Harriet V
Harryn elämä on ollut vähän sellaista surkeiden sattumusten sarjaa. Tammasta meinattiin leipoa suurempien luokkien rusettihai, aivan kuin isänsäkin ja isänisä ja isänisänisä, sellainen kuin emänsäkin.. Harmin paikka, että kun puolivuotias Harry näki elämänsä ensimmäisen ristikon maneesin toisessa päässä, se veti saman tien kuperkeikan kompastuttuaan omiin jalkoihinsa siinä kaikessa hämmennyksessään. Lienee sanomattakin selvää, että esteratsua Harrystä ei sitten ikinä leivottu. Kolmivuotiaana se kohtasi ensimmäistä kertaa pikkupystyt, jotka aiheuttivat sen tasoisen slaagin, että tamma veti ympäri ratsastaja kyydissään. Ratsastaja ei enää ikinä ratsastanut ja Harrykin joutui sairaslomalle.
Kun kaikki jalat taas toimivat moitteettomasti, tamma laitettiin myyntiin potentiaalisena kouluhevosena. Sitähän se melkein oli: vanhemmista molemmat olivat startanneet ainakin helpoissa luokissa hyvillä prosenteilla.
Luonteeltaankin ihan mukava, silloinen omistaja ajatteli ja vilkaisi karsinassaan sähköjäniksen lailla pyörivää otusta, joka yritti antaa pusuja jokaiselle ohikulkijalle. Otusta, joka halusi niin paljon olla kaikkien kaveri, että mieluummin yritti ja otti sitten turpiinsa kuin luovutti luimistelua saatuaan. Otusta, joka hörppäsi vettä automaatistaan samalla säikähtäen sen pitämää ääntä. Ehkä vähän yksinkertainen tapaus, mutta ihan mukava.
Kuudella tuhannella punnalla saatiin Suomesta väkisin Britteihin revitylle poikarukalle uusi leikkikalu. Jos vaikka lohduttaisi, vanhemmat ajattelivat.
© Robert
