Ystäviä ja kavereita vuosien varrelta

H: -Niin me ollaan niitä aitoja ja alkuperäisiä. Kunnon tuntiratsuja, karvaisia ja puskailusta innostuneita. Viisi vuotta ollaan jo täällä kehää kierretty. Ja tehty toki muutakin, kivoja asioita. Kun Seppele pyörähti käyntiin, oli meillä tietenkin kavereita. Suurin osa paiski hiki hatussa töitä meidän kanssa kentällä, mutta pari leillittyä yksityistäkin tallissa oli.

P: -Mie vietin paljon aikaa Pikun kanssa. Oli kiva poikaponi, pientä romanssinpoikastakin meillä joskus oli. Rapsuteltiin toistemme harjoja hampailla ja kaikkea sellaista pientä kivaa. Pikku kävi paljon lasten tunneilla. Mistään se ei säpsähtänyt ja oli tosi suosittu.

H: -Mun bestits taas oli Palmikko. Palmikko oli suokki niinkuin mäkin, mutta isompi. Se pelkäsi esteitä, mikä mua vähän aina huvitti. Mitä pelkäämistä niissä nyt muka on? Meillä oli yhteinen hoitajakin, tosi kiva Magnet-tyttö. Vietettiin siis paljon aikaa yhdessä. Palmikko siirtyi jossain vaiheessa pois tunneilta. Se sai varsoja ja oli selän takia vähemmällä käytöllä. Sitten kun Palmikko lähti, mulle tuli sitä kyllä tosi ikävä, mutta jäihän tänne onneksi kavereita. Lisää tuli heppoja ja Palmikon lapsikin- -

P: -Seis, seis! Ensin piti käydä nämä vanhat läpi, muistatko? On vielä Manki ja muutama muukin.

H: -Ai niin! Voi Manki! Se se vasta oli hassu poni. Nätti kuin mikä ja keksi aina jekkuja. Ellin piti sitä vaähän väliä kouluttaa, kun yhden jekun jälkeen se keksi aina toisen. Manki taidettiinkin myydä jollekin hoitajalle. Irenelle, jos muistan oikein. Hetken se viihtyi vielä Seppeleessä "paremmassa kastissa", mutta sitten taisi muuttaa johonkin lähitalliin.

P: -Joo, Simoran, tai vastavaan. Harmaat aivosoluni eivät muista ihan tarkkaan. Tuntikavereina meillä oli vielä Jätit eli Eppu ja Anttu. Molemmat osaavia heppoja, mutta luonteeltaan täysin vastakohtia. Anttu ei hyvää päivää nähnytkään, se luimi, puri ja potki. Eppu taas oli hyvinkin epämiehekkään lammasmainen. Mutta komia. Oih! ♥ Kyllä tuntihevosessakin voi lihasta piisata.

H: -Täytyy myöntää, että Eppu oli hieno. Ja olihan se vielä tänä keväänä täällä. Mutta ikää tuli sillekin herralle, muutti johonkin lepokotiin.

P: -Toivottavasti hyvään paikkaan, niisk!

H: -Eiköhän Pellaseni. Ketäs muita meitä oli? Tuntipolleja tuli myöhemmin lisää, mutta oli sitten hienommat yksityiset Cele ja Kamu.

P: -Cele oli tosi kiva. Tosi nätti ja symppis tamma. Kilpaili paljon ja sai varsojakin.

H: -Joo, ja Kamu. Vanha herra, portinvartija oritarhassa. Oikea sanaseppo ja naistennaurattaja. Taisi naurattaa Palmikkoakin muutaman kerran.

P: -Tirsk!

H: -Kamulle kävi vaan lopulta ikävästi. Sai tarhassa ollessaan jonkun kohtauksen ja haudattiin tuonne metsän reunaan. Oli kyllä aika järkytys.

P: -Joo, mutta olihan Kamu jo silloin vanhakin, 24-vuotias.

H: -Niin ja tosiaan uusia kamuja tuli lisää!

P: -Kyllä, yksi parhaista kavereistani Taiga! Taiga asuu vieläkin tallissa, mutta myytiin parin vuoden tuntihevosuran jälkeen hoitajalleen Wearille.

H: -Niin, Taiga on mun naapuri aitassa. Kuuluu meidän sisäpiiriin.

P: -Sisiäiseen juorupiiriin, hih!

H: -Ja sitten tuli Blade. Upeistakin upein tamma. Oli hyvä kaveri Celelle. Blade on vieläkin tallissa, sai nelisen vuotta sitten Myntti-varsan.

P: -Blade on aina ollut suosittu tunneilla. Kuulemma herkkä ja osaava. Toisin kuin me, ilmeisesti..

H: -Älä nyt aliarvioi itseäsi! Kyllähän me osataan vaikka mitä! Ainakin oikoa kulmissa jos ei muuta!

P: -Ainakin sitä. Eikös se sun hoitaja omistanut Pampulan ensin?

H: -Joo, Pampu tuli Magnetin omistuksessa talliin. Myöhemmin Seppele osti Pampun ja se siirtyi kokonaan tuntikäyttöön. Samoihin aikoihin Pampulan kanssa tuli myös upea Surku, Splendour Gallant. Muistatko sen kimon irlantilaisen?

P: -Kautta Gotlannin muistan! Todellinen komistus ja olisi sopinut miun kanssa hyvin yhteen, molemmilla harmaa karva nääs.

H: - ...

P: -Mitä?

H: -Paitsi että Surku oli sua noin puoli metriä korkeampi.

P: -Ei se miuta olisi häirinnyt.

H: -Surkun kanssa yhteen olisi sopinut vaikka paremmin Mari. Tuli samalta tallilta kuin Bladekin. Kaunis mustaharjainen kimo. Ehti olla tallissa alle vuoden, kun sen nilkka murtui vaellusleirillä.

P: -Se oli kyllä traagista. Jambo sen sijaan oli tallissa kauemmin. Puursi laiskanpunkeasti tunneilla parisen vuotta.

H: -Jambo, hih. Hauska kaveri, mutta ihmisille osasi kyllä näyttää hapanta naamaa, jos sitä halusi.

P: -Noihin aikoihin tallia laajennettiin ja muutama yksityinen tuli talliin lisää; Sipe, Bert, Leevi, Olli, Blondi, Frida sekä kaunis Istel-poni.

H: -Moni kyllä oli kateellinen Iselle. Valkoinen soma tyttö, joka vietti villin seikkailun kerran Bertin kanssa. Tai, en tiedä oliko moni niin kateellinen tuosta seikkailusta, siitähän taisi sekarotuinen vauva myöhemmin syntyä.

P: -Hih hih, oli varmasti hassu poni tuo jälkeläinen, vaikken sitä koskaan tavannutkaan.

H: -Blondi oli tallissa kauan teki myös tuntipollen hommia. Frida, rotusukulaiseni, taasen vain käväisi tallissa, samoin Olli. Leevi nyt on täällä edelleen, Sipe synnytti kevällä Riinan. Riinahan on edelleen täällä meillä, tallin kruunamaton kuningatar, jos näin voi sanoa. Varsaa hältäkin pukkaa piakkoin.

P: -Riina taisi syntyä samoihin aikoihin kuin Celen Cassu. Cassu myytiin myöhemmin muualle, mutta muutti takaisin sitten tuntihevosen tehtäviin. Siinä muuten yksi oivallisimmista tuntihepoista, johon olen törmännyt. Osaava ja mukava, hieman hiljainen kaveri.

H: -Se kevät taisi olla aika vauhdikasta aikaa. Tuli Henrietta, Sentti ja myös Topi syntyi. Hensu oli reilut puoli vuotta tallissa, kunnes se myytiin pois. Sentti ja Topi taasen ilahduttavat meitä tyttöjä edelleen hirnauksillaan.

P: -Milloinkohan sitä pääsisi taas Sentin kanssa samalle tunnille? On taas kulunut niiiiin kauan. En aina tajoua näitä hevosjakoja tunneille..

H: -Kärsivällisyyttä Pellaseni, kärsivällisyyttä. Aksulla sen sijaan ei sitä ollut. Muistatko, kun se tuli talliin? Räjähteli joka suuntaan ratsastelijoiden alla. Oli ainakin hauskaa tunneilla.

P: -Tiia ja Floora tulivat myös tuolloin. Tiia nyt on Aksun vastakohta ja Flooraa koulutettiin pitkään ravurista ratsuksi. Oli siinäkin yksi oikea diiva. Mikään ei kelvannut ja aina oli äksyllä päällä.

H: -Tunnillakin sai pelätä, tuleeko kaviosta vai ei. Onneksi tarhailtiin eri tarhoissa.

P: -Jättimäinen Lui oli myös hetken tallissa, sitten taisikin tulla Sera, kun ruuna lähti pois.

H: -Sera oli kyllä mukava tyttö. Hieman hermoheikko, mutta todellinen kaunotar.

P: -Hermoheikko oli myös Jossun Hilla, jonka kanssa majailimme aitassa. Todellinen sätkyläinen. Myöhemmin Jossu hankki vastapainoksi Toivon, kyllästyi ilmeisesti Hildan hörhöilyihin, heh.

H: -Hillan jälkeen taisivat tulla Janus ja Alma. Janus on rauhoittunut niistä ajoista valtavasti ja Alma taas... Alma on samanlainen mötikkä kuin silloinkin. Meidän äitihahmo.

P: -Milloin muuten Sikke tuli talliin? Joskusn Bertin lähdettyä?

H: -Taisi olla niitä aikoja juu. Sitten talliin tulikin joukoittain uusia tuntihevosia, kun vanhoja muutti pois. Laila, Elmo ja Reino. Ja sponsoriprinsessa Bonnie. Sekä Bris, drool!

P: -Mulla ei ihna klikkaa Bonskun kanssa. Hieman liian sähäkkä tapaus. En vaan jaksa.

H: -Taidat olla tulossa vanhaksi!

P: -Hiljaa, suokki tai saat kaviosta!

H: -Huiii!

P: -Ähh. Vielä viimeiset hepat ja päästään syömään!

H: -Frankeelaedivennarottapopparipatron.

P: -Mitä?

H: -Frank, tuo jumalainen isäntien isäntä. Eela, diivalieva estetykki. Edi, karvakasa.

P: (-Tirks!)

H: -Venna, "luulen-hieman-liikaa-itsestäni" -poni. Rotta, rääkätty, mutta komea. Poppari, oli ja meni. Sekä Patron, sulatan kaikkien pikkutyttöjen sydämet!

P: -Näin! Syömään!

H: -Nähdään taas!