Estetunnit 2008

26.01.08 Jumppasarjat ja kahdeksikot - Lilly-Marie
07.02.08 Rataesteet - Lilly-Marie
21.02.08 Rataesteet 2 - Lilly-Marie
26.03.08 Estevalmennus 6:lle - Chao
10.04.08 Estetunti - Kukka
25.04.08 Maastoestetunti I - Oona
28.04.08 Maastoestetunti II - Oona
01.05.08 Sarjaa - Carkki
08.05.08 Asentoharjoituksia - Kukka
03.06.08 Korkealta yli pituusesteen - Kukka
29.06.08 Estevalmennus 4:lle - Chao
04.09.08 Vaativimpia esteitä I - Karoliina
05.09.08 Vaativimpia esteitä II - Karoliina
06.10.08 Estetunti - Fiia
14.10.08 Esteitä ja puomeja - Anne
25.10.08 Isompia esteitä - Fiia
03.11.08 Kaahaajien estetunti - Jenna
05.11.08 Yllätysten estetunti - Fiia
06.11.08 Jotain erillaist! - Abby
10.11.08 Nana's spesial estetunti I - Nana
10.11.08 Nana's spesial estetunti II - Nana
17.12.08 Yksityisten estetunti - Carkki

Yksityisten estetunti

1. Kat + Sera Ω
2. Sastu + Rensu Ω (aamutalli 17.12.)
3. Pipsa + Bert Ω

Kolea tuuli nostatti maneesille johtavaa tietä tallaavien ratsujen harjat pystyyn, joka sai ne näyttämään enemmän tai vähemmän punkkareilta. Letkaa johti hiirakko Bert hoitajansa Pipsan kanssa, heitä seurasivat selvästi yli-innokas Rensu ja Sastu, sekä viimeisenä diivaillen mukaamme tupsahti myös Sera, uusi tulokas, sekä ennen Sentin koitsijana tunnettu Kat.

”Ookkei, mie laitan nyt tän oven kiinni, varokaas ettei ne säiky ihan hulluna”, sanoin mikkiin ja kiskaisin oven kiinni. Bert oli jo selvästi pullistamiseen asti päässyt, Rensu vain muuten osoitti kiinnostuneita merkkejä korvat hörössä seisovaan Seraan. Hermostuneen oloinen ponineiti ei antanut hoitajansa nousta selkään, joten kävin nopeasti punttaamassa itseäni pidemmän Katin selkään.

"Thänks", tyttö sanoi ja alkoi säätelemään uutena kiiltelevän satulan jalustimia oikean mittaisiksi. Bert tuijotti maneesin maata veikeä ilme naamallaan, kuin suunnitellen jotain oikein mukavaa Pipsan päänmenoksi.

"Ja nyt jo on kumma!" kiiri maneesin toisesta päästä Sastun kimmastunut huuto, sillä ori oli juuri noussut takajaloilleen. Harjaan takertunut Sastu kirosi parhaillaan koniaan maanrakoon, mutten antanut asian haitata sen enempiä.

"Let's started", sanoin.

"Aloitellaan nyt uralla käynnissä, mut hei, ei ihan pitkiä ohjia, sillä lumet tuppaa nyt tulemaan alas katolta ja sehän kuulostaa kuin mersut ajaisivat F1:stä kattomme päällä. Joten pienikin hermoheikko saattaa sitten pompata ihan hyvin tuosta seinästä läpi tai pukata teidät maistelemaan maan antimia. Ja toivoisin ettei kukaan rupea maistelemaan hiekkaa, jookos?" jatkoin rupatteluani mikkiin saaden muutaman tyrskähdyksen vastaukseksi. Ruunikonvoikko ratsuponitamma Sera korskui, temppuili, pärskyi ja sai touhuamisellaan ratsastajansa puuskuttamaan kuin höyryjuna.

"Kat hei, relax, hellitä vähä pohkeitas ja anna sen ponin rentoutua", sanoin kireänaamaiselle tytölle.

"Juust noin, hyyvä, raauha", sanoin tyynellä äänellä. Poni käänsi korviaan varovasti sivuille ja sen askellus muuttui paljon rennommaksi. Rensu ja Bert kuikuilivat ahkerasti yksinään tallustelevaa tammaa, mikä saikin Pipsan ja Sastun ahkeriksi puolustajiksi ettei orit ryntäisivät varsoja hommaamaan. Paitsi oho, Berthän olikin jo ruuna, joten jos puhuttaisiinkin sitten siitä Rensusta, joka jälkikasvusta haaveilee. Tosin, eihän tuo viehättävä Sera ole kiimassakaan, joten se siitä.

"Ja raavi!" huudahdin mikkiin saaden Seran pomppaamaan hiukan peloissaan sivuille. Pahoittelin tapahtunutta ja annoin hiukan hiljaisemmat ohjeet siitä raviin siirtymisestä.

"Seralla ja Rensulla molemmilla tosi rauhallinen kevennys, koska se rauhoittaa tilannetta muutenkin tosi paljon. Ja Pipsa-pienokainen ottaa nyt kyynärpäihin kunnon kulman, nyt vaikutat enemmänkin pizzalähetiltä kuin ratsastajalta", ohjeistin ratsukoita. Hidastunut kevennys sai Rensun miettimään ja lopulta se päättikin hidastaa rauhalliseen raviin. Lihaksikas kaula kaartui ja karva kiilteli entiskäkin kauniimmin. Sen perässä ravannut Bert ruttasi lyhyen kaulansa kaarelle kuin matkien edellä mahtailevaa oria. Hymyillen seurasin rauhassa kulkevia ratsukoita, jotka kääntelivät voltteja sinne sun tänne. Sera tipsutteli vieläkin aika epävarmana ja huomasin sen, että Katkin jännitti aika paljon, enkä tosiaa ihmettelekkään. Bertin irokeesi heilui puolelta toiselle ja se vaikutti todella hullun kuriselta.

"Hih, ton Bertsukan harjan vois siistiä", sanoin ohimennen kävellessäni maneesin poikki esteiden luo. Laskin ne ristikoiksi ja opastin Rensun tulemaan ensimmäisenä ravihyppyjä.

"Nää on tälleen jänskästi, eli tuutte ton puna-valkosen ristikon, käännätte äkkiä ja ette anna nostaa laukkaa, sit tulette tän karkki-ristikon. OK?", kysäisin osoitellessani esteiden paikkoja.

Myöntävien vastauksien säestämänä Rensu lähti liikkelle rauhallisessa ravissa ja autuaan tietämättömänä esteistä. Huomatessaan ne huomasin kuitenkin katastroofin elkeitä.

"EI, seis, SASTU, SEIS!" huudahdin mikkiin saaden särähtävän äänen aikaan. Sera pomppasi puolen metrin sivuloikan ja hetkeksi rentoutunut Kat läsähti maahan. Tyttöön ei näyttänyt sattuvan mitenkään ja Serakin jäi seisomaan paikoilleen. Kat rauhoitteli sitä ensin, ennen kuin ponkaisi selkään ja jatkoi samaa rataa kuin ennenkin, tosin poni hänen allaan näytti epävarmalta eteenpäin liikkumisen suhteen. Sammutin mikin, sillä en tarvitsisi sitä mihinkään turhaan kuiskuttelemisiin, oma ääneni saisi luvan riittää.

"Kat, tosi hienosti hoidit ton tippumisen ja sen seuraukset", kehuin tyttöä, jonka suu levisi hymyyn.

"Kelmiläisten kanssa näitä sattuu", hän sanoi selvästi tuntien poninsa läpikotaisin. "Noniin Sastu, hiitaaampaaa ravia, siinä kaikki. Tainno, mä tuunki seisomaan siihen esteen eteen ni se ei ryntää", sanoin ja kampesin vihreältä muovituoliltani esteen eteen seisomaan. Uljas ori lähti ravaamaan lennokkaassa ravissa ja huomasin sen katseesta sen villiyden. Levitin käteni ja hämmentyneenä se hidasti. Vauhdin ollessa sopiva annoin parivaljakon hypätä esteen yli ja sehän sujuikin loistavasti. "Bravo, neitiseni, sitten se toinen este", sanoin hymyillen ja saadenkin kehut vastaanottaneen tytönkin hymyilemään maireasti. Toiselle esteelle Rensu hyppäsi kaukaa, mutta hyvin.

Seuraavaksi estraadille saapui suurin piirtein punaisella matolla astellut Sera, joka vaikutti aivan liian ylimieliseltä pienille esteille.

"Sä Kat sitten otat kunnolla rauhassa noi esteet", sanoin ja annoin luvan tulla. Sera koikkelehti ensin hetken laukassa, hidasti sitten raviin ja kielsi. Kat oli luiskahtaa jo toisen kerran, mutta roikuttuaan kaulalla hetken hän selvisi.

"Nyt komenna vähän ja uudestaan", sanoin itsestäänselvän asian ääneen. Tamma pyöritteli häntäänsä suuttuneena kun tyttö näpäytti sitä kaulalle superlyhyellä raipalla. Katin otteet olivat vahvat, mutta silti sopivat tammalle ja ylihän he menivät. Martingaalia olisi tosin tarvittu pään heittelyn suhteen ja ajattelinkin mainita siitä. Viimeisenä esteiden yli pääsisi pieni pullero-ruunamme Bert, joka tepasteli innoissaan kuin kanaemo. Annoin pariskunnan mennä omassa tahdissaan esteet, ennen kuin kommentoin.

"Nyt kun se ei enää ole ori, niin voit jo rauhassa antaa raipasta jos se laiskottelee tai yrittää kieltää", opastin tyttöä, joka oli juuri saanut raipan käteensä. Siitä eteenpäin ei vauhtia puuttunut ponistammekaan.

Sastu + Rensu
Vauhdin liiallisuus korostui tiukoissa käännöksissä, jolloin puomit kolahtelivat alas ja kieltojakin nähtiin muutama. Vaihdettuasi hiukan vahvempaan kuolaimeen alkoi sujua kunnolla ja isotkin esteet pysyivät pystyssä. Teille toivon paljon harjoittelua rauhallisuuden suhteen ja varmasti sen opittuanne tulette viemään kirkkaimmat mitalit kisoissa, sillä sen verran sopiva pari olette.

Pipsa + Bert
Namipari. Yhteistyönne pitkä historia näkyy selvästi upeassa jäljessänne, joka on kokoajan tasaista ja hyvää. Ruunauttamisen jälkeen Bert on tosin tainnut hiukan laiskistua ja saatatkin tarvita apuvälinettämme raippaa tästäeteenpäin. Muutama tiukka käännös oli nihkeälle vuoniksellemme hankala, mutta muuten teillä meni todella hyvin.

Kat + Sera
Luultavasti päivän kuumin puheenaihe. Säpäkkä ponitamma pisti sinut kunnolla koville ja toinenkin tippuminen nähtiin. Isommat esteet pistivät tamman kuumumaan ja luulempa, että tarvitset martingaalin käyttöösi, jotta saat pään edes joskus laskettua. Tiukat käännökset olivat selvästi Seran erikoisalaa, eikä isotkaan esteet tuottaneet ongelmia ruunikonvoikolle pikkuneidille. Hitaasti hyvä tulee!

Maksut:

Johdan letkaa Bertillä Sastu ja Rensu perässäni, ja viimeisenä kulki tapansa mukaan diivaileva varsin uusi tuttavuuteni Sera.

- Ookkei, mie laitan nyt tän oven kiinni, varokaas ettei ne säiky ihan hulluna, Carkki henkäisi mikkiin kiskaisten oven kiinni. Jollain kumman tavalla Bertkin oli oppinut pullistelemisen jalon taidon, ja esittelikin uutta taitoaan aivan kyllästymiseeni asti. Ruuna tuijotti maneesin pohjaa veikeä ilme naamallaan, se selvästikkin suunnitteli jotain pääni menoksi.

- Ja nyt jo on kumma!, kiiri Sastun huuto maneesin toisesta päädystä orin noustessa takajaloilleen.

- Let's started, Carkki aloitteli. - Aloitellaan nyt uralla käynnissä, mut hei, ei ihan pitkiä ohjia, sillä lumet tuppaa nyt tulemaan alas katolta ja sehän kuulostaa kuin mersut ajaisivat F1:stä kattomme päällä. Joten pienikin hermoheikko saattaa sitten pompata ihan hyvin tuosta seinästä läpi tai pukata teidät maistelemaan maan antimia. Ja toivoisin ettei kukaan rupea maistelemaan hiekkaa, jookos?, tyttö jatkoi neuvomistaan. Ajatus Bertistä kiitämässä seinän läpi saa minut tirskumaan, se jos jokin olisi naurattava näky. Alkuun allani tallusteleva ruuna vilkuili kaunista Seraa aina kuin sai mahdollisuuden, joka alkoi jo minua ärsyttää.

- Ja raavi! Carkki huudahti mikkiin saaden Seran pomppaamaan sivulle. Hellästi, mutta tarpeeksi napakasti puristan pohkeillani vuonohevosen kylkiä, sen lähtiessä raviin.

- Seralla ja Rensulla molemmilla tosi rauhallinen kevennys, koska se rauhoittaa tilannetta muutenkin tosi paljon. Ja Pipsa-pienokainen ottaa nyt kyynärpäihin kunnon kulman, nyt vaikutat enemmänkin pizzalähetiltä kuin ratsastajalta, tyttö ohjeisti minua ja muita. Ajatus minut pizzalähettinä sai aikaan minussa pientä tirskumista, mutta pian taas vakavoiduin, ja aloin keskittyä enemmän opetukseen.

Huvittuneena huomaan allani kulkevan Bertin yrittäessä matkia kauniisti kaula kaartuneena Rensua. Alan tekemään ruunalla voltteja sinne sun tänne. Vuonohevosen komea irokeesi heilui puolelta toiselle, saaden sen vaikuttamaan todella hullunkuriselta. - Hih, ton Bertsukan harjan vois siistiä, Carkki naurahtaa hyväntuulisena, ryhtyen laskemaan esteitä ristikoiksi, komentaen Rensun tulemaan ensimmäisen'-

- Nää on tälleen jänskästi, eli tuutte ton puna-valkosen ristikon, käännätte äkkiä ja ette anna nostaa laukkaa, sit tulette tän karkki-ristikon. OK? tyttö kysyy osoittaen esteiden hyppyjärjestystä, minun jääden odottelemaan vuoroamme, katsellen muiden suorituksia.

Viimein, vuoromme saapuessa, lähtee ruuna innoisaan liikkeelle, liikkuen tasaisesti eteenpäin. Muutamassa käännöksessä vuononhevonen toimii hieman nihkeästi ja laiskasti, mutta raippa toi mukavasti vauhtia Berttiin.

Nana's spesial estetunti II

Jokeri - Pella +
Abby - Taiga +
Ilu - Palmi +
Shinqua - Anttu +

''Ilu, vauhtia siihen palmiin!'' sanoin Palmin pysähdellessä hetki hetkeltä.

''Hyvä, sehän menee nyt niinkuin tavalliset suokit.. alkukäynneissä.'' huokaisin ja annoin vettä kuivalle, flunssaiselle kurkulleni. Sittemmin lähdin kävelemään kentän keskelle, ja pystytin maata hipovan 30cm esteen.

''Sitten ne kädet sivuille ja ravissa pomppaatte yli! Ymmärretty?'' huusin ja viittasin Pellaa ja jokeria aloittamaan. Pella kiisi eteenpäin, mutta esteella teki pienen ponimaisen loikan. ''Krhöm. Seuraava!'' Anttu ravasieteenpäin reippaasti ja pehmeästi, ja astui miniesteen yli. ''Abby & Taiga!'' kailotin ja Abby kannusti Taigaa eteenpäin.

Poni kummastui juuri ennen estettä mörköjä, ja teki sivuloikan, abbyn lentäessä komeasti maneesin hiekkaan. ''Juu, ei sattunu varmaan.'' sanoin napaten Taigan kiinni.

Muutamat loikat menivät ongelmitta, ja korotin estettä 50cm, ja pyysin tyttöjä menemään sen laukassa. ''antaa heittää vaan!''

Pella yritti kieltää, mutta jokeri kannusti russia eteenpäin. Muut suoriutuivat hienosti pienestä vikuroinnista huolimatta.

''Laittakaa silmät kiinni, jos uskallatte ja eläytykää hyppyyn'', neuvoin ennen pahinta koitosta. ''Hienoa shinqua! Ihanaa! Tuolta tämän pitää näyttää!'' kehaisin tytön lehahtaessa punaiseksi.

Palmi kirmasi selvästi energisempänä eteenpäin ja Ilun oli avattava silmänsä pysyäkseen kyydissä. ''Pidätteitä ennen hyppyä.'' lausuin ja annoin myös Pellan ja Taigan hypätä komeasti.

''Kiitokset, aika rientää kun talutustunti alkaa! Pella ja Palmi jää!'' sanoin ratsastajien noustessa alas selästä.

Maksut:

Pohkeet päälle ja eteen,
kuvittelin pääseväni rekeen.
Ei Nana armoa anna,
eikä raippaa mukanaan kanna.
Polle ei liikkua meinaa,
satulassa kiikkua meinaan.

Pohkeet päälle ja ravia mars,
kuuluu käsky lopulta kans.
Eteen se polle kulkea saa,
kun ei sitä satu mahaankaan.

Kohti estettä ja hop hop,
kuuluu käsky ja kotkot.
Yli tai ali, ihan sama.
Silti tämä tunti oli ihan
paras.

Varustin Antun reippaasti ja talutin sen sitten maneesiin. Laskin jalustimet, mittasin ja nousin luimivan ruunan selkään.

Nana rakensi jo 30cm maata hipovan esteen. Jouduimme hyppäämään kädet sivuilla ja vieläpä ravissa.

Ravasin Antulla estettä kohti ja astui minimini esteen ylitse. nana osti esteen 50cm ja se sai mahassa tuntumaan jo oudolta.

Ja sen Nana pyysi menemään laukassa. Sitten Nana pyysi että laittaisimme silmät kiinni, jotta tulisimme hypyyn kunnolla mukaan.

Nana kehaisi ja lehahdin ihan punaiseksi ja änkytin jotain. Myös muut menivät nätisti esteitä.

Pian tunti loppui ja otettiin loppuverkat.

kiitos tunnista

Nana's spesial estetunti I

Magnum – Pampula
Josefiina - Kalle + (iltatalli)
Karo - Blondi +
Carkki - Leevi +

Virittelin maneesiin estekujia, kun odottelin tuntilaisia. ''Hyvä, Jossu! Missäs muut?'' Huudahdin tytölle. Josefiina osoitti sormellaan ulos.

Kohta kaikki istuivat jo keikkuen selässä. ''Joo, elikkä koitin valita teille mahd. hyvät hevoset! Magnumille pampula, kun on aika uusi, ei jää ainakaan traumoja. Jossulle Kallepallo, kun on pitkä tyttö. Karolle Blondi, joka ei kaahaa ja jolta ei varmasti helposti alas tulla. Ja Carkki valitsikin itse orinsa!''

''Hei, ne löntystää nyt kuin talutustunnilla. Vauhtia niihin peltipalloihin!'' Karo hakkasi pohkeitaan Blondin hiukan laihtuneisiin kylkiin, ja tamma nopensi hiukan askellustansa. Blondi on oppinut, ajattelin myhäillen. ''Hei, Carkki ei Leeville enään yhtään vauhtiaa! Prr!''

''Ja kokeillaan ravia!'' komensin tyttöjä ja Pampula tikitteli eteenpäin tyytyväisenä. ''Magnum, jos et pysy tahdissa niin rentoudu ja istu alas..''

''Piäniä pidätteitä kaikille, eniten Kallelle ja Leeville!'' huudahdin taas rässäten mikkiä paremmin suuni kohdalle. Lopulta tyydyin ottamaan sen pois, minulla olisi muutenkin jo tarpeeksi kantava ääni.

''Hypättäskö nyt vähän harjoituksia?'' kysyin apinalaumalta, joka vastasi innokkaasti 'joo!'

Viritin estekujan, jonka esteet olivat maata hipovia, mutta eivät sellaisia, että konitkaan olisivat päässeet laiskottelemaan astumalla esteiden yli.

''Karo, lisää Blondin vauhtia, ja napsuta raipalla ennen estettä, jotta tamma ei hidasta!'' karjuin kummissaan olevalle, mustahiuksiselle tytölle. Juuri kun karo oli menossa hyvää tahtia esteelle, muistin sanoa: ''Ainiin, ja kädet sivuille.. teidän pitäisi pysyä kyydissä. Sitä on tasapaino.'' Karo levitti kätensä huokaisten syvään, mutta Blondin pehmeä kyyti piti tytön hyvin kyydissä.

''Carkki, anna tulla!'' sanoin katsoen innosta puuskuttavaa Leeviä. ''Ei noin kovaaa!'' huusin, mutta Carkki oli ottanut Karolle antamista neuvoistani vaarin ja napsautti Leeviä raipalla ennen estettä. Leevi hirnahti äänekkäästi ja teki valtavan sivuloikan, jolloin Carkki lensi tyylikkäästi naama edellä maahan.

''SEEIS, KAIKILLA!'' Huusin rauhoittavasti ja nappasin minulle tutun orin kiinni esimerkillisesti. Talutin sen Carkin luokse, ja kysyin: ''Haluutko viellä mennä selkään?''

Carkki pyyhki hiekkaa ruskeista housuistaan ja hymyili. ''Tää on ihan tuttua..'' Tyttö sanoi nyyhkäisten hiukan, mutta nauraen samalla.

''Jossu, tule vaan. Ja pidäätä sitä Kallea!'' ''Ihan hyvin menee, nojaa taakse niin pysyt kyydissä.''

Kalle loikki esteet hienosti. Nyt oli jäljellä vain mini-pampula, jonka olin antanut Magnumin ratsastettavaksi. ''Rentoudu taas siellä kyydissä.. Jaa pampula ylittää hienosti!''

Kysyttyäni tuntilaisilta sokkonahyppelyä porukka innostui mutta toisaalta osa halusi hypätä ilman käsiä.. kaikkea ei ehdittäisi. ''Haluaako joku yhtä hullu kuin minä kokeilla sokkona hyppäämistä ilman käsiä!'' karjahdin ja kädet nousivat - vain Carkin pysyi alhaalla. ''Carkki, tahotko hypätä ollenkaan?'' kysyin vähän vaivautuneena mustahiuksiseltä ratsastajalta.

''Juu, mut en sokkona!'' Carkki sanoi.

Ensimmäisenä tuli Pampula. Magnumia jännitti, ja Pampula huomasi sen luimuilleessaan kovasti. Pampulan saadessa paineita ratsastajaltaan tämä ponkaisi loistavan suuren loikan, ja Magnumin tasapaino petti. ''Et kyllä korkeelta tippunu.'' sanoin ja nostin tytön ylös.

''Joo-oossuu.. siun vuoro!'' Jossun tasapaino piti loistavasti, sillä hänen Hilla-poninsa oli aikamoinen hermoheikko sivulleloikkija.

Carkkikin sai rauhoitettua Leevin ja pariskunta ylitti esteet hyvin.

''Kiitos tunnista.. jäi vähän lyhyeksi mutta toivottavasti opitte jotain!''

Maksut:

Jotain erillaist!

1. Carkki- Tiia +
2. Mariel - Jambo +
3. Karoliina - Humu +
4. Sastu - Anttu +
5. Ilu - Pella +
6. Shinqua - Aksu +
7. Jokeri - Pikku +

"Nousette heti hevosen selkään ja jalustimet 2 reikää lyhyemmät kuin normaalista. Sitten heti uralle ja ajatte ne hevoset heti perään antoon. Hyvä, että Carkki pääsi heti liikkelle. Ota vain ulko ohja heti kireemmälle, ettei se näytä lehmältä. Karoliina lyhentää vielä yhdellä reialla jalustimia. Hienoa Jokeri! Nyt se kulkee oikein hienosti. Mariel ottaa heti pohkeet kunnolla päälle. Vaikka se olisi mikä muuli, se ei laiskottele minun tunneillani. Shinqua ajaa Aksu enemmän eteen ja Ilu ei mene millään western ohjilla. Kunnolla ohjat käteen ja heti, en salli putouksia tällä tunnilla, sori vaan." Hauskaa minulla ainakin oli katsella tyttöjen epätoivoisia yrityksiä, vaikka he lopulta sitten onnistuivat, minun tunnillani ollaan kunnolla ja se oli varma.

"Carkilla näyttää hyvälta, mutta jousta enemmän ristiselästä. Hyvä Sastu, nyt menee tosi hyvin. Sitten voisitte siirtyä raviin. Pohkeita hevosille, nyrkit pystyyn, lantio eteen, lapaluut yhteen ja muistatte joustaa risti selästä. Mariel pomppii selässä kuni perunasäkki, kohta se jambo hermostuu, istu alas. Ilulla näyttää hyvältä, mutta ota toinenkin jalustin jalkaa, nyt heti! Karoliinalla aja sitä ponia enemmän eteen ja napauta vaikka pienimuotoisesti sitä raipalla, se näyttää nyt oikeasti muulilta. Hyvä Jokeri."

Hetken katselin heitä hymyillen, pidän monien ratsastustyylistä.

"Nojaa enemmän eteen Sastu, olet kuin lännenratsastaja siellä, noin on tohi hyvä, hienosti korjattu. Nyt aletaan tulemaan sitten tuota matalaa pystyä ravissa! Eli hevoset ei nosta laukkaa esteen edessä eikä takana. Shiqua aloittaa. Otta puoli pidätteitä ettei se juokse. Ohjaa se KESKELLE estettä ja hyppy, pidätä, se meinasi nostaa laukan. Seuraavaksi lähtee sitten vaikka Mariel, otat ensin kireämäät ohjat ja sitten ohjaat sen keskelle estettä. Pohkeet ennekuin hyppäät tai se siirtyy käyntiin. Noin! Se oli hyvä hyppy. Seuraavaksi Jokeri lähtee. Pohkeita kunnolla sille, nyt se vaan löntystää koko poni. Sitten kevyt istunta ja hyppy. Se meni ihan hyvin, mutta yritä herätellä sitä hevosta vähän enemmän, jookos? Seuraavaksi sitten Carkki. Ohjaat keskelle estettä ja hyppy. Hienoa, tän asian kyllä osaat. Otetaan seuraavaksi öh.. Sastu? Hyppäsit jo. No hyvä, hienosti se meni voisit vain odotella että pyydän xD.. Sitten seuraavaksi sitten vaikka Ilu. Ohjaa se keskelle estettä ennekuin hyppäät ja PYSY SELÄSSÄ! Ja hyppy heti paikalla. Hienoa, se meni hyvin, vaikka heppa olikin vähän vaivalloisen näköinen. Viimeiseksi mutta ei vähinpänä sitten Karoliina Humulla. Ohjaa se keskelle estettä ja toivottavasti osaat loput, ettei tarvitse ääntä pakottaa tulemaan. Hyvä, se oli hieno hyppy!"

Kaikki näyttivät siltä jo, ettei olisi aikaa enää mennä tylsiä ravi esteitä.

" Okei. Sitten lähetään tulemaan tota rataa, eli ensin muuri, sitte pysty, viuhka ja vesieste. otetaan nyt vaikka niin että Carkki aloittaa ja puoli pidäte ja laukan nosto. Ohjaa se esteelle ja älä anna sen kieltää, karju sille vaikka! Hyvä, sitten seuraavalle."

Carkki hyppäsi niin hienosti että hymyni levisi varmaan korviim, turhaan Carkki itseään vähättelee.

"Seuraavaksi sitten Mariel, huh, älä anna sen mennä esteitä niin innokkaasti ota sen kanssa puoli pidätteitä. Hyppää se KESKELTÄ se estettä, muuten se kieltää. Noin, hyvä. Sitten seuraavaksi tulee sitten Karoliina. Laukkaa jo! Kisoissa olisi tullut jo virhe, vaikka se otettaisiinkin takaisin hienoista hypyistä. Hyyyvvä! Sastu sitten seuraavaksi Antun kanssa vaikka. Hyvä hyppy. Ota ohjia vain enemmän tuntumalle ja kokoa sitä vähän ennen estettä. Hyvä! Se meni tosi hienosti. Ilu lähtee heti seuraavaksi. Nyt se heppa menee ravi laukkaa, raipalla pehvalle ja kunnolla. Noin nyt näyttää hyvältä, se hyppää hyvin. Hienoa! Shinqua lähtee seuraavaksi. Istu ensin alas satulaan ja sitten puoli pidäte ja laukan nosto. Kunnolla pohkeita ja hyvä hyppy jos toinenkin. Vielä viuhka ja hienoa. Se oli hienosti hypätty. Viimeiseksi lähtee sitten Jokeri. Hyvä, että aloitit noin aikaisin. hienosti ajateltu, ohjaa muurille ja pohkeet päälle ettei se kiellä, ei noin vinosta. Vesieste hienosti, hyvä kaikkihan osaa nämä asiat."

Katselin kaikkien toimintaa ja olin tyytyväinen, taas olin onnistunut tunnin pitämisessä ja olin erittäin tyytyväinen jopa itseeni kuin ratsastajiin.

"Nyt voitte siirtyä käyntiin ja voitte antaa pitkää ohjaa, olkaa kuitenkin varovaisia ettei ne nyt keksi mitään pelättävää. Hienosti meni tunti ja olen tyytyväinen teihin kaikkiin. Vähän on vielä teissä opeteltavaa, mutta istunta näyttää hyvältä. Siis oikeasti kaikilta. Muistakaa vain että istutte alas. Siitä opettajat vain suuttuu ja ristiselästä joustaminen voi myös olla aika hankalaa.. Kiitos tunnista<33"

Maksut:

Estetunti, partnerina Anttu ~6.11.

-Tää on tehty monesti ennenkin, totesin Antulle ruunan yrittäessä purra satulavyötä kiristäessä.

Kun olimme valmiita ja maneesi vapaa, niin ohjasimme Antun kanssa kärjessä hevosletkan tallista maneesiin.

Nopeasti ryhmämme pomppasi selkään ja sääti jalustimet, osa kiristeli vielä vähän satulavyötä. Lopulta pääsimme kuitenkin alkamaan.

Aluksi vähän käyntejä, kunnes siirryttiin raviin -harjoitusraviin. Onnekseni olin istunut Antun selässä jo ties kuinka kauan, joten olin jo ehtinyt tottua ruunan pitkiin askeliin. Vaihdoimme pari kertaa paikkaa, kun eteen tuli pieniä poneja, sillä tarkoitus oli kuitenkin, että kaikki pysyisivät hengissä, eikä rynnättäisi toisten päältä. Tai ainakin näin olin minä luullut.

Kuitenkin repsahdin toiseenkin ratsastuslajiini -länkkäriin. Istuin kuin länkkärisatulassa, ihan kuin vetäisin jotain Horsemanship-rataa. Abby huomasi istunnan, ja korjasi. Ei ole aina helppoa, kun vaihtaa länkkäristä yleiseen -aloitin länkkäripuolella ratsastamisen.

Pieni ravieste meni kuin ei mitään siinä olisikaan. Anttu ei viitsinyt ottaa estettä tosissaan, ja niin sitä sitten pelleiltiin temmon kanssa hetkisen, koska Anttu luuli voivansa vain juosta sen yli.

Kun hyppäsimme rataa, ajatukseni eivät vain yksinkertaisesti halunneet edetä seuraavalle esteelle. Tein pieniä virheitä, mutta Anttu oli kyllä hienoin poni ratsastuksen ajan.

Kävelimme pitkään maneesissa, kunnes seuraavat tuntilaiset saapuivat ja jouduimme laskeutumaan alas ratsailta. Hoidin Antun huolella ratsastuksen jälkeen ja menin oleskeluhuoneeseen kuuntelemaan muiden tuntitapahtumia.

Yllätysten estetunti

1. Carkki – Taiga +
2. Jenna - Eppu +
3. abby - Tiia +
4. Mariel - Jambo +

”Tervetuloa yllätysten estetunnille! Aloitetaan heppajaosta. Carkki ottaa Taigan, Jenna Epun – äläkä irvistele, se ei ole sulle yhtään liian iso – ja Abby Tiian. Marielille vaikkapa Jambo-bambo. Konit estevarustukseen mars, hitain saa ekstratehtäviä!”

Lähdin pipo keikkuen maneesiin, jossa meitä odotti pituushalkaisijalla viiden esteen in and out –sarja. Carkki saapui pian paikalle pörröharjaisen Taigan kanssa, samoin Jenna Epun ja Abby Tiian, vaikka kirjavan tamman takalistossa olikin kellertäviä läikkiä. Mariel ja Jambo olivat viimeiset, sillä ruunan jalkojen toppailuun oli selvästi mennyt aikaa.

”Eka harjoitus on selkään pääsy. Menkää oikealta puolelta, sillä on aika vanha stereotypia, että aina pitäisi nousta selkään vasemmalta. Saatte venyteltyä itseänne ja jalustinhihnatkin kuluvat tasaisesti. Nouskaa selkään nyt ihan niin kuin olette tottuneet. Jenna uudestaan, huomasitko miten Eppuparka ihan notkahti, kun lysähdit sen selkään kuin perunasäkki! Carkki älä kisko itseäsi käsivoimin ylös vaan ponnista, kun poniskin on noin minikokoinen. Abby, älä paukauta Tiian kylkeä kun käännät varpaitasi! Mariel hyvä.”

”Sitten liikkeelle mars. Älkää koskeko ohjia, sillä päivän teema on teidän yllättäminen aivan kamalalla koulurääkillä esteiden välissä! Mennään ilman jalustimia ja ilman ohjia, tai vaikka silmät kiinni, ihan mitä vaan keksin teidän päänne menoksi. Jambo reippaampaa ja Taiga hitaammin, Tiia voisi liikkua, eikä Epun tarvitse mennä ravia, kun nyt on alkukäynnit.”

”Ravia mars. Älkää koskeko ohjiin edelleenkään, tai no pitäkää kiinni, muttette ota yhtään tuntumaa. Pohkeilla ja istunnalla ratsastamista. Miettikää ravin tempoa ja pyrkikää hyvään, vaivattomaan kevennykseen. Jambo ravia! Eppu ei saisi oikoa kulmissa. Carkki suorista selkä, nyt näyttää vähän hankalalta, ja Abby paina kantapäät alemmas ja pohjetta hiukan taaemmas.”

Tytöt alkoivat ohjeitteni mukaisesti käännellä kumpaankin päätyyn isot ympyrät pelkästään vartaloa ja pohkeita apuna käyttäen. Kaikki hevoset olivat hiukan tahmeita eivätkä kuunnelleet kunnolla apuja, ainoastaan Taiga kääntyi Carkin ohjeiden mukaan, mutta sekin vähän hitaammanpuoleisesti. Lopulta hellyin ja annoin tyttöjen kerätä ohjat.

”Muttette edelleenkään kisko ja sahaa, vaan hellä herkkä tuntuma ja pohkeilla ratsastusta. Tiia menee hyvin, samoin Eppu. Jambolla vieläkin hellempi tuntuma. Taigalla tee välillä hitaita pätkiä ravissa, niin se alkaa kuuntelemaan paremmin. Nyt näyttää hyvältä, tytöt! Päästäkää ohjaa taas vähän pidemmäksi ja laukkaa uraa pitkin! Taiga hiljempaa. Jambo terävämmin, Tiia ei saa poikittaa, Epun moottori ei hyrrää… Pohkeita! Lantio myötää laukkaa ja istunta jarruttelee tarvittaessa, vatsalihakset käyttöön! Okei, sitten jarrutatte raviin ja sitten käyntiin. Istukaa syvälle satulaan, jarruttakaa liikettä, vatsalihakset…”

Laiskanpulskea Jambo tipautti heti raviin ja siitä käyntiin, Eppu teki oikein mallikkaan jarrutuksen, mutta Tiia ei halunnut millään kuunnella Abyn apuja ja Taigakin kävi aika kierroksilla. Kun ei millään näyttänyt sujuvan, annoin tyttöjen käyttää vähän ohjaa apuna ja pian kaikki olivatkin jo hyvässä käynnissä.

”Jalkkarit pois! Aloitetaan hyppääminen tolla matalalla sarjalla. Esteet ovat kolmekytsenttisiä, joten pelko pois, tyttäret… Ottakaa ohjista kevyt tuntuma ja harjoitelkaa kunnolla myötäystä, siis niin ettette yhtään nypi ohjista. Tiia, Jambo, Eppu, Taiga.”

Tiia lähti innoissaan laukkaan ja hyppäsi isoilla loikilla, jolloin Abby joutui takertumaan harjaan pysyäkseen selässä, kun ei ollut jalustimia tukena ja turvana. Jambo kaahotti täyttä vauhtia yli sarjan miten taisi, joten oli Marielillakin tekemistä. Eppu liikkui vaivalloisesti Jennan alla, oikeaa keinutuolilaukkaa, mutta esteet ylittyivät päättäväisesti. Taiga sen sijaan teki hienon suorituksen ja Carkki ei heti tipahtanut kuolleena maahan, kun poni heitti pienet ilopukit sarjan jälkeen.

Uusintayrityksellä kaikilla sujui paremmin, kun tytöt tiesivät mitä odottaa. Sarja ylittyi sopivassa laukassa eikä ohjista kiskottu.

”Loistavaa! Nyt kokeilkaa kevyttä ravia ilman jalustimia. Se on työlästä mutta omiaan parantamaan tasapainoa ja voimaa ja kaikkea sellaista. Älkää puristelko polvilla satulaa! Eppu lujempaa. Okei, sitten käyntiin, saatte ottaa jalustimet. Nyt varmaan ymmärrätte niiden tärkeyden muutenkin kuin selässä pysymisen kannalta. Paitsi Mariel menee vielä ilman jalkkareita yhden kierroksen!

Mutta jotta hyppääminen ei menisi liian helpoksi, nyt mennään ilman ohjia. Sitokaa ne solmuun siihen sään lähettyville, jotta voitte pitää kiinni ennen hyppyä ja pääsette ohjaamaan. Sarjalla sitten kädet sivuille silmien tasolle. Kevyt esteistunta!”

Kävin nostamassa sarjaa kymmenen senttiä ja sitten käskin ratsut liikkeelle. Tiialla ja Abylla meni ihan hyvin, vaikka tamma hyppäsikin esteet hieman sivusta eikä ihan keskeltä. Jambolla oli taas vauhtia eikä meno näyttänyt hallitulta, mutta Mariel pysyi loistavasti tasapainossa. Eppukin oli hiukan piristynyt ja hyppääminen sujui, joskin Jenna joutui sitä komentamaan eteen kesken sarjan ja siitä aiheutui lievää huojuntaa. Taiga teki taas hyvän kierroksen mutta hyppäsi sekin sivusta.

”No niin, sitten hevoset keskelle kaartoon… mutta eihän tunti nyt ihan vielä lopu! Tehkää maailmanympärysmatkat kumpaankin suuntaan siellä selässä, sitten saatte ottaa ohjat jälleen käteen. Hypätään vielä kerta toi sarja, nostan jälleen kymmenen senttiä. Miettikää sitä kevyttä tuntumaa ja vuorovaikutusta.”

Nyt kaikki ratsastivat todella mallikelpoisesti, hevoset yrittivät parhaansa ja tytöt olivat ajan tasalla, pehmeitä ja herkkiä. Suitsutin kiitosta heille ihan moneen otteeseen – tällaista ratsastusta katselisi enemmänkin.

”Sori että tämä meni tällaiseksi rääkiksi, mutta nyt lopuksi otetaan satulat pois. Saatte hypätä tuota sarjaa kaikki kahdesti, muttette nypi ohjia tai otan ne teiltä poikkeen! Käykää sitten pikku lenkki maastossa, niin voidaan ottaa pellolla ravikisat. Laukkaava hevonen hylätään!”

Maksut:

Kuhina täytti tallin ilmoitustaulun ympäryksen kun kaikki tunkivat taululle katsomaan tuntilistoja. Itsekkin änkesin väkipaljouden läpi listalle ja etsein omaa nimeäni. Nopsasti näin nimeni ja sen vieressä Jambon nimen. Iloisesti yllätyin sillä ruunaa en ollut vielä koskaan saanut kokeilla.

Nopsasti jätin kaikki muut kuhnimaan taululle ja hävisin itse satulahuoneeseen hakemaan Jambon varusteita. Olin suunniltani sekaisin, sillä ruuna omisti kauhean keon varusteita. Perkkasin läjästä vain ne tärkeimmät ja lähdin lampsimaan Jampan karsinalle.

Puhuin hiljaa ja rauhallisesti jo lähestyessäni karsinaa, joka kuitenkin lähemmäs tullessa osoittautuikin tyhjäksi. Kyllästyneenä laskin varusteet karsinan nurkkaan ja nappasin ruskean riimunnarun mukaani. Suuntana siis kurainen ponitarha.

- Jamboo! Huhuilinpitkään portilla tuloksetta.

Nyrpistäen sukelsin lautojen välistä tarhaan ja lähdin kävelemään kohti perimmäistä nurkkaa. Jambo kyyhötti Pellan kanssa puun alla ja kyhnyttivät toisiaan. Piilotin riimunnarun selkäni taakse, mutta silti Jambo tiesi joutuvansa sisälle. Noh tietysti kaiken kiireen keskelle päätti ruuna ottaa hippaleikeiksi, joten portille jolkotteli tämä meidän ihanainen poni.

Raahauduin takaisin portille ja taas poni pirulainen säntäsi pakoon. Lopen uupuneena nojauduin porttia vasten pyyhkien samalla otsalleni muodostuneet hikipisarat pois.

Huomaamatta Jamppa lähestyi minua ja tietysti esitin huomaamatonta ja ruunan ollessa liiankin lähellä tartuin sen haituviin jouhiin ja naksautin riimunnarunlukon kiinni.

- Sainpas! Sanoin innoissani ja talutin villin Jamppa ponin talliin.

Jambo laahusteli karsinaansa ja nuuhkaisi sinne ilmestyneitä varusteita. Kyllästyneenä poni nappasi suuhunsa heinätupsun ja tasaisesti rouskuttaen alkoi märehtiä aamullisia heiniä.

Taputin ponin kaulaa ja tartuin harjaan. Harjaamista varmasti riittäisi, mutta heti kun alkaa harjata on homma sitten nopeammin tehty.

Kuivunutta kuraa, märkää kuraa ja irronneita karvoja. Tätä kaikkea kävin läpi reilun 20 minuutin harjauksen aikana. Vihdoin puhdas karva alkoi näkyä ja tietysti ajan käydessä vähiin rupesin laittamaan varusteita.

Satula ja suitset päälle ilman ongelmia. Jalkojen paketoinnissa meni kuitenkiin liian kauan, kun Jamppa pieni ei tahtonut tänään vihreitä pinteleitä koipiinsa.

Pian huokaisin helpotuksesta ja vetaisin kypärän päähän. Riemuissani kiljahdin olevani valmis, mutta vastausta ei kuulunut. Silloin tajusin ajan kulun täysin. Kello oli jo kymmenen yli 17, joten olin myöhässä. Reippaasti irrotin Jambon ja hölkkäsin poni rinnallani maneesiin.

- Anteeksi olen myöhässä... Sönkötin jotain heti maneesiin sisälle päästyäni.

- Nou hätä. Saat vain pari lisä tehtävää tunnin aikana. Fiia huikkasi maneesin laidalta.

Parkkeerasin Jambon Taigan vierelle ja tietysti jäljessä ollessani kiristin satulavyön nopeasti ja rupesin kuuntelemaan Fiian selostusta.

Homman nimeksi annettiin selkään nousu väärältä puolen. Jossain määrin olin tätäkin kokeillut joten tottuneesti sujautin jalkani jalustimeen ja ponnistin itseni selkään.

Kaikkien keikkuessa ratsujen selässä oli aika siirtyä liikkeelle. Isot hepat jyräsivät kärkeen, joten minä ja Carkki tyydyimme pitmään perää.

Ohjiin ei saanut koskea tälläkään tunnilla. Tuttuahan tämä jo oli kiitos aikaisempien koulutuntien. Laiskasti Jambo raahautui Tiian kannoilla tai siis puolikierrosta Tiian perässä.

Napautin reippaasti pohkeillani Jamboon vauhtia. Ravin nostostakaan ei meinannut tulla mitään. Kuitenkin sain Jambon edes hissuttelu raville. Ruuna veteli kentällä kaula pitkänä ja niin umpi laiskan näköisenä. Sen mahan ympräillä oli kunnon rasvakerros että pienet pohkeen painot tuskin tuntuivat ruunan ytimissä.

Seuraavaksi piti tehdä päätyihin isot ympyrät pelkän pohkeiden ja istunnan avulla. Jambo ei nyt paljon kuunnellut kun tuli voltin tapaisia rinkuloita terävin kulmin.

Hetken päästä Fiia lupasi ottaa ohjat hennolle tuntumalle ja heti tuntui mukavemmalta. Taisin ottaa liikaa ohjaa kun heti sain Fiian haukaan katseen perääni. Tyttö katsoi menoamme, mutta kääntyi sitten Tiian suunnalle ilmoittaen laukan nostosta.

Taas mentiin ohjat pitkinä laukkaa uralla. Jambo laiskasti siirteli jalkojaan eteen ja taakse, mutta se tuntui kuin jämähtäneen uralle. Ihan kun olisimme laukanneet paikallaan tai sitten vauhti oli vain niin hidasta.

Pian tuli määräys siirtyä käyntiin. Löysäsin pohkeitteni puristusta ja heti Jambo tipahti raviin ja siitä käynnille. Se ei todellakaan tuntunut innostuvan tälle tunnille.

Jalustimien lähdettyä pois ja ohjas otteen parannuttua oli aika aloittaa hyppääminen. Jambo suorastaa syöksyi matalalle sarjalle ja vauhdikkaasti loikkasi esteiden yli. Tasapainoni kuitenkin peti viimeisellä metri loikalla, joka kuitenkin jäi pois uusinta yrityksen myötä.

Fiia kailotti meille suraavan tehtävän. Se olikin se kaikkien pelkäämä kevytravi ilman jalustimia. Jambo hypähti laiskalle raville ja minä kevensin hiki hatussa ruunan selässä. Myöhästymiseni myötä sain yhden sakko kierroksen, joten muiden astellessa jo käynnissä minä vielä viipotin ravissa.

Loppua kohden Jambo piristyi. Varsinkin kun hypättiin ilman ohjia. Poni suorastaan villiintyi allani, mutta hyppäsi esteen yli.

Seuraavaksi Fiia komensi kaartoon. Hetken luulin jo tunnin loppuneen, mutta tyttö vahvisti luuloni vääräksi. Tiedossa olikin maailmanympärysmatka kumpaankin suuntaan. Tämän olin oppinut jo ensimmäisellä ratsastustunnillani, joten tämän tehtävä suoritettiin muita nopeammin.

Fiia oli nyt armollisempi ja antoi ottaa ohjat taas kätösiin. Oli mukava vielä kirmata pari kertaa esteille ihan kunnon ohjas otteella.

Tunnin lopuksi heitimme satulat pois ja lähdimme maastoon loppuverkoille.

Kaahaajien estetunti

1. Shinqua 70 cm – Humu +
2. Abby 90 cm - Eppu +
3. Sastu 130 cm - Anttu +
4. Sophie 80 cm - Taiga
5. Mariel 100 cm - Kalle +
6. Alina – Pella

Rapistelin tuntilappua hyppysissäni ja katsahdin tunnille osallistujiin, kävelin tallin käytäviä edestakaisin katsoen ovatko kaikki paikalla laittamassa ratsujansa kuntoon. Sastu ähersi luimivan Antun luona ja Epun karsinasta kuului voihkimista. "Aargh! Voisko joku tulla auttaan!" Abby kysyi nuukahtaen maahan satula päällään. "Tää on kammokone, too big!" Abby valitti ja koetti taas saada satulaa korkeuksiin Epun selkään. Menin pikaisesti avittamaan satulanlaitossa ja jatkoin sitten matkaani tallia kiertäen.

Alina puunaili Pellaa intoapinkeänä ja hymyssäsuin. Toivoin tunnista tulevan hyvä sillä Alina niin kovasti oli sitä Pellaa toivonut.

Laitoin epämääräisiä merkkejä osallistujien perään, kun olin saanut varmuuden että he olivat paikalla ja laittamassa kuntoon ratsujansa.

Sophie oli pesemässä Taigan kuraisia jalkoja, tamman keksiessä kaikenlaisia kujeita, esim. hoitajan hiuksien pörröttämistä.

Lopulta kaikki olivat melkein valmiina, mutta Mariel ja Shinqua koettivat saada suitsia ratsujensa päälle. Viimein pääsimme lähtemään ja kaikki tulivat sovussa pitkää letkaa pitkin maneesiin.

Puskin maneesin raskaat ovet auki ja käväisin viemässä kansioni pikkuriikkiselle ja huteralle pöydälle. Tuntilaisia alkoi lappaamaan ovesta sisään kuin vettä taivaalta - onneksi tätä ilmiötä ei tapahtunut ulkona. Kun loputkin olivat päässeet sisään sisälle, menin sulkemaan oven jälleen ja katsomaan sitten ratsastajien onnetonta kapuamista kulkuvälineidensä selkään. Kävin vielä punttaamassa Abbyn selkään, sillä viimeinenkin tuoli oli ottanut lopputilin ja sen jalka oli katkennut, tietysti tyttö oli tömähtänyt maahan joten päätin mennä auttamaan Abbya. Sitten kun olimme saaneet kaikki ratsujensa selkään he kiersivät kaviouraa pitkin ohjin. "Tervetuloa tunnille! Tänään hypitään siis esteitä, jokainen saa hyppiä oman tasoisiaan esteitä, sillä olen päättänyt vähän vetristyä ja nostella noita puomeja oikein urakalla!" hihkuin tuntilaisille ja ryhdyin pikimmiten kasaamaan esteitä.

"Ja raviin, mars!" karjaisin olkani ylitse raapien päätäni. Katselin pääkallella kyhäämiäni esteitä, ja oletin että tuntilaiset osaisivat jo itsekin vähän miettiä omaa ratsastustansa, joten nyt keskityin vain esteisiin. Kaikki ravailivat oikein reippaasti, etenkin silmääni pisti Epun tyylikäs ja menevä askel. "Jaahas, jarrutahan sitä Kallea vielä hitusen Mariel", kehotin tyttöä joka teki puolipidätteitä kaahaajaratsulleen.

"Noniin, nyt se näyttää hieman paremmalta, ja Shinqua, laitappas sille Humulle jotain muutakin tekemistä kuin pään heittelyä", puhelin epämääräisesti esteiden luota.

"Ja vaihtakaapas suunta!" huudahdin ja käännähdin nyt katsomaan heidän touhujansa.

"En minä käskenyt ympyrää tehdä Sophie, pistäppäs se Taiga kuriin, eikä mitään pelleilyä", ärähdin ratsukon suuntaan ja vilkaisin Taigaa kulmat kurtussa. Seuraavaksi harjoittelimme laukkaa molemmilla pitkillä sivuilla, lyhyillä sivuilla piti mennä harjoitusravin ja käynnin kautta seis.

Ensimmäinen laukan nostaja oli Alina. Pella nosti kuuliaisesti ja innokkaasti laukan.

"Hyvinhän se menee, sitten vielä siellä päädyssä raviin! Käynti ja seeeeis! Eikun stop! Noin, hyvä. Enskerralla valmistele pysähdystä hieman enemmän", kerroin Alinalle ja seuraavana ohitseni vilisti Anttu laukaten keinuvasti.

"Sastu, peukut kohti korvia!" huudahdin tyttösen perään ja loppu meni suhteellisen hyvin.

Kun kaikki olivat päässeet laukkailemaan ja minun kommentoitavakseni pyysin Shinquaa ekana hyppäämään pystysarjan. Esteet olin nostanut n. 70 cm, joten luulinpa että tyttö ylittäisi ne kevyesti Humun kanssa.

"Kevyeeseen istuntaan ja hop! Jaahas, suomiputte tais loikata hieman liian aikasin, joten seurauksena tuli sitten pudotus, eli uudelleen nyt, ja keskity! Noooin, nyt tuli hienot hypyt, seuraavaksi tähän perään otin Alinan ja Pellan kokeilemaan näitä esteitä.

"Rakas Alina, voisitko tulla mieluiten oikeassa laukassa esteille eikä ristilaukassa?" kysäisin virnistäen hämillään olevalle tytölle.

"Korjaa se pois ravin kautta.. Ja noin! Nyt on hyvä vauhti, sitten vain esteelle jaa.. Hyvä! Se oli hyvä! Seuraavaksi vois tulla Sophie!" korotin ääntäni kipaisten sitten nopeasti korottamaan esteitä 10 cm. Sillä välin Sophie keräsi rytmiä laukkaan pääty-ympyrällä ja käänsi valmistuttuani sarjalle.

"Voi kun on mukavan näköinen laukka, mun tekis kuule mieli olla nyt siellä sun tilalla, anna mennä vaan! Kevyeeseen istuntaan! Nono, mitäs tää on olevinaan Taiga?" mutisin kiukkuisesti, kun tamma oli kieltänyt sarjan A esteen.

"Taas se Taiga pelleilee, teeppäs voltti siihen ja nosta siinä laukka, sit tuut uudestaan", kehotin ja seuraava yritys oli huomattavasti parempi.

"Antaa tulla vaan, korotin nämä nyt 90 cm, ne sujuu kuin nakki Epulta, voi kuinka ihanan näkönen laukka! Jatka samaan malliin Abby, noniin esteet sujui hyvin, muista vähän myödätä esteiden päällä", kommasin ja siirsin sitten katseeni Marieliin ja Kalleen jotka lähestyivät sarjaa. Niistä tuli ilmavat ja melkoisen nopeat hypyt.

"Voi räkänenä, unohdin nostaa noita esteitä sulle, käväsen nyt nopeesti niin saat tulla nää uudestaan!" mottasin käteni otsaan ja kipitin esteitä nostamaan.

"Missäs se jarru on!? Onpas Kalle tänään kovasuinen valioyksilö", virnistin huvittuneesti Marielille.

"Ota ja päästä, ota ja päästä! Älä vedä koko ajan niistä ohjista vaan, ota ja päästä! Tai se tulee vielä kovasuisemmaks, noniin nyt tuli paaljon paremmin! Hyvä Mariel!" kehuin sitä samalla tytön taputtaessa villisti Kallen kaulaa.

"Viimeisenä mutta ei huonoimpana on Sastu, uljaalla ratsullaan Antulla! Ainiin, voi hattivatin hattu. Pirskatin esteet, en koooskaan muista korottaa niitä, heeetki vaain", pidensin lausettani monella vokaalilla. "Ja voilá! Nyt saapi tulla!"

Anttu tuli hallitusti A osan esteelle, sekä B osakin ylittyi moitteetta.

"Bravo Sastu! Pst, ens kerralla kato eteenpäin äläkä niitä muurahaisia siellä maassa, joox?" juttelin Sastulle.

Loppu tunnin, hypimme kaikkien suostumuksella 80 cm rataa. Ja vimppana teimme loppuverryttelyt, tunti sujui hienosti sekä toivottavasti kaikki ottivat neuvosta vaarin!

Maksut:

Juoksin talliin ovet paikkuen ja survoin itseni väkijoukon läpi tuntilistoille.

- Missä miun nimi? Rääkäisin hätääntyneesti, mutta huokaisin taas helpotuksesta kun näin nimeni ja sen perässä Kallen nimen. Tämä uusi tulokas olikin minulle jo tuttu ratsu, joten täysin puun takaa ei Kallen saanti tälle tunnille tullut.

Helpottuneena kävin hakemassa Kallen harjat sekä varusteet ja raahustin suomiputen karsinalle.

Ruuna lepäili karsinan pahnoilla ja aluksi aika menikin siihen että sain pollen neljälle jalalle. Alku kohelluksen jälkeen pystyin reippaasti tarttumaan harjaan ja sukimaan ratsuani kuntoon.

Kuulin tallin oven kolahtavan ja näinkin pian Jennan ilmestyvän oven suulle. Säikähtäen vilkaisin kelloa ja huomasin kellon näyttävän kohta tasaa. Kiire tulisi ei muuta voi sanoa.

Ryntäsin satulan luo ja nakkasin sen reippaasti Kallen selkään. Ruuna suorastaa murahti ja viskoi vihaisesti häntäänsä. Kuitenkaan sen pikku pelottelut eivät saaneet nyt haitata vaan tunnille piti joutua.

Pian Jenna lampsi karsinan ohi ja käytävän loputtua huikkasi tunnin alkavan ihan pian. Nopsasti kötöstin suitset vielä Kallen päähän sekä laitoin itselleni kypärän. Sitten nappasin ruunan ohjista ja lähdin maneesin suunnalle.

Kalle sai paikan muiden hevosten jälkeen, eli olimme ns. jonon jatkona. Varovasti kiristin satulavyötä reijälle ja puntaroin itseni selkään. Kalle tietysti steppaili tuttuun tapaansa ja liikkeelle lähtö merkin jälkeen se pääsi puuskuttamaan uralle.

Kauan ei mennyt aikaa kun Jenna komensi raville. Jo pelkkä R kirjaimen sanominen sai Kalleen lisää vauhtia. Pienet puolipidätteet eivät ruunan lentävää askelta hidasaneet. Se melkein laukkasi pitkin uraa jyräten muita hevosia. Sitten muistin vanhan ja viisaan konstin. Tee voltteja!

Hetkessä Kalle rauhoittui ja pystyin keskittymään muuhunkin kuin sen ainaiseen puuskuttamiseen. Epämääräisten täyskaartojen ja volttien jälkeen päästiin laukkaamaan. Pieni pohkeitten anto ja ohjien myötäys saivat Kallen taas kiitämään. Pieni suomiputte kurvasikin 90 asteen kulmia ja neliskanttisia voltteja.

Kallen vähän rauhoittuessa pystyin kääntämään sen sarjalle. Mitä lähemmäs estettä tultiin sitä holtittomammaksi homma meni. Kauheasta vauhdista huolimatta Kalle hyppäsi komealla ilmavaralla. Myöhemmin Jenna tajusi unohtaneensa puomien nostamisen, jote uudestaan tulimme korotetulle sarjalle. Selviten tästä kauhealla vauhdilla.

Pari kertaa liitelimme vielä korkeita esteitä, mutta kohta hyppäsimme letkassa 80cm rataa. Kalle sai häntäpään paikan, eikä tuntunut ymmärtävän sitä. Ruuna ruuti perä kun laukkasi melkein esteiden ohi letkan kärjessä menevän Antun rinnalle.

Jenna komensi loppuverkoille ja huokaisin helpotuksesta kun sain vihdoin lopettaa ohjista vetämisen. Huomenna ainakin olisi niska kipeä, siitä olen 100% varma.

Jenna! Kiitos kivasta tunnista.

Kaahasin melkein ylinopeutta tallille. "Kenet saan.. Kenet saan.." Vinguin ja parkkasin hiljaa tosi autoni tallinpihaan. Juksin talliin ja katsoin tuntilistaa. "EPPU!" Kiljaisin ja kaaduin maahan. Se on niin iso.. Tuumasta toimeen laitoin hepan kuntoon, vaikka siinä tarvitsinkin hiukan apua.

Vaivanloisesti kapusin Epun selkään ja laitoin kaikki valmiiksi. Nyt vain eteenpäin ja ohjasin Epun eteen. Raviinsiirtyessä tuli ongelmia tosin pitkistä askelista ja näytin selässä varmasti perunasäkiltä. Kun Jenna käski pidättää, tein pidätteet että Eppu rauhottui. Olin ratsastanut näin isolla kaverilla viimeksi 8 vuotiaana.

Vihdoin kaikkien väkerryksien jälkeen pääsimme hyppäämään ja paniikissani, unohdin myödätä ohjia Epulle. Selvin nahoin selvittiin, vaikka sainkin paljon huutoja Jennalta. "Estetunnit eivät ole minun tyyliäni." Sopersin selässä epätoivoisesti.

Lopputunnista kaikki alkoi mennä jo paremmin ja minäkin rentouduin selässä. Kerran meinasin alas kumsahtaa, mutta sain itseni pidettyä selässä. Heh..=) Taidan jättää suosiolla noin korkeat esteet muille jos joudun menemään jätillä. Ja niinkuin minulle on qina sanottu: "Sinulla on Abby hyvä istunta, mutta siellä hevosen selässä ei muuten tapahdu mitään." Oli tänään osaksi totta. Sillä esteillä hallintani on erittäin huono jos ei ole lyhyt matka maahan.

Kiitos tunnista Jenna! Se oli erittäin opettava ja sain vaihtelua hevosten koon kanssa, vaikka silti taidan jäädä pienten ponien pariin. <33

Isompia esteitä

1. Sastu & Anttu +
2. Pipsa ja Bert +
3. Shinqua & Eppu +
4. Carkki ja Leevi +
5. Mariel & Kalle +

”Moi vaan!

Koska mukana on yksi uusi kasvo, pidetään pikku esittäytyminen. Minä olen Fiia, Sastu on kimo-Antun selässä, Pipsa vuonis-Bertillä, Carkki Leevillä, tuolla tummanruunikolla suokilla, Mariel liinakolla Kallella ja Shinqua sitten Epulla. Laittakaa aika lyhyet estejalustimet, miltä nyt itsestänne tuntuu hyvältä. Ja sitten käyntiä uraa pitkin. Nämä kaikki tuntsarit ovat kokeneita hyppääjiä, Bertkin aika tasainen, mutta älkää menkö ton Leevin tielle, se on aika nuori ja innokas vielä!

Ottakaa sitten ohjat ja alkakaa ratsastaa vähän takapäitä alle. Pientä liikettä sisäohjalla, muttei sahaamista, pliis. Pohkeilla eteen, niin että ne todella liikkuvat ja alkavat pyrkiä eteenpäin. Varsinkin näillä isommilla esteillä on tärkeää, että vireyttä on sopivasti ja ne todella liikkuvat. Leevi on vähän jännittyneen oloinen, huomaatko Carkki? Pidä kädet rauhassa ja anna sille vähän tukea pohkeella, niin se uskaltaa kävellä vähän tasaisemmin. Eppu reippaampaa, tuo ei näytä yhtään hyvältä. Pohkeita… noin! Se osaa paljon mutta on aika tarkka ratsastajan taidoista. Anttu kulkee hyvin, voit Sastu siirtyä raviin. Käännä Mariel voltti, Kalle ei kuuntele sua yhtään. Toinen vielä. Yritä saada sitä vähän pehmenemään, juuri noin!

Ja sitten kaikki ravia! Eka tehtävä on temponvaihtelut. Pitkillä sivuilla tulee reilu lisäys, lyhyillä ihan pientä ravia ja voltti. Mariel ei voi antaa Kallen painaa noin paljon ohjalle, tee vaikka parikin volttia päätyihin, jos se alkaisi vähän taipumaan rungostaan ja kuuntelemaan ohjeita. Hyvä Shinqua, Epulla oli tosi nätti lisäys! En huomaa mitään temponvaihteluja Antun liikkeissä… reilumpi lisäys ja reilumpi jarrutus. Bert kulkee tosi hyvin, hienoa Pipsa! Voit yrittää vielä reilumpaa lisäystä, vaikka noinkin on ihan hyvä. Leeviä voisi vähän ottaa takaisin lyhyelle sivulla tullessa. Ja missä taivutus, Carkki?

Sitten kaikki reipasta laukkaa uraa pitkin mars! Kevyt istunta, kääntäkää vähän voltteja, testatkaa ohjausta, mutta ette sitten törmäile. Eppu menee tyylikästä kouluratsun laukkaa, vaikka nyt on estetunti, napauta kerran raipalle, niin saataisiin vähän äksöniä. Kalle hyvin. Puolipidäte ja myötäys, Mariel, juuri noin. Kontrolloi sitä konia koko ajan. Bert lujempaa ja Leevi hitaampaa. Hyvä Sastu, Anttu on tosi kivan näköinen! Ottakaa käyntiin ja antakaa niiden kävellä hetki, sitten aletaan hyppäämään.

Aloitetaan mun lempparilla, jumppasarjalla! Rytmi on seuraava: ristikko-laukka-pysty-laukka-laukka-okseri. Eka este on 50 cm, toinen 70 cm ja vika 80 cm. Teidän pitää olla itse tasapainossa ja tasapainottaa samalla niitäkin, mutta älkää tehkö liikaa säätöjä, hevoset hyppää, ne on niitä urheilijoita. Pitäkää kevyt tuntuma, älkää ottako tukea ohjista, kantapäät alas ja selkeä esteistunta. Myödätkää mielummin tolle vikalle esteelle liian paljon kuin liian vähän. Järjestys on Eppu – Anttu – Leevi – Kalle – Bert. Tulkaa niin kommentoin sitten vasta.

Eppu meni ihan hyvin, Shinqua, mutta se laukka saisi olla vieläkin napakampi. Ekalle esteelle ei laukka ihan sopinut, mutta se korjasi itse rytmin, hyvä ettet häirinnyt sitä siinä. Voisit kuitenkin odottaa vielä tarkemmin, milloin hevonen hyppää, niin sun on helpompi tulla mukaan siihen pomppuun ja laskeutuminen on kummallekin helpompi eikä sun tasapaino horju.

Anttu oli hyvä. Askeleet sopivat ja kaikki muukin, se selvästikin tykkää hypätä vähän isompia, kun se ite on niin iso. Muistat vaan Sastu ensi kerralla ajatella pohkeiden paikkaa, niin ne eivät livahda noin kauas taakse. Myötäys on hyvä. Voisit alkaa ajatella ryhdistäytymistä kuitenkin jo vähän aikaisemmin, niin laskeutuminen on sulle helpompi!

Leevillä oli sitä virtaa… mutta ei se mitään. Eka väli meinasi käydä ahtaaksi, sillä vaikka se on noin pieni, se menee valtavaa laukkaa innostuessaan ja nyt kävi juuri niin. Ole Carkki itse aika matalassa esteistunnassa, niin sun on helpompi kontrolloida sitä. Pystyn jälkeen tee lyhyt pidäte, jos se ottaisi okserille lähestymisen vähän rauhallisemmin.

Kalle meni aika ketterästi! Sen askeleet sopivat muuten hyvin, mutta se joutui ottamaan aika pitkät laukat tuohon vikalle esteelle, jotta pääsee ponnistamaan hyvin, kun tokalle esteelle tuli pieni hyppy. Sen takia jäit Mariel vähän jälkeen, mutta ensi kerralla osaat sitten varautua. Sarjan jälkeen ota laukkaa nopeammin ja enemmän kiinni, niin Kalle ei lähde kaahottamaan.

Ekalla kerralla Bert kielsi, ja tiedätkin Pipsa varmaan miksi. Se olisi joutunut ottamaan vikaan väliin kolme laukkaa, mutta ne olisivat olleet niin lyhyitä, ettei se olisi päässyt yli. Uusintayritys oli hyvä. Se on niin pieni ja pullea että sitä joutuu vähän auttamaan ylipääsyssä, mutta teit sen tarpeeksi eleettömästi ja rauhallisesti. Myötäys oli juuri oikea. Vähän enemmän vaan laukkaa.

Nostan esteitä nyt kymmenen senttiä, niin tullaan uudestaan! Muistakaa ohjeet, myödätkää enemmän, Eppu ja Bert kovempaa, Leevi hitaampaa, Kalle hallitummin, Anttu samaan malliin. Ja tulkaa vaan.

Tällä kerralla kaikilla meni tosi hyvin. Epustakin löytyi vähän virkeyttä, Bertkin sai askeleet kohdilleen, Leevi vähän rauhoittui ja Kalle ei enää rynnistänyt sarjan jälkeen. Anttu meni hyvin ja Sastu löysi oikean pohkeen paikan. Kaikilla onnistunut myötäys ja muutenkin hyvä esteasento. Kävelkää hetki, niin hypätään yksittäisiä hetki. Laitan R-puoleiselle pitkälle sivulle metrin esteen ja S-puoleiselle yhdeksänkymppisen. Leevi, Eppu ja Anttu voi hypätä metristä ja Kalle ja Bert tota pienempää. Ei johdu ratsastajista tämä jako vaan hevosista, ei viitsitä hyppyyttää niitä ihan äärirajoilla. Tulkaa kaikki vaikka kahdesti, ensin ysikympin hyppääjät ja sitten metrin.

Bert meni hyvin, sehän ihan innostuu! Kantapäät voimakkaammin alas, Pipsa. Myötäys oli hyvä. Kalle taas pääsi vähän livahtamaan Marielin otteesta, mutta itse hyppy oli loistava. Eppu piristyi ihan silminnähden, hyvä Shinqua! Leevillä oli ihanan iloinen pomppu, se nauttii selvästi. Antulla taas tasaisen hyvää jälkeä. Saatte tehdä itsenäisesti loppuverryttelyn. Menkää paljon, paljon kaarevia uria, taivuttakaa ja rentouttakaa niitä, olisi hyvä saada niitä vähän peräänantoon, niin ne eivät jäisi ihan jännittyneiksi, kun on päästy hyppäämään ihan kunnolla. Raviverkan jälkeen kävelkää ainakin kymmenen minuuttia ja sitten talliin, kyselkää Annelta loimituksista, jos ne on hikisiä.

Kiitos minun puolestani!”

Maksut:

Juoksin tämän tunnin ratsuni perässä kohti kenttää. Kallella oli taas meno päällä ja minä heikompana olin kuin yli ajettu.

"Äh...Nyt loppu!" Ärähdin ruunalle. Se jähmettyi ja katseli minua hetken. Kuitenkin sama homma jatkui.

Kalle kiskoi päätään alas ja liikehti levottomasti. Väkisin kuitenkin kiristin satulavyön ja kapusin Fiian käskystä ruunan selkään.

Käsky kävi ja saimme lähteä uralle. Kalle puuskutti kuin höyryjuna ja sen hallintaan saaminen vei oman aikaisan. Pikku hiljaa opein rentoutumaan ruunan selässä ja suuri apu oli voltit. Ne helpottivat hommaa ja ihme kyllä Kalle jopa kuunteli minua!

Ravissa oli volttien teko hieman helpottavampaa, mutta taas Kalle antoi mennä täysillä.

Onneksi oli pian laukan aika. Kalle lähti heti reippaalle laukalle ja minulla kesti hetki saada se rauhoittumaan. Volttien avulla tuntuma ruunaan kuitenkin säilyi.

Pienen kävelyn tauon jälkeen päästiin hyppäämään. Kalle lenteli esteiden yli enkä itse kerennyt hyppyihin mukaan. Parin esteen jälken alkoi lyyti kirjoittaa. Kalle kuunteli minun apuja ja se suorastaan liiteli yli esteiden!

Kiitos tunnista Fiia!

Esteitä ja puomeja

Siiri – Nana +
Aksu - Fiia +
Pella - Josefiina +
Pikku - Alina +
Humu - Magnet +

Kuulas lokakuun iltapäivän aurinko paistoi puiden takaa luoden kentälle jännittäviä varjoja. Jaakko ja Ros ähelsivät raahatessaan puomeja kentän eri kolkkiin. Juoksutusraippaa heilutellen komentelin nuoria asettelemaan puupölkyt haluamallani tavalla. Nuorenparin saatua esteet kokoon astelin toimistoon, jossa estetuntilaiset jo odottelivatkin.

Tyttöset puhkuivat intoa, kun jaoin hevoset.

- Nanalle Siiri, Fiia saa kokeilla Aksua. Magnet ottaa Humun, mutta saatte mennä vähän rauhallisemmin, juurihan kopukka synnytti. Sitten Alina saa Pikun ja Josefiina Pellan.

- Jes, Siiri! Nana hihkaisi ja suorastaan ryntäsi satulahuoneeseen hakemaan shettiksen tavarat.

Lampsin kentälle takaisin kahvimuki käsiä lämittäen. Ajattelin pitää tunnin kopista käsin kirpsakan ilman takia, mutta huomatessani millaiseksi lääväksi suojakoppi oli muuttunut peruin aikeeni. Kopin pohjaa peittivät tupakantumpit ja muutama Karhu-tölkkikin oli rutussa siellä joukossa.

- Mitä ihmettä se Jaakko on oikein touhunnut? mutisin ja paiskasin kopin oven kiinni.

Tunnin kulun olin suunnitellut seuraavasti: ensin normi puomeja eri etäisyyksillä ja ponien askelten sovittamista siihen väliin. Sitten muutamia esteitä niin, että puomeja käytettäisiin avuksi lähestyessä ja myöskin esteeltä poistuttaessa.

Ratsastajat poneineen alkoivat lämmitellä, sitten otinkin jokaisen ratsukon yksitellen käsittelyyn.

Nana ja Siiri:

Siiri on sen verran raakile, että Nanalla oli hieman vaikeuksia hallita poniaan. Puomeja ylittäessä Siiri ei suostunut menemään puomiradan keskeltä, vaan yritti kirmailla ties mihin. Rytmi särkyi koko ajan. Laukkapuomit, jotka olivat kauempana toisistaan Siiri pomppi hurjilla ilmavaroilla. Varsinaisista estelähestymisistä ei tullut mitään, kun poni kyllä hyppäsi, mutta karkasi Nanan alta aina lähestyessä ja loikki esteiden yli ilman hallintaa. Laitoinkin kaksikon ympyrälle laukkaamaan ja pari puomia siihen ylitettäväksi. Vihdoin Nana alkoi saada Siiriä hallintaan ja puomien väliin tuli vakiomäärä laukka-askeleita. Sitten koitimme vielä oikeita esteitä, noin 40 senttiä korkeita, ja nekin sujuivat jo paremmin.

Magnet ja Humu:

Humun maha vain hyllysi Magnetin ratsastaessa tammaa kohti puomeja. Tällä vakioratsukolla ei ollut vaikeuksia näin helpoissa tehtävissä. Magnet oli tottunut Humun pompotus-askeleisiin. Vain Humun tiineydenjälkeinen huono kunto hieman näkyi tamman olemuksessa. Vihdoin päästiin esteille. Humu oli innoissaan, vaikka puuskuttikin voimakkaasti, kun lähestymisharjoitukset alkoivat. Parilla ensimmäisellä esteellä Magnet sai todella pidätellä ponia, että puomin jälkeen olisi sopinut ne vaadittavat kolme askelta ennen estettä. Kun tätä oli jatkettu jonkin aikaa, Humu väsyi ja Magnet sai käyttää pohkeita todella kovin, että tempo olisi säilynyt. Päästinkin Humun pian pälkähästä ja vapautin ratsukon uralle lepäilemään.

Fiia ja Aksu:

Aksu oli todella kuumana heti tunnin alusta. Onneksi Fiialla pysyi poni hyvin käsissä, vaikka Aksu tekikin pikkupukkeja siellä sun täällä. Kehotin Fiiaa tekemään voltteja ja sen jälkeen hallittua ravityöskentelyä puomien yli. Poni hieman rauhoittui ja keskittyi värikkäiden puomien ylittämiseen kunnialla. Fiia antoi hyvin ohjaa ja myötäsi ponin liikkeitä. Lähestymisharjoituksia otimme ensin pelkästään puomien kanssa, ettei Aksu taas kuumenisi liikaa. Kolmen askeleen välit menivät hyvin, mutta kun olisi pitänyt ottaa neljä laukka-askelta puomien välissä, oli Aksun päähän ilmeisesti jämähtänyt ajatus kolmella askeleella hyppäämisestä ja se ponkaisi puomin yli suurella loikalla. Tätä pahaa tapaa treenasimme pois jonkin aikaa, sitten ratsukko siirtyi varsinaisille esteille, jotka menivätkin jo hienosti!

Alina ja Pikku:

Pikku oli myöskin innoissaan esteistä. Viime aikoina kimo poni oli kiertänyt kehää alkeis- ja jatkokursseilla, ja nyt olikin aivan toisenlaista puuhaa tiedossa. Alina oli ratsastanut tallin kilteimmän ponin muotoon ja korvat hörössä poni ravasi lennokkaasti puomien yli. Esteitä varten pyysin Alinaa lyhentämään jalustimia, ne kun olivat koulupituudessa, ties miksi. Pikku tikitti pehmeää laukkaansa ja nautti puomien ylittämisestä. Sen askelta oli Alinan helppo hallita. Esteillä kaikki sujui myö ongelmitta, paitsi että Pikku onnistu pudottamaan pari mini-kokoista puomia. Pyysin Alinaa antamaan enemmän pohkeita lähestymispuomin jälkeen, niin että ne kolme laukka-askelta olisivat reippaita ja ponilla olisi hyppyvoimaa. Hypyt näyttivätkin tämän jälkeen paremmilta.

Josefiina ja Pella:

Pella oli ollut jo aiemmin päivällä yhdellä kovalla koulurääkkitunnilla eikä ollut ollenkaan innoissaan railakkaasta esteiden hyppäämisestä. Josefiina ajoi Pellaa eteen suu viivana ja ärräpäitä päästellen. Kehotin antamaan hiirakolle muutaman herättelevän raipannäpäytyksen. Ei auttanut. Poni lyllerisi puomien yli ravissa kolhien kavioita ja potkien puomeja pitkin kenttää. En ollut nähnyt Pellaa ikinään sellaisena. Onneksi mukanani oli juoksutusraippa ja otin ratsukon samaiselle keski-ympyrälle puomeineen, jossa Nana ja Siiri olivat aiemmin laukkailleet. Tuntiessaan raipan kankuissaan, Poni intoutuikin laukkaamaan, joskin korvat luimussa, mutta puomeihin askeltaan sovittaen. Varsinaisen esteradankin normaalisti innokas esteponi loikki laiskasti ja kieltäytyi pari kertaa. Lähestymisharjoitus jäi puolittaiseksi, kun tavoitteeksi muodostui saada lyllerö hyppäämään esteiden yli.

Maksut:

14.10.2008 Tuntimaksu

Järkytyin pahemman kerran, kun Anne ilmoitti ratsuni este & puomitunnille. Aksu. Kaunis pikkuponi oli minulle aika tuntematon, tunneilla olin sen jonkun kerran nähnyt enkä ollut ihan varma, pidinkö näkemästäni. Ruuna oli selvästikin vaativampi ratsastaa mitä sen koko antoi ymmärtää, ja Pellan kanssa olin tottunut aika rauhalliseen ja helppoon menoon. Toisaalta olin kuitenkin hyvin tyytyväinen, sillä halusin kehittyä paremmaksi ratsastajaksi ja mikä olisikaan parempi harjoittelumahdollisuus kuin ratsastustunti uudella, reippaalla tuttavuudella.

Tunti alkoi hyvissä merkeissä. Ilma oli kirpeä, muttei mitenkään kostea. Estevarustukseen satuloitu Aksu höristi korviaan ja hirnahti tervehdyksensä Pellalle, jonka selkään Josefiina ponnisti kevyesti. Katsoin vähän kaihoten luotettavaa ja ystävällistä hoitoponiani, mutta talutin sitten reipastuen Aksun kaartoon, laskin jalustimet ja kiristin satulavyötä ja kiipesin selkään. Ruuna oli hiukan isompi kuin Pella ja pikkuisen laihempikin, mutta tuntui jotenkin tutulta ja oli heti alussa hyvin miellyttävä ratsastaa. Sen tasaisen rullaava käynti oli mitä mainioin ja ravi lähenteli jo hevosen liikkeitä.

Verryttely sujui hyvin reippaissa merkeissä, Aksu oli ihastuttavan vauhdikas ja eteenpäinpyrkivä, mikä oli aika uutta minulle. Poni heitteli pikkupukkeja siellä täällä ja nyppi vähän ohjia, mutta Annen neuvot kuunneltuani sain sen vähän tasoittumaan ja keskittymään työntekoon. Aksu oli hyvin aktiivinen ratsastettava ja tosi yritteliäs, joskin tänään se sähläsi hiukan. Puomit ylittyivät iloisesti ja ongelmitta.

Katsellessani Josefiinan ja Pellan suoritusta, olin jo hyvin tyytyväinen Annen ratsuvalintaan. Pella oli kuin etana tervassa, mikä ei kylläkään ollut Josefiinan vika. Tamma vain päätti olla kunnon russ hetken aikaa. Aksu sen sijaan innostui lähestymisharjoituksissa ja yritti mennä neljän laukan välin kolmella laukalla, mistä aiheutui uskomatonta harmia niin minulle kuin Annellekin. Lopulta saimme sen lyhentämään itseään niin, että välit osuivat kohdalleen ja saatoin siirtyä ihan oikeille esteille. Ruuna oli todella mukava ja lennokasliikkeinen, kiitos Anne!

Olin odottanut jännityneenä, minkä hevosen saisin tunnille, ja olinkin tyytyväinen päästessäni kapuamaan tutun ja turvallisen Humun selkään. En ollutkaan vähään aikaan hypellyt esteitä, ja tunti varmasti tulisi tarpeeseen.

Harjasin Humun huolella, puhdistin kaviot ja laitoin varusteet tammalle. Satulavyö ei ollut millään sujahtaa kiinni, sillä Humu oli selvästi pyöristynyt hiukan...

Anne aloitti tunnin ja otti jokaisen ratsukon yksitellen käsittelyyn. Pian tuli meidän vuoromme.

Humu oli täysin innoissaan päästessään hyppelemään, mutta se hengästyi todella nopeasti. Sain todella pidättää tammaa ettei se olisi rynninyt esteille. Teimme muutamia melko helppoja harjoituksia, kunnes Anne käski meidät uralle lepäämään. Ja se tulikin tarpeeseen, Humu oli aivan läpimärkä ja puuskutti hurjasti!

Tallissa suoristin Humun hikisen karvan piikkisualla ja heitin vohveliloimen sen selkään. Heitin vielä porkkanan tamman ruokakipthingy ja suukotin sen samettiturpaa. Jäin hetkeksi rapsuttelemaa ponia, kunnes lähdin kotia kohti.

Kiitos kivasta tunnista! :)

Anne oli jakanut jo kaksi ensimmäistä hevosta, kun kävelin Fiian viereen kuuntelemaan loppua. En ollut kovinkaan yllättynyt kun sain Pikun - olinhan jo Annelle vihjaillut haluavani ruunan vaihteen vuoksi. Kimo oli onnekseni melko puhdas, joten se ei tarvinnut kuin pikaisen harjauksen. Kuitenkin ikuisena perfektionistina puunasin Pikkua melkein 20 minuuttia, kuten muutkin tuntilaiset ratsujaan.

Pikku oli hurjan helppo ratsastettava, myös monta kertaa reippaampi kuin Pella. Ruunan askel oli helppo asettaa sopivaan tempoon ja pitää siinä, joten sain aikaa myös ajatella muutakin, kuten esimerkiksi tarkkoja pohje-, ohjas- ja painoapuja. Pikku tuntui virittyneeltä jo heti alkuunsa. Tunnin alku enteili sen hyvää loppua.

Pikku lenteli viehkeästi kaikkien puomien yli. Annen käskystä lyhensin jalustimiani korkeampia esteitä varten, jotta niin minulla kuin Pikullakin olisi helpompi olla. Nostin kevyen laukan päädystä, jossa Anne istui, ja ohjasin ponin esteelle. Kevyen loikan se hyppäsi esteen ylitse, laskeutui ja lähti innokkaanan pyörittämään laukkaansa. Kaksi seuraavaa minimaalisten esteiden puomia Pikku liiasta innokkuuden aiheuttamasta sähläämisestä tiputti. Anne neuvoi asiantuntevasti minut antamaan ruunalle lisää pohjetta. Nostin laukan samaisesta kulmasta kuin äsken, tein ympyrän ja ylitin lähestymispuomin, sen jälkeen antaen reippaan tuen pohkeellani kuten Anne oli neuvonut - hyppy näytti ja tuntui paljon paremmalta, kuin edellisillä kerroilla.

Melkein kiljuin riemusta saadessani tunnille Siirin, mutta vastoin yleisiä tapojani päätin olla rääkäisemättä.

Satuloin ja suitsin shetlanninponin, joka ei oikutellut, vaan aikoi säästää kaikki pahan päivän oikkunsa tunnille. Pian olin jo selässä ja hoputin ponin liikkeelle. Siiri kummasteli pientä sirpukkaista selässään, sillä yleensä oli tammalla selässään pitkä Ada.

''Ravia!'' Anne komensi viellä tietämättä ongelmistamme allani kiihdyttelevän shettiksen kanssa.

''Tule vaan Siirillä!'' Anne huutaa pian kokeneella, kovaäänisellä ratsastuksenopettajan äänellään. Siiri tekee melkein kahden metrin loikan puomeilla, jos vähän liioitellaan.. no, siltä se tuntui.

Anne otti meidät käsittelyynsä ympyrälle, jossa sujui jo hiukan paremmin.

Pian Siiri tuntui jo paljon paremmalta ja minä vain nousin kevyeeseen istuntaa ja allani tamma pomppasi miniesteet.

Lopputunnin sain kuunnella miltei pelkkiä kehuja. Katselin Pikkua, pellaa, aksua ja humua joiden ratsastajat eivät myöskään säästyneet ongelmitta.

''Yhet hypyt viellä! Nana, anna tulla!''

Paukautin pohkeeni ponin kylkiin ja annoin mennä kiitolaukassa, kun Siirillä oli kerran korvat höröllä.

Estetunti 6.10.2008

1. Sastu ja Rensu
2. Josefiina ja Jambo
3. Alina ja Pella
4. Carkki ja Aksu +

”Hei kaikki! Aloitellaas sitten – laittakaa estejalustimet. Mulla on sellainen käsitys että nämä kaikki ratsut ovat aika reippaita hyppääjiä, mutta ainakin Pella ja Jambo vähän laiskanpulskeita koulupuolella. Ensimmäinen tehtävä on löytää sopiva vireystaso käynnissä pitkin ohjin.

Aksu voisi mennä vähän hitaammin, Carkki! Pella ja Jambo taas ovat ihan liian hitaita. Pohjetta… noin juuri. Ette anna niiden hidastella, mutta ne eivät myöskään saa karata alta. Tehkää muutamia voltteja ja ympyröitä, kaikki, niin sitten siirrytään raviin. Valmistelkaa se siirtyminen huolella.

Ota Rensun kanssa uusi siirtyminen, kun äskeinen oli vähän huolimaton. Puolipidäte, pohje ja ohjalla hieman tilaa edetä.. oikein, Sastu! Pella lujempaa, kohta se hidastaa käyntiin. Teidän pitää saada ne ponit kuuntelemaan ja ymmärtämään teidän ohjeet, joten selkeitä mutta pieniä apuja esille, kaikki näistä osaavat kyllä jos vain viitsivät. Aksu painaa vähän ohjalle, ala heti keksimään sille muuta tekemistä, ettei mene koko tunti pelkäksi ponin pään kannatteluksi. Kokorata leikkaa ja temponlisäys!

Nyt ravissa otetaan sitten paljon kaarevia uria, ihan sikin sokin saa mennä. Älkää törmäilkö, jookos. Pella menee taas ihan madellen, pohjetta. Ja kun sulla kerta on se raippa niin sitäkin saa käyttää ja pitääkin. Älä kuitenkaan ala heiluttelemaan kättä, vaan ohjat yhteen käteen ja reipas napautus pohkeen taakse. Ja sitten voltille.

Otetaan laukkaa nyt aluksi koko maneesissa. Eli laukalle käynnistä ja laukata saa ihan reipasta vauhtia, muttei kaahotusta. Ja nosto nyt. Jambolla uudestaan, kun tuli niin paljon ravia… samoin Aksu. Pella ja Rensu nosti hyvin, nyt vain kiitos sisäohjalla ja sitten eteenpäin. Nyt on Aksu hyvässä laukassa, jarruttele aina silloin tällöin, niin ehdit kontrolloimaan sitä ponia paremmin, varsinkin sitten esteillä. Hyvä Josefiina, nyt Jambonkin laukka rullaa!

Aloitetaan hyppäämällä tuo pitkällä sivulla oleva sarja, esteet ovat puolimetrisiä. Väliin pitäisi tulla neljä – viisi laukkaa, mutta saapi nähdä, miten käy. Aloitetaan Pellasta. Heti jo reippaampaa laukkaa eteen, Alina, just noin. Hyppy – yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi ja puoli… Eli ensi kerralla reippaammin. Käytä raippa lavalla ekan hypyn jälkeen ja pohkeella vauhtia siihen poniin. Kohta se kyllä lämpiää ja sitten pitää jarruttellakin.

Sitten Rensu ja Sastu. Puolet vauhdista pois! Esteistunta, Sastu hei, käsi rauhassa… Väliin tuli neljä tosi pitkää laukkaa. Yritä vähän rauhoitella sitä, tai tule ekalle vaikka ravissa. Siihen tuli niin laaja hyppy että sekin vaikeutti ylipääsyä. Viisi vähän lyhyempää askelta olisi parempi ja helpompi sekä hevoselle että sulle.

Jambo ja Josefiina.. Jamboon vauhtia nyt! Raippa! Etsi vähän tasapainoa ja sitten eteen. Hyppy – yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi… Vikalle lähti tosi kaukaa ja siksi tuli vähän horjahtamista. Reippaammin vaan. Kantapäät oli hyvin alhaalla ja myötäys ihan riittävä.

Ja sitten Carkki. Aksu hitaammin, niin mahtuu viisi laukkaa helposti. Tee pidäte ja sitten hyppyyn, juuri noin.. Väliin tuli se viisi askelta ihan sopivasti, mutta olisit voinut pitää vähän enemmän tuntumaa poniin. Aksu päätti nyt aika lailla itse minne mennään ja kuinka kovaa.

Tulkaas kaikki sitten uudestaan, ihan lyhyehköillä väleillä. Katson ja kommentoin kunhan olette kaikki tulleet. Mars matkaan.

Pella tuli nyt paremmin, viidellä askeleella, tunsit varmaan itsekin eron. Se alkaa kiihtymään, joten varo, ettet painosta enää liikaa. Sastu, Rensu tuli neljällä mutta vauhtia oli nyt maltillisemmin, vielä vähän voisit tasoitella menoa, nytkin se laukkaa paikoillaan. Jambo piristyi selvästi, huomasitko, Josefiina? Viisi rauhallista laukkaa on sille ihan sopiva määrä, vaikka neljälläkin sen pitäisi päästä. Aksu tuli taas hyvin viidellä ja meno oli paljon hallitumman näköistä. Hyvä te! Parantamista kyllä vielä on, laittelen tähän pienen esteradan, sillä aikaa vaihtakaa suuntaa, menkää ravia ja tehkää väistöjä ja taivutuksia. Niitä katsotaan sitten lopputunnista, joten hommiin vain.

Noniin ja sitten käyntiin kaikki! Selitän nyt radan niin päästään tutustumaan esteisiin. Rata alkaa tuolla samalla linjalla, mikä oli äskenkin, sitten laukkaa läpi lyhyen sivun ja B –kirjaimesta käännytään lävistäjälle. Siinä hypätään yli keltaisen trippelin ja jatketaan oikeaan kierrokseen. Laukkaa seuraavalle esteelle, joka on tummansininen ristikko. Sitten tulee ehkä vaikein osuus. Nurkassa tehdään silmukka, jotta päästään taas yli keltaisen trippelin. Siitä matka jatkuu punaiselle pystylle, joka oli sen sarjan ensimmäinen osa. Tiukka kurvi violetille okserille ja vielä viimeinen, hallittu kaarto viimeiselle esteelle, joka on sarjan vika osa. Ei vaikeaa? Katsokaa reitit kunnolla, älkää antako niitten oikoa. Tulkaa samassa järjestyksessä kuin äsken.

Pella tuli, Alina, radan hyvässä temmossa eteenpäin pyrkien, mutta osa hypyistä lähti huonosta paikasta. Kiinnitä siihen vielä enemmän huomiota. Reitit olivat ihan kelvolliset. Trippelille oli parhaat lähestymiset. Myötäät just sopivasti mutta esteistunta saisi olla selvempi jo lähestymisissä, niin et jää jälkeen.

Sastu, mitäs itse sanot radasta? Minusta Rensu meni nyt hyvää vauhtia ja sinulla oli loistava mukautuvaisuus hyppyyn, mutta reitit olivat huonot. Jouduit korjaamaan paljon esteen jälkeen ja ratsullekin tuli ongelmia, kun se ei tiennyt, miten päin pitäisi olla.

Jambohan oli tosi vauhdikas! Hyvä Josefiina! Reiteissä olisi sinullakin parantamista, mutta tuo vauhti niin mainio, että siitä plussaa. Pohkeet eivät liu’u hypyssä taakse, mikä on hyvä, mutta saisit myödätä vähän reilummin juuri siinä hypyn keskellä, kun Jambo tahtoisi vähän venyttää itseään.

Carkilla oli päivän parhaat reitit! Aksu tosin viiletti aika lailla lujempaa mitä toivoisin, mutta huippuhienosti se silti piipersi radan läpi. Eritoten tuo okserilinja oli aivan loistava. Hienoa, Carkki! Istuntasikin oli hyvä mutta olisit pikkuisen voinut ottaa laukkaa enemmän kiinni esteiden välillä.

Nyt tehdään niitä väistöjä. Uralta pois ja takaisin omaan tahtiin. Kun kaikki on tehnyt kaksi hyvää väistöä, pääsette loppuverkkaamaan. Pellan kanssa enemmän puolipidätteitä, Aksu ja Jambo poikitusta enemmän, Rensu oikein. Kiitä, Sastu. Nyt Jambokin väistää, Aksun kanssa vielä enemmän pohjetta.. eikä etukenoa… noin! Hyvä Alina, Pella väistää hienosti nyt. Voitte siirtää raviin ja ravata pari kierrosta aika reippaasti, lavat liikkeelle, sitten käyntiin ja jäähdytelkää ne kunnolla.

Kiitos tunnista, toivottavasti saitte jotakin irti!”

Maksut:

06.10. - Jambo goes kangaroo

- Irti, Jambo! komensin ruunaa noin viidennenkymmenennen kerran. Tummanruunikko poni tarttui jatkuvasti torahampailta tuntuvilla purukalustoillaan minua kevyesti joko hihasti, lahkeesta, takinhelmasta tai reidestä. Ärsyyntyneet moitteeni kaikuivat kuurolle korville. Jambo oli omast

a mielestään tosi hauska veikko, sen huomasi ponin tyytyväisestä ilmeestä. - Hitto kun sä olet tyhmä!

En lopulta voinut olla nauramatta ja irrotin kumisuan kuraisesta karvapeitteestä pörröttäen eestinhevosen harjaa. - Tunnilla käyttäydyt sitten hyvin, vai mitä?

Jambo vastasi pukkaamalla minua takalistoon.

- Eli turha toivo, hymähdin ja jatkoin harjaamista.

Tänään olisi Fiian pitämä estetunti. Ratsukseni olin tosiaan valinnut Jambon, sentin isomman ponin kuin oma Hillani, ilkikurisen ja huvittavan herran. Olin kuullut Jampasta jos jonkinmoisia kauhutarinoita, mutta en antanut niiden säikyttää itseäni. Selässä keikuttaisiin, se oli varma!

Tunnilla keikkuisivat lisäksemme kolme ratsukkoa: Sastu ja Rensu, Alina ja Pella ja Carkki ja Aksu. Mielenkiintoista menoa siis luvassa...

Olin ennalta tiennyt ponin omaavan suuren huumorintajun ja se tuli esiin sukimistilanteessakin. Hampaat löytyivät milloin mistäkin, ja Jambon pyöreä pää putkahti viereeni tämän tästä. Vaikka Jambo olikin toisaalta aika rasittava, toisaalta se oli myös ihan hassu hoidettava. Mukavaa piristystä hermoheikkojen tammahoidokkieni jälkeen...

Jambo oli nähtävästi myös erityisen lahjakas sotkemaan itsensä tarhassa, ja karvapeitteen kiillottamiseen kului melkein puolitoista tuntia. Onneksi olin aloittanut ajoissa ja sain tapeltua varusteet tämänkertaisen ratsuni päälle vartissa.

Oli jännää laittaa Jambolle estejalustimet, mitähän tunnista tulisi? Alkulämmittelyjen aikana poni kulki selkä notkolla ja kaula pystyssä, kohottaen uhkaavasti takajalkaansa jos joku eksyi liian lähelle. Ahkerilla pohkeilla ja eteenpäin ajavalla istunnalla sain kuin sainkin sen liikkeelle, mutta etanavauhtimme oli jo huomattu.

- Pohjetta, Josefiina, ei se Jambo saa madella! Fiia huuteli ja komensi meitä valmistautumaan raviin.

Jambon ravi voisi heikkopäisemmälle aiheuttaa pahoinvointia, sen verran epätasainen ja pompottava se oli. Herra oli myös päättänyt, ettei hyppiminen kiinnostanut, ja sain taas ajaa sitä todella eteen.

- Älä huoli, Jossu, kyllä se Jamppa piristyy kun laitetaan puomit näkyville, Sastu naurahti Rensun selästä. Oria ärsytti kaviouralla maltillista vauhtia kulkeminen ja se koitti kovasti keksiä kaikenlaista ratsastajansa päänmenoksi. Sastu tunsi hevosensa metkut ja osasi laittaa sen ruotuun. Pellaa tylsä ravailu ei kiinnostanut ja se lönkytteli laiskasti uralla. Alina sai laittaa pohkeensa kunnolla peliin, että poni suostui liikkumaan yhtään. Vauhtihirmu Aksu taas kiskaisi päänsä ylös ja koitti parhaansa mukaan saada ryöstettyä Carkilta, joka suhtautui ruunan temppuiluihin tyynesti.

Ravin jälkeen Jambo alkoi lämmetä ja teräspohkeitani ei enää niin paljon tarvittukaan. Kävelimme hetken, sitten Fiia ilmoitti meidän laukkaavan käyttäen koko maneesia hyödyksemme. Laukannosto käynnistä ja hanaa...!

"Hana" jäi minun ja Jambon osalta haaveeksi, apuni eivät vaikuttaneet eestinhevoseen millään tavalla ja se veti koko laukkakiekan kiitoravia kaula sojossa. Ponin pokurointi alkoi oikeasti ärsyttää minua, ja Fiia antoikin meille second chancen. Silloin laukkapohkeeni olivat niin terävät, ettei Jambo voinut olla huomaamatta niitä ja hups vain, pian poni laukkasi - ei muodossa, ei hirveästi takajalkojaan käyttäen, eikä hienolla tuntumalla, mutta laukkasipa kuitenkin.

Vihdoin itse esteille! Puolimetrinen sarja odotti.

- No, miltäs näyttää? kysäisin Jampalta ja rapsutin sen kaulaa. Poni katsoi esteitä innostuneena ja olisikin mielellään kauhonut niille jo kahtasataa. Valitettavasti se ei vain ollut tunnin tarkoitus.

Ensin sarjan pomppivat Sastu & Rensu, sitten Alina & Pella ja sitten me. Ensin Jambo painoi ohjalle, mutta kun estin sen ryöstö-yritykset, päätti poni olla liikkumatta ollenkaan. Puristin kieltämättä ponia kuin hammastahnatuubia pohkeideni välissä, mutta lopulta Fiia komensi minua käyttämään raippaa. Horjuin hiukan varsinkin viimeisessä esteessä kun ponnistuspaikka oli päin honkia, mutta satulassa pystyyiin silti.

- Hieno herra! Ravasin muiden luokse hymyillen, kyllä me Jambon kanssa vielä onnistuttaisiin.

Uusintakierroksella Jambo innostui tosissaan ja raippaa ei tarvittu laisinkaan. Poni hyppäsi hienosti ja vauhtia löytyi.

- Hienoa, Josefiina ja Jambo! Fiiakin kehaisi. - Kyllä se lämpenee!

Fiian kokoillessa uutta sarjaa otimme ravissa vähän taivutuksia ja pohkeenväistöjä. Niitä en osannut miltei ollenkaan, ja saimme sahata Jambon kanssa tosissamme ennen kuin yhteinen rytmi löytyi. Kiittelin Jamppaa vuolaasti kun se suostui ottamaan edes muutaman ristiaskeleen.

Uudessa radassa olikin opettelemista. Toistelin Fiian lausumia ohjeita mielessäni jatkuvasti: beestä lävistäjälle... rohkea, tiukka käännös violetille okserille... nurkassa silmukka... Kohta radan esteet olivat ehkä jotenkuten painuneet mieleeni. Huomasin, että myös Carkin ja Alinan huulet liikkuivat heidän toistellessaan Fiian ohjeita.

- Tummansininen ristikko, tummansininen ristikko..., Sastukin mumisi.

Uusi rata sai hepat piristymään ja Pellakin pongahteli sujuvasti. Rensu kiirehti ja Sastu teki ehkä liiankin hurjia reittivalintoja.

Jambo pomppi kuin vanha konkari! Olin tosi ylpeä ponista, joka pisti kaiken peliin. Meidänkään reittimme eivät hivelleet taivaita, mutta kelpasivat silti. Vauhtia ei puuttunut, ja yhteistyö pelasi: olimme molemmat koko ajan kiinni rytmissä.

- Senkin pöllö ponikenguru, kikatin esteiden välissä kun Jambo paineli lujaa puuskuttaen.

- Myötää enemmän NYT! Fiia karjaisi kun olimme ylittämässä keltaista trippeliä viimeisen kerran, - Jambo saa vähän venyttää itseään!

Radan jälkeen annoin Jambolle ison halauksen ja kehuin sitä superiksi esteponiksi. Aksu ja Carkki tulivat esteradan mahtavasti ja Fiia kehui heidän reittejään parhaaksi. Annoimme ratsukolle hurjat aplodit ja nämä vetivät kunniavoltin laukassa meidän nauraessa kaksikon hurjaa menoa.

- Vaikka ootkin ihan pöljä, kokeilen sua varmasti uudelleenkin, vannoin Jambolle ennen väistöjä - niiden jälkeen punnitsin lupaustani kyllä toisen kerran... Suhteellisen kankea Jampsu taipui lopulta, pääsimme loppuraveihin jotka Aksu ja Jamppa vetivät kaulat ojossa kuin ex-ravurit. Loppujäähdyttelyjen aikana puntaroimme ratsastajien kanssa hyppyjämme, keskustelimme esteratsastuksesta yleensäkin ja kehuimme kilpaa ratsujamme. Kun hikiset hepat olivat kuivuneet, veimme ne sisälle ja kävimme erikseen kiittämässä Fiiaa loistavasta tunnista, jolla kaikki saivat ihanaa, yksilöllistä opetusta!

Vaativimpia esteitä II

Sastu - Tiia +
Josefiina - Eppu +
Dreamer - Blade +
Carkki - Leevi +
Nana - Jambo +
Irene - Manki +

- Joo, kerätkää vaan ohjat kätösiinne, kailotin ryhmärämän tepsutellessa uralla. Eppu oli jo toistamiseen tunnilla, Blade oli mamma masunsa kanssa, ja Tiia kulki ryhdikkäästi eteenpäin. Tirskahtelin hetken, ratsastajien yrittäessä hallita energisiä polleja. Jambo laahusti eteenpäin, Mankin taas puksuttaessa kuin höyryjuna.

- Laske kädet alemmas, Irene, sanoin tyttöselle, joka nyki vuoronperään ponia suusta, vuoronperään taas kohotti käsiään. Huokaisten siirsin katseeni Jamboon. - Nana, pohkeetkin ovat olemassa, huomautin Jambon ratsastajalle. Pian laiskamatokin oli muiden perässä.

- Sitten tehkää muutamia voltteja minne ikänä tahdottekin, lausahdin, jolloin Sastu väänsi ensimmäisenä Tiian komealle voltille. Leevi vuorostaan oli vähällä loikkia muiden niskaan, mutta päättäväinen Carkki onnistui hallitsemaan vempulan.

Kun voltit, pysähdykset sun muut verryttelyt olivat tehty, annoin ratsukoiden luvan lähteä kevyeeseen raviin.

- Voitte mennä myös poneille tarkoitettuja esteitä ravissa, jos mielenne tekee, huokaisin ja hörppäsin vesipullosta huikat. Jambo oli taas itseppäinen, eikä totellut Nanan viattomia apuja. Onneksi eestinhevonen oli pian matkassa, ja sain huomauttaa vuorostaan Ireneä.

- Anna Mankin mennä ihan reilusti eteenpäin, kehotin tyttöä, joka päästi hetken kuluttua ohjia löysemmälle.

- Hieno ryhti Sastu!, huudahdin Tiian ratsastajalle, joka pakotti lehmänkirjavan tamman esteen yli ravissa.

- Ja Blade. Menkää vaikka Jossun ja Epun perään, jotta ei mamma rasitu kamalasti, sanoin hymyillen. Kun tyttöset olivat hikihatussa työstäneet ratsujaan, oli vuorossa kiemuraura. Ensimmäisenä meni Jossu Epulla. Könsikäs selvisi mallikkaasti, piittaamatta Jossun vaatimuksista. Blade ja Jambo tulivat heti perässä, ja heidänkin matka oli kiitettävä. Sitten oli Manki ja Tiia, ja viimeisenä hurjapää Leevi. Kun poloiset tytöt olivat hetken kiemurauraa menneet, käskin heidät käyntiin ja löysäämään ohjia.

Kun puolituntinen oli kulunnut ravin ja kiemuraurien sun muiden kanssa, oli aika aloittaa itse pääaihe.

- Nyt sitten nostatte vuorollanne laukan tuolta tallin puoleiselta kulmasta, jonka jälkeen ohjastatte hevosen esteelle. Muistakaa ponien ja hevosten omat esteet, paapatin ratsukoille, antaen Leecin ensimmäisenä aloittaa. Sähäkkä suomenpiekku säpsyi jokaista Carkin antamaa liikettä, eikä laukannostosta meinannut tulla mitään.

- Pakota se nostamaan laukka, sanoin tyynesti tytölle, joka vihdoin työstämisen jälkeen sai oriin laukkaan. Välillä näytti siltä, että hommasta meinasi tulla rodeo-show, mutta mallikkaasti mentiin esteen ylitse.

- Sitten Eppu, sanoin Jossulle, joka oli jo valmiina matkaan. Tyynesti ruuna lähti matkaan, ja saapui esteelle yhtä tyynesti kuin lähtiessä laukkaan.

- Upeaa Jossu! Ja Jambo, huutelin kentän laidalta ratuskoita. Jambo oli laiskalla päällä, mutta Nanan sinnikyydellä päästiin esteen toiselle puolelle. Jokaisen ratsukon mennessä jo toisen kerran esteitä, annoin heille vapaat kädet.

- Ei kolarointia, ei tippumisia, eikä missään nimessä kuolleita hevosia tai ratsastajia, naurahdin huvittuneena. Carkki ja Irene patistivat kilpaa ratsunsa laukkaan, mutta menivät peräkanaa esteet. Huokaisten pudistin huvittuneena päätään, seuratessani ratsastajien onnetonta toilailua.

Kun esteet oli tarkasti hypitty ja koluttu, oli aika siirtyä loppu raviin. Hikiset ratuskot olivat jo valmiita talli-reissulle, mutta kidutin heitä hetkisen.

- Tehkääpäs maailman ympärys matka, ja jääkää väärinpäin satulaan, hymyilin maireasti tyttöjen vääntäytyessä tuskallisesti hevosten selkiin väärinpäin.

- Ja ratsastakaa käyntiin ja siitä loppukaartoon, naurahdin. Jossu oli vähällä tipahtaa Epun jättimäisestä selästä, kun taas Leevi oli sitä mieltä että Carkin pitäisi istua naama eteenpäin. Ori meinasikin jo viskaista omistajansa alas, mutta toisin kävi.

- Ja sitten oikein päin ja alas, tokaisin hymyillen ratsastajille.

- Kiitoksia tästä tunnista, katsotaan lähtisikös uudestaan käyntiin, sanoin avaten portin voivotteleville tytöille ja heidän uljaille ratsuilleen.

Maksut:

05.09. - Ihanat esteet feat Eppu

Jälleen ah-niin-loistavan Episoden selässä! Olin kokeillut ruunaa ensimmäisen kerran vasta toissapäivänä, joten jo alkukäynneissä tunsin oloni tottuneeksi ison puoliverisen selässä. Olin rakastunut Eppuun jo Carkin pitämällä, laukkapitoisella koulutunnilla, ja olisi ihana päästä kokeilemaan herraa myös esteille. Anne oli muistuttanut, että koulukiemurat olivat enemmän herran heiniä, mutta eipä se minua haitannut. Tunnin pitäjä, Karoliina, oli kuitenkin luvannut vähän vaativampaa pomppimista...

Vaativammalla estetunnilla olivat mukana meidän lisäksi Sastu & Tiia, Dreamer & Blade, Carkki & Leevi, Nana & Jambo sekä Irene & Manki. Alkukäynneissä Epun moottori alkoi lämmetä ja se maisteli kuolainta tyytyväisenä. Lämmittelyjen jälkeen kokosimme ohjat ja teimme muutamia voltteja, pysähdyksiä, peruutuksia ynnä muita perusjuttuja.

Sitten Karoliina antoi luvan lähteä kevyeeseen raviin. Epun lennokkaassa askeleessa oli vaivatonta keventää ja tyytyväisenä ohjailin ruunaa pysymään uralla.

Karoliina rääkkäsi meitä puolisen tuntia kiemuraurin, ravailun sun muun parissa. Eppu kulki kuin ajatus, mutta itselläni oli välillä vaikeuksia pysyä potentiaalisen hevosen mukana.

"Jee, vihdoin esteille!" hihkaisin, kun Karoliina ilmoitti siirtymisestämme siihen, mistä estetunnilla yleensä oli kyse.

Nanakin nyökkäili innostuneena kiukkuisesti pyörivän Jambon selästä ja säyseällä Tiialla ratsastava Sastu näytti minulle ohimennen peukkua. Isomahainen Blade hölkötteli tyytyväisenä hoitajansa apujen mukaan, Leevi täytenä vastakohtanaan. Carkki piti päättäväisesti orinsa kurissa ja vältti juuri ja juuri yhteentörmäyksen ylienergisen Mankin kanssa.

Tehtävänä oli nostaa rauhallinen laukka kulmasta ja edetä siinä askellajissa ensimmäiselle esteelle. Eppu suoritti sen rauhallisesti ja mukavassa tempossa, niin että minun oli helppo pysyä matkassa.

Hiljalleen esteet lisääntyivät ja vaikenivat. Eppu LENSI kaikkien ylitse upeasti, ja tartuin silkkiseen harjaan leveästi hymyillen. Eihän minun tarvinnut kuin pysyä mukana... Viimeisillä hyppykerroilla annoin kuitenkin itsestänikin kaikki irti ja yhteistyömme oli selvästi parempaa.

Loppukäynneissä tehtiin vielä maailmanympärysmatkoja ja muita minulle akrobatiaa lähenteleviä temppuja, jotka suoritin mallikkaasti. Välillä horjuin Epun muhkeassa selässä...

Kaarrossa hypähdin selästä alas tyytyväisenä ja moiskautin aimo suukon hikisen, siivekkään ratsuni turvalle.

"Ihana Eppu!"

Kiitos mainiosta tunnista! ♥

Pukkihyppelyä

Manki pörräsi allani kuin iloinen kevään kärpänen ja viskoi päätään innostuneesti. Kävelimme kaviouraa pitkin muiden ratsukoiden kanssa Seppeleen kentällä. Pian Karoliina saapasteli kentälle ja alkoi heti komentaa kuin kenraaliluutnantti.

Siirryimme pian kevyeeseen raviin ja hyppäsimme pienen ristikon yli jännittyneenä. Takerruin huomaamattani ohjiin, josta Karo huomautti minulle.

- Pelko pois, Irene! Karoliina huudahti..- Pieni mätkähdyshän se vain on, hän sanoi kulmat koholla.

-Ai se kun putoan? Kysyin virnistellen ja taputin poniani kaulalle sen ravattua lunkisti ristikon yli.

Päästin empien lisää ohjaa ponille,

joka venytti kaulaansa eteenpäin ja meni iloisesti reipasta ravia korvat pystyssä. Pian aloitimme tehtävän. Tarkoitus oli nostaa laukka ja ohjata hevonen esteelle. Manki pinkaisi eteenpäin, mutta annoin sen vain mennä. Hyppy oli onnistunut, joskin hieman tönkkö. Ponini pukitti esteen jälkeen loikkasi sivulle, mutta pysyin jotenkuten selässsä.

Seuraava kerta meni paremmin, ja uskaltauduin kilpasille Carkin ja Leevin kanssa. Leevi loikki eteenpäin, oikaisi jalkansa ja nosti laukan, kun minä ja ponini viiletimme eteenpäin. Hyppäsimme rinta rinnan ja karautimme uralle.

Teimme vielä maailmanympäri matkan. Manki luimisti korvansa, kun kiikuin selässä takaperin. Ojensin käteni taakse ja taputin ponia kaulalle.

Saimme pian luvan ratsastaa oikeinpäin, ja ohjasimme hevoset kaartoon. Laskeuduin selästä ja taputin höyryävää poniani kaulalle kiittäen tunnista.

Kiitokset mukavasta tunnista, Karo!

Irene&manki<3

Vaativimpia esteitä I

Fiona – Hensu
Mariel - Eppu +
Ros - Blondi
Wear - Aksu +
Pipsa- Bert +

Ratsastajat ähelsivät kukin ratsujensa selkään, minun virnistelessä kentän laidalta. Vasta Fionan kiljuessa apua, lampsin tyttösen luokse. Ja hetkessä oli tämäkin ratsastaja valmiina kidutettavaksi. Viekkaasti hymyillen palasin istuskelemaan aidalle, ja tyydyin katselemaan kun tytöt puhisivat jalustimien ja muiden vempaimien kanssa.

- Ja sitten lähdetään kiertämään uraa!, kailotin kun kaikki näyttivät lähtö valmiilta.

- Ensimmäiseksi, tällä tunnilla hyppelehdimme hiukan haasteellisempia esteitä, toiseksi Aksuun enemmän liikettä ja kolmanneksi ei tippumisia, kiitos!

Pipsa pyöri Bertin kanssa ympyrää, eikä saannut oriin mitään tolkkua. Hetken seurattuani tapahtumaa, päätin ohjeistaa tyttöä.

- Rennompi käsi, käännä sen päätä vaikka vasemmalle, ja purista pohkeilla, määräsin ratsastajaa joka teki työtä käskettyä. Pian oli orikin uralla, kuten muutkin kaakit.

- Blondi ei lusmuile, tai voitte sanoa jo alussa adios, kuulutin reippaalla äänellä, jolloin Roskin tajusi paukauttaa pohkeet tamman läskin puoleisiin kylkiin.

- Kerrataanpa vielä. Eli ponit eivät hypi mitään 100cm esteitä, ihan 50-80cm esteitä. Riippuu mihin ratsu kykenee, kailotin tytöille, jotka näyttivät vain pälättävän toisilleen.

- Kantapäät alas Mariel, katso ettei se Eppu ole liian innokas.

Kun tytöt olivat saanneet hetken ratsujensa kanssa pyöriä ja hyöriä kentällä, ohjeistin heidät ravaamaan.

- Napakammat pohkeet Fiona. Ei se Hensu liikuu siitä mihinkään, puhisin naama punaisena. Huikkasin vesipullostani huikat, ja jatkoin tuntilaisten tapitusta.

- Tee vaikka Wear sen Aksun kanssa pikkuinen voltti, jotta se ei ole aivan sen Blondin perässä.

- Ja Pipsa tyttönen, Bert ei laiskottele, kiinnitin katseeni Pipsan alla olevaan hevoseen.

- Reippaammat pohkeet, käytä tarvittaessa raippaa, jatkoin ja laskeuduin huolettomasti alas aidalta.

- Wear, Aksu kaahottaa liian kovaa, voltti tai kentän poikki, karjuin tytölle ennen kuin Marielkin sai ohjeita.

- Älä nyi Eppua suusta, se ei tunnu mukavalta, kähisin väsyneesti, ja rykäisin kuivasti.

- Ros, Blondille lyhkäsempää ohjaa. Ei se läski nelijalkainen saa jolkotella miten sattuu, kuulutin tytölle joka teki työnsä.

Kun voltit sun muut äheltämiset olivat takanapäin, ja ratsastajat laukkasivat tasaisesti uraa pitkin, oli aika valmistautua päivän koitokseen.

- Juups, eli nyt tyynytelkää ne kopukat käyntiin ja antakaa pitkät ohjat, kailotin ja vilkaisin vieressäni norkoilevaa Jennaa.

- Onko tekemisen puute? Jos mieles tekee, niin paineleppa pystyttämään aluksi tuonne 80cm este, ja tuonne n. 50cm este, ohjeistin tyttöä joka laahusti estetolppien luokse.

- Ja siellä ei velttoilla, kiljaisin ratsastajille jotka pälättivät kovaan ääneen. Jokaisen katse oli naurettavan arvoinen. Hetken hihiteltyäni patistin nämä orjani ravaamaan pääty ympyrää.

- Liian kova vauhti Hensulla, hidasta Fiona, kiljaisin kun järkäle oli vähällä jyrätä Aksun ja Wearin.

- Kantapäät alas ja kädet pikkusen ylemmäs, karjuin naama punaisena Pipsalle joka ähelsi hiirakon hevosen selässä.

- Jarrutelkaas pikku hiljaa ne teidän luuskanne - eikun siis hevosenne - käyntiin ja kiinittäkää katseenne tänne, huudahdin velttoilevalle porukalle.

- Ponit painelkaa tuonne 50cm esteen luokse, ja hevoset taas 80cm vierelle. Blondilla menkää Aksun perään, ohjeistin ratsukkoja rauhallisesti.

Kun kaikki näyttivät jotenkin saaneensa ratsunsa kuriin, oli aika illan kiduttajan lausahtaa.

- Ponit saavat aloittaa, kun taas hevosilla menevät odottelevat, virnistin viekkaasti.

- Wear, saat olla ensimmäinen joka aloittaa, jatkoin hiljaa myhäillen.

- Ja este ylitetään kunnollisessa laukassa, ei laiskan pulskeassa, sanoin ja katseeni nauliutui tuohon Aksun ratsastajaan. Tyttö hopuutti ponin raviin, mutta kaikki ei mennyt aivan suunitelmien mukaan. Rautiaankimo poni ponkaisi sivulle, luimisti ja yritti paeta ratsastajan alta.

- Wear, muista Aksun vaativuus. Pienet pohkeet, älä vedä ohjista, ohjeistin huolettomasti vaalea tukkaista tyttöstä, joka taisteli Aksun kanssa. Pian poni oli rauhoittunut, ja parivaljakko lähestyi rauhallisessa laukassa kohti estettä.

- Hyvä Wear, kehuin tyttöä kun este oli jäännyt ratsukon taakse.

- Ja Blondi läskimaha, virnistin Rosille joka usutti laiskaa hevosta jonkin sortin laukkaan.

- Nopeammat pohkeet, Ros, karjahdin epämielyttävästi vanhemmalle henkilölle, joka pyyhälsi laiskan hevosen kanssa kohti estettä.

- Tällä kertaa ne estetolpat taisi vain lennellä, toisella kerralla sitten paremmin, virnuilin tyttöselle joka topuutteli hevostaan käyntiin.

- Ja sitten nämä meidän järkäleet, sanoin kääntäessäni katseeni tuohon jättihevosten rykelmään.

- Kukas aloittaa ekana? No sinäpä saat Mariel näyttää esimerkkiä muille, naureskelin tytölle joka kohautti olkiaan laiskasti. Eppu lähestyi hienosti estettä, mutta säikähti yllättäävää puskan rahinaa.

- Ei hätää, tyynyttele sitä, sanoin rauhallisesti hätääntyneelle Marielille joka roikkui jättimäisen nelijalkaisen harjassa.

- Ja uudestaan!, karjaisin ratsukolle, joka lähti hitaasti eteenpäin. Tällä kertaa esteen yli hypättiin kunnolla, ei mitenkään laiskasti.

- Hienoa, ja sitten Pipsa Bertuskaisen kanssa, virnuilin itsekseni kun hiirakko lähestyi laiskasti estettä. Bertkin loikkasi esteen upeasti, eikä jättännyt ratsastajaansa toiselle puolelle.

- Ja sitten tämä meidän Fiona. Anna mennä, huudahdin tytölle joka lähti liikkeelle tuon körilään kanssa. Estettä lähestyttiin hienosti, mutta Fionan pohkeet unohtuivat kokonaan.

- Pohkeet, Fiona, pohkeet!, kiljuin tytölle omituisella äänellä, joka hätääntyneenä paukautti pohkeet tamman kylkiin.

- Hyvä, muista ensi kerralla ne pohkeet, kehuin Hensun ratsastajaa joka oli onnistunut hevosen kanssa.

Kun jokainen ratsukko oli hyppinnyt muutaman kerran esteiden ylitse, oli aika kokeilla suurta suoritusta. Jenna kohotti hevosten esteet 100cm, jolloin osalla tuli syvä huokaus.

- En mä selvii tän kanssa niistä, Pipsa valitti, ja katsahti Bertiä.

- No haluatkos sitten loikkia noita Blondin ja Aksun esteitä?, kysäisin reippaasti valittavalta tytöltä.

- Öh...Jospa mä sittenkin vain yritän, tytön nolon puoleinen ääni kantautui kentän laidalle.

- Eli jokainen saa hypätä omaan tahtiin esteitä, mutta yksi kerrallaan. Ei kolareita, tai ambulanssi keikkoja, huokaisin puhuessani kun silmäilin Rosin huolestunutta katsetta.

- Ros, sä saat mennä sen sun köntykses kanssa vaikka saman kokoisia kuin Aksu, sanoin Rosille joka huokaisi helpotuksesta.

- Ja sitten toimintaa!, huudahdin läpsäyttäen käteni yhteen.

Ratsukot nytkähtelivät yksi toisensa jälkeen liikkeelle, ja suunittelivat kuka menisi ensimmäisenä. Wear komensi Aksun reippaaseen laukkaan, ja lähestyi tasaisesti estettä. Ponin sinnikyydellä se pääsi yli esteen, ja siirryin katselemaan Fionan suoritusta.

- Kädet alemmas, ota tukea vaikka satulasta jos tuntuu vaikealta pysyä sielä selässä, määräsin tyttöä joka heilui selässä miten sattui. Fiona selviytyi hyvin Hensun kanssa korkeasta esteestä, samoiten perässä tullut Eppu. Bert tosin taas tiputti puomin, mutta sitäpä se elämä on. Kun kaikki hevoset olivat loikkinneet muutamia kertoja oli aika siirtyä loppuraviin.

- Kaikilla meni oikein hienosti! Muistakaa vain että esteratsastus on tarkkaa puuhaa, sanoin kun ratsukot ravasivat loppuravit ennen kuin siirtyivät käyntiin. Hetken päästä jokainen hevonen seisoi kentän keskellä, ratsastajien valuessa alas selästä.

- Kiitoksia tästä tunnista. Pidetään joskus toiste, naurahdin ja lampsin kentän laidalta talliin.

Maksut:

Aksu seisoi kyllästyneen oloisena kentän keskellä minun ähistessä sen satulavyön parissa tuskastuneena. - Nyt hevonen pullistelematta! Komensin napakasti, ja sain viimein kiristettyä vyötä reiän. Huokaisten vedin jalustimen alas, työnsin raippani kainaloon, nappasin tukon harjaa käteeni, ja ponnistin Aksun selkään. Ruuna tepasteli nyt innokkaasti ympyrää, piittaamatta juurikaan pidätteistäni. - Poni hei, mulla ei ole jalustimia jaloissa, tuhahdin, ja vetäisin kerran vähän voimakkaammin ohjista. Nyt ruuna alkoi asettua, ja syvään puhisten se asettui seisomaan.

Aloitimme tunnin reippailla alkukäynneillä, jonka aikana Karo selitti tunnin kulkua meille. Ponit hyppäsivät oman tasonsa mukaan, ja hepat taas vähän isompia. Nyökyttelin innostuneena. Tästä voisi tulla tosi kivaa, jos Aksu olisi nätisti, ja minä osaisin ratsastaa sillä. Taiga-palleroisen jälkeen, kapea, energinen, ja vauhdikas Aksu tuntui todella oudolta ratsastaa, ja tunsin itseni vähän epävarmaksi sen selässä.

Alkuveryttelyjen jälkeen meidän tuli ensin hypärä pieni, noin 50 senttinen pysty. Minä sain luvan aloittaa, ja innokkaana napautin Aksua pohkeilla. Ruuna hypähti säikähtäneenä eteenpäin, valui sitten sivulle, ja minä olin suistua satulasta. - Wear, muista Aksun vaativuus. Pienet pohkeet, älä vedä ohjista! Karo neuvoi, ja tein työtä käskettyä. Pian loikkasimmekin helpon oloisesti esteen yli, ja jäimme hetkeksi odottamaan vuoroamme.

Seuraavaksi hyppäsimme muutamaan kertaan 80 senttisen okserin. Taaskin Aksu liiteli helponoloisesti esteen ylitse, eikä minun tarvinnut tehdä mitään sen auttamiseksi. Ruuna valitsi itse askeleensa, hyppypaikan, ja hyvä kun ei poni päättänyt myös esteen korkeutta! Ruuan nimittäin meinasi innsotuksissaan kaahata hevosille tarkoitetulle, 100 senttiselle okserille.

Hypittyämme muutamaan kertaan esteet, siirryimme raviin, ja teimme loppuveryttelyt. Kiitimme sitten Karoa tunnista, ja ohjasimme ratsumme kaartoon kentän keskelle. :)

-wear&aksu-

Estevalmennus 4:lle

Nana - Eppu +
Pipsa - Bert +
Ros - Kamikaze +
Carkki - Leevi +

Nana & Eppu

Eppu kulki koko tunnin valitettavasti pää ylhäällä. Vaikka aloitimmekin puomeilla ja pienillä esteillä, ei Nana valitettavasti saanut Eppuun kunnon kontaktia. Ruuna on herkkä suustaan, josta yritin muistutella koko tunnin. Huomaa, ettet ole hirmuisesti Eppua ainakaan ratsastellut, mutta harjoittelemallahan sitä kehittyy. Kaikkein isoimmille esteille en teitä edes uskaltanut päästää, Eppu kun meni niin pahasti epätasapainossa, etten tahtonut kenenkään loukkaantuvan. Sen takia te siis jouduitte tyytymään hieman pienempiin esteisiin, mutta 70cm on jo hyvän kokoinen este aloittelevalle hyppääjälle.

Pipsa & Bert

Oi voi, miten Berttuskainen onkin herttainen loikkiessaan. Hienossa rytmissä mentiin puomit, mutta kavaleiteilla ori laittoi hieman vastaan. Tosin herran ilmeestä huomasi silloin sen kaipaavan jo korkeampia esteitä. :) Niinpä annoimme niitä teille. Metrin esteet menivät neljän esteen ratana hyvin, vielä viidenkin esteen ratana, mutta kun nostettiin kymmenen senttiä Bert ryhtyi pudottelemaan, joten te saitte lopettaa hyppynne vielä yhteen onnistuneeseen 100cm:n sarjaan. Onnea teille jatkossa, olette oikein hieno pari!

Ros & Kaikka

Lämmitelyssä Kaikka oli hieman hermostuneen oloinen, mutta puomeilla pääsi näyttämään taitonsa. Isommilla esteillä sinä alastulossa tuppasit vahingossa nyppäämään ohjista, joka sattui oria suuhun. Sen takia pudotitte muutaman kerran. Mutta kun otit hyvin neuvot vastaan ja myötäsit runsaasti alastulossa, niin Kaikkakin rentoutui taas ja jopa 110cm:n rataesteet sujuivat leikiten, kuin olisitte olleet se yksi ja ainoa olento. Olen teistä oikein ylpeä.

Carkki & Leevi

Tähän pariin en ikinä kyllästy. Ihanaa yhteistyötä, vaikka Leevin luonne onkin sellainen, kuin se on. Pari kertaa ori meinasi rynniä esteille ja pari kertaa ohjasit sen turhan vinossa sueraavalle esteelle, jolloin pikkuherra kieltäytyi julmasti. Onneksi pysyit taitavasti selässä, joten tasapainosi nyt on ainakin esteratsastajan tasapaino. :) Kun ohjaat lLeevin suorana esteille ja muistat hidastaa riittävästi, niin se pääsee ponnistamaan hyvissä ajoin ja ehtii nostaa etujalkojaan, kun vauhtia ei ole liikaa. Teistä voi harjoittelulla tulla vaikka ja mitä, kunhan Leevi ei intoillessaan saa sydänkohtausta.

Maksut:

Kannustan oria reippaasti kohden puomeja, jotka se meneekin hienosti. Kavaleteille saan vuononhevosta kannustaa kunnolla, ja ryhdynkin jännittämään, miten isommat esteet sujuisivat. Chaon pystytettyä metrisistä neljän esteen radan, kannustan Bertin reippaassa laukassa kohden ensimmäistä estettä, jonka se hyppääkin isolla pompulla, seuraava este sujuu myös erittäin hyvin, ja vielä kaksi viimeistä.

Tällä kertaa Chao lisää vielä yhden metrisen, ja tällöinkin sujui rata erittäin hyvin, ja sain jälleen kerran olla ylpeä orista, mutta kun esteisiin lisättiin vielä 10cm, niin alkoi tiputtelu. Ensimmäistä estettä hevonen lähestyi hyvin, mutta kolautti takajaloillaan puomiin, joka mätkähti alas. Toisella esteellä ori hyppäsi liian läheltä, kolmannen enkä neljännen tippumisen syytä tiedä.

Chao komensi vielä meidät kerran menemään metrin radan, jolle ori lähtee innoissaan, ylittäen esteet vauhdikkaasti ja nätisti. Kehun oria taputtamalla sitä kaulalle, ryhdyn jäähdyttelemään oria, minkä jälkeen kiitän Chaoa tunnista, ja lähden hoitamaan oria harjauspuomille.

Pipsa

Laitoin ensin, hyvin vaikeasti Epulle satulan. Eppu oli todella korkea, mutta kiltinoloinen ruuna.

Talutin Epun kentälle ja Chao punttasi minut selkään.

Olen hypännyt paljon, mutta Eppu oli erinlaisempi kuin kukaan estehevoseni. Ruuna ei ilmeisesti luottanut minuun, mutta pitihän tätäkin testata! :D Kokeilemalla erinlaisia tyyppejä sitä löytää sopivimman, ja tietysti harjoituksella. En ollut mennyt Epulla koskaan ennen.. Alussa oli todella paljon vaikeuksia, mutta saatiimpa edes sitten ne 70cm esteet hypättyä. Olin kuvitellut Epusta, että tämä olisi sellanen että ei välitä pienistä avuista, mutta Eppu oli päinvastoin. Epulla ja mulla ei kauheasti yhteistyö pelannut ainakaan viellä tällä kertaa, mutta olin ainut täältä joka ei ole mennyt ratsullaan kertaakaan.

Nana

Könysin suuren oriini selkään ja säädin jalustimet. Tunsit itseni kirpuksi, joka ei kyllä ollut ihme koska itseltäni löytyy pituutta 160cm ja oriilta sentään säkää 176cm. Käskin orin uralle ja se lähti kulkemaan vähän varuillaan, pää korkealla. Pian ori protestoi myös korskumalla ja tanssahtelemalla, mutta kiitos martingaalin sain sen pidettyä käsissä.

Puomeille siirryttäessä Kaikka tuntui vain tuhahtavan naurettaville pikkupötköille ja harppoi menemään ilman ongelmia. Kun puomit korotettiin kavaleteiksi sama toistui taas ja ori tuntui ajattelevan, että tässähän ei ole mitään ideaa.

Kun siirryimme suurille esteille, jotka alkuun meillä olivat 90-100cm ori alkoi valpastua jälleen. Ensimmäiset hypyt menivät aivan penkin alle. Ison hevosen isot liikkeet pääsivät yllättämään ja tasapainoni horjui pahasti, josta seurasi tahaton nykäys ohjista ja pudotus.

Kaikka vaikutti siltä kuin olisi halunnut virpaista turhan ratsastajansa kaseikkoon selästään, mutta kiitos Cahon neuvojen aloin saada kiinni taas hyvästä tasapainosta suuren ratsuni kanssa.

Kun esteet korotettiin 110cm pistettiin jo kunnolla tuulemaan ja Kaikka hyppäsi virheittä ja pehmeästi. Chao kehui vuolaasti orin hyvää hyppytekniikkaa, joka ei tosin ole ihme, sillä onhan herra ihan hyppääjäsukuakin!

Tunnin jälkeen kiittelimme kuorossa hyvästä tunnista ja meidän matkamme Ruusukkeeseen saattoi alkaa.

Korkealta yli pituusesteen

Elikäs, tällä tunnilla menemme erilaisia pituusesteitä, ja koettelemme ratsujemme 'venyvyyttä' esteillä. Tunnin lopuksi otamme pienimuotoisen ratsastuskilvan kuin loppukevennykseksi, vaikka se ei varsinaisesti tuntimme asiaan liitykään. Kaikki rohkeasti mukaan, niin hevoset kuin ponitkin, pistetään jokaiselle sopivan korkuiset esteet!

Tunnin pito päivämäärä voidaan päättää vaikka porukalla, mutta ensiviikon keskiviikkona minulla alkaa rippileiri, eli kestää viikon. Mahdollisesti sen jälkeen?Tunti pidetään tiistaina 3.6.08

Osallistuneet:

Fiia ja Pella +
Mariel ja Humu +
Irene ja Manki +
Carkki ja Leevi +
Lilly-Marie ja Bert
Ada ja Jambo
Karoliina ja Mari +
Sastu ja Anttu +

Ensiksi kaikki kokosimme esteet keskelle kenttää, toinen este oli n.40cm trippeli, toinen neljäpuominen n.60cm pysyeste.

"Noniin, aluksi käyntiä pitkin uraa, voitte harjoitella samalla voltteja ja ympyröitä itsenäisesti, ja koettakaa saada hevosenne kulkemaan jo heti aluksi joko napakasti tai hieman rennommin, riippuen hevosenne taipumuksesta".

"Sitten ravia itsenäisesti, pistäkää hevoset heti kuriin, että pääsemme pian hyppäämään" selostin kaikille tuntilaisille. "Mutta menemme kuitenkin alkulämmittelyjä sen verran, että hevoset vertyvät ja niiden lihakset lämpenevät, emmehän halua hepalle revähtänyttä lihasta?" selostin kentän keskeltä ja katselin ratsastajien menoa. Tätä ei voisi sanoa enää ns.'keskivertoratsastajien tunniksi' koska monella oli oma hevonen, tai he olivat muuten vain ratsastaneet jo aika kauan.

"Aloitamme tälleen erittäin vaatimattomasti, tuosta 40cm trippelistä. Kaikki hevoset tuntuvat tänään todella hyviltä, joten saas nähdä millaisiin hyppyihin päästään" sanoin intoa puhkuen ja ihailin ratsastajia.

Ensimmäiseksi saa tulla Mariel ja Humu. "Sinä Mariel oletkin minulle aivan uusi tuttavuus, joten odotan innolla näkeväni miten Humu kulkee kanssasi" sanoin ja katsoin kun Mariel kannusti hevostaan laukkaan. "Pidät pohkeet lähellä kyljissä, ja nosta käsiäsi niin, että ne ovat selvästi harjan päällä" sanoin ja Mariel lähestyi estettä. Humun vauhti ikäänkuin 'stoppasi' kun se huomasi niin pelottavan näköisen esteen. Ensiksi lähes pysähtyminen, ja sitten hyppy. Mariel selvisi esteestä siltikin oikein mallikkaasti, mitä nyt jalustimet hieman tippuilivat tuollaisen jätti esteen jälkeen. "Tulkaa saman tien uudestaan" sanoin ja Humu jatkoi laukkaamista ja hyppäsi esteen tällä kertaa ihan hyvin.

"Seuraavaksi on Carkin ja Leevin vuoro" sanoin. Leevi meni aika leppoisasti, pienet puten korvat suoraan eteenpäin suuntautuneena. "Koita koota Leeviä hieman ennen estettä. Nooin, nyt se menee todella hyvin. Mahtavaa Carkki!" kehuin ratsukkoa, kun he hyppäsivät esteen yli kuin vanhat ja kokeneet ratsukot.

"Irene ja Manki matkaan!" sanoin ja maiskautin kieltäni. "Irene istu satulassa, ei este vielä edessäsi ole" sanoin kun Irene hieman ennakoi jo hyppytilannetta. "Tee lyhyitä ja nopeita puolipidätteitä ja esteellä kunnon myötäys" selostin. Manki hyppäsi poniksi oikein mallikkaasti ja esteen jälkeen tosin se hieman kiihdytteli.

"Fiia ja Pella laukkaan!" kailotin. Fiia ratsasti Pellan heiman huonolla tiellä esteelle, joten viisaana russ-ponina Pella kiersi tyyriisti esteen. "Uudestaan vain laukkaan, tällä kertaa älä käännä keskihalkaisijalle liian aikaisin, ettei ponisi joudu hyppäämään estettä kylki vinossa" neuvoin ja pian harmaa poni kiisikin jo esteen yli, ratsastajan hurjasti sitä taputtaen.

"Lilly-Marie ja Bert seuraavaksi" sanoin ja katsoin norjanvuonohevosen lyhyttä, mutta silti napakkaa laukkaa. "Tuollaisella lähestymisellä voitetaan jo olympia kultaa" kehuin Lillyä ja hänen pirtsakkaa orittaan. Vaikka lähestyminen olikin lähes täydellinen, ei silti ponnistus kohta ollutkaan Bertillä oikein hallinnassa, ja tämä ottikin vielä yhden 'puolikkaan' askeleen ennen estettä, jolloin puomit hieman rytisivät. "Seuraavalla kerralla laske itse askeleet, ja anna vaikkapa pohkeita, tai sano 'hop' että Bert tietää milloin ponnistaa" neuvoin nostaessani esteitä. "Ja uudestaan" ilmoitin ja nyt Bert teki ihan hyvän suorituksen tälle esteelle.

"Ada ja Jambo kelop!" kiekaisin ja Ada pisti heti Jamboon vauhtia. "Vaikka Jambo onkin yleensä perin laiska, nyt joudut kyllä valitettavasti sitä jarruttelemaan, ettei tule liika pitkällä askeleella esteelle" sanoin Adalle. Jambo suoritti esteen mukavasti.

"Mikäköhän sillä Jambolla tänään oikein on? On tainnut siitäkin vihreä ruoho tuoda oikean kilpahevosen" sanoin katsoen Jamboa, joka kiisi vielä laukan jälkeenkin ravia.

"Sitten on Karoliinan ja Mari vuoro" sanoin. Karoliina ratsasti Marin hyvin esteelle, ja Mari (hyvin koulutettu kun on) tiesi itse ponnistus paikan ja suoritti esteen hyvin. "Vaikka Mari osaa itsekin ne esteet mennä, voisit silti itsekin hieman keskittyä tekemisiisi" sanoin.

"Sastu ja Anttu seuraavaksi" upea valkea ruuna kiri askeliaan, hypäten pikkuruisen esteen valtavalla loikalla, ja mahtavalla vauhdilla. Kaikki pidättivät henkeään, ja edes minä en saanut sanaa suustani. Sastu kuiten pysyi kuin pysyikin selässä, pitäen Antun harjasta kiinni. "Tule vielä este uusiksi, ja tällä kertaa puolipidätteitä, mutta kuitenkin aja sitä esteellä eteen. Toisella kertaa este jo ylitettiinkin ilman suurempia ongelmia.

Tunti kuluikin leppoisasti hyppien erikokoisia ja pituisia esteitä. Tuntilaiset saivat hevosensa kulkemaan moitteettomasti ja heitä oli ilo katsella. Tällä tunnilla ei uusia ennätyksiä tehty, vaan hypättii hevosten 'vanhaa' ennätystä. Koska meillä rupesi jo loppua kohti olemaan kiire, siirsin keskelle kenttää vierekkäin kaksi suhteellisen pientä ristikkoa. "Eli, homman nimi on siinä, että valitsette itselleni parit, suurin piirtein samankokoinen polle, omalle ratsullesi. Sovitte kumpi menee kumpaa rataa. Aloitatte samaan aikaan, sitten käännätte omalle urallanne ja laukkaatte suoran ja katsotaan kumpi on ekana" sanoin osoittaen radan kulkua sormellani.

Mari vs. Anttu
Manki vs. Bert
Leevi vs. Jambo
Humu vs. Pella (vaikka eivät saman kokoisia olekaan, vaikuttavat tasaväkisiltä :D)

Onnea kilpaan<3

*Loppu*

Maksut:

Polkaisin Mankin liikkeelle ja sumplin sen kohti ensimmäistä estettä. Poni kävi selvästi ylikierroksilla, ja ennakoin estettä nousemalla satulassa pystyyn hieman liian aikaisin ja pidättämällä ponia ennen estettä. Olin hieman jäljessä hypyssä, mutta tarrasin harjaan kuin takiainen ja puristin polvilla satulaa. Teimme mallikkaan kurvin seuraavalle esteelle, kokosin ohjat ja puristin pohkeilla. Manki ponkaisi ja venytti selkäänsä. Ruuna liisi esteen yli ja heitti pari ilopukkia. Siirryin epätasapainoiseen kiitoraviin. Kukka huomautti oikeutetusti istunnanennakoinnistani, kun ravasin muitten luokse tukka putkella.

Vielä ennen tunnin loppua järjestimme "ratsasta-rallin", jossa kilpailimme Lilly-Marieta ja Bertiä vastaan. Kukka vihelsi pilliin, ja ponini pongahti vauhtiin pelkästä säikähdyksestä. Bertin kavoista kuuluva kumina oli aivan kannoillamme, joten ajoin poniani eteenpäin. Ensimmäinen este ilmestyi kuin varkain eteemme, ja ponini ponnisti aivan liian kaukaa. Meinasin liusua selästä, mutta ihmeen kaupalla pysyin selässsä. Löin nenäni satulan etukaareen, ja se rusahti ilkeästi.

Kun sain keploteltua itseni uudestaan selkään, huomasin, että olimme suht-koht tasaisia Lillyn ja Bertin kanssa. Mutta kohtalolla oli näppinsä pelissä, ja Bert kielsi toisella esteellä. Hidastin vauhtia hieman, ja laukkasimme ensimmäisinä maaliin. Pysäytin ponini ja jäin odottamaan, kunnes Lilly ja Bert rantautuivat. Nauroimme ja läpsimme käsiämme yhteen, kunnes siiryimme loppuverryttelyyn, ja siitä rentoon käyntiin pitkin ohjin.

Hulluttelimme vielä pesupaikalla, kun viilensimme hevosia. Hoidettuamme hevoset Kukka huikkasi meidät hoitajainhuoneeseen, jossa hetken päästä nauroimme katketaksemme pähkähulluille ilmeille, joita Kukka oli napsinut kamerallaan.

Kiitos mahtavasta tunnista, Kukka!

Irene&manki<3

Talutin Humun kentän keskällä menevän rivin jatkoksi. Nopeasti kiristin Humun satulavyön ja laskin jalustimet alas. Pian Kukka antoi luvan nousta satulaan. Heilautin itseni keveästi Humun selkään ja ojasin tamman, jo uralla menevän Marin ja Karoliinan perään. Humu tuntui alkuveryttelyssä todella lupaavalta, juuri sopivan reippaalta ja notkealta.

Kukka pyysi minut ja Humun ensimmäisenä 40cm trippelille. Käänsin Humun laukassa esteelle. Tamma tuli hyvin keskelle estettä mutta stoppasi vauhdin esteen eteen. Nopean miettimisen jälkeen Humu kuitenkin hyppäsi esteen ilman vauhtia, seurauksena se, että minulta lähti jalustimet jalasta. Kokeilimme esteen uudelleen, tällä kertaa paremmintuloksin. Seuraavien hyppyjen aikana Humu meni todella nätisti, eikä näitä "ihme" stoppeja nähty enempää. Tunnin lopuksi oli Kukan lupaamat kisat, jossa minä ja Humu saatiin vastaan Fiia ja Pella.

Pian vuoromme koitti ja saimme merkin lähteä matkaan. Kannustin Humun laukkaan ja ohjasin sen keskelle ristikkoa. Humu hyppäsi esteen todella kevyesti, mutta harmiksemme Fiia ja Pella olivat turvan mitan nopeampia.

Kiitos tunnista Kukka!

- Mariel ja Humu -

Asentoharjoituksia

Osallistuneet:
Carkki ja Leevi +
Oona ja Reimari +
Karoliina ja Mari +
Irene ja Manki +

Menimme vielä maneesissa, koska kaikki hepat eivät välttämättä vielä ole tottuneet kentällä menoon, ja hoitajat pääsisivät sillä välillä ratsastelemaan kentällä :)

"Tervetuloa kaikki tunnille, tänään harjoittelemme erilaisia asennonmuutoksia ja muutenkin ratsastajan asentoa esteillä, niin että hevoset pääsisivät hyppäämään niin, että ratsastaja ei häiritsisi niitä" Kerroin tunnin tapahtumista, samalla kun ratsastajat nousivat selkään.

Puomit oli laitettu jo valmiiksi niin, että molemmissa päädyissä oli puomi, sekä tolpat, mutta puomi oli siis maassa. Pitkillä sivuilla oli peräkkäin kolme puomia, ravipuomeina.

-10min päästä-

"Noniin, sitten aloitellaan, kerätkääpä ohjat huolella käsiinne ja aloittakaa keventelemällä pitkin ja poikin, toiset väistetään aina oikealta, voitte mennä jo puomejakin." selostin mikkiin ja ratsut siirtyivät reippaaseen raviin. Ratsastajat hieman pidättelivät ratsujaan, ja katselivat tarkkaavaisina ettei kukaan törmäisi muihin.

"Hyvä, ei tullut törmäyksiä. Siirtäkää hevoset käyntiin ja siirtäkää hevoset pääty ympyröille.Toiseen ympyrään Manki ja Mari, toiseen taas Reimari ja Leevi." sanoin, ja ratsukot siirtyivät rauhallisessa käynnissä pääty ympyröille. "Ympyröillä koitetaan mennä tasaisin välimatkoin, jos menee liian lähelle kaveria voi tehdä voltteja, tai toinen voi mennä hieman reippaammin. Siirtäkää pollet kevyeeseen raviin ja ravatkaa puomien yli 'normaalisti' " kailotin Mikkiin ja ratsukot tekivät työtä käskettyäni.

"Marin ja Mankin päädyssä menee hyvin, hyvä tahti, jatkakaa samaan malliin. Leevin ja Reimarin päädyssä taas, tehkää voltteja, ja paljon puolipidätteitä. Keventäkää molemmat rauhallisesti, ja tasaisesti, nouskaa satulasta vain vähän" Neuvoin Carkkia ja Oonaa, joiden molempien hevosilla tuntui oleman hieman liikaa energiaa, nuoret orit olisivat selvästi halunneet ennemminkin höyryttää täyttä eteenpäin. "Noin, nyt on paljon parempi. Carkki, älä vedä ohjista liian kauaa, aina kun Leevi reagoi, anna sille hieman ohjaa. Noin, hyvin menee." kehuin kun tytöt saivat ratsujaa hallintaan.

"Sitten mennään niin, että aina puomia ennen on esteistunta, eli niin että peppu hipoo satulaa, mutta olette kuitenkin jalustimien varassa, esteelle nousette kunnolla ylös, eli kevyeeseen istuntaan. Puomilla voitte ottaa hieman harjasta kiinni, jos siltä tuntuu" sanoin ja ensimmäisenä puomille saapui Karoliina ja Mari.

Mari meni kauniisti ja kevyesti puomin yli, Karoliinan asento oli hyvä."Muistahan Karoliina kun nouset kevyeeseen istuntaan, ettet tempaise itseäsi rivakasti ylöspäin, vaan nouset rauhallisesti niin että tasapainosikin säilyy. Muistit tosi hyvin antaa Marille myös ohjaa." sanoin.

Toisessa päässä Leevi loikkasi hassusti puomin yli, sen askel ei sopinutkaan puomiin. Carkki pysyi silti selässä ja sai pian tilanteen hallintaan, viemällä hevosensa rauhallisesti voltille.

Manki ja Irene, suorittivat puomin laiskanpuoleisesti, Manki meni hitaasti, mutta meni esteen niin, ettei jalka kolahtanut. Irene taputti Mankia kiitokseksi. Irenen asennossa ei näkynyt mitään suurta korjattavaa. "Pistäppäs vähän siihen Mankiin vauhtia, ettei se pääse livistämään töistä, se koittaa vaan päästä mahdollisimman vähällä" ohjeistin Ireneä.

"Puolipidätteitä Oona, koita saada Reimari kulkemaan tasaisemmin ja lyhyemmin, nyt se mennä jolkottaa pitkää ja hallitsematonta ravia" sanoin Oonalle. Oona teki voltin, ja sai Reimarin menemään puomin yli nätisti, pienillä, mutta tasapainoisilla askelilla. Esteen jälkeen Reimari hieman innostui ja nosti laukan, Oona vain nauroi.

"Noniin, sitten tulette samaa laukassa!" Kailotin maneesin keskeltä ja ratsastajat siirsivät ratsunsa laukkaan. Kaikkien ratsut menivät oikein lupsakasti, toki Leevin ja Reimarin päädyssä oli hieman vauhdikkaampaa ja tytöt saivat tehdä paljon töitä saadakseen nuoret orit kulkemaan nätisti, vaikka se kuitenin näiltä onnistui jonkin ajan kuluttua.

"Noin, hyvin menee kaikilla! Sitten siirretään pollet raviin, ja lähdetään menemään niin, että mennään ensiksi ympyrä, sitten ne kolme ravipuomia, sitten taas ympyrää ja niin edelleen. Muistakaa asennon muutokset, myötäämiset ja harjasta kiinni pitämiset tarvittaessa. Mennään tätä muutama kierros" kerroin.

Muutaman kierroksen kuluttua hevoset siirrettiin vihdoin käyntiin, ja annettiin pitää ansaittu lepotauko, pitkin ohjin ja rauhallisesti tietenkin. Sillä välillä pistin toiseen päähän aika korkean ristikon, ja toiseen päähän 50cm pystyn.

"Noniin, muut saavat mennä vielä pitkin ohjin, tulette vuorotellen suorittamaan tämän helpohkon radan, Karoliina ja Mari saavat kunnian aloittaa. Eli, ympyrät ja sillä oleva este laukassa, mutta pitkät sivut mennään ravia." nyökkäsin Karoliinalle ja tämä siirsi Marin napakkaan laukkaan.

Ensiksi he lähestyivät kohti ristikkoa, Mari kulki edelleenkin rauhallisesti, ja ylitti ristikon puoliksi astuen. Ympyrän jälkeen kun Mari siirrettiin raviin, Karoliinalla oli vaikea hillitä ratsuaan, se meinasi koko ajan nostaa laukan uudelleen. "Muista tehdä asennonmuutokset. Ja kunnollinen ero este ja kevyeeseen istuntaan" kehotin. Toisessa päässä ratsukko nosti laukan, ja hyppäsi pystyn todella nätisti. "Ensi kerralla voisit myödätä hieman vähemmän, etteivät ohjat suotta löisi tyhjää" kehotin Karoliinaa, joka siirsi ratsunsa käyntiin.

"Sitten tehtävälle tulee Carkki ja Leevi"hihkaisin, ja Carkki teki kunnon laukan noston, niin että Leevikin heitti mielen osoitukseksi pukin. Lähestyminen ristikolle oli suoraan sanottuna huono, Leevi koitti oikaista koko ympyrää ja meinasi mennä toista tolppaa päin, kuitenkin Leevi suoritti esteen moitteettomasti, Carkilla oli hyvät asennonmuutokset siinä ristikolla. "Ristikon jälkeen valmistelet raviin siirtämisen" sanoin. Carkki sai Leevin, raviin, mutta minkälaiseen. "Nyt ei olla missään Mónte kilpailuissa! Ohjaa Leevi voltille, ja tee puolipidätteitä, voit myös koittaa jarruttaa sitä istunnalla." kailotin. Muutaman voltin jälkeen Carkki ja Leevi pääsivät jatkamaan matkaa. Puomit mentiin aika rauhallisesti, ori nosti jalkansa näyttävästi korkealle, aivan kuin se olisi mennyt melkeimpä esteiden yli ravaten. Seuraava laukan nosto sujui hyvin, ja ratsukko lähestyi rauhakseen pystyä, Carkki piti pohkeet lähellä orin kylkiä, niin ettei tämä päässyt oikaisemaan. "Sitten jo esteistuntaan Carkki" kehotin ratsastajaa, mikä meinasi kokonaan unohtaa esteistunnan. Leevi ponnisti aika kaukaa, mutta Carkki tarrasi harjasta kiinni kuin takiainen, ja selvisi esteen kunnialla. "Tulkaa vielä uudelleen tuo ristikko" sanoin ja Carkki ja Leevi menivät ristikon rauhallisesti ja hyvällä tiellä.

"Seuravaksi vuoronsa saa Irene ja Manki." sanoin ja Irene ohjasi hevosensa lennokkaassa laukassa ristikolle. Manki katsoi estettä niinkuin mukamas ei olisi sitä ennen nähnytkään, mutta hyppäsi silti yli, Kun Irene hieman napautti hevostaan raipalla. "Hyvin menee" sanoin, kun Irene siirsi ratsunsa raviin. Manki meni pää pystyssä, innosta puhisten, mutta kuitenkin puomit se suoritti tahdikkaasti. Laukan nosto ja pysty vielä, ajattelin meilessäni, kun Manki pukstutti pysyä kohti. Juuri ponnistus vaiheessa, näytti että hevosen takajalt olivat jääneet jälkeen ja hevonen rysäytti suoraa esteen päälle. Irene pysäytti hevosensa, ja minä menin hieman voivotellen tarkistamaan hevosta. Mitään ei onneksi käynyt, ja kaikki oli hyvin, joten nostin esteen ja Irene yritti uudelleen. Tällä kertaa este ylitettiin hyvällä ilmavaralla.

"Vielä viimeisenä, mutta ei varmastikaan vähäisenä, Oona ja Reimari" kuulutin kuin olisimme olleet kisoissa. Oona lähti ratsastamaan Reimariaan laukassa ristikolle, nuori ori meni pää hieman korkealla, valmiina tekemään suuren jätti hyber loikan esteelle. Oonakin varmasti huomasi sen, koska jarrutteli hieman hevostaan, nousten itse kevyesti jalustimille. Yllätykseksemme Reimari kuitenkin hyppäsi aika moisen perushypyn esteen yli ja kaikki huokaisivat helpotuksesta. Oona sai Reimarin helposti raviin, hevonen meni mahtipontisesti muodossa, kuin näytellen muille kuinka hieno se olikaan. Se nosti häntäänsä hieman ylöspäin, niin että se liehui kauniisti. Puomit se suoritti reippaasti, tehden pitkiä askeleita. Laukan noston Oona teki oikea oppisesti, ja pääsi heti rauhoittelemaan Reimaria. Reimari ponnisti juuri oikeaan aikaan, ja VAU millainen hypytä tulikaan, muut haukkoivat henkeään, kun Reimari suorastaan lensi esteen yli. "Upea suoritus teiltä kahdelta, vielä tarvittaisiin hevoselta hieman rauhallisuutta, mutta sitä tulee varmasti aikanaan" sanoin Oonalle, joka liu'utteli jo ratsulleen hieman pidempää ohjaa.

"Loppu verryttelyt kevyessä ravissa" sanoin ja ratsukot menivät mukavasti tahdissa pitkin uraa, kun taas minä kokosin ähkien esteitä pois maneesista. Kun hepat olivat menneet loppu verkat, siirrettiin pollet käyntiin. "Voitte tulla myös taluttamaan loppukäynnit, jos siltä tuntuu, kun hepat tulivat kuitenkin aika hikisiksi, kun on näin lämmin ilma. Tallissa taas hoidatte hevoset kunnolla ja harjaatte hiet pois, tai pistätte viltin hetkeksi" sanoin, kiittelin tunnista kaikille osallistuineille, ja lähdimme hetken kuluttua talliin.

Loppu :)

Maksut:

Ponnistin Marin kimon selkään, tunnin alkaessa. Kuuntelin toisella korvalla Kukan 'tervetuloa tunnille' asiaa, lähtiessäni kiertelemään uraa pitkin. Noin kymmenen minuutin kuluttua, keräsin ohjat, siirtäen Marin raviin. Aloin keventelmään, ja tuli sitä mentyä muutama puomikin. Sitten siirryimme käyntiin, lähtien kulkemaan ympyrällä. Pukstuimme Mankin edessä, mutta Mari ei välittänyt siitä. Pian aloimme hyppäämään, ja minä ja Mari ensimmäisinä. Lähestyimme estettä reippaassa temmossa, ja loikkasimme sen ylitse. Hyppy onnistui hyvin, mutta Mari ei meinannut pysähtyä raviin. Toinenkin hyppy onnistui, ja kuuntelin tarkoin Kukan antamia ohjeita. Taputin tammaa kaulalle, siirtäen sen käyntiin. Katselin muiden hevosten hyppelyä esteiden ylitse. Lopuksi tuli loppuverryttelyt ravissa, minkä jälkeen lähdin hoitamaan Marin laitumelle.

Tunnin aluksi maikku kertoi,
mitä tänään tehtäisi ja jo
silloin Leevi allani kaikkea vehtasi.
Tänään hyppäämään päästäisi,
mutta ensin puomeja mentäisi.
Sitten tuli raviin siirto,
takanamme vilahti Mankin piirto.
Kipittelimme pitkin maneesia,
kukan kiljuessa ohjeita.
Rensun kanssa päätyyn jouduin,
orit aloittivat junakoulun.
Puksuttivat hullun lailla,
Seppeleen maneesinmailla.
Leevi-poni loikan otti,
omistaja selässä pomppi.
Tilanteen korjasin ja voltille ohjasin,
Leevi-ponin hupsuimman.
Sitten laukan nostimme,
ja saman jutun tulimme.
Leevi pomppi innoissaan,
Rensu jatkoi samaa rataa.
Nuoret orit villinä, taisi kukka sanoa.
Ympyrä ja puomit ravissa mentiin,
sitä muutaman kerran kuljettiin.
Pian oli lepokäynti, joka ei
kumminkaan ollut pitkä.
Leevi meinasi ympyrällä oikoa,
ja olimme hyvin lähellä tolppaa.
Kuitenkin yli mentiin ja
jatkoimme ripeästi eteenpäin.
Muutama voltti tarvittiin,
ennen kuin matkaa jatkettiin.
Puomit yli loikittiin ja heti kohta
laukalla estettä kohti jatkettiin.
Se yli isolla loikalla mentiin,
mutta uudestaan ristikko paremmin tultiin.
Sitten loppu jäähdyttelyt tehtiin,
mutta pian takaisin talliin mentiin.

Manki käänteli innokkaasti korviaan varustaessani sitä estetunnille. Omatkin käteni tärisivät hieman jännityksestä; olihan tämä ensimmäinen tunti Seppeleessä. Talutin steppaavan ponin tallikäytävää pitkin muitten perässä maneesiin ja kipusin hyörivän ja pyörivän ruunan selkään.

Mankin korvat ponnahtivat pystyyn sen nähdessä puomit. Kiinnitin turvaliivini tarrat ja säädin kypärää tiukemmalle. Ponillani oli menohaluja, ja se tanssi pitkin uraa kaula kaarella. Tein paljon pysähdyksiä ja voltteja, ennen kuin Kukka asteli kentän keskelle mikrofoni hyppysissään ja toivotti meidät tervetulleeksi tunnille.

Aloitimme työskentelyn puomeilla. Manki lähti posottamaan kuin höyryveturi, ja meinasi törmätä edessä menevään Mariin. Kurvasin ponini äkkiä voltille, ennen kuin olisi tullut ketjukolari. Manki ylitti puomit varoen ja huolellisesti, ja taputin poniani kiitokseksi.

Hidastimme pian käyntiin ja siirryimme pääty-ympyröille. Manki halusi aivan pakosta mennä nokka Marin takapäässä kiinni, ja pidätin ruunaani hampaat irvessä. Tein "ympyrä leikkaan" ja pääsin vähäksi aikaa turvallisen välimatkan päähän, mutta sattumalta löysin pian itseni taas Marin perästä.

Lähestyimme jälleen puomia ja nousin esteistuntaan, jonka olin oppinut melkein ennen kuin olin oppinut kävelemään. Manki halveksui puomia ja ravasi laiskasti sen yli lähes jalkojaan nostamatta. Annoin pohkeita päättäväisesti ja Manki paransi heti puomien loppupuolella. Taputin poniani taas ja maiskautin huuliani.

Koitimme uudestaan laukassa ja Manki piristyi silminnähtävästi. Ruuna pommppasi pirteästi yli ja teki pikkuisen ilopukin. Parin onnistuneen yrityksen jälkeen siirsin käyntiin ja seurasin orien vauhdikasta menoa toisessa päädyssä.

Seuraavaksi oli vuorossa ristikko ja pysty. Ohjasin teutaroivan Mankin ristikolle. Manki oli kiihtynyt eikä keskittynyt hyppyyn, joten muistutin esteraipallani, missä oltiin menossa. Eleelläni oli toivottu vaikutus, kun Manki pomppasi kauniisti yli. Siirsin pikaisesti raviin ja pidätin puomeille, jotka menivät melko hyvin, vaikka ravi olikin kuin pomppupallon kanssa olisi mennyt.

Lähestyimme vauhdilla pystyä. Manki hermostui ja alkoi säheltää. Luulin jo, että se kieltäytyisi, kun ajauduimme liian lähelle estettä. Manki kuitenkin ponnisti mitättömästä vauhdista ja kolautti kaikki puomit alas. Puomit vierivät alas ja ponini kompasteli niihin rajusti. Tartuin kouristuksenomaisesti harjaan ja heitin ohjat kaulalle.

Kukka kiirehti luoksemme ja laskeuduin selästä. Käteni vapisivat järkytyksestä, mutta sain hillittyä itseni ja tutkin Mankin jalat läpikotaisin. Mitään turvotusta tai kolhuja ei kuitenkaan tuntunut, joten nousin takaisin selkään ja Kukka kokosi esteen.

Loppuverryttelin ravissa ja tunnustelin poniani, ontuiko se. Siirryin käyntiin ja huokaisin helpotuksesta, kun ontumisen merkkejä ei näkynyt. Onneksi olin laittanut suojat jalkoihin! Ystävällinen Fiona kantoi maneesiin meille ämpärissä vettä, jota Manki alkoi pian hörppimään. Talutin ponin talliin ja riisuin varusteet. Venyttelin Mankin ja hieroin sen jalkoihin linimenttiä, esteharjoituksen jälkeisen jäykkyyden estämiseksi.

Pujotin riimun Mankin päähän ja talutin sen pesupaikalle. Huuhdoin hikivaahdon pois sen karvapeitteestä ja kuivasin pyyhkeellä ja hikiviilalla. Asettelin vielä hikiloimen ruunan päälle ja tein kävelylenkin sen kanssa tiluksien ympäri. Ponin kuivattua päästin sen laitumelle toisten seuraan, ja Manki alkoikin innokaasti nyhtämään ruohoa.

Kiitos tunnista!

~Irene~

Sarjaa

Osallistuneet:
1. Fiia - Pella + (maksuna iltatalli)
2. Dreamer - Blade +
3. Wear - Taiga +
4. pipsa - Bert +
5. oona - Jambo +
6. kukka - Eppu +

"Hei vaan kaikki!" hihkaisin mikkiin ja katsoin edessäni seisovaa joukkiota. Mukana oli niin pienempiä, kuin isompiakin karvakorvia ratsastajiensa kera. Käskin heidät uralle käyntiin ja muistelin vielä tehtäviäni päässä, kunnes hoputin katsomossa istuvat Lillyn, Chaon ja maikun kantamaan esteitä.

"Toi tohon, sit se tuohon ja vielä ne kaks tuonne" sanelin ohjeita tytöille, jotka auttoivat viemään puomit ja tolpat paikoilleen. Kiitin heitä avusta ja jatkoin tunninpitoa. "Ottakaa sit raviin ja kevennelkää rauhassa muutamia ympyröitä" sanoin oppilailleni. "Pidätä sitä Bertiä pipsa, nyt se vaan rynnii kuin mikäkin juna! Oona läpsäytä vaikka raipalla jos muu ei auta sen ponin ravin ylläpitämisessä. Dreamer vaihda kevennys ja käske se Blade uralle ravissa, eikä laukassa. Kukka ottaa enemmän ympyröitä, koska se sun hevosesi on aika jäykkä tänään. Ja wear sekä Fiia menee ihan hyvin, ehkä hiukan voitte käskeä ympyröillä eteenpäin" hihkuin mikkiin ohjeita, kunnes alkoi näyttämään hyvältä. "Sitten kaikki ottaa itsenäisen suunnanvaihdon, mutta ei törmäyksiä!" sanoin peläten pahinta. Blade ei halunnut selvästikkään totella selässä roikkuvan Dreamerin apuja, vaan tamma kaahotti pitkin kenttää. "Käske se Epun perään Dreami!" karjuin nähdessäni pikajunanlailla lähestyvän Pellan. Tammat kohtasivatkin äkäisesti hirnahdellen. Ratsastajat niiden selässä näyttivät kauhistuneilta, mutta onneksi Dreamer sai tammansa ruotuun ja kaikki pystyivät jatkamaan eteenpäin ravissa.

"Sitten nostakaa omilta paikoiltanne reipas herättelylaukka.." kerkisin sanoa, kunnes Blade hyppäsi ilmaan tehden ihmeloikkansa ja häntä katsellessaan korjasin sanani erilaiseen muotoon "... siis niille jotka sitä tarvitsee se on rauhallinen herättelylaukka" Sen sanottuani ponkaisi joka iikka millaiseen tahansa laukkaan, mutta pysyivät he kumminkin uralla ja jonkinlaisessa järjestyksessä. Pienimmillä poneillamme, eli Pellalla ja Taigalla vaikutti olevan kivaa päästellessään menemään. Monien tirskahtelujen jälkeen käskin tytöt takaisin raviin ja sen kautta käyntiin.

"No niin, nyt sitten aloitetaan kunnolla tämä homma. Tulette ensin yksitellen tuon puomi-ristikko linjan ravissa. Ristikko on aivan pieni, joten sitähän ei kukaan pelkää. Ja ei ne kaksi puomiakaan syö teitä" selitin hevosille jotka kuuntelivat tarkasti.

"Ja Jambo sieltä ekana sitten aloittaa" hihkaisin ja jäin odottamaan suoritusta. Poni lähtikin muutaman kipakan karjaisun ja raipan napautuksen jälkeen reippaaseen raviin, jota ennen en ollut nähnytkään ponin suorittavan. Oonalla oli keskittynyt ilme kasvoillaan heidän saapuessa linjalle. Jambo ylitti puomit kevyesti ja esteelle saapuessaan se jopa kiihdytti raviaan. "Ja hyppy! Oona kiljaisi niin, että poni varmasti meni yli. "Mahtavaa Oona ja Jambo! Upeaa!" sanoin häkellykseni seasta ja Oona leväytti kasvoilleen suuren hymyn.

Seuraavana käskinkin tulemaan Epun, jolle herättelylaukka taisi olla hiukan liikaa. Se mennä kaahotti ja selässä istuva kukka yritti saada isoa ruunaa hallintaan. "Seinään, ohjaa se seinään!" huusin keskeltä ohjeita kukka-raukalle. Onnekseen ruuna totteli ja aloittivat uuden yrityksen. "Nyt se tulee hyvin kukka, älä roiku ohjissa vaan myötää välillä" sanoin heidän pompatessaan puomien yli. Ratsukko jatkoi rauhassa seuraavalle esteelle ja sekin mentiin yli pienellä loikalla. "Hyvin kukka muuten, mutta anna enemmän ohjaa esteelle, niin Eppukin menee paremmin" sanoin ja huomasin tytön nyökyttelevän myöntävästi.

"Sitten pipsa ja Bert!" huudahdin mikkiin. Orin häntä pyöri kuin propelli heidän ravatessa linjalle hallitusti. Vuoniksen sirot jalat alkoivat hidastella ja katsomossa istunut Lilly kiljaisi "Pipsa anna raippaa!" Se kannattikin sillä poni meinasi pysähtyä, mutta mamman huudosta jatkettiin kumminkin eteenpäin.

Wear, Dreamer ja Fiia tulivat hyvin kaikki esteet, joten korotin puomit viiteen kymppiin. "Sitten uusi kierros laukassa!" hihkuin ja käskin ponit ensimmäisenä. Fiia saikin luvan aloittaa ja Pella ponkaisi sujuvaan laukkaan. Se lähestyi esteitä korvat hörössä ja ponkaisikin yli korkealla ilmavaralla. Perään lähti Taiga samaa tahtia jatkaen laukassa. Pellan mennessä toisen esteen yli, Taiga pomppasi ensimmäisen kauniisti. Pella siirtyi jonon perään ja Jambo lähti perään. Taiga jatkoi samaa varmaa laukkaa toiselle ja hyppäsi yli. Huomatessani Jambon tulevan linjalle, sain kokea uuden yllätyksen. Ruuna jopa kiihdytteli esteille ja loikki yli mahtavilla ilmavaroilla. Kehuin kaikkia ratsukoita jotka olivat tulleet ja korotin esteitä muutamalla reiällä.

Sitten oli isompien vuoro. Kaiken aloitti siro, musta Blade poukkoulevalla laukalla. Dreamer hallitsi tilanteen hyvin ja he tulivatkin ensimmäisen esteen kauniilla loikalla. Toiselle alkoi kertyä epävarmuutta, mutta ratsastajan rautapohkeiden avulla siitäkin selvittiin.

Suuri Eppu jatkoi esteille isoa laukkaa ja selässä istuva kukka oli nyt varmemman näköinen. He loikkivatkin esteiden yli suuresti ja tapoihin kuulumattomasti Eppu tykitti pukkeja hyppyjensä jälkeen. Kukka pysyi kuin ihmeen kaupalla selässä ja kikatti pysäyttäessään ratsunsa.

Seuraavaksi tuli Bert jonka annoin hypätä sen isojen taitojen takia suurempia esteitä. Pipsa hallitsi hoitsunsa hyvin ja he ylittivät esteet taitavasti yksi kerrallaan.

Lopuksi käskin heidät vielä hypätä kaikkien korkeamman esteen, joka oli poneille 65cm ja isommille 80cm. Sen jälkeen he lähtivät joukolla maastoon jäähdyttelemään ratsujaan.

Maksut:

Seisomme kentällä, minut mukaan lukien kuusi ratsukkoa. Nousen Bertin selkään ja ohjaan sen Jambon perään. Ori kulkee rauhallisesti päätään roikottaen. Virnistän Lillylle, jonka Carkki komentaa esteitä kantamaan. "Ottakaa sit raviin ja kevennelkää rauhassa muutamia ympyröitä" Carkki komentaa kentän keskeltä. Lyhennän ohjaa ja painan pohkeilla pehmeästi ratsuni kylkiin. Helposti saan sen pysymään voltilla ravissa.

”Pidätä sitä Bertiä pipsa, nyt se vaan rynnii kuin mikäkin juna!” Carkki neuvoo mikkiin. Lyhennän ohjaa ja yritän saada orin hiljentämään vauhtiaan. Se onnistuukin jotenkuten hetken taistelun jälkeen. Hetken kuluttua Carkki komensi meidät tekemään suunnanvaihdon, mikä minulla ja Bertillä sujuikin kohtuullisen hyvin. "Sitten nostakaa omilta paikoiltanne reipas herättelylaukka.." Hän jatkoi. Oikean jalkani liikutin eteen ja vasemman taa, pienellä puristuksella sain orin helposti lähtemään liikkeelle.

Laukkasimme hetken, ennen kuin meidät komennettiin ravin kautta käyntiin. Taputin oria kaulalle ja kuuntelin tarkkaavaisesti mitä meidät seuraavaksi komennettaisiin tekemään. "No niin, nyt sitten aloitetaan kunnolla tämä homma. Tulette ensin yksitellen tuon puomi-ristikko linjan ravissa. Ristikko on aivan pieni, joten sitähän ei kukaan pelkää. Ja ei ne kaksi puomiakaan syö teitä" kuului mikistä. Hymyilin orille, joka kuunteli tarkkaavaisesti Carkin puhetta.

Ensimmäisenä esteen yli liisivät Jambo ja Oona, joilta hyppy sujuikin yllättävän hyvin. Otan jalustinta jalkaan, ja harmikseni en kerkeä katsoa kunnolla seuraavien, Epun ja Kukan suoritusta. Otan paremman asennon ja kannustan vuoroni tullessa orin liikkeelle. Ori alkaa ennen estettä hiljennellä. "Pipsa anna raippaa!" Lilly kiljaisi katsomosta ja sai Bertin jatkamaan matkaa. - Hieno poika, kehuin taputtaen sitä kaulalle.

Kun muut olivat tulleet Carkki kohotti esteitä 50cm. ”Sitten uusi kierros laukassa” , hän komensi mikkiin. Minä olin vuorossa viimeisenä ja kun vuoroni koitti, kannustan orin liikkeelle. Sitä kohden ori lähestyi taitavasti reippaalla mutta hallitulla liikkeellä. Ensimmäisen esteen yli ori liisi hyvin ja radan loputtua kehuinkin oria oikein kunnolla.

Lopuksi Carkki käski hyppäämään poneja 65cm ja hevosia 80cm. Olin jälleenkerran viimeisenä ja ori ampaisi liikkeelle. Vauhti oli kovempi ja liisimme esteiden yli. - Hyvä poika, hyvä! Kehuin vuononhevosta taputtaen sen kaulaa. - Mahtava Bert, jatkoin sen ylistämistä.

Lopuksi lähdimme maastoon jäähdyttelemään. Annoin orin kulkea siellä kaula pitkänä. Tallille saapuessamme hoisimme hevoset kuntoon.

Kiitos oikein mukavasta tunnista t: Bert ja Pipsa

Bladella oli selvästi tänään taas joku diivavaihde päällä, ei saanut käskeä ollenkaan niin jo häntä alkoi viuhtoa. "Mitä onko sulla kiima päällä vai astuitko ulos karsinasta väärällä jalalla?" kyselin tähtipään riepotellessa miten tahtoi. Carkki suorastaan kiljui mikkiinsä kun musta tamma päätti ettei toinen suunta kiinnostunut. Lopulta kun törmäys oli lähellä, kirosin kuin merimies ja panin tamman ruotuun. "Mullehan et kuule ala haistattelemaan." lähes ärjäisin ja terästin pohkeita ja pakotin Bladen samaan kierrokseen muiden kanssa. Lopulta neiti päätti kuunnella kuskiakin ja yhteistyö alkoi sujua.

Mutta heti kun Carkki mainitsi sanan "laukka", tähtipää vinkaisi ja hypähti niin että taisin itse jäädä hetkeksi istumaan kuin kana orrella. "No miksi kenguruksi sinä nyt ryhdyit?" kysäisin ja kiristin hieman ohjasotetta, muuten laukka sujuikin sitten jouhevasti. Myös ensimmäiset esteet menivät jouhevasti, sen verran ollaan neidin kanssa tätä suhdetta työstetty että huomasin kun Blade katseli hyvän hypyn jälkeen toista estettä hieman sillä silmällä että mennäkkö ohi vai stopatakko viime hetkellä. Reipas käsky kuskin suunnasta ja siitäkin selvittiin. Loppu tunti sujuikin hieman helpommin kun neiti oli päässyt yhteisymmärrykseen vauhdista ja suunnasta.

Varustin Taigaa vähän hermostuneena. Miten pitkä aika siitä taas olikaan kun viimeksi hyppäsin ponille? Ainakin ikuisuus, puhahdin, ja jatkoin satulavyön kiristystä. Taiga tuntui olevan tänään vähän kenkulla tuulella, ja se pyöri ympyrää karsinassaan yrittäessäni saada satulaa hyvään kohtaan.

– Ole nyt edes hetki aloillasi! Komensin, mutta poni ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa. Se jatkoi maailmanympärysmatkaansa täysin tyytyväisenä. Vasta napautettuani sitä kädellä tiukasti ryntäille, poni seisahtui, ja katsoi minua syvästi loukkaantuneena.

– Sori, oli pakko vähän muistuttaa sua hyvistä käytöstavoista, selitin ponille, joka yhä syrjäkarein katseli minua.

Viimein pääsin maneesiin asti, nousin Taigan selkään, ja säädin jalustimet sopiviksi. Muut kävelivät jo uraa pitkin ohjat pitkinä jutustellen iloisesti. "Hei vaan kaikki!" huikkasi Carkki mikkiin. Hiukan säpsähtäen katsahdin pientä tyttöä selostamossa, ja en voinut olla vähän nauramatta.

Kun alkuverryttelyt oli tehty, aloitimme pienellä puomi-ristikko linjalla ravissa. Taiga suoritti esteet hienosti, vaikka alussa tunsin senkin jännittävän vähän. Esteitä korotettiin sitten, ja Carkki käski minut Taigan kanssa heti toisena kokeilemaan esteitä. Taiga näytti vasta nyt todella tajunneen jutun idean, ja kiihdytti vähän laukkaansa innostuneena ensimmäiselle esteelle. Liitelimme isossa kaaressa ekan, noin 50 senttisen ristikon yli, jonka jälkeen jatkoimme matkaa seuraavalla tasaisessa laukassa. Myös toinen este sujahti nopeasti ohitse, joten ohjasin Taigan muutaman laukkavoltin jälkeen ravissa muiden perään. Taputin ponia tyytyväisenä kaulalle, ja kehuin sitä paljon.

Hyppäsimme vielä muutaman, noin 70 senttisen esteen, jotka Taiga suoritti helpon näköisesti. Sen jälkeen oli loppuravin aika, ja lähdimme sen jälkeen pienelle maastolenkille ratsujamme jäähdyttelemään.

-wear&Taiga-

Jambo oli villillä päällä kuten yleensäkin. Raipalla sai melkein hakata ruunan takamusta mikäli halusi sen oikealle paikalle, saatikka vielä vauhtiin. Saimme köpötellä ympäri kenttää enne tunnin varsinaista alkua, Lilly, Chaon ja Maikun raataessa esteitä pystyyn kentälle. Pieniä ympyröitä saimme käännellä kentällä ja hevoset tuntuivat haluavan päästä jo kunnon vauhtiin, ainakin muut. Jambosta ei nyt tiedä sanoa, välillä sitä saa lätkiä raipalla ja välillä se paahtaa mennä kuin höyryveturi. Nyt oli kuitenkin raipan paikka.

Lopulta päästiin vauhtiin, esteet olivat kasassa ja hevoset verryteltyinä. Kaikki meni oikein hyvin, Jambolla oli hieman laiska päivä, mutta onnistuihan se siitäkin huolimatta ;) Oli kiva päästä kunnon treenille, Jambollakin kasvoi kunto varmaan ennennäkemättömästi. Itselläkin oli kivaa ja oppi, seuraavalla kerralla Carkki voi hitellä pikku kiviä Jambon pehvaan jos ei ruuna tahdo liikkua

Hoidin Episoden reippaasti kuntoon. "Kuules isopoika, tänään päästään hyppäämään!" hihkuin ruunalle ja innostukseni tarttui siihenkin. "nooh nooh, älä jyrää, meillä ei ole kiire minnekään" sanoin Epulle kun se maneesiin mentäessä koitti talloa jalkoihinsa minunkin varpaani hätäpäissään.

Maneesissa noustiin selkään ja aloitettiin alkukäynneillä, tämän jälkeen lähdimme alkuverryttelyitä.

Episode oli hieman jäykkä, joten koitin parhaani mukaan taivutella sitä ympyröillä ja sitten volteilla.

Herättelylaukan aikana, huomasin kuinka innoissaan Episode ole. Edessä mennä porskutteli vauhdikkaasti Taiga, ja Eppu olisi mieluusti haastanut tuon ponin vaikka laukka kilpailuun. Pian tulin meidän vuoromme mennä ristikot ja puomit. Kun nostin Episodella laukan, huomasin että ruunapojallapa meni lujaa... Se lähti mennä kaahottamaan, ja pelkäsin että kohta rytisee. Ohjasin täysin villintyneen Epun seinään, ja sain kuin sainkin sen pysähtymään. Sitten yritimme uudelleen, ja tämä kerta meni paljon paremmin, ja no hillitymminkin!

Pääsimme vielä hyppäämään ja Eppu tuntui menevän tosi mukavasti. Se hyppi tapansa mukaan suuria loikkia, ja esteiden jälkeen se pisteli pari pukkiakin, vaikka se ei ole ennen niin tehnyt. "Mistäs olet noin pahoja tapoja oppinut?" kysyin ruunalta, ja se pärskähti minulle vastaukseksi.

Viimeisenä esteenä oli 80cm. Minä ohjasin innoissani valtavan ruunan esteelle, ja se teki mukavan, pehmeän hypyn mutta suurella ilmavaralla. Tämä tunti meni siis oikeastaan aika hyvin, lukuun ottamatta Epun alkureippautta ja muuta sellaista.

Lopuksi teimme loppuverryttelyt ja menimme hoitamaan hevoset talliin.

Kiitos Carkille mukavasta tunnista! Oli hurrjan kivaa:D

by;Kukka ja Episode ||

Maastoestetunti II

1. Oona- Rensu +
2. Kismet- Palmikko +
3. Pipsa- Bert +
4. Kukka- Humu +

Kaikki olivat innoissain tulleet tallille, ja kunnostivat heppojaan. Ulkona oli tullut viileämpää ja aurinko mennyt pilveen. Tuulikin hiukan mutta se ei saisi haitata retkeämme. Kun kaikilla oli hevoset kunnossa kutsuin heidät ylös hoitajien huoneeseen teoriatunnille. Se oli lähes samankaltainen kuin aikasempikin, vaikka puhuin melkein päästäni.

Kaikki meinasivat jälleen nukahtaa, toivottavasti kuitenkin oppi oli mennyt hyvin perille. Lähdimme alas hakemaan hepomme ja asetuimme ulos riviin. Rensu oli vähän villillä päällä, kun muutama viehättävä tammakin kun oli mukana. Kaikki olivat mukana ja oikeat varusteet matkassa, asetuimme Rensun kanssa etupäähän. Reippaasti lähdimme kävelemään kohti esteitä, ravasimme ja laukkasimmekin matkan aikana.

Perillä teimme saman kuin ensimmäiselläkin kerralla, eli jokainen tuli vuoron perään, ja minä yritin jotain rakentavaa palautetta suorituksesta antaa. Ensimmisenä lähti Kismet ja Palmikko.

- Kunnon laukkaa, Kismet, vaikka tamma ei ole enää mikään nuori, voit siltä kannustaa sitä kunnon laukkaan. Hyvin meni!

- Sitten voit tulla Pipsa!

- Hyvin menee, kannusta sinäkin hieman Bertin laiskimusta kunnon laukkaan, muista nousta esteellä kunnolla ylös, painaudu vaikka vasten Bertin kaulaa! Se kyllä hoitaa hommansa!

- Sitten vielä kukka ja humu! Kukka, humu on aika pieni hevonen, koita olla sille mahdollisimman kevyt nousemalla vaikka hieman ylös satulasta! Hyvin menee!

- Sitten vielä muutaman kerran uudestaan!

Kun kaikki olivat saaneet jotain kehitystä aikaan, lähdimme takaisin tallille, ja riisuimme ja hoidimme heposet. Kaikki olivat hyvällä mielellä, ja minusta he oppivat todella paljon.

Maksut tunnista:

Nyt kun kerran oli vappu, eikä siis koulua, minun oli aivan pakko päästä Seppeleelle taas Palmikkoa rapsuttelemaan! Vaihdoin verkalleen tallivaatteet päälle ja pakkasin reppuuni juotavaa. Lähdin Seppeleelle pyörällä raippa ja ratsastuskypärä mukana.

Seppeleen piha oli jo hyvässä kunnossa. Vihreä ruoho paistoi sieltä täältä ja hevoset söivät sitä tyytyväisinä. Ulkona oli paljon hevosia, Eppu, Humu ja Taiga (tietty enemmänkin), mutta Palmikko ei ollut ulkona, eli varmaan teljetty sisälle.. Jätin pyöräni tallin seunustalle ja lähdin Seppeleen tallirakennusta kohti. Moni oli harjailemassa hoitsujaan tai muita ratsastettaviaan käytävällä. Ainakin Pipsa oli harjailemassa Bertiä ja Kukka Humua. Taisinkin nähdä Oonan ja Rensun kentällä harjoittelemassa ennen tuntia, joten ei ihme, ettei Oona ollut sitä Rensuaan harjailemassa. Olin unohtanut kokonaan teoriatunnin ennen maastoilua. Otin muista mallia ja kävin hakemassa harjat. Menin Palmikon karsinalle, avasin oven ja aloitin harjaamisen. Palmikko oli likainen, mutta ei se minua haitannut, oli vielä puoli tuntia ennen teoriatunnin alkamista..

Palmikko oli nyt suunnilleen kiiltävä ja sen kaviot olivat puhtaat. Muut olivat jo odottelemassa yläkerrassa alkavaa teoriatuntia oleskeluhuoneessa. Jätin Palmikon karsinaansa ja hain satulan ja suitset valmiiksi karsinan eteen odottelemaan. Kohta lähdin itsekin ylöspäin, teoriatunti alkoi juuri. Oona sepitti jotain jostain, mutten kuunnellut kuin toisella korvalla. Kukka taisi huomata sen, katsoi minua kysyvästi mutta katsoin ehkä vähän myrkyllisellä katseella takaisin.

"..ja muistakaa, kun hevostenne kanssa.. - Kismet! Minne sinä luulet meneväsi?" Oona kysyi kun talsin ovelle päin. "Sori, mut mulla on huono olo, mä tuun sitten ihan kohta.. Käyn vessassa ja öö - sori", vastasin sekaisella äänellä. Olin puoliksi valehdellut. Minulla särki pää ja vatsaa väänsi, mutta vessaan en todellakaan mennyt, vaan suoraa päätä Palmikon luo. Heti kun sain koskeakin tammaan, olo tuntui kolme kertaa paremmalta. Olo alkoi taas laskea alaspäin. Tiesin, että olin ollut jo kauan Palmikon luona. Oonakin oli selvästi huomannut sen, koska oli lähettänyt Kukan minua tuomaan takaisin teoriatunnille. "Kismet - öö, tuutko sä tonne teoriatunnille vai et?" Kukka kysyi aralla äänellä. "Sano Oonalle, että mulla on vielä huono olo. Osallistun tunnille, jos vaan tulee parempi olo. Saatan ehtiä vielä takaisin", vastasin surkean väsyneellä äänellä. Sisuksissani alkoi heti polttaa kun Kukka lähti.

En osannut ajatella mitään kunnolla. Säikähdin melkein kaatuakseni, kun tajusin, että kuljetin kottikärryjä Palmikon karsinan eteen. "Sori, tyttö, mut mun on ihan pakko häiritä sua! Mä en tajuu, mikä muhun on mennyt!" sopersin Palmikolle ja kävin hakemassa talikon.

Puhdistin karsinaa parhaimmillaan, se kyllä oli jo puhdas, kun kuulin askeleita tulevan ylhäältä alaspäin. Voi ei, ajattelin ja lähdin nopeasti viemään kottikärryjen lantaa lantalaan. Kun tulin takaisin tallirakennukseen, Oona pommitti minua kysymyksillä: "Kismet, tuletko sä tunnille, voitko hyvin, kerro nyt mulle mikä sulle tuli, Kismet, sä oot ihan kalpee!". Olin ihan pyörällä päästäni, vastasin vain "joo", ja lähdin satuloimaan Palmikkoa.

Monet katseet osuivat minuun, taisin todellakin olla kuin lakana, ja ajatukset kiersivät päässäni niin, etten tajunnut melkein mitään. Talutin silti Palmikon rennon tuntuisesti ulos ja kiristin satulavyön. Oona tuli pian perässäni Rensua taluttaen. "Voit nousta selkään, ja ilmoita heti, jos sulle tulee pahempi olo. Musta sä et kuitenkaan tossa kunnossa voi lähteä, jos kuitenkin menisit Annen luo ja kertoisit, mikä sulla on. Jos nyt kuitenkin, ei millään pahalla-..". Keskytin kuitenkin Oonan. "Jos nyt kuitenkin antaisit minun nousta selkään ja antaa olla rauhassa!" tiuskaisin. Oona näytti perin pelästyneeltä, mutta lähti sitten vähän kauemmas Rensunsa kanssa.

Nousin Palmikon selkään ja säädin jalustinhihnat sopiviksi. Kaikki tuntilaiset olivat nyt ulkona hevostensa selässä. "Kaikilla raippa, jos tarttee, kaikilla kypärä?" Oona kailotti edestä. Hevosten selästä kuului myöntyvää vastausta ja Oona lähti edessäni liikkeelle. Seurasin esimerkkiä ja niin myös muut.

Metsässä vasta Oona käski ottaa ohjat kunnolla käteen. Tein käsketyn homman ja aloin jo rentoutua. Ihmettelin, mikä ihme minulla oli, yhtäkkiä vain alkoi huono olo ja tiuskin kaikille, nyt on taas ihan normaali päivä.. Oona huusi taas jotain "nostakaa kaikki ravi, kun edessä mennyt on laittanut hevosensa raviin". Oona käski Rensunsa liikkeelle. Yritin pohkeilla ja äänillä saada Palmikkoa raviin, mutten saanut. "Noniin, Palmikko, älä oo noin laiska, vai haluutko raipasta?" puhuin Palmikolle. Hevonen ei vieläkään liikkunut, löin sinä napakasti, mutta varsin hellästi pohkeen taakse. Hevonen säpsähti vähän ja kiihdytti raviin. Metsässä oli mukavaa ja pöllöjä huhuili siellä sun täällä. "Istukaa alas, ja nostakaa oikea laukka ton varsin ison koivun kohdalla, näkeekö kaikki, nostakaa siinä", Oona sanoi edessäni. Kaikki istuivat alas ja hevoset kiihdyttivät. Kun koivu oli kohdallani, valmistelin laukkaa ja annoin pohkeet. Palmikko nosti helposti laukan ja sen pitkässä laukka-askeleessa oli kiva olla. Kun viimeisetkin olivat laukassa, Oona käski kevyeeseen istuntaan.

Kuului joltain pitkä huokaus, mutta kaikki istuivat kevyessä istunnassa. Oona ilmoitti myös, että noin 95 cm este tulisi 15 m päästä ja kohta rensu loikkasi edessäni korkean, mahtavan loikan. Ehtisin ihailla sitä vain hetken, kunnes yritin saada Palmikon hyppäämään, edes jollain tavalla. Se yritti kieltäytyä, mutta kun annoin juuri ennen estettä mahtavat pohkeet, Palmikko nousi ilmaan, lakseutui kaukana esteestä ja taputtelin sitä. "Hieno tyttö, hyppäähän noin kaikissa esteissä", kehuin Palmia ja esteitä ylitettiin. Puolen tunnin kuluttua Oona kailotti edestäni: "Viimeinen este tulossa, se on korkea, arviosin noin 115 cm, ja jollei Bert pääse estettä tai joku muu, se voin kiertää ravissa esteen..". Meni aika kauan, kunnes edessäni menevä ratsukko pongahti ilmaan. Kun minun ja Palmikon vuoro tuli, Palmikko kieltäytyi reilusti, ja lensin sen kaulan yli esteen toiselle puolelle. Oona pysäytti Rensun ja huusi: "Pidä Palmista kiinni! Tämä ei ollut yllätys, etteikö se hyppäisi estettä, mutta.. Hei, pidä ohjista kiinni! Sattuiko?". Nousin esteen takaa ylös ja toruin kunnolla Palmia. Palmikko näytti katuvan, mutten ollenkaan tiennyt, tajusiko se mitään, että oli tehnyt väärin.

Oona kehotti minua taluttamaan Palmikkoa esteen viereltä, kunnes hyppäisisin selkään ja jatkettaisiin ravissa. Tein työn käsketyn ja olin kohta taas selässä. "Esteen jälkeen kun olette menneet noin viisi metriä, hiljentäkää raviin ja pitäkää välimatkat!" Oona huusi ja minä ja hän hiljensimme jo raviin. Takana tulevat Kukka Humulla ja Pipsa Bertillä tulivat pian perässäni ravissa.

Olimme ravanneet jo aika kauan, kun Oona käski kaikkien käskevän hevostensa käyntiin. Hiljensin käyntiin ja kaikki antoivat pitkää ohjaa automaattisesti. "En mä kyllä käskenyt, mutta antaa olla", Oona mutisi, "ottakaa jalustimet pois jaloista, eikun jalat pois jalustimista!". Kuulin takaa hiljaisen tirskahtelun, mutta kaikki noudattivat Oonan ohjetta. Kohta olimme tallin pihalla ja saimme laskeutua selästä. "Kiitos kaikille, hoitakaa hevosenne hyvin, tavataanpa taas joskus samoissa merkeissä", Oona sanoi hyvin arvokkaalla tavalla. Talutin Palmikon karsinaansa ja otin siltä kamppeet pois. Menin nopeasti pesemään kuolaimet ja viemään satulan ja suitset paikoilleen. Kun olin tulossa harjaamaan nopeasti Palmikon, törmäsin Anneen. "Hei, Kismet, voitko jo hyvin?" Anne kysyi. "Joo, mutta mistä tiedät..?" vastasin. "Tallissa on tallilaisia. Ada oli kuullut sinun ja Kukan keskustelun, ettet pääse teoriatunnille, mutta kuitenkin olit rapsuttelemassa Palmikkoa", Anne sanoi ja hymyili. "Olen pahoillani, putsasin vielä Palmikon karsinankin!" sanoin hiljaa. "Ei se tälläkertaa haittaa. Olit kuitenkin kalpea kuin kuollut haamu, tai no, haamu pelkästään. Eikä teoriatunnit nyt niin hauskoja olekaan!" Anne sanoi ja naurahti. "En ihmettele, jos pitkästyit, mutta tule sitten kaakaolle..".

Olin nopeasti harjannut Palmikon hiet ja puhdistanut sen kaviot kun kävelin oleskeluhuonetta kohti. Anne oli siellä, mutta kyllä Carkkikin, samoin Wear. Tervehdin kaikkia ja Anne ojensi minulle kaakaokupin. "Jos nyt kerrot kaiken ihan alusta loppuun saakka, niin osataan katsoa, jos sinun vanhemmillesi tarvitsee ilmoittaa..", Anne sanoi. "EI, ei vanhemmille, siitä ne vain alkavat hössöttää, samoin kun siitä pyörtymisestä, mikä ei todellakaan ollut normaali!" kerroin Annelle pelästyneen näköisenä. "Ai olet pyörtynyt? Jaa, ja oikein erikoisesti, saat kertoa senkin!" Anne sanoi ja hymyili. "Ei olisi pitänyt kertoa", hymyilin ja kaikki oleskeluhuoneessa hymyilivät takaisin. Aloitin kertomuksen huonosta voinnista ja epätavallisesta pyörtymisestä.

Kiitos, Oona, ihanasta tunnista!

- Kismet ja Palmikko! –

Maastoestetunti I

1. Oona- Rensu +
2. Karoliina- Mari +
3. Dreamer- Blade +
4. Carkki- Leevi +

Eli, saavuin tallille jo hyvissä ajoin järjestelemään teoriatuntia. Minulla oli hirmuinen nippu kaiken maailman muistiinpanoja sun muita mukanani, joten kippasin koko lastin hoitajien huoneeseen. Pian muutkin tuntilaiset saapuivat, ja päätimme pistää ensin kaakit valmiiksi, niin pääsemme nopeammin lähtemään. Karoliina suuntasi Marin karsinalle, Dreamer Bladen ja Carkki otti Leevin riimun pistääkseen sen valmiiksi ulkona. Minä taasen menin aittaan tapaamaan oripoikasta. Talutin sen ulos Leevin viereen ja sidoin orin puomiin kiinni.

Kävin Carkin kanssa hakemassa pojille varusteet ja palasimme satula, suitset ja harjapakit mukanamme. Rivakasti harjasimme orit, ja veimme harjapakit paikoilleen. Kaikki muutkin olivat valmiita, joten kipaisimme ylös teoriatunnille. Kaikki kolme istuutuivat pöydän ääreen kun rupesin selittää heille maastoesteistä;

- Eli, tervetuloa maastoestetunnin teoriaosuudelle! Pidän tästä tunnin, koska monet eivät tiedä kaikkia maastoesteiden 'vaaroja', eivätkä välttämättä tiedä mihin oma hevonen pystyy....

Juuri kun kaikki olivat nukahtamaisillaan, kajautin 'Nyt pääsemme maastoon, teoriatunti on ohi!' Kaikki ryntäsivät alas hakemaan hevosensa ja asettuivat ulos kauniiseen riviin. Kun kaikki olivat matkassa, lähdin reippaalla käynnillä Rensun kanssa johtamaan joukkoa. Maastoesteille ravasimme ja laukkasimme.

Perillä opetin jokaista hieman 'yksitellen' jotta näkisin miten kaikki menee. Ensimmäisenä lähti Karoliina ja Mari.

- Karoliina, laske kädet alas ja luota Mariin niin hyvin menee!

- Juuri noin. Kannusta se neiti siellä laukkaan, Dreamer, voitte tulla!

- Hyvä, myötää hieman ja anna Bladelle tilaa, niin se hyppää paremmin! Laske sinä myös kädet alas niin että et kisko Bladea turhaan!

- Hyvin meni! Sitten vielä Carkki ja Leevi!

- Pidätähän sitä herrasta ettei se ihan esteiden läpi ryntää!

- Pidätä pidätä... Älä odota Leeviltä liikoja, se on kuitenkin aika pieni!

Tätä menimme vielä muutamia kertoja, ja yritin samalla antaa rakentavaa palautetta. Kun katsoin että he alkoivat väsyä ja jotain oli opittu, suuntasimme takaisin ja pistimme hevoset kuntoon...

Maksut:

Puuskutin, polkiessani kovaa vauhtia tallille. Olin jäännyt lukemaan jotakin hevosaiheista kirjaa, siksi olin minuutin myöhässä. Vihdoin Seppele ilmaantui mutkan takaa näkyviin, jolloin huokaisin helpottuneena. Jarrutin, hypäten pyörän satulasta alas. Talutin pyörän seinää vasten, kirmaten sitten sisälle talliin. Suuntasin suoraan Marin karsinalle, jossa kimo hevonen seisoskeli korvat pystyssä.

- Hei tyttö, lepertelin Marille, joka hörisi iloisena. Tartuin riimunnaruun, joka roikkui karsinan oven pielessä. Avasin karsun oven, naksauttaen narun kiinni riimuun. Talutin Marin käytävälle, sitoen narun kiinni käytävällä olevaan rinkulaan. Suuntasin satulahuoneelle, jännittäen tuntia.

Olin harjannut Marin perusteelisesti, ja satuloinnut ja suitsittanut tamman. Lähdin Oonan, Carkin ja Dreamerin perään kohti teoriatuntia. Päästyämme ylös, istahdin pöydän ääreen. Kuuntelin hetken aikaa keskittyneesti Oonan puhetta, kunnes uppouduin omiin ajatuksiini. Oonan kajauttaessa ilmoille, että teoriatunti oli loppunnut, säpsähdin äkisti. Könysin ylös, lähtien rymistelemään alas muiden perässä.

Olimme nousseet hevosten selkään, ja lähtenee kohti maastoesteitä. Mari oli hiukan yli energinen, eikä meinannut pysyä Rensun takana. Kun Oona ilmoitti, että lähdemme ravaamaan, meinasi Mari viilettää Oonan ja Rensun ohitse. Pidättelin energistä tammaa, joka olisi mielellään mennyt oman tahtonsa mukaan. Onneksi siirryimme laukkaan, sillä Mari olisi tehnyt sen kyllä ilman käskyjäkin. Pian maastoesteet ilmestyivät esille, jolloin Mari lähti kaahaamaan erästä estettä kohti. Onneksi sain pidätettyä tammaa sen verran, ettei se olisi rynnännyt päin estettä. Sitten aloimme hyppäämään vuoron perään. Oonan antaessa ohjeen minulle, että kädet alas ja luottamusta Mariin, onnistui ohjeen toteutus hyvin. Liitelimme Marin kanssa esteiden yli, kunnes tuli tallille palaamisen aika. Taputin väsyneen oloista Maria kaulalle, ja supatin sen korvaan jotain.

Karoliina&Mari

Unettavan teoriatunnin päälle päästiin vihdoin maastoon, ainakin osa Oonan puheista oli jäänyt mieleen mutta suurin osa oli mennyt samaa tietä mitä oli tullutkin. Kaikki virkistyivät hetkessä kun tyttö vihdoin kailotti "Maastoon!" ja venyttelivät hieman.

Maastoesteet tuntuivat jo kovin tutuilta, silti tajusin ettei tästä helpolla selvittäisi. Blade oli onneksi tavallista rauhallisempi ja tuntui mukavalta alla. "Hyvä tyttö." kehuin sitä aina kun se vastasi pidätteeseeni, en halunnut kävellä kenekään päältä. Esteet nähdessään tamma sähköistyi ja alkoi hieman steppailla. Ensimmäistä kertaa koin valaistuksen ohjien pituudesta, ite noin kontrollifriikkinä pidin niitä hieman liian tiukalla.

Estetunti 10.4.2008

Osallistuneet:
Dreamer ja Blade +
Oona ja Jambo +
Carkki ja Leevi +
Elli ja Cele +

• Esteet

1.puomi, alla puolikkaita auton renkaita
2.puomi, jonka alla on sininen pressu, ei aivan esteen alla, joten se näyttää hieman 'vesiesteeltä'
3.Puomi, joka on pressun sisässä jos ymmärsitte :)
4.puomi, jonka alla on 4 heinäpaalia
5.este, joka on tehty aaltojen muotoisista laudoista.
6.Pahvinen matala muuri, jos jalka osuu muuri 'hajoaa'...
7.Lankkuja käytetään puomien tavoin :)
Kaikki esteet ovat siis n.40-50cm korkeita, eli kaikki pääsevät varmaankin yli!

"Tervetuloa kaikki tunnille! Nouskaapa hevosten selkään ja pistäkää riittävän lyhyet jalustimet että saatte noustua kunnolla kevyeeseen istuntaan" selostin ja ratsastajat nousivat omatoimisesti jokainen oman hevosensa selkään. Leevi ei tahtonut millään malttaa olla steppaamatta, mutta Carkki ponnisti selkään ketterästi ja tottuneesti ja ohjasi Leevin takaisin omalle paikalleen. "Sitten alkukäynnit menette pitkin ohjin ympäri maneesia, ja kiertelette paljon esteitä ja annatte ihan vapaasti hevosten katsella ja haistella esteitä, että ne tottuvat niihin" sanoin ja ratsastajat ohjasivat hevosia radan sisälle ja kiersivät esteitä yksi kerrallaan.

"Hyvä Oona! rohkaise vain Jamboa menemään lähemmäs esteitä, mutta kun annat pohkeita, varo ettei jalkasi mene liian taakse" sanoin Oonalle, joka maiskutti hieman epäröivälle Jambolle jotta he olisivat päässeet katsomaan 3 estettä. Leevi vaikutti olevan hieman pilkesilmäkulmassa mutta siitä kyllä huomasi ettei se pelännyt esteitä yhtään. Mutta varmasti kokeilisi Carkkia ainakin kerran.

Cele meni tottuneesti Ellin alla ja totteli oikein nätisti, tosin hieman mammaa jännitti hieman erilaiset esteet, kun ei sekään ole paljoa tunnilla ollut. Bladillä oli hieman itsensä hillitsimes ongelmia. Se hypähteli hieman sinne sun tänne ja tamma vaikutti todella energiseltä.

"Sitten otetaan kevyetravit edelleen kierrellen ja kaarrellen pitkin ja poikin" sanoin. Ratsastajat ottivat alkuverryttelyt ja niiden jälkeen lähdimme jo menemään esteitä, ja kaikki hevoset vaikuttivat jo menevän oikein vertyneesti.

"Ensiksi vaikkapa Carkki ja Leevi, tulkaapa 1 este!" Carkki antoi Leeville laukkapohkeet ja Leevi lähti menemään kaula korkealla laukkaa. "Ohjaa leevi ympyrälle ja koita saada sitä puolipidätteillä kulkemaan kootummin" muutaman ympyrän jälkeen Carkki lähti lähestymään estettä. "Pohkeet, pohkeet!" neuvoin Carkkia ennen estettä. Leevi hyppäsi esteen yli aika pienellä loikalla ja Carkki myötäsi kauniisti hevosen liikkeitä. "Hieno hyppy Carkki ja Leevi. Eihän se Leevikään kovinkaan korkealta tällä kertaa hypännyt" sanoin ja kehotin seuraavaksi Elliä ja Celeä tulemaan.

Elli nosti ympyrällä Celellä kauniin, kootun kouluhevosen laukan ja Cele meni peräänannossa ja järsi hieman kuolainta. Kun Elli ohjasi Celen estettä kohti, Cele nosti hieman päätään ja se hidasti askeleita entisestään. "Rohkaise Celeä!" kannustin Elliä ja Elli juuri ennen estettä yllätti Celen huudahtamalla "HYPPY!" Cele yllättyi niin paljon että hyppäsikin esteen pienellä kenguruloikalla kieltämis yrityksestä huolimatta.

"Oonan ja Jambon vuoro" huikkasin. Oona meni nostaan ympyrälle laukkaa, mutta Jambo oli hieman erimieltä. Oona ajoi Jamboa ja laiskana heppana tämä ravaa jolkotti hieman hallitsematonta ravia. "Oona, ota parempi tuntuma, tee eka kunnon puolipidäte, ja sitten vasta laukkaa. Ei se voi nostaa noin reippaasta ravista laukkaa" ohjeistin ja sitten toisella yrittämällä Oona onnistui ja hänkin pääsi hyppäämään estettä. Jambo ponkautti korvat pystyyn, ja katsoi estettä jännittyneesti, mutta hyppäsi kuitenkin yli kunnon ilmavaralla ja Oona piti harjasta kiinni ja hyppy onnistui.

"Vielä Dreamer ja Blade!" sanoin ja Blade ponkaisi reippaaseen laukkaan ja sen hengitys korisi hieman jännityksestä. Tamman ilmeestä näki, että se halusi pian hyppäämään ja se oli todella innoissaan. Dreamer sai hillittyä hieman Bladea ja tuli esteelle. "Paljon puolipidätteitä ja älä anna sitä hypätä ennen aikoijaan" sanoin ja Dreamer pidätteli sitä paljon. Tästä huolimatta Blade ponkaisi kaukaa, ja Dreamer meinasi jäädä esteen toiselle puolelle. "Kiva loikka teillä" naureskelin.

"Sitten seuraava este, Carkki ja Leevi ensiksi taas" sanoin ja ratsukko lähestyi estettä. Olin jo katsellutkin alkulämmittelyiden aikana, että tämä ei ollut Leevin lempi esteitä. Carkin suu näkyi päättäväisenä ilmeenä, Leevi taas oli hieman epäluuloinen ja otti korkeita askeleita. Carkki antoi Leeville raippaa kaulalle, mutta juuri kun se oli ponnistamassa, Leevi kielsikin. Carkki lensi päistikkaa Leevin kaulalle, jalustimet lähtivät jalasta ja Carkki roikkui taitavasti Leevin kaulassa. Leevi lähti vielä kävelemään, mutta kuitenkin kilttinä heppana pysähtyi ja Carkki hypähti takaisin maan tasalle ja nousi takaisin Leevin selkään hieman hevoselleen kiroten.

"Tulkaa sama este uudelleen ja jos siltä tuntuu niin käytä vain raippaa ja muista pitää hyvin pohkeet kiinni hevosen kyljissä" Carkki ohjasi hevosensa laukkaan ja antoi päättäväisesti pohkeita ennen estettä. Leevi katsoi estettä hieman kauhuissaan ja Carkki komensi sitä raipalla. "Nyt menet!" Carkki sanoi hiljaa mutta kuuluvasti, Leevi melkein pysähtyi, mutta ponnisti sittenkin esteen yli, niin läheltä estettä, että toisella puolella estettä se ei joutunut melkein edes osumaan pressuun.

"Hienoa Carkki ja Leevi. Carkki taputa hevostasi. Sitten Cele!" huudahdin iloisesti. Elli lähti taas lähestymään estettä Cele päätään ylös viskoen, mutta kuitenkin esteen yli hypäten. Eli Ellin ja Celesen yhteistyö sujui aika hyvin, ainakin tähän mennessä vielä.

"Noniin, seuraavaksi Oona Jambosella" kailotin ja Oona ratsasti Jambon päättäväisesti kohti estettä. Ennen estettä Jambo hidasti raviin ja hyppäsi esteen oudon näköisesti yli. "Tulkaa vielä uudestaan" komensin ratsukkoa ja tällä kertaa oli parempi tempo ja laukkakin sujui. Jambo ei välittänyt pressusta lainkaan vaan hyppäsi suoraan sen päälle.

"Viimeiseksi vielä Dreamer ja Blade" sanoin ja Dreamer pisti mustan hoitotammansa vauhtii ja he lähestyivät estettä rauhallisesti, hyvään tahtiin. "Dreamer, ota esteellä harjasta kiinni" neuvoin Dreameria ja sitten Blade ponnisti ei niinkään korkeaa, vaan piitkän loikan.

Seuraava este mentiin samassa järjestyksessä. Hevoset saivat esteelle 'ylimääräistä virtaa' ja kaikki hevoset tulivat esteen pariin kertaan, oli se sen verran hurrjan näköinen este. Kolmos esteellä yllätyksenä kuitenkin oli oikeastaan yleensä laiskan pulskea Jambo, joka nyt hyppäsi esteen aivan valtavan korkealta, oiken mahti hypyn :).

4. esteellä hepat eivät juurikaan tehneet mitään erikoisuuksia, jokainen ratsukko pääsi esteen ensiyrittämällä yli, ja este ei edes pelottanut hevosia. Leevi ja Jambo kyllä olivat sen näköisiä että olisivat juuri menossa syömään paalit!

5. estekin ei ollut minkään lainen ongelma. Blade hyppäsi esteen niin vaivattoman näköisesti, että pistin estettä korkeammaksi. Tälle tunnillehan oli tarkoitettu haasteita :).

6. este, Jambon kauhu. Jambo pysähtyi monta kertaa juuri ennen estettä, ja meni ohi vasemmalta puolta. "Oona, ota lyhyemmät ohjat ja pidä poni kunnolla pohkeiden välissä. Ennen estettä voit hieman ohjata ponia vasemmalla ja näpäyttää pohkeilla" neuvoin, ja viimein Oonakin pääsi esteen yli.

7 este, eli viimeinen. Näytti oikeastaan aikas helpolta, mutta Ellin ratsuna toimiva Cele, taas katsoi estettä kauhuissaan ja varmaankin ajatteli sen olevan hieman samanlainen kuin tarhojen aitakin. Cele ensiksi ryntäsi estettä kohti ja hyppäsi sen sitten lähes pysähdyksestä yli. Muut ratsukot pääsivät myös esteen, ja lopuksi jokainen tuli kerran sen esteen, mikä tuntui vaikeimmalta. Siis yksikerrallaan, minun opastuksellani.

Lopuksi kävin kertomassa kommentteja tunnista jokaiselle vuorollaan. "Dreamer ja Blade. Olitte tänään loitava pari, Blade on ilmiömäinen hyppääjä, ja vielä kun sä kannustat sitä niin se pystyy mahtaviin suorituksiin. Muista aina palkita Blade taputuksilla esteen jälkeen, niin että se tietää tehneesä oikein. Mikä este oli sun mielestä mukavin? Millä esteellä Blade teki kivoimma hypyn?" kyselin ja siirryin sitten seuravan ratsukon luo.

"Oona ja Jambo! Saithan sinäkin siihen poniin hieman vauhtia, vaikka välillä tuntui olevankin kaasupoljin hukkunut jonnekin. Jambo hyppäsi tänään oikein leppoisasti. Oma asentosi on esteellä hyvä, ja myötäät myöskin aina sen verran että Jambon on mukava hypätä. Oliko mikään este liian vaikea? Miltä Jambo tuntui mielestäsi ensimmäisellä esteellä? höpötin haltioissani ja menin juttelemaan Carkille ja Leeville.

"Leevin sait tänään oikein mukavasti hallintaan. Huomaa että olette reenanneet hurjasti, kun vertaa alkuaikoihin niin Leevi menee jo paljon paremmin. Vaikka täytyyhän sitä luonnetta esteratsullakin olla. Vielä kun muistutat itsellesi että kevyessä istunnassa paino ei menisi liian eteen, eli siirrä jalkojasi hieman taaksepäin niin hyvin menee. Tuntuiko Leevi mielestäsi myös menevän hieman hallitummin? Oliko hurjia esteitä?".

Vielä oli jäljellä Elli ja Cele. "Celekin meni oikein leppoisasti tänään. Olette todella hyvän näköinen pari. Celeä hieman ehkä jännitti, mutta muistit itse olla päättäväinen. Hyvä hyvä. Tuntuiko että Cele olisi mennyt jossakin vaiheessa liian lujaa? Oliko liian vaikeaa estettä teidän kannaltanne?".

Sitten ratsukot menivät vielä hetken pitkin ohjin ja lähdettiin talliin hoitamaan hikisiä, mutta onnistuneesta tunnista onnellisia hevosia huolella pois.

"Ja muistakaa sitten myös pistää tarvittaessa linimenttiä jalkoihin tai hevonen kylmäletkuihin. Kiitos kaikille tunnista!"

Maksut:

Estevalmennus 6:lle 26.3.3008

Oona & Andrew +

Aloitimme tunnin pienillä kavaleteillä, n. 50-60cm korkeilla ja parivaljakko hyppäsi ne reilun hienosti yli ilman ongelmia. Mutta kun päästiin metriin Anttu meinasi parin kerran Oonaa kokeilla, että pysyykös ratsastaja selässä tekemällä stopin juuri ennen estettä. Oona pysyi visusti selässä ja komensi Anttua seuraavan kerran sillattii, ettei ruuna enää uskaltanut kieltäytyä. Tosin Oonalla oli omassa istunnassa hieman harjoituksen varaa. Myös tytön käsi pysyi hypyissä hieman liian takana, joka esti välillä ruunan hypyn pidentymisen, josta seurasi automaattinen pudotus, mutta hyppäämistähän täällä oltiin opettelemassa. 120cm:n puomien noustessa Antulle meinasi mennä pupu pöksyyn, onneksi Oonalla oli rohkeutta enemmän, kuin minulla ja kavereilla yhteensä, ja kun olin itse vielä kiljumassa ohjeita, pääsi Anttu hyppäämään oikein kunnolla, eikä jalka hipaissutkaan puomia. Perushyvin menty tunti tältä parilta.

Dreamer & Blade +

Tässä parissa oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Metrin korkuisessa radassamme vetivät nämä kaksi niin vauhdilla, että pelkäsin sekä esteiden että ratsukon kaatuvan kesken matkan. Mutta Blade osasi hommansa ja ajoitti ponnahdukset juuri oikein, Dreamer keikkui mukana, mutta hyvin tasapainossa ja tammaa häiritsemättä. Tosin pientä hyppykäskyn poikasta olisin Dreameriltä toivonut, mutta hyvin se meni näinkin. Blade on kuitenkin herkkä tamma, eikä siedä kovia otteita, joten silloin onkin parempi olla häiritsemättä neitiä. Tosin vauhti olisi saanut viimeisiin, 120cm:n esteisiin hidastua, sillä niille Blade tuli melkein aina liian kovaa ja puomit lentelivät taas sinne sun tänne, kun tamma ei innoltaan ehtinyt nostaa etujalkojaan ajoissa. Kuitenkin matalemmat esteet olivat jo varsin hyvin suoritettuja.

Carkki & Letkajenkka +

No huhhuh! Tokaisin sen jo huomatessani Carkin taluttaessa Leevin sisään. Poika hyppi sinne sun tänne ilman kunnollista hallintaa ja toivoin asian olevan toisella tolalla, kun Carkki oli selässä. Ja olihan se. Poika pääsi oikein näyttämään huippuhyppääjän taitonsa ja liiteli esimerkillisesti yli (ja ohi) jokaisesta esteestä jonka sen eteen löimme. Ensin ohi, seuraavalla kerralla korkealta yli. Leevi on nuori ja vielä hieman epävarma hyppytaidoistaan, joten se hyppää korkealta ja kieltäytyy väliltä, ja homma oli täysin ymmärrettävää. Carkki sai kuitenkin hyvin oripojan ruotuun aina yhden ohijuoksun jälkeen ja sitten mentiinkin jo yli. Kyllä tästä parivaljakosta vielä kisaajat irti saadaan.

kukka & Summer Yandare +

Todella upea parivaljakko. Hienosti meni alkuverkat, ja jokainen este mentiin tämän tamman kanssa pudottamatta. Tummanruunikolla tammalla meni lujaa ja se oli selvästi hyvällä päällä. Tosin tamman moitteeton olemus sai Kukan välillä uinahtamaan, jolloin sain itse herätellä tyttöä, ettei jätä koko hommaa hevosen harteille, vaan pysyy itsekin mukana. Toisaalta sitten koko tunnin aikana tämä pari ei pudottanut kertaakaan yhtään ainoata estettä, ei edes kolauttanut. Todella tasokas neiti tämä Summer Yandare. Suosittelen tammaa kovasti esteradoille.

Maksut tunnista:

© Carkki © Kukka

Oli ihan kiva päästä kokeilemaan Anttua, se toi vähän vaihtelua. Anttu oli ihan toista pataa esteillä kuin Jambo. Se mennä touhotti ja kaikki esteet korkealta yli tai sitten ei ollenkaan, Jambo kun yleensä vetää esteiden läpi eikä yli... Tosi kiva tunti oli, Chao on hyvä opettaja niinkuin aikaisemmin onkin jo todettu. Porukka oli kivan pieni, kun kaikkia kuutta ei sitten tullutkaan. Ihan kiva oli muutenkin mennä hieman isompia esteitä kun Jambolla ei kovin korkeita voi (vielä ainakaan) mennä.

Sitten vielä pieni tarinan pätkä:

Sain juuri ja juuri hoidettua Jambon kunnes tunti alkoi. Anita oli satuloinut minulle jo Antun valmiiksi, ja minä vain poimin sen mukaani matkalla maneesiin. Maneesiin tultuani kaikki olivat jo paikalla odottamassa minua. Pahoittelin myöhästymistäni ja nousin Antun selkään. Menimme lämmittelyksi hieman puomeja ja pienenpiä esteitä ja sitten siirryimme vaikeimpiin. 100 cm meni Antulta leikiten, mutta 120 cm se rupesi jo hieman temppuilemaan. Aina välillä se kieltäytyi, mutta pääosin meni ihan hyvin. Tunnin lopuksi venyttelimme hieman heppojen selässä, ennen kuin veimme ne talliin....

- Oona & Anttu

Olin jo hyvissä ajoin valmis ja harjannut Bladen, muut tuntilaiset vasta alkoivat valua tallille kun olin valmis. Tammalla oli sen verran energiaa että ajattelin jo edeltä mennä maneesiin lämmittelemään. Tähtipää meinasi jo käynnissä räjähtää käsiin ja mietin että luoja mitäköhän tästäkin tulee, olin vain kiitollinen että olin päättänyt laittaa martingaalit tammalle. Muita alkoi pikku hiljaa kokoontua maneesiin, lopulta myös Chao asteli kentälle.

Ensimmäisillä esteillä olin vain matkustajana yritin välillä hieman hillitä kulkua mutta kun se tuntui vain enemmän häiritsevän tammaa päätin istua mahdollisimman hiljaa. Korkeammilla esteillä se ei tietenkään toiminut, Chao ohjeistikin minua mutta Blade oli sen verran kuumunut ettei pieninkään pidättely tepsinyt. Kuitenkin sain pidettyä tamman aisoissa ja selässä pysyttiin. Esteistä ei kaikista kuitenkaan jäänyt muita kuin polttopuut.

Dreamer ja Blade-vauhtihirmu.

Rataesteet 2

Nelli – Frida +
Carkki – Leevi +
Dreamer – Blade +
Kukka – Eppu +
fiia – Pella +

Haukotelin makeasti seuratessani kepeää käyntiä uralla. Kentällä oli rakennettu mallikas rata, jota hevoset ja ratsastajat silmäilivät mielenkiinnolla - Eppu oli lähteä Kukan alta, Frida ryösti sisäänpäin ja Leevi kulki puoliksi ravissa. Pella ja Blade tyytyivät kävelemään korvat hörössä eteenpäin.

- Kootkaapa sitten ne ponnut, tokaisin ja vähitellen ohjat rupesivat lyhenemään, otteet tiivistymään ja hevoset hermostumaan. Hymyilin salakavalasti Leevin ottaessa pienen ravipätkän lyhyellä sivulla. Katselin kaikilta mallikkaat käynnit ja sitten siirryttiin raviin.

- Nelli, aja Fridaa eteenpäin, vaihtele tempoa välillä ettei se ehdi kenkkuilemaan, vaan sille tulee muuta mietittävää, huusin maneesin toisessa päädyssä olleelle Nellille, joka katsoi minua kuin hullua.

- Siis mitä? kuuluikin pian vastaus kun tyttö yritti tammoineen jotain väkertää.

- Eli käsket vähän pohkeilla ja vaikka pitkät sivut menet hitaampaa ja kootumpaa ravia kuin lyhyillä sivuilla, ok? kysäisin ohimennen laskiessani yhden esteen ristikoksi. Nelli nyökkäsi ja alkoi vaihtelemaan tempoa. Potkaisin vielä sitä edeltävästä ja jälkimmäisestä esteestä puomit pois. Veryttelyt menivät läpi pikaisesti ja vartin päästä mallikas ratamme oli käyttökelpoinen - kavaletti, ristikko ja ristikko.

- Otetaas vaikka Dreamer sieltä ensin. Tuut tämän ensin ravissa, jonka jälkeen laukassa, ohjastin Dreameria, jonka jälkeen kuulutin kaikille: - Eli tulkaa mahdollisimman kootussa, mutta silti nopeatempoisessa ravissa, mutta sillain, että pystytte olemaan harjoitusravissa. Uralla meette kevyttä ravia, mutta jo tässä - astelin kavalettia vastaavaan kulmaan - pitää viimeistään olla harjotusravissa, jooko? Ja sitten kun ootte tullu ravissa, voitte nostaa tossa laukan - osoitin vastakkaisen pitkän sivun keskikohtaa - ja tulla nää. Jos on väärä laukka, meette ohi. Dreamer siirtyi pian sisäuralle ja kulmasta harjoitusraviin. Blade ryösti kavaletin jälkeen laukkaan, mutta Dreamerin teräskäsi esti muut kuin kolme askelta. Loput tamma tuli lauhkeasti ravissa. Pitkän sivun keskellä Dreamer antoi pidätteet ja pyysi laukkaa. Äsh, väärä, huokaisin mielessäni ja kailotin sen pian Dreamerillekin, joka antoi uudet pohkeet. Blade vaihtoi laukan oikeaan lyhyen sivun keskellä, jonka vuoksi Dreamerin ei tarvinnut ohittaa. Blade ei kuitenkaan ymmärtänyt sarjan ideaa ravin jälkeen, ja yritti loikata ristikot samalla kertaa, jonka vuoksi jälkimmäinen rysähti alas. Korjasin esteen pian, ja Blade sai enemmän pidätteitä kuskiltaan ymmärtääkseen idean. Hyvinhän se loppujen lopuksi meni.

Kukka, joka oli saanut vihdoin luotettavan Epun alleen, lähestyi todella reippaassa ravissa kavalettia. Pyysin vähän hidastamaan ja kokoamaan hevosta. Eppu olisi varmasti tahtonut mennä kovaa ja korkealta, mutta herrasmiehenä otti Kukan pidätteet vastaan ja hidasti itseään. Hyvin meni, oikein rytmikkäästä Eppu asteli esteet yli. Laukka tuli kuin itsestään pienen pukin kera, josta huomautin Kukalle naurunremahdusten saattelemana. Tyttö naurahti ja jatkoi ratsastusta. Eppu tuli hyvin kootussa ja hyvätempoisessa laukassa, ja ylitti esteet omaan tapaansa - kovaa ja korkealta. Kukkakin oikein kiljaisi horjahtaessaan viimeisellä esteellä. Eppu sai silti taputukset hymyilevältä tytöltä.

- Neeeellii, kokoos Fritsua vähän ja tuu tää ravissa, huudahdin Nellille, jonka suomenhevonen vikuroi ja väkyröi jotain epämääräistä. Nelli oli kuin ei tuntisi mitään - varmasti tunsi. Hän sai kuitenkin koottua Fridan jotenkin ennen esteittä, tamma tuli silti vähän liian lujaa. Nelli kuitenkin ajoi hevosta hyvin eteen, Fridaa ei oikein huvittanut hypätä. Laukassa esteet sujuivat paremmin, Fridan päästi pienen ilopukkisarjan kulmassa ja Nelli horjahti. Jalustimet lähtivät, mutta sarja hoidettiin tyylikkäästi ilman niitä. Virnuillen tyttö palasi uralle ja korjasi jalustimet. Nelli huusi, että Frida on silmittömän rakastunut Leevin ja kaikki johtui tammasta. Nauroin vain väitteelle, kuten moni muukin.

Uralla Pella vikuroi ja hidasteli ajankulukseen, joten pyysin fiiaa seuraavaksi. Pella ei halunnut millään lujentaa tahtiaan, vaikka fiia sitä pohkeillaan mätki, mätki ja mätki. Ojensin ystävällisesti mustanpuhuvan esteraipan ponin ratsastajalle, jolloin Pella lopulta avasi kaasuhanat. Esteet ylitettiin silti vähän laiskanpuoleisesti, mutta meissä jokaisessahan on vähän laiskurin vikaa (köh). Laukan tullen Pellakin tuntui sanovan, että esteitä jippii, ja hyppäsi lähes yhtä korkealta kuin Eppu! fiia vain naurahteli, että varmasti pärjäisi kilpailuissa tällaisen kanssa.

- Leevi kun ei ole korvaansakaan lotkauttanut Fridan keimailulle, voisitte tulla nyt, hymyilin Carkille vinkaten ohimennen Nellille, jonka hevonen edelleen tanssahteli ravissa. Leevi ohitti Fridan ilmekään värähtämättä ilmavassa ja hyvässä ravissa. Ponihan oli lähes täydellinen! Leevi ravasi esteiden yli kuin unelma, Carkin vain myötäillessä ja avustaessa orin menoa. Suuni loksahti auki kun laukassa Leevi otti vain normaalin ilmavaran, eikä aikonut mitään metrin esteitä loikkia.

- No huh mitä menoa! huokaisin Carkille hämmästyneenä. Carkki vain hymyily, ja sanoi, että suomenheppa paras heppa, jonka jälkeen loi Nellille virneen. Fridalla taisi olla kiima kun ei millään rauhoittunut, ajattelin. Pari päivää sitten hoitaessani sitä, se oli viilipytty isolla veellä. Loppuverkat onneksi olivat rauhalliset.

Tallissa hiirakko Bert nökötti käytävällä. Se haisteli kaikkia ja tutkaili ihmeissään, että oliko se nyt näin popylär mösjöö. Otin orin etujalan kouraani, ja kävin kyykkyyn metrin päähän Bertistä. Sievästi venyttelyyn tottuneena vuonohevonen nojasi aavistuksen taaksepäin.

- Hevonen pitää yleensä venyttelystä etenkin silloin jos se nojautuu taaksepäin niinkuin Peppu tässä tekee, sanoin ja Bertin hellittelynimi sai ainakin Nellin puhkeamaan nauruun. Näytin vielä takajalkojen ja kaulan veryttelyn. Takajalat sujuivat suhteellisen samanlain, piti vain kyykistyä sivummalle ja varoa hevosen mahdollisia potkaisuja. Suosittelin esimerkiksi laulamaan tai puhumaan hiljaa jos on hevosen takana.

Seuraavaksi kuulin Nellin hoilaavaan Sturmisten Miseriaa Fridan takana, kun taas Dreamer kertoi Bladelle kaiken, mitä Salkkareissa oli tapahtunut. fiia selitti innoissaan Pellalle mantsan vaikeasta esitelmästä ja Carkki luennoi ponilleen suomenhevosten historiasta. Sitten Leevi päästi makean haukotuksen. Lopuksi vielä hierottiin hevosia, kunnes porukka alkoi purkautua kotiin.

Maksut tunnista:

Noustessani Bladen selkään lähes nauroin osan ottajien sekalaisuudesta, oli kaksi isompaa hevosta Eppu tietysti omissa korkeuksissaan, oli Pella joukon pieninpänä ja sitten oli kaksi suomenhevosta siitä välistä. Jaahas mitenköhän tää menee, mietin hymyssä suin tarkistaessani satulavyön toiseen kertaan ja lyhentäen jalustimia. Sitten vain käyntiin.

Bladella tuntui olevan hyvä päivä tänään ja minun ei tarvinnut hoputtaa tammaa kertaakaan, tähtipää vain käveli korvat hörössä pitkin uraa. Kokosin tamman pyydettäessä ja ihmettelin kuinka helposti se taipui, samalla kuuntelin Lilyn ohjeistusta Nellille temmon vaihtelusta.

Sitten olikin töiden vuoro ja minä ensimmäisenä, pysäytin Bladen hetkeksi että pystyisin kuuntelemaan ja painamaan ohjeet mieleeni. Ja naiset pystyvät muka moneen asiaan yhtä aikaa nauroin mielessäni nostaessani ravia. Kavaletin jälkeen Blade päättikin nostaa laukan, ihmeekseni kuitenkin reagoin melkein heti eikä tamma päässyt pitkälle. Kuitenkin kun saimme luvallisesti nostaa laukan, tosin aluksi väärän laukan huomasin itsekkin sen kun Lily huomautti minua. Vaihdoin vanhasta tottumuksesta suoraan laukassa ja tajusin sen vasta Bladen vaihdettua.

Kaasujalka oli kuitenkin pohjassa ja tähtipää hyppäsi ristikot yhdellä loikalla, vaikka toinen tippuikin minua vain hymyilytti: "Sehän oli hyppy! ", mietin keskittyen kuitenki uudestaan ja pidätin kunnolla ja selkeästi seuraavalla kerralla, nyt ristikot menivätkin yksitellen. Taputin tammaa tyytyväisenä kaulalle ja annoin tilaa seuraavalle.

Lopputunnin tein aiemmin mainittuja temmonvaihteluja ja seurasin muiden menestystä, Leevistä olin täysin vakuuttunut ori ei välittänyt vaikka Frida kuinka liehitteli sitä ja lisäksi meni sarjan ongelmitta. Hymyilin ja totesin Carkille saman äänen tämän tuleessa uralle hymyssä suin, tyttö vain iski silmää "Suokki sen olla pitää." nauraen ja ohjasi orinsa kauemmas Fridasta.

Tallissa oli rento meininki, Peppu nautti huomiosta ja sai uuden lempinimensä ansiosta kaikki hymyilemään ja pian koko talli hyvitteli oria "Peppu parka." kuului käytävillä. Itse tyydyin juttelemaan Bladelle kaikenlaista hoitaessani sitä.

Dreamer

- Leevi kun ei ole korvaansakaan lotkauttanut Fridan keimailulle, voisitte tulla nyt, hymyilin Carkille vinkaten ohimennen Nellille, jonka hevonen edelleen tanssahteli ravissa. Leevi ohitti Fridan ilmekään värähtämättä ilmavassa ja hyvässä ravissa. Ponihan oli lähes täydellinen! Leevi ravasi esteiden yli kuin unelma, Carkin vain myötäillessä ja avustaessa orin menoa. Suuni loksahti auki kun laukassa Leevi otti vain normaalin ilmavaran, eikä aikonut mitään metrin esteitä loikkia.

- No huh mitä menoa! huokaisin Carkille hämmästyneenä. Carkki vain hymyily, ja sanoi, että suomenheppa paras heppa, jonka jälkeen loi Nellille virneen. Fridalla taisi olla kiima kun ei millään rauhoittunut, ajattelin. Pari päivää sitten hoitaessani sitä, se oli viilipytty isolla veellä. Loppuverkat onneksi olivat rauhalliset.

Astellessamme käyntiä olin tyytyväinen kuitenkin niin rauhallisesti suhtautuneeseen heppaani. Frida keimaili kokoajan Leevin nokan edessä, mutta ei herra siitä välittänyt. Verkat meni ohi ihan oolrait ja sitten rataa. Muilla meni miten meni, mutta Dreamer rautakäsi sai Bladen hallintaansa. Fridalla meni ihan ookkei, mitä nyt syytteli mun heppaa. Mutta ei Leku mitään ollut tehnyt! Ah, Leevillä oli niin hyvä päivä, ettei mitään ihmeloikkia syntynyt ja menimme radan erittäin hienosti. "Suomenheppa paras poni, ei mikään turha koni!" sanelin Nellille joka näytti kieltään ja nuhteli riuhtovaa tammaansa.

Tallissa venyttelimme heppoja ja Bert sai lempparinimen Peppu-parka jota kuuli muiden sanovan enemmän kuin mitään muuta. Minä taas höpötin suomenpollejen historiasta ja Leevi osoitti olevansa hyvin laiska oppilas haukottelemalla makeasti.

Carkki

Vihdoinkin pääsin ratsastamaan hienolla ja upealla Eppu pojallani, vaikkakin tämä olisi viimeinen tuntimme. Eppu oli tapansa mukaan erittäin vireällä tuulella ja heti alusta alkaen sain hieman pidätellä sitä. Pieni loma ei ollut kylläkään aika suositulle Epulle pahitteeksi. Hypyt olivat todella ilmavia, mutta Eppu meni esteille tasaisesti askeltaen ja sopivassa rytmissä, eikä ottanut mitään pidempiä/lyhyempiä askeleita ennen estettä. Joskus meillä tosin oli hieman ponnistus kohdan löytämisessä vaikeuksia. Epun kanssa teimme joillekin esteillä jättimäisen kenguru loikan, joissa minä paha enteisesti horjahdin vaikka olinkin jo niihin jokseenkin tottunut.

Episode oli tunnilla vireä ja valmis vaikka kisasuorituksiin :) Sitä ei enää kipeä jalka vaivaa joten enää taivas on rajana! Kiitos viimeisestä ja ihanasta tunnista Episode!

Kukka

Pella oli koko porukan pienin ja siksi selkäännoustessani päätin, että vaikka minulla on pienin poni, mehän pystymme tähän! Valutin ohjaa sormieni lomasta löysemmälle ja ohjasin Pellan uralle heiluvan ruskean hännän perään.

Alkukäyntien jälkeen keräsin ohjat ja aloin ratsastaa ponia aktiivisemmin eteenpäin. Pella pureskeli mietteliäänä kuolainta, mutta käveli hyvin kauniisti eteenpäin, kuitenkaan turhia kiirehtimättä. Raviin siirtyminen oli laiskahko, mutta kyllä tamma kulki, kun hiukan patisteli ja imutti selässä. Verryttelyn jälkeen otin käyntiin, kun Lilly selosti tunnin ohjelman ja opasti ensimmäisiä ratsukoita. Sivusilmällä vilkuillessa näin monen hevosen hyppäävän varsin mallikkaasti.

Pella oli vaipunut omiin ajatuksiinsa ja laiskistunut olemattomiin. Kun meidät kutsuttiin hyppämään, tamma ei korvaansa lotkauttanut vaan jatkoi matasvaa käyntiään. Pohkeilla paukuttelu ja maiskuttaminen eivät saaneet mitään reagtioita aikaan ja olin jo luovuttamassa, kun Lilly tuli viimein tuomaan minulle raipan. Siitä Pella sähäköityi sen verran että kulki ristikoiden yli varmassa ravissa, mutta hitaammanpuoleisesti. Laukassa neiti intoutui silminnähden ja hyppäsi hyvällä ilmavaralla esteet.

Loppuverryttely sujui innostuneissa merkeissä, kun Pella oli viimein päässyt jyvälle liikkumisesta. Käänsin paljon voltteja ja kun siirryimme käyntiin, poni oli hiukan kostunut ja puhalsi tyytyväisenä. Tallissa venyttelyopin parissa selostin sille hankalasta mantsan esitelmästä koskien Afrikan ruokakulttuuria, ponia ei tosin pahemmin kiinnostanut.

fiia

Frida oli alkuun hieman känkkäränkkä, ehkäpä se johtui Leevistä. ( ; )<3 ) Mutta sitten kun sain Fridan aisoihin, se kulki todella nätisti. Vaikkakin hieman lujaa. Etenkin silloin alkoi vauhti kiihtyä kun pääsimme vähän hyppelehtimään. Sai siinä kokea myös Fridan pukkeja, hyvä etten löytänyt itseäni jälleen maneesin pohjalta! Onneksi myöskään kovin isoja hyppyjä ei tullut, eikä muuta temppuilua pukkien lisäksi. Frida meni itseasiassa aika hyvin. ; DD

Nelli

Rataesteet

Dreamer – Pikku +
Chao – Sipe +
Maikku – Taiga +
Wear – Humu +
Kukka – Bert +
Magnet – Blade +
Carkki – Mari +

Hyppäsin alas Bertin selästä, kello lähenteli jo neljää. Nelli löysäsi Fridan satulavyötä. Kiirehdin nostamaan jalustimet, ja löysäsin itsekin satulavyön ensimmäiseen reikään.

- Johan oli lenkki, naureskelin Nellille, joka asteli perässäni talliin. Nelli huokasi ja virnisti. Olimme menneet pientä kilpailua maastoesteradalla, jonka olimme uskollisen ponini kanssa voittaneet. Heitin Bertiltä suojat jaloista käytävälle, ja avasin suitsien remmit sekä satulavyön martingaalien vuoksi. Kaappasin suitset ja martingaalit olkapäälleni. Lopuksi otin mustan synteettisatulan alas ja heitin punaisen satulahuovan kuivumaan Bertin karsinan oveen. Nellin kanssa jutustellen suin Bertin pikaisesti pahimmasta hiestä, ja heitin tuntilistat taululle.

- Mennääs rakentaan se rata, huikkasin Nellille, joka heiti Fridalle porkkanan. Tyttö heitti turvaliivinsä yläkertaan. Päätimme mennä kentällä tänään, sillä yön sateiden myötä lumet olivat sulaneet ja kenttä oli paremmassa kunnossa. En olisi jaksanut harata maneesista pois jalanjälkiä. Ja raikas ulkoilma tekisi hyvää hepoillekin. Kannoimme kuusitoista valkoista estetolppaa, kolme punavalkoista puomia okseriin, kaksi vihreänvalkoista puomia ristikkoon, kolme sinivalkoista puomia sarjaan ja monia muunvärisiä puomeja pystyihin. Radasta tuli keskittymistä vaativa, melko monimutkainen noin 40-70 cm rata.

Tyttöjä alkoi taas virtaamaan tallille, ja kaikki harjailivat puolelta hevosiaan. Itse paijaillin Nellin kanssa Fridaa, joka oli tohkeissaan kaikista huomionosoituksista. Vähitellen mitä erilaisimpia tavaroita alkoi kerääntyä käytävälle: martingaaleja, satuloita, huopia, turvaliivejä, kypäriä, käsiraippoja.. Kukka puhisi laittaessaan Bertille vyötä, jossa oli rintapanssari. Nostin roimasti oriin sieraimi, jolloin se päästi ilmat ulos ja Kukkakin päästi ah-äännähdyksen. Hihittelin itsekseni.

Turvaliiveillä varustetut immeiset hevosineen kävelivät joko liian reippaasti tai liian hitaasti. Maastoleikeistämme huolimatta, Bert kuului ensimmäiseen ryhmään. Pienten ravailujen jälkeen hevoset olivat lämpimiä, ja muutama koni oli jo huomannut esteet. Myhäilin itsekseni laskiessani yhden pystyn veryttelyristikoksi.

- Chao, tuleppas sillä yli-innokkaalla Sipellä vaikka tää ristikko, huusin Chaolle, jolla oli selvästi vaikeuksia pitää Sipea pelkässä ravissa. Iloiten Sipe nosti tasaisen laukan sisäuralla ja tuli lupaavasti kohti estettä, josta tamma tulikin yli runsaalla ilmavaralla. Chao pysyi hypyssä hyvin, mutta polvet niin sanotusti lensivät taakse.

- Pidäppäs ne polvet kiinni, huomautin ja pyysin tulemaan uudestaan. Tämä suoritus sujui paremmin, ja Chaokin keskittyi enemmän asentoonsa kuin Sipen käskemiseen. Puoliverinen hyppäsi edelleen neljänkymmenen sentin ristikon kuin metrin okseria.

- Pikku voipi tulla, sanoin potkaisten ponnistuspuomia lähemmäs. Dreamer nosti laukan uralta siirtyen pikaisesti sisäuralle. Katse harhaili Pikun korvissa, ja kiljuinkin, että katsoppas vaan esteelle. Dreamer hieman hölmistyneenä pitikin katseensa esteessä, ja Pikku tuli reippaassa tahdissa esteelle. Poni hyppäsi todella kaukaa, mutta venytti itsensä hyvin esteen yli. Esteen jälkeen pienet ilopukit, minkä se poniluonteelleen voi. Ratsukko tuli uudestaan, tällä kertaa Pikku hyppäsi oikeasta reunasta, ja pyysin heitä tulemaan vielä uudestaan. Kolmas hyppy tulikin keskeltä, vähän töksähtäen, mutta se ei menoa haitannut, Dreamerkin vain naureskeli taputtaessaan poniaan.

- Kukka, voit päästää Bertin laukkaan, jos tuutte vaikka seuraavaks, myhäilin katsoessani Kukkaa, joka ei muuta tehnytkään kuin puolipidätteitä. Kukka ohjasi Bertin sisäuralle, päästi ohjaa, ja ohjasi esteelle hyvässä laukassa. Ihmettelin, miten ponillani riittää energiaa kaikelle. Ponivoimaa! Kukka antoi pohkeet hyvissä ajoin, ja ajoi oriin hyvin esteelle. Sattumoisin lumi räsähti maneesin katolta juuri ponnistushetkellä ja Bert tuli suoraan sanoen poikittain esteen yli lennättäen Kukan vatsaansa. Siellä tyttö sitten roikkui kauhuissaan Bertin pinkoessa ympäri maneesia. Ärähdin ponille, joka pysähtyi samantein. Kukka päästi irti satulasta ja pudotti jalustimet tippuen Bertin alle.

- Komea vatsa sun ponillas, Kukka naurahti noustessaan Bertin selkään. Säikähdyksestä huolimatta, Kukka ja Bert tulivat esteen reilulla ilmavaralla. Toisella kerralla Bert hyppäsi nautinnollisesti vähintään metrin ilmavaralla, josta kertoi Kukan riemastunut huudahdus. Naureskelin mielissäni, kun tarkkailin ratsastajia. Iskin silmäni Carkkiin, joka ravaili valkealla Marilla uralla. Pyynnöstäni ratsastajat hiljensivät reippaaseen käyntiin, kun taas Carkki siirsi laukkaan sisäuralle.

- Komea esteenylitys, huomautin Carkille, jonka hevonen oli hypännyt eli korkeaa ja kaukaa kauniilla tekniikalla. Carkki oli todella keskittynyt hyppyyn, ja asento oli vähän liian etukeno, josta myös huomautin. Toisella kerralla tyttö unohti kokonaan myötäämisen, joten kaksikko tuli vielä kolmannen kerran onnistuneesti Marin pienestä hypystä huolimatta. Carkki taputteli uralla köpöttelevää hevostaan ylpeästi. Parivaljakko sopi loistavasti toisilleen, ja huomautinkin, että estekilpailuissa tuollaista katsottaisiin mieluusti. Loput verkkaesteen ylityksen sujuivat vallan mainiosti, ja sitten päästinkiin itse rataan. Selitin esteet, ja demostroin ne hienosti ratsastamassa haralla, jota eräs tietty pikku hermoheikko koni säikkyi, Bert nimittäin. Ja muutkin naureskelivat. Lopuksi nostin vitosesteen takaisin pystyksi.

1. okseri - 50 cm
2. pysty - 40 cm
3. sarja - A) 30 cm, B) 40 cm, C) 50 cm
4. ristikko - 30 cm
5. pysty - 50 cm
6. pysty - 40 cm

Magnet tuli ensimmäisenä radalle Bladen kanssa, hieman epävarmana ison pollensa kanssa. Huusin vielä viimehetken neuvoja mm. istunnan ja pohkeitten osalta. Ensimmäinen hyppy sujui vallan mainiosti, ongelmitta, ja Blade loikkasi korvat hörössä. Magnetkin keskittyi hyvin ja antoi tarpeeksi ohjaa tammalle. Toinen este, pysty, sujui samanlain, hyppy jäi lyhyeksi Magnetin keskittyessä jo seuraavalle esteelle unohtaen myötäyksen. Sarja menikin vähän huonommin, tamma eikä tyttökään hoksannut nopeaa rytmiä - Magnet oli koko ajan istumassa alas kevyestä istunnasta ja Blade tunki joka rakoon enemmän kuin kaksi laukka-askelta. Pudistin päätäni ja huomautin asiasta.

- Aja Bladea enemmän eteenpäin ja pysy koko ajan istunnassa, huusin, jaa C-este sujuikin ongelmitta. Kohti ristikkoa.. Hah, Blade näytti pikkuesteelle närhen pesät hyppäämmällä sen korkealta ja kovaa hämmästyttämällä Magnetin. Vielä kaksi pystyä. Neljännelle esteelle ratsukko tuli vähän turhankin pitkässä laukassa, josta johtui liian aikaisin hyppääminen ja ylimmän puomin putoaminen. Magnet katsoi taakseen pettyneenä, ja viidennen pystyn Blade sivuutti horjauttaen Magnetilta toisen jalustimen irti. Nopeasti tyttö kokosi koninsa, ja tuli radan uudelleen sulatellessaan neuvojani sisällä. Hän pidätti laukkaa lyhyeksi, jonka edellytyksenä esteet yksi ja kaksi menivät paremmin. Sarjakin sujui hyvin, tammakin tuntui ymmärtäneen ajatuksen. Ristikon se hyppäsi normaalisti, ja pystykin meni paremmin. Viimeisellä esteellä Magnet hieman jännitti, ja Bladekin hermoili kieltäen. Hymähdin. Pyysin tyttöä aloittamaan neljännestä esteestä. Tällä kertaa Blade hyppäsi viimeisenkin esteen hyvin, ja hidasti uralle.

- Nonniin, ja ottakaas taas ravia. Humulla wear, kiitos, huikkasin ja ratsastajat kevensivät pitäen silmänsä tiukasti laukan nostavassa wearissa.

- Ja katse eteenpäin, neidit, tokaisin pitäen käsiäni lantiolla. Oitis muut keskittyivät hieman punastellen omaan ratsastukseensa, kun wear hyppäsi okserin ponillaan. Se sama keskittynyt ilme, millä wear painoi aina, loisti kasvoilla. Pohkeet, myötäys, hidastus. Pohkeet, hop, pohkeet, hop, pohkeet, hop. Esteet sujuivat täydellisesti, kunnes Humu huomasi jotain pelottavaa pusikossa ja loikkasi vasemalla ennen ristikkoa. Wear horjahti pahasti ja roikkui nyt pillastuneen Humun ohjissa tamman vetäessä tyttöä perässään. Loikin pikaisesti ottamaan Humun kiinni. Taputin tammaa rauhoittavasti ja wear nousi päättäväisesti selkään, ja ilmoitti tulevansa radan uudestaan alusta. Nyökkäsin, ja tyttö lähti taas esteille. Päättäväisyys on hyve, päättäväisyys on hyve, nyökkäilin mielessäni.

- Hyvinhän se meni! ilmoitin wearille, joka päästi hymyn huulilleen suorittaen radan puhtaasti jo toista kertaa. Tekniikka oli loistava, mitä Humu nyt hieman laiskoitteli tiputtaessaan okserin ensimmäisen puomin. Wear taputti tammaa ja siirsi hiljalleen tasaiseen raviin uralla.

- Ja sitten loppuverkat, ilmoitin, kunnes muistin maikun, jolla oli hieman hätääntynyt ilme.

- Eikun siis maikku ja Taiga, pliis, ilmoitin punastellen. Maikun kasvoilta ilmeni helpotus, kun tämä kannusti pienen ponin liikkelle. Taiga korskahti hypätessään okserin noin kymmenen sentin ilmavaralla. Pystylle maikku tuli hyvällä tahdilla, mutta istunta unohtui kokonaan! Huudahdin maikulle, että muistappa nousta siihen kevyeeseen istuntaa ja tyttö jatkoi sarjan mainiosti. Katsahdin kantapäihin, jotka nousivat aina kevyessä istunnassa. Käsi tuppasi pysymään vakaasti paikkallaan.

- Kantapäät alas kans istunnan aikana! Anna Taigalle vähän ohjaaki, et se pääsee venyttämään itsensä esteen yli! huutelin jatkuvasti ohjeita maikulle, joka selvästi hermoili. Viimeiselle esteelle tyttö rentoutui, ja Taigakin hyppäsi hörössä kun sai ohjaa. Pyysin heitä tulemaan uudestaan, ja hyvinhän se sujui. Rata sujui myös muilta ratsukoilta hyvin. Kerron sitten tällein, että puolilla verkasta, ja lopuilla radasta, ettei tarvitse ihmetellä.

- Ja nyt ne loppuverkat, hyrähdin korjatessani esteitä. Uralla käyskentelevät ratsukot olivat onnistuneet hidastamaan käyntiin ja venyttämään ohjat pitkiksi. Tuijotin kummastuneena, kunnes tokenin.

- Hei nyt! Jalustimet kaulalle ja loppuverkat kevyessä ravissa ilman jalustimia, huudahdin ankarasti. Voivottelevat tytöt marisivat ja melkeinpä itkivät, mutta kyllähän jokainen sieltä nousi. Magnet näytti nauttivan täysin Bladen keveistä askelista, kun taas Kukalla tuntui olevat tukalat oltavat Bertin edelleen yli-innokkaassa ravissa. Korjailin esteet pois ja kymmenen minuutin päästä päästin tytökin loppukäynteihin.

- Kiitos, ja ratsailta, hymyilin.

- Ei yhtään paha. Löysätkää satulavyöt sieltä selästä käsin ja Bert kärkenä käpystelkää tallipihaan ja nouskaa siellä pois, sanoin ja marssin edelle jutellen Kukan kanssa Epun kunnosta.

Tallissa hevoset olivat pian hoidettu, ja siirryin juoruvien tyttöjen mukaan Annen heittämiä vanhoja varusteita puhdistelemaan. Tämä oli kaivanut vanhoja martingaaleja, kankisuitsia, kuolaimia, länget, satuloita, suojia ja vaikka mitä esiin ullakolta! Ja arvatkaapa kuka siellä puunasi erään suomenhevostamman varusteita...

Maksut tunnista:

Olin tallilla hieman myöhässä koulun takia, siksi olinkin oikein iloinen että minulla oli Pikku tunnilla ponin sai niin helpohkosti kuntoon, ellei se ollut liannut kaunista karvaansa eilen syntyneisiin kuralätäköihin. Onneksi ei niin kuitenkaan rapsuttelin ruuna hetkejn ja sitten lähdin hakemaan Pikun varusteita ja meinasin ajatuksissani törmätä Chaoon ja mutisin punastellen anteeksi pyyntöni. "Sori, olen vähän ajatuksissani tänään." sanoin tytölle hymyillen samalla ja kavoin Pikun suojia esille.

"No niin ovatko kaikki jo paikalla?" Lilly-Marie kyseli katsellen suojaliiveihin varustautunutta joukkoa, kun pitensin jalustimia jotka olivat hieman minua lyhemmän jäljiltä. Verryttelimme hieman ja kun tuli vuoro kokeilla ristikkoa ajatus oli ihan tiessään, huomasin sen itsekkin kun yli-innokas Pikku alkoi kiihdytellä laukkaansa ja ponnistus jäi niin kauas että tunsin ruunan venyvän vähintäänkin kaksimetriseksi mäyräkoiraksi allani kun ei halunnut kolhia jalkojaan. Lilly opastikin minua ennen hyppyä katseestani ja esteen jälkeen en ehtinyt edes kokoamaan ponia kun se jo iloitsi vauhdistaan komean pukin säestyksellä. Pikku alkoi todella ilostua ja en saanut edes kunnolla ohjattua sitä esteelle kun olimmekin jo ponnistuskohdalla ja kuulin "Vielä kerran ja nyt se Pikku suoraan sinne esteelle ja vähän pudotat sitä vauhtia ei nyt olla formuloissa." hymyilin letkautukselle ja pidätin kimoa kunnolla saadakseni sen asettumaan ainakin hetkeksi ja nyt sainkin Pikun korvat keskelle estettä ja vaikka alas tulo oli mitä oli en voinut olla hymyilemättä. Rata sujuikin hieman paremmin ja kun jo luulin että saisimme hieman henkäistä Lilly käski meidät nostamaan ravin ja keventämään ilman jalustimia.

"Uh, huomenna lihaksiin sattuu." mutisin ruunalle kehottaen sen raviin ja totuttelin sen askeleisiin.

Lopulta kuului komento "Ja kiitos ja ratsailta." Lilyn suunnalta. Huohahdin ja kiitin Pikkua tunnista.

Dreamer

Sain tunnille Marin. Se meni ihanasti lämmittelyissä ja tykkäsin siitä muutenkin. Kun aloitimme radan, menin ensin hieman huolimattomasti. Myöhästyin hypyistä. Toisen kerran tullessamme meni paremmin. Marilla oli mukava hypätä isoja esteitä, tai no, miten ikinä olikaan. Se hyppäsi mahtavilla ilmavaroilla. Lopputunnista Marilla oli virtaa ja se pukitteli aika runsaasti. Hoidin tamman tunnin jälkeen hyvin ja vein tarhaan.

Carkki

Sipe & Chao

Sipe oli jo karsinassa odottavan innostunut, kun harjailin sitä tuntia varten. Tamma pärskyi, hörisi ja heittele korviaan edes sun takaisin, kuin ei olisi päässyt ulos yli kolmeenkymmeneen vuoteen. "Noh!" naurahdin tammalle sen hamutessani takkini liepeitä.

Nostin kevyen estesatulamme tamman selkään ja pujotin suitset neidin päähän. Olin vaihtanut tamman paksut kolmipalat ohueen, suoraan kuolaimeen. "Josko näiden kanssa ottaisit vähän rauhallisemmin." Törkkäsin kypärän päähäni ja pujottauduin turvaliiviini - ihan vain varmuuden vuoksi, jonka jälkeen talutin hyppelevän tamman kentälle. Magnet tokaisi Sipen näyttävän ylisuurelta kumipallolta ja olin täysin samaa mieltä. Tamma kimpoili sinne tänne kentälläkin vielä, kunnes pinnani katkesi ja nykäisin suitsista normaalia voimakkaammin. Tamma seisahtui heti - kaiketi tajusi että tulee köniin jos tempoo enää enempää. Laskin jalustimet, kiristin sautlavyön ja ponnahdin selkään. Veryttelimme hevosia ympyröillä jonkin aikaa, sitten saimme luvan hypätä lämmittelyesteenä pientä ristikkoa, jonka yli sain kuin sainkin Sipen ohjattua. Hypyssä keskityin aivan liikaa tammaan ja unohdin oman istuntani. Onneksi sain sen toisella kerralla jo korjattua. Sipe jätti tapansa mukaan runsaasti ilmavaraa esteen väliin, ja olin tyttösestäni todella ylpeä. Rataa mennessämme Sipe yritti aluksi rynnätä, mutta kapeampien kuolaimien kanssa neiti totteli ohjaustani varsin nöyrästi ymmärrettyään kuumenemisen olevan turhaa. Tunnin lopuksi vaihdoin Sipelle tavalliset kuolaimensa, kun olin ensin saanut varusteet siltä pois. Tamma oli hionnut ja pörisi karsinassaan tyytyväisenä. Tamma heittäytyi makuulle puhtaaseen puruun ja jäi siihen torkkumaan, kun lähdin viemään tavaroita satulahuoneeseen.

Pääasiallisesti tunti oli varsin onnistunut ja olin oikein tyytyväinen sekä hevoseen, että omaan suoritukseeni, kunhan vain opin luottamaan hevoseen ja sen hyppyihin sen verran, etten keskittyisi sen ponnistuksiin niin painavasti että unohdan oman istuntani. vaan varsin hyvin neiti pysyi pohkeen ja kuolaimen välissä. Tunti oli mainio!

Chao & Sipe o8

Kirjoitit hyvin, vaikka minusta ei ollut melkein mitään :(! Epäreilua, mutta elämä on :D Meillä meni Taigan kanssa varsin hienosti, vai? :D Ja sitten, Taiga on muuten hirmu kiva! Mun piti ottaa se eka hoitsuksikin. Taigan hypyt olivat kyllä erilaisia, kuin Pikun. Mutta ei se haittaa. Pysyin niissä kuitenkin ihan hyvin mukana pitämällä harjasta kiinni, jiihaa!

Maikku

- Wear ja Humu… Luin ilmoitustaululta, ja hymyillen kiirehdin talliin. Sain tällä kertaa kokeilla vähän erillaista hevosta. Siitä taisikin olla jo vierähtänyt muutama tovi kun viimeksi sain ratsastaa suomenhevosella!

Humu seisoi hiekkaisena karsinassaan, ja ryhdyin harjaamaan tummanpunarautiasta suomenpienhevosta reippain ottein. Hoidettuani tamman hain sen varusteet varustehuoneesta, ja laitoin ne varmoin ottein vähän kenkkuilevalle hevoselle. – Olehan siinä.. Komensin luimivaa tammaa. Magnet pyyhälsi karsinan ohitse virnistellen.

Talutimme kaikki hevosemme maneesiin, ja nousimme selkiin. Humu tanssahteli lyhentäessäni jalustimia muutamalla reiällä, ja otin tamman kiinni sen ravaillessa jo uraa pitkin. Humu katseli terhakkaana kentälle rakennettuja esteitä, eikä meinannut oikein pysyä käynnissä.

Alkuravien jälkeen ryhdyimme hyppäämään. Aloitimme pienestä ristikosta, ja ryhdyimme sitten hyppäämään rataa johon kuului muutama n. 50 senttinen pysty, kolmen esteen sarja, sekä okseri ja ristikko.

Viimein tuli minun ja Humun vuoro. Nostin hevosella laukan, ja laukkasin kohti ensimmäistä estettä. Pohkeet, myötäys, hidastus. Pohkeet, hop, pohkeet, hop, pohkeet, hop. mutisin hiljaa suomenhevosen selästä. Sarjan jälkeen Humu huomasi jotakin pelottavaa maneesin nurkassa, ja hyppäsi vasemmalle pelästyneenä. Nyt roikuin pillastuneen suomenhevosen ohjissa, ja yrtin saada sen rauhoittumaan. – irti en päästä.. mumisin hiljaa itselleni.

Kohta Lilly tuli apuun ja nappasi Humun kiinni. Lilly auttoi minut selkään, ja sanoin tulevani radan uudelleen ihan alusta. Lilly nyökkäsi, ja niinpä nostin Humulla uuden laukan. Nyt ratsastin päättäväisesti Humua eteenpäin, ja selvitimme esteet helposti.

-Hyvinhän se meni! Lilly kehui. Hiljensin Humun ravin kautta käyntiin, ja taputin tammaa hymyillen kaulalle.

Loppuveryttelyt jouduimme suorittamaan ilmanjalustimia keventäen, joka tekikin ihan hyvää minunkin voimattomille jaloilleni. Jäähdyttely käyntien jälkeen laskeuduimme tallin edesssä satuloista, ja talutimme uljaat ratsumme talliin.

Hoidettuani hienon Humu-tyttösen perusteellisesti, nappasin sen suitset mukaani pestäkseni ne oikein puhtaiksi, ja kipusin muiden mukaan oleskeluhuoneeseen rupattelemaan.

-wear&Humu-

26. tammikuuta - jumppasarjat ja kahdeksikot

Olisi ensimmäisen järjestämäni estetunnin aika! Viime tunnista olin luistanut muutamien tärkeiden asioiden takia. Mutta nyt! Tunsin luissani, että illan tunnista tulisi kiinnostava. Kello parahti onnekseni ja heitin englannin kirjat reppuuni. Nousin ylös ja hyppäsin nurkkapaikaltani tarraten Nellin käteen.

- Tuutko tallille? kysyin pikaisesti. Nelli pakkasi vielä kirjojaan, ja virnisti nyökäten. Hoputtelin tyttöä, joka jäi vielä sopimaan jostain parhaan ystävänsä Irenen kanssa. Heitin takin niskaani ja nappasin Nelliä kädestä juosten portaat alas aina kolmannesta kerroksesta aulaan. Avasin oven ja suorastaan syöksyin Raspen syliin. Raspe oli poika, johon olin ihastunut jo pitkän aikaa. Hymyilin ja pahoittelin tapahtunutta kiskoessani Nelliä tutulle tallireitille.

Istuin Nellin kanssa kauralaarin päällä paperilappunen ja kynä kädessäni. Nelli ei mahtunut tälle tunnille. Päähäni välähti hullu idea, että jakaisin hevoset tällä kertaa aivan arpomalla! Hoitajat ja omistajat kaipaisivat vähän vaihtelua, olin aivan varma, ettei Wear ollut vähään aikaan mennyt muilla kuin kiltillä Taigalla, ja Carkki oli varmasti kyllästynyt Leevin vihreisiin miehiin. Niinpä kirjoitin lapulle kaikki tunnille osallistujat ja tallin hevosista seitsemän nimet ja oman Bertini nimen. Bert ei ollut pitkään aikaan ollut tunnilla tai hypännyt, nyt olisi hyvä, kun oriilla on kunnonkohotuskin aluillaan.

Heitin ratsastajien nimet Nellin pithingy ja hevosten nimet omaan lätsääni. Pian kävikin tussi taululla ja Nelli kanssa tirskuimme mitä eriskummallisilli pareille. Itse en voinut kuvitella Magnetia Taigan selässä, saatika sitten Maikkua energisen Mankin vietävänä. Hymy pysyi kasvoillani kun kirjoitin Pikun nimen listaan viimeiseksi.

Carkki – Bert +
Maikku – Manki +
Heidie – Palmikko -
Magnet – Taiga +
Kukka – Jambo +
Sofia – Blade -
Wear – Pella +
Heidi - Pikku -

Ratsastajia ilmautui talliin reput täynnä kypäriä, hanskoja, chapseja, raippoja ja kannuksia. Hoidin Kamua tallissa, en ollut pistänyt sitä vanhusta tunnille jalkansa takia. Carkki kurkotteli Kamun karsinan oven raosta rapsuttelen samalla viereisen karsinan Bertiä.

- Mitä sä nyt näin? Carkki kysyi ihmeissään helliessään nyt kahta turpaa Kamun tungettua nenukkinsa tytön kainaloon.

- Ai mitä? kysyin putsaten Kamun takakaviota pidättäen naurua.

- No siis et vaihoin hevoset, Carkki sanoi avattuaan oven kunnolla seisten itse edessä. Laskin Kamun kavion ja purskahdin nauruun.

- No siks että te ootte aina vaan menossa samoilla hevosilla, hei vähän vaihtelua, sanoin Carkille ja taputin tytön päätä naureskellen. Carkki kohautti olkiaan ja hävisin Bertin karsinaan. Hetken päästä kuulinkin naurua oripoikani karsinasta kun Bert oli aloittanut tavanomaisen skitsoörinänsä mielihyvästä.

Maikku helli Piccoloa karsinassaan, jonka jälkeen teki tilaa Heidille ja lähti itse Mankin karsinaa. Magnet suorastaan puhkui intoa saadessaan kokeilla "uutta" ponia. Wear taas innoissaan harjasi Pellaa. Koukkasin Nellin mukaani ja käpyttelimme maneesiin kokoamaan esteitä. Teimme yksinkertaisen 50 cm - ristikon keskelle kenttää kahdeksikkoa varten ja pitkän sivun viereen jumppasarjan.

- Pysty, askel, pysty, askel, askel, ristikko, askel, askel, askel, okseri, hoin itsekseni laskiessani välejä. Tunnilla oli pelkkiä poneja ja siroaskelinen Blade, joten tein askelväleistä niinsanotusti "ponit". Nelli raahasi vielä kaksi punavalkoraitaista puomia okseria varten ja yhdessä asetimme ne sopivaksi 50 cm - okseriksi. Laskimme kaksi ensimmäistä pystyä kolmeenkymmeneen ja ristikon neljäänkymmeneen. Seuraavaksi raahasimme yhteistuumin tolpat ympyräesteitä varten. Teimme kaksi pystyä keskiristikon molemmin puolin suunnilleen neljänkymmenen sentin korkeuteen. Lopulta tarkastelimme kädenjälkeämme maneesin ovelta ja lähdimme takaisin tallille. Lopulta ratsut ilmaantuivat tallipihalle. Käskin nousemaan suoraan pihalta selkään, maneesin keskihalkaisija oli varattu, naureskelin ratsastelijoille. Nelli hyppi jo etukäteen maneesiin - seuraamaan ponikarnevaalia omien sanojensa mukaisesti. Itsekään en pystynyt olemaan hymyilemättä nähdessäni epävarman Wearin Pellan selässä ja Carkin oman vuonikseni selässä. Magnet oli yhtä hymyä lyhentäessään puoliunessa olevan Taigan selästä jalustimia. Sofia punnersi suurikokoisen Bladen selkään, mutta sai tulokseksi turhat ponnistelut. Kävin punttaamassa tytön suuren hevosen selkään.

Ratsastajat kävelivät pitkin ohjin uraa katsellen kummastuneina esteitä. Kukka kysyi Jambon selästä, että miten he voivat hypätä kahdeksikkoa kun jumppasarja on tiellä. Kerroin purkavani estesarjan Nellin kanssa välikäyntien aikana ja osoitin katsomossa hihkuvaa tyttöä.

Tytöt keräsivät vähitellen hevosensa ja lähtivät ravailemaan uralla. Katselin jokaisen hieman epävarmaa olemusta, paitsi Carkin, joka nautti viilettäessään Bertillä. Hymyilin. Käskin aloittaa veryttelyn volteilla lyhyihin sivuihin ja loivilla kiemuraurilla toiselle pitkälle sivulle. Vähitellen hevoset alkoivat olemaan höyryäviä ja selitin jumppasarjan. v - Eli koko ajan kevyt istunta, tarpeeksi myötäystä ja pohkeet kiinni, selitin ylittäessäni jumppasarjan viimeisen esteen jalan.

- Ja vaikka Carkki siitä ensimmäisenä, sanoin huomatessani innoissaan olevan Bertin. Carkki nosti laukan, ja pidätteli pieniä ilopukkeja näyttävää Bertiä. Bert tuli esteelle suorassa linjassa ja sopivassa tempossa. Carkki painoi pohkeet oriin kylkiin ja Bert hyppäsi esteet hiukan huolimattomasti tiputtaen okserin viimeisen puomin. Kävin nostamassa puomin, ja pyysin Carkkia tulemaan uudestaan. Hiirakko ori puhkui intoa ja tuli esteille entistä varmempana. Suoritus oli tällä kertaa puhdas. Carkki otti raville ja palasi uralle kehuen Bertiä, joka ravasi lauhkeana uralla.

Maikku tuli venkuroivan Mankin kanssa esteelle melko epävarmassa ja hidastempoisessa laukassa. Manki kielsi ensimmäisellä esteellä ja Maikku sinkosi kohti toista pystyestettä. Magnet nappasi ponin kiinni Taigan selästä ja riensin auttamaan tyttöä, joka hytkyi maassa ennen toista pystyä. Autoin Maikun ylös ja yllätyksekseni Maikku nauroi itsekseen. Kysyin, oliko hänellä kaikki hyvin ja tyttö kipitti myöntävän vastauksen annettuaan turvaliiviään puhdistaen takaisin ponin selkään. Uudestaan Maikku tuli entistä varmempana esteille. Juuri ennen ensimmäistä pystyä hän käski Mankia raipalla. Poni ymmärsi vihdoin, että homma on totta tällä kertaa ja hyppäsi sarjan reippaasti ja puhtaasti. Maikku kysyi, voisiko tulla uudestaan ja sanoin kyllä. Manki pukitti pienen ilopukin sarjan jälkeen ja Maikku kaatui ponin kaulalle hymyillen leveästi. Pudistin hymyillen päätäni ja etsin katseellani seuraavaa ratsukkoa.

Sofia tuntui rukoillen Bladen selästä, ettei olisi seuraava. Pyysin tyttöä tulemaan esteelle Bladen kanssa. Tamma nosti mahtavan laukan ja tyttö pomppi kyydissä epämääräisesti. Ensimmäisen kerran suuri hevonen väisti ja Sofialta lähti toinen jalustin. Kävin rohkaisemassa epävarmaa Sofiaa.

- Jos sä olet epävarma, niin myös Blade on, sanoin taputtaen höyryävää tammaa kaulalle. Sofia nyökkäsi nielaisten ja suunnisti kohti estettä paljon kootummassa ja lyhyemmässä laukassa. Sofia nousi kevyeeseen istuntaan ja painoi pohkeet paljon varmempina Bladen kylkiin. Tamma näytti mahtavat kykynsä ja hyppäsi sarjan pienellä ilmavaralla.

Heidie ohjasin varmana Palmikon esteille. Palmikko tuli hyvässä tempossa, mutta hyppäsi todella kaukaa ensimmäiselle esteelle ja Heidie horjahti selässä. Nopeasti tyttö korjasi istuntansa ja varmuutensa ja Palmikkokin pääsi puhtaasti loppuradan. Toisella kerralla Heidie sai ajettua Palmikon parempaan ponnituskohtaan ja sarja sujui paljon paremmin. Kehuin Heidietä ja Heidie Palmikkoa taputtamalla tätä.

Punahiuksinen Magnet tuli esteelle Taigan kanssa letit liehuen. Tyttö antoi Taigalle ohjaa ja pohjekiaita juuri oikeaan aikaan ja tamma venytti itsensä esteen yli ja jatkoi varmasti ja nopeaan temthingy myös muut esteet. Magnet kehui ponia ja ohjasi sen uudestaan sarjalla. Hymyilin Magnetille, ja kerroin, että tuollaista menoa katseltaisiin mieluusti kilpailuissakin. Magnet virnisti ja kehui Taigaa. Käskin ratsukkojen hiljentään käyntiin. Kaikki jatkoivat hitaammassa askellajissa. Jambo puhkui intoa ja yritti jatkuvasti ryöstää itsensä raviin Kukalta. Pyysin seuraavaksi heitä tulemaan ja parivaljakko suoritti sarjan puhtaasti pienestä intoilusta huolimatta. Myös Wear tuli radan puhtaasti, mutta epävarmasti ja myötäämättä Pellalla.

Ratsukot kulkivat välikäynnit pitkin ohjin ja hevoset pärskäyttelivät. Ulkoa kuului hirnahdus, johon Bert vastasi. Purimme Nellin kanssa estesarjan ja heivasimme tavarat estekalustovarastoon. Kävin haraamassa Mankin jarrutusjäljet ja Maikun lentojäljet.

Ohjastajat keräsivät ohjia ja jaoin joukon kolmeksi ryhmäksi - kaksi ryhmää ympyröille ja yksi keskelle. Oven puolen ympyrälle menivät Heidi ja Pikku sekä Kukka ja Jambo kun taas toiselle ympyrälle jäivät Maikku ja Manki, Magnet ja Taiga ja Wear ja Pella. Keskiestettä hyppäsivät sitten Carkki ja Bert, Heidie ja Palmikko sekä Sofia ja Blade. Idea ymmärrettiin hyvin.

Wear ajoi vikuroivaa Pellaa jatkuvasti eteenpäin peittäen epävarmuutensa. Huusin Wearille, että päästää vähän ohjaa ja on varmempi. Wearin suu tiivistyi viivaksi ja tämä päästi Pellalle ohjaa. Ponin vauhti lisääntyi ja se hyppäsi jo varmemmin. Wearkin vähiten rentoutui ja pysyi hypyissä paremmin ja tiiviimmin mukana. Ponit rupesivat pyörimään yhä keskemmällä wearin ympyrällä.

- Hei, wear, Magnet ja Maikku, ajakaapas niitä ponejanne vähän ulospäin, ettei ne pyöri siinä keskellä! huusin keskeltä. Magnet ja wear ajettivat ponejaan ulospäin ja kuuliaisesti Taiga ja Pella tottelivat. Maikku ajoi Mankia oikeilla avuilla ulospäin, mutta poni vikuroi pukittaen. Maikku läpsäisi raipalla ponia takalistoon pienien pukkien kera, mutta ponikin nöyrtyi lopulta ulommas.

Vaihdoimme pari kertaa niin, että ryhmät pääsivät hyppäämään myös ympyrää että keskiestettä tarpeeksi kauan. Lopuksi kokeilimme kahdeksikkoa. Purin kaksi estettä keskiristikon viereltä puomeiksi. Hymähdin ja aloitin taas käskittämään hikisiä ratsastajia ja hevosia.

- Estetunti on täynnä toimintaa! huudahdin kun näin Mankin vikuroivan Maikulle selvästi tylsistyneenä. Maikku keräsi ohjat lyhyemmiksi ja käski Mankin raviin lisää tempoa. Muutkin ratsukot alkoivat vaihdella tempojansa hieman nopeammaksi. Ensimmäiseksi kahdeksikolla tulisi taas Carkki. Selitin, että este hypätään neljä kertaa.

- Painon tulee aina olla sillä puolella, minne olette kääntymässä. Tässä tulee heti ura vastaan, joten teillä on vain pieni hetki aikaa kääntää hevonen oikeaan suuntaan ja pyytää sitä vaihtamaan laukka joko ravin kautta tai lennosta. Ainakin Bert ja Jambo vaihtavat laukan automattiisesti lennosta, selitin näyttäessäni miten kahdeksikko tullaan. Järjestys oli sama kuin aiemmin. Kaikki hyppäsivät esteen puhtaahti, mutta painonhallinnassa oli pieniä ongelmia. Carkki unohti asian kokonaan ja Bert kääntyi väärään suuntaan. Myös Manki teki saman, vaikka Maikku oli saanut painonsa vasemmalle. Kaikki saattoivat kuulla kuin Maikku kirosi "pirullisen ilkeän poninsa" ja nauroivat.

Kukka tuli Jambolla esteelle pitkässä laukassa, jolloin poni teki kunnioitettavan loikan suurella ilmavaralla. Tyttö lyhensi laukan ja vaihtoi suunnan painollaan. Jambo oli hyvin kuolaimella korvat hörössä ja Kukka piti kontaktin esteelle. Oikeitten apujen avulla Jambo sai toisen kerran tultua esteen tarpeeksi läheltä. Kukka paistoi kuin Naantalin aurinko. Ratsukko kiersi todella läheltä uraa hipoten siellä käpytteleviä poneja. Kukka käänsin Jambon leveyssuunnassa keskihalkaisijalle. Katsoin, kuinka Kukka antoi oikeanlaiset avut ja nousi itsekin istuntaan hyvään aikaan. Jambo kuitenkin pysähtyi ennen estettä, jonka jälkeen hyppäsi. Kukka hymyili ja korjasi istuntansa kääntäen Jambon viimeisen kerran esteelle, joka hypättiin puhtaasti ilmavaralla.

Keskittyminen herpaantui kun lunta tippui maneesin katolta maahan ja Bert sai kohtauksen. Carkki nauroi yhä selässä kun Bert viiletti kiitolaukkaa ympäri maneesia. Ärähdin lujaan äänen ponille, joka pysähtyi kuin seinään lennättäen Carkin kaulansa yli. Carkki nousi pikaisesti ylös ja nousi takaisin patsasponinsa selkään.

- Johan tunti oli temmellystä täynnä! sanoin Nellille kun oli kivunnut katsomoon korjattuani esteet. Ratsukot juttelivat tunnista ja hevosista pitkin ohjin kävellen. Sieltä täältä saattoi kuulua nauruntyrskähdyksiä. Muutaman minuutin kuluttua ratsukot kiersivät vielä maastossa viilentävät loppukäynnit ja hoitivat hevosensa kuntoon. Lopuksi satulasaippua kului kun porukka keskustellen huolsi saippuan ja satulan kuntoon satulahuoneessa. Sieltä kuuluikin kovaa epämääräistä mölyä ja aina tasaisin väliajoin mielettömiä naurunpurskahduksia joille minä ja Nelli aina hevosia myöten säpsähtelimme. Pyyhkäisin osallistujat pois tussitaululta hymyillen.

-Lilly-Marie-

Maksut tunnista:

© Kukka

Lähestyin Mankilla estettä. Se tuntui epävarmalta, minua vähän pelotti. Olin valmiina hyppyyn, mutta Manki kielsi, putosin selästä. Minua nauratti, aina kävi näin! Kipusin kuitenkin naurean takaisin selkään, kunnes olin puhdistanut vaatteeni. Kokosin Mankin uudestaan, nyt onnistuimme. Kysyin, että sainsinko tulla uudestaan. Tulin vielä kerran, taas vähän varmenpana. Muut hypyt olivat sitten ihan ok.

-Maikku-

Estetunti oli tänään poikkeuksellisesti lauantaina, ja minä tyhmä meinasin koko asian unohtaa… Tuntia ennen estetunnin alkua havahduin ajatukseen, että olisin unohtanut jotain. Työnsin kuitenkin ajatuksen jonnekin mieleni sopukoihin, ja keskityin taas kirjan lukemiseen.

Viimein, puolituntia ennen tuntimme alkua, kännykkäni pirahti soimaan. Vastasin laiskasti. – Wear! Missä sä oikein olet? Meillä alkaa ihan justiinsa estetunti, kai sä nyt sen muistit? Sofia huudahti puhelimeen. – Mitä!? kiljaisin, ja juoksin huoneestani suoraan alakertaan. – Mä oon viirdessä minuutissa tallilla! Huikkasin Sofialle ja suljin puhelimen. Isä istui sohvalla lehteä lukien, ja hämmästyi suuresti ilmestyessäni olohuoneen ovelle. – Tää on hätätapaus! Voisitsä mitenkään viedä mua tallille? Mun tunti alkaa ihan justiinsa, enkä mä kerkeä enää bussilla. Voihkin. Isä katsahti minuun kummastuneena, ja nyökkäsi hitaasti. – Tämän kerran. Isä murahti, ja vääntäytyi ylös sohvalta.

Kohta saavuin jo tallille. Loikkasin ulos autosta ja riensin suoraan toimistoon. Lilly-Marie oli juuri kirjoittamassa tämän kertaista hevoslistaa. – Mitä, meenkö mä oikeasti Pellalla? Kysyin hiukan kummissani. Vieressäni seisova Kukka nyökkäsi virnistellen. – Mikäs siinä on vikana, eikös Pella ole ihan mukava poni? Tämä kiusoitteli. Töytäisin Kukkaa leikkisästi olkapäähän, ja kiipesin oleskeluhuoneeseen viemään tavarani lokerooni. Sofia istui sohvalla tunkien chapseja jalkoihinsa. Moikkasin Sofiaa iloisesti. – Hyvä, sä ehdit. Tiedätkö sä jo millä sä tänään meet? Sofia heitti hymyillen. – Jep, tiedän mä. Mut mua vaan vähän arveluttaa että mitä siitä oikein tulee. Taiga on niin tuttu ja turvallinen, ja Pella taas vähän erilainen. Tuhahdin. Kaivoin kassistani ratsastuskengät, ja ryhdyin pukemaan niitä jalkoihini. – Hyvin se menee. Mä meen tällä kertaa Epulla, mieti!? Sofia sanoi.

Kohta puikkelehdimme alas talliin, ja lähdimme kumpikin harjailemaan ratsujamme. Pella oli selvästi ollut mutatarhassa telmimässä, sillä neitokaisen jalkoja kuorrutti ihana mutakerros. Huokaisten ryhdyin harjaamaan jalkoja puhtaiksi. Varustettuamme kaikki hevosemme valmiiksi, talutimme ne pihalle ja nousimme selkään. Minä jouduin lyhentämään Pellan jalustimia ainakin puolimetriä, ennen kuin ne olivat sopivat. Magnetilla oli tällä kertaa allaan rauhallisesti uinuva Taiga, Carkilla Lillyn heppa Bert, Maikulla Manki, Heidiellä rauhallinen Palmikko, Kukalla hassu Jambo Sofialla iso Eppu ja Heidillä pikkuruinen Pikku.

Käveltyämme maneesissa jonkin aikaa, ryhdyimme jokseenkin itsenäisesti veryttelemään hevosiamme. Pella tuntui heti aluksi oudolta ratsastaa. Tamma oli aika laiskalla päällä, ja muutenkin tuntui varsin epäluotettavalta.

Aloitimme hyppäämisen jumppasarjalla. - Eli koko ajan kevyt istunta, tarpeeksi myötäystä ja pohkeet kiinni. Lilly-Marie neuvoi kentän keskeltä. Minun ja Pellan vuoro koitti viimeisenä. Epävarmasti ohjasin Pellan esteille. Tamma laukkasi innokkaasti eteenpäin, mutta en uskaltanut juurikaan antaa ponille kovin paljoa tilaa. Tiedä vaikka se sattuisi vetämään päänsä alas, tai väistämään sivulle juuri enne estettä?

Jatkoimme sitten harjoituksia ympyröillä. Jouduin ajamaan vikuroivaa Pellaa lähes kokoajan eteenpäin. – Wear! Päästä vähän enemmän ohjaa, ja ole varmempi siellä selässä! Lilly neuvoi. Tiukasti huuleni yhteen puristaen päätin pelosta huolimatta luottaa Lillyn neuvoihin. Annoin hiukan ohjia valua käsieni lomasta pidemmiksi. Pella muuttui heti rauhallisemmaksi, eikä tamma yrittänyt kertaakaan vetää päätään alas tai pukittaa. Päästin onnellisen huokauksen.

Kokeilimme lopuksi hypätä kahdeksikkoa. Se sujui minulta ja Pellalta todella hyvin, vaikka itse sanonkin. :>

Käveltyämme loppukäynnit talutimme kaikki jonossa ratsumme talliin. Riisuin siellä Pellalta varusteet, ja harjasin hiukan hikisen ponin huolella. – Vaikka mua aluksi vähän epäilyttikin, niin musta meidän tunti meni suhteellisen hyvin, eikö? Kysyin Pellalta, ja ojensin sille nopeasti namin. Peitin sen sitten loimella, ja jätin mutustelemaan heiniään.

-wear&Pella tällä kertaa :D-

Tulin tallille ja katsoin ihmeissäni tunti listaa. Kukka - Jambo. Enkö pääsisikään Epulla? Pyöritin silmiäni ihmeissäni, mutta totesin lopulta että onhan se ihan mukava kokeilla jotakin uutta ratsua. Ehkäpä ensi kerralla pääsen rakkaalla Epullani. Wear tuli viereeni. "Mitä menenkö mä Pellalla?" Wear voihkaisi. "Eikös Pella olekin ihan mukava poni?" Minä kiusoittelin Wearille. Sitten lähdin hakemaan Jambo pamboa tarhasta. Se olikin maannut jossakin lumikasassa, koska oli luminen ja hieman märkäkin. Talutin ruunan omaan karsinaansa ja aloitin harjauksen. Kun harjasin sitä mahan alta, hieman se koitti näykkiä. Harjauksen jälkeen sille pistettiin kaikkiin jalkoihin suojat ja putsit. Ihme ettei vielä polvisuojiakin! Selviääköhän tämä poni esteiden yli ollenkaan kun näinkin monet suojat jo jalkaan pistetään.

Menimme tunnille nättiin kaartoon ja jokainen loikkasimme selkään. Epun ratsastajalla oli hieman ongelmia, eikä mikään ihme kun edes minä en meinaa päästä korkean Episoden selkään. Katsoin Eppua Jambo selästä hieman mietteliäänä, kova hinkun olisi korkean kerman värisen ruunan selkään. Laitoin kuitenkin itselleni jalustimet sopiviksi ja kiristin satulavyön. Maiskautin Jambon matkaan, sillä oli aika pitkä askel poniksi. Sitten alkoi tunti, ja menimme Jambon kanssa esteiden yli oikein vauhdilla, vaikka välillä puomit hieman kolisivat kun ruuna ei varonut jalkojaan. Innokkaasti se hyppäsi, välillä jos esteelle ei tullut hyvä askel väli, joka oli muuten tosi vaikea löytää kun se kiihdytteli, niin saattoi tulla oikea kunnon pupu loikka. Se oli vain mielestäni hauskaa. Poni meni mielestäni muuten ihan hyvin, mutta taitaa sillä olla lieviä itse hillintä vaikeuksia? No, hengissä kuitenkin selvittiin ja tunnin jälkeen teki mieli vielä hypätä tällä pippuri ponilla lisää. Kun hypättiin viimeiset esteet oli se jo rauhoittunut ja jarrutkin löytyivät.

Tunnin jälkeen hoidin ruunikon ruunan rupsakan hyvin pois.

Kukka

Saavuin tallille hyvissä ajoin ennen estetuntia, ja hämmästys oli suuri, kun huomasin saaneeni Taigan tunnille. Olin kuitenkin tyytyväinen, sillä olin kuullut että Taigan hypyt ovat todella pehmeät.

Taiga oli todella kiltisti laittaessani sitä kuntoon, ja taluttaessani sitä pihalle kirpeä pakkanen nipisteli poskiani. Taiga puhisi lämmintä ilmaa käsiini ja näytti innokkaalta. Kapusin Taigan matalaan, pyöreään selkään ja säädin jalustimet. Taiga odotteli kiltisti paikallaan ja lähti liikkeelle kun pyysin.

Alkuverkat sujuivat rauhallisessa tahdissa, mutta esteitä aloittaessamme Manki tipautti Maikku paran selästään, ja käskin Taigan ilkikurisen ponin perään. Taigan kaviot rummuttivat maneesin hiekkaa kuin ompelukone, ja sain helposti napattua Mankin ohjat käteeni. Palautin ponin iloiselta vaikuttavalle Maikulle ja tunti saattoi jatkua.

Vihdoin oli vuoromme hypätä. Taiga lähestyi estettä korvat höristellen, ja teki upean loikan venyttäen itseään hienosti. Saimme kehut opettajalta, ja taputin innokkaasti pärskivää Taigaa.

Lopputunti sujui hyvin lukuunottamatta Bertin kiitolaukkatempausta ja muiden hevosten pikku vänkyröintejä. Taiga kuitenkin oli koko tunnin kiltti ja yhteistyöhaluinen, ja tunnin loputtua se sai isoimman porkkanan jonka löysin!

Magnet

Sain Bertin tunnille ja ajattelin sen olevan hyvää vaihtelua. Karsinassa herra käyttäytyi nätisti ja mennessämme maneesiin se hieman steppaili. Kun olimme menneet alkutunnin rauhassa aloitimme hyppäämään. Sain mennä ensimmäisenä ja Bert ei oikein keskittynyt. Yksi puomi tipahti ja tulimme uudestaan. Silloin tuli onneksi puhdas rata. Seuraava rata oli hieman vaikeampi ja sekosin todella. Onneksi sitten meni hyvin ja lopputunti meni myös hyvin. Pääsimme vielä menemään lujaa laukkaa ja Bert innostui todella ja pukitteli hieman. Ja se lumen tippuminen, ääk! Silloin tipahdin.

Carkki