. Lopuksi tein vielä loppu verryttelyn Pikulla ja vein sen talliin. Purin siltä varusteet ja laitoin sille loimen, koska se oli hieman hikinen.
Odottaessani kyytiä kotiin pesin Pikun varusteita ja autoin muutamaa alkeisratsastajaa hevosten kanssa.
Lauantai 8.12.07
Poljin jo tutuksi käynttä tietä Seppeleeseen, kankea keli teki polkemisesta vaikeaa ja olin vain helpottunut kun sain vihdoinkin etsiä pyörälle mahdollisimman hyvän paikan niin ettei se vaivaisi ketään.
Olin jo useasti kisannut tallin hevosilla ja samalla aivan peruuttamattomasti ihastunut Pikkuun, jonka kanssa olin yhden sijoituksenkin saavuttanut. Talliin tullessani suunnistin jo melkein ulkomuistista ruunan karsinalle, jossa poni katseli uteliaasti tulijaa korvat höröllään.
"Heippa ukkoseni, muistatkos minut?" höpöttelin hieman hermostuneena Pikulle ja pujahdin ponin karsimaan tervehtimään.
Vietin hetken ponin kanssa jutellen sille. Lopulta lähdin etsimään Pikun harjoja ja huomasin että ruuna olikin näköjään menossa tänään estetunnille.
"No oletpa ainakin puhdas tunnilla, tosin et taida sellaisena pitkään pysyä näillä kelillä" mutisin ponille harjatessani sen vaaleaa karvaa. Loppu aika menikin sitten tutustuessa paremmin, olisin halunnut jäädä seuraamaan estetuntiakin, mutta tajusin että ellen kohta lähtisi niin en pääsisi tässä kurakelissä ollenkaan kotiin.
-Dreamer
Pe 7.12. 07 Halitaukoja ja siivousta!
Tulin tallille hoitamaan Pikkua, olin myös kuullut sen uudesta hoitajasta, Xenistä. Olin tänään päättänyt olla ratsastamatta Pikulla, päätin antaa sille vapaapäivän.Menin sisään talliin, Pikku olikin jo karsinassaan. Se hirnahti nähdessään minut, annoin sille herkkupalan ja silittelin sen poskea. Se katsoi minua tummilla silmillään. Menin sen karsinaan ja halasin sitä. Ihan ikioma, rakas hoitoponini. Piilotin pääni ponin harjaan. Se nuokkui. Silittelin sitä vielä hetken. Sitten menin hakemaan sen harjoja satulahuoneesta.
Satulahuoneessa ei ollut ketään, taisi kyllä johtua siitä, että olin tullut sellaiseen aikaan, että useat olivat vielä koulussa. Otin Pikun harjapussin ja lähdin takaisin ponin karsinalle. Siellä aloin harjata Pikkua yleisharjalla korvista jalkoihin. Harjasin hyvin tarkasti, sillä halusin Pikusta oikein kiiltävän. Selvitin Pikun jouhet tarkasti käsin, sekä puhdistin kaviot. Sitten Pikku olin jo valmis. Annoin sille herkkupalan, minä menin putsaamaan sen varusteita.
Tälläkin kertaa satulahuone oli tyhjä. Otin sienen, satulasaippuan, haaleaa vettä ja pyyhkeen. Aloin puhdistaa Pikun suitsia, sillä ne olivat taas likaantuneet. En irroittanut niitä osiin, sillä saisin ne yhtä hyvin näinkin. Puhdistin suitset loppuun, sitten olisikin satulan vuoro. Otin satulan syliini. Irroitin siitä ensin satulahuovan ja -vyön. Sitten puhdistin satulankin tarkasti, varoin kuitenkin vaahdottamasta istuinosan kohdalla. Pestyäni satulankin vaihdoin siihen huovan ja laitoin tavarat paikoilleen. Sitten menin käymään Pikun luona, ihan vaan silittämässä.
Pikun silittelyyn vierähtikin aika pitkä tovi :D. Näin Annen. Hän vilkkui minua luokseen, jätin Pikun rapsutuksen hetkeksi ja menin Annen luokse.
- Eikö sinulla ole oikein tekemistä? Anne kysyi. Pudistin päätäni. Anne jatkoi:
- Haluatko jakaa hevosille heinät? Nyökkäsin ja Anne kertoi paljonko heinää hevosille pitäisi antaa. Hän pyysi minua jakamaan myös tallin tuntihevosille ämpärillisen porkkanoita.
Aloitin työt heti. Jaoin hevosille ensin sylilliset heinää, sekä jaoin muutamat porkkanat. Sen jälkeen laitoin kaikki tavarat pois ja annoin Pikun turvanpäälle pusun. Sitten lähdin kotiin.
Uusi hoitaja
Olin jo pitkään pyörinyt Seppeleen tallilla toimettomana haikaillut hoitohevosen varsinkin Pikun perään. Pikku söpö, karvainen, valkoinen, ihastuttava ja kiltti poni.
Enää ei minun onneksi tarvitse haikailla hoitoponin perrään nyt minulla on sellainen. Hoitsunani toimii tuo aina vaan niin suloinen Píkku.
Sen ensimmäisen päivän aikana kun Pikkua olin hoitamassa tutustuin lähinnä hevoseen. Harjailin sitä kävimme Pikun kanssa pienellä kävelylläkin. Tulimme Pikun kanssa heti hyvin toimeen. Olihan Pikku kiltti poni.
Xeni
Mörköjä
Tulen heti koulun itsenäispäivän juhlan jälkeen tallille. Huominen olisi vapaata! Ilma tuntuu raikkaalta ja on helppo hengittää. Oli sopivasti pakkasta, eikä satanut lunta. Ilma oli myös vielä hyvin valoisa. Ajattelin mennä tänään Pikulla maastoon.
Kävelin tarhoille reppu selässäni. Vihelsin Pikulle, se hölkkäsi luokseni. Annoin sille herkkupalan, sen hoitoponini nuoli huolellisesti kädestäni. Otin Pikun kiinni ja talutin sen talliin. Pikku kulki kiltisti vierelläni aivan tallin ovelle asti. Sitten se pysähtyi. "Mikä nyt on?" kyselin siltä ja yritin saada sitä eteenpäin. Pikku vain seisoi. Maanittelin herkkupaloilla, silittelin, mutta ei. Se ei tahtonut tulla. Anne käveli käytävällä, huudahdin hänet luokseni ja kerroin, ettei Pikku halunnut tulla. Hänkin yritti, mutta ei onnistunut. "Yritä tuoda se tuolta toisesta ovesta", Anne neuvoi ja lähdin taluttamaan Pikkua toiselle ovelle. Sieltä se suostui tulemaan sisään aivan karsinaansa asti.
Lähdin hakemaan Pikun harjoja. Wear istui satulahuoneessa yksin putsaamassa Taigan varusteitä. "Moi, haluukko sä tulla tänään mun ja Pikun kans maastoon tonne hiekkatielle. Aattelin mennä ilman satulaa", kysyi Wearilta. Hän nyökkäsi. Otimme harjapussimme ja menimme molemmat harjaamaan hoitoponejamme.
Kun pääsin Pikun karsinalle, aloin heti harjata sitä. Harjasin koko ponin pölärillä, sen jälkeen setvin jouhet, puhdistin kaviot ja harjasin Pikun hipiän. Sitten menin hakemaan Pikun suitsia. Haettuani ne laitoin se Pikun päähän sen jälkeen, kun olin lämmittänyt kuolaimet. Kiristin kaikki remmit ja hihnat. Menin hakemaan itselleni kypärää, sitten kun tulin takaisin, talutimme ponit ulos.
Nyt Pikkukin uskalsi tulla vähän pelottavammastakin ovesta. Hyppäsin Pikun selkään ja keräsin ohjat. Aloimme kävellä pois tallipihalta minä ja Pikku johdossa, pitäen kuitenkin sopivat välimatkat.
Käynti keinui juuri sopivasti. Ylitimme pienen tien, josta ei tullut autoja ja jatkoimme polulle, jota reunustivat lumiset koivut. Yht´äkkiä puskasta hyppäsi varis, Pikku säikähti, hypähti sivuun ja lähti. Se laukkasi, eikä meinannut pyhähtyä millään. "pruut", sanoin sille, mutta se ei hidastanut. Wear ja Taiga olivat jo jääneet kauaksi taaksemme. Kiskoin Pikkua ohjista, yritin pysytellä sen selässä. Välillä se vähän pukittelikin. Lopulta se kuitenkin pysähtyi, mutta yllätyksenä. Li´uin Pikun kaulalta alas, Wear ravasi luoksemme. Nousin takaisin selkään, otin lyhyet ohjat, jatkoimme käyntiä varovaisesti. Nyt saimme pidettyä ponimme aisoissa, joten ravasimmekin vähän matkaa. Sitten käännyimme takaisin.
Tallille tultuamme tulimme alas selästä. Talutimme ponit sisään ja laitoimme niille loimet, otimme suitset pois. Sitten annoimme poneille namut, minä lähdin kotiin viettämään iltaa, mutta tulisin taas huomenna moikkaamaan Pikkua.
1.12.07 Lauantai
Tulen puolenpäivän jälkeen tulen tallille äitini kyydissä. Ulkona ei tällä hetkellä sada lunta, mutta pakkasta on silti noin -7 astetta. Astun sisään talliin. Pikku on sisällä syömässä heiniään. Tervehdin sitä, mutta annan sen sitten syödä rauhassa. Päätän mennä putsaamaan Pikun varusteet, koska ne ovat aina likaiset. Päästessäni satulahuoneeseen otan ämpärillisen lämmintä, haaleaa vettä, satulasaippuan, pesusienen, sekä pyyhkeen kuivaamista varten. Istun tuolille Pikun suitset sylissäni. Alan putsata niiden jokaista osaa tarkasti. Putsattuani suitset puhdistan satulan. En pese sitä kovin hyvin, jottei se tulisi liukkaaksi. Puhdistettuani satulankin harjaan vielä satulavyön ja satulahuovan, en tällä kertaa vaihda huopaa. Sitten menen toimistoon. Toimistossa istuu paljon iloisennäköisiä punaposkisia tyttöjä.
"Tulitteko juuri maastosta?" utelin. He nyökkäävät. Kerron heille, että aikoisin juoksuttaa Pikkua tänään, mitäköhän siitäkin tulisi? Lähden toimistosta Pikun harjat kainalossani, menen harjaamaan kimoa hoitoponiani.
Se hörähtää nähdessään minut. Se on jo syönyt. Annan sille herkkupalan ja alan harjata sitä. Aloitan kaulasta ja jatkan aina takajalkoihin asti. Selvitän jouhet, harjaan pään, tarkistan jalat ja kaviot. Sen jälkeen Pikku onkin harjattu, joten menen hakemaan jalkasuojia, suitsia, juoksutusliinaa ja raippaa.
Tulen takaisin Pikun karsinalle. Lämmitän kuolaimet kädessäni ja pujotan suitset Pikun suuhun. Kiinnitän remmit ja puen Pikulle jalkasuojat. Sen jälkeen kiinnitän liinan Pikun suitsiin ja alan taluttaa ponia maneesille.
Maneesissa ei ole ketään, hyvä niin. Taluttelen Pikkua ensin uraa pitkin. Sitten siirrymme ympyrälle ja Pyydän ponia raviin. Se tottelee. Vaihdamme suuntaa. Sitten laukkaamme, ja taas ravaamme. Vaihdamme taas suuntaa ja laukkaamme, ravaamme ja kävelemme. Sen jälkeen vien Pikun talliin. Vien ponin karsinaansa, otan suitset ja suojat pois. Harjaan sitä vähän ja annan herkkupalan. Sen jälkeen taluttelen Pikun tarhaan. Katselen Pikkua hetken ja lähden kotiin.
Koulutreeniä
Hyppään alas autostamme. Tuuli tuivertaa saparoilla olevia hiuksiani. Vedän pipoa syvemmälle päähäni. Paukautan auton oven kiinni ja hipsin talliin tallireppu olallani, jos pilkistää uusi vaaleansininen raippani.
Heitän repun kaappiini. Suljen kaappini ja kiirehdin tervehtimään Pikkua. Päästessäni Pikun karsinan luokse, se ei olekkaan sisällä. Kipitän ulos ja näen kimon hoitoponini tarhassa. Se hirnahtaa nähdessään minut. Tulen onnelliseksi. Vihellän Pikulle, se tulee luokseni. Annan sille palan sokeria ja hieron samalla sen otsaa, sillä siitä se pitää.
Otan maasto riimunnarun ja ravistelen sen puhtaaksi sen päälle satamista lumista. Kiinnitän sen Pikun riimuun ja lähden taluttamaan kimoa ponia sisään talliin. Pikku hirnahtaa päästessään sisään. Se katselee ympärilleen, minä patistan sitä eteenpäin. Pikku lähtee seuraamaan minua aivan karsinaansa asti. Karsinassa pujotan riimun pois Pikun päästä ja ripustan sen siististi karsinan ulkopuolelle. Sitten lähden hakemaan Pikun harjoja satulahuoneesta, päätän harjata Pikun hyvin! Satulahuoneessa on muutamia hoitajia. He kääntävät katseet suuntaani, kun avaan oven. Tervehdimme. Otan Pikun harjat ja lähden satulahuoneesta kohti Pikun karsinaa.
Aloin harjata Pikkua punaisella ja suurella pölärillä, jonka päälle oli kirjoitettu mustalla tussilla tekstaten Pikun oikea nimi, eli Piccolo. Harjasin Pikun ensin perusteellisesti sillä kokonaan, sitten selvitin kaikki joudet, joissa olikin puuhaa! Ne olivat täynnä puruja ja muita roskia. Sain ne kuitenkin helposti selvityiksi. Sen jälkeen tarkistin Pikun jalat, eittei niissä olisi naarmuja tai kolhuja. Puhdistin Pikun kaviot ja harjasin sen suloisen pään. Sitten vielä viimeistelin Pikun karvan pyyhkeellä, jossa oli vähän karvankiillotusainetta. Sen jälkeen annoin Pikulle pusun ja laitoin harjat syrjään. Menin hakemaan Pikun varusteita, sillä harjoittelisimme kouluratsastusta, siirtymisiä, laukannostoja ja taivutuksia.
Tällä kertaa satulahuoneessa ei ollut ketään, joten otin vain Pikun suitset ja satulan, sekä sen kaapista neljä valkoista pinteliä ja neljät patjat. Lähdin takaisin karsinallle, jossa Pikku jo odottikin minua. Aloitin laittamalla satulan Pikun selkään, sekä laittamalla vyän ensimmäiseen reikään. Sen jälkeen pujotin suitset Pikun päähän, muisitn kuitenkin tällä kertaa lämmittää kuolaimet. Laitoin kaikki remmit ja hihnat kiinni, sen jälkeen käärin Pikun kaikkiin jalkoihin pintelit. Pintelien kääriminen sujui minulta jo aika mallikkaasti, kun olin harjoitellut kotona käteni ympärille käärimistä. Menin vielä hakemaan itselleni kypärän, hanskat ja raipan, sen jälkeen lähdimmekin kohti maneesia.
Viheltelin, kun lähestyimme maneesia, jotta maneesissa olevat hevoset eivät säikähtäisi. Pikku kuunteli korvat höröllä maneesista kuuluvia ääniä. Avasin maneesin oven, sitten menimme sisään. Suljin oven vihellellen. Talutin Pikun kaartoon ja kiristin vyön, laskin jalustimet ja ponnistin selkään. Pyysin ponia kävelemään pitkin ohjin uran sisäpuolella, jotta muut ratsukot saisivat ravailla ja laukkailla uralla rauhassa. Maneesissa olivat minun lisäkseni Iina ja Humu, Jambo ja Heidi, Manki ja Ella, sekä Elli ja Cele. Kaikki muut ravasivat, mutta minä kävelin.
Lopulta otin lyhyet ohjat, siirsin kevyeen raviin ja menin uralle. Aloitin tekemällä loivia kiemuroita, suuria ympyröitä ja suunnanmuutoksia. Pikku oli hyvin yhteistyöhaluinen, sillä oli pakkasen takia energiaa. Ravasimme myös voltteja, teimme peruutuksia, käyntiinsiirtymisiä, sekä pysähdyksiä, joten laitoin Pikun oikein kunnolla töihin! Ravasimme aika kauan, sen jälkeen annoin Pikun kävellä pari kierrosta. Sitten aloitimme laukkaamisen.
Nostin laukan aina L: kirjaimessa, tein ympyrän tai pari, laukkasin C:hen asti, siirryin siellä raviin, tein kokorataleikkaa ja taas sama juttu.
Laukattuamme tarpeeksi siirsin Pikun raviin ja aloitimme tekemään loppuraveja. Annoin Pikun venyttää kaulaansa. Teimme taas suuria ympyröitä. Sitten siirsin Pikun käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat.
Kävelimme noin 10min. Sitten käänsin Pikun kaartoon, kiitin sitä ja tulin alas. Nostin jalustimet ja löysäsin vyötä. Sammutun maneesista valot, koska sinne ei jäänyt ketään. Sen jälkeen talutin Pikun talliin.
Tallissa otin Pikulta ensin varusteet pois ja käärin pintelit. Sitten laitoin sille loimen, annoin vähän heinia (tietenkin Annen luvalla!) ja lähdin kotiin katsottuani ensin, että Pikulla on kaikki hyvin.
Lumiharppauksia
Tulin koulun jälkeen tallille. Menin heti katsomaan Pikkua, se oli karsinassaan. Annoin sille minttukaramellin, niistä se piti. Hyväilin hetken sen päätä. Se töykkäisi minua saadakseen lisää karkkia. En kuitenkaan antanut, jotta Pikku, rakas hoitoponini ei lihoisi liikoja :D. Hyväilin sitä vielä hetken, sitten menin satulahuoneeseen putsaamaan Pikun varusteita.
Aloitin suitsista, sillä ne olivat taas likaantuneet. Tällä kertaa en purkanut niitä osiin. Hieroin sieneen satulasaippuaa ja puhdistin jokaisen osan oikein tarkkaan. Sitten kuivasin pyyhkeellä. Jatkoin satulaan. Sitä en pessyt kovin tarkasti, mutta katsoin kuitenkin, ettei mihinkään ollut kerääntynyt likaa. Vaihdoin Pikulle vielä satulahuovan ja harjasin satulavyön. Sen jälkeen laitoin kaikki tavarat paikoilleen ja menin harjaamaan Pikkua.
Pikku oli todella kiltisti. Aloitin harjaamaan kaulasta ja sieltä takajalkoihin asti varmin, mutta kuitenkin hellin ottein. Sen jälkeen selvitin ponin kaikki jouhet, harjasin pään ja puhdistin kaviot. Sen jälkeen menin hakemaan Pikun suitsia, sillä menisin taluttelemaan sitä pellolle, lumihankeen. Pikku avasi suunsa hyvin kuolaimille. Laitoin vielä kaikki remmit ja hihnat kiinni ja irrotin ohjat kuolaimista ja vaihdoin niiden tilalle riimunnarun. Lähdin taluttamaan Pikkua ulos.
Ulkona oli kirpeä pakkasilma. Hengitykseni ja Pikun puhallukset höyrysivät. Lähdimme kävelemään metsätietä kohti peltoja. Pikku hörähteli. Pääsimme pellolle, siellä täytyi oiken harppoa. Kunn olimme kiertäneet pellon, tulimme takaisin tallille!
Otin Pikulta suitset pois ja laitoin ne takaisin oikeaan muotoonsa. Kiitin Ponia ja annoin sille karkkia. Sitten lähdin kotiin.
Ma 26.11.07 Kirjaimia
Hyppään autostamme ulos, isäni toi minut tallille. Pudistelen lumet vaatteistani ja tulen lämpimään, hyväntuoksuiseen talliin. Näen Annen toimistossa.
-Hei, Maikku, Anne huikkaa ja kertoo Pikun olevan jo sisällä. Moikkaan Annea ja lähden Pikun karsinalle harjapakki kainalossani. Menen Pikun karsinaan.
Alan harjata valkoista ponia kunnon ottein. Tiedän sen menevän tänään ennen minua tunnille, joten harjaan sen todella hyvin. Ensin koko poni, sitten vielä viimeistely. Otan vielä Pikun kaviot, sitten menen hakemaan Pikun varustelaatikosta letityskumppareita.
Tultuani takaisin Pikku katsoo minua niin söpösti, että minun on annettava sille herkkupala. Sitten alan tehdä Pikun häntään lettiä, sen jälkeen letitän sen harjan.
Menen hakemaan Pikun varusteita satulahuoneesta. Siellä ei ole ketään, joten en jää sinne rupattelemaan kenenkään kanssa. Otan Pikun varusteet kainalooni ja lähden viemään niitä kohti Pikun karsinaa.
Karsinalla annan Pikulle minttukaramellin. Puen sille varusteet ja rapsutan sen otsaa. Lähden karsinasta, kun Pikulle tulee ratsastaja.
Menen hoitajien oleskeluhuoneeseen. Siellä ei ole ketään. Menen penkomaan kaappiani. Aion siivota sen, sillä en löydä sieltä enään mitään muuta, kuin oman kypäräni. Laitan ensin kaikki tavarat lattialle, sitten alan järjestellä.
Laitan kaapin sisäpuolelle vielä runon Pikusta, jossa sanotaan näin:
P ieni
I hmeponi
K averini
K arkki-ahmatti
U nelias
Kiinnitän vielä tuon runon ympärille kuvia Pikusta, sitten kello onkin jo niin paljon, että Pikku oli tullut tunnilta. Tyttö oli jättänyt sille varusteet päälle, joten minun ei enään tarvitsisi laittaa sitä.
Lähden taluttamaan Pikkua käytävää pitkin. Näen Heidin laittavan Jamboa kuntoon, joten pyydän häntä kanssani maastoon. Heidi suostuu, joten menemme ulos ja nousemme ratsaille.
Alamme kävellä metsäpolkua pitkin Jambon johdolla. Kiertelemme ja kaartelemme puiden lomista. Välillä myös vähän ravaamme.
Saavumme leveälle ratsastuspolulle. Päätämme laukata, ponit nostavat laukan ja nousemme kevyeen istuntaan.
Lopulta kävelemme takaisin ja tulemme alas selästä.
Vien Pikun karsinaansa ja kiitän sitä. Otan siltä varusteet pois ja rapsutan sen otsaa, sillä siitä se pitää. Pikku hörähtää. Minua hymyilyttää. Vien Pikun varusteen pois ja laitan ponille loimen, sen jälkeen lähden kotiin.
To 15.11.07 Harjailua, paijailua ja siivoamista!
Tulin tallille. Tänään en ehtisi ratsastaa Pikulla, koska huomenna minulla olisi englanninkokeet, joihin en ole lukenut yhtään. Menin suoraan tallipihan toiseen päähän, sillä näen Pikun vielä tarhassaan. Se hörähtää ja tulee luokseni. Annan sille omenalohkon, otan kiinni ja talutan talliin varmoin ottein. Pikku kulkee nätisti vierelläni. Taputan ponia ja avaan tallin painavan oven. Oven päältä tipahtaa lunta Pikun päälle. Se hyppää sivuun, mutta rauhoittuu kuitenkin sen jälkeen heti. Kun saan hoitoponini karsinaansa, lähden hakemaan sen harjoja. Satulahuone on ihan tyhjä, joten en jää sinne, vaan tulen saman tien takaisin Pikun luokse. Otan pölyharjan ja piikkisuan esiin ja alan harjata Pikkua pölärilla varmoin, pitkin vedoin. Pikku näyttää nauttivan, se nostaa päänsä ylös ja törröttää ylähuultaan. Naurahdan, sillä poni näyttää aika hassulta. Harjaan toisenkin puolen samalla tavalla. Sitten selvin Pikun hännän ja harjan sormin, välillä käytän yleisharjaa apunani. Puhdistan vielä Pikun kaviot. Sitten halaan ponia ja lähden karsinasta, Pikku menee tunnille, jonka ratsastaja haluaa laittaa Pikun itse kuntoon.
Menen satulahuoneeseen. Siellä on joitakin tuntiratsastajia, joita en tunne. Menen järjestelemään Pikun laatikon, sillä tiedän sen olevan todella sotkussa! Laatikko on todella sotkuinen! Sieltä lehahti pölypilvi, kun sen avasin. Yskäisen ja alan järjestellä tavaroita.
- Hmm… Rikkinäinen letityskuminauhapussi, ylimääräisiä harjoja, jouhia, pintelit, suojia ja vaikka mitä! Mumisin. Päätin pyytä Annelta uuden pussin kuminauhoille.
Kun kaikki työ on tehty, päätän lähteä kotiin.
Ma 12.11.07 Ratsastusleikkejä!
Tulen kylmissäni talliin. Kuulen kavioiden kopsetta ja näen Pikun. Sitä tuodaan sisälle. Tarjoudun taluttamaan Pikun omaan karsinaansa.
Saatuani Pikun oikeaan osoitteeseen, se hörähtää hiljaa ja tönäisee minua kevyesti. Minua hymyilyttää. Annan Pikulle palan omenaa, jonka otin kotoa vain Pikkua varten. Sitten lähden käymään toimistossa.
Päästyäni toimistoon näen huoneen olevan tyhjä. Menen katsomaan tuntikansiosto menisikö Pikku tänään tunnille. En näe kansiossa Pikun nimeä, joten pääsen itse ratsastamaan sillä. Voisin vaikka mennä lumisella kentällä ilman satulaa, voisin pyytää muitakin hoitajia mukaan! Lähdin hakemaan Pikun harjapakkia satulahuoneesta.
Kun pääsen takaisin Pikun luokse, se odottelee karsinansa nurkassa minua korvat höröllään. Sanon sille lempeästi ”hei”. Sitten menen karsinaan ja alain harjata Pikkua kaulasta jalkoihin, jaloista takapäähän yleisharjalla. Sen jälkeen selvitän hännän ja harjan varovasti sormin. Sitten harjaan Pikun pään, kaivan harjapakista kaviokoukun. Liu´utan kättäni Pikun jalkaa myöten. Se nostaa jalkansa ja minä saan puhdistettua Pikun kaikki kaviot. Kun Pikku on harjattu, menen hakemaan sen suitsia. Lämmitän vähän kuolaimia ja pujotan suitset hoitoponini päähän. Sitten kiinnitän hihnat ja katson, ettei Pikun otsatukka ole suitsien alla.
Lähden kävelemään kohti kenttää. Muutama hoitaja ratsastaa siellä hoitsuillaan. Nousen tuolilta Pikun selkään ja pyydän ponia kävelemään.
Muut laukkailevat ja ravailevat. Sitten kysyn heiltä:
- Mentäiskö jotain leikkejä ilman satulaa? Kaikki nyökkäävät. Lämmittelen Pikun ja sitten alamme leikkiä. Aloitamme ”tallipalaa” leikillä. Siinä on yksi tuomari, sekä kartioita yksi vähemmän kuin leikkiöitä. Tuomarina toimii ensimmäiseksi Anita Andrewilla. Aloitamme leikin.
Kierrämme kartioita ravissa. Yhtäkkiä Anita huutaa: ”TALLI PALAA!” Kaikki hyppäävät selästä alas ja koskettavat kartiota. Ilman kartiota jää Ella Mankin kanssa.
Jatkamme taas leikkiä. Taas huudetaan ”talli palaa”, kaikki syöksyvät kartioiden luokse. Tällä kertaa ilman kartiota jää Kukka.
Jatkamme samaa leikkiä niin kauan, kunnes kehässä on enään: Minä ja Pikku, sekä Iina ja Humu. Saamme Anitalta käskyn laukata. Nostamme laukan. Laukkaamme aika kauan, kun Anita antaa lopulta käskyn mennä kartioille. Hyppään selästä ennen Iinaa, mutta kompastun lumikökkäreeseen ja kaadun, Iina voittaa koko leikin.
Kello on 16, joten on vielä valoisaa. Päätämme lähteä kävelemään maastoon. Jonossamme menemme tässä järjestyksessä: Anita, Minä, Iina, Ella, Kukka, Jessica H., sekä viimeisenä perää pitämässä Wear.
Kävelemme ensin kumpuilevalla polulla rinnettä ylös. Pikku kävelee hyvin allani. Sen jälkeen käännymme pellolle, jossa saamme Anitalta käskyn laukata. Nostamme laukan ja nousemme kevyeen istuntaan. Tarraan harjasta, jotta en putoaisi. Laukkaaminen tuntuu ihanalta! Kun lopulta siirrymme käyntiin, tuntuu kaikki niin upealta. Kävelemme takaisin Seppeleeseen ja viemme hevoset talliin.
Otan Pikulta suitset pois ja annan sille porkkanan. Menen pesemään Pikun kuolaimet ja sen jälkeen loimitan Pikun. Sitten lähden kotiin.
11.11.07 Ensimmäinen ratsastus
Astun sisään talliin. Olen itse ihan lumessa, koska ulkona pyryttää. Tallissa on lämmin. Puristelen vaatteeni ja lähden kävelemään kohti Pikun, hoitsuni karsinaa.
-Hei, sanon ponille ja rapsutan sen otsaa. Pikku hörähtää. Annan sille minttukaramellin. Lähden hakemaan Pikun harjoja.
Satulahuoneesta hehkuu lämmin ilmapiiri. Jotkut hoitajat pesevät siellä hoitohevostensa varusteita.
-Hei Maikku. Aiotko sinä pestä Pikun varusteet? kysyy Ella. Minä nyökkään ja otan Pikun suitset syliini. Istuudun Ellan viereen.
Alan pestä Pikun varusteita. Ne ovat aika likaiset. Irrotan suitset osiin ja kirjoitan kännykkääni muistiin, monennessako reiässä kukun hihna oli.
Kun lopulta saan suitset pestyä, alan kokoamaan niitä. Minulle tulee kuitenkin ongelmia, koska käteeni jää yksi ylimääräinen hihna. Istun Ellan vieressä toimettomana ja hölmistyneen näköisenä, kunnes Anita tulee viereeni ja näyttää, miten suitset ovat koottu väärin. Minä punastun ja Kiitän Anitaa. Sitten laitan suitset Pikkolon naulaan ja alan puhdistaa satulaa. Kun olen saanut satulankin puhdistetuksi, olen satulahuoneessa enää Cinin kanssa. Cin vaikuttaa hiljaiselta tytöltä. Sanon hänelle, että menen harjaamaan Pikkua.
Pääsen Pikun luokse. Menen sen karsinaan ja totean Pikun olevan todella likainen, varmasti piehtaroinut tarhassaan!
Alan harjata Pikkua kumisualla. Käytän pyöriviä liikkeitä. Pikku tuntuu nauttivan. Vaihdan yleisharjaan ja harjaan Pikun loppuun. Sitten puhdistan kaviot. Ne Pikku nostaa todella hyvin. Kiitän sitä ja katson työni tulosta. Annan Pikulle porkkanan ja lähden hakemaan Pikun puhtaita varusteita.
Kun tulen takaisin Pikun karsinalle, se on piehtaroinut, Pikku on yltäpäältä puruissa. Huokaisen ja harjaan Pikun uudestaan. Sen jälkeen otan suitset käteeni ja puen ne Pikulle. Laitan hihnat kiinni ja otan satulan kainalooni. Sen laitan Pikun selkään ja kiristän vyön. Lähden hakemaan itselleni kypärää.
Ulkona on vähän vilpoisaa. Päätän mennä maneesiin, koska ulkona sataa vieläkin lunta. Maneesi on typötyhjä. Menen sinne ja nousen selkään. Selässä laitan jalustimet sopivan mittaisiksi ja kiristän vyön. Lähdemme kävelemään pitkin ohjin uraa pitkin. Pikku tuntuu todella ihanalta!
Kun olemme kävelleet muutaman kierroksen, minä lyhennän ohjat. Alan käännellä ja väännellä Pikkua vähän joka suuntaan, niin pohkeenväistöllä, kun avotaivutuksella, sekä volteilla. Siirrymme raviin. Teemme loivaa kiemurauraa, sekä pääty-ympyröitä. Kun Pikku tuntuu lämpimältä, siirrän sen käyntiin. Aloitamme laukannostoilla, nostamme laukan aika lyhyen C: kirjaimessa.
Kun olemme vähän laukanneet, teemme loppuravit. Taas loivaa kiemurauraa, sekä pääty-ympyröitä. Siirrän lopulta Pikun käyntiin ja annan sille vapaat ohjat. Kävelemme taas muutaman kierroksen, sitten tulen selästä alas. Kiitän Pikkua ja vien sen talliin.
Tallissa ovat Pikulta varusteet pois ja pesen kuolaimet. Sitten kiitän Pikkua ja lähden kotiin.
Ke 24.10.07 - Maikun ja Pikun ensitapaaminen
Kävelin hajamielisenä tallille, sillä mietin Piccoloa, uutta hoitohevostani. Minua vähän jännitti, koska olisin kuitenkin nuorimmasta päästä kaikista tallin hoitajista.
Näen edessäni suuren tallipihan, jonka toisessa päässä on suuren ja tilavan näköinen talli, sekä toisessa päässä aitta, jossa on kolme karsinaa. Lähden kuitenkin kävelemään suoraan isoon talliin, koska Anne kertoi Pikun olevan siellä. Tietysti tahtoisin nähdä uuden hoitohevoseni heti, muita hevosia ja paikkoja voisin katsoa myöhemminkin!
Tallissa on valoisaa ja tunnen oloni heti kotoisaksi. Lähden kävelemään tallin perälle, koska tiedän että Pikku asuu siellä.
Tallin perällä on karsina, joska kurkistaa pienen kimon poniruunan pää. Se kääntää päänsä minua kohti. Ojennan sille kämmenelläni olevaa porkkanaa. Pikku ottaa sen ja alkaa kerjätä heti lisää.
- Senkin hupsu poni, minulla ei ole enään mitään! pahoittelen Pikulle. Se kääntää päätään ja hörähtää. Avaan karsinan oven ja menen sen karsinaan, sitten tarkastelen ponia.
-Olet juuri sellainen, kuin halusinkin! hihkaisen ja halaan Pikkua. Se hörähtää uudelleen. Annan sille toisen porkkanan ja poistun karsinasta katselemaan paikkoja.
Lähden kävelemään kohti aittarakennusta. Siellä on kolme hevosta, ne näyttävät todella suloisilta. "Olen maailman onnellisin tyttö, kun pääsin tänne hoitajaksi!" mietin ja näen aittarakennuksen edustalla naisen, joka näyttää tallin omistajalta.
-Hei! sanon hänelle ja huiskautan kättäni. Hän myös tervehtii minua iloinen hymy kasvoillaan.
-Olen Maikku, Pikun uusi hoitaja, esittäydyn hänelle.
-Tutustuitko jo Pikkuun? Nainen kysyy ja jatkaa:
-Olen muuten Anne ja omistan tästä paikasta puolet.
-Voinko minä auttaa? kysyn ujosti.
Anne pyörittelee päätään, ja sanoo: -Äh, ei sinun tarvitse. Voit tänään vaan vähän harjailla Pikkua, sillä sillä on jo ratsastettukin. Minä nyökkään ja sanon Annelle heipat. Lähden hakemaan Pikun harjoja.
Palaan Pikun karsinalle harjapussi kädessäni. Pikku kääntyy heti minua kohti. Annan sille silityksen ja menen karsinaan. Alan harjaamaan Pikkua korvien takaa yleisharjalla. Pikku seisoo kiltisti paikallaan. Kaviotkin se antaa nätisti.
-Nyt olet valmis, kuiskaan Pikulle ja ihailen lopputulosta. Pikku on todella kiiltävä. Annan pikulle omenalohkon, halaan sitä ja annan vielä pusunkin. Sitten lähden kotiin!
Maikku
Perjantai 28.9.2007
Tallin ovi narahti auetessaan. Sisällä oli paljon lämpimämpi, kuin koleassa ulko-ilmassa. Hytisin ohuisissa ratsastushousuissani, kirkkaan pinkissä tuulitakissa. Siellä tuoksui hevonen, niinkuin kaikissa talleissa. Joku hevosista potkiskeli aitoja puusta rakennettuja seiniä. Oikealla oli joukkio poneja. Manki, Pella, Pikku! Löysin hoitoponini. Pikku vaikutti kiltiltä ja reippaalta heti alussa. Karsina oli tilava, valoisa ja puhdas. Onneksi en joudu siivoamaan hirveästi ensimmäisenä päivänä. Pella kerjäsi huomiota hörisemällä ja luimimalla kun annoin Pikulle porkkanan. Kävin viemässä selässäni olevan pienen, vihreän repun satulahuoneeseen Pikun varusteiden viereen. Avasin repun ja otin sieltä harjapussin ja kirjoitin siihen tussilla "PIKKU". Kirjoitin samalla myös vihreisiin harjoihin ja muihin tavaroihin mustalla tussilla Pikun nimen.
Otin kassin mukaani ja nappasin suitset mukaan. Astuin karsinaan ja liutin kättäni Pikun siroa päätä mukaillen. Pikku nautti selvästi ja laittoi silmänsä kiinni. Harjasin voimakkailla vedoilla koko ponin läpi "päästä häntään" asti. Hiekan muruset pakenivat vauhdilla maahan.
Harjauksen jälkeen letitin harjan verkolle ja häntääkin hieman. Onnistuinkin mielestäni ihan hyvin. Astuin ulos karsinasta ja asetin harjakassin ovessa olevaan koukkuun ja otin sieltä vielä kaviokoukun. Puhdistin kaviot mutapaakuista ja kaikesta töhnästä. Lopputulos oli mahtava.
Otin suitset joihin ripustin hieman paremman, mustaa nahkaa olevan otsahihnan jossa oli kultainen "ketju". Sitten hain repustani kypärän ja hanskat sekä varulta raipankin. Palasin Pikun luo ja asetin suitset ponille. Se näytti upealta. Painoin kypärän päähäni ja nappasin mustat nahkahanskat käteen. Pienen pienen esteraipan asetin hyvin käteeni ja tartuin Pikkua ohjista. Avasin ovet ja astuimme ulos. Ulkona oli hyvä sää, vaikka olikin kylmä. Päätin kuitenkin mennä varmuuden vuoksi maneesiin, koska olin ilman satulaa. Talutin Pikun maneesin ovelle ja avasin sen. Sisällä oli Humu ja Magnet harjoittelemassa Annen ohjauksella esteitä. Hänkin oli ilman satulaa, joten astuimme sisään.
-Sekaan vaan! Magnet huudahti Vastaus oli siis myöntävä joten talutin Pikun keskelle. Magnet siirtyi käyntiin ja minä puolestani ponnistin Pikun paljaaseen ja lämpimään selkään. Jälleen selässä! Viime kerrasta onkin jo jokuinen viikko... Taisi olla silloin kun olin kesäleirillä leirikisoissa yhdellä suurella mustalla puoliverisellä. Pikku tuntui kauhean pieneltä. Mutta en onneksi ollut sille liian iso. Jatkoimme käyntiä pitkin ohjin ja Pikku asteli pienin, mutta reippain askelin uralla.
-Hienot letit! Anne kommentoi Pikun kampausta. Päätimme siirtyä raviin ja se olikin kivaa. Aluksi meinasin pomppia ja hyppiä hieman, mutta loppua kohden meno tuntui tasaisemmalta. Teimme kaikenlaisia kiekuroita ja kaakuroita uran sisäpuolella ravissa. Anne asetteli toisen pitkän sivun vierelle neljä maapuomia joiden vieressä oli tolpat, että saataisiin kavaletteja. Tulimme pari kertaa ravissa puomeille jonka jälkeen vaihdoimme suuntaa ja teimme samoja juttuja toiseen suuntaan.
Pikku asetteli hienosti askeleitaan joten Anne vaihtoi vinopuomi-kavaletit. Humu meni ne hienosti, mutta Pikulla oli vaikeuksia... Ensimmäiset kaksi meni hyvin, mutta kaksi viimeistä se loikkasi yli ja lensin kaulalle. Tartuin paksusta harjasta ja säästyin tippumiselta. Tulimme toisen kerran ja silloin onnistui paremmin. Tulimme vielä toisesta suunnasta kavaletteja ja sitten Anne kohotti kavaleteista yhden pienen, noin 40cm pystyn. Laukkasimme ensin uraa pitkin ja sitten tulimme vuoronperään pystylle. Pikku loikki aika suurin loikin esteitä ja parin kerran jälkeen ravailimme loppuravit pomppivin tunnelmin.
Ajattelin mennä vielä loppu jäähdyttelyn ajaksi maastoon. Kysyin Annelta lupaa, ja hän suostui. Ravasimme hetken ulkona tietä pitkin. Hetken ravien jälkeen kävelimme noin 10 min ja sitten palasimme tallille. Laskeuduin alas pyöreän ponin selästä. Talutin Pikun talliin ja riisuin suitset. Pesaisin kuolaimia hieman jonka jälkeen harjasin sen puhtaaksi. Sitten nappasin riimun poni päähän ja talutin sen vesiboxiin. Letkutin jalkoja kolmisen minuuttia per tappi jonka jälkeen talutin sen karsinaan. Halasin Pikkua ja annoin sille porkkanan.
Anne tuli ja käski laittaa sille ohuen ulkoloimen ja viedä ponitarhaan. Tein työtä käskettyä ja Pikku innostui kaahailemaan tarhassa. Palasin talliin ja hain reppuni. Palautin tavarat paikoilleen, mutta jätin harjapussin karsinan ovessa olevaan koukkuun. Menin ulos ja pian kyytini saapui. Lähdin iloisesti papattaen kaikkea.
terkuin Carkki
1. Syyskuuta 2007 - Ensimmäinen päivä.
Tulin tallille hoitamaan Pikkua. Ponia oli kehuttu hyvin kiltiksi ja luotettavaksi otukseksi, jotenkin osasin epäillä tätä väitettä. Siispä jännitin aika lailla.
Tallille päästyäni minua tervehti kuitenkin joukko iloisesti hymyileviä ihmisiä, kaikki valmiina tutustuttamaan minut tallin tapoihin. Kun kaikki olivat vuoron perään selittäneet minulle enemmän tai vähemmän Seppeleen tavoista ja hevosista he hajaantuivat ja jättivät minut ottamaan lopun selville oman nokkani kanssa. Huokaisin syvään ja lähdin metsästämään Pikun karsinaa. Seisoin kahden karsinan edessä ja kurkistin toiveikkaana nimikyltteihin "Kamu,Cele". Kummastakaan olisiis turha etsiä Pikkua.
Kävelin vastapäisten karsinoiden luo toisen omisti Anttu ja toinen oli tyhjillään. käännyin ja lähdin käytävän toiseen päähän. "Manki, Pella ja Pikku". En voinut estää helpottunutta hymyä joka valahti kasvoilleni löydettyäni Pikun. Sydämmeni hyppelehti onnesta olin selvinnyt hoitohevoseni karsinalle. Nousin varpailleni ja kurkistin karsinaan. Pikku mutusti tyytyväisenä heinää ja puhisti omiaan... (jatkuu)