Aittohaaran Pikkuseiska
- Kutsumanimi: Sepi
- Rotu: Suomenhevonen
- Sukupuoli: Ruuna
- Väri: Hopeanruunikko
- Säkä: 160 cm
- Ikä: 11v (s. 29.03.2018) oma
- Rekisterinumero: VH15-018-0612, #PKK1521
- Osaaminen: Vaativa B, 80cm, ajokoulutettu
- Omistaja: Leeni (Inna VRL-05322)
- Kasvattaja: Aittohaara
- Meriitit:
- Hoitaja: -
- Omasivu: >>Sivulle
Aittohaaran Pikkuseiska eli Sepi on yleisesti ottaen hieman pirullinen hevonen, joka tykkää höynäyttää ihmisiä oikein kunnolla. Samalla ori on kuitenkin oikea mammanmussukka, eikä vain pelkästään sen takia, että on omistajansa lempikasvatin viimeinen jälkeläinen. Muiden hevosten kanssa Sepi ottaa usein johtajan paikan vaikka väkisin. Siksi se tarhataankin mahdollisuuksien mukaan yksin. Tarhassa ollessaan ei Sepi oikein touhua mitään ihmeellistä, seisoskelee paikallaan mutustelemassa päiväheiniään tai rehvastelemassa tammoille, jotka sattuvat ohitse kävelemään tai luimistelemassa viereisessä tarhassa oleville oreille. Tarhasta hakiessa havahtuu ori, että hei nyt on joku, jota voisi hieman juoksuttaa! Lähdepä siinä sitten metsästämään mutaisesti tarhasta kookasta suokkioria. Usein auttaa myös se, että lähtee kuitenkin pois tarhasta ja on mukamas menossa hakemaan viereisen tarhan kaveria. Tällöin Sepi katsoo, että hei mihin lähdit ja tulee portille. Ehkä Sepiä voisikin sanoa sen olevan henkisesti vielä pikkulapsi. Tämän takia kannattaa olla tarkkana oria taluttaessa.
Yleisesti hoitaessa Sepi on mukava hoitaa, se ei pure tai potki, mutta aiheuttaa silti harmaita hiuksia pureskelemalla naruja, joilla on käytävällä kiinni. Harjapakin sattuessa nokan ulottuville Sepi on heti viskomassa sen sisältöä pitkin käytävää. Sepi ei pelkää vettä tai letkuja, joten peseminen on suhteellisen helppoa. Harjatessa orilta nousee kaviot hyvin, mutta Sepi ei tunnu haluavan pitää niitä ylhäällä paria sekuntia kauempaa. Sama ongelma ilmenee kengittäjien kanssa. Orin varustaminen on aina oma pieni ohjelmansa. Sepi saa jollain tavalla mahansa aina sellaiseksi palloksi, että vyön saa juuri ja juuri ensimmäiseen reikään. Suitsia laittaessa orin pää nousee mahdollisimman korkealle, eikä se millään tahtoisi ottaa kuolaimia suuhunsa. Parin ärräpään jälkeen suitset saa kuitenkin orin päähän.
Sepin selkään noustessa kannattaa pitää huoli siitä, että ori jaksaa seistä koko ajan paikallaan. Muuten se lähtee ratsastajasta välittämättä kohti uraa. Aluksi Sepin kanssa saattaa tuntua siltä, että ei tästä tule yhtään mitään. Ori on niin yli-innokkaasti menossa, että se ei tahdo keskittyä siihen mitä siltä pyydetään. Sepin saatua kuulolle kuoriutuu orista todella mukava hevonen ratsastaa pienistä tempauksista huolimatta. Sepillä saa ja täytyy käyttää voimakkaita apuja, eikä sen selässä saa arastella yhtään. Askeleet orilla ovat suhteellisen mukavat istua, vaikka vaativat - erityisesti ravi - vatsalihasten käyttöä aika paljon. Ulkomuodoltakaan askeleet eivät ole yhtään hassummat. Esteille Sepiltä löytyy myös jonkinlaisia taitoja, mutta ori on silti perinyt sen verran sukunsa geenejä, että niitä ei kauheasti löydy. Esteet Sepi on kuitenkin ylittämässä innokkaasti ja vaatii ratsastajaltaan vahvalta ja tarkat avut. Maastossa Sepi on täysin oma itsensä vielä asteen innokkaampana. Sen kanssa saakin aina olla mukana joku hieman kylmähermoisempi hevonen tai ratsastaja ei saa pelätä vauhtia sisältävää lenkkeilyä maastopoluilla. Kilpailutilanteet sujuvat myös orin omalla luonteella, eikä se paljoa stressaa oudoista maisemista tai kilpailutilanteista.
