Koulutunnit 2007

Ke 19.9.2007 - Laukkaa ja taivutuksia
Ke 3.10.2007 - Avut pehmeiksi
Ke 17.10.2007 - Kannusharjoittelua
Ke 31.10.2007 - Siirtymisiä ja laukanvaihtoja
Ke 14.11.2007 - Istuntatreeniä
Ke 28.11.2007 - Asetusta ja taivutusta

Asetusta ja taivutusta

Ohjaaja: Ada
Osallistujat:
Anita – Andrew
Carkki - Leevi
Chao - Eppu
Heidi - Jambo
Magnet – Palmikko
Maikku – Piccolo
Ros - Blondi

“Tänään jatketaan sitten ratsastuksen perusaiheilla, viimeksi käsittelimme istuntaa ja tänään vuorossa on hevosten asettelua ja taivuttelua. Jotta emme aivan unohtaisi viime kerran opetuksia niin jokainen nostaa nyt ne jalustimet kiltisti kaulalle ja keräilee ohjat. Reipasta käyntiä eteenpäin, suuria ympyröitä ja loivaa kolmikaarista kiemurauraa.” kailotin maneesin keskeltä ja silmäilin tämän tunnin ratsukoita. Anita ja Anttu, Magnet ja Palmikko, Maikku ja Pikkolo, Carkki ja Leevi, Chao ja Eppu, Heidi ja Jambo ja tuon viimeisen täplikkään kylmäverisen oli pakko olla Blondi, jolla ratsasti omistajansa Ros.

”Hyvin menee siellä Antun kanssa. Muista pitää tasainen ohjastuntuma ja myödätä erittäin vähän kädellä ruunan pään liikkeiden mukana, kätesi ei ole tarkoitus liikkua kuin saha mutta ei myöskään nykiä epätasaisesti tai olla täysin liikkumaton ja nyrkki suljettuna” ohjastin. Anttu oli parantunut paljon viime tunnista ja suostui jopa kuuntelemaan Anitan apuja, aina välillä kyllä korvat vääntyivät luimuun ja hapan ilme ilmestyi naamalle. Anita taas oli oppinut hallitsemaan kätensä tahatonta liikettä, vaikka aina välillä se nousi pinnalle.

”Palmikolla huitaise nyt muutaman kerran kunnolla sillä kouluraipalla sitä hevosta, se ei voi vain nukkua siellä ja tulla sisäpohjettasi vasten minkä kerkeää. Ei se hevonen ole lasista, herätä se nyt kunnolla niin ei sitten tarvitse koko lopputuntia hakata raipalla” huomautin ja katselin kun Magnet vähän epäröiden käytti raippaansa Palmikkoon. Magnetille pitäisi huomauttaa että vaikka ratsusi on kuinka rakas se ei voi luistaa töistä.

”Pikulla älä puristaudu polvella satulaan jos ponisi tulee ulkopohjetta vasten ympyrällä ja pyrkii pois kaula kenossa. Johda vaikka vähän sisäohjalla jos ponin pää osoittaa aivan väärään suuntaan.” Pikku liikkui oikeastaan ihan hyvin, tunnin ainoa poni ja kulki paljon reippaammin kuin osa hevosista.

”Ota Leevi ympyrälle ja istu syvälle satulaan. Älä nojaa taaksepäin koska se on eteenpäinajava-apu, ja anna sormiesi liikkua, nyt olet jännittynyt kuin mikäkin vieterinukke, rentoutta!” huusin Carkille Leevin pomppiessa ja tanssahdellessa ympäriinsä koko ajan pyrkien raville. Ori ei ollut sopiva ratsu rymätunneille, ei vaikka mikä olisi.

”Epulla tee suurempia ympyröitä, nyt pilaat hevosen jalat noin pienillä kun se ei ole vielä kunnolla lämmennyt. Suurempia, kuulitko!” Eppu liikkui kyllä hyvin pieni Chao selässään, yritti parhaansa, mutta jätti takajalkojaan jälkeen ja liikkui notkoselkäisesti. Näin aluksi Chaon pitäisi liikutella ruunaansa paljon suuremmilla ja loivemmilla kaarteilla jotta Eppu lämpiäisi, sen jälkeen takajalkojen ja selän pitäisi tulla mukaan, sen verran osaava ruuna kyllä oli.

”Jambolla raippaa ja päättäväisyyttä, poista se otus nyt heti kentän keskeltä. Tämäkään poni ei ole lasista, harvinaisen kovakalloinen vain. Lopputunti sujuu sitten paljon mukavammin kun aluksi näyttää kuka käskee ja selittää hevoselle että ratsastaja siellä selässä on pomo” huokaisin katsellessani takkuisen ponin vievän ratsastajaansa kymmenen-nolla kenttää pitkin.

”Ja Blondillekin sitä raippaa voi käyttää jotta saadaan edes vähän liikettä aikaan, nyt se hevonen luistaa työskentelystä mitä kerkeää. Muista myös asetus ympyröillä ja kulmissa, tammasi ei voi eikä saa mennä suorakaulaisena kuin mikäkin tukki, kyllä se taipuu kun sen laittaa taipumaan, omasta halustaan se ei kyllä mitään tee” ohjasin ja katselin kun Ros napautteli Blondia raipalla reippaasti ja herätteli otustaan. Pian Blondikin alkoi jo turpa mutrulla tehdä jotain, mutta tiesin jo nyt että Rosin tunnista tulisi pitkääkin pidempi.

”Vaihdetaan suuntaa ja siirrytään raviin, voitte jatkaa raviverryttelyä oman tahtinne mukaan, joko kevyttä tai harjoitusravia” ohjasin ja jäin katselemaan kun ratsastajat kääntelivät hevosiaan ja työstivät niitä mitä erilaisimmilla urilla. Pian kutsuinkin kaikki suurelle pääty-ympyrälle ja päästin kaikki istumaan alas satulaan. ”Aloitetaan ihan perusasialla, jokainen asettaa aluksi hevosensa sisäänpäin. Hevosen asettuessa oikein näette sen sisäsieraimen ja silmäkulman, asettuessa hevonen taipuu vähän niskastaan, ei muualta.”

Palmikolla raippa käy pari kertaa pohkeen takana jotta hevosesi jaksaisi nostella niitä jalkojaan vähän ahkerammin, asetus hyvä. Pikulla aseta enemmän ja älä anna sen ponisi nakella niskojaan ja kulkea kaula vänkyrällä. Antulla rauhoita kättäsi ja päästä jalkasi alemmas, asetus ja ravi oikein hyvä, Jambolla pohkeet lähellä, nyt se vaikuttaa siltä että tipauttaa käynnille heti kun saa vain tilaisuuden. Epulla ratsasta vähän eteenpäin, ruunalla on iso askel ja nyt lyhennät sitä liikaakin. Leevillä paljon pieniä pidätteitä, älä anna sen hevosen viedä sinua kuin kaurasäkkiä. Liikkuvat sisäkäden sormet jotta saat hevosesi asettumaan. Blondilla raippaa ja sisäpohjetta reippaasti, laita se hevosesi asettumaan ja liikkumaan, älä vain anna sen ravailla miten huvittaa yhtä suorana kuin rautakanki.”

”Nyt suoristetaan hevoset ja siirretään asetus ulos, rauhallisesti, älkää vain nopeasti kiskaisko sitä toiselle puolelle” huusin, mikrofonilla oli tapana hajota aina kun oli oma vuoroni pitää tunti, onneksi nyt sentään olimme maneesissa. ”Ja sitten saatte omavalintaisesti vaihdella muutaman kerran asetusta sisään ja ulos, aivan miten teistä itsestänne tuntuu. Sitten suunnanvaihdos ja muutaman kierros toiseen suuntaan pääty-ympyrällä, aluksi asetus sisäänpäin, sitten ulos, ja taas sen jälkeen vapaavalintaista työstöä.” Samalla kun katselin ratsastajien touhua järjestelin puomeja seuraavaa tehtäväämme varten.

”Lepokäynnin jälkeen keräilkää ohjat ja laskekaa jalustimet alas, jos ne tuntuvat nyt liian lyhyiltä pidentäkää niitä muutama reikä.” selitin. ”Tämän jälkeen kun kaikki on kunnossa siirtykää uralle istuen alas harjoitusraviin, otetaan tähän väliin vähän vastalaukkaa ennen kuin jatkamme volttityöskentelyllä. Jokainen nostaa oikean laukan lyhyen sivun keskeltä, ratsastaa eteeni reippaan voltin asettaen hevosta sisäänpäin, ja sitten tekee loivan kiemurauran pitkälle sivulle asettaen ulospäin. Kaarteessa tulee siis otettua hevosille vähän vastalaukkaa, Eppu voi vaikka aloittaa kun näytätte olevan valmiita.”

Eppu nosti laukan kuuliaisesti ja suoritti tehtävän tunnolla, huomautin vielä Chaolle että koska Eppu on suurikokoinen hevonen jolla on pitkä askel, sitä saisi ratsastaa vielä paljon eteen. Magnet sai huidella Palmikkoa ihan sydämensä kyllyydestä kouluraipallansa että laukka nousisi, taivutukset sujuivat hyvin heti kun laukkaa löytyi tarpeeksi. Anttu kiihdytteli kiemurauran aikana ja asetus jäi vähän mäkeen, Leevi kaahotti omiaan ja Carkilla oli täysi työ pitää hevosensa kurissa ja herran nuhteessa. Blondi ei taipunut minnekään ja rynni ympyrän läpi taipumatta milliäkään sekä ei olisi mitenkään meinannut kääntyä kiemuralle vaan karkasi lapa edellä pois tehtävästä. Pikulla sujui tämä oikein mallikkaasti, Maikun pitäisi vain nostaa katseensa pois ponin harjasta ja katsoa eteenpäin. Jambo oli tietenkin oma tapauksensa, poni sääti omaa show’taan koko tehtävän ajan ja vaihteli asetustaan oman mielensä mukaan Heidin sitkeistä yrityksistä huolimatta. ”Otetaan vielä muutama kerta tähän suuntaan, sitten suunnanvaihto ja sama tehtävä toiseen suuntaan.”

”Hienoa yritystä kaikilla, tähän suuntaan suoritukset paranivat joka kerralla” kehaisin kovan kritiikkini jälkeen, etten saisi liian hurjaa mainetta opettajana. ”Nyt aika alkaa käymään jo tiukoille, olemme käyttäneet perusjumppaukseen aivan liikaa aikaa, mutta otetaan vielä muutama yksilösuoritus, eli jokainen nostaa laukan käynnistä pitkän sivun lopusta tai puolesta välistä, riippuu vähän hevosen energisyydestä, kääntää keskihalkaisijalle jonka puolessa välissä on kaksi puomia. Tulette näiden puomien välistä ja ratsastatte laukassa ensiksi voltin oikealle niin että hevonen ei aivan osu uralle ja sitten suoristatte taas puomien välissä ja voltti vasemmalle samalla periaatteella. Molempien volttien jälkeen suoraan minua kohti ja siirtyminen käyntiin ilman ylimääräisiä raviaskelia. Odotellessa saa käyttää mielikuvitustaan, mutta pidätte hevoset koko ajan töissä. Voltin aikana hevosta on tarkoitus taivuttaa, nyt pelkkä asettaminen ei käy. Taivutuksessa koko hevonen on taipunut kaulasta hännänpäähän ns. banaanin muotoon. Sieltä voi sitten ensimmäinen tehtävän tajunnut aloittaa.”

”Palmikko on nyt herännyt, hienoa Magnet, olet oppinut jo käyttämään kunnioitettavasti kouluraippaa vaikka se olikin alkutunnista vähän hakusessa. Seuraavalla kerralla uskalla taivuttaa vielä vähän enemmän, Palmikko on osaava kouluratsu ja taipuu vielä. Siirtyminen ok.” kehuin ja katselin innosta hehkuvaa Magnetia.

”Antulla rauhoita kätesi vaikka ruuna kuinka temppuilisi ja hiittaisi, voltit hienosti mutta suoristus unohtui johonkin väliin. Käyntisiirtyminen venyi luvattoman pitkäksi, pidä pohkeet lähellä ja älä nykäise ruunaa nopeasti käyntiin vaan pitkä ja tasainen pidäte.”

”Jambo on säätänyt koko tunnin jotain omaansa joten nyt tarkkana, siirrä raippa ulkokäteen ja valmistele laukannosto huolella, ei mitään armoa sille otukselle vaikka sitä ei nyt kuinka huvittaisi” ohjasin Heidiä. ”Hieno voltti oikealle ja suoristus, mutta mihinkäs se vasemman voltin taivutus katosi?”

”Blondilla sitkeänä, vaikka pakota se hevonen taipumaan tai edes asettumaan, nyt sen on pakko!” kivahdin turhautumistani katsellessani Rosin menoa. ”Suoristukset ja käyntisiirtyminen kiitettäviä, mutta taivutukset täysin kadoksissa. Ota se hevonen voltille laukassa ja aluksi ratsasta tamma ohjan ja pohkeen väliin, sitten aseta ja taivuta sitä sitkeästi niin kauan että se vaivautuu tekemään mitä käsket, vaikka siinä menisi koko loppu tunti.”

”Vaikka nyt olet saanut ratsastella koko ajan vähän eteenpäin, nyt vauhtia on jo sopivasti ja enempää et tarvitse. Kokoa Epun laukka ja katse mukaan minne olet menossa, suoristus unohtui mutta hienot voltit. Siirtymisessä älä lösähdä heti kun ruuna on käynnissä, vaan pidä vatsa tiukkana ja asentosi säilyy aivan samana kuin laukassakin.”

”Leevillä rauhassa, rauhallinen käsi ja istunta ja pohkeet lähellä voltilla ettei ori tipauta raville. Nyt oli lähellä, toisella voltilla huolellisemmin ja tarkemmin, johda vaikka vähän sisäkädellä. Hienoa, mutta älä vain nojaa taaksepäin siirtymisessä.”

”Pikku on mennyt hienosti koko tunnin, vähän voisit lisätä taivutusta. Tämä on varteenotettavan helppo tehtävä näin pienelle ponille, joten ota seuraavalla kerralla paljon pienempi voltti niin taivutustakin tulee lisää. Muista nostaa katseesi ja irrota polvesi satulasta, sen ei ole tarkoitus puristua satulanahkaa vasten kuin viimehädässä.”

Seuraavilla kerroilla jokainen ratsastaja muisti korjata asioita joista olin huomauttanut, ja lopulta Blodikin alkoi osoittaa taipumisen merkkejä omalla yksityisvoltillaan. Päästin sitten Rosin suorittamaan vielä tehtävää, ja vaikka se ei aivan nappiin mennytkään ainakin olimme saaneet harvinaisen luupäisen tamman taipumaan ja tekemään edes osan siitä mitä ratsastaja oli vaatinut.

”Ottakaa vähän loppuraveja, antakaa hevosten venyttää kaulaansa pidemmälle ja suuria ympyröitä vielä tähän loppuun.” - ”Sitten käyntiin, kiitokset ja ratsailta. Toivottavasti viihdyitte ja jopa opitte jotain muuta kuin inhoamaan minua” virnuilin.

Istuntatreeniä

Ohjaaja: Ada
Osallistujat:
Anita – Andrew
Carkki - Leevi
Ella - Manki
Magnet – Palmikko
Maikku – Piccolo

Katselin kun kirjava joukko hevosia ja ratsastajia punnersi itseään ylös satulaan ja sääti jalustimia. Olin määrännyt kaikille normaalia yhden reiän pidemmät jalustimet, ja mietin mitä tästäkin tunnista tulisi. Kertasin mielessäni vielä kerran ratsastajat, ”Magnet Palmikolla, Anita Antulla, Maikku Pikulla, Ella Mankilla ja tuon viimeisen oli pakko olla Carkki ja Leevi,” sillä hevosta en meinannut mitenkään tunnistaa. ”Kaikenkarvainen joukko, tosiaankin.”

”Mennäänkin nyt alkutunti ilman jalustimia, vetäkää solkea vähän alaspäin ja nostakaa ne kaulalle roikkumaan, näin solki ei paina reittänne” kailotin kentän keskellä, mikrofoni oli korjauksessa ja ääneni oli tuulisena päivänä koetuksella. ”Istunta on perusasia ratsastuksessa, ja tänään hiomme sitä kuntoon. Siirtäkää hevoset raviin ja alkakaa työstää kevyessä ravissa isoja ympyröitä ja muita kaarteita. Siirtymiset mukaan, hevoset herkiksi” jatkoin. Sain vastaani muutaman ihmettelevän katseen, mutta pian kaikki ravasivat uralla ja keventelivät parhaansa mukaan.

”Palmikolla, Mankilla ja Leevillä vaihtakaa kevennykset, ilman jalustimia keventely ei vapauta teitä unohtamaan oikean kevennyksen. Ja herätä Palmikko raipallasi, nyt tamma matelee allasi. Antulla rauhoita kättäsi, nyt nyit tasaisesti ravin tahdissa ja häiritset ruunaa, ja älä paina sitä alas jos ratsusi nakkelee niskojaan ja pullikoi vastaan. Rauhallinen käsi ja ratsasta istunnallasi ja pohkeillasi. Pikulla älä jännitä jalkojasi, nyt ne heiluvat epämääräisesti sinne sun tänne.” ohjasin. ”Ja nyt kaikki polvet irti satulasta, niillä ei ole tarkoitus ripustautua satulaan. Rauhallinen käsi ja kevennys, huomaatte varmaan kuinka vatsalihaksenne joutuvat töihin.” Ratsastajat mutisivat perääni ja työstivät hevosia ympyröillä ja kaarteilla herkiksi, sekä samalla yrittivät parhaansa mukaan noudattaa neuvojani.

Anttu liikkui töksähtelevästi Anitan alla, se nakkeli niskojaan ja kieltäytyi täysin minkäänsortin yhteistyöstä. Anitalla oli täysi työ hallita ruunaa, mutta selviytyi siitä hyvin.

Palmikko oli herännyt horroksestaan ja liikkui mukavasti eteenpäin, taipui hyvin volteilla ja ympyröillä. Magnet vähän pomppi selässä eikä aivan pysynyt ravin tahdissa.

Pikku tikitti eteenpäin pienillä askelilla, kaula pitkällä, ja rynni kulmat läpi. Maikku kuitenkin tunsi ratsunsa ja työsti poniaan kärsivällisesti, joskaan ei niin tuloksekkaasti.

Leevi liikkui Carkin alla pitkillä ja matalilla askelilla joiden mukana oli äärimmäisen hankala keventää. Carkki nojasi vähän liikaa eteenpäin ja samalla kannusti tietämättään Leeviä eteenpäin.

Entä sitten Manki? ”Nyt se hevonen heti sieltä keskeltä pois pyörimästä!” huudahdin ja katselin kun hevonen pyöritti ratsastajaansa kymmenen-nolla. ”Raippaa ja älä samalla vedä sitä ohjista, otetaan vaikka vähän vetoapua Palmikosta” komensin ja katselin kun Ella taisteli poninsa kanssa, luovuttamatta. Pian Mankikin päätyi takaisin uralle turpa mutrulla, ja Ellakin pääsi keskittymään ratsastukseensa.

Laitoin ratsastajat keventelemään vielä viitisen minuuttia ja yhden vapaan suunnanmuutoksen ennen kuin käskin kaikkien istua alas ja valmistella laukannostot aina lyhyen sivun keskelle, josta sitten ratsastettiin pääty-ympyrä laukassa ja siirryttiin suoraan käyntiin. Pitkän sivun puolessa välissä takaisin raviin. ”Muistakaa siirtymisissä tiukka ylävartalo, käynnin pitää olla laukan jälkeen aktiivista. Istunnan pitää pysyä täysin samana askellajista riippumassa ja hevosen siirryttyä ei saa ’läsähtää’ ylävartalolla eteen. Manki voi aloittaa toisessa päädyssä ja Anttu toisessa.”

”Muistakaa ympyrällä että ette nojaa sisäänpäin, Antulla menee nyt hyvin mutta muista rauhoittaa kätesi vaikka ruuna mitä puuhaisikin. Mankilla suoristaudu ja älä anna ponin pienentää uraa. Sisäpohje palauttaa tamman takaisin ruotuun. Palmikolle vähän raippaa jos neiti ei herää horroksestaan. Pukkeja ei kannata pelätä, ei sieltä lennä alas. Pikulla älä puristaudu polvella satulaan laukassa ja rauhalliset siirtymiset. Älä nykäise yht’äkkiä ponia käyntiin, vaan valmistele. Leevillä suorista istuntasi, ryhti, älä nojaa eteenpäin”

”Sitten kaikki käyntiin ja pitkät ohjat, annetaan hevosten puhaltaa vähän. Jalustimet voi laskea alas tai jatkaa ilman niitä, seuraavaksi teemme koemielessä vähän väistöä. Tunti on edennyt puoleensa ihan mukavissa merkeissä, jatketaan siitä.” Osa ratsastajista laski jalustimia alas ja pidensi niitä muutamalla reiällä, myös paljon takkeja lensi aidalle, ehkä keventäminen tosiaankin teki tehtävänsä.

”Nyt sitten pitkän sivun keskeltä pituushalkaisijalle, suoristus ja loiva, painotan sanaa loiva, väistö vasemmalle. Loiva väistö on aina hankalampaa kuin jyrkkä, jos haluaa hevosen kulkevan tikkusuorassa. Ja sitä, tikkusuoruutta, te nyt tänään hevosilta vaaditte” ohjeistin ja jäin katselemaan suorituksia. Muutaman kierroksen jälkeen siirsin kaikki raviin ja jatkoimme raviväistöillä. ”Muistakaa jokainen että ette pumppaa ylävartalollanne tai nojaudu väistettävään suuntaan, hevonen siellä tekee väistöliikkeen, ette te.” ”Otetaan mukaan vielä harjoituslaukannosto väistön jälkeen, suoristus kunnolla ja pienet laukka-avut, jos hevonen ei heti tottele niin raipalla pieni muistutus. Onhan kaikilla kouluraipat mukana? Hyvä.”

Anttu oli rauhoittunut ja toimi hyvin Anitan alla, Palmikolle tämä oli tuttua asiaa ja tamma suoritti kaiken rutiinilla. Pikku kulki pystykaulaisena ja kehotin Maikkua houkuttelemaan ruunan päätä vähän alemmas. Manki oli lopettanut kenkkuilunsa ja tammalta löytyi hienoa ravia. Leevi ei ollut parhaimmillaan väistöissä tänään, mutta laukkaa irtosi reippaasti.

”Näin lopuksi kaikki laskevat jalustimensa alas, ja siirretään hevoset pienen huilin jälkeen isolle pääty-ympyrälle kevyessä ravissa.” Olin kehitellyt tähän tunnin loppuun jotain aivan erikoista, ja ratsastajat taisivat huomata sen pienestä hymystäni. Olin rääkännyt tänään jokaista, ja varmaan he odottivat lisää rääkkiä. ”Tiedätte että istunnalla pystyy vaikuttamaan erittäin paljon hevoseen, tänään olette toivottavasti huomanneet sen.” Ratsastajat nyökkäilivät. ”Nyt jokainen päästää ohjista irti ja jättää ne kaulalle roikkumaan.” Lisää ihmetteleviä katseita. ”Siirretään hevoset käyntiin pelkän istunnan avulla, jokainen kevennyksen alas istuttu askel ei ole vain nopea käväisy satulassa vaan istutte alas kunnolla, koko painollanne. Alas harjoitusraviin ei saa istua. Kun hevonen siirtyy kunnolla käyntiin, siirrytte tekemään pienempää ympyrää, niin että vielä ravaavat kulkevat ulkopuoleltanne. Aloitetaan.”

Magnet sai ratsunsa ensimmäisenä käyntiin ja suorastaan hehkui innostusta. Pian perässä seurasivat Carkki ja Maikku, kaikki joiden hevoset eivät olleet siitä reippaammasta päästä kävelivät ja keräilivät ohjia takaisin käsiinsä. Anita hikoili Antun kanssa tosissaan ja Ella Mankilla alkoi saada ideasta kiinni. ”Hienoa, Ella” kehuin kuin Manki viimeinkin siirtyi töksähtävästi kiinni ja puhalsi. Anita ravasi vielä viimeisenä ja yritti saada Anttua käyntiin. ”Istu syvemmälle alas, rentouta jalkasi ja paina kantapäät alas. Nojaa vähän taaksepäin, tunnet hevosen takajalkojen liikkeet allasi, hevosen moottorin. Hidasta kevennystäsi. Tuntuuko oudolta? Nyt kevennät eri tahdissa kuin Anttu ja laitat hevosen muokkaamaan askeleensa kevennyksesi tahtiin. Hienoa. Jatka tuota.” Anita hikoili ja kevensi, ja Anttu luimisteli ja siiryi lopulta käyntiin. ”Hieno taistelu Anita, Anttu ei aina ole sitä helpoimmasta päästä ratsuna, mutta nyt sait murskavoiton.” Anita hymyili väsyneesti ja keräsi ohjat kaulalta.

”Kevyttä ravia kaikki uraa pitkin, antakaa hevosille vähän enemmän ohjaa ja houkutelkaa niitä venyttämää kaulaansa. Isoja ympyröitä ja kaarteita.” Ratsastajat siirtyivät vaahdon ja hien täplittämine hevosineen uralle ja ravailivat laiskasti ympäriinsä. Kaikista oli veto poissa.

”Käyntiin, pitkät ohjat ja paljon taputuksia, ne menivät tänään hienosti.” kehuin. ”Jalustimet pois jalasta ja pyöritelkää nilkkojanne. Tähän väliin saa myös kertoa tuntemuksiaan ja mielipiteitään tunnista.” (Saa, ja pitää, kertoa palautetta pitämästäni tunnista, kuvailinko liikaa vai liian vähän, kerroinko liian vähän palautetta tms..) ”Pikku kärkenä kaartoon, kiitos ja ratsailta.”

Maksut:

Carkki ja Leevi

Carkki:
Harjasin Leeviä pitkin, voimakkain vedoin. Ori tarkasteli uutta ympäristöään tarkasti. Mahanpohjassa lenteli perhosia, olihan tämä sentään eka kerta, kun ratsastan Leevillä Seppeleessä. Onneksi Leevi oli kotiutunut sentään hyvin tänne Seppeleeseen. Suitsin ja satuloin polleni nopeasti ja Leevi käyttäytyi hyvin, kuten aina. Kiedoin nopeasti vaaleanvihreät pintelit orin jalkoihin. Samaa sävyä oli myös satulahuopakin. Ja sitten vielä äkkiä kypärä päähän ja hanskat käteen. Talutin muiden perässä orini maneesiin. Mukana oli myös Ella Mankilla, Anita Antulla, Magnet Palmikolla ja Chao Epulla. Tunnin pitäjää en vielä tunnistanut, mutta se selvisi pian. Hän oli Ada, Siirin hoitaja, jota en ollut nähnyt ennen. Ada käski kaikki selkään ja nousin Leevin upo uuteen mustaan koulusatulaan. Satulat narisivat kaikkien pomppiessa ratsujensa selkiin. Sitten siirryin keinuvaan, yli reippaaseen käyntiin. Sitten Ada sanoi:

- Mennään nyt alkutunti ilman jalustimia.

Nostin jalustimet kaulalle, ja Leevi hyppelehti sivuhyppyjä ja temppuili muutenkin, joten otin jalustimet kokonaan pois. Sujuisi ainakin helpommin. Voi johtua tämä Leevin rauhattomuus siitäkin kun sehän tuli vasta pari päivää sitten ja on muutenkin nelivuotias vauva.

- Istunta on perusasia ratsastuksessa, ja tänään hiomme sitä kuntoon. Siirtäkää hevoset raviin ja alkakaa työstää kevyessä ravissa isoja ympyröitä ja muita kaarteita. Siirtymiset mukaan, hevoset herkiksi, kajahti Adan käsky keskeltä maneesia. Ihmettelin hieman, mutta lähdimme kuitenkin ravaamaan ilman jalustimia. Keventäminen tuntui vaikealta ja Ada olikin paljon tiukempi kuin olisin luullut. Jouduin vaihtamaan kevennystä kaksi-kolme kertaa Leevin temppuillessa vastaan. Sitten piti irrottaa polvet satulasta ja vatsalihakseni joutuivat kunnon töihin. Leevi liikkui allani reippain, matalin ja laajoin askelin eteenpäin ja taisin nojata liikaa eteenpäin. Manki pyöri keskellä jotain ihme ympyrää ja muutenkin temppuili. Pian Ella sai kuitenkin ruunan uralle, Palmikon perään.

- Vielä viisi minuuttia jaksatte kevennellä ja sitten vaihdatte suunnan vapaasti, Ada sanoi. Leevi meni lopussa nätisti ja toiseenkin suuntaan ihan hyvin. Sitten Adan käsky kävi:

- Ravatkaa nyt ja kuunnelkaa samalla. Kohta käsken kaikkien istua alas ja valmistella laukannostot aina lyhyen sivun keskelle, josta sitten ratsastette pääty-ympyrän laukassa ja siirrytte suoraan käyntiin. Pitkän sivun puolessa välissä takaisin raviin. Muistakaa siirtymisissä tiukka ylävartalo, käynnin pitää olla laukan jälkeen aktiivista. Istunnan pitää pysyä täysin samana askellajista riippumassa ja hevosen siirryttyä ei saa ’läsähtää’ ylävartalolla eteen. Manki voi aloittaa toisessa päädyssä ja Anttu toisessa.

Jatkoin Leevin kanssa ravia lyhyelle sivulle asti, jonka jälkeen nostin laukan ja laukkasimme pääty-ympyrän. Leevi laukkasi muodossa koko matkan ja siirtyi kuuliaisesti käyntiin, heti kun käskin. Suoristin vielä vartaloni ja sitten Ada oli ilmeisesti edes hiukkasen tyytyväisempi meihin kahteen rämäpäähän. Pian Ada antoi uuden käskyn:

- Sitten kaikki käyntiin ja pitkät ohjat, annetaan hevosten puhaltaa vähän. Jalustimet voi laskea alas tai jatkaa ilman niitä, seuraavaksi teemme koe mielessä vähän väistöä. Tunti on edennyt puoleensa ihan mukavissa merkeissä, jatketaan siitä.

Voi vitsi, kuiskasin hiljaa. Leeville ei ole vielä kunnolla tajussa tuo pohkeenväistö nimittäin. Välillä menee kyllä, tai ainakin kisoissa, mutta enpä usko niin käyvän täällä. Ainakin kun on uusi paikka. Kiinnitin jalustimet takaisin satulaan. Oli tullut kuuma, joten nakkasin takkini aidalle.

- Nyt sitten pitkän sivun keskeltä pituushalkaisijalle, suoristus ja loiva, painotan sanaa loiva, väistö vasemmalle. Loiva väistö on aina hankalampaa kuin jyrkkä, jos haluaa hevosen kulkevan tikkusuorassa. Ja sitä, tikkusuoruutta, te nyt tänään hevosilta vaaditte.

Leevi meni jotenkuten, aika jyrkästi vaikka yritin saada sitä loivaksi. Pian Ada sanoikin jo:

-Muistakaa jokainen että ette pumppaa ylävartalollanne tai nojaudu väistettävään suuntaan, hevonen siellä tekee väistöliikkeen, ette te. Otetaan mukaan vielä harjoituslaukan nosto väistön jälkeen, suoristus kunnolla ja pienet laukka-avut, jos hevonen ei heti tottele niin raipalla pieni muistutus. Onhan kaikilla kouluraipat mukana? Hän kysyi ja kaikki muut nyökyttelivät, paitsi minä. En ollut koskaan raippaa tarvinnutkaan, Leevin raippa pelon takia ja Ada antoi armoa.

Katselin siinä samalla muiden suorituksia ja ne menivät ainakin paremmin kuin Leevi ja Ada antoi kommenttia meille: - Anttu on rauhoittunut ja toimii hyvin Anitan alla, Palmikolle tämä on tuttua asiaa ja tamma suorittikin kaiken rutiinilla. Pikku kulki pystykaulaisena ja kehotaisin Maikkua houkuttelemaan ruunan päätä vähän alemmas. Manki lopetti kenkkuilunsa ja tammalta löytyikin hienoa ravia. Leevi ei ollut parhaimmillaan väistöissä tänään, mutta laukkaa irtosi reippaasti. Olin kuitenkin itse hyvin tyytyväinen oriini. Vielä Ada oli keksinyt jotain ja saimmekin sen selville varsin pian.

- Näin lopuksi kaikki laskevat jalustimensa alas, ja siirretään hevoset pienen huilin jälkeen isolle pääty-ympyrälle kevyessä ravissa. OlEn kehitellyt tähän tunnin loppuun jotain aivan erikoista, ja taisitte huomata sen pienestä hymystäni. Olen rääkännyt tänään jokaista, ja varmaan te odotitte lisää rääkkiä, mutta ei. Tiedätte että istunnalla pystyy vaikuttamaan erittäin paljon hevoseen, tänään olette toivottavasti huomanneet sen. Nyt jokainen päästää ohjista irti ja jättää ne kaulalle roikkumaan. Siirretään hevoset käyntiin pelkän istunnan avulla, jokainen kevennyksen alas istuttu askel ei ole vain nopea käväisy satulassa vaan istutte alas kunnolla, koko painollanne. Alas harjoitusraviin ei saa istua. Kun hevonen siirtyy kunnolla käyntiin, siirrytte tekemään pienempää ympyrää, niin että vielä ravaavat kulkevat ulkopuoleltanne. Aloitetaan.

Tämä oli Leeville ja minulle tuttua hommaa. Olimme tehneet monesti kaikenlaisia juttuja, jotta saisin orin kuuliaiseksi. Magnet sai Palmikon heti käyntiin ja Leevi siirtyi helposti myös. Takana tullut Pikkukin käveli pian, mutta Manki ja Anttu eivät oikein totelleet. Manki kuitenkin siirtyi töksähtävästi käyntiin ja Anita saikin jaksaa yksin ravia temppuilevan Antun kanssa. Lopulta Anita voitti ja pääsimme uralle takaisin. Sitten keventelimme vielä, jalustimet jalassa kylläkin. Pian pääsimme loppu käynteihin ja olin ihan poikki. Allani kävelevä Leevi oli vieläkin energinen ja kävelimme tallin maastoja pitkin lopuksi. Sitten laskeuduin alas selästä. Talutin steppailevan orin talliin ja riisuin varusteet. Huuhtelin pesupaikalla hiukan oriani ja sitten loimitin sen toppaloimien sisään. Talutin orin maneesin takana olevaan tarhaan. Leevi lähti laukkailemaan pukkilaukkaa ympäriinsä, se oli vielä hyvinkin energinen.

//Carkki ja iso L


Magnet:
Sain ähkien ja puhkien vedettyä Palmikon satulavyön tarpeeksi kireälle. Tamma heilautti tuuheaa mustaa harjaansa ja päristeli sieraimillaan. Laskin satulansiiven takaisin ja haparoin jalustimet jalkoihini. Käskin Palmikkoa eteenpäin, ja tamma lähti tallustamaan laiskasti uraa pitkin.

-Mennäänkin nyt alkutunti ilman jalustimia, vetäkää solkea vähän alaspäin ja nostakaa ne kaulalle roikkumaan, näin solki ei paina reittänne! kailotti Ada, joka oli pitämässä meille tuntia. Tyttö seisoi keskellä kenttää ilman mikrofonia, joten hän saikin huutaa melko kovaa saadakseen äänensä kuuluviin. -Istunta on perusasia ratsastuksessa, ja tänään hiomme sitä kuntoon. Siirtäkää hevoset raviin ja alkakaa työstää kevyessä ravissa isoja ympyröitä ja muita kaarteita. Siirtymiset mukaan, hevoset herkiksi, Ada jatkoi.

Tein työtä käskettyä, ja nostin painavan metallijalustimet satulan eteen. Minua aina säälittää laittaa jalustimet siihen, pelkään että ne paukuttavat hevosta ikävästi.

-Palmikolla, Mankilla ja Leevillä vaihtakaa kevennykset, ilman jalustimia keventely ei vapauta teitä unohtamaan oikean kevennyksen. Ja herätä Palmikko raipallasi, nyt tamma matelee allasi, Ada huusi. Loppua en jäänyt kuuntelemaan, vaan istuin alas askeleen ajaksi, ja jatkoin keventämistä. Näpsäytin kevyesti Palmikkoa raipalla. Tamma luimisti, mutta askeleeseen tuli hiukan lisää vauhtia.

-Ja nyt kaikki polvet irti satulasta, niillä ei ole tarkoitus ripustautua satulaan. Rauhallinen käsi ja kevennys, huomaatte varmaan kuinka vatsalihaksenne joutuvat töihin! kuului Adan ääni tuulen huminan ylitse. Aloin parhaani mukaan tehdä Palmikolla ympyröitä ja taivutin sitä hiukan. Tamma laski päätään ja pikkuhiljaa sen kaula alkoi kaartua.

Keventäjälihakseni (mitkäköhän nekin on?) alkoivat väsyä jo, ja kevennys vaikeutui entisestään. Olin tottunut vain hölskymään harjoitusravissa, ilman satulaa maastossa kun en pahemmin kevennellyt... Palmikko kuitenkin liikkui ihanan reippaasti, joten minun ei enää tarvinnut siitä huolehtia. Tosin heti kun hellitin pohkeillani, tamma jatkoi ravia matelevaan vauhtiin. Painoin kuitenkin jalat takaisin sen vatsaa vasten, jolloin ravi taa reipastui.

-Nyt se hevonen heti sieltä keskeltä pois pyörimästä! Raippaa ja älä samalla vedä sitä ohjista, otetaan vaikka vähän vetoapua Palmikosta, Ada huudahti Mankia ratsastavalle Ellalle. Palmikkoa ei haitannut vaikka Manki hetken seurasikin sitä, tamman luonnetta voisi kuvailla vaikkapa sanoilla täysi kymppi. Ellakin sai poninsa toimimaan ja tunti jatkui.

Ravailimme hetken kevyessä ravissa ja vaihdoimme suuntaa. Sitten Ada jo käskikin meidän istua alas ja valmistella laukannostot aina lyhyen sivun keskelle. Siitä tekisimme pääty-ympyrät laukassa ja niiden jälkeen siirryttäisiin suoraan käyntiin. Ada neuvoi meitä vielä ja laittoi Mankin ja Antun ratsastajineen aloittamaan.

-Palmikolle vähän raippaa jos neiti ei herää horroksestaan. Pukkeja ei kannata pelätä, ei sieltä lennä alas, kuulin Adan käskevän minua laukatessamme. En ole mikään varma raipankäyttäjä, joten pikkuinen napautus sai luvan riittää. Tosin sekin sai Palmikkoon heti vauhtia.

-Sitten kaikki käyntiin ja pitkät ohjat, annetaan hevosten puhaltaa vähän. Jalustimet voi laskea alas tai jatkaa ilman niitä, seuraavaksi teemme koemielessä vähän väistöä. Tunti on edennyt puoleensa ihan mukavissa merkeissä, jatketaan siitä, kuului Adan käsky, toisin sanoen vapautus. Pidensin jalustimia reiällä ja hetin takin aidalle. Palmikko askelsi reippaasti ja rennosti, ja olin hyvin tyytyväinen tammaan. Rapsutin sen hikistä kaulaa.

-Nyt sitten pitkän sivun keskeltä pituushalkaisijalle, suoristus ja loiva, painotan sanaa loiva, väistö vasemmalle. Loiva väistö on aina hankalampaa kuin jyrkkä, jos haluaa hevosen kulkevan tikkusuorassa. Ja sitä, tikkusuoruutta, te nyt tänään hevosilta vaaditte, Ada ohjeisti.

Palmikko teki kaikki pyytämäni asiat hyvin ja rutiinilla, silti korvan höröllään. Seuraavaksi Ada neuvoi meitä ja käski meidän lopuksi siirtyä kevyeeseen raviin ympyrälle. Adan hymystä saattoi päätellä, että hänellä oli jotain rääkkiä mielessään. Apua.

-Tiedätte että istunnalla pystyy vaikuttamaan erittäin paljon hevoseen, tänään olette toivottavasti huomanneet sen. Nyt jokainen päästää ohjista irti ja jättää ne kaulalle roikkumaan. Siirretään hevoset käyntiin pelkän istunnan avulla, jokainen kevennyksen alas istuttu askel ei ole vain nopea käväisy satulassa vaan istutte alas kunnolla, koko painollanne. Alas harjoitusraviin ei saa istua. Kun hevonen siirtyy kunnolla käyntiin, siirrytte tekemään pienempää ympyrää, niin että vielä ravaavat kulkevat ulkopuoleltanne. Aloitetaan, Ada kailotti.

Palmikko oli heti kuulolla, ja siirtyi ensimmäisenä käyntiin. Hymyni levisi korviin saakka. Teimme loppuverkat ja kaarrossa ollessamme Ada kehui meitä. Kaikki puuskuttivat- niin hevoset kuin ratsastajatkin. Ada pyysi vielä mielipiteitä tunnista, joten tässäpä sitten on:
Tunti oli todella hyvä ja toiminnantäyteinen. Ehkä vähän liiankin rääkkiä, mutta sitähän sen pitääkin olla, että voi kehittyä ratsastajana... :D


Maikku:
Ada, tunti oli aivan upea! Opetit hyvin, opin taas paljon lisää istunnasta ja Pikun luonteesta. Tehtäväsi olivat mukavia. Niillä sai oikeasti tehdä paljon töitä, kyllä hiki virtasi! Aihe oli todella kiva!

Pikun ja minun onnekseni Pikulla on pehmeät askeleet. Pikku tuntui tänään todella kivalta, vaikka lopuksi vähän nukahtikin :D Väistötkin olivat kivoja tunnin päätteeksi. Ilman jalustimia keventäminen oli epämukavaa :( Tunti oli kuitenkin kiva.

Siirtymisiä ja laukanvaihtoja

Ohjaaja: Anne
Osallistujat:
Ada - Blade
Anita – Andrew
Chao - Episode
Magnet – Palmikko
Puug - Surku

Ratsastajat lämmittelivät hevosiaan ravissa. Viisi hevosta ravasi tasaisin välein ympäri maneesia. Puug ravuutti allaan kaunista irlannityöhevosoriaan, Surkua. Surku kävi lievästi sanottuna kuumana. Syynä taisi olla se, että ratsukko ei hirmuisesti ollut viime aikoina tunneilla käynyt. Tai sitten syy orin kuumuuteen oli kentän toisessa päässä ravaava kaunis, musta Blade. Puug oli kertonut Surkun olevan pihkassa tuohon nuoreen, sirpsakkaan tammaan.

Ada oli kivunnut Bladen selkään ja oli hänelläkin ratsussaan pitelemistä. Blade hyöri ja pyöri eikä suostunut taipumaan pohkeen ympäri ollenkaan. Rynni kulmat ja voltit läpi kankeasti.

Palmikko sen sijaan näytti ravaavan Magnetin alla puoliunessa. Se löntysteli hitaasti ja jouduinkin ojentamaan Magnetille avuksi hieman kättä pitempää, eli pituudeltaan kunnioitettavan kouluraipan. Se saikin Palmikkoon lisää liikettä.

Anita ravaili Andrew’n kanssa kaunista perusravia, ja kimo ruuna alkoikin lämmetä mukavasti. Ruunan askel ori irtonaista ja kaunista.

Herkkäpoika Eppu tanssahteli Chaon alla, ruunasta näytti myöskin löytyvän energiaa. Eppu kalisutteli hermostuneesti kuolaimia eikä ollut yhtään tyytyväinen, kun oli joutunut koulukiemuroita harjoittelemaan.

- Ada kärkenä kokorataleikkaa ja nosta lävistäjän puolivälissä laukka, jatka laukkaa myös uralla! Otetaan hevosista vähän ylimääräisiä pois ja herätellään laiskimpia! Sanoin mikkiin.

Blade syösyi korvat höröllä laukkaan saatuaan täsmälliset laukka-avut Adalta. Magnet sai muutaman kerran kutittaa pyöreän Palmikon kylkiä raipalla, että laukkaan tuli edes jonkinlaista tempoa. Lopulta kaikki ratsukot laukkasivat muutaman kierroksen maneesin ympäri, kunnes siirsin konkkaronkan käyntiin.

-No niin, homma alkakoon! Kootkaa hevosenne pyöreiksi. Voltteja ja siirtymisiä., opastin.

Ratsastajat syvensivät istuntojaan ja kaikki hevoset hakeutuivat pian kuolaimelle. Takajalat hakeutuivat runkojen alle ja kaulat kaareutuivat.

-Otetaan seis! Nyt ihan perusharjoitus eli peruutus. Vaikka sen pitäisi olla ihan beisik-kamaa, se onkin yllättävän vaikea liike, kun se halutaan tehdä mahdollisimman hyvin, sanoin. –Peruutuksen tulee olla täysin kaksitahtinen ja liikkeen tulee mennä täysin suoraan. Avut eivät saa periaatteessa näkyä, eikä hevonen vastustella.

Annoin käskyn peruuttaa. Eppu vähän luimi ja Bladen askellus ei mennyt ihan tahtiin, mutta periaatteessa kaikilla meni liike ihan hyvin.

Ratsukot siirtyivät harjoitusraviin. Teetin vielä irroittelu-mielessä pohkeenväistöä pitkällä sivulla muutaman kerran, sitten teimmekin siirtymisiä.

-Seuraavaksi ravista pysähdys, siitä neljän askeleen peruutus, peruutuksesta laukka, joka jatkuu puoli kierrosta, sitten taas ravia ja niin edes päin, kailotin.

Ratsastajille alkoi selvästi tulla kuuma. Chao heitti ratsastustakkinsa katsomoon ja pyyhki hikeä punaisilta kasvoiltaan. Eppu totteli ratsastajaansa ihan hyvin, peruutuksesta se ei ollut kovinkaan innoissaan, mutta nosti reippaasti laukan ja laukkasi upeasti liitävällä askeleella.

Anttu oli myös innoissaan laukasta. Ravista suora pysähtyminen meni muutaman kerran parin käyntiaskeleen kautta. Mutta pehmeästi kimo Anitan alla liikkui.

Surku korskuili hieman mahtipontisesti. Se pysyi hyvin muodossa, välillä laukassa kuitenkin meinasi innostua liikaa.

Ada sai pidettyä Bladen hyvin aisoissa, tamman keskittymiskyky kuitenkin oli välillä koetuksella pysäyksissä ja laukannostoissa, varsinkaan laukasta raviin se ei olisi halunnut siirtyä.

Magnet työskenteli Palmikolla takuuvarmasti. Palmikko osasi nämä hommat eikä ollut moksiskaan, innolla suoritti kuviot. Tässä vaiheessa tuntia sen korvat olivat jo höröllä ja se oli selvästi herännyt horroksestaan.

Määräsin suunnanvaihdon ja aloitimme laukanvaihtojen harjoittelun. Kummallakin pitkällä sivulla laukattaisiin, niin että yhdellä sivulla oli kaksi laukanvaihtoa, neljä askelta vastalaukkaa välissä. Hevoset ja ratsastajat olivat innoissaan. Laukanvaihdossa helposti tulee ylilyöntejä pohkeiden liikkuvuuden kanssa. Yritin tähdentää, että paino ja asetus on se tärkeämpi apu hevoselle kuin yltiöpäinen jalkojen heiluttelu satulavyön taakse. Pikkuvirheitä oli jokaisella siellä täällä, mutta pääpiirteittäin laukat vaihtuivat ja meno oli vauhdikasta.

Siirsinkin sitten ratsukot raviin ja jäähdyttelemään. Hiki oli noussut kaikille hevosille pintaan ja ne pärskyivät sieraimet laajentuneina. Ratsastajatkin näyttivät uupuneilta ja annoin heidän rauhassa jäähdytellä heppansa

Maksut:

Ada:
Punnersin itseni ylös Bladen selkään ja säätelin jalustimet kohdalleen jonkun lyhyen ratsastajan jäljiltä. Olin tottunut menemään todella pitkillä jalustimilla, joten pidentämistä riitti. Sain vielä satulavyön kiristettyä ratsuni narskutellessa hampaitaan, ja siirryin uralle Bladen kanssa muiden sekaan.

"Rauhoitu nyt" huokaisin kun Blade tanssahteli ja kävi kuumana maneesin toisessa päässä ravailevan Surkun takia. Työstin tammaa voltilla harjoitusravissa, näillä koulujalustimilla ei paljoa kevennelty, ja yritin saada aikaiseksi edes säällistä asetusta ja pyöreyttä, mutta neidin ajatukset olivat kaukana kesälaitumilla Surkun kanssa temmeltämässä. Huokaisin syvään ja jatkoin sen samaisen voltin pyörittämistä tehden välillä suunnanvaihtoja jotta tammasta ei tulisi aivan toispuolesta. Hiljalleen Bladen ajatukset palautuivat tehtävään ja tuntiin, ja tamma alkoi polkea alleen. Siirryin takaisin uralle ja jatkoin tamman työstämistä vastaanottavaiseksi avuille, keskittyen pieniin asioihin kerralla.

"Ada kärkenä kokorataleikkaa ja nosta lävistäjän puolivälissä laukka, jatka laukkaa myös uralla!" Aino ilmoitti, ja käänsin Bladen seuraavan lyhyen sivun jälkeisestä kulmasta lävistäjälle. Valmistelin laukan huolella ja ratsuni vaihtoi askellajia lennokkaasti, ehkä vähän liiankin. Kaikki alkutunnin opetukset unohtuivat sen siliän tien, ja sain aloittaa kaiken alusta laukassa. Pian Blade kuitenkin muisti miten tunnilla pitää käyttäytyä, eikä enää vain kiidättänyt minua maneesia ympäri, ja alkoi hakeutua omatoimisesti muotoon. Siirryimme muutaman kierroksen jälkeen takaisin raviin ja aloitimme varsinaisesti hevosten työstämisen pehmeiksi.

Anne päätti yllättää meidät tunnilla, aiheena oli laukanvaihdot, mutta pääsimme näin alkutunnista harjoittelemaan oikeaoppista peruutusta. Tässä liikkeessä Bladen esteratsutausta korostui, peruutus oli aivan liian vaivalloista tamman mielestä ja askellus ei mennyt aivan tahtiin.

Siirryimme harjoitusraviin ja Anne teetti meillä vähän pohkeenväistöä pitkillä sivuilla. Ratsuani ei olisi ensimmäisillä kerroilla kiinnostanut siirtää ruhoaan pätkääkään, mutta pian oli vähän pakko kiinnostaa koska en todellakaan aikonut antaa tamman laiskotella, ja loppujen lopuksi väistö sujui hyvin, Blade polki alleen ja liikkui tahdissa sivulle suuremmitta vastusteluitta.

Huokaisin syvään kuullessani Annen seuraavan ohjeen "Seuraavaksi ravista pysähdys, siitä neljän askeleen peruutus, peruutuksesta laukka, joka jatkuu puoli kierrosta, sitten taas ravia ja niin edes päin." Blade oli innokkaana ratsuna aina valmis laukkaamaan ja myös taipumaan ja kulkemaan muodossa laukassa, mutta laukka-ravi ja ravi-seis -siirtymiset tuottivat vähän hankaluuksia. Nyt kun tamma oli saanut jotain tekemistä, niin Surku oli kuin taikaiskusta kadonnut sen mielestä, ja oikeastaan siirtymiset sujuivat ihan hyvin. Laukka vain tahtoi venyä muutaman askeleen liian pitkälle.

Nyt pääsimme vihdoinkin asiaan, eli laukanvaihtoihin. Blade olikin saanut nyt purkaa energiaansa ja alkoi olla hyvin avuilla ja pehmeänä kädelle. Alkutunnista tamma oli ollut aika kovasuinen, "ei minua tämä kiinnosta" -asenteella. Pitkällä sivulla teimme kaksi laukanvaihtoa, neljä askelta vastalaukkaa välissä. Blade suoriutui tehtävästä oikein hyvin, esteratsu korostui tässä tehtävässä, radalla piti vaihtaa laukka vauhdista jos se osoittautui vääräksi. Yritin pitää mielessäni Anne ohjeet että emme liioittelisi avuilla, ja Blade osoittautui siinä hommassa paremmaksi opettajaksi kuin Anne. Jos avut osoittautuivat liian koviksi niin tamman perse lensi, harvinaisen suorasukainen tapa oppia, mutta se toimi. Viimeisillä kerroilla ratsuni vaihtoi sulavasti laukasta toiseen ilman mitään ylimääräisiä pukkeja tai hännänheilautuksia, se näytti nauttivan siitä suuresti.

Tunti loppui aina silloin kun olisi voinut jatkaa vielä kauan, joten siirsin Bladen raviin ja annoin tamman venyttää kaulaansa. Blade olikin työskennellyt tänään hyvin, hikilaikut läiskittivät sen karvaa ja vaahtoa oli ilmestynyt, niin kuin kaikille muillekin. Ravailimme vielä muutaman kierroksen ja sitten annoimme pitkät ohjat ja lepokäynnin.

"Hieno tamma" kehuin Bladea ja talutin tamman talliin, suoraan pesukarsinaan. En itse ollut varmaan yhtään sen energisempi kuin ratsuni, tunti oli kyllä ollut opettava. Huuhtelin Bladen kunnolla, hain loimen päälle ja jätin karsinaansa mutustelemaan heiniään.


Anita:
Andrew kulki pää ylpeästi koholla eikä yrittänytkään oikoa kulmissa, kun ravasimme maneesissa Epun takana. Se taisi hieman ylpeillä, sillä olin käyttänyt kaksi tuntia ruunan harjaamiseen, ja lisäksi varusteetkin oli edellispäivänä kiillotetut. Välillä tein voltin, jotta välimatka tanssahtelevaan Episodeen pysyisi turvallisena.

Näin Chaon tuskailevan ohjasotteiden kanssa, ja hymyilin myötätuntoisena. Kerrankin minun ratsuni liikkui kauniisti.

- Ada kärkenä kokorataleikkaa ja nosta lävistäjän puolivälissä laukka, jatka laukkaa myös uralla! Otetaan hevosista vähän ylimääräisiä pois ja herätellään laiskimpia! Anne puhui mikkiin, ja odottelin omaa vuoroani. Lopulta sain painaa laukka-avut Antun kylkiin, ja ruuna siirtyi lennokkaaseen laukkaan, välillä pärskähdellen. Ensimmäinen kierros oli hieman liiankin reipasta, mutta toisella Andrew alkoi paremmin kuunnella apuja ja laukasta tuli oikein pehmeää.

Juuri silloin Anne käski meidät käyntiin. Sitten tulikin aika kunnon väännöille. Syvensin istuntaani ja Andrew hakeutui saman tien kuolaimelle. Teimme voltteja, ja ruuna taipui kauniisti.

-Otetaan seis! Nyt ihan perusharjoitus eli peruutus, Anne ilmoitti. –Peruutuksen tulee olla täysin kaksitahtinen ja liikkeen tulee mennä täysin suoraan. Avut eivät saa periaatteessa näkyä, eikä hevonen vastustella.

Pysähdys sujui hyvin, ja yllättävän helposti Andrew alkoi ottaa askelia taaksepäin. Taputin sitä kaulalle, ennen kuin siirryimme harjoitusraviin. Pitkillä sivuilla otimme muutaman pohkeenväistösarjan, jotka ruuna selvitti kunnialla.

-Seuraavaksi ravista pysähdys, siitä neljän askeleen peruutus, peruutuksesta laukka, joka jatkuu puoli kierrosta, sitten taas ravia ja niin edes päin, Anne kailotti. Jouduin hetken ajan oikein miettimään, pitä piti tehdä. Sen takia Andrew'n kanssa pysähtyminen menikin hieman pitkäksi, mutta käyntiaskeleiden kautta sain ruunan seisahtumaan.

Tunsin, että Andrew oli tänään tavallista herkempi avuille, mutta kulki kuitenkin erittäin pehmeästi. Vaihdoimme suuntaa ja nostimme laukan pitkälle sivulle, jonka aikana piti suorittaa kaksi laukanvaihtoa neljän askeleen välillä. Andrew kulki korvat höröllä, minä puolestani hikoilin jo.

Erään sivun alussa ruuna yritti laskea päätään pukittaakseen innosta, mutta palautin sen nopeasti ruotuunsa. Loppuraveissa Andrew kulki taas ylpeästi, pärskyi ja uhmitteli Surkulle. Naurahdin yli-innokkaalle ruunalle ja annoin pitkät ohjat.

- Anita & Andrew, koulukone


Magnet:
Palmikko meinasi ummistaa silmänsä, vaikka riehuin sen selässä pamautellen tammaa pohkeilla. Luovutin ja istuin alas huohottaen.

-Tässä olis vähän kättä pidempä... Anne naurahti ja ojensi pitkän kouluraipan käteeni. Painoin pohkeeni Palmikon kylkiin ja huitaisin raipalla ilmaa. Palmikko singahti kiitoravia eteenpäin, tosin tahti normalisoitui pian.

-Ada kärkenä kokorataleikkaa ja nosta lävistäjän puolivälissä laukka, jatka laukkaa myös uralla! Otetaan hevosista vähän ylimääräisiä pois ja herätellään laiskimpia! Anne kuulutti mikkiin.

Palmikko nosti muiden perässä laukan mallikkaasti, mutta minkälaisen laukan! Se lössytteli eteenpäin unisena, ja sainkin ottaa raippaa avuksi. Silloin Palmikko kohotti päätään ja jatkoi hiukan tahdikkaammin.

-No niin, homma alkakoon! Kootkaa hevosenne pyöreiksi. Voltteja ja siirtymisiä, Anne kailotti siirrettyämme hevoset käyntiin. Pysäytin Palmikon pari kertaa ja taivutin sitä pienehköillä volteilla. Tamma alkoi pikkuhiljaa kaartaa kaulaansa hienosti ja käyttää takapäätään.

-Otetaan seis! Nyt ihan perusharjoitus eli peruutus. Vaikka sen pitäisi olla ihan beisik-kamaa, se onkin yllättävän vaikea liike, kun se halutaan tehdä mahdollisimman hyvin, Anne kertoi. –Peruutuksen tulee olla täysin kaksitahtinen ja liikkeen tulee mennä täysin suoraan. Avut eivät saa periaatteessa näkyä, eikä hevonen vastustella, opettajamme vielä jatkoi.

Peruutus meni hyvin, ja samoin väistöt, joita Anne käski meidän tehdä.

-Seuraavaksi ravista pysähdys, siitä neljän askeleen peruutus, peruutuksesta laukka, joka jatkuu puoli kierrosta, sitten taas ravia ja niin edes päin, Anne kailotti mikkiinsä.

Palmikko oli jo herännyt horroksestaan(lainaten Annen sanoja), ja kulki innolla eteenpäin. Se pysähtyi, peruutti ja nosti laukan hienosti. Olin hyvin tyytyväinen tammaan, ja rapsutin sen säkää.

Seuraava tehtävä olikin vauhikas laukanvaihtoharjoitus. Palmikko suoritti tämänkin mallikkaasti, jos omaa sähellystäni ei lasketa... Vasta viimeisillä kerroilla ymmärsin vain asettaa Palmikkoa ja panaa kevyesti pohkeilla – se toimi!

Siirsimme Annen luvalla käyntiin. Hevoset olivat hikisiä, muutkin ratsastajat vaikuttivat uupuneilta. Pyyhkäisin otsallani roikkuvat hiukset sivuun märältä naamaltani ja kuuntelin kavioiden tahdikasta, hidasta töminää.

Kannusharjoittelua

Ohjaaja: Anne
Osallistujat:
Anita – Andrew
Magnet – Palmikko
Tuulia – Humu
Wear - Taiga

Toimiston pienelle sohvalle oli ahtautunut neljä ratsastajaa. Kädestäni roikkui neljä paria kannuksia.

-Laittakaas nämä kiinni saappaisiin, tänään harjoitellaan vähän jalkojen hallintaa, sanoin ojentaen kannukset ratsastajille.

-Jes, Wear hihkaisi ja alkoi sitoa remmejä nilkkansa ympärille. –Saanpahan Taigaankin lisää liikettä!

-Ja raipat tietenkin jätetään pois, sanoin. –Nähdään kohta maneesissa.

Otin kahvikupin mukaani ja siirryin maneesiin. Pian ratsastajat tulivat kentälle hevosineen, hyppäivät selkään ja kohta jo kiersivät uraa ohjat pitkinä. Anita, Magnet ja Wear ratsastivat hoidokeillaan, Tuulialla oli oma hevonen, pieni ja söpö kimo, Goldikken Atom. Tinoksi ponia taidettiin kuitenkin kutsua.

Ratsastajat keräsivät ohjat käskystäni ja hevoset vaikuttivat tavallista tarkkaavaisemmilta. Palmikko piti päätään poikkeuksellisen ylhäällä ja luimi välillä. Tuntihevosilla harvemmin ratsastettiin kannusten kera. Tarkistelin ratsastajien asentoja. Magnetin jalat ylsivät juuri Palmikon rungon pyöreimpään kohtaa, ja kannukset koskivat kylkiin helposti. Muut ratsastajat olivat hevosilleen sopivan kokoisia ja turhaa kannuskosktusta ei juuri näkynyt. Kehotin Magnetia kiinnittämään huomiota jalkojen asentoon, ja niin hän tekikin.

Ratsukot aloittivat lämmittelyn: ravia, voltteja ja pysähdyksiä. Hevoset ravasivat innokkaasti. Tino oli todellinen söpöläinen kulkiessaan kaula pystyssä, sieraimet höröllä ja silmät innosta vilkkuen. Parin suunnanvaihdon jälkeen pyysin ratsastajat harjoitusraviin. Siinä nähtäisiin, miten ne jalat pysyvät paikoillaan. Taiga kulki ripeästi, mutta kauniisti kootusti eteenpäin, samoin Anttu. Palmikko oli selvästi kummissaan, eikä suostunut rauhoittumaan. Otin Magnetin ja Palmikon keskiympyrälle.

-Tee puolipidätteitä ja pyri hallitsemaan tempoa, ohjastin Magnetia. –Jousta enemmän ristiselästä ja myötäile Palmikon liikettä. Magnetin istunta parani ja pomppiminen väheni. Palmikko alkoi rauhoittua ja hakeutui pian kuolaimelle.

Tuulia ja Tinokin kulkivat mukavasti. Tuulia oli kertonut Tinon olevan aikamoinen laiskamato, mutta ilmeisesti kannukset kannustivat kimoa parempaan liikkeeseen.

Ravityöskentely jatkui. Tuulia ja Tino aloittivat pohkeenväistön keskihalkaisijan puolivälistä uralle. Tahti säilyi ja Tino pysyi kauniissa asetuksessa koko väistön ajan. Anita ja Anttu tulivat mahtipontisesti halkaisijalle. Anttu liikkui sulavasti, Anitan istunta oli kohentunut selvästi syksyn aikana. Myös Anttu selvitti pohkeeväistön varmoin jaloin. Karvaturri Taigakin oli selkeästi muuttunut vastaanottavaisemmaksi parin viime kuukauden aikana – ainakin Wearin avuille. Se kulki korvat höröllä ja nautti selkeästi työskentelystä. Viimeisenä väistöä harjoittelivat Magnet ja Palmikko. Palmikko todella kulki ihan kauniisti, Magnet joutui kylläkin tekemään pidätteitä, että tamma pysyi kädellä, mutta väistö sujui hyvin.

Olin tyytyväinen, kaikilla ratsastajilla näytti olevan hyvät edellytykset ratsastella kannuksilla, ainakin silloin tällöin.

Tuli laukkaosuuden vuoro. Laukkuutin ratsukkoja erilaisia kuvioita. Laukan jälkeen otimme vielä lävistäjän lisätyssä ravissa. Sekin suijui oikein hyvin. Taigalla kesti hetki pidentää askelta ja rytmittää askel oikein, mutta kyllä pikkuinen tammakin loppujen lopuksi sai liitoa askellukseensa.

Kohta aloitimmekin jo loppuverryttelyn. Kehuin ratsastajia hyvästä työskentelystä. Aika perustuntihan tämä oli, mutta hyvä osoitus ratsastajien osaamisesta. Hevoset tulivat kaartoon ja kiitin tuntilaisia.

Maksut:

Anita ja Andrew

Anita:
Perheemme Corolla kaarsi Seppeleen pihaan puoli 5. Anne oli pyytänyt tulla ajoissa, mutta autokoulutuntini takia olin väkisinkin hieman myöhässä. Lopulta pääsin toimistoon ja istuuduin sohvalle. Aloimme jutella niitä näitä Magnetin kanssa, kunnes lopulta olimme kaikki paikalla. Anne roikotti käsissään neljää kannusparia, ja käski kiinnittää ne saappaisiimme. Pienet metalliset tapit näyttivät pelottavilta, ja pelkäsin potkivani liikaa Andrew'ta.

- No, ei kai Anne näitä meille antaisi, jos ei uskoisi meidän osaavan käyttää niitä, tuumin.

Laitoin Andew'n pikavauhtia kuntoon ja talutin maneesiin muiden perässä. Nousin selkään, tarkistin jalustimet ja satulavyön ja lähdimme kiertämään uraa. Hetken kuluttua keräsimme käskystä ohjat, ja Andrew oli oikein tarkkaavainen aloittaessamme lämmittelyn, johon kuului ravia, voltteja ja pysähdyksiä. Andrew ravasi pää korkealla ja pärskyi välillä, toisinaan leikkien kuolaimella, mutta tahti oli kuitenkin innokasta. Hetken kuluttua se alkoi kokoontua oikein sieväksi.

Keskihalkaisijan puolivälistä lähtevä pohkeenväistö sujui kuin unelma. Andrew kulki oikein kauniissa muodossa ja sulavin askelin, tuoden mahtipontisesti jalkoja alleen. Anne kehui istuntaani, joka paransi mielialaa entisestään. Laukkaosuuden alussa pelkäsin hakkaavani kannuksilla Anttua kylkiin, mutta ilmeisesti jalkani pysyivät oikeissa paikoissaan, sillä laukattuamme useita erilaisia kuvioita ruuna tuntui yhä vastaanottavalta avuille.

Lävistäjän kulku lisätyssä ravissa meinasi kulkea turhan lujaa vauhtia, sillä laukasta innostunut Andrew kiisi korvat hörössä eteenpäin. Loppuveryttelyjen aikana riisuin kuitenkin kannukset pois, ja ristin jalustimet kaulalle. Annoin jalkani roikkua pitkinä hevosen kylkien vieressä, eikä Andrew'kaan ollut moksiskaan tempustani. Kunhan tyytyi pärskähtämään ja laskemaan päänsä oikein pitkälle alas, kulkien yhä korvat pystyssä. Kulkiessamme kaartoon Anne kehui meitä edistyksestä, ja minä kiitin Andrew'ta. Miten hieno hevonen se olikaan.


Magnet:
Istuimme toimiston sohvalla. Minä, Wear, Anita sekä Tuulia.Tunsin litistyväni, toimiston sohva ei ollut todellakaan neljän istuttava, korkeintaan kahden! :)

-Laittakaas nämä kiinni saappaisiin, tänään harjoitellaan vähän jalkojen hallintaa, Anne sanoi ja jakoi kannukset meille. Taiteilin kannukset jalkoihini jollain hyvin erikoisella tavalla. Vilkaisin, ettei Anne vain nähnyt ”upeaa” lopputulostani... Irrotin remmit ja sidoin ne uudelleen, paremmalla menestyksellä.

-Ja raipat tietenkin jätetään pois, Anne sanoi. –Nähdään kohta maneesissa.

Kipitimme kaikki sukimaan pikaisesti ratsumme ja heilautimme satulat niiden selkään ja laitoimme suitset. Palmikko näytti siltä, kuin se olisi ollut ihan innolla lähdössä. Se köpötteli korvat höröllään ja silmät tuikkien kohti maneesia.

Maneesissa nousimme hevosten selkiin. Sain taas vähän pidennellä jalustinta, jossa pääsisin selkään... No, en ainakaan olisi liian raskas kannettava Palmikolle. Lähdimme kiertämään uraa. Kun keräsimme ohjat, alkoi Palmikko tuntua vähän hankalalta. Se luimi ja nosti päätään ylös, kaikista kuolainten liikuttelustani huolimatta. Se ei selvästikään tykännyt kannuksista. Anne neuvoi korjaamaan jalkojen asentoa, ja Palmikko alkoi hiukan rauhoittua.

Rauhoittuminen ei kuitenkaan kestänyt pitkälle, vaan Palmikko alkoi ravatessamme tulla entistä rauhattomammaksi. Syy oli varmasti minussa, sillä nilkkani ovat kuin joustavaa kumia, joissa jalat pyörivät minne sattuu... Anne kuitenkin pelasti tilanteen kutsumalla minut ja ratsuni keskiympyrälle siinä vaiheessa kun aloitimme harjoitusravin. Anne korjaili istuntaani, ja kuin taikaiskusta, Palmikko alkoi rentoutua ja hakeutua kuolaimelle.

Seuraavana vuorossa oli pohkeenväistö. Anne jätti meidät viimeisiksi, joka oli minusta hyvä, niin sain seurata muiden suorituksia ensimmäisenä. Vihdoin tuli meidän vuoromme, ja ohjasin Palmikon keskihalkaisijalle. Palmikko oli paljon reippaampi, sanoisimpa jopa eteenpäinpyrkivä, kun jaloissani oli kannukset. Sain tehdä pidätteitä, että tamma pysyi kädellä, mutta väistö kuitenkin meni itsessään hyvin.

Anne laittoi meidät vielä laukkaamaan. Palmikko liihotteli innokkaana ympäri maneesia ja suoritti kuviot pysyen muodossa ja taipuen. Teimme vielä lävistäjän lisätyssä ravissa. Palmikon askel nousi ja hiekka vain pöllysi. Tosin lävistäjän jälkeen, kun yritin koota ratsuani, Palmikko vain nakkeli niskojaan tahtoen jatkaa.

Verkkailimme vielä, ja Anne kehui meitä. Verkan jälkeen tulimme kartoon. Palmikko pökkäsi minua selkään pari kertaa, ja olin lentää kumoon. Seuraavaan pökkäyksen tamma ymmärsi tehdä hiljempaa. Lähdimme ulos maneesista, kaikki varmasti tyytyväisinä tuntiin.


Wear:
Pyöräilin tallille innoissani. Tänään olisi koulutunti, ja minäkin olin kerrankin ajoissa! Ilma oli kylmä, ja pakkastakin taisi olla muutama aste. Olin pukeutunut lämpimästi, ja nyt olin todella iloinen siitä. Viime kerrastani tallilla taisi olla jo jokunen päivä, ja paloin innosta nähdä Taigan taas.

Jätin pyöräni nojaamaan tuttuun paikkaansa tallin seinään, ja kipitin tallin avoimesta ovesta sisään. Käytävällä kävi kova hyörinä. Hoitajat harjailivat hoitohevosiaan, ja naureskelivat keskenään. Nyökkäsin heille tervehdykseksi, ja menin toimistoon. Anita ja Magnet istuskelivat rupatellen jo sohvalla ratsastusvarusteet päällä, ja moikkasivat minua hymyillen. Menin vessaan vaihtamaan ratsastusvarusteet päälleni.

Pian istuimme kaikki neljä sohvalla. Annekin saapui pian huoneeseen.

-Laittakaas nämä kiinni saappaisiin, tänään harjoitellaan vähän jalkojen hallintaa, Anne sanoi ojentaen kannukset ratsastajille. Nappasin yhden parin hänen kädestään. –Jes! Saanpahan Taigaankin lisää liikettä! Hihkaisin, ja asettelin kannukset paikoilleen.

Pian olimme jo kaikki ratsujemme selässä, ja kiersimme pitkin ohjin maneesia. Sitten aloitimme lämmittelyn. Siirsin taigan kevyesti raviin. Poni lähti innokkaasti ravaamaan uralla, korvat höröllä, ja häntä kaarella. Se oli hieman ihmeissään kannuksista jaloissani. Keskityin pitämään jalkani paikoillaan. Eikä se kovin vaikeaa ollutkaan, kun Taiga ravasi niin kevyesti ja pehmeästi eteenpäin. Parin suunnanvaihdon jälkeen Anne käski meidät harjoitusraviin. Taiga kulki allani pehmeästi. Se kaarsi kaulaansa, ja käänteli korviaan. Magnetin Anne otti hetkeksi keskiympyrälle. Palmikko ei suostunut rauhoittumaan. Anne antoi Magnetille neuvoja, ja pian Palmikkokin rauhoittui, ja hakeutui kuolaimelle.

Seuraavaksi teimme väistöjä. Taiga kulki hienosti koottuna. Se selvitti väistön helposti, ja jatkoi koottua menoaan uralla. Pian tuli laukan vuoro. Laukan nostossa Taiga viskasi päänsä ylös, ja yritti ryöstää. Istuin tiiviisti satulaan, ja pidätin kerran voimakkaasti. Taiga siirtyi onneksi raviin, ja kokeilin uudestaan nostaa laukkaa. Tällä kertaa se onnistuikin, ja laukkasimme Annen määrämiä erilaisia kuvioita. Taiga piti päätään jääräpäisesti ylhäällä, ja sain sen vasta raviin siirtyessämme takaisin kootuksi. Laukan jälkeen menimme vielä lävistäjää lisätyssä ravissa. Se oli Taigalle aika kova pala purtavaksi, mutta sekin lopulta selvitettiin hyvin.

Sitten olikin Loppu veryttelyjen aika. Taiga pärkähteli, ja venytti kaulaansa pitkälle alas. Taputin tyytyväisenä sen kaulaa.

–Hyvä, hienosti meni kaikilta. Anne kehui. Kaarsimme pian kaikki kaartoon, kiitimme Anne tunnista, ja laskeuduimme alas selästä.

Talutin Taigan talliin, ja riisuin sen varusteet. Poni tuuppasi kättäni hellästi, tuhisi hiukan, ja keskittyi sitten päiväheiniinsä. Heitin Taigalle selkään loimen, ja suikkasin suukon ponin lämpimälle poskelle.

- wear&Taiga<3-

Avut pehmeiksi

Ohjaaja: Anne
Osallistujat:
Anita – Andrew
Magnet – Palmikko
Tuulia – Humu

Kolme ratsukkoa kiersi maneesin uraa pitkin ohjin. Anita istui rauhallisesti ylvään Andrewn selässä, Tuulia ratsasti pienellä Humulla ja Magnet oli kiivennyt Palmikon selkään.

-Kerätkää ohjat ja otetaan kevyt ravi. Jokaisen lyhyen sivun keskeltä voltti, opastin.

Kuului pari maiskutusta, kun Magnet ajoi Palmikkoa eteen. Humu nosti päänsä ja säntäsi eteenpäin kuullessaan sanan ’ravi’ ja Tuulia yllättyi suomenpienhevostamman innokkuudesta. Anttu lähti harppomaan pitkää, mutta rauhallista askelta. Se oli ollut juuri edellisellä tunnilla ja suurimmat menohalut olivat siltä jo hävinneet.

Katselin menoa kentän keskeltä. Katsomossakin oli muutama edellisen tunnin ratsastaja ottamassa oppia kokeneemmista. Maneesin seinistä kaikui hevosten tekemät pienet hörähtelyt ja hiekka pölisi raviaskelten voimasta. Hevoset alkoivat lämmetä ja ratsukoiden vauhti tasaantui.

-Magnet kärkenä koko rata leikkaa ja sen jälkeen yksi keskiympyrä kevyessä, rauhallisessa laukassa! koilotin. Lävistäjän jälkeen ratsastajat vaihtoivat kevennystään ja raippaa kädestä toiseen.

-Eli ennen laukannostoa istukaa sekunniksi kevennyksen jälkeen alas, antakaa lauka-avut ja nouskaa kevyeeseen istuntaan. Niin avut menevät parhaiten läpi, katselin, kun Magnet siirsi ulkopohjetta taaemmas Palmikon pyöreää kylkeä pitkin ja teki puolipidätteen. Tamma nosti innokkaana laukan. Magnet oli ehkä hieman pieni Palmikolle, mutta onneksi Palmikossa oli harvoin pitelemistä. Aika rauhallinen tamma tuo oli.

Seuraavaksi keskiympyrälle tulivat Tuulia ja Humu. Humu teki bravuurinsa eli nosti päänsä yläilmoihin ja ponkaisi korkeaan, epätahtiseen laukkaan.

-Ota, Tuulia, toinen kierros vielä perään ja istu alas satulaan. Humu varmaan rauhoittuu, neuvoin. Toinen laukkakierros menikin jo paremmin, vaikka Humu hieman rynni edelleen. Ajattelin ottavani Humun lähiaikoina tehokoulutukseen, oli se sen verran vikuroinut viime aikoina.

Tuli Anitan vuoro laukata. Anttu nosti kauniisti laukan. Anita kuitenkin tukeutui hieman liikaa ohjiin.

-Anna Antulle enemmän ohjia ja kumarru hieman eteenpäin...noin,.. nyt näyttää paremmalta! sanoin. –Ja sitten jatkakaa harjoitusravissa. Voitte vähän koota hevosia pyöreämmiksi!

Tuuli näytti yllättyvän Humun pomppuisesta ravista ja kesti hetken ennen kuin hän sai rytmistä kiinni. Humu alkoi kuitenkin pian kaartaa kaulaansa ja oli Tuulialla herkällä ohjastuntumalla. Anitakin sai Antun muotoon helpommin kuin viime tunnilla. Magnet sen sijaan joutui tekemään töitä hieman kovasuisen Palmikon kanssa, että se alkoi vastaamaan apuihin kunnolla.

-Vie, Magnet, Palmikkoa enemmän volteille ja tee puolipidätteitä. Kyllä se Palmikko vielä sieltä vastaa, sanoin.

Pian kaikki hevoset ravasivat muodossa ja siirsin ratsukot käyntiin. Teimme peruutuksen ja takaosakäännöksen. Komensin ratsukot takaisin raviin ja pyysin yhden pitkän sivun verran pohkeenväistöä. Kaikki suorittivat tehtävän helposti, mutta huomasin, että ratsastajilla alkoi jo hiki valua ja posket punehtua.

-Ja valmistautukaa laukannostoon... ja laukka! kailotin mikrofoniin. Kaikki nostivat laukan, Humu kylläkin nosti uhkaavasti päätään ja käskin Tuuliaa viemään sellaisessa tilanteessa tamman aina voltille ja kokoamaan sitä siellä uudelleen. Anttua selvästi laiskotti ja Anita joutui ajamaan ruunaa eteen päin raipalla pariin otteeseen. Palmikko pärski innosta la laukkasi lennokkaasti. Anita ja Anttu menivät kärkenä lävistäjälle ja tekivät laukanvaihdon onnistuneesti keskellä lävistäjää. Palmikko otti samassa kohtaa pari raviaskelta. Humu taas pomppi omiaan ja Tuulia yritti pitää karvaturria kasassa. Oikeaan laukkaan he kuitenkin pääsivät ja laukkuutin hevosia vielä kierroksen. Sitten pyysin ratsukot käyntiin.

-Pitkällä sivulla avotaivutusta puoleen väliin, siitä keksiympyrä laukassa ja taas käyntiin ja avoa loppu sivu, luettelin. Katselin jännittyneinä, kun suoran keskellä ratsastajat suoristivat, nostivat laukkaa, taivuttivat ja taas siirsivät käyntiin hevosiaan. Tuollaisessa tiimellyksessä tuli hyvin esiin apu-virheet ja se kostautui heti liikkeessä. Humu oli tullut jo vastaanottavaisemmaksi ja Tuulia suorittikin siirtymiset kunnialla. Magnet sai Palmikon kyllä tekemään kaikki, ei kuitenkaan aivan niin sulavasti kuin olisin toivonut. Anttu oli hieman laiska ja hieman luimi Anitan kamppailessa apujen kanssa.

Vaihdoin vielä suuntaa ja sama kuvio jatkui. Sitten olikin jo loppuravin ja –käynnin aika.

Maksut:

Anita:
Andrew asteli pitkin askelin uralla, pää ylpeästi koholla ja korvat hörössä -ainakin toistaiseksi. Kokosin ohjat käskystä ja nostien ravin, keventäen joka toisella askeleella. Antun askeleet pitenivät entisestään, mutta vauhti pysyi tasaisena. Kiitin mielessäni, että se oli ollut edellisellä tunnillla. Lyhyiden sivujen keskeltä haimme nätit voltit, ja Andrew pärskähti hakeutuen hetkeksi kuolaimelle.

Anne komensi meitä menemään koko rata leikkaan, jonka jälkeen keskiympyrälle nostettaisiin laukka. Lävistäjän mentyä istuin hetkeksi satulaan ja annoin laukka-avut. Andrew hakeutui välittömästi rauhalliselle ja pyöreälle laukka-askeleelle, mutta Anne huomasi pienen tukeutumiseni ohjiin. Sekunnin päästä hän jo neuvoikin antamaan lisää ohjia sekä nojaamaan aavistuksen eteenpäin, jolloin sekä minun että ratsun muoto parani.

Jatkoimme harjoitusravissa, ja ruuna hakeutui jo hieman paremmin muotoon, kuin viimeksi. Koulutunneista oli huomattavasti apua. Anne päästi meidät lopulta istumaan käyntiin, jossa suoritimme peruutuksen ja takaosakäännöksen. Sitten olikin taas ravin vuoro, sekä pitkä sivu pohkeenväistöä. Tunsin kasvojeni alkavan kuumentua, ja Andrew'nkin kaulalle oli noussut hikeä. -Ja valmistautukaa laukannostoon... ja laukka! Anne huusi mikrofoniinsa, ja annoin laukka-avut juuri oikeaan aikaan. Ratsuni oli kuitenkin eri mieltä, ja äärimmäisen laiskasti siirtyi laukkaan. Näpäytin muutaman kerran raipalla, ja sainkin hevosen tahdin oikeaksi.

Anne käski meidät kärjessä lävistäjälle laukanvaitoon, ja hieman tarkkaavaisemmaksi muuttunut Anttu suoritti sen kiitettävästi aivan keskellä. Jatkoimme vielä kierroksen verran laukkaa, ja Andrew venytti päätään selvästi valmiina jatkamaan laukkaa pidemmänkin aikaa. Omasta mielestäni pyyntö käyntiin tuli kuitenkin hyvissä ajoin, sillä luulin jo tunnin loppuvan.

Vielä mitä -pitkällä sivulla avotaivutusta, keskiympyrää laukassa ja taas avolla loput. Ärisin mielessäni, kun Andrew siirsi laiskasti jalkojaan taivutuksessa, laukassa taas meinasi spurtata ja käynnin mateli. Onneksi en seonnut apujeni kanssa, mutta seuraavan sivun alussa napautin raipalla, ja kimo muutti askellustaan hieman reippaammaksi.

Loppuravit ja käynnit saimme suorittaa melko vapaasti, ja testasin kuinka Andrew kuuntelisi minua, jos riisuisin jalustimet ja nostaisin ne satulankaarelle. Vähän aikaa hölmisteltyään hevonen tajusi jatkaa siistiä askellustaan ja kehuin sitä hellästi.

Anne:
Anita ja Anttu ovat aikalailla täydellinen pari rytminsä ja kokonsa puolesta. Anitan istunta välillä horjuu hieman ja Anttu on supertarkka tällaisissa asioissa. Kuitenkin yhteistyö jo muutaman tunnin jälkeen näyttää hyvältä.


Magnet:
Kapusin Palmikon selkään. Tunsin taas olevani niin korkealla, mutta luotin Palmikon hyvään käytökseen. Mahani kupli jännityksestä, olihan tämä Palmikon ja minun ensimmäinen ratsastustunti.

Palmikko löntysti rauhassa uraa pitkin, kunnes keräsimme ohjat. Jouduin muutaman kerran maiskauttamaan, kun tamma ei olisi jaksanut lähteä ravaamaan. Ehkä se oli hitaasti lämpenevää sorttia, olin itse tehnyt vähän pidemmät alkukäynnit kun olin ratsastanut Palmikolla ilman opetusta.

Palmikko taipui kohtalaisen kivasti tehdessämme voltteja, mutta ei oikein mennyt muotoon. Annen käsky kajahti maneesissa:

-Magnet kärkenä koko rata leikkaa ja sen jälkeen yksi keskiympyrä kevyessä, rauhallisessa laukassa!

Ohjasin Palmikon kentän poikki ja annoin laukka-avut kekiympyän alussa ja Palmikko nosti laukan.

Jatkoimme harjoitusravissa ja yritimme saada hevosia pyöreämmiksi. Palmikko oli päättänyt että se ei ehdottomasti tänään mene muotoon, ja sainkin tehdä töitä sen kanssa. Lopulta tamma kuitenkin kaarsi kaulansa ja toimi hyvin.

-Huh huh! ajattelin ja pyyhkäisin märkää otsaani. Aloimme vääntämään peruutusta ja pohkeenväistöä ja kaikkia mitälie koukeroita.

-Ja valmistautukaa laukannostoon... ja laukka! Annen ääni kuului maneesissa. Palmikon laukka oli reipas ja lennokas, se selvästi nautti laukkaamisesta. Laukanvaihto ei niinkään hyvin onnistunut, mutta ehkä ensi kerralla paremmin. Voisinkin alkaa harjoittelemaan laukanvaihtoja.

Teimme avotaivutuksia ja laukka ympyröitä. Palmikko suoritti tehtävät mutta olisin halunnut sen keskittyvän paremmin.Teimme samaa toisessa suunnassa, kunnes teimme loppuverkat. Palmikon ravi oli lennokasta ja ihanaa. Kävelimme pitkin ohjin ja tulimme muutaman kierroksen jälkeen kaartoon. Tiputtauduin alas selästä ja silitin ihanaa Palmikkoa. Tamma puski minua hellästi mahaan ja pörisi tyytyväisenä.

Anne:
Magnet suoriutui hyvin ensimmäisestä tunnistaan Palmikon kanssa. Hyvin sai tamman muotoon, vaikka Palmikosta välillä kehkeytyykin kovasuinen junttura. Rauhallista ja mukavaa työskentelyä, apujen läpimenossa voisi olla hieman enemmän pehmeyttä.


Tuulia:
Mukava tunti. Opettaja osasi kyllä asiansa. Humu oli oikein mukava, tosin tammalle voisi sopia kuin nenä päähän jousto ghapom. Tykkäsin tunnin sisällöstä, se oli varsin mielenkiintoinen. Ensi tuntia odotetaan jo.

Anne:
Tuulialla oli aika ajoin Humussa pitelemistä. Suurin syy löytyy varmasti Humusta itsestään, välillä hyörii, pyörii ja ryntäilee liiallisesti. Lopputunnista yhteistyö sujuikin jo paremmin, kun tamma oli päästänyt suurimmat höyrynsä pihalle.

Laukkaa ja taivutuksia

Ohjaaja: Anne
Osallistujat:
Amanda – Death Unlimited
Anita – Andrew

”Onneksi on maneesi” ajattelin ja kiiruhdin syksyisestä vesisateesta maneesin uuden katon suojiin. Maalin ja tärpätin vieno tuoksu leijaili vielä maneesin sisällä, eihän siellä oltu montaa kertaa ratsastettukaan. Virittelin langattoman mikin päälle ja testasin, että se toimi. Kaksi ratsastajaa talutti hevosensa maneesiin sisälle ja alkoi valmistautua tuntiin. Anita osallistui hoitohevosellaan Antulla ja vierailija Amanda hevosellaa Death Unlimitedilla. Amandan heppa sai minulta heti lempinimekseen Unto.

Ratsukot lähtivät kiertämään uraa pitkin ohjin. Muutaman minuutin päästä annoin ohjeen kerätä ohjat ja hoputtaa hevoset raviin. ”Kevyttä ravia, irtonaista sellaista” höpötin mikkiin ja katsoin kun hevoset ravasivat molemmat yllättävän reippaannäköisesti. ”Untolla tuntuu olevan vauhtia ja hyvä niin. Tee, Amanda, voltteja, jottei Unton vauhti ylly vallan hurjasti. Anita, anna Antulle vähän ohjaa niin saa venytellä kaulaa ja selkälihaksia nyt alussa!” jatkoin ohjeiden antamista.

Viiden minuutin kuluttua kehoitin ratsastajat istumaan alas satulaan. Amandan hevonen naksahti heti kuolaimelle tuntiessaan tutun ratsastajan koko painon ja hyvän istunnan. Anttu sen sijaan jolkotteli kaula pitkänä ja oli ilmeisesti päättänyt pistää hoitajansa töihin. ”Ja ottakaa seis!” ohjeistin. ”Neljä askelta peruutusta ja siitä suoraan harjoitusravia, nähdään miten siirtymiset sujuvat.” Unto ja Amanda selvisivät hommasta leikitin, Anttu sen sijaan luimi ja otti raviin siirtyessä muutaman kävelyaskeleen. Otin Anitan ja Antun keskiympyrälle käyntiin ja tarkistelin Anitan istuntaa lähemmin. ”Istu pari senttiä syvemmin satulaan.. noin.. ja jalat hieman suorempaan, ehkä saisi olla reiän pitemmät jalustimet.” neuvoin ja kävin säätämässä jalustinhihnoja. Anita ohjasti ratsunsa käyntiin ja Antun muoto alkoi kuin alkoikin parantua. ”Joo, tuntuu heti paremmalta” Anita hihkui, kun Anttu hakeutui kuolaimelle ja takajalat polkivat selkää pyöreämpään muotoon.

Aloitimme laukka työskentelyn toisella pitkällä sivulla ja avotaivutusta käynnissä toisella. Tarkkailin erityisesti laukkatyöskentelyä ja ihan perusasioita: istuntaa ja siirtymisiä. Unto rynni hieman kulman jälkeen laukkaan ja kiihdytteli suoran edetessä. Pyysin Amandaa viemään Unton keskiympyrälle aina välillä, jotta vauhti saataisiin tasaiseksi. Avotaivutus sujui Amandalta ja Untolta hyvin. Anita sai Antun laukkaamaan suhteellisen rauhallisesti ja avotaivutus sujui kohtalaisesti. Aina suoran alussa Anttu kulki kyllä hyvin, mutta kärsivällisyyttä sillä ei tuntunut olevan ollenkaan ja suoran loppua kohden taivutus oli muuttunut ihmeelliseksi, lapa edellä puskemiseksi. Pyysin ratsukkoja muuttamaan taivutuksia siten, että ensin mentäisiin puoli suoraa avoa, sitten muutaman askeleen suoristus ja loppusuora sulkuväistöä. Tämä sujuikin paremmin, varsinkin Anitalta ja Antulta. Oli suorastaan kaunista katsottavaa.

Seuraavaksi siirryimme kunnolla laukkatyöskentelyyn. Puoli kierrosta koottua laukkaa ja toinen puoli pidempää, reippaampaa laukkaa. Siirtymiset sujuivat molemmilla hyvin. Laukkuutin pirteitä hevosia useamman kierroksen, käsin sitten kevyeeseen raviin.

”Loppukäynnit voitte mennä maastoon, Anttukaan ei mene seuraavalla tunnilla ja sade on tauonnut” sanoin ja avasin maneesin oven. Ratsukot poistuivat hämärtyvään ilmaan, Anita Amandaa opastaen. Minä lähdin rahastamaan seuraavan tunnin ratsastajia.

Anne

Maksut:

Anita:
Talutin haukottelevan Andrew'n vesisateen halki uuteen maneesiin. Herra oli niin laiskalla päällä, ettei jaksanut edes säpsähdellä sateen ropinaa kattoa vasten, vaan seisoskeli tyynesti takajalkaansa lepuuttaen, kun kiristin vyötä ja kapusin selkään. Aloitimme löysillä ohjilla köpöttelyn uraa pitkin, taisi minullakin olla syysväsymystä kun käsky kerätä ohjat sai minut havahtumaan. Kokosinkin ohjia käsiini, ja siirryin kulmasta raviin, joka oli hevoseni äskeiseen väsymykseen verraten yllättävänkin reipasta. Anttu kuitenkin keksi hieman leikkiä päällään, ja Annen haukankatse huomasi aavistuksen liian kireät ohjani.

-Anna Antulle vähän ohjaa niin saa venytellä kaulaa ja selkälihaksia nyt alussa! nainen opasti ja huomasin hevoseni pelleilyn loppuvan, kun otekin oli oikea.

Hetken päästä piti istua satulaan, mutta tuntumalle hakeutumisen sijaan Andrew vain jatkoi hölkkämistään uralla, venytellen välillä kaulaansa. Seis-käskyn aikana ruuna luimisteli ja vaihtoi käynnin kautta pysähtymiseen, eikä tahtonut peruuttaa. Niinpä Anne pyysi meidät keskiympyrälle käyntiin, mietti hetken ja käski sitten istua syvemmin. Lisäksi jouduimme pidentämään jalustinhihnoja, mutta säädön jälkeen tunsin Antun käynnin muuttuneen aivan erilaiseksi, ja ratsuni jopa hakeutui kuolaimelle. Jopa takajalat tekivät nyt työtä, ja askelista tulivat pyöreämmät.

Pitkältä sivulta annoin laukka-avut, ja kimo siirtyi melko rauhalliseen laukkaan. Suoran jälkeen laskimme käyntiin, ja toinen sivu piti suorittaa avotaivutuksella. Se sujui alussa mielestäni melko hyvin, eikä Annekaan huomauttanut. Puolivälissä herra kuitenkin laiskistui ja alkoi kääntää lapaa liiaksi eteen, enkä edes huomannut korjata virhettä. Lopulta Anne käski vaihtaa puolet avotaivutukseksi, sitten suoristaa ja loppu sulkuväistöllä. Tämä tepsi, ja Andrew kulki erittäin mukavan tuntuisasti, ja Annekin kehui.

Koottu laukka ja reippaampi laukka, joita harjoittelimme seuraavaksi, sujuivat hyvin. Lopulta saimme luvan siirtyä kevyeeseen raviin, jonka jälkeen hidastimme käynnin. Anne pyysi minua opastamaan Amandaa maastoon loppuveryttelyihin, ja pimenevä, sateenraikas ilma kruunasi tunnin. Kultaisten viljapeltojen vierestä kuljimme aina pienelle etsäpätkälle, ja takaisin. Laskeutuessani maahan kapsahdin vielä ratsuni kaulaan ja kuiskutin sen korvaan, kuinka ihmeellinen se oli.

-Anita & Andrew

Annen kommentti:
Hyvää perustyöskentelyä, Anitan istuntaa jouduin vähän korjailemaan. Anttu kulki kauniisti muodossa, hieman hätäilyä siellä täällä, joten pitkäjännitteisyyttä pitää parantaa. Uskon, että sitä tulee, kun ratsukko paremmin tutustuu toisiinsa.